Takana on neljä kalareissua, joista kolme lähes tyhjää ja yksi täysi :) Viime viikolla vannoin, etten mene enää Juurukselle näillä jäillä, mutta käväistiin sittenkin ottamassa aurinkoa siellä yksi päivä.

Juuruksella oli vielä jäätie käytössä ja autoja kulki edestakaisin, joten uskaltauduttiin Lynkkiksellä lähialueille. Kuten jo äsken mainitsin, päivä kului aurinkoa ottaessa. Tiesin kalojen syönnin olevan heikkoa jo kotoa lähtiessä, sillä koko päiväksi oli luvattu auringonpaistetta pilvettömältä taivaalta. Harvemmin sellaisilla keleillä ahvenilla on syömäkarkelot. Tyhjin kalapussein siis saavuttiin rantaan.

Juuruksella kelpasi nauttia kevätpäivästä

Toinen lähes tyhjä reissu tehtiin lauantaina Sotkalle. Siellä oli perjantaina kala syönyt hurjana ja kavereille oli noussut kuhia ja puolen kilon ahvenia. Me hyökättiin lauantaina samoille paikoille, mutta päivän saaliiksi jäi yksi 32cm ahven. Hurraa.

Aamuhämärässä taas liikkeellä

Auringonnousun aikaan tuli päivän ainoa ahven

Päivän ainokainen

Jäätilanne Sotkalla on vielä toistaiseksi tosi hyvä. Lauantaina siellä porukka jopa ajeli autoilla ja nyt on kuitenkin jo huhtikuu. No jospa sitä kelkallakin uskaltaa vielä muutaman päivän käydä…

Olemme käyneet aiempina vuosina muutaman kerran Sonkarilla ja se on lupaillut meille hyvää. Viime kevään reissusta kirjoitin blogiin Sonkarilla suupielet messingillä. Sieltä on nyt kuulemma pitkin talvea saatu hirmuisia kasoja ahvenia ja tottakai meitäkin kiinnostaisi tiskialtaallinen isoja raitapaitoja.

Päätettiin tehdä sunnuntaina päivän reissu Sonkarille ja lähdimme Kuopiosta jo kuudelta ajamaan. Ajomatka oli noin 80 kilometriä, joten se pilkkireissu oli pisin yhden päivän reissuista ikinä. Minun mummola on lähellä Sonkaria, joten pääsimme mummolan rannasta ajamaan kelkalla suoraan järvelle.

Lynkkis maakuntamatkailee

Matkaa oli vain muutama kilometri, joten päästiin kalapaikoille nopeasti. Sain Janne-serkulta paikkavinkkejä, mutta valitettavasti kala oli huonolla syönnillä. Janne on itse pilkkinyt ahvenia pienillä morreilla, mutta minun morrivarastoista löytyy lähinnä jättimorreja.

Tasuri ei toiminut alkuunkaan, joten sitä oli ihan turha heilutella. Virittelin morrin siiman päähän ja sehän oli tehokas kapistus, heti lähti viiva pohjasta kohti. Jes, tästäkö se tiskialtaan täyttö alkaa!? Kala nousi morrille ja kun sain nostettua sen jäälle, en tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. SÄRKI! Siinä yksi syy miksi pilkin tasureilla :)

Upea saalis

En luovuttanut ahventen suhteen ja jatkoin morrin uittelua. Pohjassa kyllä oli kalaa, mutta ne olivat niin huonolla syönnillä, että edes morri ei kelvannut. Välillä pienen silpun sekaan piirtyi isojakin kaloja, mutta eihän niitä saanut ottamaan millään.

Kyllä siellä jotain parempaakin olisi ollut seassa

Juha sai jallitettua pienellä morrilla muutaman ahvenen, joista suurin oli vajaa nelisatanen. Sen jälkeen pitkästä aikaa minullekin nousi taas pohjasta viiva määrätietoisesti ja tärppäsi. Nostin kalan jäälle ja deja vu, särkihän se siinä taas. No niin, taidan unohtaa nämä toukkahommat ja pyytää mieluummin tyhjää.

Päivä oli tosi vaikea ja kaiken lisäksi vielä märkä, sillä iltapäivällä saapui sankka ja vetinen lumisade. Päätettiin luovuttaa ja hurautettiin mummolaan nautiskelemaan herkullisesta nakkikeitosta. Ehkä ensi kerralla Sonkari heltyy…

Sakea lumisade

Nälkä!

Tänään suuntana oli Sotka ja nyt sitten vihdoin päästiin ahventen makuun, sillä Sotkahan oli kiltti kuin mikä. Pitkästä aikaa päästään tekemään patakukkoa, nam nam! “Harmi”, kun patakukon joutuu tekemään fileistä =D

Maa valkeana lumisateiden jälkeen

Viime viikolla Sotkan antamat ahvenet jatkojalostin ahven-pekonirulliksi, ihan älyttömän hyvää ja helppoa ruokaa! Tai onko se nyt niin helppoa, kun niin harvoin saa ahvenia saaliiksi. Mutta kun ahvenet ovat pyydetty, sen jälkeen loppu on helppoa. Ahvenfile kääritään pekoniin, ripaus suolaa ja hammastikulla rulla kiinni. Rullat kypsyvät nopeasti uunissa ja ne myös häviävät nopeasti parempiin suihin..

Rullat menossa uuniin

Sotka siis oli tänään yllättävän höveli. Aamulla pelkäsin ahvenen syönnin olevan huonoa, sillä ilmatieteenlaitos lupaili pilvettömältä taivaalta porottavaa aurinkoa. Onneksi jostain tuli vähän pilviä suojaksi.

