Ja ulkona kesäyö

Ollaan monena kesänä oltu kalassa yön yli ja viime lauantaina sattui sopiva sauma toteuttaa tällekin kesää yökalastusreissu. Keli oli lämmin ja kuiva, vaikka tuuli olikin aika kova. Kalareissu suuntautui Karttulaan Virmasvedelle ja yö kului puoliksi siellä. Ja miksi vain puoliksi, sen te kuulette myöhemmin.

Olemme käyneet Virmasvedellä pilkillä usein, sillä ahvenen kalastaja saattaa saada sieltä jättipotin pilkkimällä. Virmasvedestä on noussut tosi isoja ahvenia, mutta ei tietenkään meille ? Joka tapauksessa Virmasvesi on erittäin potentiaalinen ison ahvenen järvi ja joskus kun tähdet ovat oikeassa asennossa (ja kalapaikat tiedossa!), kalareissun päätteeksi oman ennätysahvenen koko saattaa olla uusissa lukemissa.

Järvi on todella haastava, ei missään nimessä helppo. Tyhjä päivä Virmaksella on ainakin meidän tilastoissa enemmän sääntö kuin poikkeus. Järvi on ihmeellinen, sillä toisinaan tuntuu, että siellä ei ole kalan kalaa. Kallavedestä sentään saat aika suurella todennäköisyydellä kaloja, jos et ole ronkeli lajin tai koon suhteen, mutta Virmaksella tyhjästä on paha nyhjästä.

Ehkä pystyitte jo rivien välistä lukemaan, että ei mennyt niin kuin Strömsössä. Juhahan kyseli ja ehdotteli jo viiime kesänä, että mentäisiinkö käymään Virmasvedellä. Pilkkikokemusten perusteella en innostunut ajatuksesta ja sain aina jotenkin väistettyä asian ehdottamalla jotain muuta järveä. Nyt sitten kuitenkin lämpenin ajatukselle ja lauantaina auton keula suuntasi kohti Karttulaa.

Alutroll lähdössä reippaana uusiin koitoksiin

Pakkasimme reissuun paljon ruokaa mukaan ja otin myös peiton ja pienen patjan veneeseen. Aamuyöllä pienet tirsat voisivat olla poikaa… Suomi on rutikuiva, joten täällä on ollut metsäpalovaroitukset voimassa viikkoja. Edes tulentekopaikkoja ei voi käyttää, joten nuotiolla käristetty makkara piti unohtaa ja tyytyä muihin eväisiin. Toisaalta ei se miljoonapäinen itikkayhteisö metsän siimeksessä kovin paljon edes houkutellut, joten eiköhän yö kulu leppoisasti ja mukavasti aalloillakin..

Karttulan satamassa oli hyvä veneluiska

Lähdimme Karttulan satamasta iltapäivällä ja aloitimme kalojen etsimisen Pienen-Virmaksen puolelta. Parin kolmen tunnin etsimisen tuloksena oli vain yksi pieni hauki, joten lähdimme kohti isoa kaivoa Virmasvettä.

Kadottiko joku veneensä Pienelle-Virmakselle?

Jonkun puattinen järven pohjassa

Virmasveden selkä on lähes saareton, joten tuulisella kelillä siellä ei ole kovin paljon suojaisia paikkoja kalastaa. Lauantaina tuuli oli kuusi metriä sekunnissa ja puuskissa vielä enemmän, ja se teki selälle sen verran kovan aallokon, että meidän täytyi kalastaa mannerten lähettyvillä. Kiertelimme samoja paikkoja, missä olemme pilkkineet (tyhjää) talvella ja eihän se kovin paljon yllättänyt, että paikat olivat typötyhjiä nytkin.

Saareton selkä

Juha sai drop shottaamalla muutaman ahvenen

Ilta tuntui tosi pitkältä ja kävin keulassa pötköttelemässä peiton alla aina välillä. Etsimme kalaa matalasta ja syvästä, ja luulen, että ahvenet olivat kaivautuneet maan sisään, sillä niitä ei näkynyt missään. Minun saldoksi Virmakselta jäi yksi alamittakuha. Olin hieman pettynyt, että en saanut yhtään ahventa, mutta toisaalta, vaikka reissu oli kalojen suhteen heikko, ilta ja yö olivat silti mukavia.

Tämä oli niin ihana paikka kupsottaa =)

Rakastan valoisia kesäöitä ja oli mahtavaa katsoa auringonlaskua keulassa peiton alta. Harvoin sanon lähes kalattomasta reissusta, että se oli huippukokemus, mutta lauantai oli ihan mahtipäivä ja tunnelma veneessä hyvä, vaikka ahvenet pysyivät piiloissaan. Tottakai kalattomuus myös hieman turhautti ja kun silmät ristissä tuijotti samaa tyhjää luotainnäkymää tuntikausia, olisi halunnut jotain actionia hommaan.

Jos vaihtoehtoina olivat tyhjän luotaimen tuijotus ja lämmin peti veneen keulassa, ei ollut vaikea valita aitoa “vesisänkyä” =)

Minä torkuin keulassa ja raotin silmiäni puolen yön jälkeen, jolloin oltiinkin tultu takaisin Karttulan satamaan. Juha sanoi, että nyt nostetaan vene ja vaihdetaan järveä. Yökalastus ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä ei ollut mitään mitä kalastaa.

Takaisin satamassa kello 01.00

Lähdettiin veneinemme kohti Kuopiota ja löysimme itsemme tutusta ja turvallisesta Pirttilahdesta ? Olisihan se mukava saada edes jotain siiman päähän, joten autossa syödyn hyvin varhaisen aamupalan jälkeen (kello 3.00) lähdimme kohti Hirviselkää.

Pirttilahden satama aamulla kolmelta, aurinko nousi puoli neljältä

Elimistö oli hämillään, kun sitä väsytti, mutta ulkona oli täysin valoisaa. Ei tuntunut yhtään yöltä, ja jännää, että neljältä myös kalat olivat hereillä ja työn touhussa eli syömässä kuoreaamiaista. En muista olenko koskaan saanut ahvenia neljältä aamulla, mutta eilen sain. Eihän ne isoja olleet, mutta Virmasveden jälkeen meille kelpasi mikä vaan.

