Tasapainopilkit veivät minun sydämeni muutama vuosi sitten. Olin pilkkinyt lapsesta asti pystypilkeillä ja tasurit olivat tosi vieraita vieheitä minulle. Ehkä olin nähnyt sellaisia, mutta en tiennyt ollenkaan, miten niitä käytetään. Tasapainopilkkejä on tehty Suomessa ainakin 1950-luvulta asti, mutta vasta viime vuosina niiden suosio on lähtenyt enemmän nousuun. Se taas on erittäin mukava asia tasuripilkkijöitä ajatellen, sillä uusia tasurien valmistajia on tullut lisää ja myös uusia innovaatioita syntyy koko ajan.

Teen muutamasta tasapainopilkkien valmistajasta blogiin jutun ja juttusarjan saa aloittaa Virtasen Juha eli Kommo. Valitettavasti en päässyt valmistajia paikan päälle jututtamaan, joten teksteissä esiintyvät kuvat ovat lainattu herroilta itseltään :)

Juha, joka meidän pilkkijöiden keskuudessa tunnetaan paremmin nimellä Kommo, asustelee Nokialla. Minua kiinnostaa aina tarina tasurin nimen takana ja nimi Kommo syntyi, kun Juhan lempinimi Kolkki oli muotoutunut kummipojan suussa Kommoksi.

Valmiita Köykäsiä myyntipakkauksissaan

Herkkua on siinä monenlaista..

Juha syntyi vuonna 1961 ja kalastus on kuulunut hänen elämäänsä pikkupojasta asti. Hän teki ensimmäiset tasapainopilkkinsä 1970-luvun lopussa, mutta tämä varsinaisten Kommojen tarina lähti käyntiin kuutisen vuotta sitten.

Juha työympäristössään

Pajalla syntyy lähes yksinomaan Kommon Köykäsiä, eli kevennettyjä tasapainopilkkejä, ja se on Juhan suosituin tasuri. Hänellä on muitakin malleja ja muotit yli 20:een eri tasuriin, joten paljon on erikokoisia ja -näköisiä vieheitä pajalta vuosien varrella putkahdellut.

Harjoitus tekee mestarin

Utelin Kommolta osaisiko hän yhtään sanoa, että montako tasuria hän on kaiken kaikkiaan tehnyt, mutta tarkkaa lukua en saanut :) Tuhansia niitä kuitenkin kuulemma on, sillä Köykäsiäkin hän on ehtinyt tekemään jo 3000.

Köykästen veljekset odottavat loppusilausta

Iso sisarusparvi valmiina, huomatkaa hienot läpikuultavat selät :)

Tasapainopilkkien valmistaminen on hidasta puuhaa ja varsinkin kun se tehdään käsityönä alusta loppuun saakka, niin hiki tulee pelkästä ajatuksesta. Yhden tasurin valmistuksessa on todella monta työvaihetta ja siihen menee myös aikaa. Siksi on järkevää tehdä tasureita sarjatyönä ja Kommolla onkin jatkuvasti puolivalmiita tasureita muutama kymmenen odottamassa.

Vanhat sangot hyötykäytössä

Juha kertoi, että esimerkiksi kevennetyn tasapainopilkin valmistuksen aikana hän käyttää tasuria kädessään yli 50 kertaa. Minulla ei riitä matikkapää edes laskemaan, että miten monta kertaa Juha on Köykäsiä kosketellut, kun teki ne kolmetuhatta kappaletta…

Puolivalmiita sekä valmiita tasureita

Tasurin matka alkaa rautalangan taivuttelusta, jolloin lankaan tehdään selkälenkki. Sen jälkeen lanka ja koukut laitetaan muottiin ja päälle kaadetaan lyijy-kirjasinmetalli-valu. Lyijyvalu kuivuu nopeasti, mutta hartsi, jolla tasuri kevennetään, on hitaampaa kuivumaan. Siksi yhden tasurin valmistamiseen menee yli viikko aikaa.

Jokainen rautalanka taivutellaan käsin

Lyijyvalun kuivuttua tasuria viilataan ja hiotaan, ja lyijyn pintaan tehdään suomukuvio.

Tasurin poikaset kaipaavat hiontaa :)

Suomukuvio lyijyrunkoon

Viilaushommia

Juha siis keventää tasurit hartsilla, joka muuttuu kuivuessaan todella kovaksi materiaaliksi. Hartsi tulee lyijyrungon päälle ja noin viikon kuivumisen jälkeen tasurista hiotaan valupurseet pois. Kuivumisajan kanssa täytyy olla tarkkana eikä tasuria saa päästää kuivumaan liian kovaksi, sillä sen jälkeen sen työstäminen on liian raskasta.

Köykäsen muotti

Hartsilla kevennetyt tasurit kuivumassa

Työläin vaihe kevennetyn valmistuksessa onkin aihion viilaaminen ja hiominen, sillä vasta sen jälkeen pääsee tekemään pohjalakkausta.

Hartsin hiominen on työlästä, varsinkin jos jonossa on muutama kymmenen tasuria odottamassa vuoroaan :)

Työkaluja joka lähtöön

Tasuri saa lakkakylvyn monta kertaa valmistuksen aikana ja esimerkiksi jokaisen maalikerroksen jälkeen Juha kastaa tasurin lakkaan. Siten tasuriin saadaan kolmiulotteinen pinta. Myös silmät ja perälevy jäävät lakkakerroksen alle. Köykäset selviävät hyvin vaikka hauenkin hampaista, sen verran kestäviksi ne on tehty. Kaikki Köykäset käyvät koeuinnilla ennen asiakkaalle lähtöä.

Useampi kynäruisku nopeuttaa maalausurakkaa

Taiteilijan nurkkaus, tässä syntyy upeita luomuksia :)

Neljä kaverusta valmiina tositoimiin

Kyllä Juha on saanut ihan uskomattoman hienoja värejä loihdittua tasureiden pintaan

Kommon Köykäsiä saa tilattua toiveväreillä,  mutta halutessaan värin voi valita myös valmiista värikartasta.

