Viime viikonlopun surkeiden kalasaaliiden vuoksi sain blogin lukijoilta myötätuntoa ja myös vinkkejä tulevia kalareissuja varten. Paikkaneuvojen avulla kalaonni kääntyi! (Aika pohjallahan sitä oltiinkin, joten huonommin ei oikein kalareissut enää olisi voineet päättyä). Nyt siis kuiva kausi loppui ja sain vihdoinkin vähän murkinaa Ahdin valtakunnasta. Mutta vain vähän :) Tärpit siiman päässä tuntuivat hyvälle, pitkästä aikaa.

Suunnattiin siis Ollinselälle, mistä kuulemma oli tullut hyviä kuhasaaliita. Me ei oltu käyty siellä koskaan aiemmin, mutta eilisen illan perusteella siitä tulee kyllä yksi lempparipaikoista. Sinne on helppo ja nopea mennä, meidän Puattisella hurautettiin sinne reilussa 20 minuutissa.

Alku näytti tosi lupaavalta, sain tasurilla reilun 400g ahvenen ja kaiku piirsi kalan kavereitakin veneen alle vaikka millä mitalla. Valitettavasti kaverit taisivat tajuta jutun juonen eikä yksikään appura enää käynyt koukkuun. Ei muuta kuin toiselle patille.

Kävin ennen kalareissua ostamassa namipussillisen herkkuja honkkarista. Puhun siis jigeistä :) Kuhat ovat huhupuheiden perusteella purreet sirppipyrstöisiin jigeihin viime aikoina ja niitä minulta ei oikeastaan löytynyt. Nyt löytyy. Heittelin kaikki muka hyvät värit läpi enkä edelleenkään saanut sitä heittojigaus kuhaa. Tämän kesän kuhat ovat tulleet kaikki vertikaalilla. Ainoa tärppi oli pohjatärppi ja sinne jäi yksi uusista jigeistä pohjaan. Siirryin siis takaisin tasurointihommiin.

Uittelin varmaan 15-20 eri tasuria, ei mitään kiinnostusta! Kaloja oli alla ja on se muuten turhauttavaa heilutella miljoonaa eri viehettä niiden nenän edessä. Kun näet, että pohjasta lähtee viiva nousemaan kohti ja juuri kun odotat sydän kurkussa tärppiä, viiva karkaa takaisin pohjaan. Se on jo aika lähellä ikiliikkujaa, kun kiinnittää vieheen siimaan, laskee sen pohjaan, heiluttelee, nostaa ylös, vaihtaa toiseen vieheeseen, laskee pohjaan jne.

Sitten löysin tasurirasian uumenista muutama viikko sitten hyvin toimineen Sanekin tasurin. Silloin se houkutteli hirmuisia määriä kuhia. En ehtinyt tänäänkään sitä kauan uittaa, kun ensimmäinen kuha tuli ylös. Valitettavasti se oli vähän alamittainen, mutta mukavalle tuntui saada pitkästä aikaa kuha. Tärppi, jonka pikkukuha antoi, oli niin kova, että virveli lensi kädestä. Taisi olla äkäinen jostakin :) Kaiku piirsi samanlaisia keltaisia viivoja pohjan tuntumaan ja selkeästi ne olivat kuhia. Kalakaveri sai jigaamalla yhden ihan hyvänkokoisen kuhan, joka otti sirppipyrstöiseen jigiin. Kokeilin heti itsekin heittää samaa punertavaa väriä, mutta en saanut edes tärppiä. Eli vaihdoin taas tasuriin.

Kalat olivat nirsolla päällä, vaikka niitä oli paljon liikenteessä. Aurinko alkoi laskemaan ja pimeys pikkuhiljaa hiipimään Kallaveden ylle. Päätettiin testata vielä yksi patti ja sitten olisi aika suunnata satamaan. Sanek oli uimassa ja minä olin puhelimessa. Puhelun aikana sain useamman tärpin ja yhden karkuutuksenkin. Onneksi illan päätti lopulta vielä yksi ylös asti tullut tärppi, joka oli mitallinen kuha. Sanottiin lopuille keltaisille viivoille, että hyvää yötä, nähdään huomenna.

