Kävin pari kertaa laituripilkillä enkä saanut mitään :) Tai sain kolme pientä sinttiä, mutta niitä ei lasketa. Kävin toissapäivänä eräällä kävelysillalla, missä olen nyt muutaman kerran käynyt. Mukava paikka, useita metrejä vettä ja kaiun saa kiinnitettyä siltaan hyvin. Kylmä tuuli vähän kiusasi, mutta kyllä rakkaan harrastuksen vuoksi voi vähän kärsiä. Ihan kiva reissu ja munakasta sitten lounaaksi. Yllätys.
Aina kun menen laituripilkille, niin mietin uskallanko uittaa rahanarvoisia tasureitani siellä. Joitakin kertoja on menetyksiä tullut, kun viehe on uinut johonkin laiturin “osaan” ja ei varmasti irtoa repimälläkään. Vähän vahingoista viisastuneena olen päättänyt, että ensimmäiseksi uitan rasian halvinta tasuria jonkin aikaa ja testaan onko siinä kohti ansoja. Tällä kertaa uhriksi päätyi Lucky Johnin halppis-tasuri.
Laskin tasuria pohjaa kohti ja pelkäsin jo etukäteen kaiun piirtämiä outoja, koko ajan samassa syvyydessä olevia, viivoja. Laskin tasurin niiden ohi ja huokaisin helpotuksesta. Eli kaipa siinä uskaltaisi muitakin uitella. Ei muuta kuin kelaamaan tasuria ylös ja eikö se sitten jäänytkin siihen ansaan. Ei lähtenyt irti vaikka kuinka revin, hyvin kyllä kesti kuitusiima ja predator-peruke. Kieritin kuitusiimaa papin ympärille, kun eihän sitä paljain käsin uskalla repiä. Siima teki kunnon rannut pappiin, hämmästelin siiman kestävyyttä. Loppujen lopuksi peruke katkesi melkein puolesta välistä kahtia. Niin ja naisvoimin se ei edes katkennut, joko olen heikko tai siima on superkestävää.
Tänään kävin perinteisellä laituripilkkipaikalla ja ihana oli huomata, että veden päälle oli muodostunut pikkuisen sitä ihanaa juttua eli jäätä :) Vähän alkaa jo kyllästyttää laitureilla tyhjän pilkkiminen. Milloinkahan sitä oikeasti pääsee jalalla jäälle astumaan..
Tänä vuonna aion siirtyä sähköisiin joulukortteihin, joten sain idean tehdä omista kalakuvista lapsellisia joulukortteja. Tulihan niistä söpöjä, terveisin Jaana 4 wee :)
Ne tahtoisin niin elää uudelleen. Siis ne ajat, jolloin sain vielä kaloja. Nolottaa kirjoittaa kalastusblogia, kun viime saaliit ovat ikuisuuksien takaa.
Tai sainhan minä “melkeinkalan” viime sunnuntaina, kun olin vakiolaiturilla pilkillä ja uittelin taas tuttuun tapaan tasuria laiturin päässä, jossa vettä on noin 8 metriä. Näin kaiusta, kun kalaparvi ilmestyi kolmeen metriin. Vähän sen jälkeen parven yläpuolelle ilmestyi yksittäinen isompi kala.
Lähdin heti nostamaan tasuria pohjasta ylös ja kesken matkan luulin tasurin tarttuneen johonkin laiturin ketjuun tms. Yritin varovasti irroittaa tasuria laiturista, mutta sitten tajusin, että siinä olikin kala. En ollut tehnyt mitään vastaiskuja, kun ajattelin tasurin olevan kiinni laiturissa. Se olikin kiinni hauen huulessa, hellästi, joten peli oli menetetty. Muutama sekunti ja ruoka ui tiehensä. Vaikka kala karkasikin, niin olihan se taas mukavaa saada näköhavainto minulta kauan kadokissa olleista luontokappaleista.
Tänään kävin parissa eri paikassa laituripilkillä. Molemmissa paikoissa kaiku piirsi elämää laiturin alle, mutta paria hipaisua lukuunottamatta kalat olivat passiivisia. Uittelin uusia ja vanhoja tasureita sekä paria pystypilkkiä, joissa oli ketjun päässä kolmihaarakoukku ja kärpäsen toukkia. Rauhassa sain uitella. Kovin kauan ei enää laitureille taida päästä pilkille, kun jäät alkavat muodostua. Jippii.
Viikolla täydensin vielä pikkuisen tasurivarastoja Sepeteus-vaappujen valmistajan tekeleillä.
Kevennettyjen Sepeteus-tasapainojen pituus on koukusta koukkuun 11cm ja paino mahakoukun kanssa 27g.
Aiemmin syksyllä ostin yhden namupalan, Kalarosvon kevennetyn tasapainon. Pituus koukusta koukkuun 10cm ja paino 25g. Niin herkullisen näköinen, että tekisi mieli itsekin puraista. Kumma juttu, jos ei kaloille kelpaa.
Viikonloppu tuli vietettyä poikkeuksellisesti kaupungissa, joten piti keksiä jokin paikka missä purkaa paineita. Eli kalastaa. Muutaman kilometrin päässä on pitkä vierasvenelaituri, jossa on hyvä jigailla, koska pohja on kova. Laiturin päässä on lähes 10 metriä vettä, joten siinä voi myös pilkkiä. Perjantai-iltaa tuskin voi paremmin viettää.. ;)
Otan laiturille mukaan aina kaikuluotaimen, joten näen missä kohdassa laiturin alla elämää on. Vai onko ollenkaan. Ilman kaikuluotainta tapahtumat olisivat voineet jäädä vähiin tällä reissulla. Heittelyssä siitä ei kyllä hyötyä ole. Jigailin ja heittelin vaappuja jonkin aikaa, mutta ketään ei kiinnostanut.
Siirryin sitten pilkkihommiin. Vettä oli alla 8 metriä ja pohja ihan hiljainen, vaikka kävin useasti tasapainon kanssa siellä näyttäytymässä. Kaloja näkyi välivedessä parista metristä viiteen metriin, joten suurimmaksi osaksi pilkin niissä syvyyksissä.
Sillä aikaa kun olin heitellyt jigejä, niin sain hieman apua ottivärien kartoituksessa. Mukana olleet tasurit oli kokeiltu läpi ja sinivalkoinen kevennetty tasuri oranssilla mahalla todettu toimivaksi 50cm kuhan mielipiteellä. Samaa väriä tarjosin sitten itsekin ja parista metristä sainkin melko nopeasti tärpin: vähän pienempi kuha tuli puoli kymmenen aikaan. Enempää ei enää kaloja noussut.
Ei ehkä ergonomisinta pilkkimistä ja kaikukin tällä kertaa vanhassa kameralaukussa, joten joutui tosissaan tiiraamaan, että jotain näki :)
