Juhannus on ohi. Viime viikon lopulla sääennusteet näyttivät tosi pahalta ja useiden viikkojen helteiset ja aurinkoiset kelit muuttuivat kuin sormia napsauttamalla myrskyksi, kun joku sanoi sanan ’juhannus’. Mikähän siinä on, että Suomessa juhannusta vietetään niin usein kosteissa (heh) tunnelmissa. Tarkoitin siis vesisadetta, aina se saapuu jostain nurkan takaa.

Säiden takia pelkäsin koko viikonlopun kalastelujen jäävän väliin, kun tuulenpuuskat huitelivat hirveissä lukemissa, yli 15m/s. Ei mitään asiaa järvelle siinä kelissä ja tuskin olisi kalaakaan löytynyt. Lauantaina keli alkoi kuitenkin tyyntymään ja sadealueetkin siirtyivät muualle. Ehkäpä sitä sittenkin päästään kalaan…

Sunnuntain sääennuste oli unelma, mutta koska keli alkoi olla täydellinen jo lauantai-iltana, päätettiin lähteä Kallavedelle koko yöksi. Pakattiin kunnon eväät ja otettiin makkaroita mukaan, jotta aamuyön hiljaisina tunteina pääsee saareen nuotiolle paistamaan makkaraa. Otin myös pienen patjan, tyynyn ja peiton mukaan, sillä yksi parhaista asioista mitä tiedän, on pötköttää peiton alla veneen keulassa ja kuunnella hiljaisuutta. Ja keulasähkömoottorin hurinaa ?

Lähdettiin Pirttilahden satamasta vähän ennen kahdeksaa kohti kalapaikkoja. Minulla oli mielessä yksi tuttu paikka ja kerrankin kävi hyvä tuuri paikan valinnan suhteen, sillä paikka oli täynnä kalaa. Laitoimme veneen lähes heti taivasankkuriin, koska luotain piirsi niin hyviä kalanäyttöjä.

Kalaa oli paljon liikkeellä, myös ravintokalaa oli petokaloille tarjolla =)

Ei tarvinnut kuin laskea jigi kalaparven sekaan ja heti oli kala kiinni. Tuntui jo vähän liian helpolta Kallaveden kalasteluksi, kun vastahan me lähdettiin satamasta ja heti ensimmäinen kalapaikka oli jackpot.

Jigi veteen ja ensimmäinen kala oli ylhäällä välittömästi

Pian parven seasta iski joku parempi kala kiinni. Tärppi ei ollut kummoinen eikä kalakaan tuntunut kovin isolta, mutta ahveneksi se oli kuitenkin hyvänkokoinen. Sieluni silmin näin kilon ahvenen pötköttävän haavissa. Kelasin kalaa kohti venettä ja yhtäkkiä kala alkoikin tuntumaan isolta. Se ei halunnutkaan luovuttaa ihan heti ja kun UL-vapa oli u-kirjaimen muotoisena vavan kärki veden alla, hylkäsin ajatuksen ahvenesta. Kyllä tämä hauki on!

Viikko sitten sain parikin isoa haukea, 4,2kg ja 4,3kg, ja tämä kala voisi olla samaa kokoluokkaa. Todellakin ihmettelen, että miksi ne hauet tulevat aina minulle, kun minä nimenomaan yritän kalastaa ahvenia? Ehkä minulla on joku haukien nälkärefleksiin vetoava jigin uittotekniikka, jolloin hauki ei voi olla purematta.

Kalaa piti väsytellä useita minuutteja ja kädet tärisi ja sydän pamppaili koko sen ajan. Ei minua kalan karkuutus pelottanut, vaan vavan kohtalo. Se joutui niin koville ja oli kaksinkerroin useaan otteeseen. Onneksi kaikki kuitenkin päättyi hyvin ja hauki saatiin haaviin. Päätin, että se oli minun viimeinen hauki sillä reissulla.

Hauki 5kg C&R

Ahven jatkoi syömistään haukiepisodin jälkeenkin. Päätettiin ottaa bracketiin ruokakaloiksi vain yli 30cm ahvenet. Oltiin aika varmoja, että niitä ei tule montaa, sillä Kallavedessä tyypillisin jigiahven on noin 25cm.

Ahven söi hyvin ja seassa oli myös yli 30cm kaloja. Keskikoko oli tällä kertaa tosi hyvää ja pian näytti siltä, että mehän saadaan mukavasti ruokakaloja.

Tungosta

Ahvenia tuli sekä heittämällä että vertikaalijigaamalla ja olihan se mukavaa jigata raitapaitoja kevyillä vehkeillä. Okuman (LRF) 240cm pitkä UL-vapa on ihan tosi tunnokas ja nyt kun on tottunut alkukesän kalastamaan yli kaksimetrisillä vavoilla, ne aiempien kesien n. 180cm vavat tuntuvat tosi lyhyiltä. Minulla on aina pari kolme eri settiä kalareissulla mukana ja settejä on mukava vaihdella ja testailla eri tilanteissa.

Yhdessä vaiheessa vaihdoin taas heittelyn vertsuun ja vavan vähän lyhyempään. Taas ahvenparven seasta pamahti jotain parempaa kiinni ja tärppi tuntui tosi kovalta. Nytkö on se hetki, että kilo paukkuu?

No paukkuihan se, mutta laji oli ”väärä”. Kilon ahven kesällä olisi hieno juttu joskus kokea, mutta se hetki ei ollut vielä. Siiman päästä löytyi kuha ja kun Juha vasta kaiveli haavia jostain, minä olin jo hätäpäissäni nostanut kalan veneeseen. Hui, jännittävä tilanne, kun olin niin täpinöissäni mahdollisesta isosta ahvenesta. Kuha oli kuitenkin myöskin upea kala ja pituutta sillä oli 55cm, mikä oli tämän kesän isoin kuha minulle. Kala lähti ruuaksi ja toiveissa oli saada vielä toinen mitat täyttävä, niin sitten olisi ruokakalakiintiö kuhien osalta täynnä.

55cm kuha =)

Ahven söi hurjana kolme tuntia ja siimat olivat kireinä koko ajan. Yhdentoista jälkeen syönti hiljeni, jonka jälkeen saimme vielä kuhia. Juha hoiti toisen ruokakuhan kylmälaukkuun 47cm kalalla.

Kuhatkin tulivat UL-vehkeillä ylös

Iltakaakaolla

Puolen yön maissa oli aika kömpiä unelmapaikalle keulaan ja sen aikaa Juha ajeli kalapaikkoja läpi. Jigikalastajalle muutamat keskiyön tunnit ovat huonoa aikaa kalastaa, sillä kuha on noussut väliveteen ja ahvenet ovat jossain nukkumassa. Ainoat kalat mitä Juha löysi, olivat haukia. Otin keulassa pienet tirsat ja aikomus oli käydä paistamassa makkarat siten, että ehditään auringonnousun aikaan takaisin kalapaikoille.

Pikanokoset

Menimme Pitkä-Hakku nimiseen saareen lämmittelemään ja makkaranpaistoon. Kello oli puoli kaksi ja koska aurinko nousi kolmelta, meillä oli hyvin aikaa syödä.

Saaressa oli uusi laavu ja muutenkin tykästyin paikkaan tosi kovasti. En ollut käynyt siellä aiemmin, mutta varmasti aion käydä siellä joskus uudestaan. Halkovajassa oli kuivia polttopuita ja nuotio saatiin syttymään hetkessä.

Kyllä on viimesen päälle hieno laavu =)

Ai niin, unohdin kertoa, että yöllä kesken kalastuksen Juhan takille lensi joku perhonen, joka myöhempien googlailuiden perusteella paljastui lehmuskiitäjäksi. Kiitäjä ei hievahtanutkaan Juhan takilta, joten yritimme saada sen jatkamaan matkaansa. Olimme keskellä järven selkää ja olisihan se pitänyt arvata, että kiitäjä-poloinen tippuu järveen. Niinhän siinä kävi.

Lehmuskiitäjä eksyi Alutrolliin

En voinut katsoa vedessä räpiköivää uutta kaveriani tekemättä mitään, vaan ajoimme veneellä perhosen luokse ja nostin sen haavilla takaisin veneeseen. Laitoin kiitäjän kuivumaan vapatelineen päälle ja siinä se kuivatteli itseään niin kauan, että pääsi uuteen ihanaan kotiinsa Pitkä-Hakkuun.

