Viime yönä olin hakemassa juhannuskuhaa ruokapöytään, mutta valitsin vahingossa pikkuisen liian pienen kalan. Kallavedellä kuhan alamitta on 42cm ja käytin veneessä 7 milliä liian lyhyttä kuhaa. Toisaalta, eipä siitä kalasta viisi henkeä olisi hirmuisesti syönytkään..

Koskaan en ole kalastanut koko yötä ja mukava kokemushan se oli lämpöisenä kesäyönä. Lähdettiin puolilta öin järvelle, kun aurinko oli laskemassa. Kalastettiin aluksi aika lähellä Kuopion matkustajasatamaa ja koska keli oli tyyni, ihmisten juhlinta kuului hyvin veneeseen. Toiset viettää yönsä bilettäen, toiset kalastaen :) Ensimmäinen kala nousi veneeseen yhdeltä, se oli pieni ahven. En ole koskaan saanut siihen aikaan kalaa, näköjään niillä on nälkä myös öisin. Siirryttiin vähän ennen auringonnousua Kelloselälle. Aurinko nousi tänään 3.04. Kuviahan minä räpsin taas pitkin yötä, niin nättiä..

Kolmen maissa sattui hauska ja jännä juttu. Olin ajamassa erästä luotoa kohti ja noin 20 metrin päässä veneestä hyppäsi iso kala ilmaan. Varmaankin lohikala, joka söi pikkukalaa tai joitain pörriäisiä. Vettä oli alla parikymmentä metriä ja kala oli ihan pinnassa. Näin kun kala jäi uimaan pinnan läheisyyteen eikä sillä ollut aikomustakaan mennä syvempään. Otin äkkiä virvelin ja aloin heittämään Kuusamon Kummaa. Kala ui selkä pinnalla ja näimme koko ajan missä se meni. Heitin Kummaa varmaan viisi kertaa aina kalan “nenän eteen”, mutta kala ei ollut kiinnostunut. Vaihdoin Bete Loton, jolla heitin varmaan 10-15 kertaa kalan vierelle, mutta ei tärppiäkään. Seurasimme kalaa veneellä ja se oli tosi outoa, näimme kalan koko ajan eikä se säikähtänyt venettä ollenkaan. Kalan ympärillä näkyi välillä ihan pientä, muutaman sentin mittaista pikkukalaa, jotka uivat pintaan. Lopulta kala taisi painua syvyyksiin, olisi kyllä ollut mielenkiintoista tietää mikä se oli.

Pieniä ahvenia tuli muutamia yön aikana. Syönti oli kyllä tosi huonoa koko yön, kalaa oli alla, mutta perinteiseen tapaan: niitä ei kiinnostanut. Pari parempaa tärppiä irtosi ennen kuin ehdin nähdä mistä kaloista oli kyse. Ja se kuha, se taisi tulla joskus viiden maissa. Kuhan syöntipiikki viime yönä kesti viisi minuuttia. Ensin minulle nousi himpun alamittainen ja eikös kalakaveri repäissyt lähes 50 senttisen heti perään. Mutta ne kaikista isoimmat ovat vielä löytymättä, mistä ihmeestä niitä voisi etsiä?

Kun päivä kirkastui aamulla, kalat muuttuivat entistä nirsommiksi. Aurinko paistoi tosi lämpimästi jo kuudelta ja taivas oli lähes pilvetön. Muutaman tunnin vielä jaksoin ahkerasti yrittää sitä mittakalaa, mutta turhaan. Kotiinviemisinä oli siis yksi mitallinen kuha, fileen kilohinta varmaan semmoiset 30 euroa ;)

Eilen tuli vuosi täyteen siitä, kun perustin blogini viime kesänä. Aika on mennyt nopeasti ja menneisiin 12 kuukauteen mahtuu paljon mukavia kalajuttuja.

Tälle viikonlopulle on luvattu todella hyvää kalastussäätä, jos verrataan viime viikonlopun hullun tuuliseen keliin. Neljä metriä sekunnissa ei tunnu missään. Eilen kävimme iltakalassa ja ai että se kalastus oli taas mukavaa muutaman päivän tauon jälkeen. Veden lämpötila on nyt noin 11-12 astetta, eli suurta muutosta ei viikon takaisesta ollut tapahtunut. Olen seuraillut kalastuskeskusteluja netissä ja kuhaa on noussut noin kuudesta metristä. Itsehän sain pari viikkoa sitten kaksi kuhaa juuri niistä syvyyksistä.

