Viikko sitten pähkäilin talven tuloa ja sitä, että vieläköhän seuraavana viikonloppuna on kelejä kalastaa. No onneksi oli!

Käytiin lauantaina kalassa Etelä-Kallavedellä. Kottikärryjä ei tarvittu, mutta sitä ahvenen kalastuksen tärkeintä asiaa eli tuuria, tarvittiin. Onneksi oli onni myötä.

Täällä Savossa on jo yöpakkasia ja päätettiin lauantain kalapaikka vasta lauantaiaamuna, sillä meidän ensisijainen aikomus oli mennä Suvasvedelle. Siinä oli kuitenkin se pieni mutta, eli yöpakkasen mahdollisuus.

Kun mittari näytti lauantaiaamuna -2C, hylättiin Suvasveden suunnitelma. Tie olisi varmasti ollut aamuhämärässä liukas ja ei viitsisi viedä venettä taas korjaukseen, kun se vasta saatiin kuntoon. Todennäköisesti Alutroll olisi kellahtanut kapealla ja liukkaalla tiellä johonkin ojaan, joten pelattiin varman päälle ja valittiin kalapaikka lähempää.

Venekin oli aamulla jäässä :)

Hirviselkä nähtiin viime viikonloppuna ja se reissu oli sitä pientä onnenkantamoista lukuunottamatta todella vaikea. Ei meinannut löytyä kalaa mistään! En halunnut viettää samanlaista kalapäivää samoja paikkoja kierrellen, koska kalojen etsiminen oli niin haastavaa. Päätettiin siis lähteä kalastamaan vähän lähemmäs kaupunkia ja laskettiin vene Kumpusaaresta.

Kohti satamaa

Kumpusaaren venesatama

Tosi hieno lokakuinen keli!

Ihanat syksyn värit

Käytiin ensimmäiseksi testaamassa parin viikon takainen lähellä oleva paikka, josta saatiin ihan hyvät ruokakalat. Nyt paikalla ei näkynyt enää ensimmäistäkään elonmerkkiä, vaan ahvenet olivat lähteneet karkuun. Suuntasimme siitä suoraan Ollinselälle, josta onkin tosi hyviä ahvenmuistoja viime kesältä. Vitsit se yksikin päivä, kun laskuriin klikattiin 162 ahventa, huh huh.

Lauantaina niistä hurjista kesän ahvenkarkeloista pystyi vaan haaveilemaan. Ei näkynyt sillä samalla mansikkapaikallakaan yhtään mitään ja ajattelin mielessäni, että näköjään ihan sama, ollaanko Ollinselällä vai Hirviselällä, ahvenia ei vaan löydy.

Kuhatkin ovat olleet jossain ihan uusissa paikoissa, kun kuhamatot ovat hävinneet kokonaan. Yhdellä paikalla näkyi yksittäisiä kaloja siellä täällä, mutta niitä oli tosi harvakseltaan, ei parvessa.

Epätoivoisena päätettiin kuitenkin kokeilla edes niitä muutamia kuhia, kun ei muutakaan ollut tarjolla. Ne yksittäiset kuhat ovat nyt olleet tosi syvässä, yli kymmenessä metrissä. Ajoin veneellä penkkaa edestakaisin ja yritin päättää sopivaa taivasankkuripaikkaa. Haastavaa kalastaa, jos kaloja näkyy kymmenen metrin välein. Siitä ei meinaa ylettää heittelemälläkään sitten niihin kauempana oleviin kaloihin.

Ajoin penkkaa syvästä matalaan päin ja sanoin Juhalle, että laita Motorguide alas. Samassa luotaimen näyttöön alkoikin piirtymään tosi paljon kaloja, vaikka aiemmin näin vaan harvakseltaan kuhia. Voisikohan tämä rykelmä ollakin ahventa ja mistä ihmeestä ne yhtäkkiä siihen ilmestyivät, kun en bongannut niitä aiemmin edes viistoluotaimesta?

Pistin heti taivasankkurin päälle ja otin innokkaana vavan käteen. Nyt testataan ovatko ne ahvenia!

Ja olivathan ne ? Kalaa alkoi nousta veneeseen kuin kesän huippureissuilla konsanaan ja saatiin ahvenia jopa heittelemällä välivedestä. On se niin ihana tunne, kun löytää aktiivisen ahvenparven! Se on kuin saisi seitsemän oikein lotossa, paitsi ei minulla lottovoitoista ole kokemusta. Tiedä vaikka ahvenparven löytyminen tuntuisikin vielä paremmalta.

Parvessa oli sekä pienempää että isompaa kalaa

Vähän väliä veneen ympärillä näkyi pintasyöntiä ja eilen oli varmaan ensimmäinen kerta elämässä, kun oltiin ilman lokkeja pintasyöntikarkeloissa. Liekö linnut jo matkanneet etelään.

Jigeihin tärppineet ahvenet sylkivät kuoretta ja veneen ympärillä kellui sekä jo puoliksi sulaneita että ihan tuoreita kuoreita. Oli muuten tosi hieno tilanne, kun huomattiin Juhan kanssa veneen vierellä pinnassa kuore ja siinä samassa tuli ahven kuoreen vierelle ja imaisi kalan suuhunsa, jonka jälkeen ahven painui syvyyksiin. Ei olla koskaan nähty vastaavaa ☺️

Ahventen seassa oli myös kuhia ja Juha sai jopa yhden mittakuhan mukaankin. Pidettiin ahventen alamittana noin 30 senttiä ja sitä pienemmät laskettiin takaisin. Kyllä varmaan laskuri olisi taas näyttänyt ihan kivoja lukemia päivän päätteeksi, jos olisi ahvenet laskettu. En uskonut, että enää tänä vuonna oltaisiin voitu saada noin hyvää ahvensaalista ☺️

Tämä vauvakuhakin tärppäsi ahvenparven seasta

Vertikaalijigasin suurimman osan ajasta ja aina välillä luotaimen näytössä oli hiljaista. Sitten hetken päästä näyttöön alkoi piirtymään kuoreparvi, jonka perässä näytölle ilmestyi petokalat. Hyvä taktiikka oli laittaa jigi keskelle kuoreparvea (tai sen alle), ja vain pitää jigiä paikallaan ja odottaa tärppiä. Tuli ihan ikävä talvea ja tasuripilkintää, kun myös silloin paikallaan pidetty viehe kalastaa tosi tehokkaasti.

Ahvenia kuoreparven alla, minun jigi oli parven sisällä ja kuvassa näkyy ahvenen tärppi

Kun kuoreparvi ilmestyi näyttöön, jigi kannatti heti laskea parven alle ja sen jälkeen ahvenet alkoivatkin tärppimään

Eilen paikallaan oleva jigi oli tehokkaampi, kuin liikeessä oleva. Ehkä vesien kylmetessä ahvenet kaipaavatkin jotain hitaammin liikkuvia vieheitä. Vaikuttaakohan muuten vesien kylmeneminen myös kuoreiden liikkumiseen? Mikä on kesäkuoreen keskinopeus verrattuna talvikuoreeseen, olisiko kellään tutkimustietoa =D

Eilen ehdottomasti paras jigi oli Lucky Johnin 3” Makora. Koko täsmäsi ahventen syömiin kuoreisiin ja itse asiassa kun katsoi maisemaa sekä veden ja taivaan väriä, Makoran värit täsmäsivät myös niihin. Sininen taivas heijastui järven pintaan ja kuoreissa näkyi sinisen sävyjä, aivan kuten Makorassakin.

Kuin kaksi marjaa (vai Makoraa?) Makoran värit ovat haalistuneet, kun ahvenet ovat järsineet sitä niin paljon.

Olen joskus kuullutkin, että vieheiden väreihin pitäisi ottaa vinkkejä sen hetkisestä kelistä ja maisemasta. Tuli mieleen yksi kesäinen ilta, kun auringonlaskussa näkyi oranssin sävyjä ja samalla hetkellä sain ison ahvenen oranssilla jigillä. Sattumaako?

Oltiin Ollinselän kalapaikalla viisi tuntia. Eihän siitä todellakaan voinut lähteä minnekään, kun aktiivista kalaa kerran oli alla. Tehtiin kalapaikan hiljennyttyä aina pieniä muutaman metrin siirtymiä ja selkeästi ahvenet kiersivät sillä paikalla kuoreen perässä. Välillä kuoreparvi läiski pinnassa ja välillä se meni pohjan tuntumassa.

Saatiin hyvät ruokakalat, isoin ahven painoi reilut 400g

Voi olla, että eilinen kalareissu oli kauden viimeinen. Kelit saattavat muuttua hetkessä talvisiksi ja veneen talviteloille laittoon on pakko varautua joka päivä. Nyt vesillä vielä pärjäsi pilkkihaalarin kanssa, mutta kunhan vedet viilenevät tuosta kahdeksasta asteesta lisää ja ilman keskilämpötila tippuu lähelle nollaa, silloin on ehkä parempi pysytellä mantereella.

Viiden jälkeen satamaa kohti, koska ilta hämärtyy aikaisin

Rospuuttoaika ei ole kivaa, mutta se on pakollinen paha tässä harrastuksessa. Sama juttuhan se on aina keväällä, mutta kyllä sen kestää, kun tietää, että sen jälkeen pääsee harrastamaan taas pitkästä aikaa ”uutta” kalastusmuotoa.

