30 sekunnin syönti

Kesäkalaan kannattaa näköjään lähteä jo aamuyöllä, että ehtii kalapaikoille kalojen syöntiaikaan. Tänään herätys oli kolmelta ja noin varttia vaille viisi oltiin ottipaikoilla.

Eräs neljän metrin iso luoto oli puolillaan kalaa. Ei muuta kuin luottotasuri eli Kalarosvo siiman päähän ja veteen. Laskin tasurin kohti pohjaa ja vettä oli luodon reunassa 6 metriä. Kalat olivat heti kiinnostuneita ja ehdin pitää rosvoa kalojen yläpuolella vain noin puoli minuuttia, kun sain jo ensimmäisen tärpin. Luulin kalaa haueksi, sillä se oli niin äkäinen. Kun sain fisun pintaan, se olikin onneksi kuha.

Yllättävää, että aamusyönti on meneillään jo näin aikaisin, kuha nousi veneeseen kello 4.50. Varmaan olisi pitänyt herätä jo kahdelta tai jopa yhdeltä, että olisi saanut nauttia kalojen nälästä enemmän, tuo kala nimittäin oli päivän päätteksi kylmälaukussa aivan yksin. Toisaalta eihän sitä kalaa mahaan älyttömiä määriä mahdu.

Tänään aikomuksena oli lähteä Kelloselälle, mutta aamulla tuuli kovenikin sen verran, että päätettiin jättää lähtemättä. Isoilla selillä on mahdotonta tasuroida kovassa aallokossa ja kuka jaksaisi heitellä koko päivän.. On se mukavaa, kun veneessäkin voi kalastaa monilla tavoilla. Pilkkiminen (tasurilla), heittely ja vertikaalijigaaminen ovat minun top 3, uisteluun en ole vielä hurahtanut. En ole kyllä kokeillutkaan sitä koskaan, eihän sitä tiedä, vaikka joskus siitäkin innostuisi.

Kaikki paikat, joita tänään kierreltiin, olivat muutaman kilometrin säteellä laituripaikasta. Onneksi Kallavedellä kalapaikkoja riittää eikä aina tarvitse lähteä hirmuisten ajomatkojen päähän. Ne isommat saaliit kyllä vielä odottavat ottajaansa, kiva olisi joskus joku kunnon körmykin veneeseen nostaa..

Kaikuluotain piirtää erikoisen näköistä kuvaa noin parin sadan metrin päässä satamasta. Tuossa menee laivaväylä, joten joka kerta näkyy down vu:ssa tämä sama hökötys, voisikohan se olla vanha hylky? Aarrelaiva ;) Tai sitten se on vain jokin tylsä kaapeli. Vai mitä luulette, mikä pohjassa on?

Vihdoinkin perheelle ruokaa, niin ei tarvitse nälkää nähdä

Ei kuitenkaan ehkä ihan pääruokaa, mutta jotkut pienet alkupalat :) Tuli nyt viimein ensimmäinen kuha Puattisella kalastellessa, ei mikään iso, mutta mitallinen kuitenkin.

Aamulla heräsin jo neljältä, kun olin niin täpinöissäni tämän päivän kalastusreissusta. Säätiedotuskin lupaili hyvää. Oli outoa laittaa vain yhdet ohuet housut jalkaan, kun muutama päivä sitten pidin järvellä vielä toppahousuja ja merinovillaista kalsaripukua :) Nyt pärjäsi jo vähemmälläkin. Veden lämpötilakin oli taas noussut, se on tällä hetkellä noin yhdeksän astetta.

Oltiin ennen kahdeksaa satamassa. Olin katsonut kartasta valmiiksi paikan, jonne aioin ajaa. Muutaman kilometrin päästä oltiin määränpäässä ja kaikuhan piirsi heti kalaa alle. Vettä oli n. 8m.

Perinteiseen tapaan kalastus alkoi ahvenen nahkaisella Kalarosvolla. Kaloja nousi pohjasta tasuria katsomaan ja näpsin kaiun näytöstä kännykällä kuvia. Jo se, että näki niitä kaloja ruudussa, tuntui ihanalta.

Yhtäkkiä ruutuun piirtyi hirveä kasa keltaisia viivoja ja yksi niistä tärppäsikin. Se oli about 300g ahven. Jippii, ensimmäinen “Puattis-ahven”, tähän mennessä kun on tullut vain haukia. Pari valokuvaa ja Kalarosvo takaisin viivaparveen.