Aamun ensimmäinen ahven tuli klo 4.11

Löysimme pientä kalaa sieltä täältä ja sain useita kuhiakin, mutta kuhien koko oli maksimissaan 41cm. Lopulta palasimme kotiin tyhjän kylmälaukun kanssa, mutta eihän se kylmälaukun täyttäminen tosiaankaan ollut pääpointti meidän retkessä. Tärkeintä oli saada olla luonnon helmassa ja nauttia kesäyöstä.

Kallavedessä riittää alamittakuhia, niitä oli joka puolella!

Löysimme pienen saaren, jossa oli tosi hienoja jääkauden merkkejä kallion pinnassa

Keulasähkömoottori oli taas suurena apuna ja helpotti kalastusta, vaikka nyt nähtiin, että ei mitkään välineet tai elektroniikka takaa kaloja. Se on Ahdista kiinni, että kiristyykö siima vai ei. No okei, kai sitä voi joskus myös katsoa peiliin eikä aina pistää kaikkea Ahti-raukan syyksi ?

Keli oli lähes koko ajan tuulinen ja kalastimme yhteensä 20 tuntia, mutta silti Motorguidessa paloi reissun päätteeksi vielä vihreä akun valo, eli kalareissu olisi voinut kestää pidempäänkin keuliksen puolesta.

Eilen päivällä oli hetken aikaa näin tyyntä

Kesäyö vesillä oli aivan huippukokemus, vaikka ne onnen tähdet eivät olleetkaan tällä kertaa oikeassa asennossa. Itse asiassa emme nähneet koko tähtiä, sillä taivas oli niin valoisa läpi yön ? Luulen, että Juha ei ihan heti uudestaan ehdota kalapaikaksi Virmasvettä, vaan suuntaamme jonnekin varmempaan paikkaan ?

Kalastaessa ei aina tule saalista, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö reissusta voisi silti nauttia. Nämä kokemukset ovat parhaita ❤

Uusimmassa Vapaa-ajan kalastaja lehdessä on haastattelu minusta, lukekaahan juttu mikäli jostain saatte lehden käsiinne =)

Loskaiset terveiset Kuopiosta

Kyllä on taas satanut lunta! Onkohan tämä jokin ennätystalvi Suomessa lumimäärän suhteen? Pian siirrytään jo huhtikuulle ja lunta tulee tupaan edelleen eikä keväästä ole tietoakaan. Pilkille ei kukaan tervejärkinen lähde sataa metriä kauemmas rannasta. Itse asiassa eilen mittasin matkan, jonka jaksoin kävellä jäällä ahkioita vetäen. Se matka oli seitsemän metriä ja sen jälkeen piti puuskuttaa puoli minuuttia.

Lumen ja loskan suhteen on järvikohtaisia eroja ja pahin loska taitaa löytyä Roikanvedeltä, jossa käytiin eilen. Kelkka suti tyhjää lähes koko ajan ja pelkäsin ihan tosissaan, että jäädään jumiin. Katselin jo lähisaaria sillä silmällä, että siellä joutuu kevään viettämään, kun jäältä ei yksinkertaisesti pääse pois. Onneksi lopulta pääsimme takaisin rantaan ja kyllä Roikan suunnalta muutamia riemunkiljahduksia silloin kuului :)

Säät ovat vaihdelleet tosi paljon ja ollaan pidetty vähän kalastustaukoa. Kävin viikko sitten lauantaina tytön kanssa Kallavedellä pikapiston ja jo silloin jäällä kävely alkoi olla tuskaista. En kuitenkaan arvannut, että tilanne ei todellakaan ole menossa parempaan, vaan pahempaan, suuntaan. Veden määrä jään päällä on lisääntynyt ja satoihan sitä luntakin lisää viikolla.

Rannassa vielä hymyilytti

Meidän pikareissun tuloksena oli yksi ahven ja ei se kalastusinnon tartuttaminen lapseen oikein mennyt nappiin. Kuvittelin vieväni tytön helpolle kalapaikalle, josta saadaan satavarma saalis. Reilun puolen kilometrin kalapaikalle rämpimisen jälkeen pilkittiin tunti tyhjää, tai yksi sintti tarttui minun siimaan, mutta muuten tosi heikkoa. Ja sitten vielä paluumatka rantaan samassa loskassa rämpimistä. Jostain syystä tyttö ei ole pyytänyt enää uutta yhteistä reissua.

Äipän kanssa tyhjää pyytämässä

Tiukassa oli yksi vaivainen ahven

Tehtiin Juhan kanssa pari reissua Sotkalle, kun Sotka oli esittänyt oikein potentiaalisia elonmerkkejä edellisellä viikolla. Elonmerkit olivat kuitenkin viikon aikana hiipuneet ja Sotka muuttunut omaksi vaikeaksi itsekseen. Ensimmäisellä reissulla sain kolme filekalaa ja toinen reissu päättyi sekä minulla että Juhalla kirjaimiin MP.

Eka reissun aamuna pyrytti

Ja hetken päästä aurinko pilkotti pilven raosta

Luulin, että Sotka syytää näitä avannosta enemmänkin

Päivän saldo jäi kolmeen, kameleonttihile uv-maha Nulikka toimi ja poimi parhaat päältä

Lunta riittää

Kuten tekstin alussa kerroin, kävimme talven ensimmäisen reissun Roikanvedellä. Se oli itse asiassa vasta meidän toinen reissu sinne ikinä. Tänä talvena olen kuullut mielenkiintoisia huhuja sieltä ja meillä on ollut useamman viikon mielessä, että pitäisi käydä.

No ehkä olisi tosiaan pitänyt käydä vähän aiemmin. Nyt kun siirrettiin ja siirrettiin Roikan reissua, olosuhteet jäällä ehtivät mennä surkeiksi. Hyi. Vieläkin puistattaa se tunne, kun olin aivan varma, että jäädään kelkan, ahkioiden, kairojen ja tuhannen kilon tavaramäärän kanssa jumiin monen kilometrin päähän rannasta. Mitä ihmettä me olisi tehty sitten? Kun jo se seitsemän metrin kävelymatka meinasi aiheuttaa totaalisen sippaamisen, niin saati sitten seitsemän miljoonan askeleen matka…

Puutossalmen lossi vei meidät Vehmersalmen puolelle

Meillä oli jo heti rannassa vaikeuksia lumen kanssa, kun parkkilevikettä ei ollut aurattu. Auto kärryineen meinasi jumahtaa hankeen ja aikaa kului yllättävän paljon, sillä lähdimme kotoa jo seitsemän jälkeen ja päästiin lopulta pilkkimään vasta kymmeneltä.