Kommon Köykästen värikartta (Kuva: JiiPee Kuoppala)

Kysyin Juhalta mikä on parasta tasurien valmistuksessa ja hän vastasi, että onnistumisen ilo! Jos asiakas on tilannut tasapainopilkin spesiaaliväritoiveella ja lopulta tasurin perille päästyä asiakas kehuu tasuria aivan mahtavaksi, niin kyllähän se tasurin valmistajan mieltä lämmittää. Ja kaiken kruunaa mukava saalispalaute :)

Kommon tasapainopilkkejä voi tilata Juhalta joko suoraan puhelimitse 0500 831 609 tai sähköpostilla kommo(a)hotmail.fi

Kommo Fishing Team löytyy Facebookista ja tilaus onnistuu myös sitä kautta, linkki Facebookiin.

Kiitos Juhalle, että jaksoit höpötellä minun kanssa puhelimessa tuntitolkulla :) Arvostan työtäsi!

Jutussa esiintyvät kuvat: Juha Virtanen

Niin ne kelit kylmenevät ja talvi lähestyy. Ei mene enää kauan, kun pitää Puattinen pistää talviunille. Vuoden aikana on kaksi inhottavaa ajanjaksoa, kun kalastukseen tulee pakollinen tauko ja malttamaton kalastaja joutuu vaan pyörittelemään peukaloitaan: keväällä heikkojen jäiden aikaan ja loppusyksystä, kun jäitä odotellaan.

Minun pieni salainen haave on, että pääsisin pilkille jo tämän vuoden puolella. Jostain bongasin uutisen, että Suomeen olisi tulossa tosi kylmä talvi. Hymyilin. Se tietää vahvoja jäitä ja pitkää pilkkikautta :)

Olen saanut nyt syksyn aikana useiden eri valmistajien tasureita testiin ja kohta täytyy alkaa järjestelemään pilkkivarusteita kautta varten. Tasureille täytyy kehitellä järkevät säilytysrasiat, sillä aion ottaa kaikki tasurini mukaan joka reissulle. Olen tottonut siihen, että vaihtelen tasureita päivän aikana paljon ja yhdellä avannolla saattaa kaksikymmentäkin tasuria käydä vedessä. Kalat ovat välillä nirsoja.

Kommo lähetti pari takinkääntäjää, joissa tasurin toinen puoli on valkea ja toinen musta. Pienempi malli on Kommon Köykänen, joka on Kommon suosituin tasuri tällä hetkellä ja isompi on uusi, pari senttiä pidempi malli, tosi hyvännäköinen sekin. Uuden tasurin läpinäkyvä selkä on hieno!

Ensimmäiset takinkääntäjätasurit, kiitos vinkistä Henrille :)

Kommo oli tehnyt myös eri kokoisia jigipäitä ja näitä tulee kyllä talvella kokeiltua ahvenelle!

Kommon jigipäät olivat juuri sopivia Savage Gearin 8cm jigeille, painavammat venepilkintään ja kevyemmät talveksi

Rädyn Jari pisti minulle yhden Kaweri-tasurin testiin. Tällä kevennetyllä on mittaa 10cm koukusta koukkuun ja painoa 21g. Tasuri on kuulemma napsinut useita yli kilon ahvenia. Jospa se olisi minullekin antelias, meistä voisi tulla vaikka parhaat ystäwät ;) Mielenkiintoista päästä tätäkin uittamaan.

Eri suunnista tuleva valo saa hologrammipinnan elävän näköiseksi, tasuria kääntelemällä kyljestä löytyy vaikka mitä värejä

Viikonloppuna oli kylmää ja tuulista, mutta silti piti kalaan päästä. Perjantaina katseltiin säätiedotusta ja keksittiin, että lähdetään lauantaina Sotkalle. Tuuliennuste oli kohtalainen ja keli kuiva, joten pilkkivaatteet päällä kalastus onnistuisi aivan hyvin. Lauantaiaamuna tuuli olikin yllättäen paljon kovempi, kuin piti ja Sotka jäi haaveeksi. Kalastamaan oli kuitenkin päästävä, joten päätettiin, että katsotaan Pirttilahdessa aallokon tilanne ja valitaan sitten suunta, jonne lähdetään kalastamaan.

Kotona lähtöä tehdessä blogiraportoinnin tärkein työkalu eli omppukännykkä lipsahti käsistä ja tottakai näyttö hajosi. No niin, päivä alkoi loistavasti. Mitähän seuraavaksi?

Ajettiin Pirttilahden satamaan ja aallokko oli tosi kova. Koskaan ei ole tuossa suojaisessa lahdessa ollut sellainen aallokko. Muutamat veneet, jotka vielä laitureissa olivat, heiluivat hurjina. Noh, tänne asti kun on tultu, niin lähdetään kokeilemaan. Eihän meiltä todellisuudessa ole kuin puoli kilometriä satamaan, mutta jollain piti itselleen selitellä syysmyrskyyn lähtemistä.

Ei mikään unelmien kalakeli

Ensimmäiseksi tankattiin vene ja kylläpä keikutti. Lämpötila oli pari astetta nollan yläpuolella, joten tuuli oli suht vilpoisa. Ei minulla kylmä onneksi ollut, samoilla varusteilla pitää pärjätä yli 20 asteen pakkasessakin, joten tämä oli vasta pientä.

