Viikko sitten pähkäilin talven tuloa ja sitä, että vieläköhän seuraavana viikonloppuna on kelejä kalastaa. No onneksi oli!

Käytiin lauantaina kalassa Etelä-Kallavedellä. Kottikärryjä ei tarvittu, mutta sitä ahvenen kalastuksen tärkeintä asiaa eli tuuria, tarvittiin. Onneksi oli onni myötä.

Täällä Savossa on jo yöpakkasia ja päätettiin lauantain kalapaikka vasta lauantaiaamuna, sillä meidän ensisijainen aikomus oli mennä Suvasvedelle. Siinä oli kuitenkin se pieni mutta, eli yöpakkasen mahdollisuus.

Kun mittari näytti lauantaiaamuna -2C, hylättiin Suvasveden suunnitelma. Tie olisi varmasti ollut aamuhämärässä liukas ja ei viitsisi viedä venettä taas korjaukseen, kun se vasta saatiin kuntoon. Todennäköisesti Alutroll olisi kellahtanut kapealla ja liukkaalla tiellä johonkin ojaan, joten pelattiin varman päälle ja valittiin kalapaikka lähempää.

Venekin oli aamulla jäässä :)

Hirviselkä nähtiin viime viikonloppuna ja se reissu oli sitä pientä onnenkantamoista lukuunottamatta todella vaikea. Ei meinannut löytyä kalaa mistään! En halunnut viettää samanlaista kalapäivää samoja paikkoja kierrellen, koska kalojen etsiminen oli niin haastavaa. Päätettiin siis lähteä kalastamaan vähän lähemmäs kaupunkia ja laskettiin vene Kumpusaaresta.

Kohti satamaa

Kumpusaaren venesatama

Tosi hieno lokakuinen keli!

Ihanat syksyn värit

Käytiin ensimmäiseksi testaamassa parin viikon takainen lähellä oleva paikka, josta saatiin ihan hyvät ruokakalat. Nyt paikalla ei näkynyt enää ensimmäistäkään elonmerkkiä, vaan ahvenet olivat lähteneet karkuun. Suuntasimme siitä suoraan Ollinselälle, josta onkin tosi hyviä ahvenmuistoja viime kesältä. Vitsit se yksikin päivä, kun laskuriin klikattiin 162 ahventa, huh huh.

Lauantaina niistä hurjista kesän ahvenkarkeloista pystyi vaan haaveilemaan. Ei näkynyt sillä samalla mansikkapaikallakaan yhtään mitään ja ajattelin mielessäni, että näköjään ihan sama, ollaanko Ollinselällä vai Hirviselällä, ahvenia ei vaan löydy.

Kuhatkin ovat olleet jossain ihan uusissa paikoissa, kun kuhamatot ovat hävinneet kokonaan. Yhdellä paikalla näkyi yksittäisiä kaloja siellä täällä, mutta niitä oli tosi harvakseltaan, ei parvessa.

Epätoivoisena päätettiin kuitenkin kokeilla edes niitä muutamia kuhia, kun ei muutakaan ollut tarjolla. Ne yksittäiset kuhat ovat nyt olleet tosi syvässä, yli kymmenessä metrissä. Ajoin veneellä penkkaa edestakaisin ja yritin päättää sopivaa taivasankkuripaikkaa. Haastavaa kalastaa, jos kaloja näkyy kymmenen metrin välein. Siitä ei meinaa ylettää heittelemälläkään sitten niihin kauempana oleviin kaloihin.

Ajoin penkkaa syvästä matalaan päin ja sanoin Juhalle, että laita Motorguide alas. Samassa luotaimen näyttöön alkoikin piirtymään tosi paljon kaloja, vaikka aiemmin näin vaan harvakseltaan kuhia. Voisikohan tämä rykelmä ollakin ahventa ja mistä ihmeestä ne yhtäkkiä siihen ilmestyivät, kun en bongannut niitä aiemmin edes viistoluotaimesta?

Pistin heti taivasankkurin päälle ja otin innokkaana vavan käteen. Nyt testataan ovatko ne ahvenia!

Ja olivathan ne ? Kalaa alkoi nousta veneeseen kuin kesän huippureissuilla konsanaan ja saatiin ahvenia jopa heittelemällä välivedestä. On se niin ihana tunne, kun löytää aktiivisen ahvenparven! Se on kuin saisi seitsemän oikein lotossa, paitsi ei minulla lottovoitoista ole kokemusta. Tiedä vaikka ahvenparven löytyminen tuntuisikin vielä paremmalta.

Parvessa oli sekä pienempää että isompaa kalaa

Vähän väliä veneen ympärillä näkyi pintasyöntiä ja eilen oli varmaan ensimmäinen kerta elämässä, kun oltiin ilman lokkeja pintasyöntikarkeloissa. Liekö linnut jo matkanneet etelään.

Jigeihin tärppineet ahvenet sylkivät kuoretta ja veneen ympärillä kellui sekä jo puoliksi sulaneita että ihan tuoreita kuoreita. Oli muuten tosi hieno tilanne, kun huomattiin Juhan kanssa veneen vierellä pinnassa kuore ja siinä samassa tuli ahven kuoreen vierelle ja imaisi kalan suuhunsa, jonka jälkeen ahven painui syvyyksiin. Ei olla koskaan nähty vastaavaa ☺️

Ahventen seassa oli myös kuhia ja Juha sai jopa yhden mittakuhan mukaankin. Pidettiin ahventen alamittana noin 30 senttiä ja sitä pienemmät laskettiin takaisin. Kyllä varmaan laskuri olisi taas näyttänyt ihan kivoja lukemia päivän päätteeksi, jos olisi ahvenet laskettu. En uskonut, että enää tänä vuonna oltaisiin voitu saada noin hyvää ahvensaalista ☺️

Tämä vauvakuhakin tärppäsi ahvenparven seasta

Vertikaalijigasin suurimman osan ajasta ja aina välillä luotaimen näytössä oli hiljaista. Sitten hetken päästä näyttöön alkoi piirtymään kuoreparvi, jonka perässä näytölle ilmestyi petokalat. Hyvä taktiikka oli laittaa jigi keskelle kuoreparvea (tai sen alle), ja vain pitää jigiä paikallaan ja odottaa tärppiä. Tuli ihan ikävä talvea ja tasuripilkintää, kun myös silloin paikallaan pidetty viehe kalastaa tosi tehokkaasti.

Ahvenia kuoreparven alla, minun jigi oli parven sisällä ja kuvassa näkyy ahvenen tärppi

Kun kuoreparvi ilmestyi näyttöön, jigi kannatti heti laskea parven alle ja sen jälkeen ahvenet alkoivatkin tärppimään

Eilen paikallaan oleva jigi oli tehokkaampi, kuin liikeessä oleva. Ehkä vesien kylmetessä ahvenet kaipaavatkin jotain hitaammin liikkuvia vieheitä. Vaikuttaakohan muuten vesien kylmeneminen myös kuoreiden liikkumiseen? Mikä on kesäkuoreen keskinopeus verrattuna talvikuoreeseen, olisiko kellään tutkimustietoa =D

Eilen ehdottomasti paras jigi oli Lucky Johnin 3” Makora. Koko täsmäsi ahventen syömiin kuoreisiin ja itse asiassa kun katsoi maisemaa sekä veden ja taivaan väriä, Makoran värit täsmäsivät myös niihin. Sininen taivas heijastui järven pintaan ja kuoreissa näkyi sinisen sävyjä, aivan kuten Makorassakin.

Kuin kaksi marjaa (vai Makoraa?) Makoran värit ovat haalistuneet, kun ahvenet ovat järsineet sitä niin paljon.

Olen joskus kuullutkin, että vieheiden väreihin pitäisi ottaa vinkkejä sen hetkisestä kelistä ja maisemasta. Tuli mieleen yksi kesäinen ilta, kun auringonlaskussa näkyi oranssin sävyjä ja samalla hetkellä sain ison ahvenen oranssilla jigillä. Sattumaako?

Oltiin Ollinselän kalapaikalla viisi tuntia. Eihän siitä todellakaan voinut lähteä minnekään, kun aktiivista kalaa kerran oli alla. Tehtiin kalapaikan hiljennyttyä aina pieniä muutaman metrin siirtymiä ja selkeästi ahvenet kiersivät sillä paikalla kuoreen perässä. Välillä kuoreparvi läiski pinnassa ja välillä se meni pohjan tuntumassa.

