Niinhän siinä kävi, että kelkkakuume selätti minut ja vastoin minun kaikkia periaatteitani, moottorikelkka napottaa nyt autotallissa. En ole koskaan halunnut moottorikelkkaa, sillä minun mielestä se vie jonkun kipinän pilkkimisestä pois. Olen ajatellut, että kalat ovat paljon enemmän ansaittuja, kun niiden eteen on kävelty jalat hapoilla umpihangessa.

Mikä lie minuun iski Puruvedellä, mutta kun pääsin moottorikelkan ohjaksiin ensimmäisen kerran ja tajusin, miten helppo päivän aikana on kiertää monta potentiaalista paikkaa, halusin oman kelkan ja piste. Me ollaan koluttu viime vuosien aikana Kallavettä ja Kuopion ympäristön järviä ihan hirveästi ja paljon on kierretty myös samoja paikkoja. Koskaan ei pääse etäämmälle rannasta, kun aina tulee aika ja kunto vastaan. Kolme kilometriä rannasta raskasta ahkiota vetäen ottaa jo voimille. Ja jos paikat ovat tyhjiä, tottakai sitä ajattelee, että kalat ovat kauempana selkävesillä.

Nyt sitä kalaa sitten varmaan alkaa tulemaan kilokaupalla! Vitsi vitsi, en kuvittele, että kalansaaliit tästä välttämättä paranevat yhtään. Eivät nuo järvet sen helpommiksi muutu, vaikka potentiaalisemmille paikoille nyt päästäänkin. Tottakai pilkkiaikaa tulee rutkasti lisää, kun kalapaikalle pääsee muutamassa minuutissa.

Haettiin kelkka torstaina ja matkalla tuli mieleen, että kyllähän me nyt pikaisesti tarvittaisiin myös ahkio. En tiennyt minkälainen ahkion pitäisi olla, mutta pari metriä sillä pitäisi olla pituutta, sillä siihen tulee meidän pienet kalastusahkiot kaikkine kamppeineen.

Pistin Ruotsalaisen Pasille Samfishigiin viestiä, että kuinka pitkä heidän isoin ahkionsa on. Se ei ollut tarpeeksi suuri meidän käyttöön, mutta eipä hätiä mitiä. Pasi teki soittokierroksen ja sai jotenkin ihmeellisesti hankittua meille ison ahkion jo perjantaiksi. Viikonloppu oli pelastettu, kun kävimme ahkio-ostoksilla perjantaina juuri ennen sulkemisaikaa. Todella nopeaa ja hyvää palvelua Samfishingillä taas kerran, kiitos!

Hyvin mahtuu kahden pilkkijän tavarat, mutta entäpä kalat? =)

Suojahuppu on ehdoton pöllyävän lumen takia

Eilen käytiin parituntinen Kallavedellä ja saaliina oli kukkoahven. Päästiin lähtemään järvelle vasta puolen päivän jälkeen ja lähinnä se oli kelkan testausreissu. Kokeilin ajamista ahkion kanssa ja ilman, ja ihan hyvinhän se meni. Olen koko ajan ajatellut, että siirtymät mennään kahtakolmea kymppiä, en uskalla sen kovempaa edes ajaa. Muutaman sadan metrin jälkeen mittari oli jo kuudessa kympissä eikä vauhti tuntunut missään. Tuolla vehkeellähän pääsee kalapaikoille paljon nopeammin kuin Puattisella :)

Kelkalla ajaminen oli yllättävän mukavaa :)

Eilen illalla tutkin Kallaveden karttaa ihan uusin silmin ja se oli täynnä käymisen arvoisia spotteja. Tein reittisuunnitelman täksi päiväksi ja tarkoitus oli kierrellä kesäisiä ahven- ja kuhapaikkoja. Startattiin tänään hyvissä ajoin ja ensimmäisellä kalapaikalla oltiin hetkessä. Yleensä kun pääsee ensimmäisen reiän kairaamaan, on hiestä märkä. Nyt minua melkein palelsi. Kyllä se hikikin sitten jossain vaiheessa tuli, kun nyhräsi avantoja jäähän.

Lyhyemmillä siirtymillä pikkuahkiot mahtuvat peräkkäin isoon ahkioon

Tuttava kävi perjantaina kalassa ja kertoi reissun olleen talven huonoin. Myös meidän eilinen pikareissu paljasti, että kalat ovat piilossa. Tänään ei meininki muuttunut. Kalapaikkojen ainakin piti olla hyviä, joka ikinen paikka minkä katsoin kartasta valmiiksi, oli verkotettu. Kyllä muuten on Etelä-Kallavedellä paljon verkkoja! Verkot onneksi ovat aina vähän syvemmässä, joten pilkkimäänkin päästiin.

Tyhjää

Olisi ollut kiva nostella kaloja, sillä pakkasen vuoksi taitaa tulla monen päivän tauko kalastukseen. Haaveilin jo jostain kalaruuasta, kun juuri syötiin ahvenkeitto loppuun. Oli muuten hyvää keittoa, aa että :)

Iltapäivällä aurinkokin vähän lämmitti, vaikka pakkasta oli lähes -10C

Kokeiltiin tänään 4-12 metrin syvyyksiä ja päivän saaliina oli kukkoahven. Jos en tänä keväänä saa enää muuta, kuin kukkoahvenia, myyn tuon kelkan pois. Pari huonoa kalapäivää takana ja normaalisti olo olisi turhautunut, mutta jostain syystä se kalattomuus ei tänä viikonloppuna haitannut. Ainoa huono puoli oli liian lyhyt kotimatka, ei kerennyt nautiskella maisemista ;)

Aamulla tuuli kovasti, joten virittelin pilkkipaikan tuulen suojaan kelkan taakse

Kuinkahan pitkälle kevääseen kelkalla uskaltaa jäällä liikkua? Tottakai vuodet ovat erilaisia, mutta kai nyt maaliskuun loppupuolelle uskaltaa ajaa näillä korkeuksilla? Ursuitit ja kelluntahaalarit on jo nyt päällä joka reissulla, joten kaikkeen on varauduttu. Ja sitten kun ei enää kelkalla pääse, täytyy taas ottaa nämä jalat käyttöön :)

Vihdoinkin pääsee isommille selille, mutta miksi sieltä ei löydy kalaa?