Ei se aallokko tässä kuvassa niin pahalle näytä, mutta kyllä se kuulkaas keikutti =)

Lähdettiin pikkuhiljaa putputtamaan kohti kalapaikkoja ja aikeissa oli kierrellä suojaisia saarten penkkoja. Tyhjää, tyhjää ja tyhjää. Etsin kaloja pari kolme tuntia, mutta mitään ei löytynyt. Lopulta oltiin jo yli viiden kilometrin päässä satamasta. Vihdoin näin jotain elämää luotaimessa ja päätin tarjota PP-Lures ahvenvertikaalijigiä. Hentoja tärppejä siihen sainkin ja vihdoin yksi kala tuli ylös asti. Raitapaita, jolla pituutta 34cm. Ihan ookoo, kyllä tämän kokoiset minulle kelpaavat :)

Voi tuota minun ilmettä =D

Ensimmäinen kala PP-ahvenvertsulla 34cm, voisiko seuraava olla 44cm, Petrihän antoi sen kilon ahvenen takuun :)

Paksut sormikkaat kädessä kalastus oli aika tunnotonta ja monta kalaa jäi saamatta, kun tärpit olivat niin hentoja. En tuntenut pientä hipaisua siiman päässä ollenkaan ja kun vihdoin tajusin kalan käyneen maistamassa jigiä, oli jo myöhäistä vastaiskulle. Löysin päivän aikana vielä yhden hauen, mutta koko päivän saaliiksi meillä jäivät ne kaksi kalaa. Uskomattoman heikkoa!

Kotiin joutaa tästä aallokosta

Happosen Seppo kysyi minua mukaan lohenuisteluun Suvakselle sunnuntaiksi, jolloin olisi kuulemma hyvä kalakeli. Ilomielin lähdin mukaan. Minähän olin Sepon mukana viime syksynäkin lohihommissa yhden kerran ja blogiinkin siitä kirjoittelin. Jos juttu meni silloin ohi, niin pääset lukemaan sen linkistä Alamittaa Kukkarinselällä.

Seppo ja Erik hakivat minut aamulla yhdeksältä ja lohenmaku suussa lähdettiin kohti Suvasta. Jos lauantaina oli kova aallokko Pirttilahdessa, niin sunnuntaina Enonniemen aallokko oli ihan järkyttävä. Omalla Puattisella ei olisi päässyt yhtään minnekään, enkä kyllä olisi lähtenyt yrittämäänkään mistään hinnasta.

Kamera kaunistelee näitä aallokko-kuvia, kyllä siellä oikeasti oli isot aallot =)

Sepolla on onneksi iso hyttivene, joten mikäpä oli istuessa lämpöisessä hytissä, kun aallot roiskivat vettä ikkunaan. Penkin reunasta sai kyllä puristaa kovasti, sillä joka aallossa pylly nousi useita senttejä ilmaan.

Suvaksella ei ollut ruuhkaa

Puattinen olisi hörpännyt vettä joka aallolla

Kymmenen minuutin ajon jälkeen oltiin pelipaikoilla ja Seppo alkoi viritellä vapoja kuntoon. Se oli melkein tunnin homma virittää kymmenen vapaa täkysalakoineen valmiiksi, joten ei ole lohenuistelu kiireisen ihmisen kalastusmuoto.

Seppo tormakkana

Minä olen tosi huono uistelemaan ja jostain syystä olin unohtanut vuoden takaisia asioita. En muistanut miten kala “viritetään” uimaan ja mikä on sivutönkkö. No onneksi Seppo osaa uistelujutut vaikka silmät kiinni ja yhdellä kädellä, joten minä sain tarkkailla vieressä ja olla henkisenä tukena :)

Sepon käsissä salakat saivat houkuttelevan uinnin

Suvasvesi oli ollut muutaman viime päivän hiljainen ja kitsas, mutta kyllä meillä silti toiveita oli. Tunnit kuluivat ja siimat pysyivät löysinä. Odotusta ei palkittu, vaikka nälkä kurni mahassa. Seppo sanoi, että veden lämpötila on vielä himpun liian korkea, sillä muikku kutee, kun vesi on 6-7 asteista ja nyt lämpötila oli vielä yli kahdeksan. Oltiin siis pikkuisen etuajassa.

Kolmen jälkeen oli aika lopetella ja kun Seppo nosteli kamppeita ylös, niin yhden siiman päässä oli joku pieni kala. Minä sain kunnian kelata päivän ainoan kalahavainnon veneeseen. Siiman päässä ei tuntunut olevan mitään, mutta kyllä sieltä lopulta maailman söpöin pieni taimen löytyi. Ai että oli nätti kala! Nappasin nopeasti valokuvan, kun Seppo irroitti kalan koukusta. Sinne se lähti kasvamaan ja parin vuoden päästä se on hyvä ruokakala.

Taimen on kyllä hieno kala, melkein vetää vertoja ahvenelle, mutta ei ihan :)

Horisontti vinossa, kuten jokaisessa kuvassa, mutta ei siinä aallokossa voi suoria kuvia tullakaan ;)

Vene kyytiin ja keula kohti Kuopiota

Reissut Sepon kanssa ovat aina anteliaita, vaikka kalaa ei tulisi. Seppo on kalastuksen kävelevä tietopankki ja joka kerta opin ja kuulen uusia mielenkiintoisia kalajuttuja. Vitsit, mikä huippunaapuri :)

Kiitos Sepolle ja Erikille kivasta päivästä, hauskaa oli, vaikka lohet jäivät tällä kertaa vielä kasvamaan =)

Tiesin, että vielä se päivä tulee, kun haikein mielin muistelen kesän reissuja. Melkein maistan kuhan maun suussa, kun ajattelen niitä muutamia kertoja, kun laitoin mittakaloja takaisin. Tai eihän niitä olisi pakko ollut laittaa, mutta kesän aikana päätin vähentää kalojen pakastusta, sillä olen liian hyvä unohtamaan kaloja pakastimen pohjalle. Ehkä minun tilanteessa järkevintä on syödä kalat tuoreina.

