Kyllä syksy on ahvenen jigauksen kulta-aikaa. Viime sunnuntain huippureissu oli vain esimakua kunnon tankkauskarkeloista, jotka raitapaidoilla on lähiaikoina edessä.

Syksy on tunnetusti sateista ja viikonloppu piti kalastaa märissä tunnelmissa. Itse asiassa tämä sunnuntaipäivä piti skipata kokonaan kalastuksen suhteen, kun armottomien vesisateiden lisäksi tuuli oli sen verran kovissa lukemissa, että järvelle ei ollut asiaa.

Ajattelin jo viikolla, että nyt kalaruuista kannattaa nautiskella, sillä tämän syksyn jälkeen seuraavat kuha-ateriat ovat luvassa vasta ensi keväänä tai kesänä. Pakkaseen ei kehtaa kalaa pyytää, joten nyt kun Ahti vielä on hyvällä päällä, kannattaa syödä kalaruokia vaikka joka päivä.

Ruokalista muotoutui mielessä ja ahvenkeitto oli yksi menun aterioista. Savukuha on herkkua, joten niitä oli tarkoitus savustaa muutama. Lisäksi ihan perinteistä herkkua eli leivitettyä kalaa pannulla paistettuna. Kylmäkallet oli pakastettu viikonloppua varten ja eihän niiden herkkuruokien toteutus enää muuta vaatinut, kuin kalojen hakemisen järvestä. Kuulosti suunnitelmalta.

Perjantaina emme ehtineet kalaan vasta kuin iltapäivällä, ja kun aurinko laskee nykyään jo kahdeksalta, kalareissu suuntautui lähialueelle. Laskimme veneen Pirttilahdesta ja kello oli jo viisi, kun viimein saatiin siimat veteen. Löysimme heti hyvän ahvenparven, josta ehdin nostamaan vain yhden ahvenen. Sekin oli “alamittainen”, joten appura pääsi jatkamaan matkaansa. Parvi oli livakkaliikkeinen, mutta onneksi valoisaa aikaa oli vielä mukavasti jäljellä kylmälaukun täyttöä ajatellen.

Juha halusi olla ratissa, joten itse nautiskelin maisemista takapenkillä :) Välillä on mukava vain istua ja sitten kun isot ahvenen köllikät ovat veneen alla, voi alkaa nostelemaan kalaa veneeseen.

Pilkkihaalari ei ollut yhtään liikaa perjantaina :)

Kello tikitti ja aurinko painui hurjaa vauhtia alaspäin. Kylmälaukku ammotti tyhjyyttään ja muistin, miksi minulla on viharakkaussuhde Kallaveteen. Suurimman osan ajasta se on tuollainen: kitsas ja vaikea. Kaiken lisäksi se piilottelee kalojaan.

Kylmää ja sateista

Olen sanonut sen sata kertaa aiemminkin, mutta Kallavesi on todella haastava järvi, varsinkin jos etsii isompaa ahventa. Kuhia siellä on paljon, mutta minun lempikala (iso) ahven on vaikea löytää. Jos tekisi tilastoa, kuinka monta isoa ahventa löytää esimerkiksi kymmenellä reissulla ja sitten tekisi saman tilaston vaikka Unnukalta, niin kyllä Kallavesi olisi tilastoissa heikompi. Kalaa siellä on, mutta missä, siinäpä iso pulma.

Muutama kuha kävi veneessä auringonlaskun aikaan

Illan aikana sain ainoastaan yhden ahvenen ja alamittakuhia, joten lauantaille oli kovat odotukset saaliskalojen suhteen. Ensi viikon ruokapolitiikka oli siitä kiinni.

Hienot maisemat

Lauantaina oli lähdettävä merta edemmäs kalaan, jos jotain mieli kylmälaukkuun saada. Siispä suuntasimme kohti Leppävirtaa ja Unnukkaa.

Herätys oli aamuneljältä, jotta olimme auringonnousun aikaan järvellä ja ehdimme kalastaa kunnolla ennen illalla saapuvia kovia sateita. Olin 100% varma hyvästä saaliista ja kelikin oli oikein kalakeli. Ja kalahan syö hyvin ennen sadetta.

Ei oltu koskaan menty Unnukalle niin aikaisin ja ajattelin aamun tyhjien paikkojen johtuvan ahventen erilaisesta rytmistä. Ne varmaan olivat viikonlopun vietossa ja kaikkihan silloin nukkuvat pitkään, myös kalat. Kunhan päivä valkenee, niin syöntikin paranee.

Kului tunti, kului kymmenen. Tilanne oli sama kuin aamulla. Olin kiertänyt järveä ja erilaisia paikkoja enemmän kuin koskaan ennen. Kilometrejä kertyi päivän aikana ainakin neljäkymmentä ja etsin monipuolisesti erilaisia paikkoja. Tutkittiin selkäpatit, syvänteiden vieressä olevat penkat, saarten päät, luodot ja matalikot.

En ole koskaan nähnyt Unnukkaa niin tyhjänä ja vähän jo pyytelin Kallavedeltä anteeksi perjantain turhautumistani. Ei se tainnutkaan olla sen vika. Ehkä syy onkin Ahdissa.

