Kuten kuvasta huomaatte, tasurit ovat alkaneet parveutumaan, eli eiköhän se talvi sieltä ole tulossa. Surullisena on myönnettävä, että veneellä kalastelut ovat tältä vuodelta kalasteltu. Vene on loppusilausta vaille talviteloilla (se on siis vielä järvessä) :) Mutta niinhän ne sanoo, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Parin päivän sisään peitellään Puattinen talviunille.

Varastoon kesäkalastuskamoja pakkaillessa ajatukset olivat jo pilkkikaudessa. Omat tasurirasiat on käytävä läpi ennen talvea, jotta saan rasiat järkevästi kuljetettua pilkillä mukana. Kesällä veneeseen on ollut helppo roudata useampi kassi ja tasureita on ollut siellä täällä. Nyt täytyy tiivistää, sillä ahkioon ei hirveästi ylimääräistä tavaraa mahdu. Oman muistin virkistämiseksi purin kaikki tasurini rasioista ja päätin esitellä omia vieheitäni teillekin. Ihan kaikki tasurit eivät kuvissa ole, mutta näitä olen käyttänyt kaikkein aktiivisimmin ja nämä myös kulkevat joka reissulla mukana. Kesät talvet.

Suurin osa tasapainopilkeistäni on kevennettyjä, mutta nyt kesällä tuli hankittua myös lyijyisiä, sillä veneestä on helpompi pilkkiä painavammilla tasureilla. Osa tasureista on toiminut paremmin ja osa huonommin, mutta varmasti oikeaan aikaan oikeassa vesistössä jokainen toimii. Luotto on kova jokaikiseen ja eivät ne minun matkassa kulkisi, ellen uskoisi niihin.

Oikeastaan kaikki omistamani tasurit ovat pienvalmistajien tekemiä. On mielenkiintoista käyttää eri valmistajien tuotteita ja huomata jokaisen tasurin ainutlaatuisuus. Kyllähän ne kaikki kaloilta näyttävät, mutta monesti yhtäläisyydet loppuvatkin siihen. Jokainen tekijä on oman tasurinsa “fiilannut ja höylännyt” omaan silmään sopivaksi. Ennen kuin valmis viehe tipahtaa minun postiluukusta, on tapahtunut paljon asioita. Vaikea edes arvailla työn määrää ja toimivan tasurin tekeminen on takuulla vaikeaa. Voi olla, että siitä täytyy tehdä jopa kymmeniä koeversioita, jotta esim. uinti saadaan halutunlaiseksi. Ja käsityönä kun tehdään, se on hidasta hommaa. Pienvalmistajien tasurit maksavat enemmän kuin markettien 3kpl kympillä, mutta ovathan ne ihan eri maailmastakin. Mielelläni maksan laatutuotteesta enemmän, sillä tiedän, että tekijä on tehnyt paljon ajatustyötä sen eteen ja varmaan muutamia hikipisaroitakin vuodattanut :)

Laitan esittelyyn kaikista tasureista “noin”-mitat. Punnitsin ne kotivaa’alla ja mittasin pituuden koukusta koukkuun. Gramman ja millin heittoja saattaa olla valmistajien ilmoittamiin mittoihin nähden, mutta viralliset koot saatte itse valmistajilta/kotisivuilta. Valitettavasti en välttämättä tiedä/muista kaikkien tasureiden oikeita nimiä, mutta mainitsen kuitenkin valmistajan.

Kalarosvo,  Tommi Joensuu

Pienet kevennetyt 6,5cm/11g. Oikealla kevennetty 8,5cm/17g.

Kevennetyt 9,5cm/24g.

Lyijyiset 9,5cm/35-40g.

Sepeteus, Seppo Happonen

Kevennetyt 11cm/27g.

Kaksi ylintä ovat lyijyisiä, kooltaan 10cm/35g. Kaksi alinta kevennettyjä 10cm/21g.

Pääevä, Mikko Asikainen

Pieni lyijyinen 5cm/16g. Kevennetyt 8,5cm/20g.

Panucci, Panu Kolehmainen

Kevennetyt 10cm/24g.