Viikonloppuna kalastelut jäivät vähiin, sillä huono keli esti vesille pääsyn. Sunnuntaina tuuli tyyntyi sen verran, että päästiin käväisemään lyhyellä kalareissulla. Säätiedotus näytti yhdeksän metrin puuskatuulta ja lämpötilakin oli vain muutaman asteen nollan yläpuolella. No ei se mitään, pukeutumiskysymyshän se on ja Pirttilahdesta löytyy suojaisia paikkoja, jos tuuli ja aallokko ovat liian kovia. Ei aina ole pakko lähteä isoille selille, välillä voi ja kannattaa kartoittaa ihan lähialueitakin.

Pistettiin Ursuitin MPS:t niskaan ja minäkin pistin monta kerrosta vaatetta merinokerraston päälle. Ei pitäisi kylmä tulla. Kun saavuttiin aamulla seitsemän aikaan rantaan, piti vähän hieroa unenpöpperöisiä silmiä. Tuota tuota, missäs se yhdeksän metrin puuska on? Tottahan toki Pirttilahti on lahti, joten se on suht suojaisa paikka, mutta kyllä aallokko sinnekin löytää. Nyt järven pinta oli peilityyni. No en valita, kyllä tämä kelpaa paremmin kuin hyvin.

Miten meni säätiedotukset noin niinku omasta mielestä? ;)

Aallokkoa ei ollut nimeksikään myöskään Pirttilahden ulkopuolella ja kalastamaan pystyi oikeastaan missä vain. Olisi tehnyt mieli lähteä Hirviselälle, mutta se on niin iso selkä ja matkaakin sinne on yli 10km, joten ei jaksettu ottaa riskiä ja lähteä katsomaan aallokkoa. Jospa sitä kalaa löytyisi lähempäänkin, eiköhän se syönnillään oleva kala syö muuallakin, kuin vain ykkösahvenpaikoilla.

Ei vieläkään tietoa ysin puuskista

No ei se syönyt, nyt vähän harmittaa, että ei lähdetty Hirviselälle. Toisaalta, aallokko koveni koko ajan ja puolen päivän aikaan ajaminenkin oli jo vähän hankalaa. Olen edelleen se kadonneen kalan metsästäjä, joka yrittää löytää kalojen syksyiset piilopaikat. Luin netistä artikkeleita, joissa kerrottiin mistä ahvenia voisi syksyllä löytää ja mielessä on pyörinyt moneltakin nettisivulta bongattu lause: ahven parveutuu syksyllä, joten syksy on jigikalastajan kulta-aikaa. Noh, enää tarvitsisi vain löytää ne parvet. Tässä alkaa olla kohta kiire, sillä yöpakkasiakin on jo ollut, joten tuskin enää kovin montaa viikkoa on aikaa etsiä niitä ahvenparvia.

Sunnuntaina löydettiin muutamia ahvenia ja kyllä minä jopa sanoisin, että yhdessä vaiheessa oltiin ahvenparven päällä, mutta jostain syystä saatiin vain ihan ykköskaloja. Pitäisikö sitä turvautua vanhan kansan menetelmiin ja kaivaa kastematoja maasta mukaan? Varmaan olisi saatu enemmän kaloja matojen avulla, mutta toisaalta jigaus on niin kivaa…

Meillä oli hirveästi vaatteita päällä ja vaikka oli lokakuu, jouduin ottamaan takin välillä pois. Aurinko paistoi lämpimästi ja oli lähes tyyntä. Aamulla peiton alla katsoin säätiedotusta kännykästä ja olin ihan kahden vaiheilla kannattaako järvelle lähteä. Onneksi lähdettiin. Tänä kesänä ja syksynä olen kokenut sen lähes joka reissulla, että totuuden säästä saat vasta omin silmin katsomalla. Säätiedotukset ovat olleet sääarvoituksia. Ei millään pahalla meteorologeja kohtaan =)

Päivän mittaan aallokko koveni

Näin muuten sunnuntaiaamuna jonkun ison kalan. En ole koskaan kokenut vastaavaa ja kalan lajistakaan minulla ei ole mitään havaintoa. Oltiin kalastamassa erään saaren penkassa noin kuuden metrin vedessä ja alla oli paljon pientä kalaa. Näin veden pinnassa jonkun oudon liikkuvan vanan ja ihmettelin sitä. Sitten tajusin, että se on ihan pinnan tuntumassa uiva kala.

Sen selkä meni lähes kiinni pinnassa ja se tuli saaren rannasta päin ja jatkoi matkaansa veneen ohi syvään veteen. Katsoin vaan huuli pyöreänä sitä jälkeä ja oli kyllä erikoisen näköistä. Sitten kun kala hävisi näkyvistä, sisäinen saalistusvietti iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Miksi minä en heittänyt jigiä kalaa kohti? No se oli myöhäinen kysymys siinä vaiheessa. Ehkä se oli taimen, eikös ne ui pinnassa? :) Ja eipä se minun jigiin olisi ottanut, joten mitään en menettänyt.

Tällä viikolla on ollut ensimmäisiä yöpakkasia Kuopiossa ja minulle se tarkoittaa vain yhtä asiaa: pilkkikausi lähestyy! Olen niin iloinen :) Kesäkalastus on kivaa, mutta edelleen pilkkiminen vie siitä voiton. “Ennen vanhaan” eli muutama vuosi sitten ajattelin, että pilkkiminen on kalastusmuodoista kirkkaasti sijalla yksi, mutta nykyään sija ei enää olekaan niin kirkas. Kesäkalastus on jopa vähän hivuttamassa jalkaansa sinne ykköskorokkeelle, mutta kyllä pilkkiminen pintansa pitää. Ero ei kuitenkaan enää ole kuin hyvin pieni näiden kahden ihanan kalastusmuodon välillä.

