Viikonloppu oli taas aika tuulinen, joten sehän haittasi kalastelua melko paljon. Perjantaina sain kutsun uisteluveneeseen ja suuntana oli Suvas. Lauantaina siellä oli kisat, joten perjantaina oli treenipäivä ja pääsin taas tutustumaan uisteluun. Pikkuhiljaa se tuntuu koko ajan mielenkiintoisemmalta harrastukselta :)

Olen kuullut juttua Suvaksen mahtikaloista ja lohiakin sieltä on kuulemma lähiaikoina noussut. Kyllähän se jännitti lähteä sinne ja henkisesti jo varauduin lohen kanssa taisteluun. Tuuli oli pahin ikinä, mitä olen vesillä ollut. Ei olisi meidän Puattisella tullut mitään. Sen verran lensi aaltojen myötä vettä “konepellille”, että Puattinen olisi ollut litimärkä välittömästi. Onneksi uisteluvene oli sen verran iso, että uistelu sujui tuulesta huolimatta hyvin. Paukkuliivit kyllä viritettiin jokainen päälle, sillä riski laidan yli lentämiseen oli iso :)

Jos keli oli huono, niin kyllä oli kalantulokin. Muutama noin kiloinen hauki kävi päivän (!) aikana veneessä ja epäilin niitä Suvasjuoruja höpöhöpöjutuiksi. Jos olen uistelugurun kanssa Suvaksella ja kylmälaukussa ei päivän päätteeksi ole mitään, voiko se johtua muusta kuin tyhjästä järvestä.. Vai minun huonosta karmasta.

Iltapäivällä päällemme saapui kaatosade ja ukkonen, ja kun salama iski välittömän jyrähdyksen kera kaksi kertaa päämme päällä, päätimme lähteä rantaa kohti. Olimme salamalle aika potentiaalinen kohde kahdeksan veneessä töröttävän vavan vuoksi. Ukkonen oli onneksi kiltti ja antoi meidän ajaa rantaan. Kaloja ei tullut, mutta kokemusta taas siitäkin edestä. Ehkä kymmenen vuoden sisään hankin jotain uistelukampetta itsekin ;)

Lauantaina kisapäivänä Ahti oli antanut kalaa ihan reilulla kädellä. Kannatti jättää minut pois veneestä, sillä kalaa oli noussut 47kg.

Me ei itse uskallettu lähteä lauantaina veneellä minnekään. Tuuli oli yksi kesän pahimmista, joten hoideltiin pakollisia asioita ja käytiin maakuntamatkailun lomassa heittelemässä muutamilla rannoilla. Mitäänhän me ei saatu ja olen taas entistä iloisempi omasta veneestä. Kesä olisi varmaan ollut aika hiljaista aikaa kalasaaliiden suhteen, jos olisi pitänyt rannoilta heitellä.

MP Juankoskella

Sunnuntaina tuuli alkoi tyyntyä ja iltapäivällä tuulilukemat olivat kalastuksen kannalta erittäin mukavat. Pohjois-Kallavesi on jäänyt vähemmälle kalastelulle, joten laskettiin vene Julkulasta vesille ja lähdettiin tutkimaan paikkoja.

Viime aikoina kuhat ovat olleet yli 10 metrissä ja tottakai etsittiin niistä syvyyksistä kalaa. Joka paikassa oli kuitenkin tyhjää ja epätoivoisena kokeiltiin jopa 15 metristäkin. Ei mitään. Kalakaveri sitten ehdotti matalampaa ja vaikka olin varma, että kuhaa ei matalasta löydy, suostuin ehdotukseen. Hämmästys oli suuri, kun kalakaverin tasuria puraisi alamittainen kuha seitsemästä metristä. Outoa, oikeastaan koko kesänä ei olla noin matalasta kuhaa löydetty.

Vertikaalijigasin K.P Baitsin isolla vihertävällä v-pyrstöisellä kalajigillä. Tuttuun tapaan tiputin jigin pohjaan ja pomputin muutaman kerran ja nostin jigin hieman pohjan yläpuolelle. Näin kalan ponkaisevan pohjasta jigin perään ja olin varma hauesta. Sanoin kalakaverillekin, että ei tarvitse haavia, se on hauki. Kun kala tuli pintaan, se paljastuikin kuhaksi. Taas ne kuuluisat hauen elkeet, mutta hyvin ovat kuhat saaneet minua tänä kesänä huijattua matkimalla haukea. Äkkiä sittenkin haavi, sillä kala tuntui olevan huonosti kiinni. Kello oli viisi, kun mukava 44cm ruokakala pääsi haaviin.