Kai se täytyy kohta alkaa tasurivarastoja katselemaan ja tekemään vähän inventaariota talvea varten. Olen monena talvena kantanut joka reissu pilkillä mukanani sataa tasuria. Tänä talvena määrät tulevat vähenemään, sillä kaikille vieheille ei yksinkertaisesti ehdi antamaan uintiaikaa. Tulevana talvena täytyy myös kokeilla jigejä ahkerammin, kun ne pikkujigit toimivat kesälläkin vertsussa niin hyvin. Mikseivät siis talvella?

Mutta mennään nyt viikko kerrallaan. Tottakai suuntaan järvelle vielä ensi viikonloppuna, jos säät sallivat.

Viikko sitten meillä oli hieman haasteita kalareissulla, kun päivä alkoi keulasähkömoottorin kotiin unohduksella. Haasteet jatkuivat tänä viikonloppuna ja kahden päivän kalansaalis oli heikko. Kuhia kyllä löytyi, mutta isot ahvenet ovat tällä hetkellä täysin kadoksissa.

Lauantaina käytiin pitkästä aikaa Leppävirralla Unnukalla. Viime vuonna saatiin Unnukalta useampaankin otteeseen hyvät ahvenet, mutta tänä vuonna saalista ei ole tullut. Saattaa tietysti johtua siitä, että ei olla käyty siellä ?

Alkuviikosta sääennuste lupaili viikonlopulle ukkosia, mutta loppuviikosta ennusteet olivat jo positiivisempia eikä ukkosia enää ollut tiedossa. Lauantaiaamuna lähdettiin kohti Leppävirtaa ja taivaalta satoi pientä tihkua, mutta onneksi sadetutka näytti sadealueen olevan pieni.

Unnukan satamassa sateesta ei ollut tietoakaan ja olin tosi täpinöissäni, sillä oli niin hyvä kalakeli. Minulla oli mielessä vaikka mitä kalapaikkoja, missä halusin päivän aikana käydä. Meillä oli tankki täynnä ja koko päivä aikaa kierrellä sekä vanhoja että uusia paikkoja.

Lähdettiin satamasta kohti ensimmäistä kalapaikkaa. Unnukan satamasta lähtiessä joutuu ajamaan pitkän matkaa tosi hitaasti, sillä siinä on 10 km/h nopeusrajoitus parin kilometrin matkalla. Meidän ensimmäinen spotti oli muutaman kilometrin päässä satamasta ja paikka alkoikin heti piirtämään kalaa.

Paikalla ei ollut selkeitä kuha- tai ahvenparvia, vaan parvet olivat sekaparvia, joista tuli sekä ahvenia että kuhia. Ehdittiin saamaan muutamia kaloja ylös asti, kun kuulin jonkun oudon äänen. Ääni muistutti ukkosta, mutta eihän sadetta saati ukkosta ollut luvassa.

Jatkoin kalastusta ja kohta kuului taas sama ääni. Voi hitto, kyllä se oli ukkosen jyrähdys. Otin heti kännykän käteen ja katsoin ilmatieteenlaitoksen sivuilta sadetutkaa. Jaaha, kiva juttu, meidän lounaispuolelle oli syntynyt ukkosrintama ihan tyhjästä. Olin vasta tunti sitten tarkistanut sadetutkan ja silloin ei ollut ensimmäistäkään sadealuetta tai salamaa näkyvissä, mutta nyt sitten ”salamia” oli ihan rykelmänä.

Leppävirta on Varkauden yläpuolella (kuvakaappaus ilmatieteenlaitos.fi)

Olen ukkosen kanssa ylivarovainen, joten käänsin veneen keulan kohti satamaa, vaikka Juha vähän ihmetteli miksi pitää lähteä takaisinpäin. Halusin kuitenkin olla lähellä rantaa, jos ukkonen tulee päälle, sillä mihinkäs muualle se ukkonen järvenselällä iskee, kuin minuun ? Oltiin sataman lähellä taivasankkurissa melkein pari tuntia ja tarkkailtiin koko ajan ukkostutkaa, jonka jälkeen uskaltauduttiin taas jatkamaan matkaa.

Ukkosellahan ei sateenvarjoa saa käyttää, mutta tässä vaiheessa ukkonen oli useamman kymmenen kilometrin päässä

Aina välillä tuli sadekuuroja ja välillä ajettiin ukkosta pakoon uuteen paikkaan. Meillä meni lähes koko päivä ukkosta väistellessä, joten suurin osa suunnitelluista kalapaikoista jäi käymättä.

Kohta sataa

Jouduin vahtaamaan sadetutkaa vähän väliä, sillä uusia ukkosia syntyi kuin tyhjästä ja yksi meinasi tulla ihan kunnolla päällekin. Jouduttiin menemään lähimpään saareen suojaan, kun en enää uskaltanut olla järvellä.

Ukkosta piilossa

(kuvakaappaus ilmatieteenlaitos.fi)

Ukkosrintama meni ohi ja päästiin takaisin vesille. Saaren vierestä löytyi sattumalta kalaa ja jäätiin siihen kalastamaan. Kuhat ja ahvenet olivat taas sekaparvessa ja saatiin vuoronperään molempia. Mittakuhia tuli päivän aikana useita, mutta tällä kertaa emme ottaneet yhtään kuhaa mukaan.

Sain testattavaksi Shaker Baits Piggyshad jigejä koossa 3,5″, joka on hyvä koko sekä ahvenelle että kuhalle. Yleensä lapiopyrstöinen jigi toimii paremmin heittojigauksessa, mutta tämä malli yllätti, sillä se toimi yllättävän hyvin myös vertsussa.

Piggyshadeissa on paljon värivaihtoehtoja, näiden värien lisäksi löytyy muitakin värejä

Kalat ottivat kaikista ahnaimmin jigiin silloin, kun lähdin kelaamaan jigiä ylöspäin, jolloin pyrstö ui hurjana =) Tälle jigille suosittelen kokeilemaan siis myös “pystyuittoa”. Paras taktiikka oli laskea jigi pohjaan ja lähteä sieltä kelaamaan melko hitaasti ylöspäin, silloin tuli osumia =)

Kuhat tykkäsivät erityisen paljon “pystyuitosta”

Ehkä ensi kerralla isompia ahvenia =)

Juha sai dropshottaamalla hyviä ahvenia, joista isoin oli 35cm. Tarkoitus oli ottaa ruoka-ahvenet mukaan, mutta emme ehtineet kalastaa tarpeeksi montaa +30cm kalaa, sillä ystävämme ukkonen tuli taas ties monennenko kerran sotkemaan meidän kalastussuunnitelmat. Vapautettiin bracketiin kerätyt ahvenet ja kaasutettiin rantaan.
Ukkonen 1 – Jekkoset 0.

Niin ja siis eihän me tosiaankaan ihan rantaan asti voitu kaasuttaa, sillä kuten jo aiemmin kerroin, parin kilometrin matkalla ennen satamaa on nopeusrajoitus. Oli vähän turhauttavaa ajaa kaatosateessa kymppiä, mutta lainkuuliaisena kansalaisena noudatan nopeusrajoituksia ?

Vihdoin päästiin rantaan litimärkinä ja ilman ruokakaloja. Nähdään Unnukka taas muutaman vuoden päästä ?

Unnukan rannassa jyrähteli jo kovasti

Tänään meillä ei ollut kauan aikaa kalastaa, joten tehtiin pikapisto Kallavedelle. Meillehän pikapiston kesto on vähintään 8 tuntia, sillä sen lyhyemmille kalareissuille ei kehtaa edes lähteä ?

Pirttilahden satama

Tänään ei ollut ukkosia luvassa, huh. Eilinen oli kyllä aika pelottava päivä, kun näki, kuinka nopeasti ja yllättäen ukkonen voi syntyä. Tänään onneksi saatiin nauttia ihanasta kelistä, mutta tuuli oli niin hirveä, että eihän siitä kalastamisesta mitään tullut. Huomaatteko muuten, miten paljon keksin tekosyitä kalattomuudelle, kun tosiasiassa en vaan ole osannut kalastaa ?

Oltiin Hirviselällä ja oltiin Ollinselällä, mutta isot ahvenet eivät olleet kummallakaan selällä. Muutamalla tutulla paikalla oli paljonkin kalaa, mutta ahventen koko oli 20-200g eli aivan liian pientä. Tänään ei saatu yhtään yli 30cm ahventa.

Ehkä seassa olisi voinut olla isompaakin, mutta ei niille jigi kelvannut

Pienet ahvenet reagoivat näin, kun niiden eteen laski jigin

Tänään mietin, että miten se voi olla edes mahdollista, että osaan aina väistellä ne isojen ahventen kalapaikat. Olisihan se mukava tehdä tulevaisuudessa vaikka töitä kalastuksen parissa, mutta jos ei löydä kaloja, niin siihenhän ne suunnitelmat sitten kariutuvat. Haastava harrastus.

Uskollinen ja hiljainen ystävä hoiti hommansa, vaikka tuuli oli tosi kova

Kuhia löytyi tänäänkin paremmin kuin ahvenia. Vaikka tänään saatiin useampia mittakaloja, niin kyllä sitä alamittaakin on välillä riesaksi asti. Eräskin penkka oli täynnä kalaa ja melkein jo nuolaisin ennen kuin tipahti. Säikähdin, että nytkö löytyi parempaa ahventa, mutta ehei, sataviisikymmentätuhatta kuhanpoikasta.