Lauantaina näimme Sotkalla kuhia, mutta emme saaneet niitä ottamaan mihinkään. Tänään aloitimme kalastuksen samalta paikalta ja taas kuhia näkyi silppuparvien alla pohjassa. Hitaasti pohjasta nousevia viivoja, jotka eivät nousseet kuin maksimissaan metrin ja sitten painuvat takaisin.

Sain yhden kuhan tärpin jigiin, mutta se oli hentoinen, eikä kala pysynyt kiinni. Vaihdoin Kalapelen tasurin, joka sitten kelpasi vähän paremmin. En ole saanut kahteen vuoteen talvella kuhaa ja tänään vihdoin yksi alamitta kävi tervehtimässä. Pikkukuha tärppäsi Kalapeleen. Olisihan se mittakalakin kelvannut, mutta ehkä joskus toiste.

Vauvakuha

Kuhia oli turha jallittaa, kun ne eivät tärpänneet mihinkään, joten siirryin kymmenestä metristä hieman matalampaan. Ahven on ollut Sotkalla viime aikoina 7-8 metrissä ja niin myös tänään.

Kiitti Sotka

Kalat olivat tosi nirsolla otilla ja ainoa toimiva tasuri oli keltamahainen Kalapele. On se Leinon Pekka huippu mies tekemään tasureita! Tuo keltamahainen tasuri on nyt viime aikoina ollut paras tasuri Sotkalla ja myös eräs kaveri on saanu keltamahaisella Kalapelellä Sotkalta ihan hurjia saaliita. Jännä juttu, että muut tasurit eivät tällä hetkellä toimi, mutta kun Nulikan pistää väliveteen päivystämään, ei mene kauan, kun nälkäisiä ahvenia alkaa vilistä näytöllä.

Päivän ottipeli Kalapelen Nulikka keponen

Pari kalaa joudun tänään ronkkimaan morrilla, mutta muutoin kalat tulivat Nulikalla. Ehkä se ahven sittenkin alkaa aktivoitumaan kevättä kohti, vihdoin sain minäkin täytettä tiskialtaaseen :)

Minun ja Juhan yhteissaalis

Ihan mahtavat neljä päivää takana. Meillä oli Facebookin tasurihurjat-ryhmän kanssa Puruvesi-treffit ja innokkaimmat olivat kokonaisen viikon paikalla. Me lähdettiin torstai-aamuna ajamaan puoli kuudelta ja kello 9.17 laskin tasurin avantoon :)

Olen kuullut Puruvedestä hurjia juttuja ja sieltä on noussut älyttömiä saaliita. Kahden kilon ahvenet ovat ihan mahdollisia saavuttaa, jos palaset loksahtavat kohdalleen. En asettanut itselleni oikein mitään tavoitteita, sillä Puruvesi on niin iso vesistö, että sieltä tosissaan joutuu etsimään kalaa. Ajattelin, että kunhan nyt yhden ahvenen saisi ja se tavoite onneksi täyttyi.

Reissun kohokohta oli ehdottomasti tavata Kalarosvon valmistaja Tommi Joensuu. Kyllä me kuunneltiin korvat höröllä sen tasurijuttuja ja viisas on mies, ei voi muuta sanoa. Ja ei passaa unohtaa Kalapelen valmistajaa Leinon Pekkaa, sanoinkin heille, että tämä oli meille fanitapaaminen, kun päästiin tapaamaan omia idoleita :) Siinä on kaksi mestaria, jotka eivät turhia höntyile.

Pekka antoi minulle muutaman Kalapelen Nulikan, se on muuten ollut tosi kova kilon ahvenen tasuri tänä talvena. Pekka on saanut tosi paljon palautetta ja kyllä isot ahvenet ovat ihan rakastuneita Nulikkaan.

Kalapelen Nulikka kevennettyjä, upeita!

Porukka oli kalastanut jo kolme päivää, kun me mentiin paikalle. Alkuviikko ei ollut isoja saaliita antanut, mutta torstaina ammattimiehet räjäyttivät pankin. Kilon kaloja ei löytynyt, mutta puolikkaita senkin edestä. Neljän päivän aikana me tajuttiin Juhan kanssa, että kyllä me painitaan vielä ihan eri sarjoissa kuin tekijämiehet. He menevät jäälle, etsivät kalat ja nostelevat ne pois. Ei se sen vaikeampaa näköjään ole.

Aamuinen maisema mökin ovelta

Oma reissu meni kalojen puolesta surkeasti. Ensinnäkin kalastussyvyydet ovat jotain ihan muuta, kuin kotivesillä. Tänään yhdessä vaiheessa pilkin viidessätoista metrissä ja mielessäni ajattelin, että olen liian matalassa. Aika nurinkurista :) Kaksikymmentä metriä oli antoisin syvyys.

Perjantaina oli kunnon sumu

Neljä päivää avarti aika paljon asioita. Päivät opiskeltiin järvellä kalastusta ja illat kuunneltiin tasurimiesten neuvoja. Tommi antoi meille Puruvedellä hyvin toimivat flash-tasurit, jotta meillä olisi varmat ottipelit ja näytti kartasta ottipaikat. Meidän ei olisi tarvinnut, kuin onkia kalat pois, mutta jostain syystä kala vaan ei ikinä ollut meidän avantojen alla, vaikka kyllä sieltä kiloisia joka päivä joillekin nousi.

Flash-kylkisestä Kalarosvon kevennetystä löytyy kaikki maailman värit

Kyllä tuolla saisi kaksi viikkoa menemään nopeasti ja varmaan vasta viimeisenä päivänä olisi niin sanotusti kartalla. Neljä päivää oli tosi lyhyt aika etsiä kalaa tuon kokoisesta järvestä ensikertalaisena. Aika paljon tuli tuijotettua syvyyskäyriä ja mietittyä, että missä kala voisi olla.