Eilen sotasuunnitelma oli siis kierrellä 5-7 metrin vettä. Eivät kai ne kalat nyt syvempään ole menneet, kaiken järjen mukaan ennemminkin matalampaan…? Mentiin ensin eräälle vitosen luodolle ja kaiku piirsi niin paljon kalaa, että en meinannut housuissani pysyä. Uittelin tasuria ihan onnessani ja muistin miksi rakastan kalastusta niin paljon. Reaaliaikaista tositeeveetä siitä, kun nostelet ruokakaloja veneeseen. Kaaria sinkoili näytöllä sinne tänne, mutta ei näköjään ensimmäinen tasurin väri kiinnostanut. Äkkiä toinen väri kokeiluun. No ei sekään ollut vielä ottiväri. Kymmenen värin jälkeen ajateltiin vaihtaa maisemaa :) Tämän patin kalat olivat iloisen leikkisiä, mutta kylläisiä. Kummallista, mutta en saanut edes tärppiä, vaikka ihan hyvänkokoista kalaa oli kilotolkulla alla.

Tuuli tyyntyi pariin metriin sekunnissa iltaa kohti ja pilvetkin hävisivät pikkuhiljaa taivaalta. Taas se ihana Suomen luonto vilautteli parastaan ja houkutteli minut räpsimään kymmeniä kuvia. Kyllä kauniit maisemat tekevät kalareissuista vieläkin ihanampia. Harmi kun kännykkäkuvaan ei saa vangittua sitä, minkä livenä näkee ja järkkäriä en osaa käyttää (ja se on hankala kantaa takin povarissa ;))

Kelin muututtua täydelliseksi, päätimme vihdoin lähteä testaamaan Kelloselkää. Sehän on kuuluisa kuhamesta ;) Kierreltiin kolmisen tuntia ympäriinsä noin 5-8 metrin vettä. Ihmettelimme, että mitä on tapahtunut, kun joka paikassa on aivan tyhjää. Ei edes silppuparvia uiskennellut missään, niiden avulla kun saattaisi isompaakin kalaa löytyä. Suurimman osan illasta tasuroin, mutta heittelin myös jonkin aikaa jigejä. Kokeilin muutamia värejä, mutta ei merkin merkkiä mihinkään. Aurinko alkoi laskea ja Jaana kaivoi taas kännykkää taskusta, pakko ottaa muutama räpsy tuosta ihanasta uniikista tapahtumasta, joka tapahtuu vain joka päivä :)

Koti ja oma sänky alkoivat houkutella kalojen hiljaiselon vuoksi. Ajateltiin kuitenkin kokeilla vielä yksi “pilkkipaikka”, vaikka siellä syvempää olikin. Hurautettiin siihen ja vihdoin löytyivät silppuparvet ja isommatkin kalat. Minulle ei tietenkään kaloja noussut, mutta kalakaveri nappasi oikein kommeen kuhan.

Tarinahan menee niin, että viime syksynä ostin Joensuun Tommilta Kalarosvo-tasurin, se oli väritykseltään sininen. Viime talvena kävin 50 kertaa pilkillä ja joka ikinen reissu uitin tasuria. Uimaan se siis on oppinut :) Ihan hyvä ja kaunis tasuri, mutta väri totaalisen väärä Kallaveteen (olen saanut sillä vain kaksi kalaa). No mistäs minä sen olisin tiennyt, ostopäätöksethän tehdään ulkonäön perusteella :) Eilen taas uitin tasuria kauan aikaa laihoin tuloksin.

Noh, eilen kalakaveri kysyi, että voisiko hän kokeilla sitä, ensimmäistä kertaa elämässään. Ilman muuta, itse en saanut sillä mitään, joten kalastakoon tyhjää sillä. Karman laki vai mikä, mutta kohta nousi veneeseen hauki. Sinisellä rosvolla. Muutama minuutti ja veneeseen nousi kateutta herättävä kuhan köllikkä. Sinisellä rosvolla. Tämä se on sitä kalastusta parhaimmillaan, kun saa tositeeveestä seurata, miten kuha nousee hyvin rauhallisesti pohjasta, ui määrätietoisesti tasurille ja samassa hetkessä vieruskaveri tekee hirmuisen vastaiskun. Näytöstä näin, kun oma tasuri jäi surullisena ja yksinäisenä pohjaan uimaan. Kyllähän se käsiala tässä varmasti vaikuttaa myös paljon, minä en taida osata uitella tasureita tarpeeksi houkuttelevasti, vielä. Yllättävää oli, että kalat olivatkin 10 metrissä, sen kun olisi jo alkuillasta tiennyt… Tai sitten kala söi vaan auringonlaskun aikaan ja minä en niihin karkeloihin ehtinyt. Kokeilin itsekin vielä sitä sinistä rosvoa. Ei mitään.