Saatiin hyvät ruokakalat, isoin ahven painoi reilut 400g

Voi olla, että eilinen kalareissu oli kauden viimeinen. Kelit saattavat muuttua hetkessä talvisiksi ja veneen talviteloille laittoon on pakko varautua joka päivä. Nyt vesillä vielä pärjäsi pilkkihaalarin kanssa, mutta kunhan vedet viilenevät tuosta kahdeksasta asteesta lisää ja ilman keskilämpötila tippuu lähelle nollaa, silloin on ehkä parempi pysytellä mantereella.

Viiden jälkeen satamaa kohti, koska ilta hämärtyy aikaisin

Rospuuttoaika ei ole kivaa, mutta se on pakollinen paha tässä harrastuksessa. Sama juttuhan se on aina keväällä, mutta kyllä sen kestää, kun tietää, että sen jälkeen pääsee harrastamaan taas pitkästä aikaa ”uutta” kalastusmuotoa.

Kai se täytyy kohta alkaa tasurivarastoja katselemaan ja tekemään vähän inventaariota talvea varten. Olen monena talvena kantanut joka reissu pilkillä mukanani sataa tasuria. Tänä talvena määrät tulevat vähenemään, sillä kaikille vieheille ei yksinkertaisesti ehdi antamaan uintiaikaa. Tulevana talvena täytyy myös kokeilla jigejä ahkerammin, kun ne pikkujigit toimivat kesälläkin vertsussa niin hyvin. Mikseivät siis talvella?

Mutta mennään nyt viikko kerrallaan. Tottakai suuntaan järvelle vielä ensi viikonloppuna, jos säät sallivat.

Kyllä oli kelien suhteen hieno viikonloppu! Taisi lokakuun lämpöennätyskin rikkoontua ja mikäpä oli kalastellessa, kun mikään paikka ei palellut ?

Muikun kutu taitaa olla lähellä, sillä Kallavedelle oli viikon aikana ilmestynyt kymmeniä verkkoja. Mutkittelin veneellä kuin jossain pujotteluradalla, kun verkkolippuja ilmestyi eteen melkein tyhjästä. Saa kyllä ajella tarkasti nyt ?

Meillä oli taas ahvenet mielessä ja alkuun yritettiin etsiä niitä uusista ja vähän erikoisemmista paikoista, joissa epäiltiin olevan muikkua liikkeellä. Ehkä ahvenet olisivat syömässä muikkua jossain?

No muikkua me tosiaan löydettiinkin, mutta ei ensimmäistäkään petokalaa parvien perässä. Miksi Kallaveden ahvenelle ei muikku maistu? Aina vaan sitä kuoretta ☺️

Muikkua?

Uudet paikat eivät tuottaneet tulosta, joten lähdettiin etsimään syysahvenia Hirviselältä. Oi niitä aikoja, kun Hirviselän ahvensaaliit piti työntää kottikärryillä satamasta. Ei kun se olikin unta, mutta kyllä aika hyvin on joskus napsunut ?

Olen kertonut blogissa, että Hirviselällä on yksi paikka, josta saa aina ahvenia. Miten voin olla niin hölmö, että olen edes kuvitellut asian olevan niin? Se minun mansikkapaikka oli ihan tyhjä. Olenko kalastanut sen tyhjäksi vai mikä mättää? Eilen ymmärsin, että kalantulo ei voi olla koskaan varmaa, ei edes Hirviselällä.

Päivä alkoi vaikuttamaan tosi vaikealta. Uudet paikat eivät toimineet ja vanhatkin paikat pettivät. Ahventen olinpaikka oli täysi mysteeri. Viikko sitten löydettiin kalaa noin kymmenestä metristä ja ajattelin kalojen olevan suht syvässä vieläkin. Luotain kuitenkin piirsi tyhjää syvään, mutta myös matalaan. Ei oikein enää tiennyt, että mistä etsiä.

Eräs paikka kuitenkin yllätti meidät. Olin jo tottunut tuijottamaan sitä täysin tyhjää ruutua, mutta yht’äkkiä näyttöön alkoi piirtymään pieniä pompuloita ja piti ihan hieraista silmiä, kun kalaa oli niin paljon.

Paikka oli syvän vieressä oleva ”pöytä”, mutta tarkempi tutkiskelu osoitti, että ”pöydässä” oli reikä. Alueella oli siis karttaan merkkaamaton pieni monttu ja kalat olivat siellä. Aika erikoista, siksikö kaikki patit olivat tyhjiä, kun ahvenet haluavatkin nyt olla montuissa?

Tuollaiset paikat ovat tosi vaikeita löytää ja ainoastaanhan ne löytyvät tuurilla, sillä noin pieniä monttuja ei ole merkitty edes karttaan. Me itse oltiin piirretty alue Sonarchart livellä ja karttaan oli selkeästi piirtynyt pieni monttu ja ahvenet löytyivät sieltä.

Laitettiin nopeasti Motorguide alas ja taivasankkuri päälle, ja heti alkoi tapahtumaan. Ahvenet aktivoituivat hurjiksi ja pohjasta pinkoili kaloja välivedessä uivan jigin kimppuun. Sain jokaisen kalan vertikaalijigaamalla ja heittely ei tuottanut hipuakaan. Toisaalta vertsu oli tuossa tilanteessa paljon nopeampi tapa kalastaa ja sillä tavalla parvi myös pysyi hyvin veneen alla.

Alle 30-senttiset ahvenet lähtivät takaisin ja otettiin vaan sitä isommat. Shaker Baitsin Piggyshad oli tosi tehokas ja lapiopyrstöstä huolimatta toimi todella hyvin vertikaalissa.

Tämä Piggyshad väri oli paras

Kalastettiin paikassa pari tuntia ja koko ajan me siitä saatiin kaloja, mutta kalojen koko pieneni pikkuhiljaa. Parhaimmat kalat ja tärpit tulivat ensimmäisen puolen tunnin aikana. En tiedä lähtivätkö isommat ahvenet sen jälkeen paikalta pois vai menikö niiden syöntipiikki ohi ja ne painuivat pohjaan jurottamaan..

Toisten menopeleissä roikkuu karvanopat, meillä jotain ihan muuta =D

Luotain kuitenkin piirsi alueelle edelleen kalaa, mutta vain ne alle 30-senttiset tärppivät enää. Meillä oli tarkoituksena tehdä seuraavana päivänä pikapisto järvelle ja päätin, että sunnuntaiaamun ensimmäinen kalapaikka on siinä kyseisessä montussa. Tiedä vaikka körmyahventen syöntihommelit olisivat taas seuraavana päivänä käynnissä.

Jätettiin monttu rauhaan ja lähdettiin jatkamaan matkaa. Aloin etsimään tarkoituksella samantapaisia pieniä monttuja, mutta sehän oli kuin olisi etsinyt neulaa heinäsuovasta, Kallavesi on kuitenkin aika iso järvi ? Se yksi monttu löytyi tuurilla ja loppupäivänä ei ollut enää onni myötä.

Kalapäivät ovat jo melko lyhyitä, kun aurinko nousee vaille kahdeksan ja laskee kuudelta. Lähdettiin satamaan vähän ennen auringonlaskua, ja vaikka me ei niitä kottikärrejä tarvittu ahvensaaliin kotiin viemiseen, niin ihan hyvät ruokakalat me saatiin ?

Päivän isoin ahven oli 33cm ja Juhan siimaan tarttui yksi 48cm kuhakin

Heräsin tänään hyvissä ajoin, oikeastaan jopa liian aikaisin. Jouduin odottamaan kauan aikaa, että päivä alkaisi valkenemaan. Olisin halunnut olla kalapaikalla jo ennen auringonnousua, mutta onneksi ei lähdetty aamuhämärässä pujottelemaan sinne verkkolippuradalle. Olivat ryökäleet vielä eilenkin pistäneet lisää verkkoja ja varsinkin pitkät pintaverkot tuottivat päänvaivaa.

Meillä ei ollut tänään montaa tuntia aikaa kalastaa ja siksi ajoin heti montulle. Eilen kalapaikalle jäi vielä hyvin kalaa ja ehkä aamusyönti tuottaisi jotain hyviä tuloksia, vaikkapa kilon ahvenen ?