Pilkkiminen on haastavampaa ja fyysisesti raskaampaa, kuin kesäkalastus. Ehkä siksi se on kivempaa, koska kalojen eteen täytyy tehdä enemmän töitä kaikin puolin. Se pieni avanto keskellä järven selkää kilometrien päässä rannasta, jonne kävelit umpihangessa sadan kilon reppu selässä. Se avanto, jonka olet viimeisillä voimillasi kairannut. Se avanto, joka vei sinulta kolmen kympin tasurin. Avanto, joka näytti sinulle kahden kilon ahvenen vilaukselta. Näytti, mutta ei antanut. Mutta joskus se avanto antaa palkinnon. Se onnentunne lämmittää jäiset, siniset, sormet hetkessä. Sen palkinnon jälkeen jaksat vaikka juosta rantaan… viisi kertaa… Ihania haaveita, ymmärrätte varmaan miksi odotan talvea ;) Kyllä pilkkiminen näin järjellä ajateltuna on yksi masokismin muodoista =)

Sain viime viikolla yllätyksenä muutamia tasureita testiin ensi talveksi. Kommo eli Virtasen Juha lähetti minulle sekä Köykäsiä että muutamia vanhempia malleja kokeiltavaksi. En millään malttaisi odottaa jäitä! Osa malleista on hyvinkin erikoisen muotoisia, joten pakkohan näiden on mammoja houkutella ;)

Kommolta terkkuja :)

Tämä väri on kova Kallavedellä =)

Lisäksi postilaatikkoon tupsahti rasia tasureita, jollaisia en ole koskaan aiemmin nähnyt. Eräs blogin lukija halusi lähettää testattavaksi hänen tekemiään kevennettyjä ja yllätys oli suuri, kun paketin avasin. Työn jälki on huikeaa! Uskon, että nämä ovat kalojen mielestä syötävän suloisia =)

Kevennetyt tasapainopilkit, pituus koukusta koukkuun 9cm, paino 16g

Kyllä nämä tasuriherrat ovat niin taitavia käsistään, että ei voi kuin ihmetellä. Ja kiitos luottamuksesta, että saan kokeilla näitä ihanuuksia. Arvostus on suuri jokaista vieheiden pienvalmistajaa kohtaan, ilman teitä monet suuret saaliit olisivat jääneet saamatta. Kiitos!

Joko te muut odotatte pilkkikautta malttamattomina?

Kuten viime postauksessa kerroin, vietimme Juhannuksen perinteisesti risteillen. Palasimme kotiin kuitenkin jo lauantaina, joten kalaan lähtö houkutteli pahasta jet lagista huolimatta =) Vai mikähän lie ramasi, kun aikaero ei kuitenkaan ollut kuin tunnin ;)

Päivä Tukholmassa imee mehut =)

Karttaselain toimi vähän isommassakin Puattisessa :)

Lauantai-illalle säätiedotus näytti poutaista keliä. Kuitenkin taivaalle katsoessa näkyi vain tummia pilviä. Uskoako omia silmiä vai Poudan Pekkaa.. Ajettiin satamaan ja alettiin valmistautumaan lähtöön. Samassa taivas alkoi jyrähdellä ja tipautella hiljalleen vettä. Pekka oli siis väärässä. Pilvet näyttivät liikkuvan onneksi nopeasti, joten päätimme odotella ukkosen menemistä ohi.

Vajaan tunnin se jaksoi sataa ja sen jälkeen keli vaikutti juuri siltä, mitä säätiedotukset olivat lupailleet. Kun lähdimme kotoa, lämpötila oli 27 astetta, mutta sateen jälkeen enää parikymmentä. Hyvä keli, mutta koska kotoa lähtiessä oli helle, minulla oli taas vain hyvin ohuet kesävaatteet päällä :)

Sieltä se hyvä keli pilkistää

Alun perin meinasimme lähteä Hietasalon suunnille, mutta ukkonen sotki suunnitelmat. Ei kehdattu lähteä yli 10 kilometrin päähän, jos ukkonen päättääkin vielä palata. Myöskään sadevaatteita ei ollut mukana ihan Pekasta johtuen.

Kävin kokeilemassa sateenkaaren pään, aarre oli kai jo viety :(

Kierrettiin vanhoja tuttuja paikkoja Pirttilahden ympäristössä ja kalat olivat tosi passiivisia. Käväistiin myös kokeilemassa viime viikolla useamman kilon ahventa antanut paikka ja sieltä kyllä löysimmekin elämää. Kalakaverin mielestä ne ahvenet olivat kuitenkin liian pieniä, joten jatkettiin isompien etsimistä.

Kommon Köykänen oli taas raitapaitojen herkkua

Ilta ja yö olivat tosi vaikeita ja olen jo täysin luopunut toivosta löytää mittakuha Pirttilahdesta. Todennäköisesti niitä ei edes ole siellä, ovat varmaan uineet Sotkalle.. Auringon laskiessa minua alkoi taas yllättäen paleltaa ja jouduin lainaamaan kalakaverin vaatteita.

Kovin myöhään ei kehdannut tyhjää kalastaa, mutta kokeilimme ennen rantaan lähtöä vielä yhden uuden paikan, jossa oli vettä viitisen metriä. Uittelin Happosen Sepon lyijyistä tasuria, jonka hän teki minulle viime kesänä venepilkkimistä varten. Tasuri olikin lopulta yön tehokkain ottipeli, koska sain sillä lauantain ainoat kuhat. Eihän ne nyt hyvänen aika mittakuhia olleet nähneetkään, mutta laji sentään oli oikea.

Ihana kesäyö, mutta kotiin joutaa, kun ei kala syö :)

Sunnuntai oli huippupäivä veneilijöille kelien suhteen. Käytiin heittämässä päivällä muutaman tunnin reissu ja tottakai edellisyön pettymys mittakuhan suhteen oli jo unohtunut, joten olin taas aivan satavarma suuresta kuhasta =) Vesillä oli tosiaan ruuhkaa, ei ole vielä kertaakaan tänä kesänä ollut noin paljon porukkaa liikenteessä. Mentiin suoraan erääseen salmeen, josta kerroin viime viikolla. Kuhat kuulemma viihtyvät vähän syvemmässä ja virtaavassa vedessä päivällä, joten kalojen pyytämisen piti kaiken järjen mukaan olla piece of cake. Senkun nostellaan kylmälaukkuun.

