Viime viikonlopun surkeiden kalasaaliiden vuoksi sain blogin lukijoilta myötätuntoa ja myös vinkkejä tulevia kalareissuja varten. Paikkaneuvojen avulla kalaonni kääntyi! (Aika pohjallahan sitä oltiinkin, joten huonommin ei oikein kalareissut enää olisi voineet päättyä). Nyt siis kuiva kausi loppui ja sain vihdoinkin vähän murkinaa Ahdin valtakunnasta. Mutta vain vähän :) Tärpit siiman päässä tuntuivat hyvälle, pitkästä aikaa.

Suunnattiin siis Ollinselälle, mistä kuulemma oli tullut hyviä kuhasaaliita. Me ei oltu käyty siellä koskaan aiemmin, mutta eilisen illan perusteella siitä tulee kyllä yksi lempparipaikoista. Sinne on helppo ja nopea mennä, meidän Puattisella hurautettiin sinne reilussa 20 minuutissa.

Alku näytti tosi lupaavalta, sain tasurilla reilun 400g ahvenen ja kaiku piirsi kalan kavereitakin veneen alle vaikka millä mitalla. Valitettavasti kaverit taisivat tajuta jutun juonen eikä yksikään appura enää käynyt koukkuun. Ei muuta kuin toiselle patille.

Kävin ennen kalareissua ostamassa namipussillisen herkkuja honkkarista. Puhun siis jigeistä :) Kuhat ovat huhupuheiden perusteella purreet sirppipyrstöisiin jigeihin viime aikoina ja niitä minulta ei oikeastaan löytynyt. Nyt löytyy. Heittelin kaikki muka hyvät värit läpi enkä edelleenkään saanut sitä heittojigaus kuhaa. Tämän kesän kuhat ovat tulleet kaikki vertikaalilla. Ainoa tärppi oli pohjatärppi ja sinne jäi yksi uusista jigeistä pohjaan. Siirryin siis takaisin tasurointihommiin.

Uittelin varmaan 15-20 eri tasuria, ei mitään kiinnostusta! Kaloja oli alla ja on se muuten turhauttavaa heilutella miljoonaa eri viehettä niiden nenän edessä. Kun näet, että pohjasta lähtee viiva nousemaan kohti ja juuri kun odotat sydän kurkussa tärppiä, viiva karkaa takaisin pohjaan. Se on jo aika lähellä ikiliikkujaa, kun kiinnittää vieheen siimaan, laskee sen pohjaan, heiluttelee, nostaa ylös, vaihtaa toiseen vieheeseen, laskee pohjaan jne.

Sitten löysin tasurirasian uumenista muutama viikko sitten hyvin toimineen Sanekin tasurin. Silloin se houkutteli hirmuisia määriä kuhia. En ehtinyt tänäänkään sitä kauan uittaa, kun ensimmäinen kuha tuli ylös. Valitettavasti se oli vähän alamittainen, mutta mukavalle tuntui saada pitkästä aikaa kuha. Tärppi, jonka pikkukuha antoi, oli niin kova, että virveli lensi kädestä. Taisi olla äkäinen jostakin :) Kaiku piirsi samanlaisia keltaisia viivoja pohjan tuntumaan ja selkeästi ne olivat kuhia. Kalakaveri sai jigaamalla yhden ihan hyvänkokoisen kuhan, joka otti sirppipyrstöiseen jigiin. Kokeilin heti itsekin heittää samaa punertavaa väriä, mutta en saanut edes tärppiä. Eli vaihdoin taas tasuriin.

Kalat olivat nirsolla päällä, vaikka niitä oli paljon liikenteessä. Aurinko alkoi laskemaan ja pimeys pikkuhiljaa hiipimään Kallaveden ylle. Päätettiin testata vielä yksi patti ja sitten olisi aika suunnata satamaan. Sanek oli uimassa ja minä olin puhelimessa. Puhelun aikana sain useamman tärpin ja yhden karkuutuksenkin. Onneksi illan päätti lopulta vielä yksi ylös asti tullut tärppi, joka oli mitallinen kuha. Sanottiin lopuille keltaisille viivoille, että hyvää yötä, nähdään huomenna.