On hetkiä, jolloin toivoisi karttojen syvyyskäyrien pitävän paikkansa ja eilen oli se hetki. Katsottiin rannassa määränpää kartasta valmiiksi ja lähdettiin Lynkkiksellä kohti apajia. Lynkkis huusi kuin viimeistä päivää, kun kelkka suti jatkuvasti. Lähes viidenkymmenen sentin lumikerroksen alla oli paksu kerros loskaa ja vähän väliä sain pienen sydänkohtauksen, kun luulin meidän jäävän jumiin.

Nämä lumet ovat täällä vielä juhannuksenakin

Päästiin kalapaikalle ja syvyyttä piti kolmen kartan mukaan olla noin kaksitoista metriä. No sitä oli 16 metriä. Siirryttiin hieman matalampaan (muka) ja siinä syvyyttä olikin jo 18 metriä. Voi ei. Avantojen tekeminen oli tuskan takana, kun ensin piti kaivaa iso kolo hankeen, että löysi jäänpinnan.

Avantojen tekeminen ei ollut herkkua

Päätettiin siirtyä kelkalla muutama sata metriä uuteen paikkaan ja toivoa parasta, että käyrät pitävät paikkansa. Onneksi kartta oli ystävämme ja löysimme oikean syvyyden. Kelkalla liikkuminen oli niin riskialtista, että seuraavan kerran kelkka käynnistyisi vasta kotiinlähdön aikaan. Emme halunneet ajella yhtään turhaan, vaan palata suunnilleen samoja jälkiä takaisin rantaan iltapäivällä.

Ahkiokin kulki ihan vinossa hirveän lumimassan päällä

Meidän piti siis kalastaa koko päivä samalla alueella. Onneksi meillä oli lumilapio mukana, niin sillä sai tehtyä lumeen aukkoja avannoille.

Kyllä huomaa, että tässä on kalastettu

Aamupäivällä avannoilla näkyi heti muutamia kaloja ja sain yhden filekalan Kalarosvon ykköstykillä. Juha sai 600g ahvenen Mr. Manulla. Aika hyvä merkki, jos päivä jatkuu tällaisena.

Ensimmäinen ahven Roikalta

Iso Mr. Manun kevennetty kelpasi 600g Roikan raitapaidalle

Muutaman tunnin tasurin heiluttelun jälkeen filekalojen saldo oli edelleen kaksi. Mikä on kun ei tasuri enää kelpaa, vaikka avannoilla kuitenkin näkyi kalaa?

Jään päällä oli 10cm vesikerros

Käytin viimeisen oljenkorren ja laitoin siiman päähän Jarmon morrien valmistaman morrin. Syvyyttä oli 12 metriä ja aamulla olin kahden vaiheilla kehtaanko edes ottaa toukkia mukaan, kun morrittelu niin syvässä ei ole kovin helppoa.

Onneksi oli toukat mukana, sillä kun tasuri vaihtui morriin, kaloille tulikin nälkä. Sain kahdeksan kalaa, joista puolet oli sinttejä ja puolet filekaloja. Morrilla pilkkiessä kalojen koko vaihtelee paljon enemmän, kuin tasuroidessa. Morri saattaa antaa kukkokalan ja mörön ihan peräjälkeen.

Kiva se on mörköjäkin välillä saada

Tasurihurjan salainen ase =D

Eivät ne kalat hurjalla syönnillä olleet morrin vaihdon jälkeenkään, mutta ihan hyvä reissu kalojen suhteen, kun niin monta tuntia pilkittiin keskipäivällä tyhjää.

Välillä piti pötkötellä kelkan päällä, kun kala ei syönyt

Kotiin lähdön koittaessa oli edessä vielä pieni jännitysnäytelmä, että täytyykö alkaa apuvoimia hälyttämään vai jaksaako Lynkkis rantaan asti. Ajettiin valonnopeudella rantaan ja Lynkkis ei ehtinyt edes upota paluumatkalla loskaan, vaan luotettava työjuhta kiisi kuin unelma. On se mukava vehje! ?

Loppu hyvin kaikki hyvin ja Roikanvedelle ei enää näillä jäillä eksytä ?

Kotimatkalla oli hienot maisemat

Vaikka eilen oli hirveää liikkua kelkalla, pilkkihullun mieli kaipasi silti takaisin jäälle. Kallavesi ja Sotka ovat ainakin paksun loskan peitossa, joten päätimme lähteä katsomaan Virmasveden tilanteen.

Sehän oli kuin unelma, jäällä ei ollut pisaran pisaraa vettä ja luntakin hieman vähemmän kuin muualla. Kelkka kulki hienosti eikä ollut mitään pelkoa, että jäätäisiin kiinni. Olihan siellä raskasta kävellä ja samalla tavalla joutui lumeen kaivamaan kolosen avantoa varten, kuin muuallakin, mutta lumi oli kevyttä.

Virmasvedellä lunta oli vähemmän, kuin Roikalla

Oltiin jäällä puoli kahdeksalta ja seitsemän tunnin jälkeen luovutimme ahvenen etsinnän suhteen. Jos pitäisi laittaa Suomen järviä järjestykseen vaikeusasteen mukaan, niin kyllä Virmasvesi pojottaisi aika kärkipäässä. Missä siellä muka on kalaa? Ei missään.

Iltapäivällä tuuli oli niin hirveä, että piti pilkkiä “kelkkatoimistossa”

Kalastettiin 5-10 metrin vettä ja sain päivän aikana vain yhden ahvenen ja senkin ronkin morrilla.

Hurraa.

Aamulla tuli myös talven ensimmäinen kuha, mutta harmi kun se oli alamittainen. Hannu Hanhi jäi tänään täysin ilman kaloja.