Moneskohan vapa vastaiskussa poikki =)

Viime viikolla olin Sepon kanssa kelkalla kalassa ja kerroin meidän tulevasta reissusta. Sanoin, että meillä on kelkka vuokralla Ruokkeelta ja Seppo sanoi, että sen reissun jälkeen te hankitte oman kelkan. Naureskelin ja sanoin, että ehei, ei tule meille kelkkaa.

Nyt sitten kävi niin, että kelkkakuume iski. Huristelin reilut 80km pitkin Puruvettä ja eipä se kalattomuus haitannut, kun sain kaasutella kelkalla. Se oli niin mukavaa! Myykää minulle kelkka, haen huomenna =D

Puitteet kohdillaan! Ilkalle suurkiitos kypärälainasta :)

Kyllä kelkan avulla voi kalastaa paljon tehokkaammin ja tyhjän paikan vaihto käy hetkessä. Meillä olisi kotivesillä tosi mielenkiintoisia paikkoja kokeiltavana, mutta kun niille ei pääse koskaan. Kyllä avautuu ihan uusi maailma Kallavedelläkin, jos pääsee minne päin vaan kalaan. En malta odottaa!

Ukko rekeen ja menoks!

Puruvesi antoi meille vain muutaman ahvenen päivässä. Torstai-iltana saatiin onneksi Tommin mökkiläisiltä sen verran kalaa, että päästiin paistamaan ja maistamaan Puruveden ahventa. Heillä oli varmaan 20kg filekalaa ja Pekka pähkäili, että kyllä näistä kaloista osa joutaa, kun huomenna se on taas sama ruljanssi edessä ☺Ja niinhän se oli :)

Nam

Meidän mökissä oli minun ja Juhan lisäksi Riikka ja Jaakko. Ostin Jaakolta pari tasuria ja kyllä ovat hyvännäköisiä!

JTSL-kevennetyt

Tapasin myös PP-Lures tasureiden valmistajan eli Perttulan Petrin. Petri antoi testiin pari tasuria ja kyllä minua melkein hävettää, kun niin surkeasti löysin kalaa Puruvedestä, vaikka ottipelit oli ainakin kunnossa. Ehkä minä huristelin moottorikelkalla onneni ohi, onkohan se kelkan hankinta sittenkään niin hyvä idea…

Etukoukusta jigipyrstöön pituutta 15cm =)

Kuva ei anna oikeutta tälle tasurille, luonnossa ihan älyttömän hieno ja nuo yksityiskohdat, huh huh!

Puruvedellä oli tosi hienoja railoja. Ne olivat pitkiä ja korkeita ja kyllä ne asettivat haasteita liikkumiseen, kun niitä oli niin paljon eikä yli päässyt kuin kävellen.

Hienoin toimisto ikinä!

En ole koskaan nähnyt missään niin paljon pientä ahventa, mitä Puruvedellä. Sain niin paljon nousuja tasurille, että ei tosikaan. Harmi, kun yhtä paljon tuli myös laskuja. Vesi on ihan tajuttoman kirkasta ja kala näkee tasurin jo lähes avannon alta, vaikka vettä olisi parikymmentä metriä. Pienet ahvenet saattoivat nousta kymmenen metriä tasurille ja luotain piirsi aina välillä ilotulitusta. Ne kalat kun olisivat olleet jättiläisiä, ai että :)

Ihan ensimmäinen ahven Puruvedestä, harva taitaa tietää, että siellä on myös näin pieniä kaloja =D

Katsottiin tasureiden uintia avannosta ja tasurin näki vielä ihan hyvin, vaikka se oli viisi metriä avannon alla. Ihan uskomatonta miten tasurin väri muuttuu vedessä ihan erilaiseksi. Miten voi olla mahdollista, että tumma selkä muuttuu vedessä helmiäisen vaaleaksi, outoa. Vieläkin hämmästelen yhtä Kalarosvon selkää..

Hei ahven, sulla on ruokaa suupielessä!

Lauantaina käytiin porukalla yhdessä syömässä ja tässä vielä ryhmäkuva Tasurihurjista. Lauantaina oli leikkimielinen pilkkikilpailu, jossa suurimman ahvenen saaja sai pokaalin ja rasiallisen hienoja tasureita. Mikahan sen pystin kotiin vei, kuten se uhosikin jo ennen treffejä :)

Tasurihurjat koossa, yksi näistä löysi tänään kiloisenkin, onnittelut! :)

Hieno palkinto, onnea Mikalle :)

Reissu oli ihan täydellinen vaikkei kalaa oikein löytynytkään. Tapasin ihania ihmisiä ja opin paljon uusia asioita. Kelkkakuume on kova ja kyllä se on nyt tosissaan alettava kelkkaa etsimään.

Kiitos kaikille mukana olleille, ikimuistoiset treffit =)

Joitakin viikkoja sitten sain idean, että esittelen blogissani muutaman tasapainopilkkien valmistajan ja juttusarjan aloitti Kommo linkki. Nyt on aika esitellä seuraava tasurin valmistaja ja hän on Salossa asuva Pekka Leino. Nuoresta 45:n vuoden iästään huolimatta hän on ehtinyt valmistamaan Kalapele tasureita jo nelisen vuotta. Eikä suotta, pian näette minkälaisia luomuksia Pekan kätösissä syntyy.

Kalapelen isä eli Leinon Pekka

Muutama vuosi sitten Pekka kehitteli umpilyijyisen Nulikka-tasurin, josta löytyy nykyään myös kevennetty versio. Nulikan nimen taustalla ovat naapurin meluavat lapset eli nulikat. Pekka oli kuunnellut aikansa lapsien möykkäämistä ja tokaissut, että kylläpä pitävät nulikat kovaa meteliä. Ja niin oli tasuri saanut nimensä =)

Nulikka Keponen (85mm/13g) on tällä hetkellä Pekan suosituin tasuri

Pekka arvelee vuosien varrella tehneensä 2000-3000 tasuria, joten nysvätty on ihan urakalla, kuten Pekka tasurin valmistusta kutsuu :) Mukavinta nysväämisessä on hänen mielestään virittely, kehittely ja testailu, mutta tasurin valmistusmäärien kasvaessa ne ovat jääneet valitettavasti vähemmälle.

