Siimat kireinä

Ilmoja pidelly. No sitä saa mitä tilaa, eikös me pakkasia toivottu? Säätiedotukset lupaavat päivä päivältä kylmempää ja juuri luin, että jopa -40C tulossa Suomeen. Heh, kyllä voi pilkillä tippa jäätyä nenän päähän :)

Toissapäivänä lähdin etsimään tavoitekalaa eli ahventa. Paikat olivat aika vähissä, kun Kallavedelle ei vielä uskaltanut mennä ja lammet ovat vähän tylsiä. Lammelle oli kuitenkin lopulta pakko suunnata ja valittiin joku pieni random lampi Savosta. Enhän minä sieltä mitään saanut, pari tuntia jaksoin pilkkiä tyhjää ja sitten oli pakko lähteä kotiin. Sormet olivat sitä paitsi ihan jäässä.

Lampi Toivalassa

Eilen oli välipäivä ja tänään päätettiin käväistä vielä naapurikunnassa eräällä järvellä ennen ensi viikolla tulevia tulipalopakkasia. Jospa se ahven tänään tarttuisi siiman päähän. Vahingosta viisastuneena kotoa mukaan lähtivät lämmitettävät rukkaset ja kädenlämmittimet.

Oltiin jäällä puoli yhdeksältä ja aika hämäräähän siellä vielä oli. Lähdettiin kohti kalapaikkoja ja kairailtiin matkan varrella. Hyvin oli teräsjäätä, ainakin kymmenisen senttiä. Pakkasta oli yhdeksän astetta ja pohjoistuulta viisi metriä. Laitoin ennätysmäärän vaatteita päälle ja pipojakin oli kolme. Säästyisinköhän tällä kertaa kylmyydeltä…

Hiljaista

Aloitettiin kalastus noin kuudesta metristä ja lähdettiin siitä etenemään syvempään. Puoleen tuntiin ei tullut tapahtumia ja uittelin muutamia eri tasureita. Kaiku piirteli tyhjää. Sitten testasin Panuccin 12cm kevennettyä ja en ehtinyt laskea sitä edes pohjaan, kun viiva lähti vastaan. Joko nyt ahven? Kova tärppi ja haueltahan se vaikutti. Kelasin kalan jäälle ja kyllä se valitettavasti hauki oli. Tasuri irti ja kala takaisin.

Sen jälkeen alkoikin haukien syöntikarkelot. Laittoi minkä tasurin vain uimaan, niin tuli vähintään tärppejä. Kaiusta pystyi katsomaan haukien syöksyt tasurille ja välillä meni vähän ohikin. En pysynyt edes laskuissa mukana, miten monta haukea tänään sain. Pari oli syönyt tasurin kokonaan ja tosi syvälle, niin lähtivät sitten kalapullien raaka-aineeksi, mutta loput sain irroitettua ja vapautettua.

Kalarosvo odottaa vuoroaan

Tärppi

Hauki oli helppo irroittaa avannossa, kun vaan piti huolen, etteivät sen silmät jäätyneet. Tai helppo ja helppo, hauet pitivät suunsa tiukasti kiinni, joten sai pihtien kanssa taiteilla, että löysi tasurin koukun. Ymmärrettäväähän se suun kiinni pitäminen oli, kun suussa oli niin herkullinen tasuri.. vaikea luopua.

Koko päivänä en saanut yhtään ahventa ja en edes tiedä, olisiko niitä ollut avannon alla. Mitkään tasurit eivät ainakaan kelvanneet ja morrihommia en kokeillut ollenkaan. Päivä oli mukava, vaikka ahvenia ei löytynytkään. Jäällä oli myös yllättävän paljon muita pilkkijöitä keliin nähden. Pilkkihulluja.

Pysyin suht lämpimänä koko ajan ja ainoastaan sormet palelivat välillä. Rukkasilla sekin ongelma korjaantui. Reilu viisi tuntia vierähti pilkillä. On se vaan mukava tunne, kun kala vetää siimaa ja tänään olivatkin siimat kireinä monta kertaa. Nyt sitten turjotetaan muutama päivä sisällä pakkasten takia ja kun sää lauhtuu, lähdetään etsimään niitä ahvenia ihan toden teolla. Ja ehkä kuhiakin :)

1kg rikki

Voisiko hienompaa lopetusta pilkkikaudelle toivoa? Ehkä se Ahti sittenkin tykkää minusta pikkuisen… Aamulla haikein mielin suunnattiin jäälle, todennäköisesti kauden viimeinen reissu. Oltiin jäällä kuudelta. Päivästä oli tulossa kaunis.