Ykköstykki maistui kuhalle

Olen pariin otteeseen kertonut, että järjestän tänä talvena kirjoituskilpailun alle 18-vuotiaille. Nyt on viimeiset pilkkiviikot käsillä ja 15.4. mennessä toivon saavani mukavia kalastustarinoita luettavakseni. Palkintona on jääkairan ja pilkkiasun lisäksi seuraavan näköisiä herkkuja.

Pian on pilkkikausi ohi ja päästään taas kalastamaan veneestä käsin. Kivaa se on sekin! Viime syksynä kuvattiin pieni videopätkä veneessä, käykäähän Youtubessa katsomassa, jos kiinnostaa =) Linkki.

Ahvenjahdissa

Viikko sitten päästiin aloittamaan pilkkikausi täällä Kuopion korkeudella ja sen jälkeen olen käväissyt pilkillä jo muutaman kerran. Odotin koko syksyn jäiden tuloa ja halusin kokea sen tunteen, kun iso ahven potkii tasuri suussa siiman päässä. Viime päivien saaliit ovat kuitenkin olleet olemattomat ja ison ahvenen potkuista on saanut vain haaveilla. Toivottavasti ahven aktivoituu, sillä ei se ainakaan enää voi passivoitua tuosta.

Lehdissä varoiteltiin harvinaisen heikoista ja petollisista jäistä. Jäät ovat jäätyneet tosi epätasaisesti ja siksi pilkkikauden aloituskin meni tammikuun puolelle. Olemme olleet tosi varovaisia pilkkireissuilla ja tarkastelleet jään paksuutta sitä mukaa, kun olemme jäällä edenneet.

Käytiin Virmasvedellä viime viikolla ja rannan heikon jäätilanteen takia meinasin jo hylätä koko ajatuksen pilkkireissusta. Mentiin tarkastamaan jää ensin pelkän kairan kanssa ja jätimme siinä vaiheessa vielä pilkkikamat autoon. Rannassa jalka meni jäänkannesta läpi ja tilanne näytti huonolta. Juha kulki kairan kanssa edeltä ja minä tulin köyden kanssa perässä.

Jään tarkastusta Virmasvedellä

Jään paksuus oli rannassa 40-50cm, mutta se oli täysin höttöjäätä. Kuitenkin vähän syvempään mennessä jää vahvistui ja siinä oli jopa hieman teräsjäätä. Jää oli kuitenkin tosi epätasaisesti jäätynyttä ja kovien jääkerrosten välissä oli pehmeää loskaa. Kairasimme muutaman sadan metrin matkan ja päätimme hakea pilkkivehkeet autosta. Käydään kokeilemassa varovasti, kun jää kerran kantaa.

Lopulta jää oli ihan ok syvemmässä ja kalastimme muutaman sadan metrin säteellä rannasta. Emme ole oikein koskaan löytäneet Virmasvedestä isompaa saalista ja niinhän siinä kävi, että sama meininki jatkui. Muutama kala koko päivän aikana, mutta ei sentään mp-reissu.

Lähtörantaan oli muutama sata metriä

Joensuun Tommi teki minulle ihanan värisen Kalarosvon viime kesänä ja kuulin useammankin ihmisen suusta, että väri toimii varmasti Virmasvedellä. Päätin tehdä Kalarosvon ensiuiton ja totta tosiaan se toimii siellä, pilkkikauden ensimmäinen tasuriahven oli tosiasia. Samalla hetkellä päätin, että Kalarosvon värin nimi on Virmas =)

Talven eka tasuriahven, jippii!

Kalarosvo värissä Virmas, toivottavasti nimi sopii myös Tommi sinulle =D

Jatkoin Virmaksen uittamista ja kohta tasurin alle ilmestyi viiva. Puhuin itsekseni ääneen, että “älä ole hauki, no olet kuitenkin minun tuurilla hauki”. En kuitenkaan malttanut nostaa tasuria viivan yläpuolelta pois, vaikka etiäinen sanoi, että hauki se on. Hetken päästä kala teki tutun syöksyn ja tärppäsi Virmakseen. Sain kalan jäälle ja melkein itku pääsi, kun huomasin upouuden tasurin menettäneen silmänsä. Ärsytti.

Kiitti tuosta silmästä ja kiitti tästä haavasta

Koko päivänä saimme vain muutaman kalan, mutta ehkä hanat joskus aukeavat Virmasvedellä meillekin.

Kallaveden jäätilanne on vielä hieman arvoitus. Käytiin viime alkutalvena Pohjois-Kallavedellä ja pohdimme uskaltaisiko samoille paikoille mennä jo nyt vai onko jää heikkoa. Tiedustelin tuttavalta jäätilannetta ja hän oli käynyt alueella kairailemassa ja oli itsekin yllättynyt, kun jää oli ollut niin hyvä. En meinannut edes uskoa sanomalehtien pelottelun jälkeen, että jää kestää, mutta päätimme lähteä katsomaan tilanteen itse.

Hämärän rajamailla

Menimme jäälle Päivärannasta ja jää oli kauttaaltaan kovaa, alla 5-7cm teräsjäätä ja sen päällä vielä kymmenisen senttiä kovaa jäätä. Ihan uskomatonta, kuinka paljon jäiden paksuudet vaihtelevat. Tottakai Kallavesi on tosi iso vesistö ja tarkkana täytyy varmasti olla, mutta tuolla alueella jää kyllä kesti. Sen todisti joku pappa moottorikelkkansa kanssa ?

Teräsjäätä ihan mukavasti

Jäällä oli hyvä liikkua ja kairasimme paljon, jotta näimme koko ajan jään paksuuden. Viime vuonna sama kalapikka antoi hyvin kalaa alkutalvesta ja tottakai odotukset olivat korkealla. Savustin oli lähestulkoon jo lämpenemässä, enää tarvitsi vain nostella körmyahvenet ahkioon.

Mutta niin vain päivän kuluessa tiputtiin taas maan jään pinnalle. Liian hyvinhän se kausi olisi alkanutkin, jos olisin ihan syömään päässyt ?