Piggyshad poimi kyllä mittakalojakin tänään, mutta maistui se myös alamitoille

Kallaveden syvyysvaihteluita, ei ollut patilla kalaa =D

Jos nyt pääsisi vilkaisemaan kristallipalloa, niin en suinkaan katsoisi ensi viikon lottonumeroita, vaan katsoisin, että missä ne kilon ahvenet luuraavat ☺️

Ihan huikea viikonloppu takana, sillä lempikalani ahven oli aktivoitunut ja hyvin nälkäinen =) Löydettiin kahdelta eri järveltä syövää ahventa, vaikka vielä viikko sitten tilanne näytti epätoivoiselta. Tiesin kuitenkin, että syksyinen ahvenen jigauksen kulta-aika oli tulossa ja tuloksista päätellen taidamme elää sitä kulta-aikaa juuri nyt ☺️

Tänä kesänä vesisateet ovat osanneet kiertää viikonloput melko hyvin ja ei taida olla kuin kaksi reissua koko kesän aikana, kun olemme jääneet sateen alle. Eli hyvin harvinaislaatuinen kesä siinä suhteessa! Ja erikoista oli myös se, että kertaakaan koko kesän aikana en tarvinnut kalareissulla pilkkihaalaria, kun taas edellisenä kesänä jouduin kalastamaan useinkin pilkkihaalari päällä.

Lauantaiaamu oli sateinen ja koska sadealue oli menossa ohi puoleen päivään mennessä, päätettiin siirtää kalaan lähtöä hieman. Hirviselällä on joitain mansikkapaikkoja, jotka kiinnostivat muutaman viikon tauon jälkeen, joten heti sateen loputtua Alutroll kaasutti kohti Hirviselkää.

Eipä aikaakaan, kun suu kääntyi hymyyn. Niin hirveästi ahvenia, että en taas muista olenko milloin viimeksi nähnyt sellaisia ahvenmattoja, vai olenko koskaan. Kalaa vaan riitti ja riitti, kun veneellä luotasi paikkoja. Tai oikeastaan me oltiin vain yhdellä kalapaikalla, koska heti ensimmäinen “patti” alkoi piirtämään niin hirveästi aktiivista kalaa. Meidän ei tarvinnut vaihtaa paikkaa koko päivänä ja koko sen viisi tuntia, mitä me kalapaikalla oltiin, ahven söi.

Ahvenmatto

Tuplatärppejä tuplatärppien perään

Kalapaikka oli iso ja selkeästi siinä oli ahvenilla ja kuhilla omat puolensa. Käytiin välillä siellä kuhien puolella ja myös kuhat olivat hyvällä purulla. Saatiin useita mittakaloja isoimpien ollessa 53cm ja tuntui ihan uskomattomalta, että viikko sitten tilanne oli se, että emme löytäneet kuin alamittakaloja. Lauantaina vapautimme kaikki kuhat, sillä haaveena oli ahvenkeitto ?

“Ahvenpuolella” kalaa tuli oikeastaan joka heitolla, mutta parin kolmen tunnin jälkeen kalat eivät olleet enää ihan niin ahneita. Jännä ilmiö, että alkuun jigit olivat jigipäätä myöten ahventen suussa ja piti pihtien kanssa irroittaa koukut, mutta iltaa kohti jigit eivät olleet enää niin syvällä.

Enää ei jigi uponnut ihan kitusiin asti, tässä vaiheessa syönti oli kestänyt reilut kaksi tuntia

Koskaan aiemmin en ole noin selkeästi huomannut syönnin hiipumista. Voihan se olla, että asia ei loppujen lopuksi edes liity syönnin hiljenemiseen, mutta joka tapauksessa mitä lähemmäs iltaa kohti mentiin, sitä vähemmän jigi enää oli kalan suussa.

Myös ahvenen vertikaalijgaus oli tehokasta ja siinä toimi sama jigi, kuin heitellessäkin

Lauantaina parhaiten toimi Lunker Cityn 7cm Swimfish värissä Arkansas Shiner, joka on kyllä ihan ykkösväri Kallavedelle. Se on toiminut joka kesä. Yksi ahven sylkäisi suustaan kuoreen ja koko täsmäsi Lunkerin jigiin ☺️

Uusi jigi ei kauan ahventen ja kuhien käsittelyssä kestänyt, kun se oli jo järsitty pilalle

Meillä oli eväänä banaaneja ja jos banaanit muka vaikuttavat kalan syöntiin heikentävästi, niin mietin vaan, että minkähänlainen saalis olisi ollut ilman banaaneja?

Tästä lähtien aina evääksi banaaneja =)

Otettiin vaan isoimmat ahvenet mukaan

Päivä oli ihan huippu ja olin tosi iloinen, että löydettiin ruokakalat. Ahvenilla oli mahassa kuoretta ja selkeästi niillä oli/on syöntipiikki päällä. Yhden ahvenen mahasta löytyi seitsemän kuoretta!

Kotia kohti

Sunnuntaiaamuna kalapaikka oli vähän auki ja pähkäiltiin Unnukan ja Suvasveden välillä, mutta koska lauantaina saatiin niin hyvät ruokakalat ja Unnukalta taas emme ole koskaan löytäneet puolta kiloa suurempia ahvenia, päätettiin lähteä kalaan Suvakselle ”kaikki tai ei mitään”-teemalla. Suvasvesi voisi antaa jopa ennätysahvenen palasten loksahtaessa kohdilleen, vaikka tähän asti se onkin aina antanut meille sen ”ei mitään”.

Pakattiin banaanit eväslaukkuun ja lähdettiin matkaan ? Jos ne keltaiset pötkylät toivat hyvää onnea lauantaina, ehkä ne yllättävät meidät myös sunnuntaina.

Enonniemen kalasatama on kapean hiekkatien päässä

Oltiin rannassa puoli yhdeksältä ja onneksi keli oli pilvinen, sillä Suvas on niin kirkasvetinen. Siellä ahven on aina melko syvässä, (jos verrataan esimerkiksi Kallaveteen), ja aurinkoisella kelillä kala painuu entistä syvempään. No nyt tuo edellinen lause kuulosti siltä, että olisin muka joskus saanut Suvakselta enemmänkin kaloja. En ole. Olen siis vain kuullut huhuja, että kalat ovat siellä melko syvässä =) Mutta järveä voisi verrata Puruveteen, sielläkin ahven viihtyy syvässä.

Huippu kalakeli

Sain blogin lukijalta paikkavinkin, että minne päin kannattaisi suunnata ison ahvenen perässä. Kalapaikka oli meille ihan uutta aluetta ja koskaan ennen emme olleet siellä käyneet. Kun olin etsinyt kalaa pari tuntia, sanoin Juhalle, että en tule tänne enää ikinä =D Kyllähän minä jo aamulla tiesin, että päivästä tulee vaikea, mutta silti halusin sinne pelaamaan upporikasta tai rutiköyhää.

Juha näki parin sadan metrin päässä lokkeja, jotka hakivat pinnasta pikkukalaa. Katsoin syvyyskäyriä ja lokkien alla oli vähintään 20 metriä vettä. Paikka kiinnosti ja ajoin lokkeja kohti hiljaa miettien, että lähdenkö katsomaan olisiko siellä ahven ajolla.

Ennen kuin ehdin tekemään päätöstä, huomasin, että luotaimen näyttöön alkoi piirtymään kaaria väliveteen. Mitähän nuo ovat, aika kirkkaita ja hyvännäköisiä ”banaaneja”. Äkkiä Motorguide alas ja napista taivasankkuri päälle. Kokeillaan mikä on homman nimi!

Ja se alkoi heti, ilotulitus nimittäin! Ihan hurjia tärppejä ja karkuutuksia ja onneksi myös ylös asti tulleita ahvenia. Tulin ihan hulluksi siinä hetkessä. Päivittelin vaan koko ajan, että voiko tämä olla totta! Ahvenet olivat niin hurjalla purulla, että ei olla koskaan ennen oltu sellaisessa tilanteessa ja sitä kalaa oli ihan järkyttävästi, pohjasta pintaan 11 metriä!

Meillä oli todella hyvät ja terävät Mr. Manun jigipäät käytössä, mutta silti tosi suuri osa kaloista irtosi heti tärpin jälkeen. Jotenkin kalat imaisivat jigin suuhunsa ja sylkäisivät välittömästi sen pois, ennen kuin itse edes ehti tuntea vavassa mitään. Tosi moni vastaisku tuli siksi myöhässä. Saatiin kaikki kalat vertsulla ja ei siinä tilanteessa malttanut jigiä heittääkään, kuin pari kertaa. Kalat olivat niin tarkasti juuri veneen alla, että ehkä siksi heittämällä ei tullutkaan mitään.

Tässä kuvassa oltiin juuri saavuttu paikalle, heti kun näyttöön alkoi piirtymään kalaa niin ne myös tärppivät jigiin (huomaa onnenbanaani pulpetilla =D)

Jippii, tämä hetki oli uskomaton!

Ja vaikka kalat olivat niin hurjina, niille ei kelvannut mikään muu kuin Savage Gearin Bleak Paddle Tail sekä Real Tail. Niissä toimi kaikki kolme kokoa eli 8cm, 10cm ja 13cm. Kokeilin esimerkiksi Lunkerin ”Kallavesiväriä” ja siitä 11 metrin matosta en saanut siihen jigiin hipaisuakaan, mikä on ihan todella outoa.