Laskin jigin takaisin ja sama toistui. Uusi kala ampaisi pohjasta ja tärppi tuntui jo paremmalta. Jee, kohta on kuhakeittoainekset kylmälaukussa. Mutta tämähän ei sitten ollutkaan kuha, vaan pieni hauki. Hauki pääsi kasvamaan ja enää en saanut kaloja tärppäämään.

Kalakaverin pilkkiin tarttui töpöhäntäinen hauki

Kierreltiin illan mittaan vielä erään saaren ympäristössä ja kalaa ei näkynyt edelleenkään syvemmässä, kaikki kalanäytöt olivat alle kahdeksassa metrissä. Ilta alkoi hämärtymään ja maistoin kermaisen kuhakeiton jo suussani. Vitsit, jos saisin vielä toisen kuhan, niin keittotarpeet olisivat kasassa. Päätettiin käydä vielä pikaisesti testaamassa ensimmäisen mittakuhan antanut spotti. Kello oli puoli kahdeksan ja ihan pian pitäisi lähteä satamaan. Tein perinteiset “muuvsit” eli vertikaalijigi pohjaan, pomputus ja ylös. Sieltähän se tuttu viiva taas lähti perään, kohta haavissa napotti kuha 45cm. Sitten joutikin kotiin :) Monipuolinen kalastusviikonloppu takana ja tulihan sitä kalaakin, kun sitkeästi jaksoi yrittää.

Kello herätti tänään viideltä ja Sotka kutsui. Tuuliennusteet näyttivät kerrankin nollaa.

kuvakaappaus www.ilmatieteenlaitos.fi

Menomatkalla tien vierustoilla oli epäilyttävän paljon sumua ja mieleen hiipi perjantainen kaikkien aikojen sankin sumu Kallavedellä. Olisikohan Sotkalla yhtä paha tilanne.. Perjantaina sumu alkoi hälvenemään vasta kymmeneltä, sehän tarkoittaisi tuntikausien palloilua sumun keskellä. 

Pelko osoittautui oikeaksi. Sumua oli, ja vielä paljon enemmän kuin perjantaina. Rannassa oli kuin valkoinen seinä, järvelle ei nähnyt yhtään mitään. Melkein jo iski ahtaan paikan kammo, vaikka ympärillä oli aakeeta laakeeta kilometritolkulla.

Sumu alkoi heti veneen viereltä ja jouduttiin ajelemaan muutaman kilometrin tuntinopeudella, kun ei nähnyt esimerkiksi järvellä mahdollisesti olevia verkkoja. Onneksi oli plotteri ja eihän rannasta olisi päässyt edes lähtemään ilman sitä, mutta ihme juttu, että vaikka seurasin koko ajan plotterista minne ajoin, aloin vahigossa pyörimään ympyrää. Mutta kun kalalle on päästävä, niin silloin sinne on päästävä. Vaikka hitaasti, kunhan varmasti.

Kolmen tunnin aikana edettiin ehkä pari kilometriä. Ei löydetty edes kaloja, joka paikassa oli aavemaisen tyhjää. Yhdentoista maissa alkoi pikkuisen näkymään sinistä taivasta sumun keskeltä. Sumun väistyttyä luotain alkoi myös näyttämään kaloja. Syönti oli kuitenkin todella huonoa.

Puolen päivän maissa sain reilusta 10 metristä päivän ainoan mitallisen kuhan. Kalalla oli painoa 1,25kg ja sen kokoinen on jo ihan mukava ruokakala. Kuha iski isoon sinertävään vertikaalijigiin. Tiputin jigin pohjaan ja lähdin nostamaan hitaasti ylöspäin. Silloin ampaisi pohjasta nopea viiva kohti jigiä ja tärppäsi. Saatiin kala haaviin ja samassa se sylkäisi kaksi kiiskeä suustaan, sillä ilmarakko tuli suuhun.

Ai niin, jostain sumun keskeltä veneeseen pölähti miljoona kirppua vai mitä lie öttiäisiä olivatkaan. Vaatteet olivat täynnä tummia pisteitä eli ötököitä. Ja ne purivat! Lensivät korviin, naamaan, suuhun, vaatteiden alle.. Laitoin yhtä todella tehokasta hyönteismyrkkyäkin, ei se auttanut mitään. Huomenna on varmaan vartalo täynnä jotain paukamia. Se oli kuin kidutuskammio, sillä normitilanteessa olisi voitu ajaa niitä karkuun, mutta nyt ei. Oli kyllä viimeinen kerta, kun tuommoiseen sumuun lähden.

