Viime viikolla en käynyt kalassa kertaakaan, mutta muuta kalastukseen liittyvää oheistoimintaa tuli harrastettua. Kävin kuopiolaisessa Samfishing kalastustarvikeliikkeessä tutustumassa liikkeen tarjontaan. Samfishing on varmaan suurimmalle osalle kuopiolaisista kalastajista tuttu paikka, sillä se on palvellut asiakkaitaan jo 20 vuotta. Nykyään pienet kivijalkaliikkeet meinaavat jäädä isompien toimijoiden jalkoihin, mikä on tosi harmillista, sillä palvelu pienemmissä liikkeissä on paljon yksilöllisempää. Asiantuntevan asiakaspalvelun lisäksi he myös kuuntelevat ja opastavat, ja itse en olisi malttanut lähteä kaupasta pois ollenkaan, niin paljon riitti juttua :) Vitsit, miten mukavia ihmisiä!
Kaupassa oli todella hyvät valikoimat kalastustarvikkeita, mikä jopa vähän yllätti minut. Hyvällä organisoinnilla kaikki oli saatu tiiviisti, mutta selkesti esille. Kun saavuin kaupalle, ihmettelin, että mitä se Pasi-myyjä pihassa touhuaa. Selvisi, että hän laittoi yhdistelmälaitteen asetuksia valmiiksi toimintakuntoon. Asiakkaan ei kuulemma tarvitse kuin hoitaa virrat ja lähteä kalaan. Ihan huippupalvelua! Ja palvelusta puheenollen, kuulin, että asiakkaalle on jopa siima puolattu valmiiksi kelalle, jos tarvitsee siinä apua. Nämä ovat ihan uniikkeja juttuja ja tätä, jos mitä, voi kutsua asiakaspalveluksi.
Sain Samfishingiltä testiin minulle merkiltään ihan uutta siimaa. Shiro on japanilaista kuitusiimaa, josta löytyy paksuuksia 0.08-0.25 väliltä. Heittojigaukseen 0.13 on hyvä paksuus ja nyt kolmen päivän kokemuksen perusteella olen aika ihastunut tuohon siimaan. Vähän aikaa sitten hankkimani uusi kela toimii tuolla uudella siimalla tosi pehmeästi ja sulavasti, aikasempi siimani oli jotenkin ”rohisevampaa”. Kelaus on ihan eri tuntuista ja en olisi uskonut, että kuitusiimoissakin on niin isoja eroja. Siima yleensäkin vaikuttaa näköjään yllättävän paljon kelan käytettävyyteen.
Siiman kestävyyden näkee paremmin pidemmällä aikajaksolla, mutta kyllä ainakin tärppikestävyys tuli aika moneen kertaan tänä viikonloppuna testattua ja siima kesti jokaisen tärpin. Hintalaatusuhde on tässä siimassa todellakin kohdallaan! Linkki Samfishingin sivuille.
Muutaman viime viikon aikana olen menettänyt hermoni useampaan kertaan, kun jigi on irronnut jigipäästä ahvenen tai kuhan tärpin jälkeen. Esimerkiksi vertikaalijigatessa ahvenen ei tarvitse käydä kuin vähän repäisemässä jigin pyrstöä, niin sen jälkeen jigi saattaa roikkua huonosti eivätkä kalat enää tärppää siihen. Turhauttavin tilanne on se, kun kala käy tärppäämässä, mutta ei tartu ja sitten seuraat luotaimen näytöstä 10 minuuttia, kun kalat vaan käyvät katselemassa jigiä. Sitten kun jigin kelaa ylös, se onkin ihan vinksin vonksin ja sitä on turhaan uitellut kauan aikaa.
Heitellessä on ollut myös samaa ongelmaa, pahimmassa tapauksessa kala käy repäisemässä jigin huonosti jo heti jigin laskeutuessa pohjaan ja taas menee kallista kalatusaikaa hukkaan, kun kelaat sitä huonosti olevaa jigiä venettä kohti. Eivät varmasti kalat tärppää siihen.
Kuin tilauksesta ongelmiin tuli ratkaisu, kiitos Samfishingille siitäkin. Sain testattavaksi uusia Musaga Hanibal-jigipäitä, joissa on pieni pyöritettävä ”kierreruuvi” jigipäässä. Jigi työnnetään paikalleen ihan normaalisti, mutta se kiinnitetään jigipäähän kiinni pyörittämällä ruuvia.
Tämä viikonloppu oli jotain uskomatonta tärppien ja kalojen suhteen ja kylläpä jigi pysyi paremmin tuollaisessa erikoispäässä kuin tavallisessa. Koukut olivat jämäkät ja terävät, joten hyödyllinen kapistus kaiken kaikkiaan :)
Perjantaina lähdimme illaksi kalaan, sillä päivällä sää oli epävakaista ja tuulikin todella kovissa lukemissa. Suuntasimme muutaman kilometrin päähän Pirttilahden satamasta ja ensimmäinen paikka piirsi kalaa alle todella paljon. Karkuutin yhden paremman kalan vertikaalijigatessa ihan siitä syystä, että olin puhelimessa. Teeppä sitten yhdellä kädellä vastaisku ;) Kalan karkuutus harmitti kauan aikaa, mutta harmitus loppui heti tämän kuhan noustua :)
Minusta tuntuu, että kala oli jo lopettelemassa syömistä, kun me vasta päästiin järvelle. Ilta antoi enää yhden mittakalan, jonka jälkeen hiljeni kokonaan. Kaikki illan tärpit ja kalat tulivat Daiwan moottoriöljyn värisellä sirppipyrstöisellä jigillä, joita olin aikaisemmin päivällä käynyt ostamassa.