Lehmuskiitäjä kuivattelemassa

Vein kiitäjän puun oksalle ja sinne se jäi tyytyväisenä elämään elämänsä loppuun. Oli aika surkeaa lukea, että lehmuskiitäjä elää vain viikon, mutta ainakin puitteet loppuelämälle ovat hienot.

Lehmuskiitäjä muutti pihlajaan

Istuttiin yönuotiolla melkein kolmeen saakka, jonka jälkeen oli aika lähteä kokeilemaan aamusyönti. Jospa ahvenet olisivat yhtä hurjina, kuin illalla ennen auringonlaskua ☺

Sanaton tästä maisemasta <3

Kalapaikalla oli jonkun verran elämää, mutta suurin osa kaloista oli kuhia. Ahvenparviakin löytyi, mutta edellisen illan keskikoko oli pienentynyt huimasti. Juha meni vuorostaan päiväunille ja sanoin, että herätän sinut, jos löytyy kalaa. Tunnit kuluivat ja kalaa kävi veneessä hissukseen. Herätin Juhan aina välillä kalastamaan, mutta ehkä senkin mielestä veneen keula on huippupaikka nukkua, sillä sinne se kömpi aina takaisin ?

Yksittäisiä kaloja löytyi heti auringonousun jälkeen

En tiedä oliko kala syönyt koko lauantaipäivän yhtä hurjana, kuin silloin illalla, vai alkoiko syönti vasta sateen jälkeen kahdeksalta. Kuitenkaan sunnuntaina emme törmänneet enää kertaakaan niin nälkäisiin kaloihin ja vertsutellessakin kalojen passiivisuuden huomasi, kun jigiä tultiin katsomaan, mutta ei edes hipaistu siihen. Yleensä ahven repii jigin pyrstöä vaikka sillä ei olisi edes nälkä, mutta sunnuntaina niitä ei kiinnostanut mikään. Myös kuhat olivat oudon passiivisia.

Kalaa oli, mutta tärpeittä jäätiin

Sunnuntaina keli oli tosi tyyni

Kallavedellä riittää hienoja maisemia

Kotiinmenoaika =)

Kovin kummoiset eivät sunnuntain saaliit enää olleet ja hauska juttu, että parhaat kalat tulivat lauantaina klo 20-23 aikana, joten olisihan sitä voinut tulla kotiinkin nukkumaan, jos sen olisi arvannut.

Mutta sitten en olisi tavannut uutta kiitäjä-kaveriani, päässyt nautiskelemaan nuotiosta, hiljaisuudesta ja nokisesta makkarasta saaressa tai nähnyt ihanaa auringonnousua livenä. Joten 16 tunnin kalareissu oli juuri sopivan mittainen ja siihen mahtui taas niin ihania juttuja ja uusia elämyksiä. Ja myös hyviä kaloja ?

Kallavesi antoi mukavan määrän +30cm ahvenia

Paras ruoka ikinä: ahvenrantakala! Söin kolme annosta ja lisää tekee mieli…

Kalastus on ihanaa! En voi uskoa miten hyvin nämä muutamat viime viikot ovat kalastusrintamalla menneet. Kyllä tuuri on ollut kohdallaan ja Ahti hyvällä tuulella. 

Viime viikolla pyysin pari kaveria Kallavedelle mukaan ja lähdettiin etsimään ahvenia ja kuhia. Tuuli oli tosi kova ja puuskissa 11 metriä sekunnissa. Lähdimme kalaan neljältä ja tuulen piti tyyntyä iltaa kohden. Kalastettiin alkuun suojaisempia paikkoja, mutta tuulen hieman tyynnyttyä siirryimme Hirviselälle.

Mukana veneessä olivat Jyri ja Jarno, joista Jyri ei ollut koskaan saanut jigaamalla kaloja. Tavoitteena oli siis löytää edes jotain, että saataisiin siimat kireiksi.

Alkuun kierrettiin pari tuntia tyhjiä paikkoja ja alkoi pelottamaan, että eikö me tosiaan saada kaloja tänään. Onneksi tuuliolosuhteet muuttuivat sen verran, että päästiin siirtymään Hirviselän tutuille pateille, joissa kaiken järjen mukaan pitäisi olla kaloja. 

Melko pian löytyikin aktiivisia ahvenia, ja raitapaitoja alkoi nousta veneeseen. Kalojen koko vaihteli, mutta seassa oli myös hyvää fileahvenkokoa. Jyri sai elämänsä ensimmäisen jigikalan, joten apina oli pois selästä. 

Jyri ja Jarno onnellisina =D

Ilta jatkui ahvenia nostellen ja aina kun parvi katosi tai passivoitui, pienellä 10-20 metrin siirtymällä löydettiin taas syövää kalaa. Rakastan keulasähkömoottoria ja kyllä MG sai paljon kehuja illan aikana ? Siinä tuulessa kalastaminen olisi ollut täysin mahdotonta tavan ankkurilla. 

Myöhemmin illalla vaihdoimme paikkaa ja löysimme myös kuhia. Kuhat olivat pieniä, mutta oli kiva juttu, että Jyri sai myös ensimmäiset jigikuhansa. 

Jyri kokeili myös vertikaalijigausta ja hyvinhän sekin luonnistui =)

Sain keväällä sähköpostia Leharilta Virosta ja hän kysyi voisimmeko mennä joskus yhdessä kalaan. Sanoin, että mikä ettei, mutta koska asumme Kuopiossa, sinun pitää matkustaa tänne. 

Sovimme ajankohdan ja perjantaina Lehar saapui viikonlopuksi Suomeen. Hän oli kalastanut Suomessa vain kerran aiemmin ja sekin oli talvella, joten Savon jigijärvet olivat hänelle ihan uusia ja tuntemattomia. Virossa hän kalastaa erilaisissa paikoissa.

Koska viikko sitten saimme Juhan kanssa hyvin kalaa Riistavedeltä, päätimme viedä Leharin lauantaina samaan paikkaan. Olisi mukava näyttää minkälaista antia Savon järvet voivat parhaimmillaan tarjota jigikalastajalle ja siinä suhteessa Riistaveden suunta tuntui varmimmalta. 

Perjantai-iltana juttelimme jigivalinnoista ja väreistä ja annoimme Juhan kanssa omia suosituksiamme Leharille. Hän valitsi rasioistaan sopivan setin lauantain reissulle. 

Perjantai-iltana hiottiin seuraavan päivän taktiikkaa

Pistettiin herätyskellot neljäksi soimaan ja aamulla lähdimme intoa puhkuen kohti Riistavettä. Säiden suhteen sattui uskomattoman hyvä tuuri, sillä vierailun ajankohta päätettiin jo kaksi kuukautta sitten. Ajankohta oli hyvä myös kalojen suhteen, sillä ne olivat tosi nälkäisiä ?

Kun saavuttiin kalapaikoille, ei tarvinnut heittää montaakaan heittoa, että ensimmäiset kalat saatiin veneeseen. Kello ei ollut vielä paljon, mutta oli täysin valoisaa, joten kalat olivat aktiivisia heti aamusta. 

Ensimmäinen kalapaikka oli erään saaren päässä

Lehar ja uusi tuttavuus: suomalainen kuha :)

Päätavoite minulla on yleensä löytää ahvenia, mutta nyt viime viikkojen aikana on huomattu, että ahvenet ovat suht haastavia etsittäviä, sillä kuhaa on niin paljon. Siksi minulle oli lauantaina tärkeintä löytää kalaa ylipäätään, jos joku on matkustanut Virosta asti Suomeen kalastamaan. Kalastimme siis sitä, mitä oli tarjolla ja mitä löytyi helposti. 

Ja kuhaahan löytyi helposti. Meillä kului lauantaina uskomattoman vähän bensaa, sillä kaloja ei tarvinnut etsiä. En ole koskaan nähnyt kalaa joka paikassa. Kuhia ihan oikeasti oli kaikkialla. Kiersimme selkäpatteja ja hieman joutui aina ajamaan pattia ristiin rastiin, jotta löysi kuhaspotin, mutta sitten kun se löytyi, siinä oli paljon kuhia.