Tänään lähdettiin iltapäivällä jo hyvissä ajoin kalaan. Keli oli lämmin ja tuuliennusteetkin siedettävät. No keli oli lämmin, mutta tuuliennusteet ihan jotain muuta kuin piti. Muka kolme metriä sekunnissa. Aallokko ja tuuli olivat niin järkkyjä, että luovutus ja kotiin lähtö olivat mielessä, sillä kalojakaan ei näkynyt.

Reissun suuntana oli Kelloselkä, mutta koukattiin sinne Hietasalon kautta. Kalojahan me ei luonnollisesti löydetty tuntikausiin. Tuli se kuuluisa Nykäsen Matin bon voyage tunne. Ollaan koettu tämä joskus aiemminkin.. tyhjyys.

Mutta mutta, ilta käänsikin kalastusreissun ihan päälaelleen. Minä löysin kuhia! Oi tätä ilon päivää. Ajoin Kelloselällä erään seiskan patin yli ja mitäs se down vu sinne piirsikään.. No möykkyjä! Ei muuta kuin ankkuri käyttöön pitkästä aikaa ja tasuri veteen. Koko illan olin uitellut eri tasureita saamatta yhteenkään mitään merkkiä. Muistin sitten kaverini Maurin sanat viime viikonlopulta, kun kuhalla oli ollut mahassa ahventa ja särkeä. Hmmm…

Minulla on rasiassa yksi tasuri, jolla en ole koskaan saanut edes tärppiä. Uskon vian olevan värissä. Se on kevennetty Sanek-merkkinen tasuri ja todella hienoa käsityötä. Uikin hirmuisen hienosti. Mutta väri on tähän asti ollut toimimaton. Ahkerasti sitä kuitenkin olen uitellut, voihan se joskus kaloille maistua. No se joskus oli tänään.

En edes muista miten monta kuhaa sillä tänään nostin. Kalakaveri pilkki vieressä ja sen tasurit eivät kiinnostaneet, suurin osa tärpeistä tuli minulle. Viiva irtosi pohjasta ja ui ihanan määrätietoisesti tasurille ja tärppi. Se tuntui niin mukavalta pitkästä aikaa. Tai pitkästä ja pitkästä, en ole tuollaisessa kuhien ilotulituksessa ollut koskaan. Suurin osa kaloista oli alamittaisia, semmoista 35-40cm, mutta onneksi kolme mitallista sain mukaan. Pääsee taas herkuttelemaan. Lisäksi sain noin kiloisen ja puolitoista kiloisen hauen, jotka päästettiin takaisin.

Illan ainoa ottipeli oli minulla Sanekin tasuri. Kokeilin muitakin tasureita ja paria eri väristäkin Sanekia, ei mitään. Sitten kun laittoi sen feikkisären, heti lähti viiva pohjasta vastaan. Tai melkein heti :) Jossain vaiheessa iltaa laitoin kameran tallentamaan, en tiedä onko sinne ylipäätään tallentunut mitään. Katson sen huomenna ja pistän Youtubeen videon, jos jotain mukavaa matskua löytyy..

Kalan syönti loppui välittömästi, kun päällemme saapui kaatosade. Itku pitkästä ilosta.

Kalaa ei meinaa löytyä Kallavedestä millään. Viikonloppuna saalis oli surkea ja varsinkin lauantai oli yksi heikoimmista reissuista ikinä. Ajeltiin yhteensä 50 kilometriä sekä Etelä- että Pohjois-Kallavedellä enkä saanut yhtään kalaa veneeseen. Vaikeahan sitä on edes uskoa, mutta tosissani tein töitä kalojen eteen. Ei syönyt ja piste.

