Kylläpä nyt onni potkii, ehkä elämäni paras kalastusviikonloppu, jos mietitään kaloja kappalemäärissä. Ja olihan se mahtava viikonloppu muutenkin, säät kerrankin suosivat, tuuli oli lähes nollassa ja kala söi hurjana. Toivottavasti en herää kohta, uskomattomaltahan tämä tuntuu =)

Oltiin eilen Leppävirralla kalassa ja kyllä se kesä on nyt täällä. Viikko sitten kalastin pilkkihaalari päällä ja tänä viikonloppuna t-paidassa! Veden lämpötila oli aamusta 14 astetta ja iltapäivällä jo 18C. Oltiin eilen aamukuudelta järvellä ja kalaa näkyi luotaimessa heti aamusta. Mentiin suoraan tutulle ahvenpaikalle, mutta eipä siellä ollutkaan kuin muutama ahven. Sepä ei meitä haitannut, sillä ahvenparven tilalla oli kuhaparvi. Isoja paksuja jytkyviivoja nousi jigille, kyllä vähän sydän tykytti :)

Aamukuudelta aurinko paistoi jo korkealta

Kuhaparvi <3

Kuhat olivat aika ronkelilla tuulella ja kelpuuttivat ainoastaan Savage Gearin salakkajigin. Sain aamulla kuhaparvesta pari kuhaa, joista toinen oli 50cm ja toinen hieman pienempi. Otin molemmat ruokakaloiksi.

Niin mukavaa!

50cm kuha Savagen jigi suussa

Kuhaparvi lähti tiehensä ja me jatkettiin kalojen etsimistä muualta. Ahvenethan minulla olivat vähän haaveissa, mutta päivä oli siitä kummallinen, että ahvenparvia ei näkynyt missään. Muutama yksittäinen ahven aina siellä täällä, mutta kokoluokka ei lähellekään otettavaa.

Päivällä oli sairaan kuuma. Vasta valitin kylmyyttä ja nyt sitten piti valittaa kuumuudesta. Välillä meinattiin läkähtyä, kun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja järven pinta oli peilityyni. Kalat pitivät taukoa syömisestä useamman tunnin ja minä ajelin kilometrikaupalla niitä etsien.

Kelepoo!

Iltapäivällä lähdettiin jo takaisin päin kohti satamaa, mutta sitten matkan varrella yhdessä paikassa näkyikin hyvin kalaa. Taas löytyi kuhaparvia, huom. monikossa :) Sitten sitä kalaa rupesi nousemaan.

Tässä näkyy hyvin, kun isommat pedot ovat silppuparven alla kytiksellä :)

Joukossa oli myös alamittoja

Uitin Savage Gearin salakkajigiä, jolla on “oikea pyrstö” eli malli oli Real Tail. Käytin noita Savagen jigejä jo viime kesänä, koska ne toimivat tosi hyvin ja tänä kesänä otin käyttöön myös tuon Real Tailin, se laitetaan jigipäähän kyljelleen. Ja kuhat tykkäsivät kylkiasennosta ihan hulluina! Päivän saldona 14 kuhaa, joista 12 laskin takaisin. Myös Juha sai omat kuhansa samalla salakkajigillä, vaikka kokeili päivän aikana suuren määrän erilaisia jigejä.

“Kylkiasento” toimii =)

Kuhat tulivat eilen 7-8 metristä ja sain kaikki kalani vertikaalijigaamalla. Salakkajigin oikean näköinen pyrstö houkutteli usein kuhat tärppäämään jo heti pudotuksesta, kyllä se taitaa olla aika uskottava kalajigi, mikäli päivän paria kymmentä kuhaa on uskominen :)

Näiden nosteluun ei kyllästy :)

Eilen vertsusin suurimman osan päivästä, mutta heittelin myös välillä. Ehkä pitää vielä panostaa enemmän tuohon heittelyyn, kun kalojen saaminen on paljon vaikeampaa heitellen. Yksi syy vertikaalijgaamiseen on se, että kun ajan ja näen luotaimesta kalat, pääsen niiden nenän eteen hetkessä, kun vaan tiputan jigin alas. Vene on myös vähän ahdas ja jos heittelen, minun pitää siirtyä pulpetin takaa veneen etuosaan. Ehkä voisi hieman siirtää veneen pulpettia eteenpäin…

Eilen lähdettiin alkuillasta kotiin, vaikka kala olisi vielä syönyt. Oli kyllä huippupäivä, kun tapahtumia piisasi koko ajan (lukuunottamatta kolmen tunnin taukoa päivällä). Siimaa kiristelivät sekä kuhat, hauet että ahvenet.

Kesä jatkui vielä tänään ja suuntasimme aamulla Juurusvedelle. Aamulla satoi vettä, joten lähtö hieman venähti, mutta puoli kahdeksalta saatiin vene vesille.

Laskettiin vene Jännevirran sillan luota

Jännevirran silta

Emme ehtineet rannasta kuin muutaman sadan metrin päähän, kun hieroin unihiekkaisia silmiäni, että ompas hauskan näköisiä pieniä veneitä tuolla kauempana. En hahmottanut ollenkaan, että kuinka ihminen mahtui sen oudon ruskean veneen kyytiin ja käskin Juhaa kääntämään selkänsä ja sanomaan mielipiteen pikkuveneistä. Juha kääntyi katsomaan ja kertoi minulle, että ne ovat hirviä ? Otin kännykän kameran ja aloin zoomaamaan niihin ja nehän tosiaan olivat hirviä, eivät veneitä :) Olipas kyllä jännä tilanne ja onneksi Puattinen ei kulje yli neljää kymppiä, ei kukaan olisi uskonut, jos olisin ajanut veneellä hirvikolarin.

Kaksi venettä, eikun hirveä =)

Tuonne metsään ne hävisivät

Ei olla käyty Juurusvedellä kuin pari kertaa aiemmin ja saaliina on ollut alamittakuhia. Tänään lähdimme sinne ahvenjahtiin, mutta kuhahommiksihan se taas meni.

Ahvenparvien löytäminen on tosi vaikeaa ja löydän parvet oikeastaan aina tuurilla. Tänään ei ollut tuuria mukana ja vain yksi ahvenparvi sattui kohdalle, joka sekin hävisi liian nopeasti alta. Ajoin veneellä yhden patin reunoja ja yhtäkkiä näytössä näkyi silppukalaparvi, jonka sekaan downscan piirsi tosi paljon möykkyjä. Pysäytin veneen välittömästi ja laskin jigin parveen. Ahvenet alkoivat tärppimään hulluna ja muutaman kalan siitä sain nostettua. Vene liikkui tuulen mukana ja kohta mentiin parvesta ohi. Sen jälkeen ne kalat hävisivät. Kyllä harmitti, kun siinä olisi ollut myös isompia ahvenia tarjolla.

