Edellinen blogipostaus alkoi lauseella ‘kyllä syksy on ahvenen jigauksen kulta-aikaa’. Ehkä olisi pitänyt koputtaa puuta, kun sellaisia “totuuksia” nettiin kirjoittaa. Eilinen kalareissu meni nimittäin täysin ilman ahvenia.
Pohjois-Savossa on näköjään yksi järvi, jossa syksy ei ole kulta-aikaa ahvenen jigaajalle. Ajettiin Rasvanki päästä päähän eikä nähty vilaustakaan raitapaidoista. Kerron siitä Rasvangin reissusta myöhemmin lisää.
Viikonloput on yleensä pyhitetty kalastukselle, eikä juuri päättynyt viikonloppu ollut mitenkään poikkeustapaus. Arkena odotan aina jännityksellä mitä Pekka Pouta ja kumppanit keksivät meidän päämme menoksi ja ihan mukavaa keliä he lupailivat sekä lauantaiksi että sunnuntaiksi.
Meidän unelmakala on iso ahven ja sen perässä on kierrelty eri järviä koko kesä. Mitään jättejä ei ole löytynyt, vaan puoleen kiloon kalojen paino aina stoppaa. Mihinkähän asti pitäisi lähteä, että siiman päähän voisi kilon murikan saada? Vaikeaa on.
Perjantai-iltana seuraavan päivän sääennuste näytti kuurosateita iltapäivään asti ja ajattelimme lähteä kalaan vasta sateiden jälkeen. Kauaksi ei kannattanut muutaman tunnin takia lähteä, joten kalapaikaksi valikoitui Kallavesi. Heräsin lauantaina virkeänä ennen neljää ja kun katsoin sääennustetta, sateista ei ollut enää tietoakaan. Sopi minulle ja saatiin lisää kalastusaikaa, kun kalaan pääsi lähtemään jo heti aamusta.
Jotkut ovat saaneet Pohjois-Kallavedeltä isoja ahvenia syksyisin, joten lähdimme Julkulan rannasta kohti kalapaikkoja. Emme päässeet kauaksikaan rannasta, kun Pekka Pouta päätti sittenkin muuttaa mielensä. Valtava sadepilvi nousi päälle ja saatiin syksyn kovin rankkasade niskaan. Silmälaseissa olisi pitänyt olla lasinpyyhkimet, kun huristelin Alutrollilla eteenpäin.
Sade ei haitannut, kun kalastusvaatteet ovat vedenpitävät, mutta kyllä välillä iski kylmyys ja harmittelin, kun en laittanut pilkkihaalaria päälle. Onneksi sateet loppuivat iltapäivällä, joten loppupäivä saatiin kalastaa kuivemmissa olosuhteissa.
Ostin vähän aikaa sitten uv-taskulampun ja nyt olen kuullut vähän sieltä täältä pohdintaa uv-värien tehosta vieheissä. Asia on tosi mielenkiintoinen, voisiko uv olla niin sanottu oikotie onneen kalastuksessa?
Olen käyttänyt pari kesää Savage Gearin Bleak Paddle Tail jigejä ja ihmettelin, kun minulla on yksi tietty väri toiminut muita paremmin ja aina saa olla ostamassa täydennystä juuri siihen väriin. Viime talvena pilkin paljon keltamahatasureilla ja laskin yhteen yksi plus yksi, ehkä Savagen jigin keltainen maha oli syy sen ylivoimaisuuteen.
Hiltusen Teemu mainitsi, että kyseisessä jigissä on kuulemma uv-väriä mukana ja toden totta, katsoin jigiä taskulampun valossa pimeässä ja hämmästyin. Noiden “taikaevien” takiako jigi onkin toiminut niin hyvin? Alla olevissa kuvissa näkyy hyvin uv-valon vaikutus jigeihin. Savagen jigeissä evät loistaa hienosti, mutta myös Lunkerin jigit näyttävät ihan erilaisilta uv-valossa.
Muistin, että minulla on uv-jigitussi ja tussailin muutamia jigejä lauantain kalareissulle mukaan. Päivä oli pilvinen, mutta yhdessä vaiheessa aurinko tuli pilven raosta esiin. Vaihdoin jigin, jonka mahan olin värittänyt uv-tussilla ja liekö sattumaa vai mitä, mutta 33cm ahven ponkaisi pohjasta laskeutuvaa jigiä kohti. Mielenkiintoisia kokeiluja, mutta viikonlopun pilviset kelit eivät olleet kaikkein otollisimpia testipäiviä.
Lauantaina löysimme alkuillasta lisää ahvenia, mutta niiden koko oli alle 30 senttistä. Lisäksi samalta alueelta (syvyyttä 7 metriä) löysimme myös muutaman mittakuhan, jotka otimme mukaan.
Muutoin päivä oli todella vaikea, vain se yksi parempi ahven päivällä ja muutamat ruokakalat illasta, mutta kymmenien kilometrien matkalta tyhjää. Vaikeaa oli löytää kalaa ja suhteeni Kallaveteen pysyi ennallaan. Hankala mikä hankala. Otan taas lomaa siitä.
Pohdimme lauantaina sunnuntain kalapaikkaa ja mielessä pyöri useita eri järviä: Melavesi, Juurusvesi, Unnukka, Rasvanki, Virmasvesi, Suvas.. mistähän voisi saada isompia ahvenia? Tehtiin päätös, joka oli väärä.
Varmasti mikä muu järvi vain olisi antanut edes yhden ahvenen, mutta Rasvanki päätti olla nuuka. Sata kilometriä autolla ja muutama kymmenen kilometriä veneellä, silti se ei heltynyt. Onkohan kukaan muu onnistunut kalastamaan siellä koko päivää ilman ahvensaaliita? Tuskin.
Tiedän, että kyseisessä järvessä on isoja ahvenia, mutta näköjään se on yhtä vaikea, kuin Virmasvesi, johon Rasvanki on yhteydessä. Ajettiin koko järvi päästä päähän ja luodattiin saarten penkkoja, mannerten penkkoja, syvänteiden reunoja, patteja ja pattien ympäristöä, karikoiden reunoja jne.
90% alueista oli tyhjää, 9% alueista oli täynnä muikkuparvia (ilman isoja saaliskaloja) ja se onneton 1% oli kuhaa ja haukea. Syvyydet, jossa kierrettiin, olivat 4-15 metriä.
Viimeksi kun käytiin Rasvangilla (ei näköjään kerrasta opittu), siellä oli joka paikassa tyhjää. Sama juttu eilen, voi olla että enää en venettä kiikuta sinne asti, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Kyllä minä olisin halunnut vähän ahvenfilettä paistaa, mutta eipä sitä kalaa niin vain oteta.
Paluumatkalla ajoin hissukseen erään pitkän saaren penkkaa ja siitä lopulta bongasin syövää kuhaa. Kalastimme alueella noin tunnin ja isoin siitä löytynyt kuha oli 50cm. Kalat olivat 7-9 metrin syvyydessä. Saatiin sentään ruokakalat mukaan, mutta tunteihin ja kilometreihin nähden kokonaisen kuhan kilohinta oli kalliimpi, kuin Prisman kalatiskissä fileen hinta. Mutta eipä tätä harrastusta kukaan ole halvaksi väittänytkään, terveisin tyhjänpyytäjä Jekkonen.