Ensi viikolla on tosi kova pakkanen eikä pilkille varmaankaan pääse. Tänään ei ollut edes kymmentä astetta ja kyllä se pakkanen puree ihan eri tavalla, kun kelkalla liikkuu. Täytyy ensi viikolla tutkiskella karttoja tarkemmin ja tehdä sotasuunnitelma lauhoja kelejä varten. Onneksi tässä on vielä pilkkikautta jäljellä, niin ehtii koluamaan uusia paikkoja =)

Puruveden reissusta toivuttiin nopeasti ja koska oltiin ikävöity kotivesiä, täytyihän se lähteä heti seuraavana päivänä uittamaan tasuria. Sain joku aika sitten vinkin yhdestä uudesta kalapaikasta ja asia kummitteli mielessä. Vuosia sitten paikka oli antanut isoa ahventa, mutta ei siinä ollut tainnut porukka käydä lähiaikoina enää ollenkaan.

Minulla on kelkkakuume ja semmoinen vekotin taitaa muuttaa meille lähiaikoina. Tämä uusi kalapaikka on rannasta ihan muutaman sadan metrin päässä, joten siellä voi käydä helposti ilman kelkkaa. Edelleen olen kahden vaiheilla, että meneekö se liiallisuuksiin, jos hankkii kelkan. Mutta toisaalta taas koko tammikuu oli todella surkea saaliiden suhteen, kun yksinkertaisesti ei jaksa tällä kunnolla ja näillä varusteilla kävellä hirveän monen kilometrin päähän rannasta. Nyt se Ahti sitten taisi vähän näpäyttää minua, kun haaveilen kelkasta, että Jaana kyllä niitä kaloja löytyy ihan kohtuullistenkin kävelymatkojen päästä. Silti minä sen kelkan haluaisin :)

Maanantaina saatiin uudesta kalapaikasta hyviä merkkejä. Juha sai heti aamusta reilun 600 grammaisen ahvenen Kalarosvolla, jossa on Puruveden spessuvärit. Toimii näköjään meilläkin päin. Minä sain vain muutaman ahvenen päivän aikana, mutta kalojen keskikoko oli ihan hyvää ja siksi paikka alkoi kiinnostamaan minua todella.

Kylläpä näyttää 630g ahven pieneltä, jos omistaa noin isot sormet :)

En ole oikeastaan ikinä nähnyt luotaimessa pohjan aaltoilevan niin oudosti. Yleensä jos pohja väreilee, siellä on pieniä kaloja. Tuolla pohja aaltoili kuin Itämeri konsanaan emmekä saaneet kukkokaloista havaintoakaan. Jotain isoa siellä pohjassa möyrysi.

Maanantaina ahvenen suusta lensi kuore, jotain samaa näköä oli Kuoreella tuon ottipelin kanssa :)

Ränsistynyt ahven, mutta komean väriset evät!

Kuore on yleisin ahventen mahasta löytyvä kala täällä päin

Halusin tänään ehdottomasti samaan paikkaan. Päätimme kartoittaa aluetta enemmän ja huomasimme samalla, että karttaselaimen syvyyskäyrät eivät täysin pidä paikkaansa. Löysimme ”muka tasaisilta” alueilta patteja ja monttuja ja niissä oli kauheasti kalaa :)

Kala ei ollut kovin syönnillään. Tuli mieleen Puruveden nousevat ja laskevat kalat, sama meininki luotaimen näytöllä. Uittelin taas rasioista vaikka sun mitä tasureita, mutta ainoastaan yhteen sain välillä tärppejä: Kalarosvon uuteen malliin. Välillä sitäkin sai uitella ihan rauhassa, kun kaloja ei kiinnostanut.

Tänään kaikki omat kalat tuli tällä Kalarosvolla

Sain kalat aktivoitumaan ihan ihmeellisillä liikkeillä. Joensuun Tommi on varmaan tehnyt tasurinsa lähinnä pieneen värisytykseen tai kevyisiin uittoliikkeisiin ja se olisi varmaan haukkonut henkeään, jos olisi nähnyt minun tyylini kalastaa. Monen metrin nostoja ja laskuja ja nostoja ja laskuja sekä hitaasti että nopeasti. Mutta se tyyli toimi tänään! Välillä sain nousemaan pohjasta älyttömästi kaloja, mutta sitten se viimeinen silaus saattoi puuttua, kun kukaan ei tärpännytkään.

Kalat ovat löytyneet 8-10 metristä ja kahdeksan metriä vaikutti ehkä vähän liian matalalta. Paljon siellä oli kalaa, mutta koko oli 100-200g, joten en halunnut onkia sitä syvyyttä. Kiertelin ympäriinsä ja etsin ysin ja kympin vettä. Saimme tänään suurimman osan kaloista ennen puolta päivää kymmenestä metristä ja syönti hiipui iltapäivää kohti. Enää edes isot liikkeet eivät kiinnostaneet kaloja, mutta silti minä jaksoin yrittää.