Ahvenet ahnaina

Savage suussa =)

Siinä tilanteessa mieleen tuli taas ajatus keulasähkömoottorista, ehkä siitäkin parvesta olisin saanut useamman kalan nostettua, jos vene olisi pysynyt parven päällä. Myös toinen tilanne tänään sai harkitsemaan keulista, kun löysin hyviä kaloja ja päätettiin laittaa ankkuri tuulen yläpuolelle. Ehkä se ankkuri tipahti kalojen päälle, kun kaikki kalat hävisivät paikalta ankkurin laskemisen jälkeen. Höh.

Välillä lentokoneet lentävät korvan juuresta

Juurusvesi on pohjan muodoiltaan ihan erilainen kuin Kallavesi. Kallavedellä kierrän yleensä selkäpatteja tai saarten penkkoja, mutta Juuruksella patteja ei oikeastaan ole. Kalat pitää etsiä rinteistä ja niitä rinteitä siellä kyllä riittää.. onneksi myös saarten penkat toimivat. En ollut tutkinut Juuruksen karttaa ollenkaan etukäteen ja aamulla kun lähdin rannasta, tein päätökset kalapaikoista sitä mukaa, kun plotteri piirsi karttaa.

Juuruksella on aika samea vesi ja kalat ovat aina hieman matalammassa, kuin esim. Kallavedessä. Tänään kiertelimme 5-8 metrin paikkoja ja vaikka kalaa löytyi jonkun verran, sai päivän aikana tuijottaa tuntikausia myös tyhjää luotainta. Yhdessä vaiheessa löysin taas ihan tuurilla kuhaparven. Kyllä on kuha ollut aktiivisena tänä viikonloppuna!

Kuhaparvesta nousi yksi kuha jigille ja tärppäsi, tärppi näkyy keskellä kuvaa

Tämän pikkukuhan tärppi näkyy luotaimen näytöllä

Tänään tärppejä tuli paljon enemmän, mitä kaloja ylös asti. Viikonloppu meni tosi hyvin, mutta vähän jäi harmittamaan yksi hyvänkokoinen kuha, joka tärppäsi pariinkin otteeseen Juuruksella, mutta ei pysynyt kiinni. Vapa vaan muljusi kädessä, kun ote lipesi kalan tärpistä. Noh, tiedän missä se asuu ja tänä kesänä aion vielä käydä koputtelemassa sen ovea..

Juuruksessa alamittaa riittää!

Kuinkas muualla Suomessa kala söi? Oletteko huomanneet kalojen aktivoituneen?

Eilen tapahtui kummia. Sain kaloja! Nyt on vielä toukokuu ja vedet ovat viileät, mutta silti kalansaalis oli kuin elokuussa. Olen vieläkin täpinöissäni eilisestä, oli se sen verran mieleenpainuva reissu!

Odotin eilistä monta päivää, sillä jo viikolla säätiedotus lupasi hyvää ja tyyntä keliä lauantaille. Päivä oli ihan täydellinen kalastukseen, mitä nyt vähän vilpoisa. Kello soi aamulla neljältä ja lähdimme vene perässä kohti määränpäätä. Kävimme ensimmäistä kertaa meille ihka uudella järvellä, josta olen kuullut jänniä ja houkuttelevia tarinoita.

Matkan varrella

Laskettiin vene vesille ennen seitsemää ja eipä aikaakaan, kun ensimmäinen kuha oli siiman päässä. Olin aiemmin vitsaillut, että jos en saa ensimmäisellä heitolla kalaa, niin järvi on huono. Pinkki Lucky Johnin uutuusjigi sai toimia aloitusjiginä ja uskomatonta, mutta totta, ensimmäinen heitto antoi alamittakuhan =) Hyvä järvi siis ;)

Ensimmäinen heitto ja Lucky John jigi kelpasi

Lähdettiin jatkamaan matkaa, sillä oikeastaan tavoittelin enemmän ahvenia, kuin kuhia. Ajoin kohti kartasta katsomaani paikkaa ja näin sivusilmällä, kun kakkosluotain piirsi jotain möykkyjä pohjaan. Vauhtia oli jonkun verran ja mietin, että olikohan ne möykyt kiviä vai kaloja. Alue oli kuitenkin aika tasainen ja sen tyylinen, että en pysähtyisi siihen kartan perusteella kalaan, joten epäilin möykkyjen olleen kiviä. Miksi kalat olisivat näin tylsällä alueella?

Heitin uukkarin ja ajoin paikan yli uudestaan tarkemman luotaimen kanssa. Siinähän olikin kaloja ja oikeastaan tuurilla löysin ne, sillä olin menossa ihan toiseen paikkaan alunperin. No kokeillaan huvikseen tästä!

Aika nopeasti selvisi, että kalat olivat syömätuulella, sillä ne tärppivät koko ajan. Kalojen koko ei ollut mitään kummoista, ehkä 100-200g.

Pienet ahvenet pääsivät takaisin

Kasvamaan

Tämäkin meni vielä kasvamaan

Pieni ahmatti :)

Halusimme isompia ahvenia ja kun tutkimme aluetta tarkemmin, luotain alkoi piirtämään myös paremman kokoisen kalan parvia. Kalaa oli tosi paljon muutaman sadan metrin kokoisella alueella ja touhu oli ihan toisenlaista, kuin Kallavedellä.

Viistoluotaimessa kalaa näkyi myös sivuilla

Varma kalapaikka =)

Ahvenet olivat 8-10 metrin syvyydessä

Päätimme, ettemme ota alle 30cm ahvenia ollenkaan, vaan mukaan lähtisi noin 30-35cm kalat, jos niitä tulisi. Pian ensimmäinen kriteerit täyttävä ahven nousikin veneeseen ja saatiin ainakin edes jotain kylmälaukkuun mukaan.

Savage Gear Bleak Paddle Tail toimii hyvin myös tänä vuonna =)

Neonkeltainen Mikado Fishunter on myös ahventen herkkua

Ahven söi koko ajan ja pienet kalat vapautimme. Alueella oli useampia parvia ja koska vene liikkui tuulen mukana, välillä ajelehdimme pienempien ja välillä isompien kalojen yli. Silloin tällöin veneeseen nousi myös mukaan otettava fileahven ja järvi alkoi vaikuttamaan kultakaivokselta. Heitin huumorilla, että kohta alan etsimään taloa sen järven rannalta.