Minä hölmö tuudittauduin taas siihen ”varman” kalapaikan tunteeseen. Enkö oppinut kerrasta? En. Monttubileet olivat ohi ja monttu hylätty. Siellä ei näkynyt enää mitään, vaikka yritin ajella paikkaa ristiin rastiin ja löytää jotain uutta pientä kuoppaa. Ahvenet ovat kyllä mestareita tekemään katoamistemppuja. Ihanan ärsyttäviä otuksia ? Kukapa sitä jatkuvaan jaksaisikaan nostella isoja ahvenia veneeseen ?

Tänään oli ihan yhtä vaikeaa löytää kaloja, kuin eilen. Kaikki paikat olivat tyhjiä ja ei mitään ideaa, että mistä ahvenet olisivat voineet löytyä. Ei käynyt enää tuuri eikä kottikärryillekään ollut tarvetta. Päivän viimeinen kalapaikka piirsi näyttöön miljoona ahventa, mutta lopulta paikka paljastui Partasen Hannan vanhaksi kalapaikaksi. Sen paikan kaloista tehdään niitä kuuluisia kalakukkoja.

Nyt varmaan viedään syksyn viimeisiä reissuja, koska talvi saattaa yllättää suomalaiset hetkenä minä hyvänsä. Katsotaan keliä viikon päästä ja mikäli Kallavesi ei ole vielä jäässä, jätän kottikärryt satamaan parkkiin ja suuntaan vesille ?

Syksy tulee ja lehdet tippuvat puista

Olen nyt pari kertaa leivittänyt ahven- ja kuhafileet ihan uudella reseptillä, kun sain eräältä kokilta reseptivinkin. Yleensä leivitän kalafileet tattarijauholla, koska en pysty ruisjauhoja syömään, mutta olen vähän kyllästynyt siihen ainaiseen tattarin makuun. Nyt sitten löytyi sellainen herkkuresepti, että suosittelen kokeilemaan, vaikka ainesosat saattavat alkuun kuulostaa vähän oudoilta ja vierailta =)

Leivitys siis tehdään polentalla ja parmesan tmv. juustoraasteella. Juusto ja polenta sekoitetaan ja siihen hieman suolaa mukaan. Itse pistän jauhot aina pussiin ja fileet perään, ja leivitys tapahtuu kuin itsestään, kun pyöräyttää pussin muutaman kerran ympäri.

Ihan tajuttoman hyvin sopii tuo juustoinen leivitys sekä ahvenelle että kuhalle. Tämä on ehdottomasti minun uusi lemppariresepti, nam!

Viikko sitten meillä oli hieman haasteita kalareissulla, kun päivä alkoi keulasähkömoottorin kotiin unohduksella. Haasteet jatkuivat tänä viikonloppuna ja kahden päivän kalansaalis oli heikko. Kuhia kyllä löytyi, mutta isot ahvenet ovat tällä hetkellä täysin kadoksissa.

Lauantaina käytiin pitkästä aikaa Leppävirralla Unnukalla. Viime vuonna saatiin Unnukalta useampaankin otteeseen hyvät ahvenet, mutta tänä vuonna saalista ei ole tullut. Saattaa tietysti johtua siitä, että ei olla käyty siellä ?

Alkuviikosta sääennuste lupaili viikonlopulle ukkosia, mutta loppuviikosta ennusteet olivat jo positiivisempia eikä ukkosia enää ollut tiedossa. Lauantaiaamuna lähdettiin kohti Leppävirtaa ja taivaalta satoi pientä tihkua, mutta onneksi sadetutka näytti sadealueen olevan pieni.

Unnukan satamassa sateesta ei ollut tietoakaan ja olin tosi täpinöissäni, sillä oli niin hyvä kalakeli. Minulla oli mielessä vaikka mitä kalapaikkoja, missä halusin päivän aikana käydä. Meillä oli tankki täynnä ja koko päivä aikaa kierrellä sekä vanhoja että uusia paikkoja.

Lähdettiin satamasta kohti ensimmäistä kalapaikkaa. Unnukan satamasta lähtiessä joutuu ajamaan pitkän matkaa tosi hitaasti, sillä siinä on 10 km/h nopeusrajoitus parin kilometrin matkalla. Meidän ensimmäinen spotti oli muutaman kilometrin päässä satamasta ja paikka alkoikin heti piirtämään kalaa.

Paikalla ei ollut selkeitä kuha- tai ahvenparvia, vaan parvet olivat sekaparvia, joista tuli sekä ahvenia että kuhia. Ehdittiin saamaan muutamia kaloja ylös asti, kun kuulin jonkun oudon äänen. Ääni muistutti ukkosta, mutta eihän sadetta saati ukkosta ollut luvassa.

Jatkoin kalastusta ja kohta kuului taas sama ääni. Voi hitto, kyllä se oli ukkosen jyrähdys. Otin heti kännykän käteen ja katsoin ilmatieteenlaitoksen sivuilta sadetutkaa. Jaaha, kiva juttu, meidän lounaispuolelle oli syntynyt ukkosrintama ihan tyhjästä. Olin vasta tunti sitten tarkistanut sadetutkan ja silloin ei ollut ensimmäistäkään sadealuetta tai salamaa näkyvissä, mutta nyt sitten ”salamia” oli ihan rykelmänä.

Leppävirta on Varkauden yläpuolella (kuvakaappaus ilmatieteenlaitos.fi)

Olen ukkosen kanssa ylivarovainen, joten käänsin veneen keulan kohti satamaa, vaikka Juha vähän ihmetteli miksi pitää lähteä takaisinpäin. Halusin kuitenkin olla lähellä rantaa, jos ukkonen tulee päälle, sillä mihinkäs muualle se ukkonen järvenselällä iskee, kuin minuun ? Oltiin sataman lähellä taivasankkurissa melkein pari tuntia ja tarkkailtiin koko ajan ukkostutkaa, jonka jälkeen uskaltauduttiin taas jatkamaan matkaa.

Ukkosellahan ei sateenvarjoa saa käyttää, mutta tässä vaiheessa ukkonen oli useamman kymmenen kilometrin päässä

Aina välillä tuli sadekuuroja ja välillä ajettiin ukkosta pakoon uuteen paikkaan. Meillä meni lähes koko päivä ukkosta väistellessä, joten suurin osa suunnitelluista kalapaikoista jäi käymättä.

Kohta sataa

Jouduin vahtaamaan sadetutkaa vähän väliä, sillä uusia ukkosia syntyi kuin tyhjästä ja yksi meinasi tulla ihan kunnolla päällekin. Jouduttiin menemään lähimpään saareen suojaan, kun en enää uskaltanut olla järvellä.

Ukkosta piilossa

(kuvakaappaus ilmatieteenlaitos.fi)

Ukkosrintama meni ohi ja päästiin takaisin vesille. Saaren vierestä löytyi sattumalta kalaa ja jäätiin siihen kalastamaan. Kuhat ja ahvenet olivat taas sekaparvessa ja saatiin vuoronperään molempia. Mittakuhia tuli päivän aikana useita, mutta tällä kertaa emme ottaneet yhtään kuhaa mukaan.

Sain testattavaksi Shaker Baits Piggyshad jigejä koossa 3,5″, joka on hyvä koko sekä ahvenelle että kuhalle. Yleensä lapiopyrstöinen jigi toimii paremmin heittojigauksessa, mutta tämä malli yllätti, sillä se toimi yllättävän hyvin myös vertsussa.

Piggyshadeissa on paljon värivaihtoehtoja, näiden värien lisäksi löytyy muitakin värejä

Kalat ottivat kaikista ahnaimmin jigiin silloin, kun lähdin kelaamaan jigiä ylöspäin, jolloin pyrstö ui hurjana =) Tälle jigille suosittelen kokeilemaan siis myös “pystyuittoa”. Paras taktiikka oli laskea jigi pohjaan ja lähteä sieltä kelaamaan melko hitaasti ylöspäin, silloin tuli osumia =)

Kuhat tykkäsivät erityisen paljon “pystyuitosta”

Ehkä ensi kerralla isompia ahvenia =)

Juha sai dropshottaamalla hyviä ahvenia, joista isoin oli 35cm. Tarkoitus oli ottaa ruoka-ahvenet mukaan, mutta emme ehtineet kalastaa tarpeeksi montaa +30cm kalaa, sillä ystävämme ukkonen tuli taas ties monennenko kerran sotkemaan meidän kalastussuunnitelmat. Vapautettiin bracketiin kerätyt ahvenet ja kaasutettiin rantaan.
Ukkonen 1 – Jekkoset 0.