Yhden maissa piirtelin tasurilla kuvioita luotaimen näyttöön, nopeasti ylös kelaamalla ja alas laskemalla näyttöön muodostuu pyramideja :) Ja saattaapa joku fisukin kiinnostua, yksi kala tuli ihan puskista yhtäkkiä kesken minun Egyptisession :)

Pyramideja

Välillä vähän nopeampaa uittoa

Tämä ponkaisi jostain kesken piirtelyn :)

Kello raksutti jo kahta ja ajattelin käydä vielä kokeilemassa kasin vettä, kun yhdelle vanhalle avannolle jäi pohja täyteen kaloja. Mietin, että voisiko seassa olla isompaa…

Käppäilin vanhalle reiälle ja edelleen siellä uiskenteli sitä 100-200g kalaa. Niitä ei saanut tärppäämään millään ja aloitin taas pyramidien piirtelyn. Olin juuri pyramidin huipulla, kun pohjasta ponkaisi kala kohti. Ihanan määrätietoinen viiva, jollaisia minulla on ollut niin kova ikävä.

Onki tukevasti käteen ja kala lähestyi. Se ei aikaillut tärpin kanssa ja muutaman sekunnin päästä kala oli jo jään paremmalla puolella. Ihana ahven, ei tuo kiloa ole mitenkään, mutta talven isoin ehdottomasti. Olin niin iloinen, sillä koko tammikuun kalat kiersivät minun avannon kaukaa.

870g/38cm

Tämmöisiä niiden ahventen pitäisi olla

Päivän isoimmat kahteen pekkaan

Ottipelit

Puruvedellä opin vaikka mitä uusia kikkoja esimerkiksi siimoista ja vavoista. Tosi monet käyttävät tasuripilkinnässä kehivapoja ja täytyihän se minunkin pistää sellaiset tilaukseen. Tilasin sunnuntaina Vartiaisen Jarilta Kirpun kehivavat ja jo tiistaina ne olivat postissa. Kehivapojen käyttö näyttää helpolta, mutta tuskin on. En tiedä miten monta siimasotkua tai hermojen menetystä vaaditaan, että opin vapaa käyttämään, mutta aion ainakin yrittää

Kirpun kehivavat

Tiedustelin Samfishingistä, että onko heillä hyllyssä erästä Trabuccon siimaa. Ei kuulemma ollut, mutta lähti tilaukseen ja lupasivat jo täksi viikoksi. Ei voi kun kehua tuota Samfishingin palvelua, ehdottomasti Kuopion paras kauppa! Jos kauppaan menee kalastukseen liittyvän ongelman kanssa, niin eipä ole ongelmia enää sieltä poistuessa, sillä eivät ne päästä sinua sieltä ulos, ennen kuin asiat ovat ratkenneet :)

Huipputyyppi Pasi

Ihan mahtavat neljä päivää takana. Meillä oli Facebookin tasurihurjat-ryhmän kanssa Puruvesi-treffit ja innokkaimmat olivat kokonaisen viikon paikalla. Me lähdettiin torstai-aamuna ajamaan puoli kuudelta ja kello 9.17 laskin tasurin avantoon :)

Olen kuullut Puruvedestä hurjia juttuja ja sieltä on noussut älyttömiä saaliita. Kahden kilon ahvenet ovat ihan mahdollisia saavuttaa, jos palaset loksahtavat kohdalleen. En asettanut itselleni oikein mitään tavoitteita, sillä Puruvesi on niin iso vesistö, että sieltä tosissaan joutuu etsimään kalaa. Ajattelin, että kunhan nyt yhden ahvenen saisi ja se tavoite onneksi täyttyi.

Reissun kohokohta oli ehdottomasti tavata Kalarosvon valmistaja Tommi Joensuu. Kyllä me kuunneltiin korvat höröllä sen tasurijuttuja ja viisas on mies, ei voi muuta sanoa. Ja ei passaa unohtaa Kalapelen valmistajaa Leinon Pekkaa, sanoinkin heille, että tämä oli meille fanitapaaminen, kun päästiin tapaamaan omia idoleita :) Siinä on kaksi mestaria, jotka eivät turhia höntyile.

Pekka antoi minulle muutaman Kalapelen Nulikan, se on muuten ollut tosi kova kilon ahvenen tasuri tänä talvena. Pekka on saanut tosi paljon palautetta ja kyllä isot ahvenet ovat ihan rakastuneita Nulikkaan.

Kalapelen Nulikka kevennettyjä, upeita!

Porukka oli kalastanut jo kolme päivää, kun me mentiin paikalle. Alkuviikko ei ollut isoja saaliita antanut, mutta torstaina ammattimiehet räjäyttivät pankin. Kilon kaloja ei löytynyt, mutta puolikkaita senkin edestä. Neljän päivän aikana me tajuttiin Juhan kanssa, että kyllä me painitaan vielä ihan eri sarjoissa kuin tekijämiehet. He menevät jäälle, etsivät kalat ja nostelevat ne pois. Ei se sen vaikeampaa näköjään ole.

Aamuinen maisema mökin ovelta

Oma reissu meni kalojen puolesta surkeasti. Ensinnäkin kalastussyvyydet ovat jotain ihan muuta, kuin kotivesillä. Tänään yhdessä vaiheessa pilkin viidessätoista metrissä ja mielessäni ajattelin, että olen liian matalassa. Aika nurinkurista :) Kaksikymmentä metriä oli antoisin syvyys.

