Pilkkikauden parhaat palat eli parhaat kalat

Tässä pieni yhteenveto pilkkikauden 2014-2015 parhaista kaloista. Kausihan starttasi jo joulukuun lopussa ja jatkui 6.4. saakka. Kai sitä vieläkin jostain jäätä löytyisi, mutta ei uskalla enää lähteä kokeilemaan. Pilkkireissuja kertyi yli 50 kappaletta eli kyllähän tuolla jäällä tuli jonkun verran aikaa vietettyä. Mutta enemmänkin ois maistunut ;)

Tammikuun 31. päivä pilkkiin tarttui 1,74kg kuha Sotkanselältä. Vieheenä oli Sillin ysi. 

 



Perjantaina 13.3. Sotkanselällä Panuccin kevennettyyn tasuriin iski elämäni isoin pilkkikala, harmi vain, kun se oli hauki. Kuha olisi ollut kivempi :) Mutta mukava kala se oli tämäkin, painoa tarkalleen 3,78kg.


Pilkkikauden kruunasi kolme pilkkikautta aktiivisesti jahdattu ahven, eli kilon pötkylä tarttui vihdoin ja viimein minunkin tasuriin 6.4. Painoa kalalla oli 1087g. Ottipelinä oli Kalarosvon ahvenen nahkainen kevennetty. Pieni videopätkä päivästä.


Possu. Minun.


Iso jigipyrstöinen Kalarosvo antoi kilon ahvenen

Pari ahventa pääsi lähelle kilon haamurajaa jo aiemmin talvella, nämä molemmat olivat yli 900g. 

 

Pieni jigipyrstöinen Kalarosvo

Tänä talvena pilkkiahventen keskipaino on ollut ihan mukavissa lukemissa, sillä en ole niitä sormenmittaisia miljoonaveljiä kovinkaan montaa pilkkinyt. Tykkään isoista :)

Levypyrstöinen Kalarosvon kevennetty ja noin 800g ahven



Näiden kalojen lisäksi tuli ihan hyviä ruokakaloja aina välillä. Eräänä viikonloppuna perättäisinä päivinä, samalta avannolta ja samaan kellon aikaan nousivat nämä kiloiset kuhat. 

Vähän pienempiä ahvenia (about puoli kiloisia)



Ja voe tokkiinsa, ei sitä kalloo aina tule. Varmaan puolet reissuista oli ämpeet eli tultiin tyhjän kalapussin kanssa kotiin. No mutta tämmöistä tämä kalastus on. Eli IHANAA! 

Pilkkivarusteet lähtevät nyt kesäksi jemmaan ja alan valmistautumaan avovesikauteen. Venettäkin käytiin tänään katselemassa ja Kallavesj-messuilta mukaan tarttui yksi Karpen kuhavaappu kesää varten. Hipelöin myös Garminin kaikuluotainta, voi olla, että päivitän kaikuni vähän uudempaan ja nyt sitten pähkäilen merkkiä ja mallia…

Ja nyt tulee kummallinen toive pilkkihullulta: sulakaa jäät! =)


Ihan hyvä päivä

Lukuunottamatta elämäni suurimman kalan karkuutusta. Koskee vieläkin sydämeen ja ahdistaa, tarvitsen vertaistukea.

 
Aamu alkoi aikaisella herätyksellä ja suunnaksi valittiin Sotka, koska jopa lehdessä oli tämmöinen mainos. Tästä todellakin meinasi tulla superviikko, josta kirjoitellaan lehdissäkin, mutta ei sittenkään (tällä kertaa).
 
Oltiin seitsemän jälkeen jäällä. Aika hiljaista oli koko aamupäivän muutamia sinttejä ja vauvahaukea lukuunottamatta. Hauki tuli hauskasti, kun laitoin Kuusamon tasurin ihan avannon alle odottamaan pohjaan laskemista ja sillä välin aloin virittämään kameraa kuvauskuntoon. Tunsin vavassa jonkun repäisyn ja kun vilkaisin kaikuun, kala oli noussut monta metriä pohjasta tasurin luo. Äkkiä vastaiskuasento valmiiksi ja kohta tuli uusi tärppi. Onki hajosi säpäleiksi, vaikka kala oli pieni kuin mikä. Nostin sen kuitenkin näytille jäälle, kun olisihan se voinut olla vaikka ahven. Pieni videopätkä aiheesta täällä.
 