Niin ja siis eihän me tosiaankaan ihan rantaan asti voitu kaasuttaa, sillä kuten jo aiemmin kerroin, parin kilometrin matkalla ennen satamaa on nopeusrajoitus. Oli vähän turhauttavaa ajaa kaatosateessa kymppiä, mutta lainkuuliaisena kansalaisena noudatan nopeusrajoituksia ?

Vihdoin päästiin rantaan litimärkinä ja ilman ruokakaloja. Nähdään Unnukka taas muutaman vuoden päästä ?

Unnukan rannassa jyrähteli jo kovasti

Tänään meillä ei ollut kauan aikaa kalastaa, joten tehtiin pikapisto Kallavedelle. Meillehän pikapiston kesto on vähintään 8 tuntia, sillä sen lyhyemmille kalareissuille ei kehtaa edes lähteä ?

Pirttilahden satama

Tänään ei ollut ukkosia luvassa, huh. Eilinen oli kyllä aika pelottava päivä, kun näki, kuinka nopeasti ja yllättäen ukkonen voi syntyä. Tänään onneksi saatiin nauttia ihanasta kelistä, mutta tuuli oli niin hirveä, että eihän siitä kalastamisesta mitään tullut. Huomaatteko muuten, miten paljon keksin tekosyitä kalattomuudelle, kun tosiasiassa en vaan ole osannut kalastaa ?

Oltiin Hirviselällä ja oltiin Ollinselällä, mutta isot ahvenet eivät olleet kummallakaan selällä. Muutamalla tutulla paikalla oli paljonkin kalaa, mutta ahventen koko oli 20-200g eli aivan liian pientä. Tänään ei saatu yhtään yli 30cm ahventa.

Ehkä seassa olisi voinut olla isompaakin, mutta ei niille jigi kelvannut

Pienet ahvenet reagoivat näin, kun niiden eteen laski jigin

Tänään mietin, että miten se voi olla edes mahdollista, että osaan aina väistellä ne isojen ahventen kalapaikat. Olisihan se mukava tehdä tulevaisuudessa vaikka töitä kalastuksen parissa, mutta jos ei löydä kaloja, niin siihenhän ne suunnitelmat sitten kariutuvat. Haastava harrastus.

Uskollinen ja hiljainen ystävä hoiti hommansa, vaikka tuuli oli tosi kova

Kuhia löytyi tänäänkin paremmin kuin ahvenia. Vaikka tänään saatiin useampia mittakaloja, niin kyllä sitä alamittaakin on välillä riesaksi asti. Eräskin penkka oli täynnä kalaa ja melkein jo nuolaisin ennen kuin tipahti. Säikähdin, että nytkö löytyi parempaa ahventa, mutta ehei, sataviisikymmentätuhatta kuhanpoikasta.

Piggyshad poimi kyllä mittakalojakin tänään, mutta maistui se myös alamitoille

Kallaveden syvyysvaihteluita, ei ollut patilla kalaa =D

Jos nyt pääsisi vilkaisemaan kristallipalloa, niin en suinkaan katsoisi ensi viikon lottonumeroita, vaan katsoisin, että missä ne kilon ahvenet luuraavat ☺️

Ihan huikea viikonloppu takana, sillä lempikalani ahven oli aktivoitunut ja hyvin nälkäinen =) Löydettiin kahdelta eri järveltä syövää ahventa, vaikka vielä viikko sitten tilanne näytti epätoivoiselta. Tiesin kuitenkin, että syksyinen ahvenen jigauksen kulta-aika oli tulossa ja tuloksista päätellen taidamme elää sitä kulta-aikaa juuri nyt ☺️

Tänä kesänä vesisateet ovat osanneet kiertää viikonloput melko hyvin ja ei taida olla kuin kaksi reissua koko kesän aikana, kun olemme jääneet sateen alle. Eli hyvin harvinaislaatuinen kesä siinä suhteessa! Ja erikoista oli myös se, että kertaakaan koko kesän aikana en tarvinnut kalareissulla pilkkihaalaria, kun taas edellisenä kesänä jouduin kalastamaan useinkin pilkkihaalari päällä.

Lauantaiaamu oli sateinen ja koska sadealue oli menossa ohi puoleen päivään mennessä, päätettiin siirtää kalaan lähtöä hieman. Hirviselällä on joitain mansikkapaikkoja, jotka kiinnostivat muutaman viikon tauon jälkeen, joten heti sateen loputtua Alutroll kaasutti kohti Hirviselkää.

Eipä aikaakaan, kun suu kääntyi hymyyn. Niin hirveästi ahvenia, että en taas muista olenko milloin viimeksi nähnyt sellaisia ahvenmattoja, vai olenko koskaan. Kalaa vaan riitti ja riitti, kun veneellä luotasi paikkoja. Tai oikeastaan me oltiin vain yhdellä kalapaikalla, koska heti ensimmäinen “patti” alkoi piirtämään niin hirveästi aktiivista kalaa. Meidän ei tarvinnut vaihtaa paikkaa koko päivänä ja koko sen viisi tuntia, mitä me kalapaikalla oltiin, ahven söi.

Ahvenmatto

Tuplatärppejä tuplatärppien perään

Kalapaikka oli iso ja selkeästi siinä oli ahvenilla ja kuhilla omat puolensa. Käytiin välillä siellä kuhien puolella ja myös kuhat olivat hyvällä purulla. Saatiin useita mittakaloja isoimpien ollessa 53cm ja tuntui ihan uskomattomalta, että viikko sitten tilanne oli se, että emme löytäneet kuin alamittakaloja. Lauantaina vapautimme kaikki kuhat, sillä haaveena oli ahvenkeitto ?

“Ahvenpuolella” kalaa tuli oikeastaan joka heitolla, mutta parin kolmen tunnin jälkeen kalat eivät olleet enää ihan niin ahneita. Jännä ilmiö, että alkuun jigit olivat jigipäätä myöten ahventen suussa ja piti pihtien kanssa irroittaa koukut, mutta iltaa kohti jigit eivät olleet enää niin syvällä.

Enää ei jigi uponnut ihan kitusiin asti, tässä vaiheessa syönti oli kestänyt reilut kaksi tuntia

Koskaan aiemmin en ole noin selkeästi huomannut syönnin hiipumista. Voihan se olla, että asia ei loppujen lopuksi edes liity syönnin hiljenemiseen, mutta joka tapauksessa mitä lähemmäs iltaa kohti mentiin, sitä vähemmän jigi enää oli kalan suussa.

Myös ahvenen vertikaalijgaus oli tehokasta ja siinä toimi sama jigi, kuin heitellessäkin

Lauantaina parhaiten toimi Lunker Cityn 7cm Swimfish värissä Arkansas Shiner, joka on kyllä ihan ykkösväri Kallavedelle. Se on toiminut joka kesä. Yksi ahven sylkäisi suustaan kuoreen ja koko täsmäsi Lunkerin jigiin ☺️

Uusi jigi ei kauan ahventen ja kuhien käsittelyssä kestänyt, kun se oli jo järsitty pilalle

Meillä oli eväänä banaaneja ja jos banaanit muka vaikuttavat kalan syöntiin heikentävästi, niin mietin vaan, että minkähänlainen saalis olisi ollut ilman banaaneja?

Tästä lähtien aina evääksi banaaneja =)

Otettiin vaan isoimmat ahvenet mukaan

Päivä oli ihan huippu ja olin tosi iloinen, että löydettiin ruokakalat. Ahvenilla oli mahassa kuoretta ja selkeästi niillä oli/on syöntipiikki päällä. Yhden ahvenen mahasta löytyi seitsemän kuoretta!