Monesti olen kovassa ahvenensyönnissä saanut useammatkin jigit toimimaan, mutta ehkä ahvenet näkivät Suvaksen kirkkaassa vedessä, että feikkikalaa ei kannata syödä. Savagen salakka meni niihin kuitenkin täydestä ☺️

Muita jigejä oli turha uitella, vain nämä Savaget toimivat

Olin niin onnellinen, kun kerrankin me löydettiin oikea ajoahvenparvi ja olin myös onnellinen keulasähkömoottorista, jonka ansiosta me päästiin kalojen päälle. En voi edes kuvitella naruankkurin kanssa säätämistä tuossa syvyydessä, ei vaan olisi onnistunut. Tuuli ja aallokkokin olivat suht kovat. Eli kun kala löytyi, siinä piti toimia heti ja ankkuroitua kalojen päälle, siten saatiin pidettyä parvi meidän alla.

Minulla päivän isoin ahven oli 36cm

Vaikka tilanne oli uskomattoman ihana, kuului Suvaksen selällä myös muutama kirosana. Juha karkuutti ison ahvenen ja hänen saama 38cm ahven ei ollut läheskään niin suuri, kuin karkuutettu kala. Ja minulta karkasi myös varmasti elämäni suurin ahven. En yleensä jossittele ja kalastus on sellaista, että karkuutuksia tulee, mutta sen harvan kerran kun sattuu tuollaisen parven päälle, niin olisihan se jättiahven voinut veneessä käväistä. Se ahven oli oikeasti iso.

Päivän isoin ahven oli Juhan saama 38cm

Ahvenet söivät ihan pinnasta asti muikkua ja veneen viereltä kuului läts, läts, läts, kun pikkukalat pomppivat pinnassa. Hurja syönti kesti puoli tuntia, jonka jälkeen tilanne rauhottui. Meillä oli kymmenkunta hyvää ahventa bracketissa ja kiittelin mielessäni Erkkiä paikkavinkistä.

Bracket toimii hyvin sumppuna

Ajoparvihan voi olla missä vain ja nyt kävi hyvä tuuri, että tuon kokoisella järvellä satuin ajamaan sen parven yli. Tilanne oli varmasti yksi meidän ahvenenkalastushistorian parhaista hetkistä. Löydettiin päivän aikana vielä toinenkin ahvenparvi, mutta se oli huomattavasti pienempi ja kalojen keskikokokin oli siinä paljon pienempää.

Isolla selällä pienehkötkin aallot keikuttivat venettä kovasti

Vaikka lopputulos oli tällä kertaa tosi onnistunut, niin silti päivä oli suurimmaksi osaksi hankala ja vaikea. Päivän aikana kala söi yhteensä vain tunnin, joten seitsemän tuntia etsin kalaa tyhjää luotainta tuijottaen. Suvasvesi on tosi haastava järvi, joka varmasti koettelee kalastajia usein. Joskus se kuitenkin saattaa vähän raottaa salaisuuksiaan ja silloin kannattaa olla pelipaikoilla.

Tyhjää.

Savage Gearin jigin toimivuudelle selvisi syy illalla kaloja peratessa. Ahvenien mahasta löytyi sekä hieman yli 10cm muikkua että vähän pienempää. Ahneimmallla ahvenella oli seitsemän muikkua mahassa, joten tästä voimme vetää johtopäätöksen, että Kallaveden ja Suvaksen ahvenet ovat yhtä nälkäisiä ja ahvenen mahalaukun tilavuus on seitsemän kalaa ?

Kiitos Suvasvesi <3

Viikko sitten valitin, kun ei ruokakaloja löytynyt. No, joskus se valittaminen näköjään kannattaa, sillä tämä viikko syödään kalaa! 

Viime viikon lopulla ukkoset piinasivat Suomea, mutta onneksi ne rauhoittuivat viikonlopun ajaksi. Meillä olisi ollut mahdollisuus kalastaa ja ”saareilla” koko viikonloppu ja jos säät olisivat sallineet, olisimme köllötelleet riippumatoissa perjantaista sunnuntaihin, toki välissä hieman myös kalastelleet. Perjantaina seurasimme sääennusteita vähän väliä ja toivoimme, että ukkosia ei olisi tullut Kuopioon asti, mutta toivo oli turha ja ukkoset ja sateet kiusasivat meitä koko perjantain.

Perjantaina ei kalastettu tästä syystä (kuvakaappaus: ilmatieteenlaitos.fi)

Meidän saarireissua oli pakko siirtää yhdellä päivällä ja onneksi lauantai vaikutti paremmalta sään suhteen. Ei se vesisade haittaisi, mutta ukkonen on pelottava, varsinkin jos se tulee pikavauhtia päälle, kun olet keskellä järven selkää kalastamassa. Mieluummin olen ukkosen kanssa ylivarovainen ja siksi netin ukkos- ja sadetutkat ovatkin tulleet tutuiksi. 

Heräsin lauantaiaamuna puoli viideltä ja ensimmäinen katsaus netin sääennusteeseen ei näyttänyt hyvältä. Ilmatieteenlaitos antoi Kuopioon joka tunnille ukkosvaroituksen, vaikka sadealueita tai ukkosrintamia ei kartalla näkynyt. Myöskään ikkunasta katsottuna keli ei näyttänyt pahalta, mutta tottakai sää on aina arvaamaton, muutoksia voi tulla nopeasti.

Valmistauduttiin pikkuhiljaa reissuun ja pakkailtiin kamppeita ja eväitä. Tunnit kuluivat ja myös ennusteet muuttuivat koko ajan parempaan suuntaan. Ehkäpä sitä uskaltaa lähteä ja pääseehän sieltä järveltä aina pois, saareen ei kannata mennä yöksi, jos raju ukkonen tulee päälle. 

Lähdettiin kotoa yhdeksän maissa ja suunnattiin Sotkanniemeen. Ja ei, en todellakaan ollut menossa Sotkalle kalaan, sillä sieltä minulla ei ole varmaan viimeiseen pariin vuoteen mitään kummoisia kokemuksia. Määränpäänä oli Koirus, joka on Sotkan eteläpuolella. 

Laskettiin vene Sotkanniemestä

Lähdettiin kohti Koirusta, mutta pysähdyttiin kuitenkin matkan varrella pariin paikkaan kokeilemaan Sotkan antia. Emme ole varmaan koskaan oikein saaneet sieltä kesäaikaan ahvenia ja talvellakin hyvin harvoin.

Lauantaiaamun sää näytti näin epävakaiselta

Ihme oli suuri, kun löysimme muutamia raitapaitoja ja vielä ihan hyvän kokoisia. Juuri sen kerran, kun ei voi ottaa ”savuahvenia” mukaan, niin silloin Ahti antaa niitä. Jouduimme vapauttamaan kaikki kalat, sillä ruokakaloja pystyisimme ottamaan vasta seuraavana päivänä kotimatkalla, mikäli Ahtiherra niitä silloin suo. 

Jos tämmöisiä saisi Sotkalta vähän useammin..

Sotkalta löytyi myös tämä, kuka tunnistaa omakseen? =)

Matka jatkui Koirukselle ja siellä testailimme viime kesänä löytämiämme paikkoja. Muutaman tunnin saldona oli kuhia ja pieniä ahvenia. Moni on nyt kertonut saaneensa ahvenia tosi matalista paikoista, jopa puolesta metristä, ja päätimme itsekin kokeilla erästä matalaa karikkoa. Ja todentotta, paikka oli täynnä ahvenia. Mutta! Ahvenet olivat tosi pieniä, suurimmat ehkä vain 200g. 

Tältä alueelta löytyi ahvenia

Oli kuitenkin tosi erikoista kalastaa niin matalassa, sillä joka kerta kun heitti kohti karikkoa ja sai kalan tarttumaan siiman päähän, niin kelatessa koko parvi seurasi siiman päässä kiinni olevaa kalaa. Oli kyllä hienoa nähdä, kun veneen vierus vilisi raitapaitoja. Tuota se näköjään tarkoittaa, että ahven on parvikala. Kaveria ei jätetä ? Kalat myös tärppivät jigiin ihan pinnasta, kun laski jigin veneen viereltä pinnan alle. 

Rantamäen Manun tekemät pienet jigipäät ovat tosi hyviä ja teräviä, ahven ei varmasti pääse karkaamaan

Emme jaksaneet kalastaa sinttejä kauan, vaan jatkoimme matkaa. Lähes joka ikinen patti oli täynnä kalaa ja ”valitettavasti” ne olivat kuhia. No onhan kuhiakin kiva kalastaa ja ai että se on myös hyvä ruokakala, mutta hieman aina välillä turhauttaa, kun ajat kymmenen kalapaikkaa läpi ja kaikissa on kuhaa. Ahven on kuitenkin aina minulle se ykköskala, niin siiman päässä kuin lautasellakin ☺️

Iltapäivällä alkoi kuulua jyrinää. Minä en sitä järvellä ollessani kauan kuuntele, joten halusin lähteä heti saareen karkuun. Katsoin nopeasti ukkos- ja sadetutkat ja onneksi ukkosrintama oli pieni. Näytti siltä, että se voisi hyvällä tuurilla jopa mennä pohjoispuolelta ohi. 

Oltiin valittu yöpaikaksi Hupunsaaret ja koska olimme lähes saaren vieressä jo valmiiksi, saareen oli lyhyt matka ajaa. Mentiin pystyttämään leiri ja toivottiin, että ehditään viritellä tarppikankaat ennen sadetta.

Olisikohan se tällä kertaa viiden minuutin homma?