Tämmöinen pilkkireissu tällä kertaa

Viikonloppuna päätettiin ratsata paikka vielä uudestaan. Kyllä ahvenille jossain vaiheessa tulee nälkä ja jos olemme heti niiden herättyä odottamassa tasureinemme niiden yläpuolella, ehkä ne puraisevat.

Pilkkopimeässä avannolla istuessa mietin, että tulikohan lähdettyä vähän liian aikaisin. Auringonnousuun oli kaksi tuntia aikaa ja ainoa mitä jäällä näkyi, oli kaksi kirkasta luotaimen näyttöä. Muuten oli ihan pimeää. Aika kului ja aamu valkeni ilman minkäänlaisia tapahtumia. Myönnettävä oli, että olimme vähän liian ajoissa ?

Oltiin ainakin ensimmäisiä jäällä

Nappaako aikainen lintu madon?

Kymmeneltä ahven alkoi syömään ja minuutti yli kymmenen se oli kylläinen. Selvä ja kiitos. Yksi 200g ahven. Siinäpä oli sitten mukava kalastella loppupäivä tyhjää. Yksi huonoimmista reissuista ikinä kalan syönnin suhteen, ahvenia ei edes näkynyt missään.

Käytiin samalla paikalla vielä tänään, vaikka keli ei ollut mikään pilkkijän unelmakeli. Pakkasta oli kahdeksan astetta, mikä ei oikeasti ole yhtään paha, paitsi jos lisäksi on hirveä tuuli. Ja tänään oli! Sää tuntui kuin -15C. Onneksi osasin varautua ja paksun pilkkihaalarin alla oli kolme merinovillakerrastoa, Ursuitin välikuivapuku ja fleecekerrasto. Ja vaikka kävelin kuin Michelinukko, sentään pysyin lämpöisenä koko päivän.

Ja tosi hyvä juttu oli se, että kala ei syönyt. Eivät sormet nimittäin olisi kestäneet kylmien kalojen käsittelyä. Nyt saatiin istua ihan rauhassa rukkaset käsissä sormet lämpöisinä avannoilla ja tuijotella luotaimen näyttöä. Tiedä minkä flunssan olisin saanut, jos kalaa olisi tullut, eihän niitä olisi pystynyt nostelemaan. Noh, ehkä tuossa oli vähän sarkasmia mukana. Tosiaan kala jatkaa dieettiään ja päivän saldona muutama ahven. Elän kuitenkin toivossa, että syönti virkistyy ☺️

Kuoretta välivedessä, mutta petokalat hukassa

Kukkokala söi ison tasurin

Ja vielä perä edellä, kyllä oli nälkäinen ahven!

Tilasin Väänäsen Jounilta Sukeltaja-morreja ja ne ovat sen verran isoja, että toimivat myös mikrojigin pyrstöllä. Tänään ei sormet olisi kestäneet toukkia käsitellä, joten pieni Peter Lahden Core Shad toimii hyvin Sukeltajan häntänä :) Pienten kalojen tärppejä tuli paljon ja lopulta jigi oli järsitty kokonaan. Uskon kyllä, että tämä viritys on hyvä isolle ahvenelle ja aion kokeilla sitä heti, kun niitä isoja ahvenia löydän. Toivottavasti vielä tänä talvena =D

Iso Sukeltaja on monikäyttöinen

Päivän isoin ahven iski Kalarosvon kuoreeseen, eipä tämä ahven vielä koolla ollut pilattu, mutta suunta on ylöspäin

Olen saanut paljon yksitysiviestejä kaikuluotaimen asetuksista, selvästi pilkkiluotaimet alkavat olla arkipäivää pilkkijöiden keskuudessa. Kirjoitin viime talvena blogiin sekä HOOK-5 luotaimen esittelyn että HOOK-5 luotaimen asetuksista, linkeistä löytyy hyödyllistä tietoa pilkkiluotaimista ja niiden käytöstä =)

Rantamäen Manu oli taas tehnyt aivan uskomattoman hienon tasurin, kylläpä on hienot värit :) Kiitos Manu!

Syöntiä havaittavissa

Jotain pientä on taas löytynyt, kun on hiki päässä etsinyt. Käytiin sunnuntaina Juurusvedellä ja se oli talven ensimmäinen reissu sinne. Jäi myös viimeiseksi, sillä jää oli sen verran huono verrattuna muihin lähivesiin.

Juurusveden jää oli loskaista ja pehmeähköä, joten kokemattomat kelkkailijat (=me) ajavat nopeasti vääriin paikkoihin. Ei olla koskaan käyty siellä kelkalla, joten meillä ei ole mitään käsitystä Juurusveden jäätilanteesta keväisin.

Oltiin aamulla pelipaikoilla jo paljon ennen kukon laulua. Kukko taisi vasta vähän raotella silmiään ja ojennella jäseniään, kun meillä oli jo siimat vedessä. Ei napannut aikainen lintu matoa ja aamupäivä meni tyhjää pyytäessä.

Hyvissä ajoin liikkeellä

Ennen puolta päivää katsottiin kartasta hyvännäköinen alue ja päätettiin lähteä kokeilemaan sitä. Se meinasi olla iso virhe, sillä jossain vaiheessa en uskaltanut enää jatkaa ajamista, sillä jäässä oli paljon mustia länttejä. Juha meni kokeilemaan niitä kairalla ja kun kaira meni sekunnissa jäästä läpi, Lynkkis teki aika jyrkän uukkarin ja kaasutettiin äkkiä takaisin paremmille jäille.

Hui kamala, meinasi päättyä huonosti se keikka. Ehkä ei kevätjäillä uskalla mennä enää ollenkaan vieraisiin paikkoihin, kun ne voivat olla tosi petollisia. Noh, selvittiin episodista säikähdyksellä ja jatkoimme pilkkimistä.

Olin ajatellut kalan syövän tosi hyvin, kun kelikin oli sen verran erikoinen. Syönnistä ei kuitenkaan ollut merkkiäkään ja joka paikka piirsi tyhjää. Kalan etsiminen oli vaikeaa, kun alueet olivat ihan uusia.

Aamulla satoi, joten otin käyttöön Rantamäen Manun lähettämän sadehupun porakoneelle. Vitsit kun on kätevä, kiitos Manu!

