Enhän minä sitä mörköä enää löytänyt, vaikka kävin pariinkiin otteeseen “the avannon” kokeilemassa. Pitää vaan yrittää unohtaa “hänet”, jälleennäkemisen toivossa tietenkin. 

Jotain kuitenkin löytyi. 

Tänään oli ihan hirveä ilma jäällä. Lähdettiin jo ennen puoli seiskaa Sotkaa kohti. 

Yhdeksältä olin litimärkä, kylmissäni ja ilman kaloja. Ei tarvinnut kairata lämpimikseen edes reikiä, kun kiertelin eilisiä avantoja koko päivän. Aamupäivällä ajattelin, että kotiin taitaa joutaa. Päätin kulkea eilisen kuha-avannon kautta kohti rantaa. Söin eväät yhdellä avannolla ja tyhjää oli kaiussa. Olipas muuten maailman parhaat eväät tällä kertaa, grillasin aamulla uunissa aurajuustomakkaraa, käärin ne folioon ja pistin ruokatermokseen. Se lämmin makkara maistui todella hyvältä, kun olin sillä hetkellä niin onneton :) 

Olisin soutanut tässä ahkiolla, jos airot olisivat olleet mukana

Nostin kalan siimasta jäälle ja yllätyin taas yhtä paljon kuin eilen. Yes, kuha! Samasta avannosta ja samaan kellon aikaan kuin edellisenä päivänä. Kuha oli syönyt PP-Lures tasurin todella hyvin. Se vaikutti suuttuneelle, niin kovaa se oli puraissut. Ehkä sitä ärsytti, kun heiluttelin tasuria sen kodin yläpuolella niin kauan aikaa. 

Lukuunottamatta elämäni suurimman kalan karkuutusta. Koskee vieläkin sydämeen ja ahdistaa, tarvitsen vertaistukea.

 

Aamu alkoi aikaisella herätyksellä ja suunnaksi valittiin Sotka, koska jopa lehdessä oli tämmöinen mainos. Tästä todellakin meinasi tulla superviikko, josta kirjoitellaan lehdissäkin, mutta ei sittenkään (tällä kertaa).

 

Minulla meni ainakin tunti, että pääsin pahimmasta ärsytyksestä ohi. Mietin vaan mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Avannossa oli tosi kova “virtaus”, kun vettä meni jäältä siihen koko ajan kuin viemäriin. 

Tasuri heilui siiman päässä koko ajan, ehkä kala ei saanut syötyä sitä tarpeeksi hyvin, että se olisi pysynyt kiinni ja tullut jäälle asti. Jos nyt olisi edes avannosta mahtunut.. Tai sitten se oli päätykoukussa kiinni ja sai itsensä väännettyä irti. Eipä aiemmin tullut kilon kuha siinä vaiheessa enää paljon mieltä lämmittänyt, mutta kai tästä psykoterapian avulla yli pääsee.

Jäällä on todella märkää ja liukasta. Voisi pikkuhiljaa vähän pakastaa, paitsi sitten on vielä liukkaampaa.

Huomenna mulla on sitten yksi kana kynittävänä Sotkalla…

Tulihan sieltä vihdoin jotain kerrottavaa blogiin. 

Tänään aamulla herätys oli puoli kuudelta, koska lähdimme 40 kilometrin päähän kalaan, tarkemmin sanottuna Sotkanselälle. 

Oltiin katseltu kartasta potentiaalisia paikkoja valmiiksi. Suunnitelmat menivät uusiksi kun määränpää läheni, sillä emme päässeetkään autolla sinne, minne alunperin suunnittelimme auraamattoman tien vuoksi. Jouduttiin myös unohtamaan kartasta katsotut pelipaikat. 

Lopulta päästiin erästä metsäautotietä noin 300 metrin päähän rannasta. Se oli “ota tai jätä” -tilanne, ja koska sinne asti oltiin jo ajettu, ei muuta kuin kamat ahkioon ja metrin hankeen rämpimään. Matka rantaan kesti ehkä puoli tuntia ja hiki oli aikamoinen, kun vihdoin päästiin jäälle. 

Nostin tasurirasian jäälle ja päätin kokeilla kaikki värit läpi. Ensimmäiseksi pistin Sillin ysin kiinni ja laskin tasurin pohjaan. No eikös taas kännykkä piipannut, joten nostin tasurin pari metriä pohjan yläpuolelle. Tasuri oli ihan paikallaan sen ajan, kun räpläsin puhelinta, ja kohta lähti viiva pohjasta. Nopeasti otin tukevan otteen ongesta, sillä viiva tuli kohti. Kala ui suoraan tasurille ja tärppäsi, ei tarvinnut muuta tehdä kuin vastaisku. Minulla on hyrräkelallinen venepilkkivapa, jossa on kuitusiima ja ongella saa tehtyä tosi hyvin vastaiskun. Ohjasin kalan avantoon ja nostin ylös perukkeesta. Kala oli hyvin kiinni ja tuli tosi helposti jäälle. Kyllä minä huusin ja pompin sen jälkeen! Siinä melkein onnen kyynel vierähti poskelle, vaikkei se mikään jättiläiskala ollutkaan. Kuitenkin minun suurin kuha, ennätys parani vain muutaman kymmenen grammaa, mutta parani kuitenkin. Kala oli myös suurin pilkkikalani, 1,74kg ja 55cm. Lyhyt pullukka :)

Kuha nousi jäälle kello 10.30

Eilen epäilin Ahdin unohtaneen minun syntymäpäiväni, mutta se muisti vaan päivän väärin. Ihana synttärilahja. Tänään tuli myös toinen kuha, mutta se oli alamittainen ja lähti takaisin kasvamaan. Lisäksi sain hauen ja ahvenen. Hyvä kalapäivä ja kaloja näkyi alun vaikeuksien jälkeen kaiussa paljonkin. 