Netissä olen lukenut muiden saaliista Kallavedellä ja sen jälkeen aina toivonkipinä silmissä kaartanut kohti “kuhapatteja” vain katsoakseni kaikuluotaimen tyhjää ruutua. Miten te teette sen? Löydätte kaloja tuosta vaan? Jos joku järjestää oppitunteja Kallaveden parhaista kalapaikoista, niin tulen välittömästi oppilaaksi!

Eilen olin taas saanut sen toivonkipinän syttymään muiden kalajuttuja lukiessa. Ei muuta kuin pikkuveli ja kaveri Puattiseen ja kohti patteja. Elonmerkkejä kalapaikoilla näkyi, mutta kuten niin monesti aiemminkin, kalat nousivat katsomaan tasuria ja kun ne sen näkivät, häippäsivät saman tien takaisin pohjaan. Olisipa joskus mukava joutua keskelle niin kovaa kalojen mässäilyä, että viehettä puraistaisiin ennen kuin sen ehtisi kunnolla veteen laskemaan. Ehkä sellaisesta on turha haaveilla.

Olisinkohan 15-20 eri tasuria eilen uittanut, mutta edes Kalarosvo ei toiminut. Ainoa toimiva tasuri parina viime viikkona on ollut testikäytössä oleva täyslyijyinen jigipyrstöinen tasuri. Se on Sepeteus-vaappujen valmistajan tekemä ja väritykseltään kuparihologrammi.

Sama tasuri toimi myös eilen. Muutaman kalan sain illan aikana ja parhaimmaksi jäi vajaan neljän kilon hauki. Olimme erään luodon penkassa ja vettä oli alla reilut 10 metriä. Uittelin tasuria pohjassa ja niitä jojo-kaloja näkyi koko ajan. Tulivat katsomaan ja menivät pohjaan. Sama toistui uudestaan ja uudestaan. Todennäköisesti ne olivat pieniä kuhia, sillä kolme alamittaista puraisi tasuria illan aikana.

Sitten näin vähän isomman kalan ilmestyvän väliveteen viiteen metriin. Nostin tasurin välittömästi sen yläpuolelle neloseen ja kalahan tärppäsi salamannopeasti kiinni. Arvasin sen heti haueksi. Pienen väsyttelyn jälkeen haavissa kupsotti 3760g hauki. Hauelle oli syöjä tiedossa, joten se lähti meidän matkaan. Ilta oli mukava, vaikka pariin otteeseen pienen vesikuuron ripsauttikin.

Nuoruudessa viikonloput tuli vietettyä vähän eri tavalla kuin nykyään, kai sitä vanhuus alkaa pikku hiljaa hiipimään. Nykyään vietän viikonloppuni mieluummin kalastaen kuin kaupungin ravintoloissa pyörien. Tämänkin viikonlopun perjantai oli siis varattu kalastukselle. Säätiedotus näytti illalle “salamia” ja satamassa kuuden maissa vähän jyrähtelikin. Ukkonen kuitenkin vaikutti olevan jossain tosi kaukana, joten uskaltauduimme lähtemään muutaman kilometrin päähän kalaan.

Suuntasimme suoraan eräälle luodolle, jota on nyt tullut “pommitettua” useampia kertoja parin kuukauden aikana. Siitä ei oikeastaan ole tullut kalaa ennen tätä viikkoa. Alkuviikosta sain siitä joitain ahvenia ja alamittaisia kuhia.

Kalat olivat taas paikalla, mutta söivätkö ne? No eivät. Kolme alamittaista kuhaa piipahti veneessä ja lisäksi yksi karkuutus. Kala irtosi veneen alla, joten lajia en ehtinyt näkemään, mutta eiköhän sekin kuha ollut. Kaikki kuhat ottivat lyijyiseen tasuriin. Näillä tuulilla kevennettyjen tasureiden uitto on vähän vaikeaa, joten täyslyijyiset pysyvät hyvin luotaimen keilassa. Niitä olen siis kovemmissa aallokoissa uitellut.