Kotia kohti

Sunnuntaiaamuna kalapaikka oli vähän auki ja pähkäiltiin Unnukan ja Suvasveden välillä, mutta koska lauantaina saatiin niin hyvät ruokakalat ja Unnukalta taas emme ole koskaan löytäneet puolta kiloa suurempia ahvenia, päätettiin lähteä kalaan Suvakselle ”kaikki tai ei mitään”-teemalla. Suvasvesi voisi antaa jopa ennätysahvenen palasten loksahtaessa kohdilleen, vaikka tähän asti se onkin aina antanut meille sen ”ei mitään”.

Pakattiin banaanit eväslaukkuun ja lähdettiin matkaan ? Jos ne keltaiset pötkylät toivat hyvää onnea lauantaina, ehkä ne yllättävät meidät myös sunnuntaina.

Enonniemen kalasatama on kapean hiekkatien päässä

Oltiin rannassa puoli yhdeksältä ja onneksi keli oli pilvinen, sillä Suvas on niin kirkasvetinen. Siellä ahven on aina melko syvässä, (jos verrataan esimerkiksi Kallaveteen), ja aurinkoisella kelillä kala painuu entistä syvempään. No nyt tuo edellinen lause kuulosti siltä, että olisin muka joskus saanut Suvakselta enemmänkin kaloja. En ole. Olen siis vain kuullut huhuja, että kalat ovat siellä melko syvässä =) Mutta järveä voisi verrata Puruveteen, sielläkin ahven viihtyy syvässä.

Huippu kalakeli

Sain blogin lukijalta paikkavinkin, että minne päin kannattaisi suunnata ison ahvenen perässä. Kalapaikka oli meille ihan uutta aluetta ja koskaan ennen emme olleet siellä käyneet. Kun olin etsinyt kalaa pari tuntia, sanoin Juhalle, että en tule tänne enää ikinä =D Kyllähän minä jo aamulla tiesin, että päivästä tulee vaikea, mutta silti halusin sinne pelaamaan upporikasta tai rutiköyhää.

Juha näki parin sadan metrin päässä lokkeja, jotka hakivat pinnasta pikkukalaa. Katsoin syvyyskäyriä ja lokkien alla oli vähintään 20 metriä vettä. Paikka kiinnosti ja ajoin lokkeja kohti hiljaa miettien, että lähdenkö katsomaan olisiko siellä ahven ajolla.

Ennen kuin ehdin tekemään päätöstä, huomasin, että luotaimen näyttöön alkoi piirtymään kaaria väliveteen. Mitähän nuo ovat, aika kirkkaita ja hyvännäköisiä ”banaaneja”. Äkkiä Motorguide alas ja napista taivasankkuri päälle. Kokeillaan mikä on homman nimi!

Ja se alkoi heti, ilotulitus nimittäin! Ihan hurjia tärppejä ja karkuutuksia ja onneksi myös ylös asti tulleita ahvenia. Tulin ihan hulluksi siinä hetkessä. Päivittelin vaan koko ajan, että voiko tämä olla totta! Ahvenet olivat niin hurjalla purulla, että ei olla koskaan ennen oltu sellaisessa tilanteessa ja sitä kalaa oli ihan järkyttävästi, pohjasta pintaan 11 metriä!

Meillä oli todella hyvät ja terävät Mr. Manun jigipäät käytössä, mutta silti tosi suuri osa kaloista irtosi heti tärpin jälkeen. Jotenkin kalat imaisivat jigin suuhunsa ja sylkäisivät välittömästi sen pois, ennen kuin itse edes ehti tuntea vavassa mitään. Tosi moni vastaisku tuli siksi myöhässä. Saatiin kaikki kalat vertsulla ja ei siinä tilanteessa malttanut jigiä heittääkään, kuin pari kertaa. Kalat olivat niin tarkasti juuri veneen alla, että ehkä siksi heittämällä ei tullutkaan mitään.

Tässä kuvassa oltiin juuri saavuttu paikalle, heti kun näyttöön alkoi piirtymään kalaa niin ne myös tärppivät jigiin (huomaa onnenbanaani pulpetilla =D)

Jippii, tämä hetki oli uskomaton!

Ja vaikka kalat olivat niin hurjina, niille ei kelvannut mikään muu kuin Savage Gearin Bleak Paddle Tail sekä Real Tail. Niissä toimi kaikki kolme kokoa eli 8cm, 10cm ja 13cm. Kokeilin esimerkiksi Lunkerin ”Kallavesiväriä” ja siitä 11 metrin matosta en saanut siihen jigiin hipaisuakaan, mikä on ihan todella outoa.

Monesti olen kovassa ahvenensyönnissä saanut useammatkin jigit toimimaan, mutta ehkä ahvenet näkivät Suvaksen kirkkaassa vedessä, että feikkikalaa ei kannata syödä. Savagen salakka meni niihin kuitenkin täydestä ☺️

Muita jigejä oli turha uitella, vain nämä Savaget toimivat

Olin niin onnellinen, kun kerrankin me löydettiin oikea ajoahvenparvi ja olin myös onnellinen keulasähkömoottorista, jonka ansiosta me päästiin kalojen päälle. En voi edes kuvitella naruankkurin kanssa säätämistä tuossa syvyydessä, ei vaan olisi onnistunut. Tuuli ja aallokkokin olivat suht kovat. Eli kun kala löytyi, siinä piti toimia heti ja ankkuroitua kalojen päälle, siten saatiin pidettyä parvi meidän alla.

Minulla päivän isoin ahven oli 36cm

Vaikka tilanne oli uskomattoman ihana, kuului Suvaksen selällä myös muutama kirosana. Juha karkuutti ison ahvenen ja hänen saama 38cm ahven ei ollut läheskään niin suuri, kuin karkuutettu kala. Ja minulta karkasi myös varmasti elämäni suurin ahven. En yleensä jossittele ja kalastus on sellaista, että karkuutuksia tulee, mutta sen harvan kerran kun sattuu tuollaisen parven päälle, niin olisihan se jättiahven voinut veneessä käväistä. Se ahven oli oikeasti iso.

Päivän isoin ahven oli Juhan saama 38cm

Ahvenet söivät ihan pinnasta asti muikkua ja veneen viereltä kuului läts, läts, läts, kun pikkukalat pomppivat pinnassa. Hurja syönti kesti puoli tuntia, jonka jälkeen tilanne rauhottui. Meillä oli kymmenkunta hyvää ahventa bracketissa ja kiittelin mielessäni Erkkiä paikkavinkistä.

Bracket toimii hyvin sumppuna

Ajoparvihan voi olla missä vain ja nyt kävi hyvä tuuri, että tuon kokoisella järvellä satuin ajamaan sen parven yli. Tilanne oli varmasti yksi meidän ahvenenkalastushistorian parhaista hetkistä. Löydettiin päivän aikana vielä toinenkin ahvenparvi, mutta se oli huomattavasti pienempi ja kalojen keskikokokin oli siinä paljon pienempää.

Isolla selällä pienehkötkin aallot keikuttivat venettä kovasti

Vaikka lopputulos oli tällä kertaa tosi onnistunut, niin silti päivä oli suurimmaksi osaksi hankala ja vaikea. Päivän aikana kala söi yhteensä vain tunnin, joten seitsemän tuntia etsin kalaa tyhjää luotainta tuijottaen. Suvasvesi on tosi haastava järvi, joka varmasti koettelee kalastajia usein. Joskus se kuitenkin saattaa vähän raottaa salaisuuksiaan ja silloin kannattaa olla pelipaikoilla.

Tyhjää.

Savage Gearin jigin toimivuudelle selvisi syy illalla kaloja peratessa. Ahvenien mahasta löytyi sekä hieman yli 10cm muikkua että vähän pienempää. Ahneimmallla ahvenella oli seitsemän muikkua mahassa, joten tästä voimme vetää johtopäätöksen, että Kallaveden ja Suvaksen ahvenet ovat yhtä nälkäisiä ja ahvenen mahalaukun tilavuus on seitsemän kalaa ?