Viikonloppuna Kuopiossa oli RockCock-tapahtuma. Meidän venepaikka on juurikin samalla suunnalla missä tapahtuma järjestettiin, joten kalastellessa pystyi kuuntelemaan myös musiikkia. Tuulen suuntakin oli juuri oikea, joten musiikki kuului yllättävän selkeästi järvelle. Esiintymässä oli mm. Pertti Kurikan nimipäivät ja Apulanta. Tasuria heiluttaessa mielessä pyöri laulun sanat: Aina mun pitää (kalastaa tyhjää)…

Kalat varmaan säikkyivät sitä mekastusta, mikä Vänäriltä raikui. Me ei saatu viikonloppuna oikeastaan mitään! Maailman mehevimmät Kalarosvot keskellä “keltaisten viivojen” kalaparvea, mutta kukaan ei hipaisekkaan? Mistä se johtuu? Huvittavaa ja uskomatonta. Perjantaina sain napattua pari ahventa ja toinen sylkäisi minua muikulla. Pieniä olivat appurat, joten takaisin pääsivät.

Viikonlopulle oli luvattu älytöntä vesisadetta ja perjantainakin piti sataa tosi paljon. Olen vähän vihainen sääennustajille, sillä vesisateesta ei ollut tietoakaan ja muutenkin lähes koko kesän sääennustukset ovat menneet vähän vinksalleen. Monet kalareissut suunnitellaan säätietojen perusteella ja jotkut reissut on jopa skipattu ennusteiden perusteella. Sitten on katseltu ikkunasta poutaista keliä ja ajateltu, että kyllä se hirmumyrsky varmaan kohta tulee… Mutta ymmärrän kyllä, että ennusteet ovat ennusteita.

Sitten vähän kalastuslupa-asiaa. Keväällä, kun maksettiin kalastuksenhoitomaksut, niin tulostin ja laminoin luvat, koska me säilytetään lupia veneessä. Lupien kyselijöitä ei ole kuitenkaan näkynyt koko kesänä, kunnes vihdoinkin perjantaina päästiin luvat esittämään. Kehuja tuli selkeästä lappusesta, joskus kuulemma märkiä ja ruttusiakin papereita saa tihrustaa. Mutta pääasiahan se on, että luvat ovat kunnossa, vaikka sitten ruttuisella paperilla.

Tänään käväistiin vielä vesillä, vaikka olikin luvattu sadetta. XXL-kokoiset sadevaatteet on helppo heittää niskaan omien vaatteiden päälle, mikäli sade sattuukin nousemaan päälle. Ja kyllähän se usein sattuu. Sadekamppeet päällä näytän Puuha-Peteltä, mutta eihän sinne järvelle hienostelemaan mennä :) Ja onhan se Puuhis tavallaan tyylikäs…

Tänään sadetta ei kuitenkaan näkynyt, mutta tuulta kyllä riitti senkin edestä. Tajuton puuska ja aallokko! Ja kalat loistivat poissaolollaan.. Taas naureskellen poistuttiin lopulta järveltä, ei kalan kalaa! Viikonlopun kolmen päivän kalastuksen saldoksi jäi kaksi pientä ahventa, nyt on kilohinta kohdillaan..

Kalastus on kyllä harrastuksena yhtä vuoristorataa. Välillä kalaa nousee helposti, välillä ei tule kerrassa mitään. Hyvillä reissuilla tunnen itseni huippukalastajaksi, mutta ämpee-reissut palauttavat minut taas maan pinnalle. Ahti määrää tahdin. Ja viime viikkoina en ole Ahdin tahdeissa pysynyt mukana, se meinaa talloa minun varpaille jatkuvasti. Vai minäkö se askelissa sekoilen.. Toivottavasti edes muutamia ruokakaloja vielä kesän aikana löytäisin, nopeasti se syksy sieltä meinaa kuitenkin taas tulla. Mikä toisaalta tarkoittaa myös lähestyvää pilkkikautta :)

Meidän Bella taitaa tykätä ahvenista yhtä paljon kuin omistajansakin ;) Välillä vaan on pakko tyytyä pehmoleluihin, kun oikeista kaloista ei näy vilaustakaan.

Olipas taas mukavaa käydä pitkästä aikaa kalassa. Viimeksi kalastelin viikko sitten sunnuntaina ja viikon tauko tuntui kyllä hirmuisen pitkältä. Viime sunnuntain reissu taisi olla puhdas mp, eikun sainhan minä yhden n. 300g ahvenen, jonka laskin pois. Yhdessä vaiheessa iltaa päällemme nousi erikoinen sadepilvi, joka kasteli meidät. Aurinko paistoi ja ihan viereemme muodostui sateenkaari. Toivoin löytäväni sen päästä aarteen eli jättiläiskuhan. Aarre oli tällä kertaa jossain muualla.