Muutama sekunti ja uusi tärppi. Ei hitsiläinen jos kalastaminen olisi aina näin helppoa. Kelasin kalan ylös ja kuhahan se siellä. Taas pari valokuvaa ja innokkaana Kalarosvo kohti pohjaa. Hiljaista. Siihen loppui se ilotulitus, kestihän sitä peräti minuutin. Kokeilin monia muitakin tasureita, niillä ei tullut mitään, ei edes tärppejä.

Vaihdettiin pikkuisen paikkaa ja sain Kalarosvoon kovan tärpin. Yksittäinen viiva lähti nousemaan pohjasta hitaasti kohti, varmaankin kuha, ja kävi puraisemassa. Valitettavasti ei tarttunut.. Pilkkiminen vaikeutui aamupäivällä, kun tuuli koveni. Siima oli kaukana veneestä ja tasuri ei välillä näkynyt kaiussa ollenkaan.

Välillä heittelin myös jigejä, mutta niihin en saanut yhtään tärppiä. Päivän aikana sain lisäksi vielä pari muuta ahventa, Kalarosvolla tietenkin, mutta siihen jäi saaliit. Kotimatkalla tuuli oli jo todella kova, hyvä että pysyin kuskin penkillä, kun sivuaallokko pomputti Puattis-raukkaa. Rantaan kuitenkin päästiin, vähän märkinä, kun aallot kastelivat, mutta päästiin kuitenkin.

Tänään illalla poksahtaa kuohujuomat, kuten viime viikonloppuna uhkasin ;) Ja kuohujuomasta huolimatta aion aamulla olla satamassa hyvissä ajoin :)

Pilkkikauden parhaat palat eli parhaat kalat

Tässä pieni yhteenveto pilkkikauden 2014-2015 parhaista kaloista. Kausihan starttasi jo joulukuun lopussa ja jatkui 6.4. saakka. Kai sitä vieläkin jostain jäätä löytyisi, mutta ei uskalla enää lähteä kokeilemaan. Pilkkireissuja kertyi yli 50 kappaletta eli kyllähän tuolla jäällä tuli jonkun verran aikaa vietettyä. Mutta enemmänkin ois maistunut ;)

Tammikuun 31. päivä pilkkiin tarttui 1,74kg kuha Sotkanselältä. Vieheenä oli Sillin ysi.

Perjantaina 13.3. Sotkanselällä Panuccin kevennettyyn tasuriin iski elämäni isoin pilkkikala, harmi vain, kun se oli hauki. Kuha olisi ollut kivempi :) Mutta mukava kala se oli tämäkin, painoa tarkalleen 3,78kg.

Pilkkikauden kruunasi kolme pilkkikautta aktiivisesti jahdattu ahven, eli kilon pötkylä tarttui vihdoin ja viimein minunkin tasuriin 6.4. Painoa kalalla oli 1087g. Ottipelinä oli Kalarosvon ahvenen nahkainen kevennetty. Pieni videopätkä päivästä.

Possu. Minun.

Iso jigipyrstöinen Kalarosvo antoi kilon ahvenen

Pari ahventa pääsi lähelle kilon haamurajaa jo aiemmin talvella, nämä molemmat olivat yli 900g.

Pieni jigipyrstöinen Kalarosvo

Tänä talvena pilkkiahventen keskipaino on ollut ihan mukavissa lukemissa, sillä en ole niitä sormenmittaisia miljoonaveljiä kovinkaan montaa pilkkinyt. Tykkään isoista :)

Levypyrstöinen Kalarosvon kevennetty ja noin 800g ahven

Näiden kalojen lisäksi tuli ihan hyviä ruokakaloja aina välillä. Eräänä viikonloppuna perättäisinä päivinä, samalta avannolta ja samaan kellon aikaan nousivat nämä kiloiset kuhat.

Vähän pienempiä ahvenia (about puoli kiloisia)

Ja voe tokkiinsa, ei sitä kalloo aina tule. Varmaan puolet reissuista oli ämpeet eli tultiin tyhjän kalapussin kanssa kotiin. No mutta tämmöistä tämä kalastus on. Eli IHANAA!