Näistä kaikki alkoi: Pekan ensimmäiset lyijyvalut

Ensimmäiset jäälle mukaan lähteneet tasurit

Yksi nysväyspaikoista

Tässäkin voi nysvätä

Kevennetyn tasapainopilkin tekeminen on hidasta puuhaa ja Nulikassa työvaiheita on lähemmäs 30. Nulikan valmistus alkaa rautalangan ja koukkujen taivuttelulla.

Pekan monitoimityökalu rautalankojen ja koukkujen taivutteluun sekä perälevyn leikkaukseen (näitä ei saa kaupasta ;))

Koukut ja rautalanka muottiin odottamaan valua

Kun koukut ja langat on taivuteltu muottiin, niin vuorossa on lyijyrungon valaminen.

Valmiit lyijyvalut odottamassa jatkokäsittelyä

Pekan taiteilijaluonne näkyy myös valokuvissa =)

Pekka veistää ja hioo jokaiseen Nulikkaan puusta keventeet ja se on koko tasurin valmistuksessa hankalin työvaihe. Tasurin kumpaankin kylkeen tulee 2,5mm balsakevenne.

Tästä 3mm balsalevystä Pekka leikkaa tasureihin keventeet

Nulikat “melkein” valmiina koeuittoon :)

Tasurin muoto alkaa pikkuhiljaa syntymään

Raakileet

Pohjalakka kuivumassa

Muutama tyhjä taulu odottamassa taiteilijaa

Pekka tekee Nulikoita sekä maalattuna että kalannahkalla päällystettynä ja voitte varmaan arvata, että kyllä se vähän nysväämistä vaatii, jotta kalannahka saadaan nätisti tasurin päälle.

Ison ahvenen ruokaa

Olen lähes sanaton, kun ajattelen kalannahkaisen tasurin valmistusta. Koko tasurin valmistushan on kiinni siitä, saatko ensinnäkään sitä kohdekalaa järvestä pyydystettyä. Jos saat, onko kala oikean kokoinen? Miettikää sitä työmäärää, jonka yksi tasuri vaatii!

Ja sitten nahan irroitus… Kyllä olen ainakin yhden asian tasurin valmistajien juttuja kuunnellessa tajunnut: heikkohermoisen ei kannata tasureita alkaa nysväämään. Valmistaminen vaatii rauhallista luonnetta sekä kärsivällisyyttä toistaa samoja työvaiheita. Oikeasti lämmittää mieltä, kun tajuaa, että nämä miehet tekevät tätä hommaa, jotta me saadaan kaloja =)

Iso juustohöylä vai pieniä särkifileitä?

Pekka kertoi, että kalannahkan saa kalasta irti, yllätys yllätys, fileoimalla :) Irroituksen jälkeen nahka kuivataan, eikä Pekka käytä mitään myrkkyjä rasvanpoistoon tai puhdistukseen. Kun nahka on kuivunut, se leikataan oikeaan muotoonsa sapluunan avulla. Leikkaus käy kuulemma helposti ja suomutkin pysyvät kiinni.

Kalannahkat kiinnitetään ohennetulla kontaktiliimalla

Kalannahkoja joutuu maalaamaan jonkun verran, sillä esimerkiksi ahventen nahoissa on huimia värieroja. Nahat saattavat kuivua eri värisiksi, vaikka kalat olisi ongittu samasta paikasta. Väillä ahvenen raitoja täytyy vahvistaa tummalla sävyllä.

Tämä jos mikä, on pikkukalojen hyötykäyttöä

Valmista tuli!

Lakkakerroksia Pekan tasureissa on 8-10

Jokainen tasuri on taideteos

Kerää vaikka koko sarja

Pekalla on lievä punavihersokeus, joka joskus hankaloittaa hentojen sävyjen “suhaamista“. Suhaaminen tarkoittaa kai maalaamista, Pekalla kun on ihan omat terminsä näissä tasurihommissa ;) Suhaaminen on siis kuulemma tuuripeliä =)

Hei me suhataan!

Suhaajan työpiste

Oijoi <3

Suhaaja was here

Wau ja wau!

Näillä tehdään muutama kalastaja onnelliseksi

Sarjatyö on avainsana suurissa valmistusmäärissä

Kaikki valmiit tasurit lähtevät maailmalle uimakoulun kautta. Pekalla on pajalla iso testipönttö, jossa jokainen tasuri on helppo koeuittaa. Koeuitto on ehdotonta, sillä puu keventeenä voi joskus olla arvaamaton. Myös perälevy voi olla aavistuksen vinossa, joka vaikuttaa uintiin.

Tasuriveljekset uimakouluun lähdössä

Nulikoiden uima-allas

Nätisti ui!

Pekka kalastaa myös itse ja harrastus on kulkenut mukana lapsesta asti. Hänen oma luottopeli merellä on Kaveri-tasuri ja kuhalle hieman isompi Kuhapeli-tasuri. Kalastuksessa Pekalle ei kuitenkaan tärkeintä ole isot kalat tai suuret saalismäärät, vaan parasta on se, kun pääsee kalaan ja saa testailla tasureita sekä etsiä uusia kalapaikkoja. Ruokakalat toki pyritään aina mukaan saamaan.