Viime päivinä on ollut muutamia tärkeitä asioita hoidettavana, perheeseen nimittäin saapui Bella. Kyseessä ei ole vene, vaan kissanpentu :) Kissalle kiisket ja ehkä vähän ahvenfilettäkin :)

Hankittiin ensi pilkkikautta varten molemmille satsit uusia tasureita. Talveen on liian pitkä aika, joten olihan niitä ihania vieheitä pakko päästä uittamaan jo kesällä. Eilen kastettiin ne Kallavedessä ja kuoreväri antoi hyviä merkkejä. Yksi paha karkuutuskin tuli sillä, kirvelee vieläkin. Toivon sen olleen hauki, mutta mutta.. Joka tapauksessa, on ne vaan huipputasureita! Kyseessä on siis Joensuun Tommin valmistamat Kalarosvot, niistä ei ole kuin hyvää sanottavaa.

Eilen ei noussut kuhaa minulle ja kalakaverillekin vain yksi alamittainen. Onneksi saatiin sentään pikkuisen paistettavia ahvenia. Alkuillasta löydettiin eräältä luodolta tosi hyvin syövää ahventa ja otettiin isoimmat ruokakaloiksi. Illan isoimmat ahvenet napsahti minulle, suurin 550g. Ahvenet olivat syömässä kuoretta, ja kuoreparvia ui vähän väliä välivedessä ja pinnassa. Isoin ahven sylkäisi neljä kuoretta suustaan ennen kuin ehdin edes papittaa sen. Lisäksi sain yhden 1,5kg cr hauen. Mutta se on jännä juttu, että jigailemalla en saa mitään!

Eiliset ahvenet tulivat tasurilla ja vertikaalijigaamalla, mutta vaikka kuinka heittelen jigejä, niin ei vaan onnistu. Aloin miettimään, että olenko edes saanut kuhaa jigaamalla tänä kesänä, ei ainakaan muistu mieleen. Kaikki kuhat ovat tainneet tulla pilkkimällä ja vertikaalijigaamalla. Tokikin ajallisesti suurimman osan pilkin ja vertikaalijigaan, mutta siltikin olisi välillä mukava saada kalaa heittelemällä. Onneksi vielä on kesää jäljellä.

Ai niin, eilen tapahtui myös yksi menetys, nimittäin puukon menetys. Puukko oli kylmälaukun päällä veneen lattialla ja kalakaveri nosti kylmälaukun veneen penkille. Aallokko oli taas yllättäen kuin merellä, joten vene keikkui puolelta toiselle. Niinpä puukko luiskahti kylmälaukun päältä järveen. Nyyh, se oli hyvä puukahvainen puukko. Ehkä saan sen jigaamalla joku päivä takaisin ;)

Tänään lähdettiin iltapäivällä jo hyvissä ajoin kalaan. Keli oli lämmin ja tuuliennusteetkin siedettävät. No keli oli lämmin, mutta tuuliennusteet ihan jotain muuta kuin piti. Muka kolme metriä sekunnissa. Aallokko ja tuuli olivat niin järkkyjä, että luovutus ja kotiin lähtö olivat mielessä, sillä kalojakaan ei näkynyt.

Reissun suuntana oli Kelloselkä, mutta koukattiin sinne Hietasalon kautta. Kalojahan me ei luonnollisesti löydetty tuntikausiin. Tuli se kuuluisa Nykäsen Matin bon voyage tunne. Ollaan koettu tämä joskus aiemminkin.. tyhjyys.

Mutta mutta, ilta käänsikin kalastusreissun ihan päälaelleen. Minä löysin kuhia! Oi tätä ilon päivää. Ajoin Kelloselällä erään seiskan patin yli ja mitäs se down vu sinne piirsikään.. No möykkyjä! Ei muuta kuin ankkuri käyttöön pitkästä aikaa ja tasuri veteen. Koko illan olin uitellut eri tasureita saamatta yhteenkään mitään merkkiä. Muistin sitten kaverini Maurin sanat viime viikonlopulta, kun kuhalla oli ollut mahassa ahventa ja särkeä. Hmmm…

Minulla on rasiassa yksi tasuri, jolla en ole koskaan saanut edes tärppiä. Uskon vian olevan värissä. Se on kevennetty Sanek-merkkinen tasuri ja todella hienoa käsityötä. Uikin hirmuisen hienosti. Mutta väri on tähän asti ollut toimimaton. Ahkerasti sitä kuitenkin olen uitellut, voihan se joskus kaloille maistua. No se joskus oli tänään.