Suuntasin samalle avannolle, josta sain perjantaina reilun 900 grammaisen ahvenen. Kaiku piirsi typötyhjää ja uittelin Kalarosvoa välivedessä. Ehdin pilkkimään ehkä 15 minuuttia, kun jään alle ilmestyi kalaparvi. Silppuahventa on näkynyt nyt joka reissulla lähes kaikilla avannoilla, joten ajattelin olla ovela ja pistää ahvenen nahkaisen Kalarosvon uimaan parven alle. Vettä oli 10 metriä ja parvi ui parissa kolmessa metrissä. Nostin tasurin uimaan neloseen. Ehkä joku mörkö erehtyisi luulemaan minun tasuria parven heikommaksi ainekseksi.

Meni pieni hetki ja näin, kun pohjasta lähti määrätietoinen viiva tulemaan kohti. Viivan paksuudesta ei taas voinut päätellä mitään, se saattoi olla pieni kala tai sitten jättiläinen. Jos kala ui nopeasti pohjasta ylöspäin, niin kaiku ei piirrä kalan kokoa realistisena. Jäin vaan odottamaan tärppiä, sillä kalaparvi oli tullut samaan syvyyteen minun tasurin kanssa peittäen tasurin viivan. Ei auttanut muu, kuin odottaa tärppiä käsi tukevasti ongessa.

Kuvittelin kalan olevan hauki, oli taas niin hauen elkeet ja nopea lähes kuuden metrin nousu pohjasta. Sitten pamahti, äkkiä vaan kala siimasta ylös. Ehdin jo kalaa nostaessa vähän pettyä kiloluokan haukeen. Näitä on pakkasessa tarpeeksi. Kala jäälle ja voi jumalau.. se olikin ahven! Aloin nauramaan, että kas, varmaan 990 grammainen, hyvää huomenta! Ensin muutama kuva, kun Kalarosvo oli suussa.

Yritin silmämääräisesti arvioida painoa,10cm, 20cm, 30cm.. Voi vitsit, nyt menee jo lähelle kiloa. Possumaiset piirteet kylläkin, voisiko tämä pallero rikkoa maagisen kilon rajan? Ole nyt vaaka kerrankin minun puolellani.. Ja se oli, 1087 grammaa! Jeeeeeeee! Pari reissua on tullut tehtyä tämän hetken vuoksi. Nyt se ahven napotti siinä nenän edessä. Tuntui aivan mahtavalta, kevään viimeinen pilkkireissu ei yksinkertaisesti voisi päättyä paremmin. Sitkeys palkittiin. Ei enää kylmät, märät, tuuliset ja kalattomat pilkkireissut kirvelleet yhtään. Tämä pyyhki ne vähän huonommat reissut mielestä, elämäni paras pilkkikeikka!

Ihmeellinen tuo järvi kyllä, mentiin sinne tänä talvena ensimmäistä kertaa kaksi viikkoa sitten. 14 vuorokauden aikana saldona kolme yli kilon ahventa. Lisäksi pari ysisatasta, pari kasisatasta, kuusisatanen, viisisatanen.. Olen saanut tuolta tänä talvena vain yhden sormen mittaisen ahvenen, muut ovat olleet körmyjä. Tokikaan en ole morrilla pilkkinyt, kyllähän siellä sitä silppuakin ui…

Pilkkikaveri tuli hetken päästä pienen matkan päähän minun hottiavannosta. Eikös Kalarosvo alkanut niittää satoa silläkin reiällä. Jäälle nousi 1020g ahven. Päivä alkoi vaikuttamaan ikimuistoiselta, kaksi kilon ahventa puolen tunnin sisään.

Outoa sanoa näin, mutta tänään kalat olivat huonolla syönnillä :) Sain vielä yhden reilun kiloisen hauen, mutta siihen jäivätkin päivän tapahtumat. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä tämmöisten päivien takia kalassa jaksaa ravata. Tänään oltiin oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Kiitos Ahti. Ja kiitos Tommi ;)

TJ 3

Eli enää huomenna, sunnuntaina ja maanantaina pääsen vielä pilkille, sitten taitaa olla kausi taputeltu. Surkeeta, seuraavaan talveen on liian pitkä aika. Talvella pääsee aina niille hyville ottipaikoille, toisin kuin kesällä, kun yrittää epätoivoisesti rannalta heitellä. Ensi kesänä haaveissa olisi kyllä jonkun näköinen pieni paatti, katsellaan..