Taivaalla näkyi tummia pilviä ja vähän väliä kuului jyrinää. Yhtään salamaa en onneksi nähnyt. Hupunsaaressa oli tosi paljon täydellisen paksuisia puita, joten leiripaikka löytyi hetkessä. Myös leirin pystytys onnistui nopeasti ja minun silmään leiri näytti melkein ammattiretkeilijän tekemältä ? Olin tosi tyytyväinen ja pitihän sitä riippumattoa myös käydä testaamassa ja samalla lepuuttaa hetki jalkoja. Järvellekään kun ei ukkosen vuoksi vielä päässyt takaisin.

Eihän tätä henno ikinä purkaa?

Pieni tauko oli oikein mukava juttu ja ukkonenkin meni lopulta onneksi ohi kastelematta meitä. Päätettiin tehdä vähän evästä meidän ”retkikeittiössä” ennen järvelle suuntaamista. 

Ostin trangian riippumattoretkiä varten ja nyt ruokien valmistus onnistuu missä saaressa vain, vaikka ei olisi nuotiopaikkaa, eikä metsäpalovaroituksistakaan tarvitse enää huolehtia. Aamukahvit on turvattu ?

En ole koskaan tehnyt retkikeittimellä ruokaa ja yllättyin, kuinka helppoa ja nopeaa se on. Hyvä ostos!

Nautiskeltiin päivällinen mättäällä istuen mahtavia maisemia katsellen. Huippua ?

Kello oli kuusi ja auringonlaskuun oli vielä useampi tunti aikaa. Lähdimme takaisin järvelle etsimään ahvenia ja oikeastaan oli ihan hyvä, että leiri oli nyt pystyssä, sillä pääsemme kalasta tullessa suoraan pötköttämään.

Ahvenet olivat tiukassa. Kuhaa löytyi taas kaikkialta, mutta vasta illalla kahdeksan jälkeen löysimme ensimmäiset ahvenet. Ne löytyivät kivikon seasta matalasta, joten kyllä nyt viikonlopun perusteella vaikuttaa siltä, että viiden metrin (tai vielä syvemmiltä) selkäpateilta on turha etsiä ahvenia tällä hetkellä. Ahven oli illalla ihan pinnassa ja niitä oli hankala saada jigillä. Kevyellä jigipäällä nopeasti kelaten muutamia kuitenkin tuli saaliiksi.

Kuhaa olisi kyllä ollut…

Koiruksella kuhan keskikoko on parempaa kuin Kallavedellä, vaikka alamittojakin veneessä kävi

Aurinko alkoi painumaan horisonttiin ja minun mielessä pyöri se maailman ihanin nukkumapesä. Aina jos edes miettii riippumattoa, alkaa automaattisesti haukotuttamaan. Oli pakko pakata vavat ja jigit, ja lähteä kohti Hupunsaaria, ennen kuin valot sammuu. 

Hyvää yötä!

Yöksi ei ollut luvassa sateita ja lämpötilakaan ei ollut laskemassa kovin alas. Kömmittiin aika pian omiin pussukoihin, koska oltiin herätty aamulla niin hyvissä ajoin. Nukkumatti tuli melkein heti ja nukuin yhden heräämisen taktiikalla aamun asti. Aamuyöllä kolmen jälkeen käytin silmiä auki ja oli pakko ottaa yksi valokuva taivaanrannasta, mutta sen jälkeen taas simahdin välittömästi ja nukuin yli kuuteen. 

Huomenta Suomi :)

Yöunet olivat tosi hyvät, parhaat mitä koko kesän reissuilla. Ilma oli jotenkin erikoisen raikas eikä itikan itikkaa ollut inisemässä korvan juuressa. Yöllä ei ollut kuuma eikä kylmä, vaan juuri sopiva. Suosittelen jokaista joskus nukkumaan yhden yön metsässä riippumatossa, sillä sitä ei vaan voi sanoin kuvailla, että kuinka hyvät unet siinä saa. Minusta tuntuu, että ihminen on luotu nukkumaan riippumatossa ☺️

Olen niin iloinen, että löysin tämän(kin) harrastuksen ja voin kesäaikaan yhdistää kaksi maailman mukavinta asiaa, eli kalastuksen ja riippumattoretkeilyn. Ja kukapa tietää, vaikka minä joskus törötän tuossa pussukassa talvipakkasessakin, silloin vaan tarvitsee vähän paremmat varusteet ?

Aamu oli lämmin ja kaunis. Tehtiin trangiassa vähän evästä, sekä keitettiin aamukahvit. Sen jälkeen oli edessä leirin purku ja loppujen lopuksi tarppikatokset olivat olleet vähän turhat, kun koko aikana ei satanut pisaraakaan vettä, mutta kaikkihan tietävät karman lain. Jos katoksia ei olisi laitettu, niin Hupunsaariin olisi iskenyt vuosisadan kovin vesisade, eli parempi näin päin. 

Tässä kuvassa vaan on kaikki; tunnelma, miljöö ja tottakai tuo aamukahvi =D

Majan purkuun

Tämmöinen pökäle on riippumattohässäkkä (sisällä myös makuupussi), ja tämä paketti sullotaan sitten lopuksi säilytyspussiin =)

Pakattiin tavarat veneeseen ja lähdettiin kohti ensimmäisiä kalapaikkoja. Tarkoitus oli ottaa ruokakuhia mukaan, mikäli niitä saisimme ja olin 99,9% varma, että mittakuhia tulisi. Edellisenä päivänä veneessä kävi kymmeniä kuhia ja suurimmat olivat yli 50cm. Luotto patteihin oli kova ?

Saareen oli helppo ajaa keulasähkömoottorin avulla, ei tarvinnut pelätä matalassa, että perämoottori osuu pohjaan tai kiveen

Ensimmäisellä patilla tuulenpuoleinen penkka oli ihan täynnä kalaa. Laitettiin GoPro pyörimään ja alettiin nostelemaan kalaa veneeseen. Joka heitolla tärppäili tai oli kala kiinni. Ihan uskomatonta ja kalojen keskikokokin oli yllättävän hyvää, isoin kuha oli 55cm. 

Kukaan ei voi olla saamatta kuhaa tästä

Koko pitkä penkka oli täynnä kalaa

Otettiin viisi kuhaa mukaan ja sen jälkeen lähdettiin etsimään ahvenia, sillä lisäksi myös savuahvenet maistuisivat. Jos Koirukselta ei ahventa löytyisi, viimeinen oljenkorsi olisi kokeilla Sotkan edellisen päivän paikka, josta saimme isompaa ahventa. Mutta se siis oli vasta kotimatkan suunnitelma.

Juha sai päivän isoimman kuhan, 55cm, tämä kala oli C&R

Ollaan tänä kesänä ihmetelty kuhien määrää järvissä. Eihän me joka kerta ruokakuhia saada, mutta tosi monella reissulla kumminkin. Kuhaa on ollut kalapaikoilla aina ihan hirvittäviä määriä. En muista edellisiltä kesiltä, että luotain olisi koskaan piirtänyt noin suuria parvia, mutta kaipa niitä sitten on ennenkin ollut, minä en vaan välttämättä ole löytänyt niitä.

Iltapäivällä oltiin erään saaren penkassa taivasankkurissa, kun kuhaparven seasta pölähti muutama iso aktiivinen ahven luotaimen näyttöön ja yksi niistä tärppäsi. Pulpettiin kiinnitetty GoPro tallensi koko ajan reissun tapahtumia ja myös sen, kun 36cm nätti raitapaita nousi veneeseen. Loput parvesta hävisi yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin, mutta ainakin yksi hieno kala saatiin videolle.

36cm nätti raitapaita C&R

Sen jälkeen ajelin aluetta ympäriinsä ja yritin tunnistaa kuhien seasta ahvenen muotoisia pallukoita, mutta eihän siitä mitään tullut. Kaikki kalanäytöt näyttivät samalta. Jonkun ajan päästä huomasin, että veden pinta ”elää” varmaan 200 neliön alueella. Tarkemmin katsottuna tajusin, että pikkukalat uivat hädissään pintaan ja vedenpinta näytti sille, että se kiehuu. Pintasyöntihän siinä oli käynnissä ja kerrankin oltiin ennen lokkeja paikalla ?

Viikonloppuna parhaiten toimi luottojigi eli Savage Gearin Bleak Real Tail parissa eri koossa, ehkäpä kuvassa oleva kalan oksentama muikku on yksi syy toimivuuteen =D

Aloin heitellä kiehuviin kohtiin ja ahvenet tärppivät jigiin ihan pinnasta. Harmi, kun mitään isompaa ei siiman päähän tarttunut, vaan aina joku supernopea sintti ehti jigiin ensimmäisenä. Kai siellä parempaakin kalaa olisi seassa ollut, kun niiltä main tuli se 36 senttinen ahvenkin.

Pintasyönti kesti ehkä 20 minuuttia, jonka jälkeen vedenpinta rauhoittui eikä jigiin tullut enää tärppejä. Harmi, kun videolle ei saatu mitään jättejä näytille. Päätettiin lähteä Sotkan puolelle tsekkaamaan Sotkan ahvenpaikat, kun kellokin alkoi olla jo aika paljon. 

Sotka oli hiljentynyt. Sieltä ei löytynyt enää ensimmäistäkään ahventa ja tyhjää luotainta tuijottaessa tuli vanhat, vaikeat ajat mieleen. Ihan kuin olisin kokenut tämän joskus ennenkin ja ihan kuin olisin joskus vannonut, että tänne en tule enää ikinä. Mitä minä täällä teen? Kaasutin rantaan.