Kysyin Pekalta, että mikä on parasta tässä hommassa ja hän sanoi, että luovan hulluuden vapaa käyttö :) Se on kuulemma jopa suotavaa :)

Hymyn nosti huulille myös Pekan tokaisu “Ei onkihomma saa vakavaa olla ja kohtuus kaikessa, sano!”, terveisin Kalapele, nysväri omasta tahosta. 

Voiko tuota enää hienommin sanoa, pidä tuo asenne Pekka ;) Kiitos, että avasit nysväyksen ja suhaamisen salaista maailmaa meille muillekin, hienoa työtä!

Kalapelen tasureita voi hankkia Pekalta puhelimitse numerosta 045 611 2211 tai sähköpostilla kalapele2(a)gmail.com

Pekka toteuttaa tasureita myös toiveväreissä ja Kalapelen Facebook-sivulta löytyy lisää kuvia näistä upeista tasureista. Tilaaminen onnistuu myös Facebookin kautta linkki.

Värikartta

Jutussa esiintyvät kuvat: Pekka Leino

Ahti taisi viedä tämän ottelun, kulunut pilkkikausi oli kyllä kokonaisuudessaan surkea. Muutaman kerran ehtii vielä pilkillä käymään, mutta en usko, että sieltä kummoisia saaliita tulee. Joku nyt vaan mätti, mutta ei se ainakaan yrittämisestä ollut kiinni. Pilkkireissuja on takana kymmeniä.

Sunnuntaina käytiin Jälällä ja päivä oli uskomattoman huono. Oltiin jäällä jo ennen kuutta, mutta eipä aikainen lintu matoa napannut. Tunnelma oli aavemainen, sillä sumua oli tosi paljon. Pahimmillaan ei näkynyt rantaan.

Kaakattajia on nyt näkynyt joka paikassa, tässä viiden ohilento :)

Kaakattajapariskunta keskellä kuvaa :)

Aamupäivän ainoat tapahtumat tulivat Kalapelen kymmenpiikkinulikkaan. Sain pohjasta monen metrin nousun ja hyvän tärpin, mutta kala ei tarttunut. Epäilen ahveneksi. Toinen tapahtuma oli, kun pomputin Nulikkaa pohjassa ja nostin nopeasti useamman metrin ylöspäin. Pohjasta ponkaisi kala perään, mutta ei valitettavasti tärpännyt. Tänä talvena olen usein tehnyt tuon tempun, että pomputan viehettä pohjassa ja nostan useamman metrin ylöspäin. Melko usein kala lähtee perään.

Tasurin nopea nosto pohjasta

Kala lähti kovaa kyytiä tasurin perään, mutta hylkäsi sen lopulta

Maanantaina kutsui “kymmenpiikkilampi”, josta kairatessa on tullut kymmenpiikkejä jäälle. Nyt minulla oli täsmävehkeet kyseiselle lammelle, oli nimittäin Kalapelen kymmenpiikkitasurit mukana. Kalantuloa ei voi estää!? Mutta tipuin korkealta ja kovaa, en saanut tasureihin merkkiäkään! Uitin pohjan tuntumassa, välivedessä ja jään alla. Ei tapahtumia. Se on kyllä ollut aika tavallista viime reissuilla, ei syö vaikka gourmeeta työntäisi nenän eteen.

Tänään käytiin Kallavedellä ja edelleenkin lapsenuskoisena kuvittelin aamusyönnin alkavan auringonnousun aikaan. Pitäisi se jo tässä vaiheessa pilkkikautta uskoa, että KALA EI SYÖ AAMULLA! Ollaan tosi usein oltu jäällä auringonnousun hujakoilla ja mitenkäs paljon me on kalaa silloin saatu? Ei yhtään! Vahingoista ei olla viisastuttu pätkän vertaa, kun joka aamu sinne kuitenkin pyyhälletään ennen aurinkoa.

Tänään sisäinen kello herätti klo 2.30. Joo tiedän, ei ole enää tervettä. Oltiin jäällä ennen viittä ja pelipaikoilla parin kilometrin päässä vähän myöhemmin. Maisema oli niin kaunis, tuijotin ja ihastelin taivasta koko matkan. Uskomaton näky! Maailmassa ei ole kuin muutamia asioita, joita jaksaa tuijottaa loputtomiin: auringonnousu, auringonlasku, takkatuli, kilon ahven…

Olen aina tosi toiveikas kalareissun alussa ja yleensä pikkuhiljaa päivän edetessä unelmat alkavat murentua. Tänäänkin toivonuppi oli kaakossa, mutta sitten Ahti pienillä sievillä sormillaan käänsi toivon kiinni. Mutta ei se mitään, huomenna on uusi päivä ja minun toivo on ehtymätön luonnonvara. Huomiselle on taas kovat odotukset :)

Kallavesi oli tänään mykkä. Uittelin uusia AK-tasureita, joita sain Henriltä Pieksämäeltä testattavaksi. Luotain oli typötyhjä, vaikka olin hyvällä ahvenpaikalla. En saanut näyttöön eloa millään. Kokeilin eri tasureita ja morreja, ei vaikutusta. Laitoin sinisävyisen AK:n uimaan ja pomputtelin sillä muutaman kerran pohjaa.

AK-tasapainot ovat Ari Korpijärven käsialaa

Aloin nostamaan tasuria pohjasta ja oikeasti ihan järkyttävän kokoinen kala tarttui kiinni. Pahoin pelkään, että se oli ahven. Ne kun ovat pohjassa viihtyneet viime aikoina… En tietenkään saanut vastaiskua tehtyä, kun kala tarttui tasuriin aivan pohjasta, edes luotain ei näyttänyt tasuria niin läheltä pohjaa. Sain kalaa nostettua muutaman kymmenen senttiä ja sitten se irtosi. Näin luotaimesta, kun jättiläismäinen viiva painui hitaasti pohjaan. Ei voi olla totta! Siinä olisi ollut mahtava lopetuskala tälle kaudelle. Yritin samaa temppua ties miten monta kertaa uudestaan ja pomputtelin tasurilla pohjaa. Eipä mörköä enää näkynyt.