Perille päästyä päätin pilkkiä edellisenä yönä kuhia antaneella Sepon tasurilla ja seurasin tasuria koko ajan luotaimen näytöltä. Yhtäkkiä se tarttui johonkin kiinni, vaikka pohjaan oli matkaa ainakin puoli metriä. Revittiin tasuria irti kauan aikaa ja se oli varmaan tarttunut johonkin tukkiin, sillä siima tuli aina hieman vastaan. Lopulta siima katkesi ja minun ottipeli jäi sinne. Taisi olla ensimmäinen tasurimenetys ikinä :( Muutama tunti tyhjän pyytämistä riitti ja päivä oli tyylipuhdas MP. Pyh, pidä Ahti kalas =)

Kuinkas muilla sujui Juhannus? Kävittekö kalassa ja tuliko saalista? Lehdistä sai taas lukea Juhannuksena vesillä sattuneista onnettomuuksista, tosi ikäviä asioita :( Muistetaan olla varovaisia veneellä liikkuessa ja pitää maalaisjärki matkassa.

Facebookissa on muuten taas arvonta käynnissä, joten facetyypit: käykäähän tykkäilemässä =)

Kuvaa klikkaamalla pääset Facebookiin

Viikon hiljaiselo blogissa ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö olisi käynyt kalassa. Kyllä minä olen ravannut siellä useammankin kerran, mutta kun Ahti sanoo ei, silloin se tarkoittaa ei. Toisin sanoen raportoitavaa ei ole ollut.

Suunnilleen kaikki muut Suomen kalastajat ovat saaneet hyvin mittakuhaa viime aikoina, mutta minun siiman päähän ovat osuneet ne miniyksilöt. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun nälkä ei lähde alamittoja vapauttamalla. Minulle on annettu vinkkejä ottiväreistä ja ottipaikoista ja viime perjantaina siivoilin pakastimeen tilaa muutamalle kilolle kuhafilettä, oli nimittäin semmoinen ottipaikka tiedossa. Siitä kalapaikasta ei mitenkään pystyisi palaamaan kotiin tyhjin käs.. kylmälaukuin. Kuulemma virtaavat salmet ovat nyt se sateenkaaren pää.

Viime viikonloppu oli säiden puolesta hyvinkin “suomenkesäinen” eli kylmä, tuulinen ja todella sateinen. Perjantai-illaksi sattui kuitenkin muutaman tunnin ajalle ihan suht hyvä keli, joten käytettiin tilaisuus hyväksi. Lähdettiin illalla yhdeksän maissa ja suunnattiin suoraan erääseen salmeen. Luotto kalantuloon oli tapissa, olin ihan varma mittakalasta.

Salmeen saapuessa tuntui, kuin olisi menty johonkin ihan eri vesistöön kuin Kallavedelle. Siellä oli niin erikoisen hienot ja melkein taianomaiset maisemat. Kallioiden välissä oli täysin tyyntä vaikka muualla Kallavedellä olikin pientä aallokkoa. Puitteet kuhien nostelulle olivat täydelliset, mutta kuten arvata saattaa, kylmälaukku tuli tyhjänä kotiin. Illan ainoaksi jäi eräs kilon pötkylä, joka todellakin oli odotuksiin nähden väärää lajia. Kuhia ei siis löytynyt, mutta onneksi maailman kaunein auringonlasku lohdutti :)

Katsokaa nyt tätä <3

Lauantai oli tämän kevään ja kesän surkein päivä kelien suhteen, sillä satoi ja tuuli täysillä. Ei se sadekaan yksistään niin haittaisi, kun vedenpitävät vaatteet on keksitty, mutta kun kaatosateen lisäksi tuulee lähemmäs 10 metriä sekunnissa, niin ei ole herkkua. Pyörittiin sitten tuskaisina koko päivä neljän seinän sisällä.

Säätiedotus lupaili kökköä keliä myös sunnuntaille, mutta päätettiin uhmata luontoa ja käydä pikapistolla päivällä. Sadevaatteet päällä lähdettiin Pirttilahdesta ja ei se keli niin huono loppujen lopuksi ollutkaan ja “sadekin” oli vain muutama lämmin pisara silloin tällöin. Kierrettiin suojaisia saarien välejä ja Pirttiniemen lahdukoita, mutta saaliiksi saatiin vain muutamia tärppejä yhden hauen lisäksi.

Melkein yhtä nättiä kuin perjantaiyönä, heh =)

Juhannus lähenee kovaa vauhtia ja koska päätimme viettää jussin perinteisesti Itämeren aalloilla, kalastukset jäävät muutaman päivän tauolle. Täytyi siis kalastella vähän varastoon, joten olin eilen koko päivän kalassa. Aamupäivällä lähdin tyttären kanssa kahdestaan kalaan ja keli ei olisi voinut parempi olla.

Kesäkalaan ilman toppavaatteita, wuhuu!

Sää oli lämmin, lähes kuuma, ja mukava tuulenvire kävi koko ajan. Alkuun kalastettiin yli kaksi tuntia tyhjää ja reissusta oli muodostumassa hyvää vauhtia perinteinen ämpee.