Reissu oli rankka ja kävelyä tuli paljon. Alun metsässä tarpomisen jälkeen ajattelin, että jos joskus joku ansaitsee kalan, tänään se olisin minä. Reikiä tuli tehtyä aikamoinen määrä ja tuplana tietenkin, koska kaiulle teen aina oman avannon. Lisäksi sain kuhasta haavoja käsiini ja sormet vuosivat verta koko päivän, tasurirasiat ja onget olivat ihan veressä. Joku keksi joskus nimityksen pilkkihullu, se kyllä sopii minuun täydellisesti.

Tuli muuten älyttömän paksut fileet tästä köllikästä, ei meinannut fileerausveitsi riittää. Joko tässä pitää hommata suurempi veitsi tulevia reissuja ajatellen? ;) No totta puhuen tämä kala riittää minulle taas piiiiitkäksi aikaa, jaksaa helposti pilkkiä tyhjää muutaman viikon.

Viikonloppu tuli vietettyä poikkeuksellisesti kaupungissa, joten piti keksiä jokin paikka missä purkaa paineita. Eli kalastaa. Muutaman kilometrin päässä on pitkä vierasvenelaituri, jossa on hyvä jigailla, koska pohja on kova. Laiturin päässä on lähes 10 metriä vettä, joten siinä voi myös pilkkiä. Perjantai-iltaa tuskin voi paremmin viettää.. ;)

Otan laiturille mukaan aina kaikuluotaimen, joten näen missä kohdassa laiturin alla elämää on. Vai onko ollenkaan. Ilman kaikuluotainta tapahtumat olisivat voineet jäädä vähiin tällä reissulla. Heittelyssä siitä ei kyllä hyötyä ole. Jigailin ja heittelin vaappuja jonkin aikaa, mutta ketään ei kiinnostanut. 

Siirryin sitten pilkkihommiin. Vettä oli alla 8 metriä ja pohja ihan hiljainen, vaikka kävin useasti tasapainon kanssa siellä näyttäytymässä. Kaloja näkyi välivedessä parista metristä viiteen metriin, joten suurimmaksi osaksi pilkin niissä syvyyksissä. 

Sillä aikaa kun olin heitellyt jigejä, niin sain hieman apua ottivärien kartoituksessa. Mukana olleet tasurit oli kokeiltu läpi ja sinivalkoinen kevennetty tasuri oranssilla mahalla todettu toimivaksi 50cm kuhan mielipiteellä. Samaa väriä tarjosin sitten itsekin ja parista metristä sainkin melko nopeasti tärpin: vähän pienempi kuha tuli puoli kymmenen aikaan. Enempää ei enää kaloja noussut.

Ei ehkä ergonomisinta pilkkimistä ja kaikukin tällä kertaa vanhassa kameralaukussa, joten joutui tosissaan tiiraamaan, että jotain näki :)

Järjestyi taas mahdollisuus käydä viettämässä viikonloppu saaressa keskellä ei mitään Suomen kauneinta luontoa. Perjantai-iltana startattiin seitsemältä kohti määränpäätä, olimme päättäneet leiriytymispaikan jo etukäteen, joten matka saareen meni nopeasti. Pistettiin leiri pystyyn ja sen jälkeen pakattiin virvelit veneeseen, koska saaren vieressä olevat kalapaikat himottivat.

Yhdeksän jälkeen päästiin sopivalle matalikolle ja kaiku piirsi heti elämää veden alla. Mulla oli taas oma kaiku mukana, jonka pistin veteen aina kun pysähdyttin. Pystyin jigailemaan normityylillä ja jos veneen alla näkyi kalaa, vaihdoin vertikaaliin. Kalat olivat syömätouhuissa heti kun tultiin paikalle ja kolme kuhaa kävi veneessä lyhyen ajan sisään. Yksi kuhista (otti kelta-vihreään jigiin vertikaalijigatessa) joutui kyllä lähtemään meidän mukaan, koska keittoainekset olivat saaressa odottamassa. Syönti loppui kuin seinään auringonlaskun jälkeen, jonka jälkeen kalastettiin vielä tunti tyhjää, kunnes lähdettiin nuotion tekoon saareen.

Lauantai oli ihan uskomaton päivä kalastuksen suhteen: kahta ahventa vaille munat pataan. Koko päivän saldona siis vain kaksi ahventa! Ajeltiin ristiin rastiin ja etsittiin potentiaalisia matalikkoja, mutta kaikki penkat olivat tyhjiä. Koskaan en ole kaikua niin hiljaisena nähnyt. Valinnan varaa kaloille kyllä olisi ollut, kolme kalastajaa ja kymmeniä jigivärejä, kymmeniä vaappuja, lippoja, tasureita, peltejä… Mikä on kun ei taidot riitä, mikä on kun ei onnistu. No mutta reissu hipoi täydellisyyttä, vaikka kalasaaliit “vähän” heikohkoja olivatkin. Keitto saatiin tehtyä ja hyvää oli. Ja onneksi ei Ahtiin liiaksi luotettu ruokien suhteen, jotain vietiin sivistyksen keskeltäkin sinne.

Maisemat olivat hienoja sekä päivällä että yöllä. Ihana superkuu valaisi meidän saaren molempina öinä. Kaverilla oli kaukoputki mukana, ihan kivoja kuvia tuli kännykällä räpsittyä sen läpi…