Hei vauva, missä sinun äitisi on?

Viistokaikuluotaimella pystyi kartoittamaan alueita hyvin ja se piirsi koko ajan näkymää 40 metriä veneen molemmilta sivuilta alasluotauksen lisäksi. Tuijotin ruutua toiveikkaana kalanäyttöjä odottaen, mutta niitä ei tullut. Kuka vei kalat Unnukasta? Niitä ei oikeasti näkynyt missään ja en edes tiedä, mistä kaloja enää olisi voinut etsiä.

Tyhjän tuijotusta 12 tuntia

Kalatusyvyydet vaihtelivat metristä yli kymmeneen ja luotasin syvempiäkin paikkoja. Kaikki oli kuitenkin tyhjää täynnä. Syksy muka ahvenen jigauksen kulta-aikaa, hah, ei meinaa naurusta tulla loppua. No toisaalta kestihän se kulta-aika yhden päivän, eli viime sunnuntaina oli se “the aika”. Jos et silloin sattunut olemaan kalassa, niin ei se mitään, syksyllä 2018 sitten uusi yritys.

Unnukasta myös kuhat olivat hävinneet johonkin. Koko kesä on saatu olla aika rauhassa hauilta, mutta niitä taas oli ilmestynyt meidän vakipaikoille. Nekö ajoivat kohdekalat tiehensä?

Kalastettiin myös tosi matalassa, mutta turhaan!

Unnukan ykköspaikka, josta olemme joka kerta saaneet saalista, ei antanut kuin alamittakuhia ja muutamia pieniä ahvenia. Päivän isoimmat ahvenet löytyivät viime sunnuntaiselta hot spotilta ja veneessä kävi joitain jopa yli 30cm ahvenia. Ahventen keskikoko oli kuitenkin pientä, sillä jopa kukkokalat tärppäilivät jigiin. Uskomatonta!

Hetken aikaa kolme tämän kokoluokan ahventa oli sumpussa, mutta koska enempää ei tullut, kaikki kalat vapautettiin

Päivän isoin (33cm) tuli Lunkerin swimfishillä, joka toimi myös viikko sitten

Viime sunnuntaina ahvenparvissa kalat olivat suunnilleen samaa kokoluokkaa kaikki, mutta nyt parven kalojen kokovaihtelu oli tosi suurta, ihan sieltä “hannapartasesta” savustuskokoiseen.

Vain yhdestä paikasta löytyi aktiivista ahventa, sekin pientä :(

Hämmästynyt ilmeesi, kun jigaat kukkokalan hieman erikoisemmalla tyylillä

Eilinen ei todellakaan mennyt suunnitelmien mukaan ja illaksi luvatut sateetkin tulivat jo iltapäivällä. No kokemusta rikkaampana palasimme rantaan ja ei me todellisuudessa pettyneitä oltu, kyllä kalastus on kivaa, vaikka saalista ei aina tulekaan. Nyt on vain yksi ongelma: ensi viikon ruokalistan sisältö täytyy vaihtaa. Olisiko ideoita? =D

Tyhjissä reissuissa on se hyvä puoli, että eipähän tarvitse väsyneenä siivota kaloja :)

Kaikille jigaajille vielä loppuun videovinkki YouTubesta. Jigiguru Peter Lahti neuvoo videolla syksyisiä kuhapaikkoja sekä kertoo myös kuinka hyödyntää luotaimia kalastuksessa. Katsoin videon ennen viikonlopun kalareissuja ja kysyn vaan itseltäni, että olisikohan peiliin katsomisen paikka. Olisi pitänyt kuunnella Peteriä ja mennä niihin paikkoihin, joista kalaa syksyisin löytyy. Arvatkaa vaan tuliko kalastettua lahdissa…

Linkki Peterin videoon.

Blogissa on ollut pari viikkoa hiljaista, sillä en ole päässyt kalaan. Kaksi viikkoa ilman kalakontakteja on ollut yhtä tuskaa ja kai sen jo huomaa ulkonäöstäkin. Eikös ole olemassa joku sanonta, että sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta ja tosiaan suupielet alkoivat jo kääntymään alaspäin, kun en ole saanut kaloja pitkään aikaan.

Viime viikonloppuna oli kesän huonoimmat kalastuskelit ja koska olimme jo vanhat luotaimet irroittaneet Puattisesta, ei kalalle kovin kytö ollutkaan. Meille on tulossa uusi vene ensi viikonloppuna, mutta siihen on vielä viikko aikaa.

Jotain piti keksiä, sillä en jaksanut enää jatkaa kalastustaukoa, joten lähdin vanhalla sotaratsulla eli Puattisella Kallavedelle. Eihän siinä muuten olisi mitään ihmeellistä, mutta kuten jo mainitsin, veneestä on irroitettu anturit. Täytyi siis kalastaa sokkona :)

Ipad toimi telkkarina, mutta kuten näkyy, ei ihan toimivin ratkaisu auringonpaisteella :)

Kyllähän kalalla ollessa pärjää myös ilman elektroniikkaa, mutta luotaimet ja plotterit helpottavat kalastusta tosi paljon. Onneksi tablettiin saa ladattua Karttaselaimen, niin sen avulla näkee syvyyskäyrät ja oman sijainnin käyriin nähden.