Kuhia oli pateilla

Kalaa oli myös pattien penkoissa, lisäksi ravintokalaa oli paljon liikkeellä

Erikoinen päivä, sillä todella monen väriset ja kokoiset jigit toimivat

Saimme kuhaa varmaan kymmenestä eri paikasta, kaikki kuhat tulivat 5-7 metrin syvyydestä. Aamulla aloin huvikseen merkkaamaan kaikki kuhat laskuriin, jotta Leharkin saisi jotain tilastoa omasta Suomen reissustaan. Lehar mittasi kaikki kuhansa ja teki paljon havaintoja jigien, kalapaikkojen, tuulen ym. suhteen. 

Aamulla emme vielä osanneet odottaa, että päivän aikana kuhia tulisi niin paljon

Lehar löysi myös pari haukea kuhien seasta

Puolen päivän jälkeen päätimme pitää tauon ja suunnata lähisaareen makkaran paistoon. Vilkaisin laskuria ja se näytti kuuttakymmentä. Huh huh, hieno päivä ja olin todella iloinen, että kalojen nälkä osui juuri lauantaille ☺

Tauko kesken päivän antoi mukavasti lisäpuhtia kalastukseen

Oijoijoi mitkä kelit

Tauon jälkeen jatkoimme kalastusta energisinä. Ajoin ihan uudelle kalapaikalle ja kuinka ollakaan, sekin oli täynnä kuhia ☺ Koska olimme saaneet kuhia niin paljon, halusin etsiä lisäksi myös ahvenia. Olimme juuri siirtymässä kuhapaikalta pois, kun näin luotaimessa jotain parempaa. Ajoin tuulen yläpuolelle, laitoin taivasankkurin päälle ja osoitin Leharille paikan, missä kalat olivat.

Heitimme molemmat samaan suuntaan ja saimme kumpikin tärpit. Ja molemmilla oli siiman päässä jotain isoa! Minä kelasin UL-vehkeillä kalaa veneeseen ja tunsin heti, että siiman päässä oli hauki. Kala spurttaili juuri niinkuin hauki ja sitä ei voinut olla tunnistamatta.

Luulin myös Leharilla olevan hauen kiinni ja pyysimme Juhaa haavin kanssa apuun. Pian Lehar sai kalan pintaan ja se olikin iso kuha! Unohdin oman haukeni ja aloin panikoida Leharin puolesta, sillä todellakin halusin hänen saavan sen kuhan veneeseen!

Juha pyöri haavin kanssa meidän välissä ja lopulta saatiin molemmat kalat haaviin, jossa ne sitten pötköttelivät vierekkäin. Niin mahtava tilanne, kun saatiin tuplatärppi ja molemmat kalat yhtä aikaa ylös. 

Isoon haaviin mahtuu isoja kaloja :)

Minun hauki oli 91cm/4,3kg ja Leharin kuha 67cm/2,6kg. Molemmat kalat pääsivät luonnollisesti jatkamaan matkaansa mittauksen ja kuvien jälkeen.

Tuplatärppi

Uskomattoman upea kala!

Lehar aloitti “suomalaisen jigikalastusuransa” hienosti =)

Päivän aikana en nähnyt luotaimessa yhtään ahvenparvea, mutta saimme kyllä ahvenia jonkun verran. Ahvenet tulivat sekaparvista, joissa oli sekä kuhaa, haukea että ahventa. Päivän isoin ahven sattui Leharin siiman päähän ja ahvenella oli mittaa 530g/38cm. 

38cm ahven löytyi kuhaparven seasta

Illalla laskuri näytti kuhien määräksi 135kpl, mikä on ihan järkyttävä luku. Emme todellakaan lähteneet tekemään järvelle mitään noin hurjaa tulosta tai hampaat irvessä etsimään kalaa, vaan nauttimaan luonnosta, hyvästä seurasta ja uusista tuttavuuksista. Nälkäiset kuhat sitten kruunasivat päivän. Kuhat olivat selkeästi vallanneet ahventenkin paikat, missä lie isommat ahvenparvet olisivat sitten olleet… Emme osanneet etsiä niitä kuin tutuilta selkäpateilta.

Päivä oli meille kaikille ikimuistoinen. Juttelimme omista kalastustekniikoistamme, tyylistä etsiä kaloja, omista havainnoistamme jne. ja kyllä jotain eroja virolaisten ja suomalaisten jigaustavoissa on. Tehokkaita ne molemmat tavat kuitenkin ovat, sen kertoo numerosarja 135.

Koska Lehar oli Suomessa koko viikonlopun, meillä oli hyvää kalastusaikaa myös sunnuntaina. Päätimme lähteä kokeilemaan ihan uusia paikkoja Kallavedelle. 

Varoitin Leharia jo lauantai-iltana, että tänään oli erikoispäivä ja saimme paljon kalaa, mutta huomenna Kallavedellä kalaa on vaikeampi saada ja voi olla, että emme saa mitään. Olen kokenut niin monta kertaa tyhjän Kallaveden kirouksen, että se on jo ihan tuttua minulle. 

Sunnuntaiaamu koitti ja herätyskellot soivat vasta kuudelta, sillä edellinen päivä oli ollut niin rankka ja lisäksi savustimme kaloja lähes puoleen yöhön saakka. Ajoimme Kaislastenlahteen, josta laskimme veneen Pohjois-Kallavedelle. Sitten kaloja etsimään!

Kalanäytöt olivat minimaalisia lauantain tapahtumiin verrattuna ja epätoivoisina pysähdyimme välillä kalastamaan, vaikka kaloja oli tarjolla vain muutama. Päivä oli ihan todella vaikea ja kaiken kaikkiaan bensaakin kului tuplasti enemmän lauantaihin verrattuna, sillä lähes koko sunnuntai meni kaloja etsiessä. 

Heti aamusta löysimme muutamia kaloja

Alueilla, jossa etsimme kalaa, syvyysvaihtelut olivat ihan hurjia. Keskellä monen kymmenen metrin syvännettä saattoi olla pieni kolmen metrin matalikko, jossa oli todella jyrkät reunat. Siksi penkoista kalaa oli mahdotonta löytää, sillä penkkoja ei ollut. Tuntui, että siellä oli vain pystysuoria seiniä pattien ympärillä. 

Keli oli läkähdyttävä. Toki oli mukavampaa, että sää suosi ja aurinko paistoi, mutta kyllä välillä vilkuilin hiki päässä taivaalle, että voisitko sinä pieni pilvenhattara mennä vähäksi aikaa tuon mollukan eteen. Pieni tuulenvire onneksi kävi aina välillä ja tottakai siirtymillä tuli vilpoisa. 

Käytiin myös eilen paistamassa saaressa makkarat ja miettimässä strategiaa, että mitä ihmettä me tehdään, jotta löydetään kalaa.

Tämä tauko tuli tarpeeseen

Iltapäivällä miljoonas kalapaikka piirsi pohjaan kaloja. Vaikka olimme etsineet monista aivan samanlaisista paikoista kalaa jo aiemmin päivällä, ne olivat olleet tyhjiä. Juuri tämä yksi spotti sitten olikin ihan täynnä kalaa ja selvästi kaloilla oli jotkut sunnuntaitreffit käynnissä, sillä kaikki olivat kerääntyneet samaan paikkaan.

Kalat löytyivät viidestä metristä ja alueella näkyi sekä kuhia että aktiivisia ahvenparvia. Ajoin veneen aina ahvenparven päälle ja sanoin Leharille, että nyt harjoittele vertikaalijigaamista. Hän ei ollut koskaan aiemmin kokeillut sitä tyyliä ja innostui siitä, kun näki miten mukava oli seurata kaikuluotaimen näytöltä, kun kalat nousivat jigille. Aktiivisesta parvesta myös sai koko ajan tärppejä ja ehkä pieni vertsukärpänen puraisi Lehariakin ;)

Ahvenet olivat niin hurjia välillä, että kun uitin jigiä 5cm pinnan alapuolella, ne nousivat tärppimään ihan pintaan

Saimme alueelta ruokakalat ja illalla oli taas tarkoitus savustaa muutama kala. Kalojen keskikoko oli pienempää kuin lauantaina, mutta senhän minä jo tiesin ennestään ?

Päivän isoin kala oli minun 4,2kg hauki ja näköjään olen haukimagneetti, sillä sain viikonlopun aikana yhteensä kymmenen haukea. Mieluummin haluaisin tittelin ahvenmagneetti, mutta näillä mennään. 