Lauantaina oli tosi hyvää kalastuskeliä tiedossa ja tuulikin kohtuullista, joten lähdimme pitkästä aikaa testaamaan Sotkanselkää. Sitä ennen erään kaupan hylly täytyi käydä tyhjentämässä Daiwan jigeistä, olivat ne sen verran tehokkaita ;) Olimme puolen päivän jälkeen Sotkanniemessä, josta laskimme veneen vesille ja odotukset olivat tosi korkealla. Jotenkin minusta vaan tuntui, että oli ison kuhan ja ison ahvenen päivä.
Päivä oli pettymyksien pettymys. Kalaa ei meinannut löytyä mistään ja jos jostain jotain löytyi, ne paljastuivat alamittaisiksi kuhiksi. Isot ahvenet jäivät haaveeksi ja vain yksi havainto saatiin raitapaidoista koko päivänä. Kylmälaukusta löytyi päivän päätteeksi vain kaksi mittakalaa. Sotkanniemi saa kyllä odottaa minun seuraavaa käyntiä ainakin vuoden. Jos Sotkalla käyn, niin sitten ajan Pirttilahdesta suoraan lossille.
Eilen illalla oltiin kahden vaiheilla lähdetäänkö tänään kalaan ollenkaan. Tuskin se kala syö Pirttilahdessakaan, kun Sotkakin oli niin hiljainen.. Joku minussa sai kuitenkin pistämään herätyksen aamuneljäksi.
Aurinko oli juuri noussut, kun lähdimme Pirttilahdesta kohti Ollinselkää. Meillä ei ollut tarkkoja suunnitelmia päivälle, ajeltiin ja etsittiin kalaa vähän sieltä täältä.
Aamu oli tosi hiljainen, ensimmäiset kolme tuntia pyydettiin tyhjää. Sitten löydettiin eräältä patilta yhdet mittakalat mieheen, mutta syönti hiipui taas. Vaikeaa oli ja kalakaveri simahti keulaan, kun minä etsin kalaa Puattisella. Kävin parilla tutulla paikalla ja nekin olivat tyhjiä, vaikka yleensä niistä on löytynyt roppakaupalla kalaa. Missä ne kalat ovat?
Ajoin erään luodon ohi ja samalla katsoin karttaselaimesta sen tarkempia käyriä. Paikka vaikutti aika mielenkiintoiselle, joten etsin kalaa vähän laajemmin alueelta. Alku näytti huonolta eli tyhjältä. Sitten ajoin tuurilla kuhien pesän yli. Luotain piirsi paljon kalaa ihan rykelmään ja merkkasin paikan nopeasti. Herätin kalakaverin keulasta ja käskin valmistautumaan ankkurin heittoon.
Ankkuri tipahti juuri oikeaan kohtaan ja luotain piirsi kalaa alle PALJON. Kyllähän minä olen parvia nähnyt ennenkin, mutta ne ovat olleet pienten silppukalojen parvia. Nyt alla oli kuhia ja niitä oli enemmän, kuin laki sallii.
Vertikaalijigasin kymmensenttisellä Savage Gearin Bleak Paddle Taililla, joita olin saanut Teemulta pari kappaletta meidän Kallavesireissulla. Kalat olivat ihan hulluina siihen. Ne repivät, tärppivät, pinkoivat pohjasta jigille ja halusivat syödä sen. Tärppejä tuli ihan koko ajan ja aina välillä veneeseen nousi kuhia. Osa kaloista oli alamittaisia, mutta myös mittakalaa nousi. En tiedä mikä siinä jigissä tänään houkutti niin kovasti, kun olen niitä aiemminkin uittanut ja toki kalaakin saanut, mutta tämän päiväinen oli jotain uskomatonta.
Minulla oli yksi Savagen jigi valmiiksi pujotettuna tavallliseen jigikoukkuun ja kuhat repivät sitä jatkuvaan. Jigi meni koko ajan huonosti ja lopulta jigi katkesi. Ongelma korjaantui, kun pistin toisen jäljellä olleen jigin Samfishingiltä saatuun jigipäähän, hyvin pysyi jigi paikallaan!
Veneessä kävi päivän aikana älytön määrä kuhia, paras kuhareissu, mitä on Puattisella tehty. Hurjin syönti kesti yli tunnin, mutta kala jäi meidän lähdön jälkeen edelleen syömään. Jouduttiin jättämään kuhat pesäänsä, sillä ukkonen alkoi jyrähdellä vieressä. Kylmälaukussa oli ruokatarpeet ja ylimääräiset mittakalat laitettiin takaisin kasvamaan. Harvoin käy niin, että mitallisia täytyy pistää pois. Tänään oli kyllä ihmeellinen päivä, mutta olisikohan noiden hurjien kuhakarkeloiden taustalla ukkonen?
Kannatti herätä neljältä! Olisi muuten nukuttu onnemme ohi ja kuhat olisivat saaneet odottaa minun jigiä siellä ihan turhaan.
Eilen kävin hakemassa Daiwan sirppijigejä, mutta nyt täytyy lähteä metsästämään Savage Gearin salakkajigejä. Ja vastahan ne tykkäsivät siitä pinkistä! Nyt kuhat oikeasti, minulla loppuu kohta sekä säilytystila että rahat.
Loppuun muistutuksena vielä heittokalastuksesta innostuneille, että Tervon Lohimaassa järjestetään kuun lopussa Kultakoukku jigauskisa. Viidelle parhaalle on luvassa palkinnot ja osallistumismaksu on vain 50€/venekunta. Jos sille viikonlopulle ei ole muita suunnitelmia, niin sinne vaan tavoittelemaan keulasähkömoottoria :) Lisätietoja tässä linkissä.