Keksin tänä iltana itselleni kalastuksen saralla uuden tavoitteenkin: uistelukuha! Eli silloin tällöin lyhyissä siirtymissä järvellä uittelen vaappua veneen perässä ja toivon, että kuha puraisisi. Tänäänkin jonkin aikaa vaappu tuli perässä ja yksi (ehkä) tärppikin tuntui, tai sitten se oli pohjatärppi. Säikäytti kyllä kovasti, kun repäisi sen verran lujaa. Kyllähän semmoinen muutaman kilon kuha jo siinsi mielessä, mutta tyhjä se vaappu kuitenkin lopulta oli tullessaan veneeseen.

Kokeiltiin erästä toista matalampaa luotoa ja heittelin jigejä, lippoja ja vaappuja. Ei tärpin tärppiä. Sitten katselin uistelupakkia ja päätin kokeilla erästä lusikkauistinta, johon olen itse laittanut hologrammiteippiä. Ensimmäinen heitto ja hirmuinen tärppi melkein välittömästi. Hui! Aloin kelaamaan kalaa lähemmäksi ja näin, kun kala hyppäsi kaukana veneestä ilmaan. Epäilin haueksi, mutta kyllähän se näytti myös vähän taimenelle minun kuvitelmissani ;)

Siima kuitenkin löystyi ja tajusin kalan irronneen. Pistin virvelin penkille ja manasin Ahtia, ei voi olla totta! Kalakaveri sanoi, että heitä uudestaan sinne, joten otin virvelin käteen ja kas kummaa, kala olikin vielä siiman päässä :) tai sitten se tarttui siinä uudestaan. Mutta onneksi ei lähtenyt virveli kalan mukana menemään, jos kala olikin koko ajan vieheessä kiinni. Jatkoin kelaamista ja syöksyistä päätellen se olikin hauki. Mutta ei ihan pienin mahdollinen. Hauet ovat meillä toistaiseksi ceeärrää (edelleen paljon syömätöntä haukea pakkasessa), joten pyysin (käskin) kalakaveria pistämään kameran päälle, jotta voidaan kuvata kalan vapautus.

Sain kalan veneen vierelle ja kalahan innostui hyppäämään uudestaan, saatiin hyppy videollekin. Nohevana yritin haavita kalan itse, virveli vasurissa ja haavi oikeassa. Kala tekikin vielä yhden syöksyn ja väänsi samalla viehelukon auki. Sinne meni uniikki lusikkauistin ja haukiparka sai korun huuleensa. Voi voi. Heittelin vielä muutamia muita lusikoita ja minnaria, josko sama kala olisi tullut tuomaan lusikan takaisin, mutta eipä siitä enää kuulunut.

Yksi reilun kilon hauki kävi vielä veneessä ja minun kassissa illan aikana. Sain tärpin tasuriin ja otettiin kala haavilla veneeseen irroitusta varten. Otin kalan liplockilla kiinni ja aloin irroittamaan tasuria. Siitäpäs hauki innostui ja hyppäsi suoraan veneessä olleeseen laukkuun. Onneksi oli pehmeä alusta vastassa, nimittäin housut. Vaikka niin kovasti se kala mukaan olisikin halunnut lähteä, irroitin tasurin ja päästin hauen jatkamaan matkaansa. Muistoksi siitä kalasta jäivät vain limaiset housut ja hauki-ihottuma sormessa. Kymmenen jälkeen lähdettiin pois, kun kalatkin menivät nukkumaan.

Siitä on nyt reilu viikko aikaa, kun sain kalamaailman jättipotin. Tai minulle se oli 7 oikein, jollekin muulle ehkä vain kuusi ja lisänumero. Puhun nyt NIISTÄ kuhista. Asia tuntuu vieläkin uskomattomalta, mutta kai sitä joskus kertoimet ovat omalla puolella, kun kalassa on kuitenkin tullut käytyä todella paljon. Voisin puhua niistä kaloista teille vaikka kuinka monta viikkoa vielä, mutta ehkä te ette jaksa kuunnella :) Joten siirrytään uusiin reissuihin.

