Aivan aluksi haluan suositella kaikuluotainta kaikille ison ahvenen tasurikalastajille, koska kyseisessä hommassa luotaimesta on suuri apu monessakin mielessä. Olen itse käyttänyt kaikuluotainta pilkinnässä jo vuosien ajan ja melkein uskallan väittää, että kun isoja ahvenia pilkitään tasapainopilkeillä välivedestä, saalis on luotaimen kanssa parempi, kuin ilman luotainta. Minulla ei kuitenkaan ole mitään faktaa kyseisestä väitteestä, joten vastuu on lukijalla, kuten kaikissa muissakin tässä artikkelissa esitetyissä väitteissä =)

Uskomuksia

Kalastukseen liittyy paljon erilaista perimätietoa ja olen itsekin kuullut väitteitä ja ”totuuksia”, milloin kala syö. Ja tottakai myös kalan syömättömyydelle on aina jokin syy ja se syy ei taida koskaan löytyä kalamiehen peilistä =)

Olen vahingossa todistanut monia näistä “faktoista” vääriksi. En esimerkiksi aina tarkista tuulen suuntaa kalaan lähtiessä ja kuulin vasta monta vuotta kalastusta jo harrastaneena, että kala ei syö itätuulella. Hups. Ainakin oman siiman päähän on tarttunut kalaa itätuulellakin. Ehkä kala ei välitä tuulen suunnasta, jos on nälkä. 

Voisiko asia olla niin, että kun itätuuli sanalla on niin huono kaiku kalastuksessa, niin moni jättää siksi lähtemättä kalaan, olen nimittäin kuullut niistäkin tapauksista. Eihän se kala tietenkään silloin pysty syömään, jos kalastaja vieheineen on kotona. 

Hyvä työkalu, jolla voi tarkastaa kalan syöntihalut, on kuukalenteri/kalakalenteri, vaikka epäilen, että siinäkin asiassa suurempi merkitys on kalamiehen omilla uskomuksilla ja haaveilla. Kun kalenteri näyttää, että kala syö, kalastaja suuntaa kalaan. Ja kenties saa saalista, jolloin tulee todistaneeksi väitteen faktaksi. Ja kun kalenteri sanoo, että kala ei syö, silloin pysytellään kotona.

Itse seuraan välillä ilmanpainetta, koska senkin perusteella voi kuulemma päätellä kalojen syöntihalukkuuden. Olen kuullut väitteitä, että kala syö korkealla ilmanpaineella. Toisten mielestä matalapaine on parempi. Jotkut taas sanovat, että raju muutos ilmanpaineessa laukaisee syönnin. No kaikilla mahdollisilla keleillä on kalassa oltu ja joskus ”paineteoriat” ovat pitäneet paikkansa ja joskus taas eivät. 

Sen verran ilmanpaineteoriaan uskon itse, että monesti jos ilmanpaine laskee nopeasti, se tarkoittaa lumisadetta. Ja ehkä pikkuisen paremmin kala syö kirkasvetisillä järvillä silloin, kun keli on harmaa. Kyse voi toki olla myös sattumasta ja siitä, että huonolla kelillä tulee monesti suunnattua mieluummin sinne kirkkaalle järvelle.

Kartta ja kalapaikat

Järvet, joilla itse kalastan, ovat keskisyvyydeltään melko syviä, joten myös pilkkiminen tapahtuu usein melko syvässä. Keskimäärin kalastusyvyys on 6-12 metriä järvestä riippuen. Mitä kirkkaampi vesi, sitä syvemmältä voi ja kannattaa kalastaa. 

Vaikka olen harrastanut tasuripilkintää vuosia ja oman alueen järvet ja niiden syvyyskäyrät ovat tulleet tutuiksi, silti joka kerta katson päivän kalapaikat kartasta etukäteen. Yleensä liikun moottorikelkalla ja hahmottelen mielessäni päivän reitin. Tottakai päivän aikana saattaa suunnitelmiin tulla muutoksia, varsinkin jos löytyy luonnonlaikkuja, mutta niistä lisää myöhemmin. 

Jos puhutaan selkävesien ahvenista, en ole huomannut, että ahvenet viihtyisivät eri paikoissa kesällä ja talvella. Toki kesällä ahven saattaa välillä nousta matalaan lämpöisen veden ja pikkukalan perässä, mutta kyllä pääosin ahventa tavoittaa aina kutakuinkin samoilta paikoilta. Siksi sanonta ”vanhat merkit paikkansa pitävät” pitää hyvinkin usein kalastajan kartassa paikkansa.

Aina ei siis kannata aloittaa kalastusta niin sanotusti puhtaalta pöydältä, vaan voi aivan hyvin kiertää tuttujakin paikkoja. Ja tottakai siinä sivussa löytyy välillä taas niitä uusiakin paikkoja, jotka jäävät jonnekin tärkeään muistilokeroon kalastajan päähän.

Se on jännä juttu, että ainakin itselläni on muistissa melkein kaikki kalapaikat omilta perusjärviltä, joilla olen käynyt säännöllisesti kalassa. Ne vaan palaavat ihmeellisesti mieleen, jos näkee järven kartan syvyyskäyrineen. 

Ja jos muisti alkaa temppuilemaan, sekään ei oikeastaan haittaa, koska paikat, joissa ahven viihtyy, ovat melko samanlaisia kaikilla järvillä. Ja tässä välissä täytyy huomauttaa, että kun puhun ”kaikista järvistä”, puhun Pohjois-Savon järvistä, joilla itse kalastan. Uskon kyllä, että sisävesillä ahvenet viihtyvät aikalailla samantapaisissa paikoissa joka puolella, jos ravintona on muikku/kuore ja kalastuspaikkana suht syvän järven selkävedet. 

Kaikuluotaimen lisäksi suosittelen hankkimaan puhelimeen karttaohjelman. Sen avulla kalapaikoille suunnistaminen on helppoa ja nopeaa. Kartat ovat ihmeen tarkkoja ja syvyydet pitävät hyvin paikkansa. Ja lopullisen syvyyden voi tarkistaa luotaimen avulla. 

Kuten jo aiemmin sanoin, kirkkaammilla järvillä kalastussyvyydet ovat hieman enemmän, kuin tummempi vetisillä järvillä. Aloitan kalastuspaikkojen etsimisen kartasta juurikin järven veden värin perusteella. Jos on tiedossa, että yleisimmin kala on vaikka yli kymmenessä metrissä, kartoitan järven potentiaaliset paikat syvyyksissä n. 8-14 metriä. 

Esimerkiksi Navionicsin karttasovellus on hyvä, koska siihen saa muokattua syvyydet eri värisiksi, jolloin kartan tulkinta on helpompaa. Itse olen laittanut alle 11 metrin veden vihreällä, jolloin näen yhdellä silmäyksellä potentiaaliset kalastusalueet.

Paikka valikoituu kokeilun arvoiseksi, jos suht laajan ja tasaisen alueen vieressä on syvää vettä. Itse kalapaikka on silloin joko sen laajan ja tasaisen alueen korkeimmalla kohdalla tai syvään päin laskeutuvissa loivissa penkoissa.

Kyseisen kaltaisella alueella kannattaa kokeilla eri syvyyksiä ja mieluummin aloittaa pilkkiminen matalasta syvään päin. Karttaohjelman avulla voi ensimmäisen avannon tehdä oletetusti matalimpaan kohtaan.

Mikäli kalaa ei ole avannon alla, ahven kuitenkin näkee laskeutuvan tasapainopilkin kauempaakin, siksi onkin tärkeää pitää maltti mukana, kun tasurin laskee avantoon. Tasuria ei kannata koskaan laskea suoraan pohjaan, vaan uitella ainakin alkuun välivedessä.

