Ahvenet purullaan

lauantaina 27.8.2016 | by Jaana Jekkonen | 10 kommenttia

Mukava kalastaa välillä ahvenia, sillä Kallavesi on pullollaan kuhaa ja yleisin saaliskala meillä on kesäisin ollut kuha. Näin isosta vesistöstä ahvenparvet on vaikea löytää ja jotta ne tavoittaa, tarvitsee hyvän paikkavinkin tai rutosti tuuria.

Kävin viikolla kaverini Maurin kanssa kalassa, sillä Mauri haaveili ahvenkeitosta ja patakukosta. Löysin alkukesästä yhden lähes satavarman ahvenpaikan, joka ei ole kertaakaan pettänyt, joten päätin, että mennään suoraan siihen. Alkuun näytti siltä, että paikka on tyhjä. Kalat ovat aina olleet 5-7 metrissä, mutta nyt siitä syvyydestä ei löytynyt mitään.

Vajaan tunnin etsimisen jälkeen olin jo luovuttamassa ja aloin katsomaan karttaselaimesta jotain uutta paikkaa. Vene oli liukunut vähän “hottialueen” ohi ja syvyyttä oli jo kymmenen metriä. Mutta kas kummaa, siellähän ne ystäväni raitapaidat olivatkin vähän syvemmässä. Ei muuta kuin jigit veteen ja siitä alkoi useita tunteja kestänyt ilotulitus. Kalaa tuli ihan jatkuvalla syötöllä, mutta harmi, kun tuolla paikalla kalojen keskikoko on 200-300g ja yli neljäsataisia emme ole siitä saaneet. Meillä oli muutamaan otteeseen joku painavampi kala kiinni, mutta näytille asti ei niitä saatu. Toisaalta siinä oli myös kuhia alla, joten toivottavasti karkulaiset olivat kuhia, eivätkä kilon ahvenia ;)

IMG_6545.JPG

Minulle kolmesatanen on himppusen liian pieni ja koko kesän olen ne laskenut takaisin. Maurille sen kokoiset olivat kuitenkin juuri tavoitekaloja, joten otimme kaikki n. 150-350g kalat. Ja sitä kalaa muuten tuli, varmaan 10kg oli mukaan otettavia. Välillä parvi hävisi alta, mutta pienellä etsimisellä se taas löytyi. Ihana ahvenpaikka kyllä ja näköjään ne ahvenetkin siitä tykkäävät. Ehkä tuo on niiden kesäpesä. Alue kiinnostaisi myös käydä talvella testaamassa, voihan se olla myös ahventen talvipesä.

IMG_6549.JPG

Ahvenet sylkivät puoliksi sulaneita kuoreita

Iltapäivän puolella syönti hiipui ja ahvenen koko pieneni sen verran, että vaihdoimme paikkaa. Muualta ei enää ahvenparvia tavoitettu, yksi alamittakuha ja 2,4kg hauki tarttuivat vielä minun jigiin. Olipas muuten kalaisa päivä pitkästä aikaa :)

IMG_6554

Mauri lähetti kuvan kesken kalojen perkauksen

Koko viikon lauantaille näytti kauheaa myrskyä ja se oli selvä, että Puattinen ei rannasta lähde kymmenen metrin tuuleen. Lauantaina voisi siis vaikka kokkailla pitkän kaavan mukaan herkkuruokia ;) Olen käynyt lähimetsässä muutamaan otteeseen sienessä ja aina sieltä on jonkun verran mustatorvisieniä ja kanttarellejä löytynyt, mutta yksi päivä viikolla iskin kultasuoneen. Toki olin metsässä viisi tuntia, joten siinä ajassa jo täytyykin tulla koriin täytettä, mutta kukkupäisen korin lisäksi myös muovipussi tuli täyteen. Kunhan nuo on kuivattu, niin täytyy käydä haravoimassa metsä loppuun =)