Heippa Sotka!

Kotona alettiin sormet syyhyten katsomaan GoPron tallenteita ja kerrankin olisi hyvää matskua ja ”todistusaineistoa” kunnon kuhansyönnistä. Ja bonuksena vielä se 36cm ahven. 

Aijaa. Muistikortti viallinen eikä yksikään videoklippi toimi. On tää hianoo ?

No pääasia, että viikonloppu on tallennettu oman pääkopan kovalevylle ja todistusaineistona toimii kymmenen kuhafilettä jääkaapissa. Tällä viikolla omegavarastot täyttyy ?

Tämän kesän kalansaaliit näköjään heikentyvät sitä mukaa, mitä lähemmäs syksyä mennään. Aiempina vuosina saaliit ovat toukokuusta alkaen pikkuhiljaa kasvaneet ja heinäkuun lopussa on alkanut rytistä ihan kunnolla. Elokuussa kaloja on tullut ovista ja ikkunoista.

Tämä vuosi on erilainen. Nähtiinhän se jo viime talvena, kun lunta satoi ihan hirveästi, että jotain outoa tässä vuodessa on. Kesä alkoi ennen aikojaan toukokuussa ja lämpöä ja helteitä on piisannut. Vesisadetta taas ei niinkään, vaikka yleensä se on ollut Suomen kesän tavaramerkki.

Ahti oli alkukesästä tosi suotuisa, kai ne ennenaikaiset helteet olivat pehmittäneet sen pään. Nyt se on tullut takaisin järkiinsä ja pisti stopin niille sadankolmenkymmenenviiden kuhan päiville. Enää niitä ruokakaloja ei näköjään niin vain otetakaan järvestä.

Ostin muutama viikko sitten riippumaton ja nukuttuani yhden yön metsässä riippumatossa, rakastuin siihen täysillä. Tekisi vaan koko ajan mieli lähteä etsimään kaksi sopivalla etäisyydellä toisistaan olevaa puuta ja laittaa riippumatto niiden väliin roikkumaan. Sitten kömpiä sinne majaan, vetää vetoketju kiinni ja vain pötkötellä ja katsella maailmanmenoa. Rentouttavin paikka maailmassa!

Lähdettiin lauantaina Kallavedelle kalaan ja koska nämä kelit ovat vielä näin kesäiset ja lämpöiset, päätimme viettää yön saaressa riippumatoissa nukkuen. Viikko sitten kalaa löytyi aika heikosti eikä odotukset kalojen suhteen olleet korkealla nytkään. Kalat ovat oudoissa paikoissa, enkä minä löydä niitä.

Kun päästiin järvelle, tilanne näyttikin tosi positiiviselta. Luotain alkoi piirtämään ihan hirvittävästi kalaa ja toivonkipinä syttyi. Taisi löytyä ahventen valtakunta ?

Hetken päästä kammottava totuus paljastui. Ne pikku huijarit eivät olleetkaan ahvenia, vaan kuhia! Ja nimenomaan pikkukuhia. En ole koskaan nähnyt niin paljon pieniä kuhia, kuin lauantaina Kallavedellä. Aina kun mentiin alle viiden metrin veteen, luotain sekosi ja piirsi pompuloita pohjan täyteen.

Pompuloita

Pikkukuhia riitti

Olen jo pari vuotta virheellisesti luullut, että erotan kyllä ahvenet ja kuhat luotaimen näytöltä, mutta lauantain huijaus meni minuun ihan täydestä. Pikkukuhat olivat parvessa kuin ahvenet konsanaan ja niitä oli mahdotonta erottaa kalojen ja parven muodon perusteella.

Lauantain peruskoko

Kuhaparvien seasta tuli myös mittakaloja ja isoimmat kuhat olivat 50cm. Suurin osa kaloista kuitenkin oli 30-40cm kaloja.

Motorguiden keulasähkömoottori on kyllä niin suuri apuväline nykyään, että en ymmärrä miten on tultu toimeen ilman sitä. Alla olevassa kartassa näkyy hyvin, miten tarkkaan vene pysyy taivasankkurissa (punainen tiivis sotku on jälki, joka tuli ankkurissa ollessa). Mittakaava on kymmenen metriä, joten vene tekee vain muutaman metrin liikettä paikallaan ja lauantainakin oli kuitenkin tuulta jonkun verran, niin ihan todella tarkka on tuo kapistus. Kalaparven löytyessä kalat on helppo napsia kyytiin, kun vene pysyy parven päällä. Se parven löytäminen onkin sitten jo toinen tarina…

Xi3 pitää veneen hyvin paikallaan taivasankkurissa ollessa

Etsin erilaisia paikkoja ja syvyyksiä, mutta en nähnyt ensimmäistäkään aitoa ahvenparvea. Illalla kahdeksan jälkeen minulle selvisi syy, miksi en ollut bongannut ahvenparvia pohjasta koko päivänä, ahvenet nimittäin uivat pinnassa!

Sattumalta sain yhden ahvenen ihan pinnasta, kun kelasin jigiä veneeseen ja joku kala yritti tarrata nousevaan jigiin veneen vierellä. Laskin jigin takaisin veden pintaan ja siinähän oli raitapaita ihan hollilla ja yritti repiä jigiä toistamiseen. Säikähdin ihan kauheasti ja Juhakin näki tilanteen. Olimme molemmat ihmeissämme.

Laskin jigin vielä kolmannen kerran veden pinnalle ja nyt ahven tärppäsi kunnolla ja koukku tarttui suuhun. En olekaan koskaan ennen saanut kalaa sentti veden pinnan alta, jos ei nyt lippoja lasketa. Siksi luotainkaan ei piirtänyt ahvenia pohjaan, kun parvet uivat pinnassa kaikukeilan ulottumattomissa.

Tämä ahmatti söi jigin ihan pinnasta

Yritin ”pinta-ahvenen” jälkeen saada ahvenia lipalla, mutta jostain syystä kalat eivät kelpuuttaneet lippaa. Lauantain ahvensaalis jäi heikoksi muutamaa sattumakalaa lukuunottamatta.

Auringonlasku aikaistuu päivä päivältä ja myös hämärä tulee aiemmin. Päätimme lähteä saareen jo yhdeksän maissa virittelemään riippumattoja. Yöpaikaksi valikoitui Törsö-niminen saari.

Kallavedellä on paljon hienoja saaria, vaikkakin rantautuminen on aina vähän ongelmallista. Törsön koko toinen puoli oli aivan kivikkoinen ja luulimme jo, että emme pääse kyseiseen saareen ollenkaan, mutta saaren toiselta puolelta löytyikin pieni hiekkaranta, josta pääsi rantautumaan.

Törsö, hauskanniminen saari Ollinselällä

Saaressa oli parikin nuotiopaikkaa, mutta metsäpalovaroituksesta johtuen emme voineet tehdä tulia. Onneksi oli lämmintä, niin ei sitä nuotiota edes kaivannut, vaikka aamukahvit olisi kyllä ollut kiva nauttia.

Tuossa olisi isolle teltallekin tasainen paikka :)

Saatiin riippumatot aika nopeasti laitettua, sillä emme tarvinneet tarppikatosta ollenkaan, kun sadetta ei ollut luvassa. Ensimmäinen riippumattopaikka ihan rannasta piti hylätä puiden paksuuden takia, mutta onneksi löytyi muutama laiha koivu, joihin ”puunhalaajat” ylettivät ympärille. Pystyyköhän noita remmejä jotenkin jatkamaan, että saisi ne joskus paksummankin puun ympärille kiinnitettyä, onko kellään kokemusta?

Melkeinhän se oli taas viiden minuutin homma

Yöpuulle

Heräsin aamuyöllä kuumuuteen ja ehkä kahdet villasukat päällekäin olivat alunperinkin vähän liikaa. Lisäksi piti raottaa makuupussia, kun yöllä oli oikeasti tosi kuuma. Minulla oli t-paita ja olin vain puoliksi makuupussin sisällä, mutta silti yöllä ei tullut missään vaiheessa kylmä.

Kuu möllötti puiden välistä

Ostin puhallettavan telttapatjan riippumaton pohjalle ja sekin varmaan auttoi lämpöisenä pysymisessä. Tuossa meidän riippumattomallissa pohja on kaksikerroksinen ja kerrosten väliin saa ujutettua retkipatjan. Ehkä tuolle puhallettavalle retkipatjalle on syksyn viileämmillä keleillä enemmän tarvetta.

Nukuin melko hyvin koko yön lukuunottamatta sitä kuumuuteen heräämistä. Aamuyöllä heräsin myös toisenkin kerran, kun rannassa oli lokkitappelu. Linnut pitivät sellaista mekkalaa ettei tosikaan ja Juhakin oli herännyt siihen. Mitä lie kinastelivat siihen aikaan ?