Tasapainopilkin uinti

Tasuria voi uitella parhaaksi näkemällään tavalla. Itselläni ei ole yhtä tyyliä, ja kaikuluotainta apuna käyttäen vaihtelen eri tyylejä. Olen esimerkiksi saanut ennätysahveneni pitämällä tasuria paikallaan noin viisi metriä pohjan yläpuolella. Ja olen myös saanut isoja ahvenia uittamalla tasuria rajusti isoilla nostoilla. Oikeaa ja väärää tapaa ei ole, ja sekä itse tasurista että kalojen käyttäytymisestä riippuen, päätös uittotyylistä kannattaa tehdä vasta avannolla. 

Välillä tasurin alapuolelle saattaa ilmestyä kaloja, jotka vaativat nopeaa uittoa, ennen kuin tärppäävät. Ja välillä taas nopea liike säikäyttää kalat tiehensä. 

Sellaisessa tilanteessa luotain on ensiarvoisen tärkeä apuväline. Olen itsekin tehnyt virheen ja heilauttanut tasuria, kun ahven on ollut lähestymässä. Kala on välittömästi kääntynyt pois päin, mutta tilanne on silti ollut vielä pelastettavissa.

Olen laskenut tasurin loittonevan ahvenen kohdalle ja alkanut värisyttämään tasuria ahvenen nenän edessä. Ja pam, kala on iskenyt kiinni! Peli ei siis välttämättä ole vielä menetetty, vaikka ahven kääntyisikin pois päin. Mutta ilman luotainta peli todennäköisesti on menetetty. 

Toisinaan avannon alle ilmestyy kaloja, jotka uivat vain pohjan tuntumassa eivätkä nouse ollenkaan väliveteen, vaikka tekisi mitä temppuja. Silloin tasuri kannattaa pikkuhiljaa laskea kohti pohjaa. Kalat saattavat tärpätä ihan pohjasta. Tasurin värisytys joko paikallaan tai hitaasti ylös nostaen on monesti vastustamaton asia ahvenelle.

Joskus myös tasurin pomputtaminen pohjassa ja sen jälkeen nopea metrin tai muutaman nosto voi laukaista kalojen syönnin. Ja ahvenilla on jostain syystä tapana tulla nälkäisiksi yhtä aikaa. Kun yksi ahven tekee päätöksen tärpätä, kaikki muutkin haluavat osansa makupalasta.

Silloin tarvitaan nopeat kädet ja sellainen tilanne onkin yksin tasuripilkkijän huippuhetkistä, kun kaikuluotaimen näyttö on täynnä kalaa ja ne kaikki kalat haluavat syödä sinun tasurin. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja kädet tärisevät. Se on tunne, jota on hankala kuvailla sanoin. 

Kaikuluotaimen avulla tasurin koon ja värin vaihtelu on helpompaa. Voi olla tilanne, että avannon alla ei näy ollenkaan kalaa. Silti kannattaa kokeilla toista vaikka hieman erikokoista tasuria. Joskus rajummat uittoliikkeet houkuttelevat kalat paikalle. Kun avannon alle ilmestyy kalaa, kaikuluotain kertoo reaaliaikaisesti, mitä ahvenet tasurista ajattelevat.

Toisinaan avannon alle kerääntyy ahvenia, jotka selkeästi ovat tasurista kiinnostuneita, mutta eivät kuitenkaan tärppää. Nopea tasurin värin/koon vaihto voi laukaista syönnin. Tasuripilkinnässä kaikki keinot ovat sallittuja. 

Tasapainopilkin värit

Mielestäni tasureissa ei ole, kuten ei missään muissakaan vieheissä, vain yhtä oikeaa väriä tietylle järvelle, kelille tai kalalle. Kannattaa aina olla avoin kaikille väreille!

Ennen ajattelin paljon kapeakatseisemmin ja luulin, että jos ahven syö ravinnoksi kuoretta, silloin toimii kuoretasuri. Muikkujärvillä muikkutasuri. Matalammilla särkipaikoilla särennahkainen tasapainopilkki ja jos alueella on kiiskeä, silloin kiiskiväritteinen… Olin aivan väärässä. Totuus on, että mikä tasuri vain voi toimia ihan missä vain! Sama pätee kaikkiin vieheisiin.

Jos pitäisi valita mikä on tärkein asia, kun pilkitään tasureilla, niin sanoisin, että vieheen käytös. Oli se sitten paikallaan olo, hidas uinti, raju uinti tai värinä, niin se on se asia, jonka vuoksi kala vieheestä kiinnostuu. Sen jälkeen, kun kalan mielenkiinto on saavutettu, voidaan kikkailla väreillä. 

Kala voi nähdä tasurin jo useiden metrien päästä ja mitä kirkkaampi vesi, sitä kauempaa kala tasurin näkee. Ja kylkiviiva-aisti varmasti auttaa havainnoinnissa, kenties ahven tuntee tasurin olemassaolon jo paljon kauempaa, kuin voimme ikinä kuvitellakaan.

En usko, että ahvenella on niin supernäkö, että se voisi nähdä kaukaa, jäljitteleekö tasuri muikkua vai salakkaa. Enemmän sitä kiinnostaa tasurin muoto ja käytös. Kun ahvenen mielenkiinto on saavutettu, mutta tärppi puuttuu vielä, kannattaa kokeilla erilaisia uittotyylejä ja värejä. Joskus nirsolle ahvenelle maistuu vasta se kymmenes väri, jonka vaihdat siiman päähän. 

Värien toimivuuteen vaikuttaa varmasti ainakin valoisuus, koska talvella olosuhteet jään alla vaihtelevat tosi paljon. Keskitalvella valoisa aika on lyhyt ja mikäli aurinko ei paista, jään alle menee vain vähän valoa. Toiset värit näkyvät vedessä paremmin, kuin toiset ja myös veden väri vaikuttaa näkyvyyteen.

Uskon, että valo vaikuttaa myös siihen, miten ahven näkee ravintokalan vedessä. Olen monesti pyöritellyt käsissäni ahvenen sylkäisemää kuoretta ja hämmästellyt niitä lukuisia eri värejä, joita kyljestä heijastuu. Varmasti kalan sävyt välkähtelevät samalla tavalla vedessäkin. Ehkä siksi samat tasurit eivät aina toimi yhtä hyvin. Vaikka omaan silmään tasuri näyttää aina yhtä upealta, järvessä värien näkyvyyden määräävät olosuhteet.

Väreillä on suuri merkitys ja joskus tekisi mieli kysyä ahvenilta, että ihanko oikeasti se on niin tarkkaa ? On kokemusta tilanteesta, kun kokeilin samalla avannolla kahta lähes samanlaista tasuria sillä erotuksella, että toisessa tasurissa mahakoukun tyvessä oli oranssi iskupiste. Vain iskupisteetön tasuri antoi ahvenia. Hämmästyttävää.

Tasapainopilkin tärkein ominaisuus on olla kalan silmissä uskottava, muuten se ei toimi. Ja melko varmaa on se, että yksi tasuri ei voi olla aina ja kaikkialla uskottava, siksi omasta pakista löytyy tasureita useisiin erilaisiin tilanteisiin.

Tasapainopilkit ja kalastusvälineet

Maailma on pullollaan erilaisia tasapainopilkkejä ja varmasti jokainen pilkkijä löytää niiden seasta ne omat suosikkinsa. Tasapainopilkki jäljittelee kalaa ja se voidaan tehdä joko kokonaan lyijyisenä tai sitten kevennettynä versiona, jolloin tasurin paino ei mene liian suureksi, vaikka tasurin koko kasvaa. Kevennyksellä saadaan myös hidastettua tasurin uintia.

Tasureiden kokohaitari on suuri. Olen nähnyt jopa 16 senttisen tasurin ja toinen ääripää ovat pienet mikrotasurit, joiden runkomitta on vain pari senttiä. Myös pyrstövaihtoehtoja on useita; tasurin perästä voi löytyä levy, jigi tai karvaa.