Nämä löytyivät keskiviikkona, odottelevat kalaa kaveriksi

Nämä löytyivät keskiviikkona, odottelevat kalaa kaveriksi

IMG_6625.JPG

Torstaina sateenkaaren päässä

Torstain saalis kokonaisuudessaan

Torstain saalis kokonaisuudessaan

Perjantaina oli tarkoitus lähteä etsimään sitä kilon murikkaa Hirviselältä. Kysyin Happosen Sepolta paikkavinkkejä, sillä hän uistelee siellä paljon. Muutaman koordinaatin jälkeen olin hyvin luottavainen kalasaaliiseen ja sienien kaveriksi olisi tulossa ahvenfilettä lauantaiksi. Lähes ainahan minä olen luottavainen ennen kalareissuja ja monesti on tiputtu korkealta ja kovaa. Tällä kertaa luottamus oli kuitenkin suht realistinen, sillä lauantaiksi saapuva kova matalapaine saattaisi tehdä kalat nälkäisiksi.

Oltiin pelipaikoilla aamukahdeksalta, Hirviselälle ajaa noin 20 minuutissa Pirttilahdesta. Aallokko oli aamulla välillä jopa kova, mutta iltapäivää ja iltaa kohti tuulen piti tyyntyä. Kokeiltiin Sepon neuvomia paikkoja, mutta vain yksi ahven kävi veneessä. Kiloon oli vielä matkaa 950 grammaa. Jos pikkuisen isompaa löytyisi…

IMG_6790.JPG

Down vu piirsi ilmiselviä kuhia erääseen kymmenen metrin penkkaan ja sanoin kalakaverille, että otetaan tästä ruokakalat. Sain melkein heti kovan tärpin, mutta kala irtosi kelatessa. Kohta myös kalaverin siima kiristyi ja vertikaalijigiä puraisi 50cm kuha. No niin, minähän sanoin, että siinä on ruokakalaa :) Eipä siitä enää tullut kuin alamittaa, joten lähdettiin kokeilemaan seuraavia paikkoja.

IMG_6795.JPG

Välillä kalakaverillekin jotain ;)

IMG_6799.JPG

Anna Ahti ahvenia

Anna Ahti ahvenia

Aika vaikeaa oli ja kalat eivät meinanneet tärpätä, vaikka niitä välillä löytyikin. Erään karikon vierestä sain vihdoin ahvenen, jonka kelpuutin mukaan. Ei se ollut kuin reilu nelisatanen, mutta nyt ihan lauantain päivällistä ajatellen kaikki puolen kilon molemmin puolin olevat kalat oli otettava mukaan. Kalat olivat pienessä parvessa ja kun ajoin niiden yli, pysäytin veneen välittömästi ja tiputin jigin parven päälle. Kala tärppäsi heti, mutta samalla muu parvi katosi. Kyllähän sillä valokuvien ottamisellakin varmaan jotain osuutta asiaan oli, parvi meni menojaan, kun minä poseerasin kameralle =D

IMG_6813.JPG

Ei auttanut muu, kuin alkaa etsimään parvea uudestaan. Kohtapa sen tavoitinkin ja ei muuta kuin jigi niiden nenän eteen. Nehän olivatkin syömätuulella, mutta ei millä tahansa syömätuulella, vaan niille kelpasi ainoastaan vihreä jigi. Sain parvesta nostettua kolme hyvää kalaa ja tottakai se menee aina niin, että kun löydät jonkun ottijigin, sinulla on niitä tasan yksi jäljellä. Ja tuo minun jigi meni neljän körmyn hampaissa lähes muussiksi. Voi harmi. Kalakaveri kokeili vaikka mitä jigejä, mutta se sai parvesta vain yhden kalan.