Näitä oli kiva nostella

Isoimmat ahvenet olivat reilun puoli kiloa ja mieleen palautui viime elokuinen päivä Hirviselällä, kun satuimme yhtä hyvään syöntiin. Eilen päivän parhaat ottipelit olivat Savage Gearin Bleak Paddle Tail ja Happosen Sepon jigipää Lunkerin v-pyrstöisellä muikkujigillä. Tilasin Sepolta lisää noita jigipäitä, ihan parhaita jigipäitä venepilkintään!

Happosen Sepon jigipää toimii venepilkinnässä

Sepon jigipäässä kalat pysyvät hyvin

Suurin osa ahvenista oli kutenut

Uusi ja käytetty :)

Ahventen koko alkoi pienentyä ja puoli kiloisia ei alueelta enää löytynyt. Luotainkaan ei piirtänyt isompien kalojen parvia, kuten se aiemmin piirsi. Isommat ahvenet olivat selvästi siirtyneet jonnekin, mutta me emme niitä enää nähneet.

Lähdettiin sitten vihdoinkin kohti niitä alkuperäisen suunnitelman mukaisia paikkoja. Säätiedotus lupaili iltapäivälle vesisadetta ja keli muuttui päivän mittaan tuulisemmaksi. Ajelehtiminen ei enää oikein onnistunut, sillä viehe oli koko ajan luotaimen keilan ulkopuolella.

Tuo järvi oli siitä ihmeellinen, että se piirsi kalaa joka paikkaan. Kaikki kalat eivät olleet syömäpäällä, mutta koska tyhjää luotainta ei tarvinnut tuijottaa, turhautumisen tunnetta ei tullut. Miten kalaa voikin olla niin paljon.. loppujen lopuksi emme oikeastaan kiertäneet kovin suurta aluetta, joten voi olla, että kalat vaan sattuivat olemaan juuri siellä missä mekin. Yleensä se on ihan toisinpäin.

Alkuperäisen suunnitelman mukainen paikka piirsi myös kalaa. Saimme siitä ahvenia ja päivän kruunasi minun saama vajaa 50cm kuha. Mittakala toukokuussa, voiko kesä paremmin alkaa!? Olin todella innoissani ja kohta Juhakin jo vitsaili, että missähän täällä olisi niitä taloja myytävänä ?

JEEEEE!

Iltapäivällä koitti arki, kala nimittäin lopetti syömisen. Sadealue oli saapumassa ja olisiko se laittanut kalojen suut kiinni, mutta joka tapauksessa kalojen syömäkarkelot loppuivat kuin seinään. Meillä oli kylmälaukussa 11 hyvää ahventa ja mittakuha, joten emme enää jääneet pyytämään tyhjää, vaan huristelimme rantaan hymy huulilla. Piti melkein nipistellä itseään, että oliko minun kalareissu oikeasti näin hyvä! Kerrankin oltiin Ahdin kanssa samalla puolella, toivottavasti jatkossakin pelataan samassa tiimissä.

Rannassa saatiin vene trailerille ja juuri kun istahdettiin autoon, vettä alkoi ripeksimään. Mikä ajoitus! Kalat kyydissä ja kuivana kotiin :)

Yhdestätoista ahvenesta seitsemän oli kutenut

Ostin itselleni Okuman Helios SX kelan, sillä kela on saanut paljon kehuja kalastajien keskuudessa. Eilen kela pääsi kunnolla tositoimiin ja liityin tyytyväisten käyttäjien joukkoon. Okumasta minulla on useammalta vuodelta kokemusta ja ai että tuo oli pehmeä kelattava.

Näpsäkkä kela :)

Tänään kello soi neljältä ja tarkoitus oli käväistä Kallavedellä ennen iltapäivän sateita. Jätimme kylmälaukun kotiin, sillä Kallaveden kitsauden tietää. Ruokakaloja on odotettavissa vasta kuukauden päästä.

Pirttilahti puoli kuudelta tänään

Vedet eivät olleet lämmenneet Kallavedellä viikkoon oikeastaan ollenkaan, sillä tänään lämpötila oli 6-7C. Arvasin, että tästä päivästä tulee vaikea, kun viime viikonloppunakin kaloja sai etsiä hiki hatussa. Nyt ilman lämpötila oli aamulla siinä yhden hujakoilla, joten valitettavasti ei ollut edes hiki hatussa, vaan olin ihan jääkalikkana.

Etsin kaloja viisi tuntia ja kaikki paikat olivat tyhjiä. Mittasin etsityn matkan ja kilometrejä kertyi reilusti yli neljäkymmentä! Kohta alan tosiaan tuntea Kallaveden pohjan muodot hyvin, kun tänäänkin puoli päivää tuijotin näyttöjä.

Juuri kun olin menettämässä toivoni ja kääntämässä keulan kohti Pirttilahtea, luotain piirsi kaloja. Piti vähän aikaa hieroa silmiä, että näinkö harhoja, mutta totta se oli. Kallavedessä näkyi kaloja! Juha oli jo aikaa sitten nukahtanut keulaan ja kylläpä ukko ponkaisi nopeasti pystyyn, kun huusin HAAVI! Viime kesäinen Lunker Cityn “ykköstykki” toimi ja haki minulle mittakuhan Kallavedestä. Ei muuta kuin kala pussiin ja tippa nenänpäässä hanaa Puattiselle. Tänäänkin ehdittiin ennen sadetta kotiin, mutta kaksi tuntia piti olla villasukat jalassa peiton alla kalareissun jälkeen. Suomen kesä ❤️

Olin niin iloinen pari kolme viikkoa sitten, kun aloin vihdoin kesän jälkeen löytämään ahvenia. Tuntui, että ahvenparvia oli joka paikassa ja keskikokokin oikein mukavaa. Ajattelin, että tästäpä ne ahvensaaliit vaan paranevat ja ne muutamat puolikiloiset olivat vasta alkusoittoa.

Ilo loppui lyhyeen, sillä nyt se syönti on hiipunut melkein kokonaan. Jos löytää hurjana syövää ahventa, ne ovat alle satagrammaisia. Mitä tapahtui? Ja minne ne ahvenet menivät? Minkälaisissa paikoissa parvet pyörivät nyt? Selkäpatit (kuulostaapas oudolta ;) ) ovat olleet aika tyhjiä. Yksi tai kaksi raitapaitaa ja sitten loppuu. Miksi niillä parvilla on niin kiire? Tarvitsen viistokaikuluotaimen, joka luotaa puoli kilometriä veneen molemmille sivuille.