Kyllä tähän joku poika-ahven vielä rakastuu ;)

Iltapäivän puolella tuli päivän toinen tapahtuma, kun uitin Perzan ahvenmorria, ilman peruketta luonnollisesti. Morrin alle ilmestyi keltainen viiva ja ehdin vain sanomaan, että nyt on iso kala alla, kun kala oli jo kiinni. Tottakai lapsenuskoisena, toivon himmeä kipinä vielä pikkuisen lepattaen, ajattelin nostavani ahventa. Olisihan se jo tärpistä pitänyt arvata, että haukihan se oli. Kyllä muuten tuli reilun kilon kala nopeasti jäälle. Peruketta ei siis ollut, mutta onneksi oli 0.18 nanofiilisiima. Helposti kestää, kunhan ei hampaat katko monofiilipätkää, joka oli pääsiiman ja morrin välissä. Viisi sekuntia myöhemmin kala lötkötti jäällä. Huh, onneksi. Nuo morrit ovat kiven alla. Hauki lähti tällä kertaa mukaan, ehkäpä savuun..

Hei ahmatti, sulla on ruokaa suupielissä!

Sen jälkeen ei enää jaksettu tuijottaa tyhjiä luotaimien näyttöjä, vaan pakattiin ahkiot ja lähdettiin kohti rantaa. Ilmanpaine lupailee hyvää syöntiä huomiselle, mutta eiköhän se jutun juoni puoleen päivään mennessä taas paljastu. Siihen asti uskon sinisilmäisesti isoon ahveneen :)

Muutama päivä sitten kerroin lähteväni testaamaan kalojen iltasyönnin. Huhupuheiden mukaan auringonlaskun aikaan ahvenilla saattaisi olla syöntipiikki. Saattaisi olla. Se todennäköisyys riitti minulle, joten pakkohan se oli testata!

Oltiin puoli viiden jälkeen jäällä ja käveltiin suoraan aiemmin ahvenia antaneelle paikalle. Avannoilla näkyi hyviä merkkejä ja ahvenet nousivat porukalla tasurille. Voisikohan iltasyönniltä tosiaan saada hyvän saaliin? Kalat vaikuttivat melko pienille eikä tärppejäkään kuulunut, joten siirryimme vähän eteenpäin. Sen jälkeen luotain ei piirtänyt enää edes niitä sinttejä. Avantoa avannon perään ja sama tyhjä ruutu nenän edessä. Arvasin, ahvenet olivat jo nukkumassa siihen aikaan.

Kahden tunnin jälkeen olin valmis lähtemään pois, sillä alkoi tulla jo hämärä. Sitten luotaimessa näkyikin liikettä, joten pitihän se tilanne vielä tsekata loppuun. Viiva läheni pohjasta ja teki nopean syöksyn. Niinpä tietenkin, hauki! Ne eivät taida nukkua ikinä. Kala tärppäsi Kalarosvon pieneen ahveneen ja käväisi tervehtimässä. Ihan hyvän kokoinen kala, mutta se pääsi tällä kertaa jatkaamaan yöjuoksuaan.

Tämä hauki ei tullut ylös asti, liekö sama kala, kuin hetki aiemmin vapautettu..

Pilkkikaveri istui läheisellä avannolla ja kohta kuului, että nyt on kiinni. Ajattelin, että hänellä on sama hauki siiman päässä. Kohta jäälle nousi melkein puolikiloinen ahven. Mitä ihmettä, tuon kokoinen kala ja tähän aikaan? Tein vähän lähemmäksi itselleni uuden avannon ja pistin saman Kalarosvon pienen kuorekevennetyn uimaan, jolla ahven oli juuri noussut. Tekniikka oli kuulemma ollut tasurin paikallaan pitäminen metri pohjan yläpuolella. Kala oli noussut hitaasti pohjasta ja viivat olivat yhtyneet. Siinä vaiheessa omat hermoni olisivat olleet täysin riekaleina ja olisin tehnyt peliliikkeitä, eli värisyttänyt tasuria ja/tai nostanut ylöspäin. Pilkkikaveri lehmän hermoineen oli ottanut skaban, että kumpiko luovuttaa ensin, kala vai kalastaja. Ahven oli ollut tasurin vieressä kauan aikaa kunnes lopulta puraisi.

Aurinko laski, joten kotiin joutaa

Täytyisi itsekin muistaa tuo rauhallisuus tasurin uitossa, mutta kun on malttamaton luonteeltaan, niin silloin sitä on. Ahven jäi illan ainoaksi raitapaidaksi.

Tiistaiaamuna mentiin Kallavedelle uusia paikkoja kokeilemaan. Olin katsonut edellisenä päivänä kartasta mielenkiintoisen paikan valmiiksi ja suuntasin sinne. Pilkkikaveri taaperteli omia polkujaan, näköetäisyydellä kuitenkin. Kun saavuin “kohteeseen”, näin alueella useita kahden reiän avantopaikkoja. Hmmm, joku on tainnut löytää täältä kalaa.. Ja on pilkkinyt luotaimen kanssa. Toivo heräsi, jospa nyt vihdoinkin löytyisi Kallavedestäkin hyvä ahvensaalis.

Jaana isojalka

Testasin varmaan jokaisen avannon, jonka löysin valmiina, mutta sain ainoastaan kaksi sinttiä. Isompaa ei näkynyt missään. En malttanut lähteä alueelta pois, kun siellä selkeästi oli ollut tapahtumia.