Minulla ei ollut eiliselle mitään odotuksia. Tai ehkä ainoa tavoite oli olla ajamatta kiveen ja se tavoite täyttyi. Kalojen löytyminen “tunteella” oli epätodennäköistä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä kyllähän minä aikani kuluksi voisin kalastaa vaikka kaivosta, joten eilen saalis ei ollut pääpointti.

Lähdettiin Pirttilahdesta ja kierrettiin noin viiden kilometrin säteellä olevia tuttuja paikkoja. Onneksi tuolla väylät on hyvin merkitty, joten niitä pitkin uskalsi ajaa ihan normivauhtia (täysillä), vaikka syvyyttä ei voinutkaan ajon aikana tarkkailla. Karttaselaimeen on myös merkitty väylä, joten siitä kun katsoi koko ajan, että ajaa oikeassa kohdassa, niin ei ollut ongelmia.

Vertikaalijigausta ei tullut eilen harrastettua sattuneista syistä, mutta hyvähän se on välillä harjoitella heittelyäkin. Testailin Lucky Johnin eri jigimalleja sekä Peter Lahden Core Shadeja. Tuosta PL jigistä on tarjolla tosi pieni, voisi sanoa jopa söpö, malli. Koko on ihan omiaan ahvenelle. Tuo jigin värjäys on toteutettu erikoisemmalla tyylillä, sillä perinteisestihän jigit ovat kauttaaltaan värjättyjä, mutta Core Shadissa väri onkin pistetty läpikuultavan kuoren sisään.

Peter Lahden suunnittelema 7cm Core Shad

Värejä löytyy kaikkien kynsilakkojen sävyissä =D

Kaupoista löytyvistä Lucky Johnin jigeistä suurimmasta osasta taitaa löytyä haju, joten ne tuoksuvat tosi voimakkaasti. Tai ehkä käyttäisin sanaa haisevat, sillä kalanhaju on tosi voimakas ja varmasti petokalojen mieleen, jotka etsivät saalista. Mielenkiintoista uitella niitäkin.

Lucky Johnin 8cm Long John on myös oikein passeli koko ahvenelle

Eilen ajoin ensimmäiseksi eräälle laajalle selkäpatille. Olen saanut siitä viime kesänä sekä kuhia että ahvenia, joten ajattelin niin isolla alueella olevan edes jotain. Laitettiin ankkuri patin matalimman kohdan reunaan, josta sai hyvin heiteltyä ihan matalaan, mutta samalla siitä ylsi myös vieressä olevan syvänteen penkkaan.

Jotenkin melkein säikähdin, kun kalastuksen aloittaminen kävi niin nopeasti. Yleensä saattaa mennä jopa tunti, että pääsee heittämään ensimmäisen kerran rannasta lähdön jälkeen. Nyt laskettiin ankkuri intuitiolla vaan johonkin ja sen jälkeen jigi veteen. Meillä ei ollut mitään käsitystä onko alla kaloja, jouduin kuvittelemaan ne mielessäni sinne.

Onkohan siellä kalaa vai ei…?

Heittelin eri ilmansuuntiin, mutta se kalapaikka oli tyhjä. Ei edes tärppejä, kyllä yleensä jotain hipaisuja siiman päähän saa, jos kalaa on paikalla. Vaihdettiin aika nopeasti uuteen paikkaan.

Mielessä oli eräs viime kesäinen satavarma ahvenpaikka. Tiesin, että siellä on kalaa ja muistin vielä kartastakin tarkan kohdan. Kun lähestyimme paikkaa, huomasin, että myös toinen vene oli aikeissa ankkuroitua “meidän” paikalle. Hmmm, heillä on varmasti veneessä kaikuluotain ja jotainhan he ovat luotaimesta nähneet, jos tähän jäävät. Toisesta veneestä lensi ankkuri järveen ja ehkä vähän heidän luotaintaan hyödyntäen laitettiin oma ankkuri muutaman kymmenen metrin päähän naapuriveneestä.

Muutaman heiton jälkeen sain kalan! Se ei ollutkaan ahven, kuten sillä paikalla yleensä, mutta se oli ahvenen kokoinen kuha ? Oranssi Core Shad toimi ja vihdoinkin suupielet alkoivat kääntymään ylöspäin, kun pääsin liittymään taas saamanaisten kerhoon. Sen jälkeen paikka hiljeni, joten nostimme ankkurin ja vaihdoimme taas paikkaa.

Minikuha tykkäsi Core Shadista

Katselin karttaa ja koko ajan silmiin osui “varmoja kalapaikkoja”. Paikoilla varmaan kalaa olisi ollutkin, mutta kun niitä ei voinut kartoittaa ollenkaan. Monesti selkäpateillakin kalat saattavat olla tosi tiiviinä rykelmänä yhdessä kohdassa. Nyt oli hankalaa, kun ankkuri piti tiputtaa sokkona ja toivoa parasta. Käskin Juhaa tiputtamaan ankkurin erään varman kalapaikan penkan reunaan ja siitä oli taas hyvä heitellä sekä syvempään että matalampaan.