Iltapäivän saldona oli yksi parisataa grammainen ahven. Päivän kokonaistulos oli heikko, mutta ei sentään mp ja veneen paras tulos kuitenkin ;)

Eilen käytiin testaamassa Juurusvettä, sieltä ei ole paljon kerrottavaa. Muutama alamittainen kuha, mutta siihen se jäikin. On se vaikea vesistö sokkona lähteä pörräämään. Siellä on niin paljon syvää vettä, että se soveltuu ehkä paremmin uistelijoille. Juurusvesi saa olla minulta rauhassa ainakin tämän vuoden. Jos joskus saan tarkkoja koordinaatteja joltain lahjaksi, niin suatanpa käävvä testoomassa, mutta muussa tapauksessa annan luovutusvoiton Juurukselle :)

Sain eilen mahdollisuuden lähteä uistelugurun veneeseen päiväksi. En ole koskaan uistellut, joten odotin päivää innolla. Oli mukavaa päästä seuraamaan uistelua niin läheltä. Lähtö oli yhdeksältä ja ajoimme aluksi Puutossalmen suunnille. Koko Kallavesi vaikutti olevan paksun sumun peitossa, mutta matka sujui sumusta huolimatta hyvin. Koskaan en ole tuollasta sumua nähnyt, saati ollut vesillä sellaisessa kelissä. Vähän jännitti istua “etupenkillä”, kun ikkunasta ei nähnyt kerrassa mitään. Onneksi veneessä oli tutka ja hyvä kuski :)

Ottipaikoille päästyä alkoi armoton show. Vapoja, siimoja, vaappuja, laukaisijoita, puntteja, plaanareita ja takiloita siellä täällä. Katsoin vaan huuli pyöreänä miten palaset loksahtelivat kohdalleen ja kohta oli veneen katolle viritetty rivi vapoja. Tuohon vaaditaan jo jonkin verran kokemusta, jotta saadaan kaikki nätisti järjestykseen.

Ei mennyt kauaakaan, kun ensimmäinen vapa ilmoitti kalasta. Minulle iskettiin vapa kouraan ja käskettiin kelata. En ollut koskaan edes koskenut uisteluvapaan, sehän oli valtava. Aloin sitten kelaamaan kalaa olemattomilla lihaksilla ja vaikka kala paljastui vain kilon haueksi, hauikset olivat maitohapoilla.

Huh huh, toivottavasti noiden yhdeksän muun vavan vaaput olisivat edes vähän aikaa kaloilta rauhassa. Antakaa minun hauisten palautua.. Toiveeni kuultiin ja sain hengähtää vähän aikaa.

Pian taas joku vapa ilmoitteli kalasta. Nyt oli isompi ja minä riskinä naisena sain taas kunnian kelata kalan veneeseen. Päivän päätteksi ehkä kylmäkääreitä käsivarsiin, jos sama meno jatkuu.. Kala oli ihan mukavan kokoinen hauki.

Uisteltiin eri paikoissa olevia penkkoja ja pieniä kaloja kävi vähän väliä veneessä. Ensimmäinen kuha löytyi Ritoniemestä ja juuri kun alettiin etsimään lisää kuhia, moottori sammui. Joku oli arvioinut tankissa olevan bensan määrän alakanttiin ja siinä sitä sitten oltiin keskellä järven selkää ilman bensaa :)

Onneksi kalakaveri sattui juuri olemaan Kuopionlahdella Puattisella ja lupasi rientää hätiin kanisterin kanssa. Pienen pakollisen tauon aikana sain pilkkiä, mutta kyllähän se uisteluvapa on vähän liian järeä pilkkivavaksi :)

Apu saapui paikalle ja saatiin tankkiin bensaa. Loppu hyvin kaikki hyvin. Edessä oli vielä viimeisen paikan testaus, joten lähdettiin jatkamaan matkaa. Kurvattiin kohdepaikalle ja “pojat” virittelivät siimat nätteihin riveihin. Viimeinen paikka antoi useampia kuhia ja sain taas treeniä käsivarsiin.