Silli Lures, Toni Sillanpää

Lyijyiset 10cm/29g ja 8cm/19g. (Sillin kasit ovat pakasta vedettyjä, joten niitä en ole vielä ehtinyt testaamaan.)

Perza-vaaput, Jarno Viljakainen

Kevennetyt 11cm/24g.

Sanek, Chadin Alexsandr

Kevennetyt 10cm/28g.

PP-Lures, Petri Perttula

Kevennetyt 10cm/23g ja 7cm/16g.

Jekku, Jani Elkelä

Kalapele, Pekka Leino

Lohijurmu

BTG, Juho Mäki-Maunus

Kevennetyt Jekku 9,5cm/16g, Kalapele 8,5cm/15g, Lohijurmu 9cm/16g, BTG 12cm/28g.

Hankin omalta kotipaikkakunnaltani (Rautalampi) kotoisin olevan valmistajan, Lohijurmun, Kalaja-kevennetyn. Sitä en ole vielä päässyt testaamaan ollenkaan, mutta näppituntuma on hyvä :) Mielenkiinnolla odotan pilkkikauden alkua. Toivottavasti karman laki ei toteudu, sillä ostin toissa kesänä Lohijurmun vaapun ja ensimmäisellä käyttökerralla kävi näin. Täytyy olla tuon Kalajan kanssa varovaisempi ja toivoa, ettei se näppituntuma ole liian syvä, eikun hyvä ;)

Oma uittotyylini tasureiden suhteen vaihtelee. Välillä kalat tykkäävät täysin paikallaan olevasta tasurista ja liikkeiden pitää olla tosi pieniä ja rauhallisia. Varsinkin talvella kuhat ovat oikeastaan aina tärpänneet sillä tyylillä uitettuun tasuriin. Toisinaan tasuria taas saa uitella tosi suurilla liikkeillä ja vasta sitten alkaa tapahtumaan. Kaikuluotain on kyllä aivan ehdoton kapistus tasurihommissa. Sen avulla pystyy seuraamaan ovatko kalat kenties sen paikallaan olevan kalan perään vai haluavatko ne pyydystää vähän vikkelämmin liikkuvia kaloja. Monesti pilkilläkin olen luullut olevani tyhjän reiän päällä, mutta sitten pohja alkaakin elämään, kun satun uittamaan tasuria oikealla tyylillä.

Minulla tosiaan kulkee koko tasuriarsenaali aina mukana ja haluan testata monia vieheitä päivän aikana. Avannollakin minulla on tasurirasiat jäällä avonaisina ja vaihtelen niitä muutaman minuutin välein, jos ei merkkejä tule. Samoin kesällä tulee vaihdeltua tosi ahkerasti. Ja vaikka olisin jonkun tasurin kokeillut, saatan kokeilla sitä vielä monta muutakin kertaa päivän aikana, jos minulla on tunne, että se voisi toimia. Joskus se sitten viidennellä kerralla toimiikin. Tai sitten ei :) Sehän siitä kalastuksesta mielenkiintoista tekee. Aijaijai, nyt alkoi tekemään pilkille mieli. Pitäiskö tässä muuttaa Lappiin vai jaksaisko odottaa vielä muutaman viikon ;)

Vielä on pari hullua nähty Kallavedellä pyörimässä, vaikka lämpötila on lähennellyt nollaa. Kalastustapahtumat ovat myöskin lähennelleet nollaa. Viime perjantaina saalis oli niinkin suuri, kuin yksi ahven. Sillä ei vielä paljon herkuteltu. Uittelin pitkästä aikaa mikrotasuria, kun keli oli sen verran tyyni, että kevyt viehe pysyi veneen alla. Jostain se pieni, yksinäinen ja eksynyt ahven siihen tarttui ja ihan kiva oli tavata lempparikala. Syönti kesti sen yhden sekunnin, jonka jälkeen jatkui normaali tyhjän kalastaminen.