Perjantaina oli kunnon sumu

Neljä päivää avarti aika paljon asioita. Päivät opiskeltiin järvellä kalastusta ja illat kuunneltiin tasurimiesten neuvoja. Tommi antoi meille Puruvedellä hyvin toimivat flash-tasurit, jotta meillä olisi varmat ottipelit ja näytti kartasta ottipaikat. Meidän ei olisi tarvinnut, kuin onkia kalat pois, mutta jostain syystä kala vaan ei ikinä ollut meidän avantojen alla, vaikka kyllä sieltä kiloisia joka päivä joillekin nousi.

Flash-kylkisestä Kalarosvon kevennetystä löytyy kaikki maailman värit

Kyllä tuolla saisi kaksi viikkoa menemään nopeasti ja varmaan vasta viimeisenä päivänä olisi niin sanotusti kartalla. Neljä päivää oli tosi lyhyt aika etsiä kalaa tuon kokoisesta järvestä ensikertalaisena. Aika paljon tuli tuijotettua syvyyskäyriä ja mietittyä, että missä kala voisi olla.

Moneskohan vapa vastaiskussa poikki =)

Viime viikolla olin Sepon kanssa kelkalla kalassa ja kerroin meidän tulevasta reissusta. Sanoin, että meillä on kelkka vuokralla Ruokkeelta ja Seppo sanoi, että sen reissun jälkeen te hankitte oman kelkan. Naureskelin ja sanoin, että ehei, ei tule meille kelkkaa.

Nyt sitten kävi niin, että kelkkakuume iski. Huristelin reilut 80km pitkin Puruvettä ja eipä se kalattomuus haitannut, kun sain kaasutella kelkalla. Se oli niin mukavaa! Myykää minulle kelkka, haen huomenna =D

Puitteet kohdillaan! Ilkalle suurkiitos kypärälainasta :)

Kyllä kelkan avulla voi kalastaa paljon tehokkaammin ja tyhjän paikan vaihto käy hetkessä. Meillä olisi kotivesillä tosi mielenkiintoisia paikkoja kokeiltavana, mutta kun niille ei pääse koskaan. Kyllä avautuu ihan uusi maailma Kallavedelläkin, jos pääsee minne päin vaan kalaan. En malta odottaa!

Ukko rekeen ja menoks!

Puruvesi antoi meille vain muutaman ahvenen päivässä. Torstai-iltana saatiin onneksi Tommin mökkiläisiltä sen verran kalaa, että päästiin paistamaan ja maistamaan Puruveden ahventa. Heillä oli varmaan 20kg filekalaa ja Pekka pähkäili, että kyllä näistä kaloista osa joutaa, kun huomenna se on taas sama ruljanssi edessä Ja niinhän se oli :)

Nam

Meidän mökissä oli minun ja Juhan lisäksi Riikka ja Jaakko. Ostin Jaakolta pari tasuria ja kyllä ovat hyvännäköisiä!

JTSL-kevennetyt

Tapasin myös PP-Lures tasureiden valmistajan eli Perttulan Petrin. Petri antoi testiin pari tasuria ja kyllä minua melkein hävettää, kun niin surkeasti löysin kalaa Puruvedestä, vaikka ottipelit oli ainakin kunnossa. Ehkä minä huristelin moottorikelkalla onneni ohi, onkohan se kelkan hankinta sittenkään niin hyvä idea…

Etukoukusta jigipyrstöön pituutta 15cm =)

Kuva ei anna oikeutta tälle tasurille, luonnossa ihan älyttömän hieno ja nuo yksityiskohdat, huh huh!

Puruvedellä oli tosi hienoja railoja. Ne olivat pitkiä ja korkeita ja kyllä ne asettivat haasteita liikkumiseen, kun niitä oli niin paljon eikä yli päässyt kuin kävellen.

Hienoin toimisto ikinä!

En ole koskaan nähnyt missään niin paljon pientä ahventa, mitä Puruvedellä. Sain niin paljon nousuja tasurille, että ei tosikaan. Harmi, kun yhtä paljon tuli myös laskuja. Vesi on ihan tajuttoman kirkasta ja kala näkee tasurin jo lähes avannon alta, vaikka vettä olisi parikymmentä metriä. Pienet ahvenet saattoivat nousta kymmenen metriä tasurille ja luotain piirsi aina välillä ilotulitusta. Ne kalat kun olisivat olleet jättiläisiä, ai että :)

Ihan ensimmäinen ahven Puruvedestä, harva taitaa tietää, että siellä on myös näin pieniä kaloja =D

Katsottiin tasureiden uintia avannosta ja tasurin näki vielä ihan hyvin, vaikka se oli viisi metriä avannon alla. Ihan uskomatonta miten tasurin väri muuttuu vedessä ihan erilaiseksi. Miten voi olla mahdollista, että tumma selkä muuttuu vedessä helmiäisen vaaleaksi, outoa. Vieläkin hämmästelen yhtä Kalarosvon selkää..

Hei ahven, sulla on ruokaa suupielessä!

Lauantaina käytiin porukalla yhdessä syömässä ja tässä vielä ryhmäkuva Tasurihurjista. Lauantaina oli leikkimielinen pilkkikilpailu, jossa suurimman ahvenen saaja sai pokaalin ja rasiallisen hienoja tasureita. Mikahan sen pystin kotiin vei, kuten se uhosikin jo ennen treffejä :)

Tasurihurjat koossa, yksi näistä löysi tänään kiloisenkin, onnittelut! :)

Hieno palkinto, onnea Mikalle :)

Reissu oli ihan täydellinen vaikkei kalaa oikein löytynytkään. Tapasin ihania ihmisiä ja opin paljon uusia asioita. Kelkkakuume on kova ja kyllä se on nyt tosissaan alettava kelkkaa etsimään.