Viime postauksessa pelottelin, että ei taida tänä syksynä tulla enää nollatuulen kalastuskelejä, mutta näköjään minäkin voin olla väärässä ;) Olin eilen Kimin ja Aleksein kanssa kalassa ja keli oli aivan huippu, jos ajatellaan, että eletään jo syyskuun puoliväliä. Aamulla lämpötila oli vain +3 ja pelkäsin paleltuvani veneessä. Varauduin toppavaatteilla, mutta eihän siellä kylmä ollutkaan. Muutamaan otteeseen jouduin heittämään takinkin pois, aurinko lämmitti sen verran hyvin paistaessaan pilvettömältä taivaalta. Pientä tuulta oli välillä, mutta iltaa kohden keli tyyntyi lähes täysin.

Keli näytti lämpöisemmältä, kuin oikeasti oli

Ja mitenkäs se menikään, jos aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja on tyyntä? Syökö kala? No ei syö. Eilen saalis oli heikko siihen nähden, että kalastimme tosi ahkerasti tuntikausia. Ahventen keskikoko oli 100g ja harvemmin on päiviä, että saisi kukkoahvenet jigillä. Jännä juttu, että aina kun lähden Kimin veneeseen, niin keli on hieman normaalista poikkeava. On joko hirveä tuuli tai sitten ihan tyyntä. Mutta toisaalta, ompahan ainakin joku tekosyy sille, jos kalaa ei tule =D

Hirviselän antimia

Hauet ovat ihan selkeästi aktivoituneet, sillä kesällä oli monta reissua, kun ei tullut hauen haukea. Nyt sitten viime reissuilla haukia on tullut todella paljon. Saatiin me eilen kuhiakin, mutta heittelimme jigejä noin miljoona kertaa ja jos veneessä käy vain kymmenkunta kuhaa, ei kala ole kovin hurjalla purulla.

Tämä kuha löytyi Ollinselältä

Myös Roninselkä antoi aihetta hymyyn

Eilen kaikki kuhat olivat C&R

Kuhamestari-Kimi vauhdissa

Kuhamestari-Aleksei on yhtä kova kalamies kuin Kimi

Harvassa olivat tämän kokoluokan ahvenet

Muistatte varmaan, että minulla oli venekuume. Ehkä pientä lämpöä on vieläkin, mutta se on alenemaan päin. En nimittäin yhtään tiedä, että minkä veneen haluaisin. Ja olen saanut paljon kommentteja, että teillähän on hyvä vene. Puattinen olisi tosi iloinen kuullessaan ne kommentit ja onhan se kyllä hyvä ja tilava vene kalastaa. Täytyy vielä pohdiskella, mutta jos nettiveneessä joku sopiva yksilö silmiin osuu, niin saatan tehdä päätöksiä nopeastikin :)

Sitten voisi vähän fiilistellä jo tulevaa pilkkikautta. Postisetä toi Hammon Veli-Pekan tekemän ihanan tasurin. Tasurin malli poikkeaa minun aiemmista tasureista ja tässä tasurissa on havaittavissa pientä pyöreyttä. Ei kuitenkaan ylipainoa, sillä kyseessä on kevennetty malli. Veli-Pekka kertoi saaneensa tasuriin tosi hyvän uinnin, vaikka malli onkin hieman yleisimmistä tasureista poikkeava. En malta odottaa, että pääsen uittamaan tätä. Kalaa kuulemma tulee ;) Kiitos Veli-Pekalle!

Veli-Pekka Hammon taidonnäyte minun toiveväreillä (on muuten hienot värit!)

Syksy etenee kovaa vauhtia ja myös kalastuskelit huononevat. Nollatuulta tuskin nähdään enää kovinkaan montaa kertaa tänä vuonna, tällekin päivälle näytti virkistävää kymmenen metrin tuulta. Kyllä tuulettuu kamppeet nopeasti tuossa viimassa. Myös kissat on hyvä tuulettaa tuossa kelissä. Vein karvapallerot pariksi tunniksi kissatarhaan, niin ai että tuoksuivat raikkaille sen jälkeen ;)

Venekuume on vähän hellittänyt ja olen miettinyt kannattaako uutta venettä hankkia talveksi. Toisaalta käytetyn veneen voisi saada paremmalla hinnalla nyt syksyllä, mutta myös oma Puattinen saattaa lähteä liian halvalla. Olen katsellut Buster X C4 venettä, mutta joku sanoi sen olevan huono ratkaisu isompiin aallokkoihin? Minkälaisella tuulella sillä vielä uskaltaa turvallisesti käydä kalassa sisävesillä? Ei me koskaan yli 7m tuulella edes kalaan lähdetä, mutta voihan se kova puhuri iskeä kesken kalastuksenkin…

Viime viikolla kala söi heikosti ja eipä tuo viikonloppuna mitenkään kovin paljon ahnaampi ollut. Lauantaina satoi vettä, vaikka ensin lupailivat hyvää keliä. Mentiin kalaan silti. Sade oli pientä ja kuuroittaista, joten vedenptävät toppavaatteet päällä ei ollut mitään hätää.

Lähdettiin iltapäivän puolella kalaan ja eräs penkka piirsi tosi paljon kalaa alle. Olin tosi innoissani ja jo ensimmäisellä heitolla oli kala kiinni. No niin, tuntuu hyvälle ahvenelle. Kelasin kalan veneeseen ja jossain kuulin Ahdin hihittelevän. Lahna! Sehän olikin jo kesän toinen lahna jigillä. Nooh, sentään kala, ei passaa valittaa. Vai olivat ne lahnoja siinä luotaimen näytöllä…

Ei onneksi kovin tavallinen jigisaalis

Heitin samaan suuntaan toiveissa parin kilon lahna, jonka voisin savustaa ? No kala kiinni toisellakin heitolla. Ei ollut lahna, oli hauki. Seuraavilla heitoilla tuli lisää haukia ja edessä oli paikan vaihdos. Raitapaita olisi kivempi.

Uusi paikka antoi taas tärpin. Hyvinhän se kala näköjään syö. Kelasin kolmosen hauen veneeseen. Se lähteekin savupönttöön testikalaksi, sillä savustettiin lauantaiaamuna kokonainen kuha ja ai että se oli namia! Ehkä hauki on yhtä hyvää..

Hauki oli liiankin purullaan ja jigit murenivat silmissä. Lähdettiin etsimään ahvenia ja kuhia ihan eri suunnille. Vettä satoi vähän väliä ja haukikin lopetti syömisen.

Viimeinen paikka ennen rantaan lähtöä piirsi onneksi taas kalaa pohjaan. Siitä löysimme kuhia ja matalammillaan alle vitosesta löytyi mittakalaa. Outoa, kuvittelin kuhan olevan yli kympissä. Joitain ahvenia kävi veneessä, mutta koko sitä samaa 200g, joten niitä emme mukaan ottaneet. Tärpit olivat sen verran harvassa, että päätimme lähteä kotiin.