Uusi paikka oli aika tarkasti rei’itetty jonkun toimesta

Päivä oli ihan todella kuuma ja lämmintä oli varmaan kymmenen astetta. En tiedä kehtaanko edes kertoa miten paljon minulla oli vaatteita päällä, ei taas paljon raksuttanut kotoa lähtiessä. Kevään lämpimin päivä ja Jaana pukeutui kuin talven kovimmilla pakkasilla. Nyt naurattaa, mutta silloin hikoilutti. Minulla oli mukana kaksi merinovillakerrastoa, Ursuit, fleecehousut, toppahousut, villapaita, untuvaliivi ja toppatakki. Niin ja pipo ja nahkarukkaset. Takkia en kyllä onneksi tainnut laittaa edes päälle missään vaiheessa. Kyllä minä nyt uskon, että kevät on tulossa. Inhoan kylmyyttä, siksi mieluummin liian kuuma kuin kylmä.

Villapaita suoraan 90-luvulta vetelee viimeisiään, on ainakin hintansa hankkinut! (muistaakseni 90 markkaa :))

Vaihto talvesta kevääseen

Vaatteet vähenivät pitkin päivää, kun alkoi olla jo tukalan kuuma. Aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja oli unelmakeli pilkkiä. Valitettavasti taaskaan ne kalat eivät syöneet, joten yhden aikaan aloin haaveilemaan kotiinlähdöstä. Pilkkikaveri tuli vielä testaamaan “minun ottipaikat” ennen lähtöä. Hän uitteli tuttuun rauhalliseen tapaansa Kalarosvon pientä kuoretta. Ja mitä minun korvani kuulivatkaan: nyt on kiinni! Kala oli tärpännyt taas samalla tavalla kuin edellisen päivän iltasyönnilläkin. Jäälle nousi vajaan puolen kilon ahven. Déjà-vu, minähän koin tämän jo eilen!

Katsoin kalan mahaan saadakseni vinkkejä ottiväristä, kolme kuoretta löytyi (no kuoretasuriinhan se ottikin…)

Vaihdoin omasta rasiasta samanlaisen Kalarosvon uimaan, mutta ei puhettakaan, että siihen olisi tullut tärppejä. Mutta ehkä minun uittoliikkeet olivat liian nopeita, kuten yleensä. Kotiinlähtö ei ollutkaan enää päällimmäisenä mielessä. Mielessä pyöri puolen kilon kalat, jospa minullekin… Omat haaveilut loppuivat kuin seinään, kun viereiseltä avannolta kuului: nyt on kiinni! Taas? Ahaa, no minulla ei ole kiinni. Katsoin kun pilkkikaveri nosti jäälle vajaan seitsemän sataisen ahvenen. Kalojen koko vaan kasvaa, seuraava on varmaan kiloinen. Olihan ne hienoja kaloja, mutta mieleen tuli sanonta: kaverille kans.

Tällä 670 grammaisella ahmatilla näkyi 13 senttinen kuore suusta, silti oli jäänyt vielä pikkunälkä, kun morri kelpasi :)

Pilkkikaverin kahden päivän kalat

Pilkkikausi tosiaan lähenee loppuaan, joten eilisaamuna, vai yötäkö se vielä oli, kello soi jo puoli neljältä ja lähdettiin kokeilemaan tuon uuden paikan aamusyönti. Toissapäivänä oltiin vasta kahdeksan jälkeen jäällä, joten auringonnousun aika jäi kokonaan kokeilematta. Eilen oltiin jäällä jo ennen aurinkoa :)

Metsän läpi jäälle

Päivä alkoi valkenemaan nopeasti. Minulla oli tosi kevyt olo, olin nimittäin jättänyt kymmenen kiloa vaatteita kotiin. Matka kalapaikoille taittui nopeasti, sillä jäällä oli huippuhyvä kävellä. Eikä tullut hiki :)

Mentiin suoraan hottipaikoille, mutta ei tullut mitään aamusyöntiä. Ei tullut myöskään päiväsyöntiä eikä iltapäiväsyöntiä. Pientä sinttiä kyllä nousi tasaiseen tahtiin, minulla isoimmat ehkä 150g. Jouduin jopa kokeilemaan morria, sillä eilen pilkkikaverin isoin ahven tuli morrilla. Kalarosvon pieneen kevennettyyn iski reilun kilon hauki, joka pääsee haukipullataikinaan. Eilen jäi kyllä yksi lause kuulematta, tarkoitan siis sitä: nyt on kiinni. Ehkä ensi reissulla se taas kuullaan, mutta minun suustani ;)

Perukkeella on aikansa ja paikkansa =)

Muistattteko, kun joku aika sitten esittelin blogissa kairauksen mukana tulleen kymmenpiikin ja ihastelin sen värejä? Kalapelen Pekka Leino oli tehnyt minulle kaksi kymmenpiikkitasuria ja värit on otettu juurikin siitä valokuvasta. Voi että olen iloinen näistä, näyttävät tosi hyville!

Kirjeestä löytyi jotain muutakin jännää, eväkorvikset :) Voin kertoa, että ei ihan jokaiselta tällaisia löydykään, kyllä kelepoo elvistellä ;) Jos blogin naislukijoita (ja miksei miehiäkin ;)) kiinnostaa samanlaiset korvikset, niin Pekkaan saa yhteyden Facebookin Kalapele-sivun kautta, siellä voi myös ihastella Pekan tekemiä tasureita =) Linkki.

Kiitos Pekalle näistä!

Ja näistä!

Huomenna olisi tarkoitus käydä Kallavesj-messuilla Kuopio-hallissa, onko muilla messuilusuunnitelmia?

Etsii, muttei löydä. Sillä teemalla on viimeiset kahdeksan päivää taaperrettu. On kierretty lampea, Kallavettä ja Sotkaa. Tiukassa on ahven.