Kesäkalaan kannattaa näköjään lähteä jo aamuyöllä, että ehtii kalapaikoille kalojen syöntiaikaan. Tänään herätys oli kolmelta ja noin varttia vaille viisi oltiin ottipaikoilla.

Eräs neljän metrin iso luoto oli puolillaan kalaa. Ei muuta kuin luottotasuri eli Kalarosvo siiman päähän ja veteen. Laskin tasurin kohti pohjaa ja vettä oli luodon reunassa 6 metriä. Kalat olivat heti kiinnostuneita ja ehdin pitää rosvoa kalojen yläpuolella vain noin puoli minuuttia, kun sain jo ensimmäisen tärpin. Luulin kalaa haueksi, sillä se oli niin äkäinen. Kun sain fisun pintaan, se olikin onneksi kuha.

Yllättävää, että aamusyönti on meneillään jo näin aikaisin, kuha nousi veneeseen kello 4.50. Varmaan olisi pitänyt herätä jo kahdelta tai jopa yhdeltä, että olisi saanut nauttia kalojen nälästä enemmän, tuo kala nimittäin oli päivän päätteksi kylmälaukussa aivan yksin. Toisaalta eihän sitä kalaa mahaan älyttömiä määriä mahdu.

Tänään aikomuksena oli lähteä Kelloselälle, mutta aamulla tuuli kovenikin sen verran, että päätettiin jättää lähtemättä. Isoilla selillä on mahdotonta tasuroida kovassa aallokossa ja kuka jaksaisi heitellä koko päivän.. On se mukavaa, kun veneessäkin voi kalastaa monilla tavoilla. Pilkkiminen (tasurilla), heittely ja vertikaalijigaaminen ovat minun top 3, uisteluun en ole vielä hurahtanut. En ole kyllä kokeillutkaan sitä koskaan, eihän sitä tiedä, vaikka joskus siitäkin innostuisi.

Kaikki paikat, joita tänään kierreltiin, olivat muutaman kilometrin säteellä laituripaikasta. Onneksi Kallavedellä kalapaikkoja riittää eikä aina tarvitse lähteä hirmuisten ajomatkojen päähän. Ne isommat saaliit kyllä vielä odottavat ottajaansa, kiva olisi joskus joku kunnon körmykin veneeseen nostaa..

Kaikuluotain piirtää erikoisen näköistä kuvaa noin parin sadan metrin päässä satamasta. Tuossa menee laivaväylä, joten joka kerta näkyy down vu:ssa tämä sama hökötys, voisikohan se olla vanha hylky? Aarrelaiva ;) Tai sitten se on vain jokin tylsä kaapeli. Vai mitä luulette, mikä pohjassa on?

Ei kuitenkaan ehkä ihan pääruokaa, mutta jotkut pienet alkupalat :) Tuli nyt viimein ensimmäinen kuha Puattisella kalastellessa, ei mikään iso, mutta mitallinen kuitenkin. 

Oltiin ennen kahdeksaa satamassa. Olin katsonut kartasta valmiiksi paikan, jonne aioin ajaa. Muutaman kilometrin päästä oltiin määränpäässä ja kaikuhan piirsi heti kalaa alle. Vettä oli n. 8m. 

Perinteiseen tapaan kalastus alkoi ahvenen nahkaisella Kalarosvolla. Kaloja nousi pohjasta tasuria katsomaan ja näpsin kaiun näytöstä kännykällä kuvia. Jo se, että näki niitä kaloja ruudussa, tuntui ihanalta. 

Yhtäkkiä ruutuun piirtyi hirveä kasa keltaisia viivoja ja yksi niistä tärppäsikin. Se oli about 300g ahven. Jippii, ensimmäinen “Puattis-ahven”, tähän mennessä kun on tullut vain haukia. Pari valokuvaa ja Kalarosvo takaisin viivaparveen. 

Muutama sekunti ja uusi tärppi. Ei hitsiläinen jos kalastaminen olisi aina näin helppoa. Kelasin kalan ylös ja kuhahan se siellä. Taas pari valokuvaa ja innokkaana Kalarosvo kohti pohjaa. Hiljaista. Siihen loppui se ilotulitus, kestihän sitä peräti minuutin. Kokeilin monia muitakin tasureita, niillä ei tullut mitään, ei edes tärppejä. 

Vaihdettiin pikkuisen paikkaa ja sain Kalarosvoon kovan tärpin. Yksittäinen viiva lähti nousemaan pohjasta hitaasti kohti, varmaankin kuha, ja kävi puraisemassa. Valitettavasti ei tarttunut.. Pilkkiminen vaikeutui aamupäivällä, kun tuuli koveni. Siima oli kaukana veneestä ja tasuri ei välillä näkynyt kaiussa ollenkaan. 