Molempina päivinä yli nelosen hauki

Ruokakalat mukaan ja loput kasvamaan

Savukalat onnistuivat täydellisesti 

Aivan mahtava viikonloppu takana, kiitos Leharille seurasta ja tervetuloa Suomeen uudestaan! 

Luulin joskus viime kesänä, että maailmankirjat olivat sekaisin, kun löysin paljon nälkäisiä kaloja. Nyt jälkikäteen ajateltuna eivät ne silloin sekaisin olleet, vaan melko järjestyksessä, sillä vasta viime lauantaina ne olivat sekaisin. Ja minä olen nyt sekaisin myös, sillä pääsin kokemaan unelmien ahvenensyönnin. Olen vieläkin ihan täpinöissäni, kun ajattelenkaan sitä päivää ?

Me laitettiin viikko sitten veneeseen Motorguiden keulasähkömoottori. ”Uhosin” leikilläni, että keuliksen kanssa alkaa ahvenia tulemaan eivätkä kalat pääse minua enää karkuun. En olisi ikinä uskonut, että ensimmäinen kalareissu keulasähkömoottorin kanssa täyttää kaikki odotukset ja haaveet, tai eihän tuollaisesta kalareissusta osannut edes unelmoida. Ihmettelen vieläkin, että miten järven kaikki ahvenet olivat kokoontuneet yhteen paikkaan?

Xi3 keulamiehenä

Lauantaina keli oli tosi tuulinen. Normaalisti 5-7 metrin tuulella ja kymmenen metrin puuskatuulella emme todellakaan ole voineet lähteä selkävesille kalastamaan. Yleensä kun keli on ollut tuulinen, olen katsonut tuulen suunnan ja valinnut kalapaikan kartalta siten, että olemme voineet kalastaa mantereen suojassa. Ankkuri ei edes pidä venettä savipohjassa kiinni noin kovassa tuulessa ja aallokossa.

Nyt meidän ei tarvinnut valita kalapaikkaa tuulen perusteella ja päätimme lähteä Juurusvedelle. Laskimme veneen Jännevirran sillan kupeesta ja aloitimme kalojen etsimisen heti Jännevirralta. Kalaa ei oikein näkynyt kuin yksittäisiä siellä täällä, mutta hölmöinä jäimme yrittämään niitä. Voi kun olisimme jo silloin tienneet, että parempaakin olisi ollut tarjolla…

Kalastimme huonoja paikkoja monta tuntia ja harmittaa jälkeen päin, että tuhlasimme aikaa passiivisiin kaloihin. Minulla oli mielessä yksi talvinen pilkkipaikka, josta saimme hyvän kokoisia ahvenia tasureilla viime talvena.

Päätin ajaa siihen ja kyllä ”lampun” olisi pitänyt syttyä jo siinä vaiheessa, kun tiirat syöksähtelivät pää edellä veteen. Ei se kuitenkaan syttynyt vasta kuin sitten, kun luotain alkoi piirtämään hirvittäviä kalamassoja joka puolelle.

Tiirat ruokailemassa

Kalastuksen aloittaminen oli niin helppoa ja nopeaa, kun ei tarvinnut miljoonaa kertaa ajaa ympyrää ja pakittaa ja etsiä tuuleen nähden oikeaa kohtaa ankkurille. Tarvitsi vain ottaa kaukosäädin käteen ja painaa ankkurin kuvaa. Ja siinä pysyttiin prikulleen hotspotin päällä!

Tuuli ja aallokko olivat tosi kovat, mutta MG ei siitä välittänyt. Keulis piti meidät ihan uskomattoman tarkasti samassa pisteessä parven päällä, toisin kuin tavan ankkuri, jolloin vene seilaa edestakaisin ja parvi häviää alta aina välillä pois. Nyt ahvenparvi näkyi koko ajan luotaimen näytöllä.

Olipas kiva nostella tällaisia kölliköitä

Saavuttiin sille talviselle kalapaikalle puoli kahdeksan maissa ja kalaa alkoi nousemaan heti. Kalojen keskikoko illan aikana oli filekokoa ja koska kaloja tuli koko ajan, suurin osa sai vapautensa takaisin.

Kylläpä hymyilyttää

Parvet olivat suurimmaksi osaksi ahventa, mutta sain useita kuhiakin parvien seasta. Alue oli laaja, keskellä selkää ja syvän veden ympäröimä. Oikeastaan patin kaikilla reunoilla oli kalaa ja ehkä kuore oli pakkautunut patille ja sen mukana petokalamassat, sillä myös tiirat söivät pikkukalaa pinnasta monen tunnin ajan.

Kuhaakin löytyi

Mitä myöhemmäksi ilta meni, sitä hurjemmin kala alkoi syömään. Viimeiset pari tuntia kalaa tuli oikeastaan joka heitolla, ellei ahven sitten irronnut tärpin jälkeen. Ihan uskomaton fiilis, kun heität veneestä pohjoiseen tai etelään, itään tai länteen ja voit kokeilla myös väli-ilmansuunnat, niin silti joka paikassa on ahven suu auki odottamassa jigiä.

Osa kaloista pääsi bracketiin odottamaan

Oltiin tosi hämmästyneitä siitä syönnistä ja kyllähän me on usein osuttu syövän ahvenparven kohdalle, mutta ei ikinä noin pitkäksi ajaksi. Parvi ei hävinnyt mihinkään, sillä kalaa oli joka puolella veneen ympärillä ja parvi oli ihan hirvittävän iso. Kokeilin eri jigejä ja suurin osa kaloista tuli Savage Gearin kahdeksan senttisellä Bleak Real Taililla. Erikoista, että pystypyrstöinen jigi toimi niin hyvin heittokalastuksessa, mutta ehkä myös kovalla aallokolla ja kevyellä jigipäällä oli asian kanssa jotain tekemistä, sillä jigi leijaili todella houkuttelevasti.

Tarjoiltiin kaloille paljon erilaisia jigejä, mutta 8cm Real Tail oli ahventen mieleen lauantaina

Kalat tosiaan purivat jigiä kilpaa, kun meillä meni illan aikana koko paketti jigejä

Kaloilla oli suussa kuoretta ja se näytti aivan samalta kuin Real Tail jigi

Meitä harmitti, kun emme tajunneet ottaa kalalaskuria menoon mukaan. Oli se kyllä niin hektistä hommaa, että ehkä olisin unohtanut napsutella puolet kaloista laskuriin. Me ei olla koskaan saatu noin paljon kaloja yhdellä kalareissulla, eikä kyllä monellakaan ?

Syötiin itsekin välillä, kätevä tämä Alutrollin sipsiteline =D

Uskomattominta asiassa on se, että yöllä puoli kahdentoista jälkeen kala söi ihan yhtä hurjana kuin valoisan aikaankin. Meidän oli kuitenkin pakko alkaa tekemään lähtöä, sillä oli aika pimeää ja meillä oli vielä veneen nosto trailerille edessä. Jännevirran luiska on ison mutkaisen mäen juurella ja siinä trailerointi on helpompaa päivän valossa ?

Illan suurin ahven tuli klo 23

Silloin puoli kahdentoista aikaan ajattelin, että sitten kun siiman päässä ei ole enää tapahtumia, voimme lähteä. No joka ikisellä heitolla tuli fileahven, vaikka kello lähenteli puolta yötä. En olisi halunnut lähteä ja en ole koskaan jättänyt noin aktiivista ahvenparvea taakseni, mutta lauantaina sen tein. Joka tapauksessa veneessä oli käynyt tosi suuri määrä kaloja ja lähes piti nipistellä itseään, että onko tämä totta…

Aurinko laski, mutta kalat eivät menneet nukkumaan

Kalapaikka oli sellainen, että meidän vanhalla ankkurilla siihen ei olisi ollut mitään asiaa. Keulasähkömoottori hoiti asian kuitenkin loistavasti ja ehkä saimme liiankin ruusuisen kuvan kalantulosta. Ei keulis tuollaisia saaliita joka kerta takaa, mutta mahdollisuudet niihin aina on. Ihan huippukeksintö tuo taivasankkuri!