Puolen päivän maissa menin takaisin aamuisille rei’ille erään railon viereen. Vettä oli vajaa 10 metriä. Uittelin Sillin ysiä pohjan lähellä ja nostin pari kolme metriä ylöspäin. Kohta näin tosi nopeasti pohjasta lähtevän viivan. Olin varma, että se oli hauki. Kala tuli suoraan tasurille ja tärppäsi ja lähdin kelaamaan sitä ylös. Avannon alla kala rimpuili kuin hauki ja tasurin koukkukin tarttui vielä jään alareunaan. Sain koukun kuitenkin irtoamaan ja kalan nostettua putkeen. Se olikin kuha! Olin ihan varma, että se olisi ollut hauki. Kuhan strategiset mitat 1kg/50cm. Ja ilmanpaine oli muuten alle tonnin taas, tarkalleen 995 silloin kun kuha tärppäsi. 
 
Kaloja ei enää näkynyt alla, joten lähdin vähän syvempään. Menin 15 metriin ja Silliä pohjaan. Pohjassa ei elämää näkynyt, mutta välivedessä viidessä metrissä näin kalan. Nostin tasurin äkkiä kalan yläpuolelle ja sainkin tosi kovan tärpin. Kala ei tarttunut ja hävisi paikalta. Kohta tasurin alle ilmestyi kaksi keltaista viivaa. Lähdin nostamaan tasuria ihan hitaasti ylöspäin ja toinen kaloista lähti seuraamaan. Sitten se tärppäsi. Se oli ihan jumalaton. Aloin kelaamaan sitä ylöspäin ja ei ole ikinä hyrräkelalla mikään kala tuntunut niin raskaalta. Se oli ***** iso. Sain sen kelattua avannon alle, mutta en ohjattua avantoon. Yritin antaa sille vähän siimaa ja olisi varmaan pitänyt löysyttää jarrua. Muutaman sekunnin päästä kala irtosi. Näin kuuden tuuman avannosta hopean harmaan mahan, selän tai kyljen. Ei mitään havaintoa mikä kala se oli. Toivoin, että se olisi ollut hauki, mutta ei se ollut. Mitkä kalat uivat pareittain välivedessä? Siinä oli kuitenkin 15m vettä ja kalat uivat vitosessa…
 
Minulla meni ainakin tunti, että pääsin pahimmasta ärsytyksestä ohi. Mietin vaan mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Avannossa oli tosi kova “virtaus”, kun vettä meni jäältä siihen koko ajan kuin viemäriin. 

Tasuri heilui siiman päässä koko ajan, ehkä kala ei saanut syötyä sitä tarpeeksi hyvin, että se olisi pysynyt kiinni ja tullut jäälle asti. Jos nyt olisi edes avannosta mahtunut.. Tai sitten se oli päätykoukussa kiinni ja sai itsensä väännettyä irti. Eipä aiemmin tullut kilon kuha siinä vaiheessa enää paljon mieltä lämmittänyt, mutta kai tästä psykoterapian avulla yli pääsee.

Jäällä on todella märkää ja liukasta. Voisi pikkuhiljaa vähän pakastaa, paitsi sitten on vielä liukkaampaa.


Huomenna mulla on sitten yksi kana kynittävänä Sotkalla…

Verta, hikeä ja onnen kyyneleitä

Tulihan sieltä vihdoin jotain kerrottavaa blogiin. 


Tänään aamulla herätys oli puoli kuudelta, koska lähdimme 40 kilometrin päähän kalaan, tarkemmin sanottuna Sotkanselälle. 


Oltiin katseltu kartasta potentiaalisia paikkoja valmiiksi. Suunnitelmat menivät uusiksi kun määränpää läheni, sillä emme päässeetkään autolla sinne, minne alunperin suunnittelimme auraamattoman tien vuoksi. Jouduttiin myös unohtamaan kartasta katsotut pelipaikat. 

Lopulta päästiin erästä metsäautotietä noin 300 metrin päähän rannasta. Se oli “ota tai jätä” -tilanne, ja koska sinne asti oltiin jo ajettu, ei muuta kuin kamat ahkioon ja metrin hankeen rämpimään. Matka rantaan kesti ehkä puoli tuntia ja hiki oli aikamoinen, kun vihdoin päästiin jäälle. 