Pilkkivarusteet lähtevät nyt kesäksi jemmaan ja alan valmistautumaan avovesikauteen. Venettäkin käytiin tänään katselemassa ja Kallavesj-messuilta mukaan tarttui yksi Karpen kuhavaappu kesää varten. Hipelöin myös Garminin kaikuluotainta, voi olla, että päivitän kaikuni vähän uudempaan ja nyt sitten pähkäilen merkkiä ja mallia…

Ja nyt tulee kummallinen toive pilkkihullulta: sulakaa jäät! =)

1kg rikki

Voisiko hienompaa lopetusta pilkkikaudelle toivoa? Ehkä se Ahti sittenkin tykkää minusta pikkuisen… Aamulla haikein mielin suunnattiin jäälle, todennäköisesti kauden viimeinen reissu. Oltiin jäällä kuudelta. Päivästä oli tulossa kaunis.

Suuntasin samalle avannolle, josta sain perjantaina reilun 900 grammaisen ahvenen. Kaiku piirsi typötyhjää ja uittelin Kalarosvoa välivedessä. Ehdin pilkkimään ehkä 15 minuuttia, kun jään alle ilmestyi kalaparvi. Silppuahventa on näkynyt nyt joka reissulla lähes kaikilla avannoilla, joten ajattelin olla ovela ja pistää ahvenen nahkaisen Kalarosvon uimaan parven alle. Vettä oli 10 metriä ja parvi ui parissa kolmessa metrissä. Nostin tasurin uimaan neloseen. Ehkä joku mörkö erehtyisi luulemaan minun tasuria parven heikommaksi ainekseksi.

Meni pieni hetki ja näin, kun pohjasta lähti määrätietoinen viiva tulemaan kohti. Viivan paksuudesta ei taas voinut päätellä mitään, se saattoi olla pieni kala tai sitten jättiläinen. Jos kala ui nopeasti pohjasta ylöspäin, niin kaiku ei piirrä kalan kokoa realistisena. Jäin vaan odottamaan tärppiä, sillä kalaparvi oli tullut samaan syvyyteen minun tasurin kanssa peittäen tasurin viivan. Ei auttanut muu, kuin odottaa tärppiä käsi tukevasti ongessa.

Kuvittelin kalan olevan hauki, oli taas niin hauen elkeet ja nopea lähes kuuden metrin nousu pohjasta. Sitten pamahti, äkkiä vaan kala siimasta ylös. Ehdin jo kalaa nostaessa vähän pettyä kiloluokan haukeen. Näitä on pakkasessa tarpeeksi. Kala jäälle ja voi jumalau.. se olikin ahven! Aloin nauramaan, että kas, varmaan 990 grammainen, hyvää huomenta! Ensin muutama kuva, kun Kalarosvo oli suussa.

Yritin silmämääräisesti arvioida painoa,10cm, 20cm, 30cm.. Voi vitsit, nyt menee jo lähelle kiloa. Possumaiset piirteet kylläkin, voisiko tämä pallero rikkoa maagisen kilon rajan? Ole nyt vaaka kerrankin minun puolellani.. Ja se oli, 1087 grammaa! Jeeeeeeee! Pari reissua on tullut tehtyä tämän hetken vuoksi. Nyt se ahven napotti siinä nenän edessä. Tuntui aivan mahtavalta, kevään viimeinen pilkkireissu ei yksinkertaisesti voisi päättyä paremmin. Sitkeys palkittiin. Ei enää kylmät, märät, tuuliset ja kalattomat pilkkireissut kirvelleet yhtään. Tämä pyyhki ne vähän huonommat reissut mielestä, elämäni paras pilkkikeikka!

Ihmeellinen tuo järvi kyllä, mentiin sinne tänä talvena ensimmäistä kertaa kaksi viikkoa sitten. 14 vuorokauden aikana saldona kolme yli kilon ahventa. Lisäksi pari ysisatasta, pari kasisatasta, kuusisatanen, viisisatanen.. Olen saanut tuolta tänä talvena vain yhden sormen mittaisen ahvenen, muut ovat olleet körmyjä. Tokikaan en ole morrilla pilkkinyt, kyllähän siellä sitä silppuakin ui…

Pilkkikaveri tuli hetken päästä pienen matkan päähän minun hottiavannosta. Eikös Kalarosvo alkanut niittää satoa silläkin reiällä. Jäälle nousi 1020g ahven. Päivä alkoi vaikuttamaan ikimuistoiselta, kaksi kilon ahventa puolen tunnin sisään.