Tasureita voi uittaa monenlaisilla pilkkivavoilla, mutta itse käytän pääosin kehivapoja. Kehivavassa on se hyvä puoli, että syvyyden vaihtelu on tosi nopeaa ja jos haluaa niin sanotusti vaihtaa tasuria lennosta, sekin onnistuu, koska siiman saa kehittyä vavalle niin nopeasti.

Kehivavassa ei ole kelaa tai vaparenkaita, jotka yleensä jäätyvät pakkasella. Mikäli tasuroinnissa käyttää kelaonkea, kannattaa varmistaa, että ongessa on tarpeeksi jäykkä kärki. Silloin vastaisku onnistuu ja kärki myös kestää tärpin, vauhdilla tasurille tulevan ison ahvenen tärppi voi nimittäin olla jäätävä.

Tasuripilkinnässä siimat saavat olla melko paksut. Itse käytän tasurin koosta riippuen 0.25-0.40mm monofiilisiimaa. Ja koska järvillä haukivaara on ilmeinen, oman siiman päästä löytyy itse tehty peruke (perukemateriaali esim. Fortress Predator). Ihan pienimmillä ja kevyimmillä tasureilla en käytä peruketta ollenkaan.

Laikut

Laikut ovat tasuripilkkijän luottoystäviä. Jos jäällä on yhtään lunta, lumeton kohta voi olla kultakaivos. Laikkuja syntyy sekä itsestään esimerkiksi silloin, jos railosta nousee vettä jäälle ja vesi sulattaa lumen. Mikäli jäällä ei ole paljon lunta, myös tuuli voi tehdä laikkuja. Ja toki laikkuja voi tehdä myös itse vaikka kolaamalla lumettomia alueita.

Laikkuja voi myös syntyä kalapaikalle, jos alueelle on tehty paljon avantoja ja raskas lumimassa painaa jään kantta alaspäin, jolloin avannoista pääsee nousemaan vettä jäälle. Sen vuoksi myös muiden vanhalta pilkkiapajalta kannattaa kokeilla ahventa.

Vähemmän lumisissa kohdissa jään alle pääsee enemmän valoa, joka taas aiheuttaa sen, että jään alle alkaa muodostumaan planktonia. Jos tästä lasketaan yksi plus yksi, pian siellä ovat pikkukalat planktonin perässä. Ja siellä missä on pikkukalaa, siellä ovat myös petokalat. Kuulostaa yksinkertaiselta ja helpolta, mutta ei se sitä ole, koska laikutkaan eivät aina toimi. Suosittelen kuitenkin testaamaan laikkuteoriaa.

Yksi järvi pitää sisällään lukemattoman määrän kalapaikkoja. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, että miksi ahven viihtyy tietyillä alueilla. Kenties joskus syynä voi olla ravinto ja joskus lämpöisempi vesi, kuin muualla. Tai sitten pohjassa on muodostelmia, jonne ahvenen on helppo piiloutua.

Välillä kalamies löytää ahventen piilopaikat ja välillä kotiin tullaan tyhjin käsin. Kalastus on yllätyksiä täynnä, siksi kai se niin koukuttava harrastus onkin =)

Olen kuvannut muutamia tasurivideoita YouTubeen, laitan ne tähän alle. Kireitä siimoja ja toivottavasti näistä vinkeistä on apua!

Tunteiden vuoristorataa tämä kalastus. Välillä haluaa myydä kaikki kalastusvehkeet, kun kalareissuilta ei tule mitään, mutta sitten taas löytyy hyviä kaloja ja harrastus jatkuu :)

Käytiin viime viikolla heittämässä Sotkan ja Ripatinselän (Pohjois-Kallavesi) keikat. Ihan järkyttävän surkeaa. Joka paikka oli niin tyhjä, että meinasin oikeasti pakata pilkkivehkeet varastoon ja alkaa odottamaan jäiden sulamista. Mietin, että minkä ihmeen takia sitä jaksaa käydä yhdeksän tuntia tekemässä jäähän reikiä ja tarpomassa upottavassa lumessa, kun palkkaa ei näy eikä kuulu. Jos minun ruokavalio koostuisi itse pyydetyistä kaloista, minussa olisi vain luu ja nahka.

Olen kyllä ottanut viime kalareissut ihan vain kuntoilun kannalta. Lopputulos olisi ollut sama, vaikka olisin heilutellut avannossa hyppynarua. Sotkalla kierrettiin kahteen pekkaan monta paikkaa ja reikiä tehtiin varmasti sata. Kelkka näkyi aina pienenä pisteenä, kun kartoitin alueita kairaamalla. Tuntui, että etsittiin koko Sotka, mutta ei ketään missään.

Auringonnousu Puutosalmella

Kahdestaan saa kartoitettua ison alueen, kelkka ja Juha näkyvät mustina pisteinä

Kahvitauko suojassa tuulelta

Tuuli teki aaltoja lumeen

Useampi alue kartoitettiin, mutta turhaan

Sama meininki oli Ripatinselällä. Sain vain pari kukkoahventa, enkä enää ihmettele yhtään miksi tämä on kalakukkokaupunki. Tietenkin siksi, kun täältä ei tule kuin kukkokaloja. Emme olleet koskaan ennen käyneet Ripatilla ja tuon saalismäärän perusteella emme sinne enää menekään. Sielläkin etsittiin kaikki potentiaaliset paikat, mutta ei. Paitsi yksi kartan mukaan hyvännäköinen paikka jäi kokeilematta, sillä siinä oli niin paljon loskaa, että kelkka meinasi jäädä kiinni.

Neulaniemen päässä on hyvät parkkipaikat ja sieltä pääsee helposti jäälle

Ripatinselällä keli oli välillä tällainen..

Ja välillä tällainen

Sunnuntaina oltiin koko päivä Puutos- ja Hirviselällä. Sen päivän jälkeen olin masentunut. En saanut koko päivän aikana edes tärppiä! Voitteko uskoa? Kiertelimme hyviä paikkoja, mutta kalat vaan eivät olleet siellä. Näin pitkin Hirviselkää jonkun kengän jälkiä ja välillä näkyi myös vasta kairattuja avantoja. Pian nähtiin tämä “kenkämies” eräällä kalapaikalla ja jäimme juttelemaan hänelle. Hän oli kiertänyt koko päivän Hirviselkää ja saaliina nolla kalaa. Ei mene muillakaan hyvin. Olen usein sunnuntaisin kirjoittanut blogiin rapsan, mutta viime sunnuntaina halusin vaan unohtaa koko pilkkimisen.

Maanantaiaamuun mennessä pilkkimasennus oli kaikonnut ja sanoin aamulla Juhalle, että tänään rytisee. Jännää, miten se toivonkipinä aina syttyy uudestaan yön aikana, vaikka edellinen päivä tai edelliset viikot olisivat olleet ihan surkeita. Silti takaraivossa on aina pieni luotto Ahtiin, että kyllä se joskus heltyy. Säätilakin näytti hyvältä.

Eilisen sää Kuopiossa (kuvakaappaus: ilmatieteenlaitos.fi)

Mentiin Etelä-Kallavedelle ja aloitimme kalastuksen eräältä viime keväiseltä hyvältä ahvenpaikalta. Ensimmäisellä avannolla joku iso kala kävi katsomassa tasuria ja koska viimeisimmästä ison kalan havainnosta oli ikuisuus, jumittauduin kymmenen neliön alueelle etsimään jättiä.

Tein useita reikiä muutaman metrin välein ja pohjasta nousi välillä aina pienempiä kaloja. Taisin muutaman ahvenen siinä saadakin, mutta vapautin kaikki. Eräs Jari antoi edellisenä päivänä vinkkejä, että koska kalat ovat nyt tosi arkoja, tasuria ei saa missään nimessä laskea pohjaan asti.