Olin ehkä vähän liian toiveikas kelin suhteen lauantaina ;)

Sunnuntaiaamuna heräsimme jo viideltä ilman herätyskelloa, joten sisäinen kalakello se siellä vaan muistutteli, että aamusyönti saattaa olla kohta käynnissä. Säätiedotus lupaili pientä tihkusadetta aamupäivälle, mutta goretextopat päälle, niin ei hätää kylmyydestä tai märkyydestä. Pirttilahdessa aallokko oli sen verran pientä, että Hirviselkää kohtihan se Puattisen keula suunnattiin.

Ajoin suoraan ykköspatille, josta on määrällisesti saatu eniten ahvenia tänä syksynä. Viime aikoina kalat ovat viihtyneet tosi pienillä alueilla ja kalapaikat on ajettava tarkasti läpi. Sunnuntaina ykköspaikka vaikutti ensin tyhjälle, mutta niin vain taas pieneltä alalta löytyi iso läjä kalaa, kun tarkkaan etsi. Ajoin erään kohdan yli ja sanoin kalakaverille, että nyt näkyi monta hyvää kalaa. Pysäytin veneen ja heitin jigin veneen taakse. Kala kiinni jo vajotuksessa ja 34cm ahven veneeseen. No nytkö alkaa taas se ilotulitus?

Hoikka raitapaita

Ei alkanut, sillä kadotin parven (syynä valokuvaus? ;)) Vitsit, että ne liikkuvat livakasti. Etsin vähän syvemmästä ja taas löysin hyviä kaloja tosi pieneltä alueelta. Ajoin veneen niiden päälle, mutta ei puhettakaan, että olisivat vertikaalijigille nousseet. Vene liukui kalojen ohi ja heitin jigin niiden perään. Hyvä, että jigi pääsi pohjaan asti, kun kala oli kiinni. Luulin sitä haueksi, mutta sehän olikin näpsäkkä kuha.

Lunker Cityn Swimfish oli ainoa toimiva jigi sunnuntaina

Ja taas pienten valokuvaussessioiden vuoksi kadotin senkin parven, emmekä löytäneet kalaa enää ykköspaikalta. Pieni siirtymä uudelle paikalle, joka sekin vaikutti alkuun typötyhjältä. Ajelin sitä ristiin rastiin ja olin jo vaihtamassa paikkaa, mutta sitten taas pieneltä alueelta löytyi kalaa. Tällä kertaa ne olivat ahvenia ja käytimme veneessä muutamia 20-30cm ahvenia.

Sattui muuten jännä juttu kesken ahvenen kalastuksen, sain kaksi kalaa yhdellä heitolla! Heitin jigin parvea kohti ja pian tunsin, kun maailman pienin kala oli kiinni. Naureskelin, että nyt on ennätyspieni ahven jigissä ja kelasin kalaa veneeseen. Yhtäkkiä se muuttuikin tosi painavaksi ja hymy hyytyi. Mitä ihmettä, ei varmasti ollut tämä kala aluksi koukussa. Käskin kalakaveria ottamaan äkkiä haavin, nyt on muuten hyvä ahven kiinni!

Kelasin kalan veneen vierelle ja kalakaveri koukkasi kalan haaviin. Mitä, se olikin noin kiloinen hauki! Ja kun tarkemmin katsoin, jigissä oli myös pieni ahven kiinni. Kalastin siis näköjään elävällä täkyahvenella hauen :) Ensin pikku ahven tarttui jigiin ja sen jälkeen hauki bongasi sen ja tärppäsi. Olen usein lukenut näitä juttuja, mutta sattuipas nyt omallekin kohdalle. Harmi, kun ei ollut kilon ahven ;)

Ahven oli saanut itsensä ihmeellisesti jigiin kiinni

Sen jälkeen ahvenparvi häippäsi taas jonnekin ja ei muuta kuin veneellä niitä etsimään. Pian ajoin kalarykelmän ohi, jossa oli viisi hyvää kalaa. Heitin äkkiä jigin veneen perästä kalojen päälle ja taas melkein heti tärppi. Mukava ruokakuha veneeseen! Ankkurointi on ollut ihan turhaa viime reissuilla, sillä heti kun pistetään ankkuri, kalat häviävät hetkessä. Paljon tehokkaampaa on ajella kalapaikalla ympäriinsä ja heittää heti luotaimesta bongattuja kaloja kohti. Parhaat kalat sain eilen sillä taktiikalla.

53cm ja 54cm

Mitä mieltä muuten olette yllä olevasta kuvasta, kun kaloissa on verta? Jotkut ihmisistä ovat herkkiä ja loukkaantuvat, jos kalassa näkyy verta ja sain tuostakin kuvasta kommenttia Facebookin puolella. Ei kuulemma saisi pistää tuollaisia kuvia nettiin. Verestin kalat veneessä ja yritin pyyhkiä niitä jonkun verran ennen kuvaamista, mutta näköjään en ollut saanut niitä ihan puhtaiksi. Pitäisikö veriset kalakuvat jättää kokonaan julkaisematta?

Tällä hetkellä tehokkain jigi Kallavedellä, yksi pussillinen jo tuhottu ahventen, kuhien ja haukien toimesta

Yhdentoista maissa kala lopetti syömisen ja sen jälkeen oli turha heitellä mitään jigejä. Kalat eivät edes tärppineet. Mutta eipä se haitanut, sillä suolaantumassa olleet edellispäivän hauki ja kuha vaativat päästä savupönttöön. Kyllä savukuha on aliarvostettu savukalana, ainakin minä tykkäsin mausta kovasti ja tuohan se vähän vaihtelua siihen ainaiseen savuloheen :)

Hauki oli sen verran iso, että se piti savustaa ilman päätä ja pyrstöä

Olettehan kaikki facebookilaiset käyneet tykkäämässä Fish me luck sivun arvontakuvasta? Siellä on kalastustarvikepaketti odottamassa uutta omistajaa. Arvontaan voi osallistua tykkäämällä kuvasta, mutta julkaisun saa toki jakaa ja vinkata kavereillekin =) Ja myös Fish me luck sivusta saa tykätä, linkitän sinne aina uusimmat blogipostaukset.

