Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja…

Ne tahtoisin niin elää uudelleen. Siis ne ajat, jolloin sain vielä kaloja. Nolottaa kirjoittaa kalastusblogia, kun viime saaliit ovat ikuisuuksien takaa. 

Tai sainhan minä ”melkeinkalan” viime sunnuntaina, kun olin vakiolaiturilla pilkillä ja uittelin taas tuttuun tapaan tasuria laiturin päässä, jossa vettä on noin 8 metriä. Näin kaiusta, kun kalaparvi ilmestyi kolmeen metriin. Vähän sen jälkeen parven yläpuolelle ilmestyi yksittäinen isompi kala. 

Lähdin heti nostamaan tasuria pohjasta ylös ja kesken matkan luulin tasurin tarttuneen johonkin laiturin ketjuun tms. Yritin varovasti irroittaa tasuria laiturista, mutta sitten tajusin, että siinä olikin kala. En ollut tehnyt mitään vastaiskuja, kun ajattelin tasurin olevan kiinni laiturissa. Se olikin kiinni hauen huulessa, hellästi, joten peli oli menetetty. Muutama sekunti ja ruoka ui tiehensä. Vaikka kala karkasikin, niin olihan se taas mukavaa saada näköhavainto minulta kauan kadokissa olleista luontokappaleista. 

Tänään kävin parissa eri paikassa laituripilkillä. Molemmissa paikoissa kaiku piirsi elämää laiturin alle, mutta paria hipaisua lukuunottamatta kalat olivat passiivisia. Uittelin uusia ja vanhoja tasureita sekä paria pystypilkkiä, joissa oli ketjun päässä kolmihaarakoukku ja kärpäsen toukkia. Rauhassa sain uitella. Kovin kauan ei enää laitureille taida päästä pilkille, kun jäät alkavat muodostua. Jippii.


Viikolla täydensin vielä pikkuisen tasurivarastoja Sepeteus-vaappujen valmistajan tekeleillä. 
 

Kevennettyjen Sepeteus-tasapainojen pituus on koukusta koukkuun 11cm ja paino mahakoukun kanssa 27g.  

Aiemmin syksyllä ostin yhden namupalan, Kalarosvon kevennetyn tasapainon. Pituus koukusta koukkuun 10cm ja paino 25g. Niin herkullisen näköinen, että tekisi mieli itsekin puraista. Kumma juttu, jos ei kaloille kelpaa.
 

 

Fish me luck
20

Leave a Comment