Keliolosuhteet olivat aika kovat (kuvakaappaus: ilmatieteenlaitos.fi)

Otimme mukaan kohtuullisen määrän ruokakaloja, sillä emme enää halua pakastaa kaloja. Siksi mukaan lähti vain sen verran kalaa, minkä ehdimme parissa päivässä syömään: pari 47cm kuhaa ja 8kpl 30-37cm ahvenia.

Ahvenet olivat kuteneet lukuunottamatta yhtä huonomuistista, joka oli sen tainnut unohtaa..

Selällä tuuli yölläkin

Mentiin kotiin ja käytettiin silmiä hetken aikaa kiinni. Aamulla heräsin ja kysyin Juhalta, että näitkö sinäkin sitä ihanaa unta, että oltiin kalassa ja käytettiin kaikki Juuruksen ahvenet veneessä? Kyllä kuulemma näki ☺

Vaikka lauantai oli elämäni paras kalareissu, ei kalastaja saa koskaan tarpeekseen kireiden siimojen tunteesta. Siksi halusimme lähteä tsekkaamaan saman paikan vielä uudestaan. Yöllä kalapaikalle jäi vielä niin paljon kalaa, että olisi ihme, jos kaikki kalat olisivat sieltä hävinneet.

Saavuimme kalapaikalle iltapäivällä ja ensimmäinen missio oli ”tiirailla tiiroja”. No niitähän syöksähteli edelleen veteen ja minun innostus nousi kattoon. Hommako jatkuu siitä mihin yöllä jäi?

Luotain alkoi piirtämään taas kaloja joka puolelle, mutta pieni ‘mutta’ asiassa oli: ahventen koko oli kutistunut! Isot raitapaidat joko lekottelivat pohjassa mahat täynnä tai sitten ne olivat lähteneet kokonaan pois patilta. Emme kuitenkaan saaneet kuin pari n. 350g ahventa ja loput olivat 50-200g kokoisia. Ahven ei myöskään syönyt läheskään yhtä hanakasti kuin edellisenä iltana, vaikka tarjottiin niille vaikka minkälaisia jigejä. Mittakuhia löytyi useampia, mutta meillä ei ollut enää tarvetta kalafileille, joten vapautimme kaikki kalat.

Kyllä siellä kalaa oli, mutta pientä

Eilen otettiin laskurikin käyttöön, kun luultiin pääsevämme samaan hurjaan syöntiin, mutta kalantulo oli tosi heikkoa edelliseen iltaan verrattuna, yhteensä saimme 41 kalaa. Edellisen illan paras syöntipiikki oli klo 21-24, mutta eilen jouduimme lähtemään kotiin jo kahdeksalta. Kerroin kalapaikasta kaverille ja hän meni kokeilemaan paikan eilen illalla. No kalahan oli sitten yötä kohti aktivoitunut taas syömään ja myös kaveri sai hyvät filekalat ☺

Aivan mahtava viikonloppu, sattuikohan kesän paras syönti lauantaille vai voiko luvassa olla vielä jotain hurjempaa? Se me nähdään tulevina kuukausina ☺

Tämä työjuhta ei ollut moksiskaan kovasta ja tuulisesta kelistä =)

Viikonloppu oli kuin joulu minulle. Pitkäaikainen haaveeni keulasähkömoottorista toteutui, kun Juha asensi veneeseen Motorguiden Xi3 mallin. Olen ollut muutaman kerran sellaisessa veneessä kalastamassa, jossa on ollut keulasähkömoottori ja kyllä saalismäärät ovat olleet huomattavasti suurempia, kuin omassa veneessä. Toki kyseessä on joka kerta ollut kalastusoppaan vene, joten kyllä oppaan ammattitaito on varmasti ollut ratkaisevin tekijä kalan tulossa. Keulasähkömoottori on kuitenkin tuonut huomattavan avun kalastukseen.

Siinä se odottaa paikalleen asentamista

Viikonloppuna emme ehtineet kalastamaan kuin muutaman tunnin. Juha vietti kaksi päivää Alutrollin lattialla ja minä tsemppasin (=hiillostin?) vieressä. Kytö järvelle oli kova, mutta asennuksissa vierähti melkein koko viikonloppu. Nyt kaikki on kuitenkin vimpan päälle. Kiitos vielä Juhalle, kyllä kelpaa kalastella!

Alutrollin pulpetti on yllättävän tilava =)

Pikajalusta keulasähkömoottorille, toinen osa tuli veneeseen kiinni ja toinen osa kiinnitettiin keulakoneeseen

MG:n asennus oli suht helppoa Alutrollin valmiin sapluunan avulla, sillä sapluunaan oli merkitty reikien paikat valmiiksi

Johtohässäkkä

Laturi on keulasähkömoottorin akun laatikossa, joten akun lataus on helppoa

Veneeseen tuli NMEA 2000-verkko ja keulasähkömoottori kytkettiin siihen Pinpoint-kaapelilla. Nyt keulasähkömoottorin ohjaus onnistuu myös luotaimen näytöltä ja esimerkiksi ahvenparven viistoluotaimessa nähdessään voi toimia heti ja ohjata veneen parven luokse parilla kosketuksella luotaimen näyttöön.

Liitettiin myös perämoottori NMEA-verkkoon Tohatsun omalla kaapelilla ja nyt kaikki moottorin tiedot ovat nähtävissä Elite Ti:n näytöltä. Mielenkiintoista tarkkailla esimerkiksi bensan kulutusta ja opetella ajamaan taloudellisemmin. Näytöltä näkee myös moottorin tunnit, joten huoltojen väliä ei tarvitse arvailla.

Tohatsun kaapeli oli helppo asentaa perämoottoriin

Kaikki asennukset olivat vihdoin eilen valmiina ja päästiin testaamaan venettä Kallavedelle. Kovin montaa tuntia meillä ei ollut aikaa ja puolet ajasta kului opetteluun. Uskon, että tässä menee vielä muutama viikko, ennen kuin kaikki asiat tulevat selkärangasta ja keuliksen käyttö sujuu sulavasti. Pelottaa, että kuinka monta kertaa unohdan keulakoneen veteen ja lähden kaahaamaan perämoottorilla ?

Paketti valmis!

Liikkuvia tekijöitä on paljon ja toki soutuveneellä soutelu ja mato-ongella kaislikon reunassa onkiminen voisivat olla helpompi vaihtoehto, mutta minusta on mukava hyödyntää elektroniikkaa kalastuksessa, kun se kerran on mahdollista.

Eilen olin tosi täpinöissäni, kun lähdettiin kalaan ja sen pystyi kyllä päättelemään myös siitä, että veneeseen noustessani huomasin olevani aamutossut jalassa. En olekaan aiemmin kalastanut tohveleissa ?

Niin kiire kalaan, että aamutossut jäivät jalkaan =D

Meistä tuli heti ystäviä

Eilen oli tosi tuulinen keli, mutta on se keulasähkömoottori vaan ihmevekotin. Keulis piti veneen ankkurissa lähes prikulleen samassa pisteessä koko ajan keula tuuleen suunnattuna ja meidän tarvitsi vain kalastaa. Ei todellakaan tullut ikävä painavaa ankkuria ja aallokossa heiluvaa venettä. Tuntui siltä, että vene oli vakaampikin taivasankkurissa, kun keula halkoi aallokkoa koko ajan eikä vene päässyt kääntymään poikittain aallokkoon nähden. Ihan luxusta!

Mikäs tässä kalastellessa =)

Kuvakaappaus Elite Ti:n näytöltä, perämoottorista saa näytölle vaikka mitä tietoja

Eilen ei käyty kovin kaukana Pirttilahdesta ja ahvenparvet jäivät vielä löytämättä. Kuhaa kuitenkin näkyi siellä täällä ja muutama alamittainen kävi veneessä. Muistelen vieläkin viime kesäisiä suurten ahventen parvia, joita bongasin viistoluotaimen näytöltä useampaan otteeseen. Tänä kesänä on revanssin aika, uskon, että minä ja MG ollaan hyvä tiimi. Enää ei tule MP-päiviä, vaan tulee MG-päiviä ?