Juurusvedessä ahven ja kuha viihtyvät kuulemma matalammassa, kuin esim. Kallavedessä. Itse pilkimme Kallavedessä yleensä 7-8 metrissä, kun Juuruksella ahventa pilkitään 5-6 metristä. Vesi on siellä humuspitoista, joten varmaan siksi kuhaakin nousee talvella pilkillä paremmin, kun ne eivät mene älyttömän syviin monttuihin. Syvääkin vettä Juuruksessa kyllä riittää, siellä on useita yli viidenkymmenen metrin monttuja.

Juurusvesi sijaitsee lentokentän vieressä

Iltapäivällä näytti siltä, että Juurukselta lähdetään tyhjin käsin kotiin. Olin kairannut päivän aikana 50 avantoa ja tosissaan etsinyt kalaa. Monet sanovat nyt, että keväällä isot tasurit eivät enää toimi, vaan kokoa pitää pienentää. Itse uittelin keskikokoisia tasureita koko päivän, sillä ihan pieniä minulta ei montaa löydy.

Keli vaihteli päivän mittaan

Oli ihan sama mitä avannossa heilutti, kun kalaa ei vaan ilmestynyt luotaimen näyttöön. Kello alkoi lähestyä kolmea ja sanoin Juhalle, että kokeilen vielä yhden avannon ja että hänkin voi alkaa valmistautumaan lähtöön.

En edes kehdannut enää kairata reikää, vaan menin Juhan vanhalle avannolle. Valitsin tasuriksi yhden pienimmistä tasureista, mitä minulta löytyy. Se oli Kalarosvon kuore jigipyrstöllä. Laskin tasurin avantoon ja uittelin sitä rajusti. Ei mitään elämää!

Välillä katselin kännykkää ja vilkuilin samalla luotaimen näyttöä. Kummallisen tyhjää. Laitoin kännykän taskuun ja edelleen tasuri teki suurta ylös alas liikettä näytöllä. Sitten joku kala saikin ärsykkeen pohjassa ja lähti nousemaan kohti.

Oho katoppas, kala! Pitkästä aikaa eloa avannon alla. Pidin ongen tukevasti kädessä, sillä viiva tuli ahvenmaisen määrätietoisesti kohti. Vettä oli alla kuusi metriä ja uitin tasuria kolmosessa. Kala nousi kohdalle ja tärppäsi. No niin, nyt alkoi Lyyti kirjoittamaan. Näitä lisää! Ahvenen mitat olivat 750g/37cm.

Kalat tykkäävät Kalarosvosta, se on tieteellisesti todistettu monta kertaa =)

Ei se syönti siitä sittenkään parantunut, sain lisäksi vain yhden 150g ahvenen. Juha on aina ihmettellyt, kun saatan käydä kokeilemassa hänen vanhoja avantojaan. Hänen mielestään se on täysin turhaa. Olen sanonut, että käyn tarkistamassa josko siltä olisi unohtunut sinne isoja kaloja. No enää Juha ei varmastikaan ihmettele minun tyyliä, vaan ennemminkin pelkää, että mitähän se Jaana sieltä tällä kertaa nostaa :)

Juurusvesi antoi vain yhden mukaan otettavan kalan. Törmäsimme jäällä Samiin ja Susannaan ja saimme kesäisiä kuhapaikkavinkkejä, kiitos niistä! Ensi kerralla Juurusvesi kutsuu siis vasta avoveden aikaan.

Kovin kauan ei enää kelkalla uskalla jäällä liikkua, mutta eilen käytiin vielä kokeilemassa Virmasvesi. Kylläpä oli eri meininki jään laadun kanssa siellä verrattuna Juurusveteen. Virmaalla porukka ajelee jäällä vielä autoilla!

Auringonnousu Virmasvedellä

Liikkuminen kelkalla oli tosi hankalaa, sillä jää oli ihan peilinä. Kelkka kiepsahti monta kertaa 180 astetta kesken ajon. Ohjattavuus vain hävisi ja alettiin pyörimään. Ei voitu ajaa kuin kahtakymppiä ja kyllähän se kelkka yhdessä vaiheessa jäi sutimaan paikalleenkin, mutta Juha riskinä miehenä veti sen lähimmän lumilaikun kohdalle :) Paljon on opittu uusia juttuja parin päivän aikana: älä aja mustiin läntteihin, älä aja peilijäällä…

Lynkkiksen pyörähdys jättää tällaiset jäljet

Virmasvedellä on jotain minua vastaan. Kala ei syö ikinä, kun menen sinne. Ja sitten kun en ole siellä, tyypit nostelee yli 50cm ahvenia. No ehkä joskus se ilon päivä koittaa minullekin. Virmaan saldo oli yksi 32cm ahven. Virmasvedellä pilkkikausi jatkuu varmaan Juhannukseen, sillä siellä oli teräsjäätä 40-50cm.

Teräsjäätä paljon, kaloja vähän

Lokkikaverukset kyttäsivät minun ahventa

Kelkan päällä oli mukava lekotella

Ranta oli loskainen

Suomen sää on vaihdellut tosi paljon viime päivien aikana. Jokaiseen päivään mahtuu kaikennäköisiä sään vaihteluita, aurinko paistaa ja vettä sattaa, taitaa tulla kesä. Ja viiden minuutin päästä taitaakin tulla talvi. Tuulenpuuskat ovat olleet yli 20 metriä sekunnissa, sunnuntaina Juuruksella puuskat olivat 21 metriä sekunnissa. Tuuli varasti jopa Juhan kypärän ja meinasi viedä mennessään. Ja sunnuntaina taivaalle ilmestyi myös kokonainen sateenkaari, maaliskuussa!

Wau!

Tänään käytiin Sotkalla. Yleensä Sotka on myös yksi niistä paikoista, jotka ovat kitsaita kalojen kanssa, jos minä olen siellä. Aina saa lukea muiden huippureissuista ja katsella jättiahventen kuvia. Toisilla ei mahdu ahvenet avannosta suuren koon vuoksi. Voi sitä onnenpäivää, jos sattuisi joskus itse keskelle hurjimman ahvenen purun.