Kiitos kaikille mukana olleille, ikimuistoiset treffit =)

Yhteistyössä Ruskovilla Oy:n kanssa

Kirjoitin viime vuoden puolella esittelytekstin Ruskovillan luomumerinovillatuotteista, joita sain testattavaksi täksi talveksi. Mikäli juttu meni sinulta ohi tai haluat käydä lukemassa sen uudestaan, löydät sen tästä linkistä.

Peruskerrastosta löytyy sekä naisille että miehille reilusti kokoja

Peruskerraston aluspaita

Peruskerraston alushousut

Talvi tuli Suomeen aikaisin ja pilkkijäille pääsi jo joulukuun puolella. Jäät ovat vahvistuneet hyviksi kovien pakkasten ansiosta. Moni talvikalastaja pelkää kylmyyttä, eikä lähde kalaan, jos pakkasta on pikkuisenkin nollan alapuolella. Mukavintahan se toki on pilkkiä ja ulkoilla lauhoilla säillä, mutta välillä (onneksi) tulee pakkasjaksoja, jotka voivat olla pitkiäkin, joten neljän seinän sisällä nollakelien odottaminen on tylsää. Pakkanen ei estä ulkoilua, silloin vaan täytyy kiinnittää pukeutumiseen enemmän huomiota.

Olen täysin ihastunut Ruskovillan tuotteisiin. Parasta niissä on se, että ne eivät hiosta. Olen mukavuudenhaluinen ja tykkään lämpöisestä, mutta hiki taas menee jo liiallisuuksiin :) Minun oli tarkoitus käyttää perusmerinovillakerrastoa ulkoillessa ja pilkkiessä, mutta koska se on niin ihanan tuntuinen päällä, olen käyttänyt sitä lähes vuorokauden ympäri. Itse asiassa se on minulla tälläkin hetkellä päällä ja olen myös nukkunut se yllä.

Olen kuullut joidenkin pähkäilevän kutittaako merinovilla ihoa ja samalla epäilevän, että villa ei tuntuisi hyvältä paljasta ihoa vasten. Kun puin kerraston ensimmäisen kerran päälleni, meni jonkun aikaa, että iho tottui siihen. Seuraavana päivänä iho ei enää halunnutkaan luopua lämpöisen pehmeästä merinovillasta ja nyt kerrasto menee ihan kotiasusta :)

Lauhemmilla keleillä olen käyttänyt vain peruskerrastoa toppavaatteiden alla. Minähän sain testattavaksi sekä peruskerraston että ulkoilukerraston, joka on hieman paksumpaa merinovillaa. Tarkoituksena oli käyttää asuja päällekkäin kovilla pakkasilla. Epäilin niiden yhdistelmän olevan superkuuma, joten lauhoilla keleillä olen tyytynyt yhteen kerrokseen.

Eräällä pilkkireissulla päätin kuitenkin kokeilla molempia asuja yhtä aikaa, vaikka pakkanen oli vain vähän nollan alapuolella. Hämmästyin suuresti, sillä minulle ei tullutkaan tuskastuttavan kuuma, mitä normaalisti sillä vaatemäärällä olisi tullut. Merinovilla hengittää hyvin, mutta siitä huolimatta lämmittää, ja kun villa ei hiosta, enää ei tarvitse pelätä, että pukisi päälleen liikaa.

Ulkoilukerraston paidassa on ihanan korkea kaulus

Ulkoilukerraston paidan helma peittää pepun, joten tuuli ei käy selkään pilkillä istuessa :)

Ulkoilukerrasto on paksumpaa materiaalia kuin peruskerrasto

Ulkoilukerraston housut

Tottakai hien saa pintaan, jos menee pukemisen kanssa liiallisuuksiin ja joskus myös pilkkireissun fyysisyys saattaa saada hikikarpaloita nousemaan selkään. Merinovillan puhdistus on kuitenkin helppoa, sillä villa puhdistaa itse itseään reagoidessaan ilman hapen kanssa ja monesti merinovillan raikastamiseen riittää pelkkä tuuletus ulkoilmassa. Pilkkireissun jälkeen kerrasto henkariin yöksi tuulettumaan ja aamulla on mukava laittaa raikkaat vaatteet päälle. Toki siinä on sitten se huono puoli, että joudut nukkumaan yösi ilman ihanaa kerrastoa, mutta kukapa kieltää hankkimasta useampia varakerrastoja :)

Ruskovillan ulkoilukerraston paidan hihat ovat pitkät ja niissä on peukaloille reiät, kätevää!

Näkisin silmikon soveltuvan hyvin moottorikelkkailijoille kypärän alle, mutta toki myös kovilla pakkasilla muillekin ulkona liikkuville. Pilkkireissuille sillä on käyttöä, kun tippa jäätyy nenänpäähän :)

Silmikko päässä pakkanen ei pure kasvoja :)

Ruskovillan merinovillasukat ovat tosi hyvät. Käytän niitä myös muulloinkin, kuin vain pilkillä. Yleensä normipuuvillasukkia käytettäessä varpaat hikoavat helposti, mutta merinovillan hengittävyyden ansiosta varpaat pysyvät merinosukilla paljon paremmin kuivina. Sukat ovat ohutta neulosta, joten niitä voi pitää lähes minkä kenkien kanssa vaan. Näitä sukkia täytyy kyllä hankkia useampi pari, varpaat tykkäävät :)

Merinovillasukat eivät hiosta varpaita

Merinovilla on siitä jännittävä materiaali, että se lämmittää myös kosteana. Varmasti kaikki pilkkijät tietävät, että sormien kastumiselta ei voi välttyä kalastaessa. Välillä taivaalta sataa märkää ja toisinaan taas käy hyvä tuuri ja avannosta nousee eväkkäitä. Kaloja nostellessa sormet kastuvat ja varpaiden lisäksi sormet taitavat olla pilkkijän yleisimmin paleleva ruumiinosa. Merinovillaiset kynsikkäät eivät kosteudesta hätkähdä. Ne eivät tunnu yhtään epämukavilta, vaikka kaloja irroittaessa evistä olisi tullut vesiroiskeita.