Viikonloppuna kävin pari kertaa kalassa. Perjantai-iltana lähdimme kuuden jälkeen ja kalakeli ei olisi voinut enää parempi olla. Toppahousuista ei tietoakaan, vihdoinkin kesä? Kalastus tuntui vähän oudolta, kun mielessä pyöri ajatus, että mikä olisi seuraava tavoite kalojen suhteen. Kilon ahven on saatu, tavoitekuha 2kg meni kevyesti rikki. Voinko enää saada parempia kaloja? Yli neljän kilon kuhat alkavat tuntua jo pelottavalta ajatukselta. Miten sellaisen edes saisi veneeseen? Sitten tipahdin maan pinnalle ja tajusin, että turha minun on murehtia suurten kuhien veneeseen nostamista. Olen huono löytämään kaloja.

Perjantain saldona oli yksi isompi kala, hauki kylläkin, ja sillä oli painoa n. 2,5kg. Lisäksi sain yhden pienemmän hauen ja kolme alamittaista kuhaa. Kotiinviemisinä oli tällä kertaa tyhjä kalapussi, sillä kalaa on tullut syötyä normaalia enemmän ja pakastimestakin löytyy syömätöntä haukea.

Lauantaina säätiedotus näytti vesisadetta koko päiväksi, joten päätettiin skipata lauantain kalastelut ja lähteä sunnuntaina ennen kukonlaulua kalaan. Se oli virhe. Ensinnäkään lauantaina ei tainnut sataa montaakaan pisaraa ja sunnuntain kello kolmen herätys oli turha. Kalaa ei löytynyt. Kesällä aikaiset aamukalastelut ovat olleet aika tyhjiä arpoja, paremmin on tullut kalaa iltaisin. Aamulla sain vielä siiman sotkeentumaan moottoriin, siinä sitten kalakaveri selvitteli sitä jonkin aikaa.

Jigailut ja tasuroinnit eivät tuottaneet tulosta, joten otettiin sitten sunnuntain kunniaksi “uistelukilpailu”, jonka voitin yhdellä hauen luikulla. Ajeltiin hissukseen tunti pari ja veneen perässä tulivat molempien vaaput. Edelleen olin itse virvelini vapatelineenä, sen minkä uistelee, niin onnistuu noinkin :) Säästö se on pienikin säästö. Ja jos sattuisikin hankkimaan jotain uistelukampetta, niin todennäköisesti siinä kävisi sillä tavalla, että pikkusormen lisäksi menisi koko käsi…

Eilen kävin kalassa pikkuveljen kanssa. Keli oli hyvä, aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta eikä tuulikaan ollut (kovin) paha. Ikkunasta katsottuna ihana kesäinen keli. Mutta totuushan Suomen kesästä on vähän toinen eli toppahousut jalassa sitä taas lähdettiin. Naapurit katsoivat hihattomissa paidoissaan ja shortseissaan, kun tepastelin pihalla mustat toppahousut ja kelluntatakki päällä. No mutta järvellä on kylmä, minä tiedän.

Päätettiin kalastella Hietasalon ympäristössä. Kalapaikoille päästyä oli pakko heittää kellunta- ja fleecetakit pois, minulle tuli kuuma! Ruksi seinään, sitä ei ole monesti tänä kesänä tapahtunut. Oltiin viideltä eräällä luodolla ja heti kun laskettiin vieheet veteen, alkoi syöminen. Tai ehkä sitä oli jatkunut jo kauemminkin, joka tapauksessa tasuriin ja jigiin napsui koko ajan. Mutta ne olivat pieniä. Sitten syönti loppui. Etsittiin pari tuntia kaloja ja kyllähän kaiku niitä piirsi, mutta ne eivät enää tärpänneet. Pikkuveli sai ruokakalat ja hänellä illan saldona oli 1,5kg hauki, 400g ahven ja alamittainen kuha. Minulla joitain ahvenia ja pari alamittaista kuhaa. Ihan hyvä kalareissu, sillä kotiin tullessa kädet haisivat kalalle :)

Yritin kuvata eilisestä illasta videon, mutta kamera oli ollut otsalla vinksin vonksin. Suurimmaksi osaksi siellä näkyy taivasta ja äänetkään eivät kuulu, koska tuuli. Katsokaa, jos teillä on neljä minuuttia ylimäääräistä aikaa :) Linkki videoon.