Kukko oli jo ehtinyt laulaa tänä aamuna, kun me vasta mentiin jäälle

Tänään sain viiden minuutin näytteen siitä, millaista se hurja syönti voisi olla. Ne olivat tämän talven mukavimmat viisi minuuttia, vaikka montaa kalaa en siinä ajassa ehtinyt saamaankaan, mutta tahti olisi ollut hyvä. Jos vaikka tunnin olisi sylkenyt sillä tyylillä kalaa avannosta, niin eiköhän se Sotka olisi tyhjä nyt.

Etsittiin koko aamu kalaa, mutta sain vain yhden hauen. Ahvenista ei merkkiäkään. Eilen säätiedotus näytti tälle päivälle hyvää poutaista keliä, mutta yön aikana säänjumala tuli toisiin aatoksiin. Pistetäänpäs sittenkin pieni lumisade Kuopioon.. ei kun laitetaan kerralla kunnon myräkkä!

Sieltä se pilvi tulee

Vähän esimakua tulevasta myräkästä

Porakoneen suojalle oli käyttöä

Tyhjä reikä x 7

Ihmettelin kelkalla ajaessa, että onko minun kypärän visiirissä joku tahra vai mikä kumma tuo valkoinen homma on näkökentän oikealla puolella. No ei se tahra ole, kun se liikkuu. En ole koskaan nähnyt sellaista valkoista seinämää, joka oikeasti vyöryi päälle.

Yhtäkkiä kaikki muuttui valkoiseksi. Ei nähnyt eteen, ei taakse. Yritin katsoa kelkan sivulle maahan, mutta ei nähnyt edes kelkan viereen. Pidin kännykän karttaa toisessa kädessä ja ajoin samalla. Joka kerta kun vilkaisin karttaa, olin ajanut enemmän ja enemmän väärään suuntaan.

Sama ilmiö, kuin pari vuotta sitten Sotkalla kesällä, kun sumu oli niin sakea ettei eteen nähnyt. Silloin aloin vain pyörimään ympyrää. Tänään tapahtui sama juttu. Suoraan ajaminen oli täysin mahdotonta. En varmaan ajanut kovempaa kuin ykköstä, koko ajan pelotti, että ajan jonkun päälle. Ihan kuin olisin ajanut silmät kiinni.

Todettiin, että ollaan me hulluja, kun tässä kelissä kalastetaan, mutta ainahan se toivonkipinä on takaraivossa hyvästä syönnistä. Kelin muutos voi laukaista ahventen ruokahalun.

Kyllä se aurinko vielä paistaa :)

Löydettiin vihdoin määränpäähän ja paikka oli sama, jossa käytiin viime Sotkan reissulla. Silloin joka avannolla oli välivedessä silppua ja parven alla näkyi isompia ahvenia. Tänään oli jännä juttu, että taas siellä oli silppuparvi. Ja parvi oli iso, sillä se näkyi lähes joka avannolla ja teimme yhteensä varmaan lähemmäs 40 avantoa.

Lähes joka avannolla tällainen matto pikkukalaa

Isot tasurit eivät siis oikein enää toimi, paitsi houkutteluun. Uitin Kalarosvon flash-tasuria kuva parven alla ja tein suuria uittoliikkeitä. Pian näyttöön ilmestyi hyviä ahvenia, jotka kävivät tökkimässä tasuria. Vaihdoin äkkiä pienen mikrotasurin ja se kelpasi syötäväksi asti.

Tämän päivän ottipeli

Ehdin nostamaan muutaman kivan ahvenen (suurin 470g) ja olin niin iloinen siitä tunteesta, että vihdoin omalla avannolla oli paljon nousevia kaloja ja ne vielä tärppäsivät ahneesti. Se on juuri se tunne, jonka takia jaksaa herätä aamukolmelta ja kalastaa kahdenkymmenen metrin puuskatuulesta huolimatta. Tänään neulanterävät lumirakeet piiskasivat naamaa ja sen kyllä huomaa tulipunaisesta naamasta, mutta punaisen naaman alaosassa on hymyilevät huulet.

Isoin 470g

Minun avannoilla näytti tältä, kun vaihtelin lennosta vieheitä

Syöntipiikki oli lyhyt ja ihana. Kun hyvä viiva lähestyi viehettä ja sen jälkeen tunsi mukavan painalluksen siiman päässä, se oli niin mahtava fiilis. Mitenkähän täpinöissäni olisin esimerkiksi kymmenen kilon saaliista, kun jo muutama kala saa minut leijailemaan =)

Myräkän aikana ahkion viereen tuiskutti 20cm lunta

Aurinko pilkottaa

Myrskyn jälkeen on poutasää

Iltapäivä antoi yksittäisiä kaloja silloin tällöin ja muutama jättiläisahven kävi viehettä kurkkimassa. Kyllä sinne jäi hyviä kaloja vielä uimaan, ihme paikka. Pakko päästä uudestaan.

Kalojen mahasta löytyi tosi pientä ravintokalaa, se näyttäisi vähän muikulta, en osaa täysin varmaksi sanoa. Sitä silppua oli avantojen alla useampi metri ja osalla ahvenista, joita saatiin, oli mahat pinkeinä sitä. Yhdelläkin noin 250g ahvenella oli 20 pikkukalaa mahassa. Tuo mahasta löytynyt kala ei ole kuin 4-5cm pitkä, ei ole ihmekään ettei iso tasuri kelvannut..

Muikku vai kuore? Ei saa vastata tulitikku :)

Näistä saa muutamat fileet -> herkkuruokaa luvassa

Kyllä minun kalastus on kunnon jojoilua, välillä vedetään nollapäiviä ja välillä on palkkapäivä. Silti ne tyhjät päivät kuuluvat tähän hommaan, eihän nämä palkkapäivät muuten tuntuisi miltään =)

Yksi kala voi pelastaa huonon päivän

Käytiin tänään Virmasvedellä ja päivän saaliin voi laskea yhden käden sormilla. En tiedä voiko kalastuspäivää koskaan sanoa huonoksi, sillä kalastus on niin kivaa ja pitää olla iloinen, jos ylipäätään pääsee kalaan. Nyt viime aikoina reissut ovat kuitenkin olleet sen verran kalattomia, että olen jopa sortunut sanomaan muutamia päiviä surkeiksi. Ihana harrastushan tämä todellisuudessa on ja ehkä huonoja päiviä ovat vaan ne, kun ei pääse kalaan ollenkaan.