Siellä penkassa isompaa ahventa

Syvemmällä penkassa oli isompaa ahventa

FullSizeRender.jpg-2

Hymy herkässä

Hymy herkässä

Lähestulkoon menetin muuten virvelinkin siinä rytäkässä. Olin juuri saanut hyvän ahvenen ja pistin “viisaana tyttönä” jigin takaisin uimaan siksi aikaa, kun papitin ja verestin kalan. Vettä oli vajaa 10 metriä ja jätin jigin johonkin kolmoseen. En kuvitellut, että kalat tulevat sinne asti sitä tärppimään. Kala oli verestetty ja palasin paikalleni ja otin virvelin käteen. Ja mitä ihmettä, siellähän oli puolen kilon körmy kiinni! Onneksi ei kerennyt varastaa minun onkea, huh =) Ei muuta kuin kala veneeseen ja kylmälaukkuun ;)

IMG_6821.JPG

Parvi hävisi taas alta ja siltä alueelta en sitä enää tavoittanut. Ilma oli muuttunut niin kesäiseksi, että paksut vaatteet alkoivat olla liikaa. Kelikin oli tyyntynyt ja kun aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta, oltiin ihan iloisia ettei pistetty aamulla Ursuitteja niskaan. Sekin nimittäin kävi mielessä :)

FullSizeRender.jpg-4

Kalastus alkoi vaikuttaa toivottamalta ja ainahan sanotaan, että kala ei syö, jos on liian tyyntä ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Olin jo luovuttamassa ja harkitsin kotiin lähtöä, mutta toisaalta kello oli vasta kolme, ehkä kala vielä aktivoituisi.

Tutkin kartasta mahdollisia uusia paikkoja ja yksi patti pisti erityisesti silmään. Lähdin heti ajamaan siihen ja kun saavuin patille, se oli aikalailla tyhjä. Ajoin patin yli ja pohja piirsi jotain ihan pientä. Päätin kuitenkin vielä ajaa siihen takaisin ja katsoa, että mitä ne pienet ovat. Jigi veteen ja sitten tapahtui jotain ihan outoa. Luotaimen näyttö tuli yhtäkkiä ihan täyteen kalaa. Ne olivat niin nälkäisiä ahvenia, että en ole koskaan ennen sellaisia tavannut. Ne oikeasti meinasivat repiä virvelin minun kädestä, miljoona kalaa repi yhtäaikaa minun jigiä ja minä vaan katsoin vavan kärkeä, että mitä kummaa. Missä vaiheessa tässä pitää tehdä vastaisku, kun vapa heiluu ylös alas.

IMG_6861.JPG

Kaloja oli vaikea tartuttaa, mutta joitain sieltä sai aina välillä nostettua. Ottijigi revittiin hetkessä kappaleiksi ja etsin hädissäni kaikki vihreäsävyiset jigit testiin. Onneksi muutkin toimivat suht hyvin. Vene liikkui pois patilta, mutta parvi pysyi mukana. Kolmesataset heitin kylmän viileästi pois, sillä tarjolla oli isompia. Kohta vettä oli jo 25 metriä, mutta silti kalat olivat jossain 7-8 metrissä välivedessä vielä mukana.

Kai se on taas lähdettävä jigikauppaan

Kai se on taas lähdettävä jigikauppaan

Down vu ei ole koskaan piirtänyt näin paljon ahventa pohjaan

Down vu ei ole koskaan piirtänyt näin paljon isoa ahventa pohjaan

Ajoin takaisin matalampaan ja käskin kalakaveria heittämään ankkurin. Monesti kyllä ankkuri on ajanut parven tiehensä, mutta nyt täytyi ottaa riski. Eivät ne onneksi ankkuria säikähtäneet, vaan edelleen olivat yhtä ahneita kuin aiemminkin. Tuosta parvesta olisi saanut nostettua niin suuren kilomäärän kalaa, ettei tosikaan. Parvi oli syönnillään useamman tunnin, vaikka hulluin syönti hiipui parissa tunnissa. Suurin osa tuostakin parvesta oli 200-300g, mutta onneksi seassa oli niitä otettaviakin ;)