Pidin Kalarosvoa kolme metriä pohjan yläpuolella, vettä oli alla kuusi metriä. Annoin tasurin olla ihan paikallaan ja välillä onkikaan ei ollut kädessä. Vilkuilin luotainta ja odotin. Räpläilin siinä kännyykkääkin aikani kuluksi. Sitten näin pohjasta irtoavan viivan. Nyt näyttää hyvältä! Olin ahvenpaikalla, joten tottakai toivoin kalan olevan raitapaita. Otin ongesta tukevan otteen ja toistelin kalalle, että älä tee syöksyä, älä tee syöksyä. Hauen tärpin tunnistaa luotaimesta jo ennen kuin sitä tuntee vavassa. Pelkäsin siis, että kala tekisi nopean syöksyn, jolloin se olisi ilmiselvä hauki.

Minun toistelut tepsivät, sillä kala ei tehnyt syöksyä vaan nousi ihanan määrätietoisesti kohti Kalarosvoa. Viiva oli todella paksu ja tiesin kalan olevan iso, jos saisin sen jäälle. Pam! Kala tärppäsi paikallaan olevaan tasuriin ja minun tarvitsi vain tehdä vastaisku. Oijoi, hyvältä tuntuu ja kala poukkoili siiman päässä juuri kuin ahven. Ihanaa, tule nyt jäälle asti. Siima sotkeentui anturin johtoon, mutta se ei haitannut, sillä kala oli syönyt kolmihaarakoukun kaikki kolme koukkua ja oli erittäin tiukasti kiinni.

Sain kalan jäälle, ja viime viikon huonot reissut ja sunnuntain maailman surkein nollareissu unohtuivat hetkessä. Ei haittaa, anna vaan Ahti MP-reissuja, jos hyvität ne aina näin. Ahven näytti tosi isolle ja ajattelin, että siinä ja siinä rikkoontuuko kilon raja. Eihän minulla mitään stressiä kilokalasta ole, kun kerran jo sellaisen olen saanut, mutta en pistäisi pahakseni, jos saisin toistekin. Punnittiin kala kahdella vaa’alla ja ei paukkunut kilo, harmi. 955 grammaa ja 41 senttiä, iso se kuitenkin oli! Kala oli minun Kallavesienkka ja myös tämän talven isoin ahven, kyllä tuntui mukavalle!

Kalalle maistui Kalarosvon flash-kylkinen kevennetty

Melkein heti kalan saamisen jälkeen paikalle kurvasi kaksi poliisia moottorikelkoilla. Leijailin yläilmoissa ison ahveneni vuoksi ja mieleen tuli ajatus, että voivatko he pidättää minut liian suuren ahvenen hallussapidosta.. no se siitä oudosta ajatuksesta, he pitivät vain puhallusratsian =)

En saanut koko päivänä enää yhtään kalaa, mutta mieli oli iloinen siitä huolimatta. Etsittiin Kallavedeltä laikkuja, mutta kaikki paikat olivat täynnä sitä kukkokalasilppua. Isot olivat kadonneet, taas.

Kovin kauan ei kelkalla enää jäälle pääse, sillä rannat alkavat sulamaan. Yöllä lämpötila saattaa käväistä pakkasella, mutta päivällä on jo sen verran plusasteita, että lumi häviää silmissä päivän aikana. Meidän kotikatukin muuttui yhdessä päivässä lumisesta mustaksi, nyt on paljas asfaltti. Nyyh, en tiedä haluanko pilkkikauden vielä loppuvan, mutta sitähän ei minulta kysytä…

Vielä tänään kuitenkin ehti yhden paikan käydä testaamassa kelkan kanssa. Heräsin aamuvirkkuna neljän hujakoilla ja olimme kuudelta jo matkalla. Katsoin aamulla ilmanpaine-ennustetta ja aamupäiväksi Suomen päälle oli tulossa matalapaine. Joko nyt vihdoin hanat aukeaa ja me päästään savustamaan ahvenia?

Tänään ilmanpaine teki näin (kuvakaappaus: ilmatieteenlaitos.fi)

Aamun ensimmäiset avannot olivat tyhjiä. Olimme tutuilla paikoilla, josta saimme helmikuun alussa hyvin isoja ahvenia. Höh, tällaistako on koko päivän, kalatonta? Vaihdoimme paikkaa ja edelleenkään pohjassa ei ollut mitään eloa. Meneekö koko päivä pelkäksi etsimiseksi ja ajeluksi, olisihan se mukava välillä nostella kalojakin. Yksi avanto vielä ja sitten siirtymä uuteen paikkaan.

Tein reiän ja laskin Kalarosvon väliveteen. Vettä oli alla kahdeksan metriä ja pistin rosvon vitoseen. En ehtinyt edes uitella rosvoa, kun pohjasta lähti viivoja kohti. Uuuh mikä tunne, siis viivoJA, ei ainoastaan yhtä, kuten aina yleensä. Nopein kala nousi todella määrätietoisesti tasurille ja tärppäsi. Nostin kalan ylös ja hyvä savuahven oli jäällä!

Aamulla keli oli näin märkä

Äkkiä tasuri takaisin ja taas useampi viiva lähti kohti. Nostelin avannosta muutaman hyvän kalan, kunnes syönti hiipui. Paras savukalan koko on minun mielestäni 300-700g, joten kaikki parisataset ja pienemmät vapautin. Hetken syöntipiikki sai minut taas niin onnelliseksi, kalojen nousu tasurille on niin ihana tunne.

Savuun =)

Ei savuun vaan takaisin kasvamaan

Vaihdoimme taas pian paikkaa ja menimme alueelle, jossa oli sama kahdeksan metriä vettä. Jos kerran aiemmat kalat olivat siinä syvyydessä, ehkä ne ovat muuallakin kasissa. Alkuun uusi paikka piirsi tyhjää ja vilkuilin jo kartasta seuraavia paikkoja. Olin kahden vaiheilla, että mennäkkö etelään vai pohjoiseen päin. Pohdiskelu loppui Juhan jäälle nostamaan 630g ahveneen. Jäämme tähän.

Samassa minunkin luotaimessa alkoi taas näkymään hyviä nousuja ja yhden hyvän kalan karkuutin aivan avannon alla. Se avanto tyhjeni täysin, mutta sitten taas seuraavalla näkyi elämää. Kalat lähtivät nousuun vain silloin, jos tasuri oli useamman metrin pohjan yläpuolella, joten koko päivän kalastin välivedessä.

Tasuri houkutteli välivedessä saalistajia

Mukavan kokoisia kölliköitä

Ravintokalana 5cm kuore, harvoin näkee noin pieniä.. silti iso tasuri kelpasi

Silmä lepää =)

Kalarosvon alla näkyvä tasuri toimi tänään parhaiten, tai siis se oli ainoa tasuri joka ylipäätänsä toimi. Ihme järvi, muilla tasureilla en edes ole saanut tuolta kaloja..

Päivän ottipelit, mikään muu ei toiminut!

Syönti loppui kahdentoista jälkeen eikä nousevia viivoja näkynyt enää sen jälkeen, vaikka etsimme kalaa vielä melkein neljä tuntia. Ihana syöntipiikki ja pitkästä aikaa vähän pidempi, kuin yhden kalan mittainen. Pian pääsen taas herkuttelemaan savuahvenilla, olikin ikävä :)

Ihan mahtavat neljä päivää takana. Meillä oli Facebookin tasurihurjat-ryhmän kanssa Puruvesi-treffit ja innokkaimmat olivat kokonaisen viikon paikalla. Me lähdettiin torstai-aamuna ajamaan puoli kuudelta ja kello 9.17 laskin tasurin avantoon :)

Olen kuullut Puruvedestä hurjia juttuja ja sieltä on noussut älyttömiä saaliita. Kahden kilon ahvenet ovat ihan mahdollisia saavuttaa, jos palaset loksahtavat kohdalleen. En asettanut itselleni oikein mitään tavoitteita, sillä Puruvesi on niin iso vesistö, että sieltä tosissaan joutuu etsimään kalaa. Ajattelin, että kunhan nyt yhden ahvenen saisi ja se tavoite onneksi täyttyi.