Merinovillakynsikkäitä kannattaa testata, mikäli on tottunut käyttämään kynsikkäitä pilkkiessä

Kynsikkäitä saa kolmessa eri koossa: S, M ja L

Olen jo useampaan otteeseen kehunut merinovillan hengittävyyttä, mutta minkäs sille voi, kun se vaan sattuu olemaan merinovillan paras ominaisuus. Myös Ruskovillan pipo hengittää, joten päänahka kiittää :)

Ruskovillan merinovillapipo

Monet ovat varmaan törmänneet hikoamisongelmiin normipipojen kanssa ja hiukset saattavat olla lähes märät ulkoilujen jälkeen. Ruskovillan pipo, kuten kaikki muutkin heidän merinovillatuotteensa, ovat 100% luomumerinovillaa, joten jokaisella tuotteella on samat huippuominaisuudet.

Moni varmaan ajattelee, että esimerkiksi ulkoiluun ja lenkkeilyyn merinovilla on liian kuuma materiaali ja varsinkin pipo hiostaisi ikävästi. Suosittelen testaamaan merinovillaa, sillä yllätyin itsekin kuinka monikäyttöinen materiaali merinovilla on. Sillä voi vuorata itsensä kokonaan eikä siltikään tule hiki :) Enää ei kävisi mielessäkään, että luopuisin merinovillatuotteista.

Pipo, joka hengittää :)

Suosittelen lämpimästi Ruskovillaa =)

Ruskovillan www-sivu

Ruskovillan verkkokauppa 

Ruskovilla Facebookissa

Kuinka tuttuja Ruskovillan tuotteet ovat teille?

Kyllä se on lähdettävä merta edemmäs kalaan ja luovutettava kotivesillä. Viime aikojen kalastelut ovat olleet pelkkää ulkoilua. Mietin miksi olen edes kantanut kalavehkeitä mukana, kun ahven ei vaan syö.

Ollaan käyty ison ahvenen järvellä, Kallavedellä, uusissa ja vanhoissa vesissä, mutta kalaa ei löydy. Olen laittanut merkille, että yleensä sillä järvellä, missä olen kalassa, kalat pitävät suunsa supussa. Ihan vaan vinkkinä muille, että ei ehkä kannata tulla samoille vesille minun kanssa, ellette sitten tykkää tyhjistä reissuista :)

Käytiin Pohjois-Kallavedellä heittämässä yksi reissu ja käyrien mukaan alue näytti tosi potentiaaliselle. Tilasin Viljakaisen Jarnolta (Perza-vaaput) isoja morreja uiteltavaksi hätätilanteissa, eli silloin kun tasurit eivät toimi.

Morrien paino 4g

Jäällä oli söpöjä jälkiä :)

Mitä lie elukoita mennyt, en tunnistanut :)

Puiden latvat tulessa

Päivä oli tuttuun tapaan erittäin vaikea ja päivän saldoksi jäi muutama ahven. Ne tulivat Jarnon morrilla eli kyllä ne morrit MP-reissuilta pelastavat ;)

Ostin Airamin minitermarin, on kyllä kätevä, mahtuu juuri pari kuppia kahvia :)

Viime viikolla käytiin ison ahvenen järvellä ja päivän tavoitteeksi asetin ahvenen. Olisi mukava saada talven ensimmäinen ahven sieltä, kun pari tyhjää reissua oli sinne tehty. Sain minä onneksi yhden raitapaidan, mutta siihen se jäikin. Haukia kyllä tuli vaikka millä mitalla ja ne me jatkojalostettiin pihveiksi.

Oltiin pelipaikoilla jo ennen kasia, ehkä vähän liian ajoissa :)

Kiloon on vielä matkaa..

Olipahan edes vähän aikaa siimat kireinä :)

<3 haukipihvejä <3

Päivän isoin hauki oli 2,6kg, mutta karkuutin yhden vielä isomman. Meinasi luotainkin seota, kun piirsi niin paksua viivaa. Tasuri näytti aika pieneltä siihen haukeen verrattuna. Kieltämättä sydän jätti muutaman lyönnin väliin, kun tuo mörkö alkoi nousta pohjasta.

Näyttö on zoomattu, mutta siltikin se oli iso. Irtosi avannon alla :(

Viikonlopulle ei ollut suunnitelmia ja pähkäiltiin minne mennään lauantaina. Sain Facebookin kautta vinkin lähellä sijaitsevasta hyvästä ahvenpaikasta, joten päätimme lähteä kokeilemaan ihan uutta vesistöä. Sieltä on kuulemma tullut hyvin isoa ahventa ja puolen kilon köllikät ovat peruskauraa. Josko vihdoin pääsisi vähän ahvenruokiakin valmistamaan…

Aamu alkoi ihanasti, kun rannassa oli vastassa tällainen maisema. Ihan uskomaton, ihailin tätä kauan aikaa. Ehdottomasti tämän vuoden nätein hetki!