Yksi parhaimmista paikoista, mistä ihminen voi herätä :)

Tämän näköinen katto sunnuntaiaamuna

Alla olevassa kuvassa näkyy hyvin, miten pieneen tilaan kaikki retkitarvikkeet menee. Noissa kolmessa pussissa on kaksi riippumattoa, kaksi paksua makuupussia, kaksi riippumaton alushuopaa, kaikki riippumattojen kiinnitysköydet, riippumattojen hyttysverkkojen tukikepit, ilmatäytteinen retkipatja, retkityyny, neljät villasukat, kaksi pipoa, lapaset, pari retkilamppua ja mitähän vielä =D

Retkikamppeet menee uskomattoman pieneen tilaan

Kello oli soimassa vähän ennen viittä ja kuudelta oli aamupala syöty, kamat purettu ja Alutroll suuntaamassa kohti ”varmaa” kalapaikkaa. Edellisenä päivänä kiertelimme oikeastaan vain uusia paikkoja, mutta koska saalis oli heikonlainen, sunnuntain sotasuunnitelma oli käyttää viimeinen oljenkorsi eli mennä tutulle, ”varmalle”, kalapaikalle.

Kalapaikalla luotaimeen alkoi heti piirtymään kalaa ja veneeseen nousi ahven. Ilo kuitenkin loppui lyhyeen, sillä loput kalat paljastuivat, yllätys yllätys, alamittakuhiksi ?

Ajelin patilta toiselle ja vihdoin löytyi ihan aito ahvenparvi. Parvi oli lähes kymmenessä metrissä, aivan kuten viikko sitten löytyneet ahvenparvetkin. Sain parvesta jonkun verran kaloja, mutta suurimmat olivat vain 28cm. Parvi oli tosi pieni verrattuna edellisen viikonlopun ahvenparviin ja kyllä se niin taitaa olla, että ne isompien ahventen parvet ovat jossain matalikoissa.

Matalista paikoista kalojen etsiminen on tosi haasteellista, kun parin metrin vedessä ei pysty erottamaan kalalajeja, eikä myöskään viistoluotaimesta ole niin matalassa hyötyä, varsinkaan jos on yhtään kasvillisuutta tai kivikkoa alla. Matalasta kalastaminen on aika lottoamista ja tuuripeliä. Ehkä siksi tykkään itse etsiä kalaa ja kalastaa hieman syvemmissä vesissä, kun elektroniikkaa pystyy hyödyntämään paremmin, ja myös näkee ja tietää, että mitä kalastaa.

Kolmen tunnin etsimisen jälkeen sanoin Juhalle, että nyt on sinun vuoro etsiä kaloja, minä luovutan. Niin tyhjää ei luotain ole piirtänyt varmaan koko kesänä.

Joskus sitä aina täytyy tuijotella tätä tyhjyyttä

Joitain kuhia kävi vielä aamupäivällä veneessä, mutta puolen päivän jälkeen päätimme lähteä kotiin, kun homma ei edistynyt yhtään. Edellisenä päivänä emme tietenkään papittaneet kaloja, koska emme halunneet niitä yön ajaksi kylmälaukkuun.

Pientä kuhaa löytyi matalasta vielä sunnuntainakin, mutta niitä emme jääneet kalastamaan

Sunnuntaina olisimme ottaneet ruokakaloiksi 45-50cm kuhia, jos olisimme niitä saaneet, mutta kaikki saadut kalat olivat alle 45cm. Ainakin Kallavedessä ne 42-44cm kuhat ovat niin ruipeloita, että ei niitä viitsi ruokakaloiksi ottaa. Ehkäpä joku kerta saa taas kotiin astikin tuomisia kuhien ja ahventen muodossa ☺

Pirttilahden satamasta kotia kohti

Olen miettinyt viime aikoina tätä blogia ja sitä, että pitäisikö blogin kirjoittamisesta pitää taukoa. Tykkään kyllä kirjoittaa ja otan joka kalareissulla paljon valokuvia, mutta tuntuu, että nykyään blogin sisältö ei kiinnosta lukijoita, sillä harvemmin saan blogin kävijöiltä kommentteja. Saatan tehdä yhtä blogipostausta viisi tuntia ja välillä tulee mieleen, että kannattaako blogiin uhrata niin paljon aikaa ja ylipäätään maksaa ja ylläpitää nettisivua, jos ihmisiä ei kiinnosta ? No täytyy nyt katsoa miten jatkossa, voihan se olla, että en osaa olla kirjoittamatta, aika rutiinihan tästä on jo tullut reilussa neljässä vuodessa :)

Jäin kerrasta koukkuun riippumattoretkeilyyn ja käytiin taas viikonloppuna tekemässä pikareissu saareen. Ja tottakai me myös kalastettiin. Siinäpä kaksi täydellistä harrastusta ja ne kun yhdistää, niin elämys on sanoinkuvailemattoman ihana. Suosittelen kokeilemaan!

Kallavedellä on tosi paljon saaria. Itse asiassa Wikipedia kertoo Kallaveden saarien määräksi 1964 kappaletta ja siinä onkin haastetta minulle ja Juhalle, sillä ajattelimme pystyttää leirin aina mahdollisuuksien mukaan sellaiseen saareen, jossa emme ole aiemmin yöpyneet. Nyt meidän ”nukkumasaarten” lukumäärä on 4kpl. Enää vajaa pari tuhatta, niin ollaan yövytty kaikissa Kallaveden saarissa ?

Viikko sitten oltiin Hätinen nimisessä saaressa ja se oli kyllä hieno vuorokausi. Sain isoimman kesäahveneni ikinä ja muutenkin reissu meni tosi hyvin. Kokeiltiin riippumatoissa nukkumista ensimmäisen kerran elämässä ja koska tänä viikonloppuna me oltiin jo ”vanhoja tekijöitä”, oltiin varmoja, että leirihommat saaressa hoituvat helpommin ja nopeammin. 

Edellisenä viikonloppuna sanoin Juhalle, että riippumattojen kiinnitys on viiden minuutin homma. No eihän se ihan niin nopeasti sujunut, mutta alkuhankaluuksien jälkeen matot saatiin kuitenkin ojennukseen. 

Nyt meillä oli riippumatot alushuopineen ja makuupusseineen nätisti yhdessä paketissa, joten kaiken järjen mukaan riippumattojen kiinnitys ’pitäisi’ olla viiden minuutin homma. No ei se taaskaan mennyt ihan niin kuin Strömsössä. 

Lähdimme lauantaina vesille vasta alkuillasta ja pakkasimme mukaan yöpymiseen tarvittavat kamppeet ja tarpeeksi eväitä. Lauantaiyöksi oli luvattu vesisadetta, joten meidän piti harjoitella myös tarpin kiinnitystä. Edellisenä viikonloppuna emme tarvinneet katosta ollenkaan, kun oli kuiva keli. 

Kävimme vähän aikaa sitten Pitkä Hakku nimisessä saaressa paistamassa laavulla makkarat. Saari oli ihana ja sinne oli helppo rantautua, joten valitsimme sen lauantain yöpaikaksi. Meillä oli ilta aikaa kalastella rauhassa, kun meidän ei tarvinnut käyttää aikaa majoitussaaren etsimiseen. Tottakai tilanne olisi sitten muuttunut, jos saari olisikin ollut varattu. Onneksi se ei ollut.

Minulla oli jo ikävä kalastamista, vaikka edellisestä kalareissusta ei ollut kuin kuusi päivää. Silti tuntui, kuin en olisi pitänyt vapaa kädessä viikkoihin. Nopeasti ne vieroitusoireet tulevat ?

Sain testiin uusia jigituttavuuksia Scandinavian Tacklelta. Shaker Baitsin Huntershad jigit ovat Antti Harjun suunnittelemia ja niitä saa kahdessa koossa, 13cm ja 9cm. Periaatteessa isompi koko on kuhalle ja pienempi ahvenelle, mutta kyllä pienempi koko kuhallekin maistuu ja myös toisinpäin. 

Shaker Baits Huntershad 3,5″

Olen kalastanut lähes koko kesän UL-vehkeillä ja tuntuu vähän siltä, että se on minun ykkössetti jatkossakin. Se on niin hyvä ja tunnokas setti kalastaa ahvenia, kun tärpit tuntee hyvin ja ahventen on lähes mahdotonta karata siiman päästä, koska vapa myötäilee kalan liikkeitä hyvin. 

Uusia jigejä oli mielenkiintoista kokeilla, koska erilaisia värejä oli niin paljon. Päätin kalastaa koko reissun ainoastaan Huntershadeilla. 

Värivalikoimaa riittää, on luomua ja ärsyä

Alku aina hankalaa, lopussa kiitos seisoo. Toisinaan tulee tuo sananlasku mieleen, kun on tarpeeksi kauan etsinyt kalaa tyhjää luotainta tuijottaen. Lauantaina ei onneksi tarvinnut ajella kuin tunti kalaa etsien, sitten löytyi syvän vierestä iso 6-7 metrin pöytä, joka oli ihan täynnä ahvenia. 

Tänä kesänä kalat ovat yleensä löytyneet tuulen puoleisilta penkoilta tai “pöydiltä”, joihin tuuli on päässyt puhaltamaan ja työntämään pikkukalaa. Monesti katson jo karttaakin sillä silmällä, että mistä suunnasta tuuli on käynyt ja mitkä olisivat potentiaalisia kalapaikkoja tuulta ajatellen. Se rajaa aika paljon “turhia” ajeluita pois, vaikka eihän sitä koskaan voi tietää, jos kalat ovatkin juuri niissä paikoissa, mitkä jätän käymättä. Monesti varmasti ovatkin, mutta ainakin tänä vuonna tuulen suunnan hyödyntäminen kalojen etsimisessä on auttanut. 

Paljon ahvenia, mutta ei jättiläisiä

Kalojen keskikoko ei ollut mitään erikoisen suurta, mutta filekokoa kuitenkin. Oli jännä testata eri jigivärejä ja huomata, että vaikka alla oli kalaa, toiset värit toimivat toisia paremmin. Siinä näki, että värillä on väliä. 