Reissun kohokohta oli ehdottomasti tavata Kalarosvon valmistaja Tommi Joensuu. Kyllä me kuunneltiin korvat höröllä sen tasurijuttuja ja viisas on mies, ei voi muuta sanoa. Ja ei passaa unohtaa Kalapelen valmistajaa Leinon Pekkaa, sanoinkin heille, että tämä oli meille fanitapaaminen, kun päästiin tapaamaan omia idoleita :) Siinä on kaksi mestaria, jotka eivät turhia höntyile.

Pekka antoi minulle muutaman Kalapelen Nulikan, se on muuten ollut tosi kova kilon ahvenen tasuri tänä talvena. Pekka on saanut tosi paljon palautetta ja kyllä isot ahvenet ovat ihan rakastuneita Nulikkaan.

Kalapelen Nulikka kevennettyjä, upeita!

Porukka oli kalastanut jo kolme päivää, kun me mentiin paikalle. Alkuviikko ei ollut isoja saaliita antanut, mutta torstaina ammattimiehet räjäyttivät pankin. Kilon kaloja ei löytynyt, mutta puolikkaita senkin edestä. Neljän päivän aikana me tajuttiin Juhan kanssa, että kyllä me painitaan vielä ihan eri sarjoissa kuin tekijämiehet. He menevät jäälle, etsivät kalat ja nostelevat ne pois. Ei se sen vaikeampaa näköjään ole.

Aamuinen maisema mökin ovelta

Oma reissu meni kalojen puolesta surkeasti. Ensinnäkin kalastussyvyydet ovat jotain ihan muuta, kuin kotivesillä. Tänään yhdessä vaiheessa pilkin viidessätoista metrissä ja mielessäni ajattelin, että olen liian matalassa. Aika nurinkurista :) Kaksikymmentä metriä oli antoisin syvyys.

Perjantaina oli kunnon sumu

Neljä päivää avarti aika paljon asioita. Päivät opiskeltiin järvellä kalastusta ja illat kuunneltiin tasurimiesten neuvoja. Tommi antoi meille Puruvedellä hyvin toimivat flash-tasurit, jotta meillä olisi varmat ottipelit ja näytti kartasta ottipaikat. Meidän ei olisi tarvinnut, kuin onkia kalat pois, mutta jostain syystä kala vaan ei ikinä ollut meidän avantojen alla, vaikka kyllä sieltä kiloisia joka päivä joillekin nousi.

Flash-kylkisestä Kalarosvon kevennetystä löytyy kaikki maailman värit

Kyllä tuolla saisi kaksi viikkoa menemään nopeasti ja varmaan vasta viimeisenä päivänä olisi niin sanotusti kartalla. Neljä päivää oli tosi lyhyt aika etsiä kalaa tuon kokoisesta järvestä ensikertalaisena. Aika paljon tuli tuijotettua syvyyskäyriä ja mietittyä, että missä kala voisi olla.

Moneskohan vapa vastaiskussa poikki =)

Viime viikolla olin Sepon kanssa kelkalla kalassa ja kerroin meidän tulevasta reissusta. Sanoin, että meillä on kelkka vuokralla Ruokkeelta ja Seppo sanoi, että sen reissun jälkeen te hankitte oman kelkan. Naureskelin ja sanoin, että ehei, ei tule meille kelkkaa.

Nyt sitten kävi niin, että kelkkakuume iski. Huristelin reilut 80km pitkin Puruvettä ja eipä se kalattomuus haitannut, kun sain kaasutella kelkalla. Se oli niin mukavaa! Myykää minulle kelkka, haen huomenna =D

Puitteet kohdillaan! Ilkalle suurkiitos kypärälainasta :)

Kyllä kelkan avulla voi kalastaa paljon tehokkaammin ja tyhjän paikan vaihto käy hetkessä. Meillä olisi kotivesillä tosi mielenkiintoisia paikkoja kokeiltavana, mutta kun niille ei pääse koskaan. Kyllä avautuu ihan uusi maailma Kallavedelläkin, jos pääsee minne päin vaan kalaan. En malta odottaa!

Ukko rekeen ja menoks!

Puruvesi antoi meille vain muutaman ahvenen päivässä. Torstai-iltana saatiin onneksi Tommin mökkiläisiltä sen verran kalaa, että päästiin paistamaan ja maistamaan Puruveden ahventa. Heillä oli varmaan 20kg filekalaa ja Pekka pähkäili, että kyllä näistä kaloista osa joutaa, kun huomenna se on taas sama ruljanssi edessä ☺Ja niinhän se oli :)

Nam

Meidän mökissä oli minun ja Juhan lisäksi Riikka ja Jaakko. Ostin Jaakolta pari tasuria ja kyllä ovat hyvännäköisiä!

JTSL-kevennetyt

Tapasin myös PP-Lures tasureiden valmistajan eli Perttulan Petrin. Petri antoi testiin pari tasuria ja kyllä minua melkein hävettää, kun niin surkeasti löysin kalaa Puruvedestä, vaikka ottipelit oli ainakin kunnossa. Ehkä minä huristelin moottorikelkalla onneni ohi, onkohan se kelkan hankinta sittenkään niin hyvä idea…

Etukoukusta jigipyrstöön pituutta 15cm =)

Kuva ei anna oikeutta tälle tasurille, luonnossa ihan älyttömän hieno ja nuo yksityiskohdat, huh huh!

Puruvedellä oli tosi hienoja railoja. Ne olivat pitkiä ja korkeita ja kyllä ne asettivat haasteita liikkumiseen, kun niitä oli niin paljon eikä yli päässyt kuin kävellen.

Hienoin toimisto ikinä!

En ole koskaan nähnyt missään niin paljon pientä ahventa, mitä Puruvedellä. Sain niin paljon nousuja tasurille, että ei tosikaan. Harmi, kun yhtä paljon tuli myös laskuja. Vesi on ihan tajuttoman kirkasta ja kala näkee tasurin jo lähes avannon alta, vaikka vettä olisi parikymmentä metriä. Pienet ahvenet saattoivat nousta kymmenen metriä tasurille ja luotain piirsi aina välillä ilotulitusta. Ne kalat kun olisivat olleet jättiläisiä, ai että :)

Ihan ensimmäinen ahven Puruvedestä, harva taitaa tietää, että siellä on myös näin pieniä kaloja =D

Katsottiin tasureiden uintia avannosta ja tasurin näki vielä ihan hyvin, vaikka se oli viisi metriä avannon alla. Ihan uskomatonta miten tasurin väri muuttuu vedessä ihan erilaiseksi. Miten voi olla mahdollista, että tumma selkä muuttuu vedessä helmiäisen vaaleaksi, outoa. Vieläkin hämmästelen yhtä Kalarosvon selkää..

Hei ahven, sulla on ruokaa suupielessä!

Lauantaina käytiin porukalla yhdessä syömässä ja tässä vielä ryhmäkuva Tasurihurjista. Lauantaina oli leikkimielinen pilkkikilpailu, jossa suurimman ahvenen saaja sai pokaalin ja rasiallisen hienoja tasureita. Mikahan sen pystin kotiin vei, kuten se uhosikin jo ennen treffejä :)

Tasurihurjat koossa, yksi näistä löysi tänään kiloisenkin, onnittelut! :)

Hieno palkinto, onnea Mikalle :)

Reissu oli ihan täydellinen vaikkei kalaa oikein löytynytkään. Tapasin ihania ihmisiä ja opin paljon uusia asioita. Kelkkakuume on kova ja kyllä se on nyt tosissaan alettava kelkkaa etsimään.