Pienet takaisin kasvamaan

Pienet takaisin kasvamaan

IMG_6892.JPG

IMG_6879.JPG

Tämä lähti ruuaksi

En ole koskaan ikinä milloinkaan ollut tuollaisessa syönnissä. En tiennyt, että tuollaista voi edes olla. Ahvenet olivat kuin piraijoita, ensinnäkin ne söivät minulta tosi monta jigiä, mutta kun meinasivat syödä siiman ja virvelin ja kai ne minutkin olisivat popsineet poskeensa. Ihan uskomaton tunne, kun miljoona miljoonaveljestä repii sinun onkea veneen alla. Once in a lifetime. Tuskin enää koskaan pääsee tuollaiseen oikeaan ilotulitukseen mukaan, vaikka olenhan minä kuullut juttuja vastaavista syönneistä, mutta ne kalat ovat olleet kilon molemmin puolin. Sellainen se vasta kiva kokemus olisi, mutta tuskin Kallavedellä sellaista tapahtuu. Täällä ne isot ovat niin harvassa.

IMG_6870.JPG

Hetki, jonka muistan kauan aikaa

Hirviselkä muuttui eilen minun lempipaikaksi, ainakin kesäkalastuksessa. Onhan se Sotka ihan kiva, mutta se on ollut hitsin kitsas näin avovesiaikaan.

Oma satsi eiliseltä

Oma satsi eiliseltä

Kai se täytyy nyt alkaa suunnittelemaan menua, siitä löytyy ainakin raitapaitaa, mustatorvisieniä, kanttarellejä, valkoviiniä… nyt tuli nälkä ?

FullSizeRender.jpg

Hyvää viikonloppua ja kireitä siimoja!

 

Jaa:
Facebook
Whatsapp
10 kommenttia
Jätä kommentti blogikirjoitukseen

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kommentit
  1. Mari kommentoi:

    Oletpa hienot kalat saanut. Harvoin tuollaiseen ilotulitukseen osuu. Minä olen kerran pilkillä osunut. Ei ehtinyt edes pilkkiä kunnolla pohjaan saada kun oli jo kölli kiinni. Niitä vedettiin vartissa 5kg. Oli mahtavaa! Merellä jo ahvenet aloittelee jigiin ottamista. Eilen muutamia tuli. Kuhat seuraa sitten perässä muutaman viikon päästä ?

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Kiitos Mari, vitsit unelma olisi kyllä, jos joskus talvella kävisi sama homma ja saisi tasurilla nostella kaloja =) Varmaan pysyisivät paremmin alakoukussa, kuin jigissä. Eilen ei tasuri kelvannut ollenkaan..
      Kalaisaa syksyä teille!

  2. Jussi kommentoi:

    Itse päässyt joskus kokemaan Vesijärvellä samanlaista syöntiä. Se on kyllä hienoa. Oli itseasiassa ensimmäinen jigausreissu ja sitten jäinkin “koukkuun” :)

    Ensiviikolla olisi mökkireissu Kallavedelle Koirusselälle. Onko kokemuksia tuosta alueesta? Sotkallekkaan tietysti ei ole paha matka.. Onko antaa mitään pieniä vinkkejä? :)

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Aika hieno eka jigireissuksi :) Koiruksella en ole käynyt koskaan, mutta jos Sotkalle päin eksytte, niin Kolikkovirrassa ahventa ja kuhaa ;)

  3. Jäpä_k kommentoi:

    Moro! No niin,tulihan sieltä nättiä abboa,mut ei sitä kilosta. Viel se nasahtaa,usko pois:)
    Vinkki: Mistä lasketaan,ex-formula kuski,kuislakin tunnetaan.. ;)
    Kireitä!!

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Moro ja kiitoksia. Sinun arvoitus kutakuinkin ratkaistu, täytyy käydä ensi kerralla reiman vierusta kopaisemassa ;) Kireitä!

  4. Jäpä_k kommentoi:

    :) Suotta kiittelet,mut Kiitän ja kumarran :)
    P.s Arvoitukset tulee vaikeempina täst eteenpäin ;) ;)

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Juu pistäppä pähkinöitä purtavaksi, niin minä puren ?