Tämä varma kalapaikka oli niinkin höveli, että antoi minulle kaksi kalaa! Nyt ilta vaikutti jo uskomattomalta. Kolme kalaa sokkona :) Olin tosi iloinen, sillä lähtiessä olin aivan varma, että reissu on mp.

Illan toinen kala oli pieni appura

Kolmas kala ja kalojen koko senkun kasvaa :)

Taas tehtiin paikan vaihdos ja kalapaikaksi valikoitui erään saaren matalahko pää, josta syvyys laskee yli 50 metriin. Tuuli oli vähän tyyntynyt, joten ajattelin heitellä vähän painavampaa jigipäätä ilman ankkuria. Toisella heitolla sain kuhan ja sen jälkeen useita tärppejä. Nyt kyllä kannattaa sittenkin laittaa ankkuri, tässä on kalaa!

Heittelin painavampaa jigipäätä ilman ankkuria ja tulosta syntyi!

Muutaman tyhjän heiton jälkeen Lucky Johnin mustavihreä hilejigi alkoi yhtäkkiä toimimaan ihan hulluna. Olisiko johtunut laskevasta auringosta ja ehkä juuri valoisuudessa tapahtui jotain ratkaisevaa. Jigiä tultiin tärppimään jo pudotuksesta. Noin 10 metrin päässä veneestä oli ihan selkeä kalarykelmä, sillä aina siitä kohti tuli joko tärppejä tai kaloja. Kokeilin välissä muitakin värejä, mutta 20 minuuttia mustavihreä oli SE väri.

Auringonlaskun aikaan mustavihreä Lucky John alkoi toimimaan

Näinkin pienet kuhat olivat eilen nälkäisiä

Aurinko alkoi painumaan puiden taakse ja kalojen mieli muuttui. Eipä kiinnostanut musta eikä vihreä enää, vaan Juhan ensimmäinen heitto keltaisella Core Shadilla antoi 50cm kuhan. Katoppas poikaa, hieno kala!

Illan isoin kuha (50cm) keltaisella PL Core Shadilla

Ei ollut 7cm jigi liian pieni tuon kokoiselle kalalle. Kuha lähti meidän mukaan, vaikka ei meillä ollut edes kylmälaukkua mukana, tietenkään =D Kotiin oltiin kuitenkin lähdössä ihan heti, joten kala pysyi vajaan puoli tuntia hyvänä, kun sen veresti veneessä.

Hyvin puri

Ainakin lähelle 50cm se oli =)

Kiitin Juhaa keltaisesta värivinkistä ja vaihdoin itselleni saman jigin. Tärppejä, kaloja, tärppejä, joo löytyi näköjään oikea väri! Hetkessä voi kalojen mieli muuttua ja kuin nappia painamalla saattaa toinen väri alkaa toimimaan. Enää ei mittakaloja tullut, vaikka sitä vähän toivottiin, mutta kyllä tuosta yhdestäkin kalasta jotain herkkua saa tehtyä.

Koko olisi saanut olla hieman isompaa =D

Kuhatkin kämmenen kokoisia :)

Ilta oli erilainen ja mielenkiintoinen. Ajattelin, että minulla saattaisi olla tylsää heitellä tyhjää, mutta kalojahan kävi veneessä jopa enemmän, kuin joillain huonoilla reissuilla. Silti en aio elektroniikasta luopua, vaan toivon mukaan seuraavalla reissulla pääsen taas Eliten ruudulta kaloja bongailemaan.

Aurinko laskee jo puoli kymmenen hujakoilla

Onkohan tämä kesä nyt loppumassa? Itse jigailisin mielelläni vielä kuukausia, mutta kyllä se syksy taitaa työntää jalkaansa oven väliin. Leinon Pekkakin vähän muistutteli Suomen neljästä vuodenajasta lähettämällä keltamahoja ensi talvea varten. Toisaalta se on ihanaa, että Suomessa voi harrastaa niin montaa eri kalastusmuotoa ja erilaisissa olosuhteissa. Eipähän käy elämä tylsäksi :)

Keltainen maha pukee oikein hyvin näitä Nulikoita :)

Edelleen vanha vene seisoo laiturissa ja se olisi jo ihan lähtövalmiina uudelle omistajalle. Tulkaa nyt joku tekemään hyvät kaupat ja viekää Puattinen järvelle, se rakastaa sitä =) Linkki nettiveneeseen.