Kiitos kaikille mukana olleille, ikimuistoiset treffit =)

Kerkesinpäs vielä pilkille ennen kovia pakkasia. Loppuviikoksi on luvattu todella kylmiä kelejä ja kyllä -30C pakkanen pitää jopa tämmöisen pilkkihullun sisätiloissa.

Käytiin eilen ja tänään testaamassa uusia paikkoja Pohjois-Kallavedellä ja ensivaikutelma oli hyvä. En ollut ostanut tänä talvena vielä toukkia, mutta eilen aamulla tein poikkeuksen ja hain toukkapurkin hätävaraksi. Olen tasuripilkkijä, mutta suurimpina epätoivon hetkinä saatan uittaa myös morria. Jos luotain piirtää kalaa alle ja kaikki rasioiden tasurit on kokeiltu, morri saattaa olla taikasana nirson ahvenen jallituksessa.

Aamuhämärässä luotain piirsi vielä tyhjää

Eilen löysin kalaa, mutta niille ei kelvannut mikään. Siispä laskin ison sinisen morrin ahventen nenän eteen ja nehän hullaantuivat siitä. Minä taas hullaannuin niistä ahvenista. Olin juuri tuijottanut tunnin pari niitä nirsoilevia raitapaitoja ja yksi pieni sininen pallo muutti niiden ruokahalun täysin. Ensin ei muka ruoka maistunut, mutta sitten kaikilla olikin kurniva nälkä.

Oli ihanaa nostella ahvenia jäälle, ainoa miinuspuoli oli jäätyvät sormet. Myös toukat ehtivät jäätyä koukkuun joka kerta, kun kokeilin josko tasuri toimisi. Minullahan on tapana sulatella vaparenkaita ja avokelaa kielellä, jos siima on jämähtänyt vaparenkaisiin kiinni. Eilen havahduin siihen, kun meinasin sulattaa morrissa olevia toukkia kielellä. Hupsista, ihan niin pilkkihullu en sentään ole ;)

Kyllä pelkällä morrillakin voi saada isoja ahvenia :)

Kaloilla oli eilen pari syöntipiikkiä ja loppujen lopuksi ihan hyvin saatiin filekalaa mukaan.

Yhteissaalis eiliseltä

Morritteluasento

Olen kuullut, että banaanit tuovat huonoa onnea kalassa, mutta koskaan en ole niin taikauskoinen ollut, että olisin jättänyt eväsbanaanit kotiin. Eilen aamulla pilkkikaveri unohti eväsbanaaninsa auton katolle ja heti kala söi hyvin? Hmm… toisaalta, eräs kaverini toivotti minulle eilen kalaonnea…

Ehkäpä tästä lähtien jätän banskut suosiolla kotiin

Tänään käytiin samoilla suunnilla kalassa kuin eilen. Emme ehtineet kalastaa koko päivää, vaan kello oli jo yli yksitoista, kun saavuimme jäälle. Etsin seitsemän metrin vettä, sillä edellisenäkin päivänä kala löytyi siitä syvyydestä. Menin hieman liian matalaan ja vettä olikin alla vain viisi metriä.

Pistin Kalarosvon kuoreen uimaan, sillä eilisillä ahvenilla oli kuoreita mahassa, osa jopa sulamattomia. Luotain alkoi piirtää heti eloa pohjaan ja tasurille tulikin useampia nousuja. Kalat kävivät tökkimässä ja epäilin niitä ihan pieniksi ahveniksi, joita ne todennäköisesti olivatkin. Ajattelin siirtyä vähän syvempään. Samassa näin isomman viivan lähtevän pohjasta ja se nousi suoraan tasurille pari kolme metriä. Kala tärppäsi ja päivän ensimmäinen ahven oli jäällä. Okei, en taida siirtyäkään syvempään, sillä vaaka näytti ahvenelle painoksi 570g.

Köllikkä

Talven isoin 570g, tästä suunta ylöspäin ;)

Pistin Kalarosvon takaisin uimaan ja jätin sen yli kaksi metriä pohjan yläpuolelle. Näyttö pamahti täyteen ahventen nousuja. Huh huh, pitkästä aikaa ilotulitus! Ai niin, nythän onkin uusi vuosi.. Kalojen keskikoko ei ollut mitään suurta, mutta välillä sieltä löytyi aina parempi seasta. Kokeilin muitakin tasureita, mutta tänään Kalarosvon kuore oli ainoa tasuri, joka sai aikaan ahventen joukkohyökkäyksen pohjasta. Tuo tasuri, jota kutsun myös nimellä ykköstykki, on ollut minun lempitasuri siitä saakka, kun sen viime talvena sain =)

Tasuria piti uitella 2-3 metriä pohjan yläpuolella, sen alempaa eivät kalat tärppineet

Tämä tasuri on ollut minulle antelias

En kärsinyt pilkkiä ollenkaan ilman rukkasia, joten morrihommat sai unohtaa. Ahvenet nousivat tosi hanakasti tasurille, mutta se loppusilaus eli tärppi jäi aina puuttumaan. Pari tuntia kalaa oli hurjana alla ja tein itselleni kolme avantoa vierekkäin, joista jokainen antoi kalaa.

Välillä rosvo syötiin päätykoukuistakin

Jos keli olisi ollut lauhempi ja olisin voinut pilkkiä morrilla, luulen, että saalis olisi ollut tosi iso. Toisaalta voi olla, että ahventen keskikoko olisi pienentynyt huimasti. Noh, joka tapauksessa olen erittäin tyytyväinen päivään ja talven ennätysahvenkin tuli tänään.

Minulle toivotettiin muuten myös tänään kalaonnea, joten kyllä se on tehokas toivotus, paljon tehokkaampi, kuin kireät siimat ;)

Onko muualla ahven syönyt lähipäivinä hyvin?

Juttusarjani tasapainopilkkien valmistajista on nyt tullut päätökseen ja olen erittäin iloinen, että sain mahdollisuuden haastatella Juhaa, Pekkaa ja Tommia. Julkaisin jo aiemmin postaukset Kommosta linkki ja Kalapelestä linkki ja nyt siis päästään käsiksi Kalarosvoon :)

Viisi vuotta sitten Pälkäneellä asuva Tommi Joensuu teki jotain merkittävää. Hän kehitteli Kalarosvon. Maailmassa on muutamia tärkeitä hetkiä, jotka kirjataan historian kirjoihin ja jokainen varmaan muistaa kuka keksi hehkulampun tai kuka kävi kuussa. Tämän postauksen jälkeen muistatte kuka keksi Kalarosvon.

Tommi on kulkenut jäällä pienestä pitäen ja nyt tarkoitan hyvin pienestä pitäen. Hän oli isänsä mukana pilkillä jo vauvana, ja tarina kertoo, että isä pesi Tommin kakat avannossa Tommin ollessa kahden kuukauden ikäinen. Siinä on tuleva kalamies saanut kunnon kasteen kalastuksen maailmaan :)

Kalarosvon isä Tommi Joensuu omalla verstaallaan

Tommi teki ensimmäiset tasurinsa jo 1970-luvun lopulla eli lähes pikkupoikana, sillä nuorihan hän on vieläkin (48v.). Ensimmäisellä tasurilla tuli (tottakai) kaloja, mutta valitettavasti se ei ole enää tallessa eikä kuvaakaan siitä löydy.

Tommi kalastaa itse aina kun ehtii. Paras kalastusmuoto on kuulemma se, kun on kalassa :) Syksyisin ja keväisin Tommi keskittyy lohen uisteluun, mutta talvella ja kesällä on tasurin uiton aika. Tommilla on viisi eri tasurimallia, joista jokainen on jollain tavalla kevennetty. Omasta pakista häneltä löytyy triplasti enemmän malleja ja lähes joka kalareissulla hän testaa jotain uutta.

Tommi on huomannut, että vaikka asiakkaiden palautteet tasureista ovat tärkeitä, niin kehitystyössä kaikista tärkeintä on kuitenkin itse havainnoida tasurin ominaisuuksia, uintia ja värejä, ja sitä kautta pohtia, voisiko jotain tehdä toisin.