Kattokaa ny!

Paikka on varmasti hyvä ahvenmesta, kun Ahti on sillä päällä, mutta eihän se sillä päällä ollut alkuunkaan lauantaina. Muutama pieni ahven ja lisäksi haukia. Ja yksi iso hauki vei minun ykköstykistä silmän. Uittelin Kalarosvoa kymmenessä metrissä 12 metrin vedessä, kun näin että kuuteen metriin ilmestyi paksu keltainen viiva. Nostin tasurin viivan yläpuolelle ja välittömästi oli kala kiinni. Melkein välittömästi se oli myös irti ja Kalarosvoraukka menetti toisen silmänsä. Kyllä harmitti, mutta Ykköstykki on ykkönen ja sen vuoksi joutuu kokemaan kovia.

:( nyyh

Käytiin eilen taas Pohjois-Kallavedellä ulkoilemassa, pari kilometriä sai kalaa etsiä, ennen kuin ensimmäiset raitapaidat nousivat jäälle. Muutama ahven puri kuoretasureihin, mutta yhtä nopeasti se syönti loppui, kun oli alkanutkin. Voi vaan haaveilla reissuista, joilta saisi useamman kuin viisi ahventa mukaansa. Ei kovin kummoisia ruokia tehdä viisihenkiselle perheelle muutamasta pienestä ahvenesta, mutta kyllä onneksi pari karvaista kaveria aina mahansa saavat ahvenfileillä täyteen :)

Harmittavan lyhyt syöntipiikki

Kyllä ne syönnillään olivat, kun kuoretta lensi suusta

Vinkki: Sorsasalon laavulta pääsee hyvin jäälle ja ihan ok kalapaikoille :)

Happosen Seppo soitti viime viikolla ja kysyi lähtisinkö maanantaina mukaan Virmasvedelle. Mikä ettei, siellä oli ahven syönyt hyvin viime aikoina, mutta syöntipaikat ovat liian monen kävelykilometrin päässä. Sepolla on kelkka, joten vihdoinkin minullakin olisi mahdollisuus saada hurjia saaliita.

Olin täpinöissäni päivästä ja pilkkikaveri puolestaan lähti kaverinsa kanssa ison ahvenen järvelle. Minulla oli sellainen kutina, että ison ahvenen järvellä syö kala aina, kun en ole siellä. Toissa keväänä pilkkikaveri sai kolme kilon pintaan olevaa kalaa eräällä reissulla ja myös oman ennätysahvenensa. Minä en ollut juuri sillä reissulla mukana, vaikka muutoin kuljettiin yhdessä aina. Tänä aamuna ajattelin, että minun tuurilla Virmasvesi on tyhjää täynnä ja pilkkikaverilla luotain piirtää ilotulitusta.

Ehdin olla Virmasvedellä muutaman kymmenen minuuttia, kun puhelimeen tuli kuva Kalapelen Nulikalla nousseesta reilun kilon ahvenesta. No niin, käännäpä Ahti vielä pikkuisen veistä haavassa. Ja arvata saattaa, että Virmas ei kalaa antanut muutamaa pientä raitapaitaa lukuunottamatta. Räntää rätkytti taivaan täydeltä ja oltiin Sepon kanssa litimärkiä. Vähän taas kyseenalaistin harrastuksen hauskuuden ja järkevyyden, mutta paistaa se päivä risukasaankin joskus. Sitä hetkeä odotellessa =)

Virmasvedellä ensimmäistä kertaa kelkalla

Lainasin jonkun laikkua =)

Kaweri pelitti

Märkiä rättejä taivaan täydeltä

Kyllä näillä pienen osan mahalaukusta täyttää

Juteltiin kotimatkalla Sepon kanssa pienistä jigipäistä, jotka ovat kasvattaneet suosiotaan tänä talvena. Kerroin, että olen nähnyt ihmisten tiedustelevan Facebookissa pieniä jigipäitä, joissa olisi koukku molemmissa päissä. Ahvenelle kaksikoukkuinen jigipää on hyvä, sillä kalat käyvät monesti tökkimässä normijigipäätä päähän ja tartutus on mahdotonta. Kun pääpuolellakin on koukku, jonniinjoutava tökkiminen jää pois ja kala syö koukun :)

Sepolla alkoi näköjään heti raksuttamaan, sillä tasan kaksi tuntia sen jälkeen, kun hän oli heittänyt minut kotiin, hän oli taas meidän pihassa. Tällä kertaa hänellä oli mukana useita erikokoisia ja -värisiä jigipäitä ja raollaan olevan ikkunan takaa kuului: enkö ollut nopee?! Kyllä! Tuota voi tosiaan sanoa tehokkaaksi, ajatuksesta valmiiksi tuotteeksi kahdessa tunnissa. En tiedä miten se Teho-Seppo ehtii tehdä kaiken tuon, mutta jotenkin se vaan ehtii. Nyt siis Puruvedelle lähtee testiin myös muutama jigipää, vaikka kyseessä onkin Tasurihurjien talvitreffit :)

Sepeteus-jigipäät

Jos jigipäät kiinnostavat, niin Seppo aivan varmasti ehtii tehdä niitä teillekin ;) Jigipäitä voi tiedustella vaikka sähköpostitse sepedeus@dnainternet.net

Torstaina on startti kohti Puruvettä ja kylläpä olisi mukavaa saada sieltä kala. Jos sunnuntaina tulen kotiin neljä MP-päivää kokeneena, niin sen jälkeen kyseenalaistan harrastuksen järkevyyden vähän vakavammin. Ensi viikolla kuulette, kuinka muijan kävi, kuulemisiin!