Kylläpä taas vierähti viikko nopeasti, enkä ole joutanut blogiakaan päivittämään. Nyt sitten saattaakin olla luvassa ennätyspitkä romaani =) Kalassa on käyty ja pyörähdimpäs katsomassa vähän eksoottisempiakin kalalajeja huvipuistoreissulla. Pakko laittaa muutama kalakuva teidänkin nähtäväksi, sillä kyllä ne veden asukit ovat mielenkiintoisia otuksia, elivät ne sitten kotivesillä tai maapallon toisella puolella. Löysin näistä kaloista paljonkin samoja piirteitä, kuin kotimaan kalalajeista. Siellä oli selkeästi ainakin lahnan, ahvenen, matikan ja sären “sukulaisia” :)

No mutta sitten kotimaan uutisiin :) Ruotsalaisen Pasi Samfishingiltä kysyi joku aika sitten, että lähtisinkö Peter Lahden kyytiin Kallavedelle pienelle jigireissulle. Samfishing on vuosittain järjestänyt jigitapahtuman, jossa Peter on ollut opastamassa jigailun alkeita. Tänä vuonna he tarjosivat kiinnostuneille parin tunnin jigireissun Peterin kyydissä Kallavedellä ja ihan ilmaiseksi. Aivan mahtava tilaisuus kartuttaa omaa tietämystä jigiasioissa.

Minulta ei tarvinnut kahta kertaa asiaa kysyä, sillä kaksi tuntia Peterin mukana opettaa enemmän, kuin koko kesä itsenäisesti Kallavedellä. Ainakin melkein :) Kyseinen jigireissu oli viime torstaina ja veneessä oli minun ja Peterin lisäksi viisi henkeä. Päivän aikana Peter teki yhteensä kolme parin tunnin reissua, joten jigioppeja jaettiin kaiken kaikkiaan isolle porukalle.

Peterin vene on iso ja vakaa, ja siinä mahtuu isompikin porukka kalastamaan yhtä aikaa

Ruokakalat kahdessa tunnissa, kyllä on tehokasta!

Minulla ei ollut kalatavoitteita päivälle, sillä ennemminkin halusin kuunnella Peterin neuvoja, ja oppia lisää jigikalastuksesta. Sain taas hyviä vinkkejä kalapaikkojen etsimiseen ja Peter näytti plotterista potentiaalisia kuhapaikkoja keväällä, kesällä ja syksyllä. Taas sitä katselee omia karttoja ihan uusin silmin, Pirttilahdenkin ympäristöön ilmestyi useita uusia kalapaikkoja :) Kyllä tuota miestä jaksaisi kuunnella vaikka vuorokauden putkeen, niin mielenkintoista juttua sieltä tulee :)

Torstain aiemmilla reissuilla porukka oli saanut kuhaa ihan syötäväksi asti. Ennen viimeistä reissua keliin tuli pikkuinen muutos ja sade meinasi tulla päälle. Kala pisti suunsa kiinni ja ainakin tunti kalasteltiin tyhjää. Olimme samoilla paikoilla, jotka aiemmin päivällä olivat antaneet kuhaa, mutta nyt ei saatu niistä edes tärppejä. Seitsemän virpan viskelijää, mutta kalat väistelivät jigejä tehokkaasti.

Sadealue meni onneksi ohi

Tarkkaavaisia korva- ja silmäpareja, kun Peter opettaa jigauksen saloja

Kokeilin eri värejä ja ainakin kymmenen eri jigiä ehti käydä uimassa, ennen kuin sain ensimmäisen tärpin. K.P. Baitsin muikkuväri oli kalojen mieleen ja toinen tärppi tulikin jo ylös asti. Jes, ensimmäinen kala veneeseen ja se tuli minulle, en olisi uskonut :) Kala oli alamittainen kuha, joten vapautin sen nopeasti. Jatkoin heittelyä ja selkeästi väri oli oikea, sillä jo toinen alamitta kävi veneessä. Kala aktivoitui hetkeksi ja kohta keulassa nousi mittakala veneeseen.

Tulihan sitä veneeseen mittakalaakin!

Pasi jikkailee :)

Aika kului liian nopeasti ja reissu läheni loppuaan. Vertikaalijigasin veneen perästä ja vielä loppumetreillä ehdin nostaa yhden kuhan veneeseen. Se olikin jo vähän paremman kokoinen ja mitat täyttävä.

Tämä 54cm on syypää mun hymyyn

Minireissu meni paremmin kuin odotin ja minun laskujen mukaan veneessä kävi neljä kalaa, joista minä sain kolme. Kerrankin hyvä tuuri :)

Peter oli ottanut minusta ja kuhasta mageen kuvan =) (Kuva: Peter Lahti)

Tuoretta lähiruokaa

Perjantaina lähdin kalakaverin kanssa kalaan Pirttilahden suunnille ja Peterin innoittamana kartoitettiin alkuun vähän uusia paikkoja. Olin katsonut kartasta erään syvän montun penkan valmiiksi ja ajoin suoraan siihen. Paikka vaikutti tosi potentiaaliselta ja reissu alkoikin hyvin, kun lähes heti sain siitä kuhan. No niin, näinkö helppoa se kalapaikkojen etsiminen on. Kartasta vaan määränpää valmiiksi ja siirtymä siihen. Sitten viehe veteen ja kala veneeseen.

Sitten Ahti koputti olkapäähän ja sanoi, että ei se kuules Jaana niin mene. Sinun pitää tehdä enemmän töitä kalojen eteen. Paljon enemmän. Eihän se Ahti oikeasti siellä käynyt, mutta jotain tekemistä sillä herralla varmasti oli sen asian kanssa, että sen aloituskuhan jälkeen kalastettiin monta tuntia tyhjää.