Tottakai tiedän sen tosiasian, että keulis ei minulle kaloja etsi, vaan se homma minun täytyy hoitaa itse. Siitä eteenpäin kuitenkin pääsen hyödyntämään keulasähkömoottorin ominaisuuksia kalastuksessa. Kaveri, joka vähän aikaa sitten asensi MG:n omaan veneeseensä, on napsinut hyvin kaloja keulakoneen avulla. Hän sanoikin, että nykyään kuhan kalastus on kuin mustikoita poimisi. Noh, minulla on marjasanko valmiina, joko mennään? ?

Yksi eilisistä ankkuripaikoista

Alamittakuhia kävi veneessä

Nostettiin perämoottori ylös erään saaren päässä ja liikuttiin matalan yli keulakoneella ajaen

Sunnuntai-ilta tuli liian nopeasti, ensi viikonloppuna takaisin vesille!

Elovaaran Roke on tehnyt vertailuja akkujen ja kaapeleiden suhteen ja testaillut, miten Motorguidesta saadaan paras hyöty irti. Roke on jakanut testituloksia Jigikalastus ja venevarustus /Jones kalastus facebook-ryhmässä.

Juha luki Roken testiraportin ja sen perusteella teki päätöksiä meidän veneeseen tulevista komponenteista. Raportista oli iso apu ja kyllähän se oli ajatuksia herättävää luettavaa. Kun ostaa keulasähkömoottorin veneeseen, niin ei kannata nuukailla akun ja kaapeleiden kanssa, mikäli haluaa saada kaikki tehot irti keulasähkömoottorista. Raportti on luettavissa kokonaisuudessaan edellä mainitussa facebook-ryhmässä.

Alla muutamia sivuja testiraportista:
(kuvat ja tekstit Roke Elovaara)

Huh huh, että huhtikuu oli tuskaisen pitkä. Pilkkikausi loppui huhtikuun puolessa välissä ihan yllättäen ja jäät pehmenivät muutamassa päivässä. Kauden lopetusreissu päättyi kirjaimiin M ja P, ja oikeastaan en halua edes muistella sitä päivää enää. Maisemat olivat kauniit, mutta jään alla ei tapahtunut yhtikäs mitään. No se oli sellainen pilkkikausi ja olisihan se voinut kokonaisuudessaan paremminkin mennä.

Kauden viimeinen pilkkipäivä oli 15.4., olin jäällä jo ennen kuutta

Joutsenet saapuivat Kuopioon

Huhtikuu tuntui kestävän ikuisuuden. Jokaisessa vuorokaudessakin oli varmaan 58 tuntia, kun peukaloita pyöritellen tuijotin kelloa ja odotin jäiden sulamista. Tiukassa oli jäät, vaikka koko talvena ei mitkään supervahvat jäät tulleetkaan.

Pirttilahti 1.5.2018 (kuva: Ilkka Turunen)

Vihdoin eilen löytyi sen verran sulaa vettä Savostakin, että päästiin laskemaan Alutroll aalloille. Jotain taikaa siinä kauden ensimmäisessä reissussa aina on, vaikka kalastustapahtumia ei tulisi ensimmäistäkään. Koko talven kun on odottanut avovettä ja viimein saa laskea vieheen veneen laidalta pinnan alle, niin kyllä vatsassa on perhosia =) Siitä hetkestä minä nautin!

Käytiin perjantaina tutkailemassa Kallaveden veneluiskia sillä silmällä, että mistä saisi veneen laskettua parhaiten. Pirttilahden tilanne oli huono, sillä jäätä oli vielä vaikka kuinka paljon. Ei toivoakaan, että sieltä olisi päässyt vesille.

Pirttilahden satama 4.5.2018

Julkulan venerannassa luiska oli sula, mutta sitten taas etempänä näkyi paljon isoja jäälauttoja. Lopulta ajettiin Tikkalansaareen ja siellähän meitä odotti täysin sula luiska eikä jäätä ollut näkyvissä edes kauempana. Päätimme seuraavana aamuna tulla siihen.

Tikkalansaaren veneluiska 4.5.2018

Lauantai koitti ja olin tulisilla hiilillä. Voiko tämä olla totta, että vihdoin hirvittävän pitkän kalastustauon jälkeen pääsen taas kalastamaan ❤ Hurautettiin Tikkalansaareen ja rannassa piti pari kertaa hieraista silmiä. Rantaan oli pakkautunut yön aikana kamalasti jäätä ja säikähdin jo, että kalastukset täytyy unohtaa. Juha ei ymmärtänyt minun ”paniikkia”, vaan sanoi, että tämän takia meillä on alumiinivene. No, kai me sitten päästään kalaan.

Tikkalansaaren veneluiska 5.5.2018

Laskettiin vene vesille, tai jäille, kuinka sen nyt ottaa. Tuuli oli aika kova ja työnsi venettä takaisin kohti rantaa. Moottoria ei voinut vielä käynnistää, kun ranta on niin matala. Kohta vene oli poikittain rantaviivassa ja tarttui pohjasta kiinni. Pitikin lähteä tänne jäiden sekaan, missä viivyt kesä…

Olin aivan varma, että kalareissu pitää perua, kun hommat eivät meinanneet edetä. Hyppäsin veneestä rantaan ja sen jälkeen vene keveni sen verran, että pohja irtosi rantahiekasta. Saatiin työnnettyä vene suoraan ja hypättiin kyytiin. Onneksi meillä oli pitkä mela mukana, niin saimme sillä lykittyä venettä syvempään. Pian oltiin turvallisessa syvyydessä ja uskallettiin käynnistää moottori.

Tohatsu hurahti ekalla käyntiin ja kehräsi niin nätisti ja hiljaisesti verrattuna Lynkkikseen, jonka ”huutoa” on koko talvi kuunneltu ? Alutroll lähti etenemään rannasta kohti jäistä vapaata selkää. Takaraivossa kummitteli paluumatka. Mitenkähän iso projekti on saada vene takaisin trailerille… no se on sen ajan murhe.

Tästä se avovesikausi taas lähtee =)

Ihmettelin, miksi plotteri ei alkanut lataamaan karttaa ja ajattelin sen vain olevan hidas talven jäljiltä. Aikaa kului eikä mitään tapahtunut. Sitten muistin, että minähän käytin karttakortin tietokoneessa jokin aika sitten ja sinnehän se kortti jäi pöydälle. Voi vitsit! No kalareissu on sitten mentävä puhelimen Navionics-sovelluksen kanssa. Onneksi oli edes joku kartta, ei siellä oikein uskalla sokkonakaan liikkua..

Seuraavaksi huomattiin, että meiltä oli unohtunut myös haavi. Toisaalta tiesimme, että sitä ei todellakaan tulla tarvitsemaan kauden ensimmäisillä reissuilla, joten siitä emme olleet huolissamme.

Karvarukkasia pulpetin täydeltä =D

Menimme suoraan Kelloselälle ja siellä jäätä ei ollut oikeastaan enää yhtään. Pieniä jäälauttoja näkyi jossain, mutta ei niin paljon, että se olisi haitannut veneellä liikkumista. Olipa ihana tunne ajella taas veneellä ja emme edes muistaneet, miten nopeasti vene nousee liukuun. Vilpoisaa kyytiähän se vielä tässä vaiheessa kautta on, kun ilman lämpötila ei ollut paljon nollan yläpuolella.

Kallansillat

Myöskään veden lämmöt eivät ole vielä korkeat, vain noin 3C, joten kyllä se kylmyys hohkaa alapuoleltakin alumiiniveneessä. Hankittiin kumimatto veneen lattialle, koska jo viime syksynä kylmillä keleillä varpaat meinasi paleltua, mutta tuo mattoratkaisu vaikuttaa nyt erittäin hyvältä ja ehkäisee varpaiden kylmettymistä.

Kumimatto istui siihen kuin nakutettu, kun siitä leikattiin pieni pala pois

Olen seurannut Facebookissa muiden kalastajien kauden aloitusreissuja ja monella kausi on alkanut ihan huikean hienosti. Tuntuu siltä, että Ahti on ollut suotuisa tänä keväänä ja isoja kaloja on noussut melkein kaikille.

Mutta se Savon Ahti. Se on vähän toista maata. Suattaapa antaa kaloja, mutta suattaa olla antamattakin. Jos me siltä nätisti pyydetään joskus jotain, niin ei se ota kuuleviin korviinsa. Siksi meidän tavoitteetkin ovat yleensä aika vaatimattomia. Joskus toivotaan, että nähtäisiin kaikuluotaimessa kala ja toisinaan ollaan haaveiltu tärpistä.