Maanantaina käväistiin myös vesillä ja saldona oli taas yksi ahven, joka tuli mikrotasurilla. Ei olisi puuttunut kuin muutama kymmenen reissua enää, niin kukkokalat olisivat olleet kasassa. Kylmä oli silloinkin ja meinattiin jäätyä kuin torakat. Onneksi perheestä löytyy ylimääräinen, isojen ukkojen kokoa oleva kelluntahaalari, jonne mahdun kaikkine varusteineni sisään. Sitä en tiedä, onko se miten turvallista, mutta eipähän ainakaan paleltanut.

Ja koska ne turvallisuusasiat pyörivät mielessä, niin siitäpä päästäänkin seuraavaan aiheeseen eli kuivapukuihin. Onko kellään kokemusta Ursuitin MPS-kuivapuvusta? Se tulee päällimäisten vaatteiden alle ja vaikuttaisi esittelyjen perusteella kätevältä. Kävisiköhän syys- ja kevätkalasteluun kylmän veden aikaan ja miten toimisi pilkkivaatteiden alla? Tuleeko kuuma vai kylmä jäällä?

Kuva lainattu www.ursuit.com

Tänään teki taas mieli paleltua ja kalastaa tyhjää, joten eikun menoksi. Aamulla keli oli melko tyyni ja koko päiväksi oli luvattu nättiä säätä. Ei se ihan niin nättinä kuitenkaan koko päivää pysynyt..

Kaikki kalassa vai miksi näin tyhjä satama? :)

Ajettiin Kuopionlahdelta muutama sata metriä ja nähtiin keskellä järveä jokin outo pitkula. Kumpusaaren päässä lastattiin tukkeja laivaan ja epäiltiin yhden tukin karanneen. Niinhän se sitten paljastukin tukiksi ja ei semmoista viiden metrin pökälettä ihan helposti liikutellakaan :) Joskus on jotain lautoja nostettu veneeseen ja viety vesiltä pois, jos on huomattu järvellä kellumassa. Tuommoinen pitäisikin kuljettaa vähän eri tyylillä rantaan.

Ei muuta kuin soitto ystävälle paloasemalle, että mitä tälle tehdään. Kuulemma köyteen kiinni ja rantaan. Hinattiin sitten se puukalikka sinne tukkisatamaan ja pieni turhautuneisuus iski matkalla, kun sieltä kellui toinen samanlainen tukki vastaan. Rannassa oli sattumalta myös pelastushenkilökuntaa, joille huikattiin karanneista tukeista. Aika vaarallisia tuollaiset ansat.

Tajuttiin myös tukkiepisodin jälkeen, että jollakin oli aika hyvä tuuri, vaikka olikin perjantai 13. Vähän ennen kuin huomattiin ne tukit, niin joku ajeli Kumpusaaren edustalla kaasu pohjassa isolla veneellä edestakaisin. Ei ehkä viiden metrin tukki jäisi altavastaajaksi semmoisessa törmäyksessä.

Kun päivän hyvä työ oli tehty, niin päästiin käsiksi siihen parhaimpaan, eli kalastukseen. Tavoitteeksi asetin taas sen yhden ahvenen. Sitten olisikin jo kolme kasassa..

Aloitin kalastuksen Pääevän Häntäheikillä. Sain testattavaksi aivan uudenlaisen tasurin prototyypin, jonka pyrstö on nahkaa. Tasurin paino on 16g, rungon pituus 3cm ja kokonaispituus 7cm. Näpsäkän kokoinen ja näköinen peli. Joitain merkkejä sain kaloiltakin ja viehettä käytiin tökkimässä. Ei kuitenkaan kaloja ylös, vielä. Venepilkillä mukava uitettava painonsa vuoksi, mutta eiköhän se ole kevätjäillä vieläkin tehokkaampi. Nahkainen häntä pehmentää uintia mukavasti, vaikka tasuri onkin kokonaan lyijyinen.

Iltapäivän puolella aallokko alkoi kovenemaan ja eikös se muutaman räntähiutaleenkin tiputtanut. Kylmä viima oli hirveä ja sormet olivat ihan jäässä. Ei tehnyt mieli vaihdella tasureita, mutta pakkohan se oli, kun ei meinannut merkkejä tulla.