Arvonta https://www.facebook.com/fishmeluck1/photos/a.696963397088070.1073741828.690748611042882/1043219105795829/?type=3&theater

Nämä voivat olla sinun =D

Koko viikko kärsitty vieroitusoireista, kun kalaan ei ole voinut mennä. Ainakin täällä Kuopiossa on tuullut niin kovasti, että kalastus on omalla hengellä leikkimistä, jos järvelle viidentoista metrin puuskiin lähtee pienellä veneellä. Ja taisihan se sataa vettäkin välillä. En muistanut, että syksy tekee kalastajan elämästä näin hankalaa :)

Kävin aikani kuluksi etsimässä tuleville kuha-aterioille kastikeaineksia, parilla reissulla on jo mukavasti löytynyt sieniä :)

Sienestysapulainen löysi suurimman osan sienistä :)

Yleensä viikonloput menee kalastaen, mutta tällä kertaa perjantai ja lauantai piti käyttää olympialaisten katseluun, sillä tuuli ei vaan hellittänyt millään. Onneksi täksi päiväksi kelissä tapahtui lähes täyskäännös, eikä tuulesta tai sateesta ollut enää tietoakaan. Ihan outoa, miten nopeasti ilma muuttui, mutta kyllähän se hyväkin ilma saattaa hetkessä pistää kaiken ranttaliksi :)

Kello soi tänään neljältä ja viiden hujakoilla oltiin satamassa pakkaamassa kamppeita veneeseen. Viime sunnuntaina löydettiin kuhien pesä Ollinselältä päin ja mietin koko viikon, oliko se vain ohimenevä syöntipiikki vai asuuko ne kuhat oikeasti siinä. No eivät ne asu, tänään siitä ei löytynyt enää yhtään kuhaa. Mutta ahvenia siitä kyllä löytyi, olisiko siinä sittenkin joku kalojen hotelli..

Näin ihana aamu meillä tänään :)

Kalakaveri nosteli ahvenia veneeseen ja minullakin tärppi, mutta en saanut kaloja tartutettua. Ajattelin, että olisi se nyt edes yksi kala kiva saada päivän aikana, mutta niin vain irtosivat koukusta, ennen kun sain kaloja veneeseen asti. Viime viikonloppuna kuhille hullun tehokkaasti toiminut Savage Gearin Bleak Paddle Tail oli uimassa ja kyllä se nostatti ahvenissakin tunteita. En tiedä yrittivätkö ne syödä vai vaan kiusata sitä, mutta koko vapa nytkähteli, kun porukka repi jigiä alakerrassa.

Savage Gear Bleak Paddle Tail, tämän hetken kuumin hottis

Päätettiin siirtyä hieman ja ajoin veneellä erään saaren vedenalaiselle niemekkeelle. Olin katsonut kartasta paikan valmiiksi ja siinä oli kuusi metriä vettä. Alue oli kuitenkin tyhjä kaloista, joten putputtelin hissukseen eteenpäin. Penkka syveni ja kohta vettä oli jo 9-10 metriä. Näin pohjan tuntumassa yhden paremman kalan näytön ja pysäytin veneen välittömästi. Tuo kala on kyllä testattava ja pakitin takaisin kohti kalaa.

Tiputin Savage Gearin salakan kohti pohjaa ja siellä oli pari jotain pienempää kalaa vastassa. Voi harmi, ei tainnut parkkeeraus osua kalan päälle. Samassa näin, että isompi keltainen viiva läheni jigiä ja tärppäsi välittömästi. Ohhoh, sepä ei aikaillut. Sanoin kalakaverille, että nyt on hauki siiman päässä. Tunsin, että jigi on huonosti kiinni, sillä en saanut iskettyä kunnolla vastaiskua.

Kalakaveri vihjaili, että löysää jarrua, mutta tiesin kalan olevan huonosti kiinni, joten jatkoin kelaamista. Epäilin kalaa parin kilon haueksi. Sitten sain kalan lähelle pintaa ja iso ammottavan auki oleva suu tuli näkyviin. Tuo on varmaan 1,5 kiloisen hauen suu… Tai hetkonen, mitenkäs sillä on selässä hiton iso selkäevä pystyssä? Apua, tuohan on kuha ja vielä iso semmoinen, nyt haavi ja ÄKKIÄ!!!

En uskonut, että saadaan kalaa haaviin, sillä se oli niin hentoisesti kiinni. Kalakaveri sai kuitenkin koukkastua kuhan haaviin ja taidettiin siinä joku high five heittää. Jes! Juuri vähän aikaa sitten pistin itselleni tälle kaudelle tavoitteeksi 2kg kuhan enkä uskonut, että tavoite toteutuu. Haavissa köllöttävästä kuparikyljestä päätellen lähellä kuitenkin oltiin..

Kalakaveri oli heti sitä mieltä, että kala vapautetaan. Muistin, miten hankala fileoitava iso kuha on, joten punnituksen ja mittauksen jälkeen aioin laskea kalan takaisin kasvamaan. Paremmat oltavat sillä on järvessä, kuin jäisessä kylmälaukussa. Punnittiin kuha haavissa ja haavin paino vähennettynä kala oli noin kolmekiloinen ja pituutta sillä oli 70cm. Ai että minä olin iloinen ja onnellinen :)

Aamukahdeksalta tällä yksilöllä oli nälkä :)

Olen katsonut isojen kuhien vapautusvideoita ja niissä kuha on usein vapautettu tiputtamalla kala vauhdilla veteen pää alaspäin. Vapautin kuhan samalla tekniikalla ja kala onneksi lähti uimaan takaisin kohti pohjaa. Näimme myös luotaimesta, että kala laskeutui pohjaan.

Vitsit mikä fiilis, olin varmaan puoli tuntia jossain transsissa =D Eihän se loppujen lopuksi iso kuha ollut eikä edes ennätyskalani, mutta tämän kesän isoin ja antoi se taas vähän uskoa ja luottamusta omaan tekemiseen. Heh, tuuriahan se kaikki todellisuudessa oli ja ihan vahinko sekin, että kuha sattui uimaan juuri veneen alta. Pieni 10cm jigi ja 10g jigipää, mutta onneksi kala tuli ylös asti ja koukkukin pysyi kuhan “kitalaen” nahkariekaleessa kiinni :) Olisi se pikkuisen kirpaissut, jos kala olisi veneen vierellä karannut, varsinkin jos sen olisin kuhaksi ehtinyt todeta.

Kuha söi jigin syvälle, mutta koukku oli huonosti kiinni

Jatkettiin kalastusta, mutta siltä alueelta emme saaneet enää kalaa. Etsimme samankaltaisia paikkoja ja erään toisen saaren vastaavassa paikassa oli tosi paljon aktiivista kalaa. Saimme siitä jonkun verran kuhia ja ahvenia, ja pari ruokakuhaa lähti mukaankin. Ahvenet olivat vain kolmesatasia, joten ne pääsivät takaisin. Se puolikiloinen raitapaita olisi juuri passeli savupönttöön, mutta niitä ei vaan meinaa löytyä mistään :)

Vähän liian pieni ;)

Ahventa oli kyllä ihan tosi paljon alla. Kun pidin vertikaalijigatessa vapaa paikallaan, niin vavan kärki väpätti koko ajan, kun ahvenet kävivät niin hurjina repimässä jigiä. Tartuttaminen oli hankalaa ja usein sain kalan tarttumaan ihan pohjasta. Tein myös vastaiskuja jo ennen kuin kala oli tärpännyt, joten ihan vahingossakin tarttui kaloja koukkuun. Voi kun se olisi aina tällaista :) Tänään en saanut muilla jigeillä kalaa, kuin Savage Gearin salakalla, mutta montaa erilaista jigiä en edes malttanut kokeilla. Mitäpä sitä hyvää vaihtamaan. Tasurit eivät meinaa edelleenkään toimia ja yksi alamittakuha tuli Kalapelen muikkuvärisellä Nulikalla, jigi on kuitenkin viime aikoina maistunut paremmin.