Sanoin lapselle, että kokeillaan vielä yksi paikka ja lähdetään sitten kotiin. Viimeinen paikka piirsikin tosi hyvin kalaa pohjaan ja melko pian siima kiristyi. Pyysin lapsen haavimieheksi ja kala paljastui kuhaksi. No niin, nyt aletaan olla jo lähellä mittaa, ensin vain kaivelen mittanauhan laukusta. Hupsista, sama amatöörivirhe kuin muutama viikko aiemmin, mittanauha olikin kotona. Hyvin lähelle 42cm kala olisi ollut, mutta en ottanut riskiä vaan päästin sen takaisin. Olisihan se toisaalta mukava, jos ensimmäinen mittakala olisi sen kokoinen, että ei tarvitsisi arvuutella. Ihan vaan vaikka joku nelikiloinen. Wink wink Ahti ;)

Vene liikkui jonkin verran tuulessa ja jouduin siirtämään meidät aina takaisin ottipaikalle. Tyttö tasuroi ja luotain piirsi kalaa. Kalat eivät vaan millään meinanneet tärpätä, joten näytin vavalla minulla kesäisin toimineen uittoliikkeen. Tein metrin rajun noston ja heti tuli tärppi. Annoin äkkiä vavan tytölle ja hän kelasi kalan veneeseen. Vihdoinkin saatiin ensimmäinen kesäkala tytölle :) Pienen ihastelun jälkeen kala pääsi takaisin.

Penkan reunassa oli suuri ahvenparvi, mutta vene liikkui aina nopeasti siitä yli. Sain itse jigillä siitä vielä yhden hyvän appuran ja sen jälkeen lähdettiin kotia kohti. Tein sotasuunnitelman, että vien tytön kotiin ja lähden illaksi takaisin, sillä kala oli ehkä parhaalla syönnillä koko kesän aikana. Kuin tilauksesta eräs Jussi soitti samalla hetkellä ja sovimme kalaan lähdöstä :)

Viideltä tapahtui lähtö numero kaksi ja taas sitä mentiin. Suuntasimme suoraan iltapäivällä alamittakalan antaneelle alueelle, mutta enää luotain ei piirtänyt niin hurjasti sinne kalaa. Sen myös huomasi siimasta, sillä se ei kiristynyt ollenkaan. Pari tärppiä pariin tuntiin ja Mirolle yksi alamitta, mutta liian hiljaista meille, joten mielessä oli jo uusi paikka.

Paikan vaihdos tepsi, sillä siellä oli ahventa vaikka muille jakaa. Heittelin välillä jigiä ja toisessa vavassa oli tasuri valmiina, jonka laskin heti veteen, jos luotain piirsi paremmin kalaa. Miro ja Jussi napsivat kalaa minkä ehtivät ja Ahti oli suotuisa jopa minullekin. Tuntui niin hyvältä saada kalaa. Ahvenet olivat ihan syömäkokoa ja Jussin pussiin niitä alettiin jossain vaiheessa keräämään.

Illan ainoa toimiva tasuri oli Kommon Köykänen muikkuvärissä ja jigeissä toimi vaaleahkot/vihertävät kuoresävyt parhaiten. Ja Jussillahan toimii moottoriöljy aina, liekö sillä muita jigejä olemassakaan ;)

Kommon Köykänen oli eilen ahventen mieleen

Kuorevärille löytyi myös selitys, kun yksi ahven sylkäisi meitä kuoreella. Se oli kyllä ehdottomasti illan kaunein kala, ei semmoisia värejä voi olla missään. Harmi, kun noita värejä ei saa siirrettyä tasuriin, vaikka kyllä jotkut aika lähelle ovat päässeetkin =)

Ahvenen syönti hiipui ja ehdotin siirtymistä pienen matkan päähän “kuhapaikalle”. On huomattu aiemmin, että tuolla patilla ahvenet viihtyvät 5-6 metrissä ja kuhat vähän syvemmässä, 6-7 metrissä. Siirsin venettä hissukseen ja pysäytin, kun kalaa näkyi alla. Laskin jigin vertikaalityylillä kohti pohjaa ja sain heti tärpin. Veneeseen nousi kuha, ALAMITTA tietenkin, mutta oltiin näköjään kuhapaikalla :) Laitettiin vene ankkuriin ja alettiin kalastamaan. Muita kuhia siitä ei enää tullutkaan, mutta saatiin houkuteltua ahvenparvi veneen vierelle ja napsittua muutamia raitapaitoja pussiin.

Jigimestari veti tietenkin illan isoimman ahvenen =)

Sekin syönti hiipui jossain vaiheessa ja Jussi ehdotti vielä käyntiä erään karikon vieressä, josta hän viime reissulla sai mittakalan. Hurautettiin siihen ja paikka oli hiljainen. Minä käytin yhden alamitan näytillä, mutta muuta siitä ei tullut. Satama ja nukkumatti kutsuivat, olihan se rankka päivä, kun tuli kalasteltua yhteensä yli 10 tuntia. Kyllä kannatti, vaikka edelleenkin se mittakala antaa odottaa itseään. Ja Jussin pussilla oli painoa yli 5kg, hyvä reissu siinäkin mielessä.

Jussi lyö tahtia, sille piti väkisin laittaa soimaan kalalauluja 70-luvulta =)

Ihan huippuilta, vaikka yöllä meinasi vähän kylmä tullakin. Mikähän idea oli taas lähteä paitahihasillaan. Kumma juttu, että minulla on kaksi kalastusasua, helkutin paksu toppa-asu ja sitten joku shortsiasu =) Kiitos lupsakasta illasta Prinssi Jusulle ja Mirkulle ;)

Hyvää Juhannusta lukijoille ja muistakaahan olla viisaasti vesillä!

Järvien jäätymisen odottaminen on tuskastuttavaa puuhaa, varsinkin kun olisi uusia makupaloja kaloille tarjolla. Sain testattavaksi Kommon kevennettyjä tasapainopilkkejä, jotka ovat kooltaan 93mm/16g. Nämä ovat kyllä jo niin lähellä oikean kalan ulkonäköä, että varmasti useampi Ahdin valtakunnan asukas tulee menemään lankaan.