Kiitos Suvasvesi <3

Vaikeaa on ahvenen kalastus ollut viime aikoina, mutta nyt kun on pitkästä aikaa saanut mahan täyteen savuahvenia, niin jaksaa kirjoitella viikonlopun kuulumisia blogiin :)

Lauantaina oli tosi tuulinen keli. Tuuli oli seitsemää kahdeksaa metriä sekunnissa ja puuskissa reilusti yli kymmenen. Vaikka meidän vene onkin tosi vakaa ja leveä, ei kovassa tuulessa ja aallokossa ajaminen ja kalastaminen ole mitään herkkua. Olen pitänyt juuri tuota 7-8 metrin tuulta vielä kohtuullisena kalastukseen ja uskallan niillä tuulilla järvelle lähteä, mutta mikäli tuulet ovat kymmenen hujakoilla tai yli, keksin jotain muuta tekemistä kalareissun sijaan :)

Tuulisella kelillä valitsen järven aina tuulen suunnan mukaan ja pyrin etsimään pienehkön järven, jossa tuuli ei pääse hurjistumaan ihan hirvittäväksi. Esimerkiksi Suvasvesi olisi ihan toivoton kalastettava kovalla tuulella, kun siellä ei ole saaria ollenkaan. Sotkanselkäkin on aika paha, vaikka se ei mikään iso alue olekaan. Ihmeellisen kovasti sinne kuitenkin aina tuuli käy.

Lauantaina tuuli lounaasta ja Kotkatvesi oli juuri sopivan kokoinen järvi tuulisen päivän kalareissulle. Niinpä törötimme Jännevirran veneluiskalla heti aamusta :)

Jännevirran uusi silta valmistuu pikkuhiljaa

Viime aikoina ahvenparvien löytäminen on ollut haasteellista, mutta kuhia taas tuntuisi olevan joka paikassa. Sama kaava jatkui Kotkatvedellä. Olen mennyt monta kertaa lankaan tänä kesänä, kun kuhat ovat tekeytyneet ahveniksi. Oikeasti kuhaparvet alkavat olla isompia kuin ahvenparvet ja se jos mikä on outoa. Ennen vanhaan se oli toisinpäin.

Kuhia ne nämäkin olivat, vaikka muuta toivoin

Tänä kesänä olen keksinyt hyvän kikan kuhien tunnistamiseen, kun meillä on plotterissa Sonarchart live, eli karttakortille piirtyy koko ajan reaaliaikaisesti oikeat syvyyskäyrät veneen alta. Yleensä etsin kalaa selkäpateilta, sillä ne ovat osoittautuneet ihan tehokkaiksi kalapaikoiksi.

Kun ajan patin yli, niin patin korkein kohta on kuhien lempipaikka. En tiedä mikä niitä kuhia siinä patin laessa kiehtoo, mutta 99% patin päältä löytyneistä kaloista on ollut kuhia. Sitten taas ahvenparvet ovat löytyneet patin reunoilta eli ei niin tasaisilta alueilta, ennemminkin penkoista.

Kotkatvedeltä emme löytäneet yhtään ahventa selkäpateilta tai edes niiden penkoista, sillä kuhat olivat vallanneet ne alueet. Kuhaa oli älyttömän paljon ja ei kai tässä pitäisi valittaa, kun kalaa on sentään löytynyt, mutta kyllä tämä on alkanut vähän turhauttamaan. Savo on kuhankalastajan unelma-alue, ei täällä taida olla yhtään järveä, josta ei kuhaa löytyisi (no Virmasvesi tietysti, mutta se ei minulle ole antanut mitään muutakaan).

Eli aika vaikeaa täällä on ilman kuhasaalista jäädä, vaikka tottakai on päiviä, että kala ei vaan syö, mutta jos jigikalastaa koko kesän näillä vesillä, niin kuhan saanti on varmaa.

Kotkatveden kuha

Huomatkaa kuhan söpö töpöhäntä

Minua on kehotettu menemään matalaan etsimään ahvenia. Viikko sitten ahvenia löytyikin jo hieman ja nyt viikonloppuna Kotkatvedellä muutaman kuhapaikan jälkeen menimme kaislikon viereen nakkelemaan jigejä. Jos ahven ei ole selkäpateilla, niin turha sitä on sieltä etsiä.

Ensimmäinen heitto kaislikon reunaan antoi heti ahvenen ja katsoimme Juhan kanssa toisiamme ihmeissämme. Oliko järkeä kiertää puoli päivää kuhapaikkoja? Olisi vaan pitänyt kuunnella viisaampia ja tulla suoraan matalaan.

Ahvenia napsui joka heitolla ja ei se ahvenen koko mitään erikoista ollut, mutta suurin jigiin tarttunut raitapaita oli kuitenkin 32cm. Oli hienoa seurata, kun kala tärppäsi jigiin ihan kaislikon reunassa ja sitten kun kalan kelasi veneen vierelle, niin kalaa seurasi iso parvi muita ahvenia. Sama ilmiö kuin viikko sitten.

Shaker Baitsin pinkki Huntershad oli lauantaina eniten ahventen mieleen

On se vaan jotenkin tosi hankalaa mennä kalastamaan sokkona kaislikon viereen, kun on tottunut siihen, että luotain näyttää koko ajan kalatilanteen ympäriltä. Ehkä minä olen uusavuton, kun en meinaa osata kalastaa ilman elektroniikkaa, mutta jotenkin se vaan on mukavampi ensin bongata kalat luotaimesta ja sitten kokeilla saada ne ?

Lentokenttä oli vieressä =)

Ahvenia oli kaislikon kupeella paljon ja kun ajelin matalikon edustalla, niin välillä luotain lähes sekosi, kun veneen alla oli niin hirveästi ravintokalaa. Tai ainakin epäilen sitä pikkukalaksi, ihan todella paksu silppumatto ”lattiasta kattoon” ja eipä siinä tarvitse ahvenen muuta tehdä, kuin pitää suu auki, niin saa mahansa täyteen.

Mitähän pikkukalaa lie?

Myös kuhia oli parven alla nautiskelemassa ravinnosta

Kaislikon edusta oli juuri tuulen puolella ja koska tuuli oli koko päivän todella kova, niin ehkä se oli työntänyt pikkukalamassat matalikon edustalle ja ahvenet olivat tulleet siihen silpun perässä. Päivän aikana saatiin muutama kriteerit täyttävä ahven ja mukaan lähti myös ruokakuhia, koska vaikeaa sitä on ilmaisesta ruuasta kieltäytyäkään. Kyllä kuhaa kannattaa nyt syödä, sillä talvella kuhafileestä on ihan turha haaveilla.

Lauantain isoin kuha oli 52cm

Vene oli taivasankkurissa ja vaikka aallokko oli välillä tosi kova, niin on se MG tarkka pitämään veneen “kurissa”. On niin mukava kalastaa, kun enää ei tarvitse kirota naruankkurin ainaista “väärää kohtaa” ja veneen puolelta toiselle seilaamista.

Tässä oltiin parkissa ilman ongelmia

Lauantai-iltana aallokko ei ollut enää niin kova

Lauantaina olin Ahdin suosikki, sillä sain kaikki ruokakalat yhtä ahventa lukuunottamatta =D

Sunnuntaiksi keli tyyntyi ja sääennuste näytti ihan uskomattoman hyvää kalakeliä: puolipilvinen taivas ja tuulet vain pari metriä sekunnissa. Totuus oli kuitenkin jotain ihan muuta. Ei ollut tuulenvireestä tietoakaan ja aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Lämpötila oli muka vaan 20C, vaikka meillä valui hiki noroina. Ehkä ennemminkin 120C. Kyllä muuten paikat paloi ja nyt en tarkoita kalapaikkoja, terveisin punakorva ?

Halusin lähteä pitkästä aikaa tsekkaamaan Hirviselän ahvenmestat, sillä ne ovat toimineet hyvin syksyllä. Oli mielenkiintoista nähdä, onko ahventa niillä normaaleilla 6-8 metrin paikoilla selkäpattien penkoissa vai ovatko myös Hirviselän ahvenet menneet matalaan. Hirviselällä on muutama kalapaikka, joita voisi sanoa varmoiksi kalapaikoiksi. Minusta tuntuu, että niistä on tullut aina kalaa, kun on käyty niillä.

Hirviselkä here I come

Mentiin heti aamusta ensimmäiselle varmalle paikalle ja lopulta siinä vierähti neljä tuntia. Kalaa oli ?

Mitäs täältä löytyykään?

Ihania ahvenia, kylläpä oli ikävä kunnon parvia

Kerrankin patti, jota kuhat eivät olleet vallanneet, vaikka toki myös sen patin korkeimmalla kohdalla oli kuhien leiri.