Vedossa oli vain Sepeteus-vaappuja ja suurin osa kaloista tuli yhdellä tietyllä värillä. Ja jotta kuulostaisin jo puoliammattimaiselta uistelijalta, niin kerrottakoon, että kalat tulivat sadan gramman puntin takaa :)

Päivä oli aivan mahtava, seura oli aivan mahtavaa ja keli oli aivan mahtava. Isoja kaloja ei löytynyt, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Ehkäpä ensi kerralla ;) Kiitos vielä Sepolle opettavaisesta päivästä, tuollaisia juttuja ei opi lukemalla vaan kokemalla :)

Kaikki loppuu aikanaan, niin myös uisteluaika. Onneksi kalakaveri oli edelleen vesillä, joten hyppäsin keskellä Kallavettä veneestä toiseen. Vaihdoin lennosta vielä omaan tyyliin ja ehdin uittamaan tasuria sekä vertikaalijigaamaan. Päivän kruunasi Svartzonkerin isoon jigiin puraissut 1,35kg kuha. Kuhan mahasta löytyi useita muikkuja, joten eipä ihmekään, että juuri tuo jigiväritys kelpasi.

Aamulla herätessä käsivarret olivat vähän kipeät, uistelulihakset ne siellä vaan ilmoittelevat olemassaolostaan. Viikonlopusta on tulossa erittäin hieno säiden suhteen, joten käykäähän kalalla :)

Kallavesi sai olla meiltä rauhassa viikonloppuna, sillä vaihtelun vuoksi käytiin testaamassa pari muuta paikkaa. Toinen niistä oli Sotkanselkä ja toinen Juurusvesi. Ei pidetä ketään jännityksessä saaliiden suhteen, heikkoa nimittäin oli. Tosi heikkoa.

Lauantain säätiedotus näytti puolesta päivästä alkaen vesisadetta, joka kestäisi iltaan asti. Päätettiin siis lähteä aikaisin aamulla, vaikka aika huonosti aamukalastelut ovat tulosta tuottaneet. Oltiin Puutossalmella ennen kahdeksaa ja ajettiin suosiolla ensin lossin läpi Kallaveden puolelle, sillä arvaatteko mitä? Sotkalla oli kova etelätuuli! Mentiin siis kuitenkin aluksi kotivesille, eli Kallavedelle.

Aallonmurtajat vaimensivat tuulta hyvin ja Kallaveden puolella keli oli ihan toista maata. Ehkä tuulinen keli onkin kesäisin ihan normaalia ja tyyni sää harvinaista herkkua. Kun ei koskaan ole venettä omistanut, niin ei ole tullut kiinnittettyä huomiota järvien tuuliolosuhteisiin aiempina kesinä.

Jossain vaiheessa tuuli hieman heikkeni, joten mentiin takaisin Sotkan puolelle. Kuhaa ei löytynyt mistään. Kalakaveri sai pari ahventa, mutta minä en mitään. MP-reissu siis. Ei sieltä Sotkaltakaan näköjään aina voi kuhaa saada ;)

Sadealue saapui kahden aikaan ja lähdettiin silloin pois. Olipas muuten ärsyttävää, kun Kallaveden puolella oli hirveästi verkkoja, mutta vain yhdet oli oikein merkitty (liput). Kaikki muut oli merkitty tyhjillä kanistereilla. Tosi helppo oli nähdä valkoinen kanisteri auringon paisteessa, löytääkö joku tästä kuvasta kanisterin?

Ihan tuurilla näin tuon enkä ajanut yli, onneksi oli tosi hidas vauhti, kun etsin down vulla kaloja. Jos olisin ajanut “täysillä”, niin alle olisi jäänyt.

Sunnuntaina kalastusaikaa ei ollut hirveästi, joten oltiin taas heti aamusta laskemassa venettä. Mentiin Juurukselle Jälän kautta ja pitihän se käydä Jälällä vähän Kalarosvoja heiluttamassa ennen Juurukselle menoa. Yksi hauki erehtyi. Hiljaista oli eikä talviset spotit antaneet merkkejä.

Juurukselle mentiin ihan sokkona. Päätettiin kääntyä “Jälän risteyksestä” vasemmalle ja alkaa kartoittamaan niitä suuria kuhakantoja. Puitteet olivat kaikilta osin kohdillaan (sää tosi hyvä ja tuuli tyyni), mutta kuhaa ei löytynyt. Aamulla keli oli harmaa, mutta iltapäivää kohti kirkastui koko ajan.