Outoa sanoa näin, mutta tänään kalat olivat huonolla syönnillä :) Sain vielä yhden reilun kiloisen hauen, mutta siihen jäivätkin päivän tapahtumat. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä tämmöisten päivien takia kalassa jaksaa ravata. Tänään oltiin oikeaan aikaan oikeassa paikassa. Kiitos Ahti. Ja kiitos Tommi ;)

TJ 2

Olipas rankka päivä. Yöunet jäivät viime yönä vähiin, joten jäälle taaperrettiin puoliunessa. Kello taisi olla jo yli puoli seitsemän, pikkuisen oltiin aikataulustakin jäljessä.

Ottipaikoille päästyä kalat vaikuttivat paljon aktiivisemmilta kuin eilen. Vähän jo toivonkipinä pääsi kytemään, että jokohan tänään saisi painavan kalapussin kotiin viemisiksi.. Yleensä saaliit koostuvat yksittäisistä hyvistä kaloista, mutta isompia määriä isoja kaloja ei tule.

Aamun toisella avannolla uittelin eilen ysisataselle ahvenelle kelvannutta sinistä K.P.Baits jigiä. Joitain nousuja sainkin, mutta en tärppejä. Uitin välivedessä, pomputtelin pohjassa, kokeilin eilen hyväksi havaittua “hissityyliä”, eli jigi nostetaan pohjasta nopeasti muutama metri ylös päin. No eivät toimineet mitkään tyylit.

Tuuli oli aika kova, joten aloin pistämään takin vetoketjua kiinni. Nostin jigin neljään metriin siksi aikaa (vettä 10m). Räpläsin takkia ja satuin vilkaisemaan kaikuun. Lähes pystysuora viiva pohjasta ui jigiä kohti. Juuri kerkesin napata ongen käteen, kun tärppi jo tulikin. Pieni puolikiloinen ahven, mutta hyvä ruokakala :)

Jännästi osaavat kalat aina yllättää, kuuden metrin nousu.. Mitä tästä opimme? Sen, että viehe ei ole koskaan turvassa kalan teräviltä hampailta, ei edes ihan jääkannen alla. Tarkkana on oltava kuin porkkana :)

Mistä päästäänkin seuraavaan tarinaan. Aamupäivällä maha kurni ja otin herkkuvoileivän laukusta. Kaiku oli tyhjä, joten jätin kalarosvon uiskentelemaan kaikessa rauhassa väliveteen. Pitihän sitä mennä facebook tsekkaamaan ja nimenomaan pilkkihullut-ryhmä, kun kiinnosti miten se on muilla kala syönyt. Joku oli lisännyt pariminuuttisen videopätkän kalan nostosta ja päätin katsoa sen. Järsin samalla voileipää. Syrjäsilmällä tietenkin vilkuilin kaikua, on se mukavaa olla monitoiminainen.

Video alkoi lähestyä loppuaan, vihdoinkin tyyppi sai kalan avannosta ylös. Jäälle nousi hauki. Siinä samassa syrjäsilmäni näki pohjasta jyrkän nousun kohti kalarosvoa. Apua, leipä toisessa kädessä ja kännykkä toisessa. Äkkiä kädet tyhjäksi ja vapa käteen. Tärppi tuli miljoonasosa sekunnin sisään. Kala ylös ja haukihan se täälläkin. Vähän niin kuin tuplatärppi :) Kalalla painoa 1,27kg, pääsee ruokapöytään. Tässäkin tapauksessa kannatti olla tarkkana kuin porkkana, olisi muuten kala saattanut jäädä saamatta. Miksi kalat muuten iskevät aina silloin, kun syön tai räplään kännykkää ;)

Semmoinen päivä tänään, vain kaksi kalaa koko päivänä. Ai niin, lisäksi hirmuinen karkuutus morrista… mitähän huomenna…

Uusinta eiliseltä

Enhän minä sitä mörköä enää löytänyt, vaikka kävin pariinkiin otteeseen “the avannon” kokeilemassa. Pitää vaan yrittää unohtaa “hänet”, jälleennäkemisen toivossa tietenkin.

Jotain kuitenkin löytyi.

Tänään oli ihan hirveä ilma jäällä. Lähdettiin jo ennen puoli seiskaa Sotkaa kohti.