Protoja

Jotain Tommin omistautumisesta tasureiden valmistukseen kertoo se, että hän on jopa sukeltanut kalojen maailmaan tutustumiskäynneille. Tommi on entinen sukelluskouluttaja ja vedenalainen maailma on tullut vuosien varrella tutuksi.

Hän on varmasti tehnyt kultaakin kalliimpia havaintoja veden alla ja lopulta tehnyt havaitsemistaan asioista tasurin muotoisen muistiinpanon. Me voimme vain arvailla miten paljon tietoa, taitoa ja aikaa yhden tasurin tarina sisältää. Kokemus on jokaisen tasurin sydän.

Tommi kertoo välillä käyvänsä tasuriaskin kanssa sukellusreissulla katselemassa värimaailmaa. Kalojen käytöksestä saa ihan uusia näkökulmia, “pitää vaan malttaa kököttää pohjassa ja katsella ympärilleen”. Hymy nousi huulille, kun kuvittelin Tommin sukelluspuvussa järven pohjaan kököttämään, mitäpä sitä ei tasurin valmistaja meidän pilkkijöiden vuoksi tekisi ;)

Kalarosvo siis syntyi viisi vuotta sitten. Tommille avautui mahdollisuus lukittautua pariksi kuukaudeksi verstaaseen ja kehitellä mieleisensä tasapainopilkki. 150 proton (kyllä, sadanviidenkymmenen!) jälkeen tasuri alkoi olla valmis ja nimensä se sai Tommin kaverilta, joka oli tasurin nähdessään todennut: “toi sun kuvas on yks perkeleen kalarosvo!” Siinä kaveri oli täysin oikeassa. Ihan mahtava syntytarina :)

Mestari työssään

Kalarosvo

Tasurin valmistus alkaa lankojen taivuttelulla ja koukkujen muokkauksella. Sen jälkeen kaadetaan valu muottiin ja annetaan sen kuivua. Kuivumisen jälkeen on vuorossa valupurseiden siistiminen ja koukkujen ja lankojen oikean asennon tarkastaminen.

Valut valmiina

Tämän pöydän ääressä tehdään ihmeitä

Kalarosvon myynnissä olevia malleja on viisi, joista jokainen on kevennetty. Isoimmat kalannahkaiset tasurit Tommi keventää ympäri balsalla. Flash-kylkiseen tulee kylkiin hiukan balsaa ja loppukevennyksen hoitaa paksu kerros lakkaa.

Isoissa kalannahkaisissa tasureissa balsaa on koko rungon ympäri

Flash-kylkisessä balsakevenne löytyy kyljistä, loput keventeet hoituvat lakalla

Pienemmissä malleissa kevennys tehdään eri metalliseoksia käyttämällä. Keventämisen idea on saada noste sopivaksi tasurin koosta riippumatta. Kevennetyn tasurin tekeminen on hidasta ja valmistusajat pitkiä. Yksikään tasuri ei lähde pajasta alle viiden tunnin käsittelyllä ja joidenkin mallien valmistus kestää 10 tuntia. Työvaiheita Tommi ei ole halunnut edes laskea. Ymmärrän kyllä miksi.

Flash-kylkisessä tasurissa on 40 lakkakerrosta

Tasurin valmistus on suurimmaksi osaksi käsityötä ja sellaisena Tommi haluaa sen pitääkin, joten työkaluja hän käyttää mahdollisimman vähän. Muutamia verstaalta kuitenkin löytyy: langanvääntöpukki, valumuotit metalleille, vannesaha ja nauhahiomakone puun työstämistä varten, Dremel silmänreikiä varten ja ohutlaikkainen hiomalaite perälevyjen sovitukseen.

Loppujen lopuksi kuitenkin kädentaito ja huolellisuus ratkaisevat ja jos yhdessä työvaiheessa fuskaa, se näkyy lopputuloksessa heti.

Jotkut tasurit saavat päälleen kalan nahkan ja jos tasuri esittää esimerkiksi yhdeksän senttistä kuoretta, niin kyllähän suomujen koon täytyy täsmätä oikean 9cm kuoreen suomujen kokoon. Ensiksi täytyy siis kalastaa niitä ysisenttisiä kuoreita, jotta pääsee eteenpäin tasurin valmistuksessa :)

Nyljetyt kuoreet odottamassa “pukemista”

Ja kohta puetaan

Valokuva kuoreesta toimii mallina tasurille (kuva: Lauri Urho)

Ja lopputulos on ihan huikea, jokainen yksityiskohta on just eikä melkein :)

Työvaiheet vaativat harjoittelua ja lisää harjoittelua, ja aina lopulta Tommi on saanut kaikki oikut ja ajatukset tasurin muotoon, kun on tarpeeksi hakannut päätään seinään :) Haastavinta tasurin valmistuksessa on kuitenkin maalaaminen, eikä Tommi kuulemma koskaan ole täysin tyytyväinen maalattuihin värisävyihin. (Olen kyllä täysin eri mieltä tasurien värisävyistä, nehän ovat täydellisiä!)

Tommin mielestä tasurin valmistuksessa parasta on uuden luominen ja saalispalautteet. Kyllähän sekin oli hyvältä tuntunut, kun hän oli käynyt nykymallin Kalarosvoa uittamassa ensimmäisiä kertoja ja kilon ahven oli pamahtanut omatekemään tasuriin, mutta nykyään hän pitää itseään enemmän tekijänä, kuin saajana ja saa mahtavan hyvän fiiliksen asiakkaiden saamista kaloista :)

“Mitähän minä tänään keksisin kalojen pään menoksi?”

Tommin ehdoton oma suosikki tasurimalleista on flash-kylkinen tasuri sekä jigi- että levypyrstöisenä, sillä se on niin monipuolinen. Hän kalastaa sillä 90% ajasta ja ei ole kuulemma vielä tullut paikkaa, josta tasuri ei olisi kuhaa, ahventa, haukea tai taimenta antanut. Tommi käyttää tasuria talvi- ja kesäpilkintään, jigittelyyn ja jopa uisteluun. Kyllä, luitte oikein! Siksi se on niin monipuolinen :)

Tommin oma suosikki flash-kylkinen Kalarosvo on kuin kameleontti, siitä löytyy sävyjä joka lähtöön :)

Toinen Tommin lempitasuri on 70mm kuore ja se sopii paremmin alle puolikiloisten ahventen pilkintään. Kukapa niitä kiloisia aina jaksaisikaan pyytää ;)

Uusia ideoita olisi paljon, mutta ajanpuutteen vuoksi vain murto-osa pääsee toteutusvaiheeseen asti. Flash-kylkinen tasuri olisi seuraava projekti, jota Tommi haluaisi lähteä kehittämään eteenpäin.

Flash-kylkinen Kalarosvo

Kalarosvoja voi tilata Tommilta sähköpostitse kalarosvo@gmail.com tai sitten Facebookin kautta Kalarosvon sivuilta linkki.

Voin lämpimästi suositella näitä tasureita, sillä meidän perheen kaikki yli kiloiset ahvenet ovat tulleet Kalarosvoilla ;)

Haluan vielä lopuksi kiittää kaikkia kolmea tasurin valmistajaa, joten kiitos Juha, kiitos Pekka ja kiitos Tommi! Oli ilo ja kunnia saada kirjoittaa teistä blogiin. Se oli minulle, ja luultavasti myös monille muille, silmiä avartava kokemus. Tiesin, että tasurin valmistus on aikaa vievää hommaa, mutta siltikin tuli yllätyksenä, miten täysillä ja täydestä sydämestänne teette tätä! Yhden tasapainopilkin matka on pitkä ja se alkaa ajatuksesta. Sen jälkeen työvaiheita on todella monta, mutta niin vain joka pajalla ja verstaalla syntyy uskomattomia taidonnäytteitä. Ihan mielettömän hienoa työtä ja vielä hienompia miehiä!