Eilen Ahti oli kuitenkin ihan kohtuullisen hyvällä tuulella, sillä minun päivän kokonaissaldo oli noin 14. Mutta ei suinkaan neljäätoista kalaa, vaan noin 14 senttimetriä pitkä ahven. Kiitos Ahti siitä =D

Eilen lähes kaikki paikat olivat tyhjiä kaloista ja päivän ainoat tapahtumat tulivat saarten välistä, jossa on hieman virtaava vesi. Ajoimme saarten sopukoissa väylää pitkin ja kai siitä on joskus tukkejakin uitettu, ainakin pohjassa näkyvistä tukkinipuista päätellen. Hienon näköisesti piirtyivät viistoluotaimeen :)

Lowrancen Elite-9 Ti on ollut suurena apuna kalastuksessa ja kyllähän siitä näkee kalojen lisäksi muutakin jännittävää =)

Bongasin kahdesti päivän aikana ahvenia ja ankkuroiduimme molempiin paikkoihin. Juha sai vähän väliä tärppejä ja ahvenia ylöskin asti, mutta minun siiman päässä ei tapahtunut mitään. Vaihtelin jigejä ja katsoin luotaimesta, kun kalat nousivat Juhan jigille. Juha kalasti valkoisella Savage Gearin Bleak Real Taililla ja se väri ei ole meillä kovin usein toiminut. Ajattelin, että Juhan tärpit ja kalat johtuivat uittotekniikasta ja siksi en itse vaihtanut samanlaista jigiä.

Kymmenen eri jigin vaihdon jälkeen päätin kuitenkin huvikseen kokeilla samaa Savagen jigiä. Voisiko muka olla niin tarkkaa värin suhteen… Olin hetkeä aiemmin testannut kyseistä jigiä eri värisenä ja eri pyrstöllä, mutta heti kun vaihdoin valkoisen peliin, tapahtumia alkoi tulla minullekin. Ja nousihan sieltä se 14cm jättikin =) Kalat tärppivät, mutta olivat suurimmaksi osaksi pieniä, joten eivät tarttuneet kiinni. Yksi isompi kala oli hetken aikaa kiinni, mutta sen epäilen olleen hauki. Se tuli niin nopeasti jostain.

Eilen päivän ainoat tapahtumat tulivat tällä 8cm Savage Gearin Bleak Real Taililla (kuva: savage-gear.com)

Lähdimme jatkamaan matkaa ja se oli virhe, sillä seuraavien tuntien aikana luotaimessa ei näkynyt enää mitään. Toisaalta ei me niillä 14 senttisillä ahvenillakaan mitään olisi tehty. Pääasia kuitenkin oli, että avovesikausi on taas täällä. Heikko saalis ei haitannut ollenkaan, sillä tärkein tavoite eiliselle oli päästä takaisin rantaan ja saada vene trailerille. Se tavoite toteutui ja tästä on hyvä jatkaa kohti uusia reissuja ja jospa se Ahtikin lakkaa jossain vaiheessa murjottamasta.

Rantaa kohti

Huh, päästiin perille =)

Jää oli aika paksua, mutta mureni käsiin

Rantavedessä kellui kalanpoikanen, mikähän laji, kuha?

Jokos muualla Suomessa on avovesikausi startannut?

Jos jigivarastot kaipaavat täydennystä, niin käykäähän Fish me luck Facebook-sivulla osallistumassa jigiarvontaan. Kommentoimalla voi voittaa pakillisen jigejä ☺ Linkki arvontaan.

Yhteistyössä Haltica Oy ja VML Sponsor Oy

Alutroll 485CC on ollut minulla aktiivisessa kalastuskäytössä tämän syksyn ja ihastun veneeseen päivä päivältä enemmän. Pakko myöntää, että vanhan veneen ahtaita takatiloja ei ole yhtään ikävä.

Alutroll on yllättänyt tilavuudellaan minut täysin, vaikka etukäteen pohdin riittääkö veneen pituus kahdelle aikuiselle jigaukseen. Enää ei tarvitse sitä pohdiskella ja Alutroll on lunastanut paikkansa aktiivikalastajien perheessä :) Se todellakin on jigikalastajan unelmavene!

Kalastusnautinto alkaa jo rannasta, sillä veneellä on niin hyvä ajaa siirtymiä. Alutroll 485CC nousee liukuun 2-3 sekunnissa ja kyyti on tasaista. Tykkään tosi paljon ajaa seisaallaan ja sitä silmällä pitäen veneeseen on alun perinkin suunniteltu korkea pulpetti.

Alutrollilla on miellyttävää ajaa seisaallaan

Moottoriksi valikoitui 50 hevosvoimainen Tohatsu ja se oli varmasti täysin oikea valinta. Tohatsulla on viiden vuoden takuu, joten sekin kertoo moottorin luotettavuudesta ja toimintavarmuudesta jotain. Veneen maksiminopeus 50hv moottorilla on 32 solmua. Alutroll ja Tohatsu ovat hyvä pari!

50 hevosvoimainen Tohatsu

Alutroll 485CC veneessä moottori on asennettu moottoritelineeseen eli bracketiin, joten moottori on normaalia korkeammalla. Siitä johtuen moottori on myös polttoainetaloudellisempi. Bracketin ansiosta vene lähtee helpommin liukuun ja moottorin trimmattavuus on parempi.

Moottori on kiinnitetty bracketiin

Tykkään ajaa veneellä ihan mielettömän paljon ja voisin hehkuttaa ajo-ominaisuuksia loputtomasti. Kaikkia asioita ei voi kuitenkaan täysin sanoin kuvailla ja ajo-ominaisuudet ovat yksi niistä, se vaan on koettava itse. Mikäli veneen hankinta on haaveissa, suosittelen käymään koeajolla Alutrollilla!

Kuten jo veneen esittelytekstissä kerroin, niin minulle tärkeimpiä ominaisuuksia veneen hankinnassa olivat suuri ja tasainen lattiatila sekä tilava ja korkea keskipulpetti. Nyt kun olen päässyt käyttämään venettä jo useamman viikon ajan, arvostan myös monia muita ominaisuuksia enemmän, kuin osasin etukäteen kuvitella. Jos et ole vielä ehtinyt lukemaan veneen esittelytekstiä, pääset siihen tästä linkistä.

Hyvät säilytystilat keulassa ja keskipenkin alla ovat erittäin hyödylliset ja ylimääräiset kalastustavarat saa niihin piiloon. Meidän kylmälaukku mahtuu keskipenkin alle ja se on oiva paikka sille. Kalat saa laitettua kylmäsäilytykseen hetkessä nostamalla penkin istuinosaa.

Keulan heittotason alle mahtuu bensatankin lisäksi paljon muutakin

Penkin alle mahtuu kohtuullisen kokoinen kylmälaukku

Veneen takaosassa olevat upotetut vapatelineet ovat ahkerassa käytössä ja varsinkin siirtymien ajaksi niihin saa nopeasti laitettua vavat pystyyn.

Takaosan upotetut vapatelineet ovat kätevät

Upotettuja vapatelineitä on kaikkiaan neljä kappaletta

Veneen takaosassa on loistavasti tilaa heittokalastaa, mutta myös keulan heittotasolla on hyvä jigailla, vaikka alkuun hieman vierastin korkeaa tasoa ja matalia laitoja. Nyt kun siihen on tottunut, niin kalastettava alue kasvoi hetkessä tuplasti, kun myös veneen etuosan sektorit ovat tavoitettavissa.

Keulassa on tilaa heitellä

Mataliin laitoihin tottuu

Veneen laidalla voi haavita kalan ilman pelkoa veneen keikkumisesta

Keskipenkin kääntyvä selkänoja on pieni asia, mutta silti sillä on suuri merkitys. Kääntyvä selkänoja on todella käytännöllinen ja penkki on kuin tehty vertikaalijigaukseen selkänojan ollessa eteen käännettynä. Ja missäpä olisi mukavampaa viettää kahvitaukoa, kuin pehmeällä penkillä mahtavien maisemien ympäröimänä. Välillä jopa meinaa unohtaa kalastaa, kun jo pelkkä veneessä oleminen on niin rentouttavaa.