Ei auttanut uusien paikkojen etsiminen kartasta, sillä joka paikka piirsi tyhjää. Plotteri oli taas täynnä jälkiä ja tuntui, että kaikki paikat oli koluttu. Kai sitä kotiin joutaisi, mutta sitten muistin, että oltiin meidän ykkösahvenpaikan lähettyvillä. Käydäämpäs huvikseen kokeilemassa vielä se, ja katsomassa että voiko satavarma ahvenpaikka olla tyhjä. Me ollaan käyty tänä kesänä sillä samaisella paikalla useita useita kertoja ja aina siinä on ahvenen syönti käynnissä. Se olisi ihme, jos siinä ei joskus olisikaan kalaa.

Perjantai ei tehnyt poikkeusta sääntöön, kalaahan siellä oli ja paljon. Ankkuroiduttiin kalojen viereen ja alettiin nostelemaan kalaa veneeseen. Tuolla paikalla kalojen keskikoko on 200-300g, eikä olla koskaan saatu siitä yli 400g ahvenia. Tälläkin kertaa jouduttiin päästämään kaikki takaisin, sillä se puolen kilon köllikkä olisi minulla haaveissa. Veneessä kävi kymmeniä kaloja ja kyllä saalis olisi ollut tosi monta kiloa, jos kalat olisi otettu mukaan. Kalastus oli kivaa, vaikka tällä kertaa ei savupönttöön asti kalaa saatukaan. Ahven söi varmaan tunnin ja syönnin hiivuttua lähdimme kotiin.

Mistä tunnistaa pienen ahvenen? Siitä, kun se näkyy läpi.

Tänään kello oli soimassa vasta viideltä, sillä eilinen huvipuistoreissu oli sen verran rankka :) Tämän päivän keli vaikutti liian hyvältä ja jotenkin epäilin jo heti aamusta, että kalaa ei tänään tule. Tottakai pienen taikauskon omaavana ajoin aamulla kello kahdeksaksi viime sunnuntain kolmosen kuhan paikalle jälleennäkemisen toivossa. Typötyhjäähän siellä oli ja oikastaan kaikkialla muuallakin Kallavedellä. Pyörittiin Ollinselällä ja vain yksi pieni kuha oli päivän saaliina yhteentoista mennessä. Tänään tuli ajettua ehkä eniten ikinä ja sain tuhlattua puoli tankkia bensaakin.

Aloin jo luopumaan toivosta, kun kalaa ei vaan löytynyt mistään. Kiertelin ihan uusia paikkoja ja sitten näin erään saaren vieressä kymmenessä metrissä kalaa. Laskin Savage Gearin salakan pohjaan ja sain varmaan 20 tärppiä sekunnissa. Ihan oikeasti! Kalat olivat ihan hulluina ja tunnistin ne heti ahveniksi. Paikalle oli pakko ankkuroitua, sillä niin hurjana tärppiviä kaloja ei saa missään nimessä päästää karkaamaan.

Ankkuroinnin jälkeen se taas alkoi, nimittäin ihana ilotulitus. Koko ajan oli kala kiinni ja niitä tuli heittelemällä ja vertikaalilla. Nämäkin ahvenet olivat liian pieniä savupönttöön ja keskikoko samaa luokkaa kuin perjantaina eli 200-300g. Lokkeja kerääntyi ympärille ruuan toivossa. Sama ilmiö muuten tapahtui perjantainakin. Ennen vanhaan kalapaikat etsittiin lokkeja seuraamalla, mutta nykyään lokit etsivät kalapaikat seuraamalla minua =) Vitsit, että niistäkin on tullut laiskoja ;)

Ilotulitus kesti tänään tunnin ja sitten se loppui kuin seinään. Käytiin testaamassa pikaisesti vielä yksi tuttu paikka ja sieltä jgiin nappasivat ahven ja kuha. Olisi kyllä mukava löytää isompaa ahventa vielä tänä kesänä, selkeästi ne eivät liiku noiden pienempien ahventen kanssa samoissa parvissa. Laitetaan nyt vielä tälle kesälle tavoitteeksi kilon ahven, mistäköhän minä sellaisen löytäisin? =)

42cm näyttää pikkiriikkiseltä viime viikonlopun kolmosen jälkeen =)

Se on ihan uskomatonta, minkälaisia elämyksiä kalastus voikaan tarjota. Pääsin eilen taas kokemaan ihan käsittämättömän hienon kalastuspäivän, sen kuvailussa ei voi mitenkään käyttää liikaa ylisanoja. Upea, mahtava, tapahtumarikas, unohtumaton. Olen vieläkin ihan fiiliksissä, yleensä tuollaisia reissuja pääsee tekemään vain unissaan.