Viime postauksessa kerroin Musagan jigikoukuista, joita sain Samfishingiltä testiin. Täytyy kyllä kehua niitä jigipäitä, sillä tänäänkään ei hurjasta ahventärppi-ilotulituksesta huolimatta jigi lähtenyt kertaakaan koukusta irti. Yleensä tuollaisessa syönnissä jigi roikkuu vähän väliä puoliksi pois paikaltaan.

Kyllä taas sanonta ‘hyvää kannattaa odottaa’ piti tänäänkin paikkansa. Koko viikon odotin malttamattomana kelin parantumista ja sitten kun se parantui, ai että mikä päivä! Hunajata, hunajata ;)

Viime viikolla en käynyt kalassa kertaakaan, mutta muuta kalastukseen liittyvää oheistoimintaa tuli harrastettua. Kävin kuopiolaisessa Samfishing kalastustarvikeliikkeessä tutustumassa liikkeen tarjontaan. Samfishing on varmaan suurimmalle osalle kuopiolaisista kalastajista tuttu paikka, sillä se on palvellut asiakkaitaan jo 20 vuotta. Nykyään pienet kivijalkaliikkeet meinaavat jäädä isompien toimijoiden jalkoihin, mikä on tosi harmillista, sillä palvelu pienemmissä liikkeissä on paljon yksilöllisempää. Asiantuntevan asiakaspalvelun lisäksi he myös kuuntelevat ja opastavat, ja itse en olisi malttanut lähteä kaupasta pois ollenkaan, niin paljon riitti juttua :) Vitsit, miten mukavia ihmisiä!

Kaupassa oli todella hyvät valikoimat kalastustarvikkeita, mikä jopa vähän yllätti minut. Hyvällä organisoinnilla kaikki oli saatu tiiviisti, mutta selkesti esille. Kun saavuin kaupalle, ihmettelin, että mitä se Pasi-myyjä pihassa touhuaa. Selvisi, että hän laittoi yhdistelmälaitteen asetuksia valmiiksi toimintakuntoon. Asiakkaan ei kuulemma tarvitse kuin hoitaa virrat ja lähteä kalaan. Ihan huippupalvelua! Ja palvelusta puheenollen, kuulin, että asiakkaalle on jopa siima puolattu valmiiksi kelalle, jos tarvitsee siinä apua. Nämä ovat ihan uniikkeja juttuja ja tätä, jos mitä, voi kutsua asiakaspalveluksi.

Sain Samfishingiltä testiin minulle merkiltään ihan uutta siimaa. Shiro on japanilaista kuitusiimaa, josta löytyy paksuuksia 0.08-0.25 väliltä. Heittojigaukseen 0.13 on hyvä paksuus ja nyt kolmen päivän kokemuksen perusteella olen aika ihastunut tuohon siimaan. Vähän aikaa sitten hankkimani uusi kela toimii tuolla uudella siimalla tosi pehmeästi ja sulavasti, aikasempi siimani oli jotenkin “rohisevampaa”. Kelaus on ihan eri tuntuista ja en olisi uskonut, että kuitusiimoissakin on niin isoja eroja. Siima yleensäkin vaikuttaa näköjään yllättävän paljon kelan käytettävyyteen.

Shiro kuitusiima, 0.13 heittojigaukseen ja 0.10 vertikaalijigaukseen

Siiman kestävyyden näkee paremmin pidemmällä aikajaksolla, mutta kyllä ainakin tärppikestävyys tuli aika moneen kertaan tänä viikonloppuna testattua ja siima kesti jokaisen tärpin. Hintalaatusuhde on tässä siimassa todellakin kohdallaan! Linkki Samfishingin sivuille.

Muutaman viime viikon aikana olen menettänyt hermoni useampaan kertaan, kun jigi on irronnut jigipäästä ahvenen tai kuhan tärpin jälkeen. Esimerkiksi vertikaalijigatessa ahvenen ei tarvitse käydä kuin vähän repäisemässä jigin pyrstöä, niin sen jälkeen jigi saattaa roikkua huonosti eivätkä kalat enää tärppää siihen. Turhauttavin tilanne on se, kun kala käy tärppäämässä, mutta ei tartu ja sitten seuraat luotaimen näytöstä 10 minuuttia, kun kalat vaan käyvät katselemassa jigiä. Sitten kun jigin kelaa ylös, se onkin ihan vinksin vonksin ja sitä on turhaan uitellut kauan aikaa.

Heitellessä on ollut myös samaa ongelmaa, pahimmassa tapauksessa kala käy repäisemässä jigin huonosti jo heti jigin laskeutuessa pohjaan ja taas menee kallista kalatusaikaa hukkaan, kun kelaat sitä huonosti olevaa jigiä venettä kohti. Eivät varmasti kalat tärppää siihen.

Kuin tilauksesta ongelmiin tuli ratkaisu, kiitos Samfishingille siitäkin. Sain testattavaksi uusia Musaga Hanibal-jigipäitä, joissa on pieni pyöritettävä “kierreruuvi” jigipäässä. Jigi työnnetään paikalleen ihan normaalisti, mutta se kiinnitetään jigipäähän kiinni pyörittämällä ruuvia.

Tämä viikonloppu oli jotain uskomatonta tärppien ja kalojen suhteen ja kylläpä jigi pysyi paremmin tuollaisessa erikoispäässä kuin tavallisessa. Koukut olivat jämäkät ja terävät, joten hyödyllinen kapistus kaiken kaikkiaan :)

Perjantaina lähdimme illaksi kalaan, sillä päivällä sää oli epävakaista ja tuulikin todella kovissa lukemissa. Suuntasimme muutaman kilometrin päähän Pirttilahden satamasta ja ensimmäinen paikka piirsi kalaa alle todella paljon. Karkuutin yhden paremman kalan vertikaalijigatessa ihan siitä syystä, että olin puhelimessa. Teeppä sitten yhdellä kädellä vastaisku ;) Kalan karkuutus harmitti kauan aikaa, mutta harmitus loppui heti tämän kuhan noustua :)

Minusta tuntuu, että kala oli jo lopettelemassa syömistä, kun me vasta päästiin järvelle. Ilta antoi enää yhden mittakalan, jonka jälkeen hiljeni kokonaan. Kaikki illan tärpit ja kalat tulivat Daiwan moottoriöljyn värisellä sirppipyrstöisellä jigillä, joita olin aikaisemmin päivällä käynyt ostamassa.