Jäällä karttaselain auki, syvyyskäyriä katselemaan ja niiden avulla suunnistamaan kohti potentiaalisia paikkoja. Porukka jakaantui kahtia ja minä lähdin yksin toiseen suuntaan kuin muut. Tuli vaan joku tunne, että tuonne. Vettä oli alla viisi metriä ja katsoin kartasta erään yhdeksän metrin montun, jota kohti lähdin. Tein reikiä matkan varrelle, mutta kaloja ei näkynyt. Syvyys ei meinannut millään kasvaa, koko ajan viittä ja kuutta metriä. Kuulin viikolla vinkin, että Sotkalta oli noussut kuha kahdeksasta metristä. En kuitenkaan saanut mitään tarkempia koordinaatteja ja Sotka on aika laaja käsite. 
 
Vihdoin syvyyttä alkoi tulla lisää ja päätin kokeilla vajaasta kahdeksasta metristä. Kalarosvo avantoon ja pohjassa näkyikin heti kalaa. Kalat nousivat tasurille, mutta eivät tärpänneet vaan painuivat takaisin pohjaan. Sain kännykkään viestin ja nostin tasuria vähän ylemmäksi siksi aikaa, kun katsoin puhelinta. Kun tasuri oli paikallaan, taas nousi kaloja pohjasta. Eivät vaan ottaneet.
 
Nostin tasurirasian jäälle ja päätin kokeilla kaikki värit läpi. Ensimmäiseksi pistin Sillin ysin kiinni ja laskin tasurin pohjaan. No eikös taas kännykkä piipannut, joten nostin tasurin pari metriä pohjan yläpuolelle. Tasuri oli ihan paikallaan sen ajan, kun räpläsin puhelinta, ja kohta lähti viiva pohjasta. Nopeasti otin tukevan otteen ongesta, sillä viiva tuli kohti. Kala ui suoraan tasurille ja tärppäsi, ei tarvinnut muuta tehdä kuin vastaisku. Minulla on hyrräkelallinen venepilkkivapa, jossa on kuitusiima ja ongella saa tehtyä tosi hyvin vastaiskun. Ohjasin kalan avantoon ja nostin ylös perukkeesta. Kala oli hyvin kiinni ja tuli tosi helposti jäälle. Kyllä minä huusin ja pompin sen jälkeen! Siinä melkein onnen kyynel vierähti poskelle, vaikkei se mikään jättiläiskala ollutkaan. Kuitenkin minun suurin kuha, ennätys parani vain muutaman kymmenen grammaa, mutta parani kuitenkin. Kala oli myös suurin pilkkikalani, 1,74kg ja 55cm. Lyhyt pullukka :)

Kuha nousi jäälle kello 10.30
Minun huuto kaikui joka paikkaan ja niinpä muukin porukka tuli hetkessä minun luo hottipaikoille. Olisiko pitänyt olla hiljaa ja kaikessa rauhassa jatkaa pilkkimistä, kun kaloja kerran alla oli? Kohta ympärille ilmestyi reikiä ja kaikki yrittivät saada kuhan omaan pilkkiinsä. Siltä paikalta ei kuitenkaan enää kuhia noussut, ainoastaan joitain ahvenia.
 
Eilen epäilin Ahdin unohtaneen minun syntymäpäiväni, mutta se muisti vaan päivän väärin. Ihana synttärilahja. Tänään tuli myös toinen kuha, mutta se oli alamittainen ja lähti takaisin kasvamaan. Lisäksi sain hauen ja ahvenen. Hyvä kalapäivä ja kaloja näkyi alun vaikeuksien jälkeen kaiussa paljonkin. 



Reissu oli rankka ja kävelyä tuli paljon. Alun metsässä tarpomisen jälkeen ajattelin, että jos joskus joku ansaitsee kalan, tänään se olisin minä. Reikiä tuli tehtyä aikamoinen määrä ja tuplana tietenkin, koska kaiulle teen aina oman avannon. Lisäksi sain kuhasta haavoja käsiini ja sormet vuosivat verta koko päivän, tasurirasiat ja onget olivat ihan veressä. Joku keksi joskus nimityksen pilkkihullu, se kyllä sopii minuun täydellisesti.


Tuli muuten älyttömän paksut fileet tästä köllikästä, ei meinannut fileerausveitsi riittää. Joko tässä pitää hommata suurempi veitsi tulevia reissuja ajatellen? ;) No totta puhuen tämä kala riittää minulle taas piiiiitkäksi aikaa, jaksaa helposti pilkkiä tyhjää muutaman viikon.