En edes muista miten monta kuhaa sillä tänään nostin. Kalakaveri pilkki vieressä ja sen tasurit eivät kiinnostaneet, suurin osa tärpeistä tuli minulle. Viiva irtosi pohjasta ja ui ihanan määrätietoisesti tasurille ja tärppi. Se tuntui niin mukavalta pitkästä aikaa. Tai pitkästä ja pitkästä, en ole tuollaisessa kuhien ilotulituksessa ollut koskaan. Suurin osa kaloista oli alamittaisia, semmoista 35-40cm, mutta onneksi kolme mitallista sain mukaan. Pääsee taas herkuttelemaan. Lisäksi sain noin kiloisen ja puolitoista kiloisen hauen, jotka päästettiin takaisin.

Illan ainoa ottipeli oli minulla Sanekin tasuri. Kokeilin muitakin tasureita ja paria eri väristäkin Sanekia, ei mitään. Sitten kun laittoi sen feikkisären, heti lähti viiva pohjasta vastaan. Tai melkein heti :) Jossain vaiheessa iltaa laitoin kameran tallentamaan, en tiedä onko sinne ylipäätään tallentunut mitään. Katson sen huomenna ja pistän Youtubeen videon, jos jotain mukavaa matskua löytyy..

Kalan syönti loppui välittömästi, kun päällemme saapui kaatosade. Itku pitkästä ilosta.

Kalaa ei meinaa löytyä Kallavedestä millään. Viikonloppuna saalis oli surkea ja varsinkin lauantai oli yksi heikoimmista reissuista ikinä. Ajeltiin yhteensä 50 kilometriä sekä Etelä- että Pohjois-Kallavedellä enkä saanut yhtään kalaa veneeseen. Vaikeahan sitä on edes uskoa, mutta tosissani tein töitä kalojen eteen. Ei syönyt ja piste.

Netissä olen lukenut muiden saaliista Kallavedellä ja sen jälkeen aina toivonkipinä silmissä kaartanut kohti “kuhapatteja” vain katsoakseni kaikuluotaimen tyhjää ruutua. Miten te teette sen? Löydätte kaloja tuosta vaan? Jos joku järjestää oppitunteja Kallaveden parhaista kalapaikoista, niin tulen välittömästi oppilaaksi!

Eilen olin taas saanut sen toivonkipinän syttymään muiden kalajuttuja lukiessa. Ei muuta kuin pikkuveli ja kaveri Puattiseen ja kohti patteja. Elonmerkkejä kalapaikoilla näkyi, mutta kuten niin monesti aiemminkin, kalat nousivat katsomaan tasuria ja kun ne sen näkivät, häippäsivät saman tien takaisin pohjaan. Olisipa joskus mukava joutua keskelle niin kovaa kalojen mässäilyä, että viehettä puraistaisiin ennen kuin sen ehtisi kunnolla veteen laskemaan. Ehkä sellaisesta on turha haaveilla.

Olisinkohan 15-20 eri tasuria eilen uittanut, mutta edes Kalarosvo ei toiminut. Ainoa toimiva tasuri parina viime viikkona on ollut testikäytössä oleva täyslyijyinen jigipyrstöinen tasuri. Se on Sepeteus-vaappujen valmistajan tekemä ja väritykseltään kuparihologrammi.

Sama tasuri toimi myös eilen. Muutaman kalan sain illan aikana ja parhaimmaksi jäi vajaan neljän kilon hauki. Olimme erään luodon penkassa ja vettä oli alla reilut 10 metriä. Uittelin tasuria pohjassa ja niitä jojo-kaloja näkyi koko ajan. Tulivat katsomaan ja menivät pohjaan. Sama toistui uudestaan ja uudestaan. Todennäköisesti ne olivat pieniä kuhia, sillä kolme alamittaista puraisi tasuria illan aikana.

Sitten näin vähän isomman kalan ilmestyvän väliveteen viiteen metriin. Nostin tasurin välittömästi sen yläpuolelle neloseen ja kalahan tärppäsi salamannopeasti kiinni. Arvasin sen heti haueksi. Pienen väsyttelyn jälkeen haavissa kupsotti 3760g hauki. Hauelle oli syöjä tiedossa, joten se lähti meidän matkaan. Ilta oli mukava, vaikka pariin otteeseen pienen vesikuuron ripsauttikin.

Nuoruudessa viikonloput tuli vietettyä vähän eri tavalla kuin nykyään, kai sitä vanhuus alkaa pikku hiljaa hiipimään. Nykyään vietän viikonloppuni mieluummin kalastaen kuin kaupungin ravintoloissa pyörien. Tämänkin viikonlopun perjantai oli siis varattu kalastukselle. Säätiedotus näytti illalle “salamia” ja satamassa kuuden maissa vähän jyrähtelikin. Ukkonen kuitenkin vaikutti olevan jossain tosi kaukana, joten uskaltauduimme lähtemään muutaman kilometrin päähän kalaan.