Vähän aikaa sitten kerroin päässeeni kalaan kalastusopas Teemu Hiltusen kanssa, pääset lukemaan meidän huippureissusta tästä. Nyt minulle tarjoutui mahdollisuus päästä kalaan kahden kalastusoppaan kanssa, Teemun lisäksi veneessä olisi Peter Lahti. Arvostan Peteriä tosi paljon ja hän on tottakai Suomen ykkösnimi jigikalastuksessa. Olin erittäin innostunut tarjouksesta ja ilman muuta halusin lähteä mukaan oppimaan ja kalastamaan.

Teemu tuli hakemaan minut aamulla seitsemältä ja tarkoitus oli kalastaa koko päivä Vuotjärvellä. Ajettiin Lastukoskelle, josta pystyi laskemaan veneen.

Peter tuli meitä laituriin vastaan

Kun olimme matkalla Kuopiosta Lastukoskelle, kuulin Teemulta, että Yle on tulossa tekemään juttua Itä-Suomen alueuutisiin jigikalastuksesta ja kalastusopastoiminnasta. Kuvausryhmä saapui yhdeksäksi ja lähdimme heti vesille. Pari tuntia aamusta meni aikalailla samoilla paikoilla pyörien, sillä Ylen porukalla oli tiukka aikataulu. He halusivat kuvaukset ja oppaiden haastattelut nopeasti purkkiin, joten emme voineet lähteä kovin kauaksi rannasta. Kuvausten lomassa löysimme joitain ahvenia ja käyttipä Teemu veneessä aika jytkyn kuhankin, huikea kala heti aamusta!

Teemu ja Vuotjärven kuparikylki

Jos Ylen juttu jigikalastuksesta meni ohi, niin sen voi katsoa Yle Areenasta http://areena.yle.fi/1-3638243, juttu alkaa kohdasta 3:50.

Kun kuvaukset olivat ohi, Peter ehdotti Syvärille siirtymistä. Olin innoissani, sillä olen kuullut Syväristä pelkkää hyvää, mutta koskaan en ole siellä päässyt käymään. Lähdimme Syvärin puolelle Peterin veneellä.

Peterin veneessä mahtuu kalastamaan isompikin porukka

Siirryimme Syvärille Lastukosken kanavan kautta

Sitten se alkoi, ilotulitus. Kalaopas löytää kaloja, joten kaksi opasta löytävät tuplamäärän. Peterillä oli samanlainen MotorGuiden keulasähkömoottori, kuin Teemulla, joten kalojen luokse parkkeeraaminen ja vieressä pysyminen oli helppoa. Peter hurautteli paikasta toiseen ja jokainen ankkuripaikka antoi kalaa, toiset enemmän, toiset vähemmän. Aina kun syönti hiipui, teimme muutaman kymmenen metrin siirtymän tai vaihdoimme kokonaan uuteen paikkaan.

Kyllä keulasähkömoottori on poikaa =D

Hymy herkässä

Meininki oli ihan erilaista, kuin minulla Kallavedellä. Kalaa näkyi tosi paljon luotaimessa ja aika pian näkymän jälkeen kalat tuntuivat myös siimassa.

Kuhien pesä

Teemu ja Peter korostavat vastuullisuutta kalastuksessa ja päivän aikana vain muutama ruokakoon kuha lähti mukaan. Tuollaisissa tilanteissa, kun kala on kovalla syönnillä, vastuullisuuden merkitys kasvaa. On ihan eri asia ottaa kaikki kalat mukaan, jos kalareissun aikana saa vain muutaman kalan, mutta eilen meitä oli viisi henkeä ja käytimme veneessä noin sata kuhaa.

Jos järvellä kalastaisi useampi porukka ja jokainen ottaisi kaikki saamansa kalat mukaan, määrät alkaisivat oikeasti olemaan tosi merkityksellisiä. Sellainen kalastus näkyisi aika pian kalakannoissa, joten parempi on toimia ennaltaehkäisevästi ja järkevästi jo ennen kuin kannat kärsivät. Kalastuksesta voi nauttia varmasti ihan yhtä paljon, vaikka vapauttaisi saamiaan kaloja. Ruokakalaa tottakai saa ja voi ottaa, mutta kohtuus kaikessa.

Tapahtumia riitti, huomatkaa taustalla taipuva vapa :)

Nykyään kalastus ei ole enää pelkästään ravinnon hankkimista, vaikka toki on niitäkin, jotka käyvät hakemassa ruokakalat ja lopettavat kalastuksen siihen. Useille kalastus on harrastus, jossa voi kokea monenlaisia tunteita ja se myös yhdistää erilaisia ihmisiä. Varmasti muissakin harrastuksissa pääsee nauttimaan hienoista hetkistä, mutta kyllä iso kala siiman päässä on jotain uskomatonta. Jokaisen pitäisi saada kokea se kerran, sen jälkeen se onkin menoa ;)

Paras ruokakuha on 45-50cm

Eilisen ykkösväri oli pinkki, varmaan 70-80% kaloista tuli pinkin sävyisellä jigillä. Minä sain alkuun aika harvakseltaan tärppejä ja kalaa, mutta sitten Peter värjäsi minulle oman mallistonsa valkoisen Shad jigin vaaleanpunaisella jigitussilla kahteen kertaan ja loppu onkin historiaa =)