Viime yönä olin hakemassa juhannuskuhaa ruokapöytään, mutta valitsin vahingossa pikkuisen liian pienen kalan. Kallavedellä kuhan alamitta on 42cm ja käytin veneessä 7 milliä liian lyhyttä kuhaa. Toisaalta, eipä siitä kalasta viisi henkeä olisi hirmuisesti syönytkään..

Koskaan en ole kalastanut koko yötä ja mukava kokemushan se oli lämpöisenä kesäyönä. Lähdettiin puolilta öin järvelle, kun aurinko oli laskemassa. Kalastettiin aluksi aika lähellä Kuopion matkustajasatamaa ja koska keli oli tyyni, ihmisten juhlinta kuului hyvin veneeseen. Toiset viettää yönsä bilettäen, toiset kalastaen :) Ensimmäinen kala nousi veneeseen yhdeltä, se oli pieni ahven. En ole koskaan saanut siihen aikaan kalaa, näköjään niillä on nälkä myös öisin. Siirryttiin vähän ennen auringonnousua Kelloselälle. Aurinko nousi tänään 3.04. Kuviahan minä räpsin taas pitkin yötä, niin nättiä..

Kolmen maissa sattui hauska ja jännä juttu. Olin ajamassa erästä luotoa kohti ja noin 20 metrin päässä veneestä hyppäsi iso kala ilmaan. Varmaankin lohikala, joka söi pikkukalaa tai joitain pörriäisiä. Vettä oli alla parikymmentä metriä ja kala oli ihan pinnassa. Näin kun kala jäi uimaan pinnan läheisyyteen eikä sillä ollut aikomustakaan mennä syvempään. Otin äkkiä virvelin ja aloin heittämään Kuusamon Kummaa. Kala ui selkä pinnalla ja näimme koko ajan missä se meni. Heitin Kummaa varmaan viisi kertaa aina kalan “nenän eteen”, mutta kala ei ollut kiinnostunut. Vaihdoin Bete Loton, jolla heitin varmaan 10-15 kertaa kalan vierelle, mutta ei tärppiäkään. Seurasimme kalaa veneellä ja se oli tosi outoa, näimme kalan koko ajan eikä se säikähtänyt venettä ollenkaan. Kalan ympärillä näkyi välillä ihan pientä, muutaman sentin mittaista pikkukalaa, jotka uivat pintaan. Lopulta kala taisi painua syvyyksiin, olisi kyllä ollut mielenkiintoista tietää mikä se oli.

Pieniä ahvenia tuli muutamia yön aikana. Syönti oli kyllä tosi huonoa koko yön, kalaa oli alla, mutta perinteiseen tapaan: niitä ei kiinnostanut. Pari parempaa tärppiä irtosi ennen kuin ehdin nähdä mistä kaloista oli kyse. Ja se kuha, se taisi tulla joskus viiden maissa. Kuhan syöntipiikki viime yönä kesti viisi minuuttia. Ensin minulle nousi himpun alamittainen ja eikös kalakaveri repäissyt lähes 50 senttisen heti perään. Mutta ne kaikista isoimmat ovat vielä löytymättä, mistä ihmeestä niitä voisi etsiä?

Kun päivä kirkastui aamulla, kalat muuttuivat entistä nirsommiksi. Aurinko paistoi tosi lämpimästi jo kuudelta ja taivas oli lähes pilvetön. Muutaman tunnin vielä jaksoin ahkerasti yrittää sitä mittakalaa, mutta turhaan. Kotiinviemisinä oli siis yksi mitallinen kuha, fileen kilohinta varmaan semmoiset 30 euroa ;)