Vahingossa löydettiin yksi ihmeellinen paikka kesken kaiken. Ihmeellinen siksi, että siinä oli ahvenia! Taisivat olla niitä ajoahvenia, joista isot pojat ovat joskus puhuneet ja minä olen kuola valuen kuunnellut. Luotaimen näytössä alkoi näkyä keltaisia pohjasta ylöspäin sinkoilevia viivoja ja sitten vietiinkin kalakaverin Kalarosvoa. Reilun puolen kilon jötikkä nousi veneeseen. Mulla tärppäsi myös samantien. Paljon pienempi ylös, mutta sentään ahven. Se oli positiivista.

Äkkiä tasuri takaisin ja armoton tärppi. Silmissä vilisi jo älyttömät vaa’an lukemat ja mahtava trofee hyllyllä. Mutta prkl… irtosi. Ja vei pirulainen Kalarosvon pyrstön. Sinne jäi trofee vielä toistaiseksi uimaan, mutta revanssi otetaan kyllä joku päivä.

Vene liikkui älytöntä vauhtia ja välillä kokeiltiin laittaa ankkuriinkin, mutta sitä liikkuvaa parvea oli hankala löytää. Mentiin hujauksessa sata metriä eteenpäin ja loppujen lopuksi oli pakko luovuttaa, kun aallot olivat ihan vaahtopäinä ja vene keikkui hulluna puolelta toiselle. Sinne jäivät ajoahvenet ajelemaan, muutama niistä saatiin napsittua mukaan.

Kalarosvo maistui ahneelle ahvenelle, alakoukku kokonaan suussa.

Svartzonkerin jigi kelpasi parissakin eri värissä.

Houkutteleva kalastussää? Lämpötila +2C.

Hyvää viikonloppua ja jos ette kalalle pääse, niin tulkaahan juttelemaan Facebookissa Fish me luck kalastusryhmään ;)

Tänään oli aika normi, lähes kalaton, päivä ja kaiku näytti vain muutamia yksittäisiä kaloja koko päivän aikana. Sain joitakin hyviä tärppejä, jotka tärpeiksi jäivätkin. Mutta on se jännä, että olin taas puolen päivän aikoihin Sotkalla “kuha-avannolla”, niin vähän vaille 12 hidas ja rauhallinen keltainen paksu viiva lähti pohjasta. Se ui kaekessa raahassa minun tasurille muutaman metrin ylöspäin, maistoi tasuria ja karkasi pohjaan. En saanut tartutettua sitä, vaikka sain vastaiskunkin tehtyä. Taitaa olla Sotkan hotein avanto joka päivä kello 12, se on sitten eri asia saako sieltä jäälle mitään.. 

Sotkanselkä here I come

Hurautettiin taas lossilla Kuopiosta Vehmersalmen puolelle ja oltiin seitsemän aikaan jäällä. Menin ensimmäiseksi avannolle, jossa perkasin eilen kalat. Paikka oli siivottu tosi hyvin, enää veret ja kakat jäljellä. Siellä on varmaan ollut kunnon illallisjuhlat eilen, kun peräsuolta myöten oli kaikki syöty. Hyh hyh :)

Viivaksi muuttunut “häiriö” ui tasuria kohti kuudessa metrissä. Heilutin tasuria rauhallisesti ja sitten kala jo tärppäsikin. En haluaisi olla, mutta näköjään olen, pikkuhauenkalastaja. Ihan hyvä ruokakalahan se toki oli, 1,5kg. Vielä aamulla ajattelin vapauttavani kaikki hauet tänään, mutta koska minulla on viime kesältä traumoja hauen vapautuksesta (joku saattaa muistaa, että vaapun koukku upposi mukavasti käteen -> tk-reissu), niin helpointa oli antaa pappia ja irroittaa koukku sitten. Sori hauki.

Tasurina oli Pääevän kevennetty ja se oli ensimmäisen kerran mulla tänään pilkillä mukana, koska vasta eilen postisetä sen toi. Toimiva kapistus.