Tuttu näkymä kaikilta selkäpateilta tänä kesänä: kuhamatto

Onneksi tilaa oli kuitenkin jätetty ahvenillekin ja en ole koko kesänä nähnyt niin paljoa ahvenia, mitä sunnuntaina. Tai se yksi reissu oli alkukesästä, kun laskuri nakutti muutamassa tunnissa 170 ahventa, mutta sunnuntain ahvenmäärä patilla oli varmaan samaa luokkaa. Veikkaan, että siinä oli ahventen sukukokous.

Kalojen keskikoko ei ollut taaskaan mitään järisyttävää, mutta ei täysin minikokoistakaan. Suurimmat olivat reilu 30cm ja savukalaa saatiin mukaan. Kaikki ahvenet tulivat 6-8 metristä.

Juhalla oli yhdessä vaiheessa pikkuahven jigissä kiinni ja ihmettelin, että mitä se ukko alkoi vauhkoamaan. No ahveneen oli tarrannut isompi kala kiinni ja se paljastui haueksi. Hauki ei päästänyt otetta irti vaan syöksähteli veneen vierellä ahvenpoloinen suupielessään.

Veteen tuli kunnon pyörteet, kun hauki vei siimaa

Odotin koko ajan, että milloin hauki irtoaa, sillä se ei ollut missään kiinni. Se pysyi siiman päässä ainoastaan pitämällä ahvenesta lujasti kiinni. Olen kuullut vastaavia tarinoita ennenkin, mutta koskaan en ole omin silmin sellaista nähnyt.

Hauella on ahven suupielesssä

Ihmeellisintä asiassa on se, että saatiin hauki haaviin asti ja se oli kooltaan neljän viiden kilon luokkaa. Hauki irroitti otteensa ahvenesta heti haaviin jouduttuaan ja ahven poloinen joutui aikamoiseen hullunmyllyyn viimeisinä hetkinään.

Ahvenen kylkeen tuli pahat jäljet hauen hampaista, joten siltä piti kääntää niskat nurin, mutta toisaalta taas veneen vieressä nakottanut lokki oli hyvin kiitollinen meidän ratkaisusta, kun nenän eteen tuli päivällinen kuin Manulle. Luonnon kiertokulku.

Voi raukka, mihin käsittelyyn jouduitkaan

Me nähtiin neljän tunnin aikana useampaan kertaan pintasyönti ja pieniä kaloja pomppi pinnassa, kun ahvenet ajoivat niitä takaa. Samalla lokit ja tiirat olivat kyttäämässä lähistöllä, jotta ehtivät nappaamaan pikkukalaa pinnasta.

Linnut hurjina

Mitähän pikkukala oikein oli, kun näin muutaman kerran pienen kalan linnun suussa ja veikkaisin kalojen kooksi ehkä vain 5-7cm. Kenties siksi sunnuntaina toimi tosi pienet jigit parhaiten, vaikka isompiakin jigejä tuli kokeiltua.

Jouduttiin lähtemään kotiin jo iltapäivällä, kun ihan hirvittävän kokoinen sadealue oli tulossa Kuopiota kohti. Eihän sen pitänyt sataa ja siksi sadevaatteitakaan ei ollut mukana, joten litimärkänä kalastus ei houkutellut. Keli myös muuttui hetkessä tosi kylmäksi, kun aurinko meni pilveen ja alkoi tuulemaan. Kyllä siinä hiki kuivui aika nopeasti. Syksy tuli kolmessa minuutissa.

Hurautettiin Pirttilahteen ja mentiin kotiin odottamaan sadetta, jota ei koskaan tullut. Pyh, minä sanon noille ennusteille.

Ruokakalat jalostuvat savukaloiksi, nam

Ahvenet suolaantumassa kuumassa suolavedessä

Tämän kesän kalansaaliit näköjään heikentyvät sitä mukaa, mitä lähemmäs syksyä mennään. Aiempina vuosina saaliit ovat toukokuusta alkaen pikkuhiljaa kasvaneet ja heinäkuun lopussa on alkanut rytistä ihan kunnolla. Elokuussa kaloja on tullut ovista ja ikkunoista.

Tämä vuosi on erilainen. Nähtiinhän se jo viime talvena, kun lunta satoi ihan hirveästi, että jotain outoa tässä vuodessa on. Kesä alkoi ennen aikojaan toukokuussa ja lämpöä ja helteitä on piisannut. Vesisadetta taas ei niinkään, vaikka yleensä se on ollut Suomen kesän tavaramerkki.

Ahti oli alkukesästä tosi suotuisa, kai ne ennenaikaiset helteet olivat pehmittäneet sen pään. Nyt se on tullut takaisin järkiinsä ja pisti stopin niille sadankolmenkymmenenviiden kuhan päiville. Enää niitä ruokakaloja ei näköjään niin vain otetakaan järvestä.

Ostin muutama viikko sitten riippumaton ja nukuttuani yhden yön metsässä riippumatossa, rakastuin siihen täysillä. Tekisi vaan koko ajan mieli lähteä etsimään kaksi sopivalla etäisyydellä toisistaan olevaa puuta ja laittaa riippumatto niiden väliin roikkumaan. Sitten kömpiä sinne majaan, vetää vetoketju kiinni ja vain pötkötellä ja katsella maailmanmenoa. Rentouttavin paikka maailmassa!

Lähdettiin lauantaina Kallavedelle kalaan ja koska nämä kelit ovat vielä näin kesäiset ja lämpöiset, päätimme viettää yön saaressa riippumatoissa nukkuen. Viikko sitten kalaa löytyi aika heikosti eikä odotukset kalojen suhteen olleet korkealla nytkään. Kalat ovat oudoissa paikoissa, enkä minä löydä niitä.

Kun päästiin järvelle, tilanne näyttikin tosi positiiviselta. Luotain alkoi piirtämään ihan hirvittävästi kalaa ja toivonkipinä syttyi. Taisi löytyä ahventen valtakunta ?

Hetken päästä kammottava totuus paljastui. Ne pikku huijarit eivät olleetkaan ahvenia, vaan kuhia! Ja nimenomaan pikkukuhia. En ole koskaan nähnyt niin paljon pieniä kuhia, kuin lauantaina Kallavedellä. Aina kun mentiin alle viiden metrin veteen, luotain sekosi ja piirsi pompuloita pohjan täyteen.

Pompuloita

Pikkukuhia riitti

Olen jo pari vuotta virheellisesti luullut, että erotan kyllä ahvenet ja kuhat luotaimen näytöltä, mutta lauantain huijaus meni minuun ihan täydestä. Pikkukuhat olivat parvessa kuin ahvenet konsanaan ja niitä oli mahdotonta erottaa kalojen ja parven muodon perusteella.

Lauantain peruskoko

Kuhaparvien seasta tuli myös mittakaloja ja isoimmat kuhat olivat 50cm. Suurin osa kaloista kuitenkin oli 30-40cm kaloja.

Motorguiden keulasähkömoottori on kyllä niin suuri apuväline nykyään, että en ymmärrä miten on tultu toimeen ilman sitä. Alla olevassa kartassa näkyy hyvin, miten tarkkaan vene pysyy taivasankkurissa (punainen tiivis sotku on jälki, joka tuli ankkurissa ollessa). Mittakaava on kymmenen metriä, joten vene tekee vain muutaman metrin liikettä paikallaan ja lauantainakin oli kuitenkin tuulta jonkun verran, niin ihan todella tarkka on tuo kapistus. Kalaparven löytyessä kalat on helppo napsia kyytiin, kun vene pysyy parven päällä. Se parven löytäminen onkin sitten jo toinen tarina…

Xi3 pitää veneen hyvin paikallaan taivasankkurissa ollessa

Etsin erilaisia paikkoja ja syvyyksiä, mutta en nähnyt ensimmäistäkään aitoa ahvenparvea. Illalla kahdeksan jälkeen minulle selvisi syy, miksi en ollut bongannut ahvenparvia pohjasta koko päivänä, ahvenet nimittäin uivat pinnassa!