Suuntasimme suoraan eräälle luodolle, jota on nyt tullut “pommitettua” useampia kertoja parin kuukauden aikana. Siitä ei oikeastaan ole tullut kalaa ennen tätä viikkoa. Alkuviikosta sain siitä joitain ahvenia ja alamittaisia kuhia.

Kalat olivat taas paikalla, mutta söivätkö ne? No eivät. Kolme alamittaista kuhaa piipahti veneessä ja lisäksi yksi karkuutus. Kala irtosi veneen alla, joten lajia en ehtinyt näkemään, mutta eiköhän sekin kuha ollut. Kaikki kuhat ottivat lyijyiseen tasuriin. Näillä tuulilla kevennettyjen tasureiden uitto on vähän vaikeaa, joten täyslyijyiset pysyvät hyvin luotaimen keilassa. Niitä olen siis kovemmissa aallokoissa uitellut.

Keksin tänä iltana itselleni kalastuksen saralla uuden tavoitteenkin: uistelukuha! Eli silloin tällöin lyhyissä siirtymissä järvellä uittelen vaappua veneen perässä ja toivon, että kuha puraisisi. Tänäänkin jonkin aikaa vaappu tuli perässä ja yksi (ehkä) tärppikin tuntui, tai sitten se oli pohjatärppi. Säikäytti kyllä kovasti, kun repäisi sen verran lujaa. Kyllähän semmoinen muutaman kilon kuha jo siinsi mielessä, mutta tyhjä se vaappu kuitenkin lopulta oli tullessaan veneeseen.

Kokeiltiin erästä toista matalampaa luotoa ja heittelin jigejä, lippoja ja vaappuja. Ei tärpin tärppiä. Sitten katselin uistelupakkia ja päätin kokeilla erästä lusikkauistinta, johon olen itse laittanut hologrammiteippiä. Ensimmäinen heitto ja hirmuinen tärppi melkein välittömästi. Hui! Aloin kelaamaan kalaa lähemmäksi ja näin, kun kala hyppäsi kaukana veneestä ilmaan. Epäilin haueksi, mutta kyllähän se näytti myös vähän taimenelle minun kuvitelmissani ;)

Siima kuitenkin löystyi ja tajusin kalan irronneen. Pistin virvelin penkille ja manasin Ahtia, ei voi olla totta! Kalakaveri sanoi, että heitä uudestaan sinne, joten otin virvelin käteen ja kas kummaa, kala olikin vielä siiman päässä :) tai sitten se tarttui siinä uudestaan. Mutta onneksi ei lähtenyt virveli kalan mukana menemään, jos kala olikin koko ajan vieheessä kiinni. Jatkoin kelaamista ja syöksyistä päätellen se olikin hauki. Mutta ei ihan pienin mahdollinen. Hauet ovat meillä toistaiseksi ceeärrää (edelleen paljon syömätöntä haukea pakkasessa), joten pyysin (käskin) kalakaveria pistämään kameran päälle, jotta voidaan kuvata kalan vapautus.

Sain kalan veneen vierelle ja kalahan innostui hyppäämään uudestaan, saatiin hyppy videollekin. Nohevana yritin haavita kalan itse, virveli vasurissa ja haavi oikeassa. Kala tekikin vielä yhden syöksyn ja väänsi samalla viehelukon auki. Sinne meni uniikki lusikkauistin ja haukiparka sai korun huuleensa. Voi voi. Heittelin vielä muutamia muita lusikoita ja minnaria, josko sama kala olisi tullut tuomaan lusikan takaisin, mutta eipä siitä enää kuulunut.

Yksi reilun kilon hauki kävi vielä veneessä ja minun kassissa illan aikana. Sain tärpin tasuriin ja otettiin kala haavilla veneeseen irroitusta varten. Otin kalan liplockilla kiinni ja aloin irroittamaan tasuria. Siitäpäs hauki innostui ja hyppäsi suoraan veneessä olleeseen laukkuun. Onneksi oli pehmeä alusta vastassa, nimittäin housut. Vaikka niin kovasti se kala mukaan olisikin halunnut lähteä, irroitin tasurin ja päästin hauen jatkamaan matkaansa. Muistoksi siitä kalasta jäivät vain limaiset housut ja hauki-ihottuma sormessa. Kymmenen jälkeen lähdettiin pois, kun kalatkin menivät nukkumaan.