Jigivärien toimivuuteen vaikuttaa syvyys, veden väri, ”ilman väri” jne. Tarkoitan ilman värillä sitä, että esimerkiksi aurinkoisella kelillä toimii eri värit, kuin harmaalla tai sateisella kelillä. Tai saattaa toimia, mikäpä ennustaja minä olen ?

Itse käytän yleensä luomuvärejä, mutta toisinaan kokeilen härnätä kaloja myös ärsyväreillä. Lauantaina illan isoin ahven tuli oranssilla jigillä. 

Illan isoin ahven tuli oranssilla värillä

Ahvenet olivat nälkäisiä, kun jigit upposivat kitusiin näin hyvin =)

Tykästyin jigeihin kovasti, sillä ne olivat niin siroja ja herkkäuintisia, mutta silti niiden materiaali oli kestävää ja ”sitkeää”. Monesti ahvenen jigauksessa ongelmaksi saattaa koitua katkeilevat jigien pyrstöt, koska ahvenet repivät pyrstöt poikki, mutta Huntershadeja ahvenet eivät saaneet rikki ensimmäistäkään. Hyvä merkki! Ahvenia kuitenkin oli kauheasti alla ja tärppejäkin tuli paljon, mutta silti jigit kestivät raitapaitojen käsittelyn.

Vaaleanpunainen maistui

Juha kokeili Huntershadeja myös dropshottauksessa

Luomukin maistui ahvenille

Oltiin kalapaikalla pari tuntia, jonka jälkeen jätettiin ahvenet rauhaan ja siirryttiin saareen. 

Illalla oli ihanan tyyntä

Pitkä Hakku

Juha alkoi purkamaan tavaroita veneestä ja minä otin riippumattohässäkät mukaani ja lähdin asennuspuuhiin. 

”Se on viiden minuutin homma”. Enää en voi vakavalla naamalla sanoa tuota lausetta, sillä eihän se leirin pystytys tule ikinä olemaan viiden minuutin homma. Anteeksi Juha, kun huijasin sinua kahtena viikonloppuna. 

Se meidän ensimmäinen saarireissu meni vahingossa tosi hyvin. Meillä oli sopivalla etäisyydellä olevat puut, jotka olivat tarpeeksi ohuet. Lauantaina en ensinnäkään löytänyt kuin lihavia puita. Ei minulla ollut käynyt mielessäkään, että puu ei saa olla liian paksu, vaikka kyllähän sen nyt jälkikäteen tajuaa ja näkee, että eivät ne riippumaton kiinnitykseen käytettävät ”puunhalaajahihnat” ihan mahdottoman pitkät ole. 

Lisäksi kun meillä on vain yksi tarppi, eli katoskangas, meidän piti löytää kolme sopivalla etäisyydellä toisistaan olevaa puuta, jotta voimme laittaa riippumatoille yhteisen katoksen. 

Itikat imivät minut melkein kuiviin sillä välin, kun kompuroin ryteikössä. Menin saarta edestakaisin ”hässäköideni” kanssa itikkalauma perässä inisten. Matemaattiset yhtälöt vilisivät silmissä, kun puntaroin puiden välejä. Enhän minä oikeasti matematiikasta mitään ymmärrä, mutta epätoivoisena yritin hahmotella leiriä eri puiden väliin.

Vajaan tunnin säätämisen jälkeen Juha tuli apuun. Oli melkein silläkin sormi suussa, kun aikaa oli mennyt jo niin paljon pelkästään puiden etsimiseen. Viiden minuutin homma, heh. 

Yhteisvoimin löydettiin sitten eräästä ryteiköstä kolme ohutta mäntyä, joihin riippumatot saatiin kiinnitettyä. Onneksi riippumattoleirin pystytyksessä on se hyvä puoli, että maasto voi olla vaikka miten epätasaista, niin siltikään se ei estä sillä paikalla nukkumista.

Joo niin varmaan.

Jos joku homma saatiin viidessä minuutissa tehtyä, niin se oli niiden kahden maton kiinnittäminen puihin. Se oli ihan oikeastikin viiden minuutin homma. Sitten kun alettiin virittelemään tarppikangasta, niin se olikin jo tunnin homma, ainakin ensikertalaisella. Kokonaisuudessaan leirin pystyttämiseen kannattaa varata aikaa vähintään tunti, kun muuttuvia tekijöitä on niin paljon.

Tarpin virittelyä

Loppu hyvin kaikki hyvin ja leiri näytti tosi hyvältä, kun kaikki oli vihdoin valmista. Oltiin hikisiä ja itikan syömiä ja päätettiin jättää iltanuotion teko väliin, sillä oltiin myös tosi väsyneitä. Syötiin eväät laavulla ja kömmittiin koteloihimme.

Vielä ei ole keskiyölläkään pimeää

Nukahdin melkein heti hyttyskuoron kauniiseen tuutulauluun. Nukuin koko yön tosi hyvin ja minulla oli ihanan lämmin koko ajan. Olen yleensä vilukissa ja palelen lähes aina, joten olin varautunut yöhön hyvin. 

Paksu makuupussi, pari kerrastoa, paksu jumpsuit, parit villasukat, paksu pipo… Ehkä siksi nukuttikin niin hyvin, kun kylmyys ei herättänyt kertaakaan. No toisaalta ulkona oli yölläkin varmaan 18 astetta lämmintä, joten eipä se ollut ihmekään, ettei kylmä tullut. Pelottaa syksy ja oikeasti kylmät yöt, minulla nimittäin alkoi olla jo vähän ahdasta makuupussissa, joten ei sinne enää kovin montaa kerrastoa mahdu ?

Ahvenen aamusyönti olisi ollut varmaan jo neljältä, mutta koska mentiin nukkumaan vasta puolen yön jälkeen, laitoin herätyksen kuudeksi. 

Aamulla heräsin hyvin nukkuneena ennen herätyskelloa. Yöllä oli satanut vähän, joten onneksi oltiin laitettu katos. Luonto oli ihan hiljainen. Ne miljoona itikkaakin olivat nukahtaneet hyttysverkon päälle. Siinä minä taas katselin salaa luonnon verhon raosta maailmaa.

Täältä on hyvä seurata maailman menoa

Kyllä siinä meni varmaan tunti ellei enemmänkin, kun yritin motivoida itseäni nousemaan riippumatosta ja lämpimästä makuupussista. Miten se voikin olla niin houkutteleva paikka pötkötellä ja nukkua, ihan uskomattoman ihana sänky ❤ 

Lopulta sain ylipuhuttua itseni riippumatosta pois, kun lupasin keittää itselleni hyvät aamukahvit nuotiolla. Pitkässä Hakussa on puuvaja, joten siellä on aina kuivia polttopuita tarjolla. 

Juha jäi vielä pötköttelemään, kun minä lähdin kahvin keittoon. Riippumatot eivät ihan osuneet mättäisiin, vaikka lähellä oli =)

Pitkässä Hakussa on uusi laavu

Terveellinen aamupala: makkaraa ja kahvia =D

No oli sentään jotain terveellistäkin, testasin grillinektariineja ensimmäisen kerran, hyviä =)

Meillä meni varmaan pari tuntia syödessä ja leiriä purkaessa, mutta onneksi ei ollut kiire mihinkään. Tuuli oli aika kova aamulla ja aallokkoakin jonkun verran. Tehtiin aamuhommat kaikessa rauhassa, jonka jälkeen suunnattiin Ollinselälle.

Löysimme ahvenia paristakin paikasta, mutta emme nähneet yhtään yli 30cm ahventa koko päivänä. Pienempi ahven kyllä söi, mutta tuntui vähän turhalta kalastaa niitä Kallaveden perinteisiä 25cm kaloja. 

Sunnuntaina paras väri oli tämä violetti, sillä tuli suurin osa ahvenista

Myös muutama alamittakuha puri Huntershadia, sunnuntaina oli selkeästi vain pieniä kaloja liikkeellä

Olisin halunnut ottaa muutaman ruokakalan (+30cm) mukaan, sillä emme olleet kehdanneet edellisenä iltana ottaa kaloja kylmälaukkuun. Nyt niitä parempia ahvenia ei sitten enää löytynytkään. 

Harmaa keli kirkastui iltapäivällä

Juha onneksi sai dropshottaamalla pari mittakuhaa, joten omegan saanti sentään saatiin turvattua tällekin viikolle ☺ Tänä kesänä jokainen viikonloppu on ollut ihan huikea ja kalaakin on löytynyt tosi hyvin. (Ei nyt muistella sitä Virmaksen reissua ?) 

Keulasähkömoottori on ollut huippuhankinta ja tuntuu, että me ollaan saatu muutamassa viikossa enemmän kalaa, kuin moneen kesään yhteensä. Viime kesänä yksi minun luetuimpia blogitekstejä oli se, kun sain viikonlopun aikana yhteensä 18 kuhaa. Se oli suuri luku silloin. Kukapa olisi vuosi sitten voinut edes uneksia 135 kuhasta yhden päivän aikana…

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus olla kaksi yötä saaressa. Emme ole vielä päättäneet mihin niistä 1964:sta saaresta suuntaamme vai menemmekö ylipäätään edes Kallavedelle. Sääennusteet lupaavat hyvää, toivottavasti Ahtikin on reilulla päällä.

Nyt kannattaa nauttia kesästä ?