Kun otin ensimmäisen kerran tasurin käteen, yllätyin sen keveydestä. Kyselin tekijältä, eli Virtasen Juhalta, että mitä materiaalia tasureissa on käytetty, kun ne kuultavat läpi joistain kohdista. Lyijyrungon päällä on kuulemma hartsia, ja sen päällä taas väriä ja lakkaa vuoronperään useampia kerroksia. Sen vuoksi tasuri näyttää niin aidolta, kun sen pintaan on saatu 3D-efekti. Aiemmin en ollut kuullutkaan tuosta hartsista, mielenkiintoinen materiaali.

Olen aikaisemmin vähän vierastanut tuon näköistä alakoukun kiinnityssysteemiä, mutta onhan se kätevä esim. pakkasessa, jos täytyy koukkua vaihtaa. Sain vähän aikaa sitten vinkin, että kuhien pilkinnässä kannattaisi käyttää värikoukkua tasurin alla. Itselläni ei ole yhdessäkään tasurissa värikoukkua, mutta näihin Kommoihin on nopea vaihtaa kesken reissun mahakoukku, jos alla on ottihaluttomia kuhia. Mielenkiintoista päästä testaamaan sitäkin teoriaa :)

Mistähän niitä värikoukkuja kannattaisi hankkia? Onko laadussa eroa, jos vertaa pienvalmistajan koukkujen ja “markettikoukkujen” eroa? Olisiko kellään suosituksia valmistajasta?

Viikolla pistettiin vene talviunille. Minä pesin ja kalakaveri hoiti tekniset hommat. Kun moottorista otetaan koppa pois, se näyttää minun silmissä latinan kieliseltä kirjalta. Ei siis toivoakaan, että ymmärtäisin siitä jotain. Kai minäkin voisin pitkän, hyvin pitkän, koulutuksen avulla oppia “lukemaan latinaa”, mutta on tässä elämässä nyt tärkeämpiäkin asioita. Annetaan tekniikan ihmelapsien hoitaa ne jutut ja minä keskityn vaikka siihen veneen jynssäämiseen :)

Aiemmin syksyllä pohdittiin, minne laitetaan vene talveksi. Kysyin eräältä yritykseltä tarjouksen ja 1400€/talvi kuulosti pikkuisen liian kovalta. Tai aika paljonkin, sillä veneen arvokaan ei hirveästi ole. Päätettiin sitten viedä vene talveksi maalle taivasalle ja peitellä se hyvin.

Ostettiin veneen säilytyspeite, jonka kyllästimme suihkeella. Loppujen lopuksi päädyttiin laittamaan vielä iso pressu koko paketin päälle, joten en tiedä menikö suihkuttelut hukkaan. Vielä pitää käydä nostamassa traileri pukkien päälle ja sitten vaan laittaa kädet ristiin, että vene pysyisi kondiksessa talven yli. Keväällä nähdään kannattiko yrittää säästää talvisäilytyksessä..

Ollaan kyllä oltu tosi tyytyväisiä tuohon Puattiseen (Finnmaster 506 CLX). Keväällä päätettiin ostaa pulpettivene ja laitettiin ostoilmoitus lehteen. Saatiin soitto Puattisen omistajalta ja pian tehtiinkin jo kaupat. Meillä ei ollut kokemusta mistään veneistä, joten ostettiin “sika säkissä”. Vene on kuitenkin paljastunut erittäin luotettavaksi kumppaniksi ja ollaan tykätty kalastaa sillä. Veneeseen mahtuu useampikin kalastaja ja se on tosi vakaa. Ei kyllä sillä rahalla olisi parempaa pakettia voitu löytää, kiitos vaan myyjälle, joka tuskin kuitenkaan tätä lukee ;)

Kun niitä jäitä nyt vielä odotellaan, niin on aikaa suunnitella tulevaa pilkkikautta. Vaihdoin viime talvena kaikkiin pilkkionkiin nanofiilisiiman ja olen kyllä tykännyt siitä, mutta pelottaa, jos saankin isoja kaloja ja sormet palavat kalaa nostaessa. Tämä pelkohan saattaa olla myös täysin turha :) Joka tapauksessa aloin pohtimaan, että voisiko paksu monofiili olla sittenkin parempi vaihtoehto. Paksuudeltaan vaikka semmoinen 0.30-0.40? Saako sillä tehtyä vastaiskun tarpeeksi hyvin vai joustaako tuon paksuinen liikaa? Nanofiilillä vastaiskun saa tehtyä tosi hyvin ja minulla on noin metrin tapsi fluorocarbonia tai monofiiliä siiman päässä, joten pieni jousto tulee sieltä.

Viime talvena suurimman osan ajasta pilkin venepilkkivavalla, jossa oli hyrräkela nanofiilisiimalla. Silläpä sitten sai kalan kelattua jäälle ilman pelkoa sormien palamisesta. Nyt ostin ebaysta yhden perhokelan (välitys 3:1) testiin, sillä himottaisi vaihtaa muutamaan pilkkionkeen sellainen kela. Mielenkiintoista päästä kokeilemaan, onko kela ihan kaatopaikkakamaa vai voisiko se toimia oikeasti. Hintahan tuolla kelalla oli alle 20€ posteineen. Päätin laittaa sen Kirpun vapaan. Kela on aika painava noin lyhyeen vapaan, mutta täytyy nyt ensin testata tuon kelan toimivuutta ja sitten harkita toista vapaa.

Käytetäänkö perhokeloissa yleensä kuitu- vai monofiilisiimaa? Ei ole kokemusta. Nanofiilisiima on siitä mukava siima talvella, että se ei vety eikä jäädy, toisin kuin perinteinen kuitusiima.. On tämä vaikeaa :)

Loppuun haluan vielä mainostaa nuorille Asikaisen Mikon blogissa olevaa kalastustarinakilpailua. Harvoin näkee tuollaisia palkintoja blogikilpailussa. Kannattaa käydä tsekkaamassa palkinto, sillä luulen, että alkaa kalatarinat pyörimään mielessä sen jälkeen :) http://tasurointia.blogspot.fi/2015/11/kalastustarinakilpailu-nuorille.html