Alutroll 485CC soveltuu moniin kalastusmuotoihin, mutta me harrastamme heittokalastusta sekä vertikaalijigausta. Veneessä on tilava takaosa keskelle sijoitetun pulpetin ansiosta, joten takatilaan saa tehtyä helposti vertikaalijigauspisteen.

Tässä on hyvin tilaa vertikaalijigata!

Veneen takaosassa on tilaa myös isommille ahvenille

Taakse sijoitettu vertikaalijigauspiste on hyödyllinen silloin, jos veneessä on useampi vertikaalityylillä kalastava. Lisävarusteena saatavaan takakaiteeseen voi kiinnittää kaikuluotaimen.

Kaksi henkeä voi vertsuta vallan hyvin samaa luotainta apuna käyttäen

Veneen peräpeilissä moottorin oikealla puolella on anturiteline ja se kuuluu veneen perusvarustukseen. Meidän veneessä on lisäksi toinen teline moottorin vasemmalla puolella. Alumiiniset anturitelineet ovat oikeastaan välttämättömät, sillä antureita asentaessa täytyy tehdä reikiä ja telineisiin reiät voi tehdä huoletta.

Antureiden ja anturitelineiden sijoittelu

Takaosaan sijoitettu vertikaalijigauspaikka varmistaa sen, että oma viehe näkyy kaikuluotaimen keilassa varmasti, sillä viehe laskeutuu suoraan anturin alle.

Tässä näkee aitiopaikalta, kun kala tärppää

Vertikaalijgauspaikan voi tehdä myös veneen etuosaan. Keulaan saa kiinnitettyä keulasähkömoottorin (asennusta varten Halticalta voi hankkia asennussapluunat) ja lisävarusteena saatava heittoistuin on helppo asentaa keulan heittotasoon.

Keulasähkömoottori alkaa olla arkipäivää aktiivikalastajien veneissä ja Alutroll 485CC:n pulpetin sisällä olevassa telineessä on rei’itykset valmiina keulasähkömoottorin sulakkeelle ja kaksoisakkureleelle. Veneeseen saa kaksoisakkujärjestelmän lisävarusteena.

Pulpettiin mahtuu kaksi akkua (kuva lainattu: Alutroll/Marko Nahkuri)

Kaikki veneen johdot ovat säältä suojassa. Veneen lattian alla on kaksi alumiiniputkea, joita pitkin saa vedettyä sekä virta- että anturinjohdot veneen takaosasta pulpettiin. Myös keulasta pulpetille kulkee putki, jota pitkin johdot saa vedettyä piilossa, eikä mitään johtoja tarvitse jättää näkyville.

Kalastuselektroniikan asennus on helppoa, kun vene on suunniteltu ja valmistettu myös niitä asioita silmällä pitäen. Ja ennen kaikkea siinä tulee esille turvallisuuspointti, kun sähköjohdot ovat asianmukaisesti järjestyksessä veneessä.

Alutroll veneissä on laadukkaat Blue Sea Systems sähkökomponentit

Meidän veneessä viistokaikuluotaimen anturi on asennettu bracketin pohjaan ja se paikka sopii TotalScan anturille täydellisesti. Viistoluotauskuva on selkeä ja veneen pohja juuri oikealla korkeudella anturiin nähden. Bracket on hyvä sijoituspaikka anturille, mikäli anturia ei halua laittaa peräpeiliin, tai jos peräpeilin anturitelineet ovat jo varattu.

Viistokaikuluotaimen anturi istuu täydellisesti bracketin pohjaan

Alutrollilta saa hankittua myös erilaisia kalastustarvikkeita omien tarpeiden mukaan. Veneeseen saa lisävarusteena vapatelineitä ja esimerkiksi laitaan kiinnitettävät Attwoodin vapatelineet ovat todella käytännölliset leveän lattiatilan omaavassa Alutroll 485CC:ssä.

Enää en pärjäisi ilman Attwoodin vapatelineitä

Meillä on useita vapoja aina kalareissuilla mukana, sillä eri kalastustyyleihin tarvitsee oman vapansa; on kuhavapaa, ahvenvapaa, vertikaalivapaa jne. ja koska veneessä on kaksi kalastajaa, vapojakin on tuplamäärä. Veneen laitaan asennettavaan vapatelineeseen saa useita vapoja kiinni ja se on kyllä hyvä paikka säilyttää vapoja. Veneen leveyden ansiosta laitatelineet eivät ole ollenkaan tiellä ja telineitä on myös helppo ja nopea käyttää.

Vapatelineeseen saa jopa kuusi vapaa kerrallaan

Jokainen jigikalastaja tietää tunteen, kun kalalle yritetään löytää sopivaa jigiä. Vieherasioista löytyy satoja erikokoisia ja -värisiä jigejä ja lopputulos on yleensä se, että jigejä lojuu pitkin poikin lattioita. Alutrollin valmistama jigiteline on ollut meille todella tarpeellinen ja siihen on nopea laittaa ottijigejä valmiiksi odottamaan. Telineeseen mahtuu myös pihdit, jossa ne ovat käden ulottuvilla tarvittaessa.

Jigiteline on käytössä joka reissulla

Alutrollin viehelaatikkotelineeseen mahtuu pari isoa vieherasiaa ja telineiden asentaminen käy helposti esimerkiksi Dual Lock tarranauhalla, jolla mekin olemme telineet kiinnittäneet. Tarranauha on kestävää, mutta se mahdollistaa myös telineiden sijoituspaikkojen vaihtamisen. Veneen runkoon ei kannata reikiä tehdä, vaan asennukset hoituu joko kaksipuoleisella teipillä tai Dual Lockilla.

Jigirasioiden säilyttäminen viehelaatikkotelineissä säästää lattiatilaa

Ahvenen kalastajana olen iloinen, kun veneessä on bracket, sillä sitä voi hyötykäyttää sumppuna. Vaikka moottoritelinettä ei varmasti alunperin ole sumpun virkaan tarkoitettukaan, joku teki hyvän oivalluksen keksiessään, että sinne voi laittaa kaloja.

Bracketiin mahtuu useampikin kala yhtä aikaa

Olen nyt lähes joka reissulla laittanut sumppuun ahvenia odottamaan ja se on juuri sopivan kokoinen isoillekin ahvenille. Jos kohdalle sattuu hyvä ahvenparvi, niin sumppu nopeuttaa kalastusta huomattavasti, kun kalan voi laittaa bracketiin odottamaan mahdollisia kavereita ja itse pääsee jatkamaan kalastusta heti.

Joskus on kiire saada jigi nopeasti takaisin järveen, silloin sumppu on korvaamaton apu

Veneen teippaus on saanut kehuja ja vaikka itse hankin teippauksen lähinnä ulkonäkösyistä, kyllä se myös auttaa veneen puhtaana pitämisessä. Lika ei tartu teippipintaan helposti ja mikäli kuljetuksen aikana tulee raparoiskeita, ne on nopea huuhdella pois. Teippaus Alutroll veneisiin tulee Granolta ja se on lisävaruste.

Teippauksella veneeseen saa uniikin ulkonäön

Kokonaisuutena Alutroll 485CC on loistava vene kalastajalle ja me emme voisi tyytyväisempiä olla. Vene on juuri sopivan kokoinen; ei liian iso, mutta ei myöskään liian pieni. Kalastamme paljon eri järvillä ja vene kulkee trailerin päällä kätevästi. Vajaan viiden metrin pituus saattaa kuulostaa vähäiseltä, mutta veneen tilavuus yllättää. Leveässä ja vakaassa venessä kalastaa jopa neljä henkilöä yhtä aikaa ilman ongelmia. Jos veneelle pitäisi antaa arvosana, niin kyllä se olisi täyden kympin kalastusvene!

Vene kulkee kevyen painonsa ansiosta jarruttomalla trailerilla

Alutroll veneiden jälleenmyyjiä löytyy Suomesta useampiakin ja me ostimme oman veneemme Kuopiosta VML Sponsorilta. Mikäli kalastusveneen hankinta on ajankohtaista, voin suositella Alutroll merkkiä sen laadun, kotimaisuuden ja käytännöllisyyden vuoksi.

Alutroll venemalleihin voi tutustua Alutrollin nettisivuilla ja kuvia voi ihastella myös Facebookin puolella.

VML Sponsorin nettisivuille pääset tästä ja myös VML Sponsor löytyy Facebookista.