Peter Lahden valkoinen 11cm Shad jigi vaaleanpunaiseksi naamioituna, voin kertoa, että toimii =)

Pinkkiä suussa hänelläkin :)

Kylläpä kuhat tykkäsivät siitä jigistä. Se oli niin ihana tunne, kun kerrankin tärppi vähän väliä. Ja mikä parasta, monet tärpit tulivat ylös asti :) Jouduin pistämään Peterin värityshommiin uudestaankin, sillä jigi purtiin käyttökelvottomaksi pariinkin otteeseen =D Ei vaan minun omat jigit näytä ikinä siltä :) Minullahan on jigilaukussa jopa vuosia vanhoja jigejä, kun taas Peterin veneessä ei yksi jigi kauan vanhene. Voisiko syy minun kalattomiin reissuihin ollakin siinä, että tarjoan kaloille vanhaa ruokaa, Peterillä kun taas on aina tuoretta murkinaa tarjolla ;)

Suorat vavat ja löysät siimat olivat eilen harvinainen näky ;)

Ei ole turhaan tämä mies saanut lempinimeä jigiguru

Syväriltä emme löytäneet yhtään ahventa, mutta muutamia haukia tuli kuhien lisäksi. Suurin osa kaloista oli kuitenkin kuhia ja kalat olivat vielä hyvänkokoisia. Kyllähän sielläkin alamittaisia on, mutta Kallaveteen verrattuna paljon vähemmän. Tai sitten minä vaan olen niin hyvä kalastamaan niitä alamittoja Kallavedeltä, että ne mittakalat jäävät piiloon.

Tämäkin Petrin komea kuha puri pinkkiin

Houkuttaisi kyllä joskus käydä yksinkin tuolla Syvärillä ja katsoa, mitä tapahtuu. Pahoin pelkään, että saalis olisi mitätön eiliseen verrattuna. Vielä on paljon opeteltavaa kalastuksen saralla ja varsinkin kalojen etsimiseen on panostettava enemmän. Eilen oli mielenkiintoista nähdä minkälaisista paikoista Peter kalaa etsi. Sain siitä hyviä vinkkejä Kallavettä ajatellen, sillä yleensähän etsin kartasta vedenalaisia luotoja ja patteja. Peter taas niiden lisäksi kalastaa myös erilaisia rintuuksia. Nyt pääsen ihan uusin silmin katsomaan Pirttilahden ympäristön karttaa, ehkä siellä onkin enemmän kalapaikkoja, mitä olen kuvitellut.

Kyllä muuten kalaa löytyy!

Antti hädin tuskin näkyy ison kalansa takaa :)

Täytyi ottaa yhteen kuvaan myös Petrin päivän pienin, jotta oma kuhani näytti isommalta :)

Kuuden jälkeen oli aika suunnata kanavan kautta rantaan. Kalahan jäi Syvärille edelleen syömään, kun lähdettiin ja harvoja ovat ne kerrat, kun Jaana lähtee syövän kalan luota pois :) Mutta ei makeaa mahan täydeltä ja takana oli kuitenkin fyysisesti raskas päivä, kyllähän se väsy painoi vähän jokaista.

Rantaa kohti väsyneinä, mutta onnellisina

Eilinen oli kyllä sellainen päivä, että sitä voi vanhana kiikkustuolissa muistella, jos vaan muisti pelaa =)

Isoja miehiä vai pieni kuha?

Teemu on harvoja Kuopiossa aktiivisesti toimivia kalastusoppaita ja häneltä löytyy ammattitaitoa löytää asiakkaalle kalaa. Hän on saanut osan opeistaan Peteriltä, joten ei ihmekään, kun kalan etsiminen Kallavedestäkin oli niin helppoa meidän edellisellä reissulla. Teemun Lohimaa Fishing Services-sivuilta saa lisää tietoa Teemun tarjoamista opaspalveluista. Peter Lahden Blue White Safarin sivuihin, opaspalveluihin ja tuotteisiin voi tutustua täällä.

Peter ja Teemu löysivät söpöt pienet kaksoset :)

Jos jigikalastus kiinnostaa ihan kilpailtavaksi asti, niin Tervon Lohimaassa on elokuun lopussa Kultakoukku jigauskisa, jossa voittaja saa MotorGuiden keulasähkömoottorin. Kilpailussa palkitaan viisi parasta venekuntaa ja osallistumismaksu on vain 50€/venekunta. Tarkemmat tiedot kilpailusta löytyvät alla olevaa kuvaa klikkaamalla.

Kuvaa klikkaamalla pääset lukemaan kilpailun tarkemmat säännöt

Ihana päivä, tutustuin uusiin ihmisiin ja tapasin vanhoja tuttuja. Kalastettiin yhdessä ja höpöteltiin mukavia. Ja kelikin oli aivan mahtava! Suosittelen jokaiselle tällaista ihanaa piristysruisketta arkeen, kyllä tuollaisen päivän jälkeen jaksaa taas vaikka vähän tyhjääkin pyytää :)

Kiitos Teemu, Peter, Antti ja Petri!