Jutussa esiintyvät kuvat: Tommi Joensuu

Joitakin viikkoja sitten sain idean, että esittelen blogissani muutaman tasapainopilkkien valmistajan ja juttusarjan aloitti Kommo linkki. Nyt on aika esitellä seuraava tasurin valmistaja ja hän on Salossa asuva Pekka Leino. Nuoresta 45:n vuoden iästään huolimatta hän on ehtinyt valmistamaan Kalapele tasureita jo nelisen vuotta. Eikä suotta, pian näette minkälaisia luomuksia Pekan kätösissä syntyy.

Kalapelen isä eli Leinon Pekka

Muutama vuosi sitten Pekka kehitteli umpilyijyisen Nulikka-tasurin, josta löytyy nykyään myös kevennetty versio. Nulikan nimen taustalla ovat naapurin meluavat lapset eli nulikat. Pekka oli kuunnellut aikansa lapsien möykkäämistä ja tokaissut, että kylläpä pitävät nulikat kovaa meteliä. Ja niin oli tasuri saanut nimensä =)

Nulikka Keponen (85mm/13g) on tällä hetkellä Pekan suosituin tasuri

Pekka arvelee vuosien varrella tehneensä 2000-3000 tasuria, joten nysvätty on ihan urakalla, kuten Pekka tasurin valmistusta kutsuu :) Mukavinta nysväämisessä on hänen mielestään virittely, kehittely ja testailu, mutta tasurin valmistusmäärien kasvaessa ne ovat jääneet valitettavasti vähemmälle.

Näistä kaikki alkoi: Pekan ensimmäiset lyijyvalut

Ensimmäiset jäälle mukaan lähteneet tasurit

Yksi nysväyspaikoista

Tässäkin voi nysvätä

Kevennetyn tasapainopilkin tekeminen on hidasta puuhaa ja Nulikassa työvaiheita on lähemmäs 30. Nulikan valmistus alkaa rautalangan ja koukkujen taivuttelulla.

Pekan monitoimityökalu rautalankojen ja koukkujen taivutteluun sekä perälevyn leikkaukseen (näitä ei saa kaupasta ;))

Koukut ja rautalanka muottiin odottamaan valua

Kun koukut ja langat on taivuteltu muottiin, niin vuorossa on lyijyrungon valaminen.

Valmiit lyijyvalut odottamassa jatkokäsittelyä

Pekan taiteilijaluonne näkyy myös valokuvissa =)

Pekka veistää ja hioo jokaiseen Nulikkaan puusta keventeet ja se on koko tasurin valmistuksessa hankalin työvaihe. Tasurin kumpaankin kylkeen tulee 2,5mm balsakevenne.

Tästä 3mm balsalevystä Pekka leikkaa tasureihin keventeet

Nulikat “melkein” valmiina koeuittoon :)

Tasurin muoto alkaa pikkuhiljaa syntymään

Raakileet

Pohjalakka kuivumassa

Muutama tyhjä taulu odottamassa taiteilijaa

Pekka tekee Nulikoita sekä maalattuna että kalannahkalla päällystettynä ja voitte varmaan arvata, että kyllä se vähän nysväämistä vaatii, jotta kalannahka saadaan nätisti tasurin päälle.

Ison ahvenen ruokaa

Olen lähes sanaton, kun ajattelen kalannahkaisen tasurin valmistusta. Koko tasurin valmistushan on kiinni siitä, saatko ensinnäkään sitä kohdekalaa järvestä pyydystettyä. Jos saat, onko kala oikean kokoinen? Miettikää sitä työmäärää, jonka yksi tasuri vaatii!

Ja sitten nahan irroitus… Kyllä olen ainakin yhden asian tasurin valmistajien juttuja kuunnellessa tajunnut: heikkohermoisen ei kannata tasureita alkaa nysväämään. Valmistaminen vaatii rauhallista luonnetta sekä kärsivällisyyttä toistaa samoja työvaiheita. Oikeasti lämmittää mieltä, kun tajuaa, että nämä miehet tekevät tätä hommaa, jotta me saadaan kaloja =)

Iso juustohöylä vai pieniä särkifileitä?

Pekka kertoi, että kalannahkan saa kalasta irti, yllätys yllätys, fileoimalla :) Irroituksen jälkeen nahka kuivataan, eikä Pekka käytä mitään myrkkyjä rasvanpoistoon tai puhdistukseen. Kun nahka on kuivunut, se leikataan oikeaan muotoonsa sapluunan avulla. Leikkaus käy kuulemma helposti ja suomutkin pysyvät kiinni.

Kalannahkat kiinnitetään ohennetulla kontaktiliimalla

Kalannahkoja joutuu maalaamaan jonkun verran, sillä esimerkiksi ahventen nahoissa on huimia värieroja. Nahat saattavat kuivua eri värisiksi, vaikka kalat olisi ongittu samasta paikasta. Väillä ahvenen raitoja täytyy vahvistaa tummalla sävyllä.

Tämä jos mikä, on pikkukalojen hyötykäyttöä

Valmista tuli!

Lakkakerroksia Pekan tasureissa on 8-10

Jokainen tasuri on taideteos

Kerää vaikka koko sarja

Pekalla on lievä punavihersokeus, joka joskus hankaloittaa hentojen sävyjen “suhaamista“. Suhaaminen tarkoittaa kai maalaamista, Pekalla kun on ihan omat terminsä näissä tasurihommissa ;) Suhaaminen on siis kuulemma tuuripeliä =)

Hei me suhataan!

Suhaajan työpiste

Oijoi <3

Suhaaja was here

Wau ja wau!

Näillä tehdään muutama kalastaja onnelliseksi

Sarjatyö on avainsana suurissa valmistusmäärissä

Kaikki valmiit tasurit lähtevät maailmalle uimakoulun kautta. Pekalla on pajalla iso testipönttö, jossa jokainen tasuri on helppo koeuittaa. Koeuitto on ehdotonta, sillä puu keventeenä voi joskus olla arvaamaton. Myös perälevy voi olla aavistuksen vinossa, joka vaikuttaa uintiin.

Tasuriveljekset uimakouluun lähdössä

Nulikoiden uima-allas

Nätisti ui!

Pekka kalastaa myös itse ja harrastus on kulkenut mukana lapsesta asti. Hänen oma luottopeli merellä on Kaveri-tasuri ja kuhalle hieman isompi Kuhapeli-tasuri. Kalastuksessa Pekalle ei kuitenkaan tärkeintä ole isot kalat tai suuret saalismäärät, vaan parasta on se, kun pääsee kalaan ja saa testailla tasureita sekä etsiä uusia kalapaikkoja. Ruokakalat toki pyritään aina mukaan saamaan.

Kysyin Pekalta, että mikä on parasta tässä hommassa ja hän sanoi, että luovan hulluuden vapaa käyttö :) Se on kuulemma jopa suotavaa :)

Hymyn nosti huulille myös Pekan tokaisu “Ei onkihomma saa vakavaa olla ja kohtuus kaikessa, sano!”, terveisin Kalapele, nysväri omasta tahosta. 

Voiko tuota enää hienommin sanoa, pidä tuo asenne Pekka ;) Kiitos, että avasit nysväyksen ja suhaamisen salaista maailmaa meille muillekin, hienoa työtä!

Kalapelen tasureita voi hankkia Pekalta puhelimitse numerosta 045 611 2211 tai sähköpostilla kalapele2(a)gmail.com

Pekka toteuttaa tasureita myös toiveväreissä ja Kalapelen Facebook-sivulta löytyy lisää kuvia näistä upeista tasureista. Tilaaminen onnistuu myös Facebookin kautta linkki.

Värikartta

Jutussa esiintyvät kuvat: Pekka Leino