Sattumalta sain yhden ahvenen ihan pinnasta, kun kelasin jigiä veneeseen ja joku kala yritti tarrata nousevaan jigiin veneen vierellä. Laskin jigin takaisin veden pintaan ja siinähän oli raitapaita ihan hollilla ja yritti repiä jigiä toistamiseen. Säikähdin ihan kauheasti ja Juhakin näki tilanteen. Olimme molemmat ihmeissämme.

Laskin jigin vielä kolmannen kerran veden pinnalle ja nyt ahven tärppäsi kunnolla ja koukku tarttui suuhun. En olekaan koskaan ennen saanut kalaa sentti veden pinnan alta, jos ei nyt lippoja lasketa. Siksi luotainkaan ei piirtänyt ahvenia pohjaan, kun parvet uivat pinnassa kaikukeilan ulottumattomissa.

Tämä ahmatti söi jigin ihan pinnasta

Yritin ”pinta-ahvenen” jälkeen saada ahvenia lipalla, mutta jostain syystä kalat eivät kelpuuttaneet lippaa. Lauantain ahvensaalis jäi heikoksi muutamaa sattumakalaa lukuunottamatta.

Auringonlasku aikaistuu päivä päivältä ja myös hämärä tulee aiemmin. Päätimme lähteä saareen jo yhdeksän maissa virittelemään riippumattoja. Yöpaikaksi valikoitui Törsö-niminen saari.

Kallavedellä on paljon hienoja saaria, vaikkakin rantautuminen on aina vähän ongelmallista. Törsön koko toinen puoli oli aivan kivikkoinen ja luulimme jo, että emme pääse kyseiseen saareen ollenkaan, mutta saaren toiselta puolelta löytyikin pieni hiekkaranta, josta pääsi rantautumaan.

Törsö, hauskanniminen saari Ollinselällä

Saaressa oli parikin nuotiopaikkaa, mutta metsäpalovaroituksesta johtuen emme voineet tehdä tulia. Onneksi oli lämmintä, niin ei sitä nuotiota edes kaivannut, vaikka aamukahvit olisi kyllä ollut kiva nauttia.

Tuossa olisi isolle teltallekin tasainen paikka :)

Saatiin riippumatot aika nopeasti laitettua, sillä emme tarvinneet tarppikatosta ollenkaan, kun sadetta ei ollut luvassa. Ensimmäinen riippumattopaikka ihan rannasta piti hylätä puiden paksuuden takia, mutta onneksi löytyi muutama laiha koivu, joihin ”puunhalaajat” ylettivät ympärille. Pystyyköhän noita remmejä jotenkin jatkamaan, että saisi ne joskus paksummankin puun ympärille kiinnitettyä, onko kellään kokemusta?

Melkeinhän se oli taas viiden minuutin homma

Yöpuulle

Heräsin aamuyöllä kuumuuteen ja ehkä kahdet villasukat päällekäin olivat alunperinkin vähän liikaa. Lisäksi piti raottaa makuupussia, kun yöllä oli oikeasti tosi kuuma. Minulla oli t-paita ja olin vain puoliksi makuupussin sisällä, mutta silti yöllä ei tullut missään vaiheessa kylmä.

Kuu möllötti puiden välistä

Ostin puhallettavan telttapatjan riippumaton pohjalle ja sekin varmaan auttoi lämpöisenä pysymisessä. Tuossa meidän riippumattomallissa pohja on kaksikerroksinen ja kerrosten väliin saa ujutettua retkipatjan. Ehkä tuolle puhallettavalle retkipatjalle on syksyn viileämmillä keleillä enemmän tarvetta.

Nukuin melko hyvin koko yön lukuunottamatta sitä kuumuuteen heräämistä. Aamuyöllä heräsin myös toisenkin kerran, kun rannassa oli lokkitappelu. Linnut pitivät sellaista mekkalaa ettei tosikaan ja Juhakin oli herännyt siihen. Mitä lie kinastelivat siihen aikaan ?

Yksi parhaimmista paikoista, mistä ihminen voi herätä :)

Tämän näköinen katto sunnuntaiaamuna

Alla olevassa kuvassa näkyy hyvin, miten pieneen tilaan kaikki retkitarvikkeet menee. Noissa kolmessa pussissa on kaksi riippumattoa, kaksi paksua makuupussia, kaksi riippumaton alushuopaa, kaikki riippumattojen kiinnitysköydet, riippumattojen hyttysverkkojen tukikepit, ilmatäytteinen retkipatja, retkityyny, neljät villasukat, kaksi pipoa, lapaset, pari retkilamppua ja mitähän vielä =D

Retkikamppeet menee uskomattoman pieneen tilaan

Kello oli soimassa vähän ennen viittä ja kuudelta oli aamupala syöty, kamat purettu ja Alutroll suuntaamassa kohti ”varmaa” kalapaikkaa. Edellisenä päivänä kiertelimme oikeastaan vain uusia paikkoja, mutta koska saalis oli heikonlainen, sunnuntain sotasuunnitelma oli käyttää viimeinen oljenkorsi eli mennä tutulle, ”varmalle”, kalapaikalle.

Kalapaikalla luotaimeen alkoi heti piirtymään kalaa ja veneeseen nousi ahven. Ilo kuitenkin loppui lyhyeen, sillä loput kalat paljastuivat, yllätys yllätys, alamittakuhiksi ?

Ajelin patilta toiselle ja vihdoin löytyi ihan aito ahvenparvi. Parvi oli lähes kymmenessä metrissä, aivan kuten viikko sitten löytyneet ahvenparvetkin. Sain parvesta jonkun verran kaloja, mutta suurimmat olivat vain 28cm. Parvi oli tosi pieni verrattuna edellisen viikonlopun ahvenparviin ja kyllä se niin taitaa olla, että ne isompien ahventen parvet ovat jossain matalikoissa.

Matalista paikoista kalojen etsiminen on tosi haasteellista, kun parin metrin vedessä ei pysty erottamaan kalalajeja, eikä myöskään viistoluotaimesta ole niin matalassa hyötyä, varsinkaan jos on yhtään kasvillisuutta tai kivikkoa alla. Matalasta kalastaminen on aika lottoamista ja tuuripeliä. Ehkä siksi tykkään itse etsiä kalaa ja kalastaa hieman syvemmissä vesissä, kun elektroniikkaa pystyy hyödyntämään paremmin, ja myös näkee ja tietää, että mitä kalastaa.

Kolmen tunnin etsimisen jälkeen sanoin Juhalle, että nyt on sinun vuoro etsiä kaloja, minä luovutan. Niin tyhjää ei luotain ole piirtänyt varmaan koko kesänä.

Joskus sitä aina täytyy tuijotella tätä tyhjyyttä

Joitain kuhia kävi vielä aamupäivällä veneessä, mutta puolen päivän jälkeen päätimme lähteä kotiin, kun homma ei edistynyt yhtään. Edellisenä päivänä emme tietenkään papittaneet kaloja, koska emme halunneet niitä yön ajaksi kylmälaukkuun.

Pientä kuhaa löytyi matalasta vielä sunnuntainakin, mutta niitä emme jääneet kalastamaan

Sunnuntaina olisimme ottaneet ruokakaloiksi 45-50cm kuhia, jos olisimme niitä saaneet, mutta kaikki saadut kalat olivat alle 45cm. Ainakin Kallavedessä ne 42-44cm kuhat ovat niin ruipeloita, että ei niitä viitsi ruokakaloiksi ottaa. Ehkäpä joku kerta saa taas kotiin astikin tuomisia kuhien ja ahventen muodossa ☺

Pirttilahden satamasta kotia kohti

Olen miettinyt viime aikoina tätä blogia ja sitä, että pitäisikö blogin kirjoittamisesta pitää taukoa. Tykkään kyllä kirjoittaa ja otan joka kalareissulla paljon valokuvia, mutta tuntuu, että nykyään blogin sisältö ei kiinnosta lukijoita, sillä harvemmin saan blogin kävijöiltä kommentteja. Saatan tehdä yhtä blogipostausta viisi tuntia ja välillä tulee mieleen, että kannattaako blogiin uhrata niin paljon aikaa ja ylipäätään maksaa ja ylläpitää nettisivua, jos ihmisiä ei kiinnosta ? No täytyy nyt katsoa miten jatkossa, voihan se olla, että en osaa olla kirjoittamatta, aika rutiinihan tästä on jo tullut reilussa neljässä vuodessa :)