  5. Esa Etelä-Suomesta kommentoi:

    Moi! Sulla on mukavia kirjoituksia. Monesti, kun ei ole itse hetkeen päässyt kalaan, niin näistä blogeista saa vinkkejä ja hyvää inspiraatiota. Kiitokset, kun viitsit kirjoitella kuulumisia. :)

    Ilmeisesti usein kalalle lähtiessä katsot ensin kartasta potentiaalisen kalapaikan ja siten kaikuluotaimella haet parven tarkemmin? Mitenkä sitten, kun saat kaikuun hyviä piirtoja ja päätät ryhtyä kokeilemaan kalan syöntihalukkuutta, niin lyötkö heti ankkurin veteen niille sijoilleen vai annatko veneen vain lähteä ajelehtimaan tuulen mukana? Usein sellaisilla paikoilla, joista itse ahvenia löydän (isommat ja avarammat selkävedet) on niin syvää vettä ja myös kovat tuulet, että ankkurin kanssa pelaaminen ei aina ole ihan ongelmatonta ja pitävyysongelmia tulee varsin usein. Toisaalta jos ankkurin jättää pois laskuista, niin tuuli sitten taas kuljettaa ajelehtivan veneen hyvin äkkiä kauas pelipaikoilta. GPS-lukittu keulakonehan varmasti ratkaisisi ongelman, mutta sellaisen hinnalla saakin sitten jo aika ison pussin kilojigejä… :)

    Ja vielä toinen juttu paikan hakemiseen ja ankkurointiin liittyen: itsellä on usein vähän kaksijakoiset ajatukset, kun monesti neuvotaan, että parven löytyessä olisi hyvä sitten koukata vene tuulen yläpuolelle, ankkuroitua ja sitten lähteä heittämään tuulta myöden. Joskus taas neuvotaan, että vene vain seis heti, kun parvi löytyy ja sitten vain jigiä veteen (vaikka sitten vertikaalina, jos tosiaan ovat ihan siinä veneen alla). Millainen kuva sinulla on: onko parempi jäädä varmuudella niille sijoilleen, missä kalat on vai hakea ylätuulesta optimia heittopaikkaa?

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Kiitos Esa mukavasta kommentista! Yleensä katson kartasta kalapaikat valmiiksi ja ajan sitten suoraan niille. Kun kaloja sitten löytyy, niin oikeastaan ei koskaan laiteta heti ankkuria, vaan me ajelehditaan moottori sammutettuna ensin veneellä kalojen yli kerran tai pari ja katsotaan, ovatko ne miten aktiivisia ottamaan vieheeseen. Sitten jos kalat tärppivät, niin monesti pistetään ankkuri. Pienellä 1-2m tuulella vielä pystyy hissukseen lipumaankin aina kalojen yli, eikä ankkuria välttämättä tarvita. Toisinaan se ankkuri häiritsee sitä syöntiä.

      Jos tuulee kovasti, niin ajan tuulen yläpuolelle ja sitten heitetään ankkuri n.10-20m päähän kalapaikasta, jolloin ankkuri jämähtää hyvin pohjaan pitkän narun ansiosta. Jos taas tuuli ei ole liian kova, ankkuroidutaan kalojen päälle ja laitetaan ankkurin naru ihan lyhyeksi.

      Nyt olen “täsmäkalastanut” viime aikoina enemmänkin, eli kun näen hyviä kaloja, pysähdyn/pakitan heti niiden päälle. Tuo taktiikka on antanut aika hyvällä prosentilla kalaa. Peter Lahtikin sanoi, että kala ottaa silloin hyvin vieheeseen, kun jigi tiputetaan kalan “ikkunaan”. Ja olen itsekin huomannut, että se ensikohtaaminen on ollut tosi tehokas ? Sama homma talvellakin, siksi lasken tasuria hitaasti avannossa alaspäin, sillä tosi usein kala lähtee pohjasta vastaan.

      Me vertikaalijigataan huomattavasti enemmän, kuin heittokalastetaan. Siksi se ankkurointikin on mielestäni vaikeampaa, kun kalat pitäisi saada veneen alle. Heittelemällä ankkurin paikka ei ole justiinsa niin millilleen, sillä kalastettava alue on niin paljon isompi. Se keulasähkömoottori olisi aika unelma, mutta tosiaan se yksi pieni este siinä hankinnassa on: hinta ?