Sunnuntaina oli mahtava päivä kelien puolesta ja lähdettiin kokeilemaan viime talvista kuhapaikkaa Sotkalta. Sain sieltä pilkkiennätyskuhani reilu vuosi sitten. Paikka on yleensä aika tuskien taipaleen takana, mutta nyt sattui mukavat hankiaiset, joten kuhapaikalle pääsi ilman puolen tunnin umpihangessa rämpimistä.

Matkanvarrella Sotkalle mennessä oli kesäiset tunnelmat

Suunnattiin suoraan hotspotille ja pilkkikaveri vetäisikin melkein heti vajaan 400g ahvenen. Olin jo raapustamassa kalenteriin merkintää, että ‘tänään ahven alkoi vihdoinkin syömään’, mutta tyhjää luotainta syrjäsilmällä tuijottaessani jätin merkinnän tekemättä. Väärä hälytys! Kaloille ei ruoka maistunut enää loppupäivänä ja niinhän siinä kävi, että minulle jäi puhdas nollatulos siltä päivältä.

Kirppishankinta, ehkä maailman paras sellainen ;)

Pilkkikaveri nappasi Sotkalta lähes raidattoman ahvenen

Blogin ja Facebookin kalastusryhmien ansiosta olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Mikäs sen mukavampaa, kuin höpötellä kalastusjuttuja toisen kalastushöppänän kanssa. Tänään pääsin erään höppänän mukaan Suvakselle :) Jari haki minut aamulla ennen kuutta kyytiin ja lähdettiin aamusyönnille. Elämäni toinen pilkkireissu Suvakselle ja tänään pääsin vähän edemmäksi rannasta kuin viimeksi, koska meillä oli kelkka mukana.

Aamulla kyyti oli kylmää, sillä pakkasta oli viisitoista astetta. Onneksi olin pukeutunut lämpimästi. Päivästä oli tulossa aurinkoinen ja lämpötilakin alkaisi varmasti kohoamaan pikkuhiljaa.

Happosen Sepon uusi vähän pienempi malli testiin, huikeat värit!

Aamun ensimmäinen avanto oli hyvä. Olisin voinut istua siinä koko päivän, sillä luotaimessa oli elämää! Se tuntui niin hyvältä tyhjien näytöntuijotustuokioiden jälkeen. Viivoja nousi tasurille ja olin niin onnellinen jo pelkistä kalahavainnoista.

Tärppejä ei kuitenkaan tullut. Vaihtelin tasureita ja kokeilin muikkua ja kuoretta. Vihdoin yksi kala tärppäsi Taavitsaisen Ismon tekemään kuorekevennettyyn. Jarikin nosti kohta viereiseltä avannolta vajaan 600g ahvenen. Aloin jo melkein kaivelemaan kalenteria ja kynää taskusta. Ihanaa ahvenet, kun teille vihdoin tuli nälkä :) Ottaisitteko vähän kuoretta?

Ismo Taavitsaisen valmistama kevennetty maistui Suvaksen ahvenelle

Ilo oli yllättäen taas ennenaikainen, sillä ahventen syönti loppui kuin seinään, vaikka alku vaikutti niin hyvältä. Päivä oli onneksi vasta alussa. Päätimme vaihtaa paikkaa vähän syvempään. Aamun paikoilla oli 11 metriä vettä ja lähdimme 13-15 metrin montuille. Siellä Jari oli kuulemma nähnyt kaikuluotaimen näytöllä banaaneja jonain aiempana talvena. Selvennyksenä kerrottakoon, että “banaanit” olivat keltaisia ajoahvenkaaria luotaimen näytöllä.

Jari teki minulle merkin paikkaan, jossa voisi olla banaaneja

Ensimmäisellä avannolla vettä oli 12 metriä ja näyttö oli typötyhjä. Ei edes silppua, saati silppua ajavia ahvenia välivedessä. Tiputin Kalapelen muikkukevennetyn muutama metri pohjan yläpuolelle. Ei tapahtunut mitään. Laskin tasuria vielä alaspäin ja jätin paikoilleen. Kohta pohja alkoi elämään ja pohjasta nousi hitaasti viiva kohti. Ei ollut iso, mutta parempi kuin ei mitään. Pidin tasuria paikallaan ja kala tuli kohdalle ja tärppäsi. Olipas ahne tärppi! Kelasin kalan jäälle ja ahven oli syönyt tasurin takakoukusta ihan kunnolla. Harmi, kun enempää ei enää kaloja noussut, vaikka kokeilin samaa taktiikkaa uudestaan. Tuommosia ahmatteja olisi helppo nostella jäälle, pysyisivät ainakin hyvin kiinni.

Nulikka kelpasi raitapaidalle

Päätettiin vaihtaa taas paikkaa vähän matalampaan, noin kympin veteen. Kello oli jo iltapäivän puolella. Jari sai vielä yhden pienen ahvenen, mutta sen jälkeen hiljeni täysin. Minulta loppui juuri sopivasti luotaimesta akkukin, joten oli aika pakata kamppeet ja suunnata rantaan.

Voiko pilkkikeli parempi olla?

Päivän saldona neljä ahventa ja moni olisi tämmöiseen reissuun pettynyt. Minulla oli kuitenkin erittäin hauska ja opettavainen päivä. Jari kertoi mielenkiintoisia kalajuttuja ja vinkkejä, ja kahdeksan tuntia meni kuin siivillä. Pakkanenkin lauhtui aamun lukemista, joten mikäpä oli Suvaksella pilkkiessä. Hieno oli myös kulkupeli, taidan alkaa uskomaan taas joulupukkiin, jos se muistaisi minua ensi jouluna =) Kilttihän minä olen jo valmiiksi :)

Näkeekö muut tässä kuvassa pikkukaloja jahtaavan ajoahvenen? Niin minäkin ;)

Kiitos vielä Jarille huippupäivästä! =)