Tämä 45cm pääsi jatkamaan matkaansa

Söin syvälle, koska maistui hyvälle

Motor oil toimi perjantaina

<3<3<3<3<3<3<3<3<3

Lauantaina oli tosi hyvää kalastuskeliä tiedossa ja tuulikin kohtuullista, joten lähdimme pitkästä aikaa testaamaan Sotkanselkää. Sitä ennen erään kaupan hylly täytyi käydä tyhjentämässä Daiwan jigeistä, olivat ne sen verran tehokkaita ;) Olimme puolen päivän jälkeen Sotkanniemessä, josta laskimme veneen vesille ja odotukset olivat tosi korkealla. Jotenkin minusta vaan tuntui, että oli ison kuhan ja ison ahvenen päivä.

Sotkalla ripsautti vähän vettä päivällä

Päivä oli pettymyksien pettymys. Kalaa ei meinannut löytyä mistään ja jos jostain jotain löytyi, ne paljastuivat alamittaisiksi kuhiksi. Isot ahvenet jäivät haaveeksi ja vain yksi havainto saatiin raitapaidoista koko päivänä. Kylmälaukusta löytyi päivän päätteeksi vain kaksi mittakalaa. Sotkanniemi saa kyllä odottaa minun seuraavaa käyntiä ainakin vuoden. Jos Sotkalla käyn, niin sitten ajan Pirttilahdesta suoraan lossille.

Minun päivän ainoa mittakala

Eilen illalla oltiin kahden vaiheilla lähdetäänkö tänään kalaan ollenkaan. Tuskin se kala syö Pirttilahdessakaan, kun Sotkakin oli niin hiljainen.. Joku minussa sai kuitenkin pistämään herätyksen aamuneljäksi.

Aurinko oli juuri noussut, kun lähdimme Pirttilahdesta kohti Ollinselkää. Meillä ei ollut tarkkoja suunnitelmia päivälle, ajeltiin ja etsittiin kalaa vähän sieltä täältä.

Hyvissä ajoin liikkeelle =D

Aamu oli tosi hiljainen, ensimmäiset kolme tuntia pyydettiin tyhjää. Sitten löydettiin eräältä patilta yhdet mittakalat mieheen, mutta syönti hiipui taas. Vaikeaa oli ja kalakaveri simahti keulaan, kun minä etsin kalaa Puattisella. Kävin parilla tutulla paikalla ja nekin olivat tyhjiä, vaikka yleensä niistä on löytynyt roppakaupalla kalaa. Missä ne kalat ovat?

Ajoin erään luodon ohi ja samalla katsoin karttaselaimesta sen tarkempia käyriä. Paikka vaikutti aika mielenkiintoiselle, joten etsin kalaa vähän laajemmin alueelta. Alku näytti huonolta eli tyhjältä. Sitten ajoin tuurilla kuhien pesän yli. Luotain piirsi paljon kalaa ihan rykelmään ja merkkasin paikan nopeasti. Herätin kalakaverin keulasta ja käskin valmistautumaan ankkurin heittoon.

Ankkuri tipahti juuri oikeaan kohtaan ja luotain piirsi kalaa alle PALJON. Kyllähän minä olen parvia nähnyt ennenkin, mutta ne ovat olleet pienten silppukalojen parvia. Nyt alla oli kuhia ja niitä oli enemmän, kuin laki sallii.

Oma jigi ui vitosessa ja näkyy katkoviivana

Vertikaalijigasin kymmensenttisellä Savage Gearin Bleak Paddle Taililla, joita olin saanut Teemulta pari kappaletta meidän Kallavesireissulla. Kalat olivat ihan hulluina siihen. Ne repivät, tärppivät, pinkoivat pohjasta jigille ja halusivat syödä sen. Tärppejä tuli ihan koko ajan ja aina välillä veneeseen nousi kuhia. Osa kaloista oli alamittaisia, mutta myös mittakalaa nousi. En tiedä mikä siinä jigissä tänään houkutti niin kovasti, kun olen niitä aiemminkin uittanut ja toki kalaakin saanut, mutta tämän päiväinen oli jotain uskomatonta.

Minulla oli yksi Savagen jigi valmiiksi pujotettuna tavallliseen jigikoukkuun ja kuhat repivät sitä jatkuvaan. Jigi meni koko ajan huonosti ja lopulta jigi katkesi. Ongelma korjaantui, kun pistin toisen jäljellä olleen jigin Samfishingiltä saatuun jigipäähän, hyvin pysyi jigi paikallaan!

Jigi ei meinannut pysyä tavallisessa jigipäässä

Myydään vähän käytetty jigi =)

Veneessä kävi päivän aikana älytön määrä kuhia, paras kuhareissu, mitä on Puattisella tehty. Hurjin syönti kesti yli tunnin, mutta kala jäi meidän lähdön jälkeen edelleen syömään. Jouduttiin jättämään kuhat pesäänsä, sillä ukkonen alkoi jyrähdellä vieressä. Kylmälaukussa oli ruokatarpeet ja ylimääräiset mittakalat laitettiin takaisin kasvamaan. Harvoin käy niin, että mitallisia täytyy pistää pois. Tänään oli kyllä ihmeellinen päivä, mutta olisikohan noiden hurjien kuhakarkeloiden taustalla ukkonen?

Yksi oman tiensä kulkija kelpuutti Hybrid Wormin, muut ottivat salakkaan

Kannatti herätä neljältä! Olisi muuten nukuttu onnemme ohi ja kuhat olisivat saaneet odottaa minun jigiä siellä ihan turhaan.

Sadetta karkuun

Eilen kävin hakemassa Daiwan sirppijigejä, mutta nyt täytyy lähteä metsästämään Savage Gearin salakkajigejä. Ja vastahan ne tykkäsivät siitä pinkistä! Nyt kuhat oikeasti, minulla loppuu kohta sekä säilytystila että rahat.

Loppuun muistutuksena vielä heittokalastuksesta innostuneille, että Tervon Lohimaassa järjestetään kuun lopussa Kultakoukku jigauskisa. Viidelle parhaalle on luvassa palkinnot ja osallistumismaksu on vain 50€/venekunta. Jos sille viikonlopulle ei ole muita suunnitelmia, niin sinne vaan tavoittelemaan keulasähkömoottoria :) Lisätietoja tässä linkissä.