Pieniä alamittaisia kuhia Juuruksella oli, mutta ne olivat nirsolla päällä. Tosi jännä juttu, että yhtään kalaa ei tullut heittämällä, mutta jos samalla jigillä vertsuili, sitten kelpasi.

Karkuutin yhden mörönkin, en haluaisi spekuloida, koska en nähnyt kalaa, mutta iso ennätys kuhahan se varmasti oli :) Sinne se jäi odottelemaan. Karkuutuksesta syytän ehkä itseäni (siis ehkä). Ostin itselleni yhden ylimääräisen avokelasetin, kun sain ihan hirmu halvalla Honkkarista. Patriotin Hexagraf avokelavapa (210cm)+Okuma Trio 40, näillä voisi ehkä vähän isompaakin kalaa väsytellä. Ja mahdollisuushan minulla siihen olikin.. Mutta tuo vapa taitaa olla liian pitkä ja joustava vertsuhommiin. Vaikka tein kunnon vastaiskun, niin vapa taipui älyttömästi ja kala irtosi parin metrin noston jälkeen. Olisikohan se pysynyt kiinni, jos olisin vertsuillut normipituisella, jäykällä vavallani..

Kotiin piti lähteä kesken kauniin kalastuspäivän ja hurautettiin vielä Jälän pilkkipaikkojen ohi. Taas siellä yksi hauki Kalarosvosta kiinnostui, mutta ahvenet taitavat kesäisin pyöriä muilla mailla.

Jälän taivaalla näkyi roskia, tarkemmin katsottuna ne olivatkin laskuvarjohyppääjiä.

Joko näitte säätiedotuksesta, että ensi viikolla hyvät kelit jatkuvat? Sehän tarkoittaa vain yhtä asiaa ;)

Melko kovasta tuulesta huolimatta lähdettiin tänään iltapäivällä kohti Kelloselkää. Aallokko oli taas tuttuun tapaan hirveä, mutta kun kieli keskellä suuta ajeli, niin perille päästiin. Koluttiin Kelloselkää ja käväistiin myös pikaisesti Pohjois-Kallaveden puolella.

Aiemmin viikolla kävin yhtenä iltana kalassa ja silloin keli oli niin jäätävä, että harvoin on pilkkireissuillakaan niin paljon paleltanut. Pohjoistuuli tuntui luissa ja ytimissä. Varakalakaverikin törötti kokassa huulet sinisinä. Ja saatiinko kaloja? Turha luulo.

Tänään varustauduin toppavaatteilla, kun muistelin aiempaa kalareissua. Eipä se sitten niin kylmää ollutkaan, kun tuuli puhalsi etelästä. Kesäkelit joka tapauksessa ovat menneen talven lumia :)

Sain itselleni aivan uusia tuttavuuksia testattavaksi Fishing Lordsilta. Kyseessä on Svartzonker McRubber Bass jigit, jotka ovat ruotsalaisen Claes Claessonin kehittämiä. Ensinnäkin jo ulkonäkö on viety normijigeihin verrattuna “nextille levelille” ja myös jigin malli poikkeaa hieman perinteisestä. Itselleni tuli mieleen hienosti maalatut tasurit, mutta nämä vaan ovat kumin muodossa. Tykästyin jigeihin jo ensikosketuksesta :)

Tänään en ehtinyt kauaakaan uittaa jigiä, kun sain ensimmäiset tärpit. Uitin mustaselkäistä hilekylkistä jigiä, jossa on oranssi maha. Muut saman merkin jigivärit eivät toimineet, mutta tämä mustasävyinen toimi sekä minulla että kalakaverilla. Pienemmät koot ovat suunniteltu enemmänkin ahvenelle ja kuhalle ja isommat mallit taas suurhauille.

Omat vehkeet ei ehkä kestä noiden suurten heittelyä, mutta ostin niihin suuret koukut+lisäkoukut, joten käytän niitä vertikaalijigauksessa.

Pienempiä aion myös heitellä, mutta tänään ei heittely tuottanut tulosta. Vertikaalilla sain veneeseen asti yhden ahvenen ja alamittaisen kuhan, samat saaliit tuli kalakaverillekin. Ja kaikki mustaoranssilla jigillä. Tasurit eivät tänään toimineet ollenkaan. Kyllähän nämä testijigit ovat hienoja ulkonäöltään ja jos ne vielä toimivat tavisjigejä paremmin, niin voi olla, että hankin niitä tulevaisuudessa lisääkin… Vaikka syönti olikin tänään heikkoa, niin ainoa mikä antoi kalaa, oli Svartzonker.