Tänään sai taas pitkästä aikaa pilkkiä. Tuntuu, että edellisestä kerrasta on viikkokausia, vaikka siitä on vain neljä päivää. Kello soi neljältä, oltiin hyvissä ajoin jäällä. Elonmerkkejä ei löytynyt, mutta se ei haitannut. Se pilkkiminen oli niin kivaa! Keli oli tosi hyvä, ei tuullut yhtään. Aamulla pari tuntia satoi vähän räntää, mutta sitten sekin loppui.

Mentiin rannasta jäälle tosi varovasti ja kairailtiin matkalla, ettei vaan olisi yllätyksiä matkan varrella. Naskalit kaulassa ja kelluntavaatteet päällä tottakai. Varovasti edettiin kilometrin päähän. Jää vaikutti onneksi vielä tosi hyvältä, teräsjäätä oli vähintään 15cm. Aamupäivällä jäälle pölähti kymmeniä pilkkijöitä, siellä olikin jotkut kisat. Vähän hymyilytti oma varovaisuus siinä vaiheessa, mutta mieluummin olen ylivarovainen tässä vaiheessa kautta.

Kalat olivat tosi passiivisia, niitä näkyi pohjan tuntumassa aina välillä, mutta ne eivät kiinnostuneet mistään. Kalarosvokaan ei aiheuttanut mitään reaktioita tällä kertaa. Uittelin useita eri tasureita tuloksetta. Tai kyllähän minä yhden vajaan kilon sattumahauen sain kalarosvolla ja toisen samanlaisen jigillä, mutta jos kahdeksassa tunnissa saa vain muutaman kalan, niin syönti on huonoa. Onneksi ei kuitenkaan ämpee.

Ai niin, karkuutin jonkun hirmuisen valaan. Vettä oli 10 metriä ja viidestä metristä “ihan puskista” sain tosi kovan tärpin, kala pysyi ehkä metrin matkan siimassa ja sitten irtosi. Tuntui, kuin jigin koukku olisi ollut jossain betonimöhkäleessä kiinni, ei meinannut siima hievahtaa mihinkään. Nanosiima kerkesi jo vähän uppoutua sormiin ja jos sitä valtavaa otusta olisi yhtään enemmän pitänyt vielä nostaa, todennäköisesti sormenpäät olisivat tippuneet yksitellen jäälle. Se oli ISO kala, en tiedä haluaisinko sitä edes toista kertaa oman siiman päähän.. koska se on sitten hei hei sormet.

Kuulin pilkkikaverilta tänään pilkkivinkin. Hän oli tiputtanut vertikaalijigin pohjaan ja antanut sen olla siellä pari minuuttia. Sitten oli tehnyt nopean neljän metrin noston (vettä 10m) ja pohjasta oli samantien ampaissut kala perään ja tärpännyt. Kuulemma iso, mutta irtosi nostovaiheessa. Muistin tämän vinkin jossain vaiheessa päivää ja tiputin jigin pohjaan. Laskin sekunteja about minuuttiin asti ja sitten nostin jigin nopeasti neljä metriä pohjasta. No hitto, kala ampaisi perään.

Se ui suoraan jigille ja tärppäsi. Onneksi olin laittanut ylimääräisen kolmihaarakoukun jigiin, niin kala pysyi kiinni. Epäilin haueksi, kun se lähti niin livakasti pohjasta. Nostin kalan helposti jäälle ja ihan mukava aapohan se siellä. Joku oli käynyt lähipäivinä samoilla paikoilla pilkillä ja tehnyt 10 tuuman reikiä, kylläpä nousi siitä avannosta kala ilman ongelmia. Ai että, kun aina olisi noin iso pilkkiavanto, ei tarvitsisi pelätä tasurin koukun jäämistä jään reunaan..

Niin, se aapo. Kyllähän se taas oli kivan kokoinen, mutta jo silmä kertoi, että ei mene kilo rikki. Vai olisiko vaa’assa vika, kun se aina pysähtyy siihen reiluun yhdeksään sataan..

Tuossa vesistössä kalat kasvavat hirmuista vauhtia, 1,2kg ahven oli vaan noin seitsemän vuotias, kun taas esimerkiksi Kallaveden reilu 600g ahven oli 10-vuotias.