Virmasvesi on aakeeta laakeeta ja saaria on tosi vähän verrattuna Kallaveteen

Heräsin tänään täpinöissäni neljältä. En ole ollenkaan huomannut, että kevät on oikeasti tullut ja valoisaa aikaa on paljon enemmän vuorokaudessa, kuin pimeää. Olen niin tottunut siihen aamuyhdeksältä valkenevaan aamuun ja pilkkireissuilta on kiirehditty kotiin aina iltapäivällä ennen pimeän tuloa. Eilen katsoin ikkunasta puoli kuudelta illalla ja piti ihan hieraista silmiä. Siellähän oli valot päällä! Olen ihan mattimyöhäisenä tämän kevään kanssa.

Aurinko nousee jo ties miten aikaisin ja oikeasti jäällä pitäisi olla kuudelta. Yleensä alan vasta heräilemään siihen aikaan. Nyt täytyy tormakoitua ja muuttaa rytmiä, oma ennätysahvenkin tuli puoli seitsemältä aamulla ja nykyään minä vielä pötköttelen sängyssä siihen aikaan. Turhahan tässä on valittaa, että ei tule kalaa, kun en ole syöntiaikaan edes kalapaikalla. Loppukausi mennään sitten uudella rytmillä, muutama viikko tätä ihanuutta on vielä jäljellä :)

Tänään oltiin ajoissa liikenteessä

Otettiin Virmaalle kelkka mukaan ja kyllähän Virmasvesi syvyyskäyrien perusteella on todella vaikea järvi. Ei mitään havaintoa mistä kalaa voisi löytyä, parhaimmat saaliit tulee varmasti vinkkinä kuulluilta paikoilta. Huomattiin tänään useaan otteeseen, että Karttaselaimen käyrät eivät pidä monessakaan kohti paikkaansa. Virmasvesi on vielä tasaisempi, mitä kartan perusteella. Sen kuuluisan neulan etsiminen heinäsuovasta on helpompaa, kuin ahvenparven löytäminen Virmaalta.

Minähän lupailin sunnuntaina Hirviselän isojen ahventen kuvia blogiin, mutta se taitaa jäädä pelkäksi uhoamiseksi :) Käytiin eilen Hirviselällä ja ei ole ihmekään, jos ei ahventa meinaa löytyä, sillä juttelin erään ammattikalastajan kanssa ja ahvenia ei ole ollut oikeastaan koko talvena edes verkoissa. Uskotteko nyt, että Kallaveden ahvenet ovat piiloutumisen maailmanmestareita? Muutama pieni ahven löytyi päivän aikana, isoista pystyi vain haaveilemaan.

Hirviluoto

Hirviselän ahvenet pääsivät kasvamaan

Ai niin, tasurissa oli vähän aikaa ihan järkyttävän kokoinen hauki kiinni ja jouduin anelemaan Ahdilta, että ota tämä kala pois minun koukusta. Luulin, että pohjasta lähti ahvenparvi kohti tasuria, mutta se olikin hauki, joka piirsi viittä viivaa. En ole koskaan nähnyt vastaavaa. Onneksi kala irtosi ja tasurikin säästyi. Päästiin sekä minä että hauki helpommalla.

Virmas oli siis tänään kitsaana (kuten aina minulle). Aamulla pakkasmittari näytti -20C ja olihan se aika vilpoista huristella kelkalla siinä kelissä. Onneksi aurinko alkoi lämmittämään heti noustuaan, mutta kylmä viima meinasi silti palelluttaa sormet.

Anturin johtokin jäätyi kauttaaltaan

Kalastettiin 5-10 metrin alueita ja ainoastaan pieniä sinttejä näkyi luotaimessa. Kalat nousivat tasurille ja saattoivat hipaista, mutta eihän kukaan itsensä kokoista saaliskalaa söisi, joten tärppejä ei tullut. Neljän tunnin saldona oli vain yksi parisatanen ahven, joten oli aika pitää evästauko.

Menin kököttämään moottorikelkan taakse tuulen suojaan ja nautiskelin kuumaa hernekeittoa. Kyllä maistui lämpimät eväät hyvältä, kun kylmä viima meinasi kiusata. Ruokailun jälkeen tein avannon jonkun jättämän kepin viereen. Mikä lie keppi, merkki kalapaikasta vai unohtunut makkaratikku.

Lynkkis poseeraa

Laskin vihreäselkäisen Kaweri-tasurin avantoon ja kas kummaa, pitkästä aikaa innokkaita vastaantulijoita pohjasta. Viskasin nopeasti rukkaset käsistä, jos vaikka saisin tärpin. Siimahan kiristyikin heti ja aloin nostamaan kalaa jäälle.

Tasuri sotkeentui anturin johtoon, mutta sain silti kalan jäälle asti. Anturi, siima ja tasuri olivat kaikki sotkussa ja niiden vieressä pyrstöään heilutti oikein nätti ahven. Sehän oli paljon isompi, mitä tärpin perusteella kuvittelin. Kala oli ollut heikosti kiinni, sillä tasuri irtosi suusta heti, kun kala tippui jäälle.

Pitkästä aikaa vähän paremman kokoinen kala, kyllä näitä on muuten etsitty. Kallavedestä on turha haaveilla tällaisia löytävänsä.

Vihreäselkänen Kaweri-tasuri

Kalaparvi oli ja meni ja sen koommin sitä ei enää näkynyt. Jatkoimme tasureiden heiluttelua vielä toiset neljä tuntia, mutta edes luotain ei näyttänyt mitään parempia kaloja alle. Reikiä kairattiin päivän aikana yhteensä varmaan 70-80 ja kokeiltiin useita eri alueita, mutta vain yksi avanto antoi sen paremman kalan. Ja oikeasti en edes itse löytänyt tämän päivän kalapaikkaa, vaan kuulin sen vinkkinä muutama viikko sitten ;) Ja se paikkakin oli merkitty sillä kepillä =D