Yhdeksältä olin litimärkä, kylmissäni ja ilman kaloja. Ei tarvinnut kairata lämpimikseen edes reikiä, kun kiertelin eilisiä avantoja koko päivän. Aamupäivällä ajattelin, että kotiin taitaa joutaa. Päätin kulkea eilisen kuha-avannon kautta kohti rantaa. Söin eväät yhdellä avannolla ja tyhjää oli kaiussa. Olipas muuten maailman parhaat eväät tällä kertaa, grillasin aamulla uunissa aurajuustomakkaraa, käärin ne folioon ja pistin ruokatermokseen. Se lämmin makkara maistui todella hyvältä, kun olin sillä hetkellä niin onneton :)

Olisin soutanut tässä ahkiolla, jos airot olisivat olleet mukana

Niin, karkuutinhan minä tänäänkin yhden kalan. Olisiko ollut iso ahven tai kuha. Tein kaiken kuin oppikirjasta, silti se ryökäle karkasi avannon alla. Mutta eivät mitkään karkuutukset enää tunnu pahoilta eilisen jälkeen. Paitsi tietenkin vielä isomman kalan karkuutukset. Mutta niiltä ei näköjään voi välttyä.

Eväiden syönnin jälkeen kello oli lähellä kahtatoista. Mietin olisiko kuhilla ruoka-aika, kun edellisenäkin päivänä kuha söi kahdentoista jälkeen. Suuntasin siis edellisen päivän tärppiavannolle onneani koettamaan. Aivan täysin tyhjää. Yhdeksän metriä tyhjää vettä! Ajattelin kuitenkin, että kyllä siellä on kaloja oltava, kun eilenkin oli. Heiluttelin tasuria varmaan puoli tuntia ja kohta sainkin pari viivaa pohjasta irtoamaan. Kaiku piirsi viivat aika ohuiksi ja epäilin niitä ahveniksi. Mentiin kalojen kanssa ylös ja alas vuoronperään ja eivät vaan tärpänneet. Pidin tasuria paikallaan, värisytin, nostin hitaasti, nostin nopeasti, uitin rauhallisesti, uitin rajusti. Ei.

Aina kun pysäytin tasurin liikkeen, kalat lähtivät pohjaa kohti. Jouduin vispaamaan tasuria hirveästi, että sain kalat taas uimaan tasuria kohti. Viimein toinen viiva lähti määrätietoisesti seuraamaan tasuria, kun lähdin nostamaan sitä ylöspäin. Ja tärppi. Ei se tuntunutkaan pienelle ahvenelle. Lähdin nostamaan kalaa ylös hienolla eilen hajonneella ongellani. Se on ainoa pikkuvapa, jossa on nanofiilisiima ja taidan kyllä vaihtaa kaikkiin onkiini sitä siimaa. Tänäänkin karkuutin kalan, kun siimana oli monofiili, enkä saanut tehtyä vastaiskua tarpeeksi hyvin, kun siima jousti niin paljon.

Nostin kalan siimasta jäälle ja yllätyin taas yhtä paljon kuin eilen. Yes, kuha! Samasta avannosta ja samaan kellon aikaan kuin edellisenä päivänä. Kuha oli syönyt PP-Lures tasurin todella hyvin. Se vaikutti suuttuneelle, niin kovaa se oli puraissut. Ehkä sitä ärsytti, kun heiluttelin tasuria sen kodin yläpuolella niin kauan aikaa.

Tämä antoi toivoa kuhan pyytämiseen tulevaisuudessakin, koska tähän asti talven kaikki kuhat ovat tulleet Sillin ysillä. Aina kun uitan sitä, pelottaa, jos sattuisinkin sen menettämään, koska kyseiset tasurit ovat aika kiven alla.

Irroitin siiman PP-tasurista, kun en saanut tasuria nopeasti kuhan suusta pois ja alle kuitenkin jäi toinen samanlainen kala uimaan. Pistin toisen samankokoisen, mutta eri värisen tasurin siimaan ja laskin avantoon. Kala oli edelleen alla ja yritin saada kalan ärsyyntymään samalla tavalla kuin jäälle tulleenkin, mutta tämä oli rauhallisempi luonteeltaan, ei suuttunut. Vaihdoin nopeasti vielä Sillin ysin, josko siihen olisi ottanut. Pohjasta nousi toinekin kala Silliä katsomaan, mutta kumpikaan ei tärpännyt. Kuhia kuhisemalla, mii laik :)

Kokeilin samalta pieneltä alueelta vielä muistakin rei’istä, mutta ei löytynyt mitään. Loppujen lopuksi pari tuntia vielä yritin siltä alueelta kalaa löytää, ja yhden kerran pari yksilöä käväisikin paikalla, mutta eivät enää tärpänneet. Sotkan superviikot ;)