Kalalla tuli ilmarakko (?) suuhun, kun nostin sen niin nopeasti ylös. Aika oudon näköinen, ihan kuin iso kieli…

Mutta kiva päivä ja mukava oli koskettaa kalaa pitkästä aikaa. Ahvenet ovat niin kauniita kaloja.. Nyt taisi kalojen piiloleikki loppua, toivottavasti pääsen huomennakin hipelöimään niitä ;)

Lasten kanssa pilkillä

Vihdoin tuli hyvät kelit ja tehtiin pilkkireissu lasten kanssa eräälle lammelle. Tosi vaikeaa oli saada ne kotoa mukaan ja lahjomallahan ne lopulta sanoivat joo. Porkkanana toimi 1€/kala.

Ihan viideltä ei aamulla lähdetty, kello oli lähempänä kymmentä. Tuntui oudolta olla lauantai-aamuna vielä yhdeksältä kotona. Hirmuinen kytö oli jäälle, toisin kuin lapsilla. Tehtiin eväsleivät ja kaakaot valmiiksi eväshetkeä varten.

Jäällä oltiin kymmenen jälkeen, kaiku piirsi pientä silppua. Tuo on jännä lampi, sillä siellä toimii vain morrit, ja tarkemmin Kuusamo-merkkiset ;) Joku lammen mörköhauki on kerännyt aikamoisen sarjan kirppuja suupieleensä, vielä sitä ei ole ylös saatu. Lähellä kuitenkin oli tänään, jos se nyt oli sama hauki, joka kävi avannossa näyttäytymässä.

Eilisen jälkeen tilanne on hauki 1 – Jaana 1. Minulla on kaikissa pilkeissä nanofiili, mutta en tiedä mikä minuun tänään meni, kun pistin yhteen pilkkiin monifiiliä. Kirppu heilui siiman päässä pienessä perukkeessa. Sain älyttömän tärpin, vettä oli alle 2 metriä. Kala vaikutti isommalle kuin eilinen 3,8kg, jouduin uittelemaan sitä paljon kauemmin, toki siimakin oli ohuempaa. Huusin “nostokoukkumiehelle” viereiselle avannolle, että tarvitsen apua, nyt on iso vonkale. Jouduin monta kertaa antamaan siimaa kalalle lisää, kun se teki spurtteja. Vihdoin sain sen avannon alle ja aloin ohjaamaan avantoon. Hauki oli tosi aggressiivinen.

Kala tuli avantoon asti ja se oli iso. Kutosen reikä oli tiukka. Nostokoukkua ei saatu tarttumaan ja sitten katkesi siima. Sinne meni kala kirppu suupielessään. Kyllä pikkuisen ärsytti! Siima oli tänään laitettu (0.20) ja solmut kunnossa. No mutta aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta.

Pulssin tasaannuttua ärsytys alkoi vähenemään. Jonkun muun kalalajin karkuutus olisi tuntunut pahemmalta, mutta kyllähän tämäkin kirveli. Minulla on toinen samanlainen kirppu, mutta ehkä sen hauen leukaan ei niitä enää mahtunut, koska tärppejä ei enää tullut. Kalastus on aikamoista ylä- ja alamäkeä. Eilen meni kaikki putkeen ja hauki tuli jäälle. Tänään taas onni oli kalan puolella. Isot hauet ovat pelottavia, kun ne ovat niin vahvoja, ja minä heiveröinen yritän niitä kesyttää. Varsinkin talviaikaan ne ovat vaikeita pyydettäviä, kesällä ne on paljon helpompi saada haaviin.

Lapset malttoivat pilkkiä vain vähän aikaa. Lähes hetihän heille tuli nälkä, koska mukana oli myös pullaa. Viisi euroa maksettiin heille palkkaa, eli viisi kalaa yhteensä jäälle. Ei näytä pilkki-innostus vielä ihan hirveästi periytyneen, mutta ehkä joskus… lahjomalla ja kiristämällä ;)

Yksi oli jopa ilman paitaa, meno kuin Venäjällä ;)

Harmi kun kala oli noin huonolla syönnillä, tuolta lammelta on tullut tänä talvena vajaa kasisatanenkin ja muitakin vähän pienempiä körmyjä. Nuorimmaisen (9v) kalan tärppi tallentui videolle, eihän se mikään valtava ole, mutta kala se on miljoonavelikin. Ja euron arvoinen ;) Video täällä.