Tässä pieni yhteenveto pilkkikauden 2014-2015 parhaista kaloista. Kausihan starttasi jo joulukuun lopussa ja jatkui 6.4. saakka. Kai sitä vieläkin jostain jäätä löytyisi, mutta ei uskalla enää lähteä kokeilemaan. Pilkkireissuja kertyi yli 50 kappaletta eli kyllähän tuolla jäällä tuli jonkun verran aikaa vietettyä. Mutta enemmänkin ois maistunut ;)

Tammikuun 31. päivä pilkkiin tarttui 1,74kg kuha Sotkanselältä. Vieheenä oli Sillin ysi. 

Perjantaina 13.3. Sotkanselällä Panuccin kevennettyyn tasuriin iski elämäni isoin pilkkikala, harmi vain, kun se oli hauki. Kuha olisi ollut kivempi :) Mutta mukava kala se oli tämäkin, painoa tarkalleen 3,78kg.

Pilkkikauden kruunasi kolme pilkkikautta aktiivisesti jahdattu ahven, eli kilon pötkylä tarttui vihdoin ja viimein minunkin tasuriin 6.4. Painoa kalalla oli 1087g. Ottipelinä oli Kalarosvon ahvenen nahkainen kevennetty. Pieni videopätkä päivästä.

Possu. Minun.

Iso jigipyrstöinen Kalarosvo antoi kilon ahvenen

Pari ahventa pääsi lähelle kilon haamurajaa jo aiemmin talvella, nämä molemmat olivat yli 900g. 

Pieni jigipyrstöinen Kalarosvo

Tänä talvena pilkkiahventen keskipaino on ollut ihan mukavissa lukemissa, sillä en ole niitä sormenmittaisia miljoonaveljiä kovinkaan montaa pilkkinyt. Tykkään isoista :)

Levypyrstöinen Kalarosvon kevennetty ja noin 800g ahven

Näiden kalojen lisäksi tuli ihan hyviä ruokakaloja aina välillä. Eräänä viikonloppuna perättäisinä päivinä, samalta avannolta ja samaan kellon aikaan nousivat nämä kiloiset kuhat. 

Vähän pienempiä ahvenia (about puoli kiloisia)

Ja voe tokkiinsa, ei sitä kalloo aina tule. Varmaan puolet reissuista oli ämpeet eli tultiin tyhjän kalapussin kanssa kotiin. No mutta tämmöistä tämä kalastus on. Eli IHANAA! 

Pilkkivarusteet lähtevät nyt kesäksi jemmaan ja alan valmistautumaan avovesikauteen. Venettäkin käytiin tänään katselemassa ja Kallavesj-messuilta mukaan tarttui yksi Karpen kuhavaappu kesää varten. Hipelöin myös Garminin kaikuluotainta, voi olla, että päivitän kaikuni vähän uudempaan ja nyt sitten pähkäilen merkkiä ja mallia…

Ja nyt tulee kummallinen toive pilkkihullulta: sulakaa jäät! =)

Tai en tiedä onko miten kauan enää turvallinen, sillä siellä on aika paljon virtauksia ja lossikin kulkee vierestä. Tänään kyllä vielä jää kesti hyvin, oli semmoiset 30cm paksuutta. Teräsjäätä ehkä 20cm. 

Kokeilin avannolla myös testiin saamiani Perzan morreja. Ja tehokas tuntui ahvenväri olevan, kala tärppäsi hanakasti, vaikkei iso ollutkaan. Morrien koko on kyllä todella hyvä, ne ovat tarpeeksi isoja isommillekin kaloille. Meinaa aina olla hankaluuksia löytää tarpeeksi isoja morreja, mutta näillä on kokoa :) 

 

Vaihdoin avantoa ja pistin saman pienen Kalarosvon tasurin uimaan kuin edelliselläkin avannolla. Viivahan sieltä taas pohjasta lähti kohti, ja melkein jo nolotti, että näinkö helppoa tämä kalastaminen nyt onkin. Tasurit toimii liian hyvin? Tärppi ja kala jäälle, se oli noin 35cm kuha, joka luonnollisesti lähti takaisin. Ajattelin siinä vaiheessa jo älyttömiä saaliita tälle päivälle, kun alku oli näin helppoa. 

Sitten se kalantulo loppui. Pari tuntia pilkin tyhjää ja jossain vaiheessa sain pienen siian, joka otti reilun 10cm kokoiseen Valioon, jännää :) Siikakin oli pieni, ehkä 300g, joten pistin takaisin.