Tänään oltiin vain muutama tunti kalassa, sillä vene piti saada trailerille valoisan aikaan. Huomenna Kuopiossa juostaan maratoneja ja minä juoksen niitä karkuun. Meidän venepaikka eli Kuopionlahti näkyi olevan maratoonareiden reitillä, joten huomenna varmaan on turha toivo yrittää mahtua venehommiin satamaan. Oltiin siis kaukaa viisaita ja laitettiin vene lähtövalmiiksi. Ehkäpä Sotka, ehkäpä Juurus.. hmmm.

Sinnehän se tieni vei tänäänkin kalalle. Suunnattiin iltapäivän puolella kohti Puutossalmea, mutta koukattiin Honkkarin kautta, sillä halusin tarjota kaloille joitain uusia herkkuja.

Näin viime yönä unta, että sain Sotkalta jigillä krokotiilin ja kaikki ihmettelivät, että on ihme juttu, että Kuopiossa on krokotiilejä. Tavallaan uni kävikin toteen, sillä sain 5,2 kiloisen hauen ja se kala pääsi minun haukilistallani ensimmäiseksi, ennätyskala siis kyseessä. Ja tarkemmin kun katsoo minun paidassa olevaa numeroa, niin liekö jokin ennustus sekin hauen painon suhteen :)

Tänään oli kesän ensimmäinen päivä, kun minulla oli oikeasti kuuma! Eilisen päänsärky johtui varmaan auringosta ja näköjään tämä Suomen kesä on nyt alkanut ihan hurjaksi näiden helteidensä kanssa. Vähän myöhäinen sytytys, mutta ei se mitään :)

Kuumuutta ja aurinkoa riitti siis vielä tänäänkin, välillä anelin armoa ja pyysin säiden jumalalta edes yhtä pilven hattaraa auringon eteen. Ei sitä tullut. Jouduttiin välillä ajelemaan veneellä ja viilentämään oloa, sillä paikallaan ollessa läkähtyi. Tuultakaan ei ollut oikeastaan ollenkaan. No mutta eipä tästä nyt pitäisi valittaa, kun tätähän me ollaan koko kesä odotettu, toivottu, pyydetty, rukoiltu..

Sotkalla oli tänään ihan eri meininki kalojen suhteen kuin eilen. Minulla päivän saldoksi jäi yksi mitallinen jigikuha ja tuo edellä mainittu krokotiili. Kuha lähti kylmälaukussa mukaan, mutta hauki sai vapautensa takaisin. Eihän kukaan jaksa sen kokoista haukea syödä ;) Molemmat kalat puraisivat ahvenväriseen punapyrstöiseen Relaxin jigiin, jolla tuli eilen myös kalakaverin reilu kahden kilon kuha. Hyvä ottiväri siis Sotkalle. Kun sain sen haukitärpin, niin kyllähän mielessä ensin oli toivonkipinä kuhasta, mutta ensimmäisen syöksyn jälkeen peli oli menetetty. Hauki.

Hyvin se kyllä taisteli ja väsyttelin sitä varmaan 15 minuuttia. Kun saatiin kala vihdoin haaviin, niin punnittiin se haavissa ja lisäksi napattiin muutama kuva hauki sylissä. En ole koskaan pitänyt noin suurta kalaa ja kyllä sillä vielä virtaa riitti, kun otin sen liplockiin. Se nimittäin meinasi vähän riehua, mutta onneksi pysyi otteessa ja hauki-ihottumakin jäi vähäiseksi. Oli se silti jännä tilanne ja kädetkin tärisivät aika kovasti, varsinkin siinä vaiheessa, kun ei vielä tiennyt mikä siiman päässä oli.

Ilta oli hiljainen eikä kaloja enää löytynyt. Päätettiin pikkuisen aikaa uitella vaappuja veneen perässä. Kokeilin Karpe-vaappua, on se nätin värinen, mutta tänään ei kelvannut kuhille. En varmaan saanut vaappua tarpeeksi syvälle, kalat kun ovat olleet lähes 10 metrissä viime aikoina.

Maisemat olivat taas niin ihania, mutta valitettavasti valokuviin ei mitenkään saa vangittua sitä aitoa livenä nähtyä maisemaa.

Nyt hyvää yötä ja krokotiilien kuvia ;)