Olen ravannut jäällä lähes joka päivä etsimässä kalaa, mutta tämä kalastusharrastus alkaa pikkuhiljaa muistuttamaan pelkkää ulkoilua, sillä kaloja ei löydy mistään. On kokeiltu eri järviä ja erilaisia kelejä, mutta kalat ovat piilossa.

Viime viikolla käytiin testaamassa uusi järvi ja meillä oli vanhat tutut Markku ja Jere mukana. Olisi mukava kertoa kalatarinoita siltä reissulta, mutta valitettavasti se oli ehkä yksi heikoimmista reissuista ikinä. Meitä oli sentään neljä innokasta kalastajaa ja kalaa etsittiin aamuhämärästä iltahämärään, mutta siltikään useiden kilometrien hangessa tarpominen tai kymmenien reikien kairaaminen ei tuottanut tulosta. Sen piti olla hyvä järvi ja kai se onkin, mutta kuten hyvin tiedetään, kalat yleensä syövät minun lepopäivinä.

Rankan päivän lomassa maistuu makkara

Minulla taitaa olla vieläkin hikikarpaloita otsalla siltä reissulta, huh huh että oli rankkaa. Paluumatkalla rantaan oli vielä kilometri pari, kun tuli tunne, että joko joku saa vetää minut ahkiossa autolle tai sitten otan hullun spurtin ja vedän 25kg painavan ahkion (kyllä, niin paljon painaa ahkio ja pilkkikamat ilman kaloja!) satasta rantaan. No, ei ollut hirveästi innokkaita ahkion vetäjiä, joten kipitin hirveää kyytiä kohti autoa. Oli muuten linssit huurussa sen jälkeen :)

25 kiloa iloa =)

Siitä reissusta me ei opittu mitään, sillä jo seuraavana päivänä lähdettiin kalajahtiin uudestaan. Käytiin Kallavedellä ja tuttuun tapaan päivän saaliin pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Onneksi tykkään ulkoilusta muutenkin, sillä muuten kalareissut olisivat vähän tylsiä. Saimme Markulta kipinän (heh heh) nuotiohommiin ja tehtiin erääseen saareen tulet, jossa paistettiin muutama makkara. Ai että oli hyvvee!

Tyhjä näyttö on tullut tutuksi viime aikoina

Mikrotasurilla mikroahvenia

Kohta päästään lämmittelemään ja syömään

Kelepoo olla tuossa

Reilu viikko sitten lauantaina tehtiin talven ensimmäinen reissu ison ahvenen järvelle ja pilkkikaveri Juha vetäisi heti kilon ahvenen. Sanoin Juhalle, että sinun isojen ahventen kiintiö on vähäksi aikaa täynnä, mutta eihän se sitä uskonut. Käytiin toissapäivänä testaamassa sama järvi toistamiseen ja lähellä oli, että järvestä olisi noussut todellinen mörkö. Juha karkuutti aivan avannon alla elämänsä suurimman ahvenen ja sen tiimoilta taitaa Juhan silmäkulma olla vieläkin kostea. Ison kalan karkuutus on kyllä jotain ihan kauheaa. Minä karkuutin pari vuotta sitten Sotkalla jonkun mörön ja vieläkin se pyörii mielessä.

Ison ahvenen järvi ei ole antanut minulle tänä talvena vielä yhtään ahventa ja viime reissulla sain vain yhden hauen. Hauet ovat kyllä nyt olleetkin vähän tavoitelistalla, sillä purkkikala oli niin hyvää, että sitä täytyy tehdä heti lisää.

Edes jotakin

Happosen Seppo oli tehnyt kevennettyjä tasureita, joissa on räminäkuula sisällä. Hän on huomannut, että vaappujen kalastavuus paranee räminäkuulan ansiosta ja siksi päätti testata kuulaa myös tasureissa. Seppo toi minulle yhden tasurin testattavaksi ja on kyllä mielenkiintoista päästä näkemään räminän vaikutus :)

Sepeteus-vaappujen valmistajan kevennetty tasuri

Melko tyhjiä reissuja on siis heitetty, mutta me ei niistä olla lannistuttu vaan oikeastaan saatu virtaa yrittää vielä enemmän. Kyllähän ne kalat joskus syövät kaiken järjen mukaan. Eilen käytiin Kallavedellä ja reissu vaati päivän aluksi ja lopuksi vähän ponnisteluja, sillä tien ja järven välissä oli metsä. Onneksi ryteikköä ei ollut kilometrikaupalla, mutta kyllä siinä hiki tuli, kun vedin painavaa ahkiota epätasaisessa maastossa. Välillä ahkio aina keikahti ja tavarat tippuivat maahan, mutta mielessä oli ajatus, että ehkä Ahti palkitsee kaiken tämän raatamisen jälkeen.

Hyvissä ajoin liikkeellä

Harmi, kun autolla ei pääse aina rantaan asti :)

Päivä kului ja läheni loppuaan eikä palkintoa kuulunut. Minun tammikuun kalakalenteri vaikuttaisi kyllä olevan täynnä koukun kuvia. Kala ei syö. Ehkä se paastoaa joulukiloja.

Mutta eipä passaa valittaa, sillä täällä Savossa meillä on näin kauniit kansallismaisemat ;)

Sinne vaan ja tossua toisen eteen

Hymyilyttää jo valmiiksi, kun kohta on syke lähellä kahta sataa :)

Käytiin myös tänään ulkoilemassa ja olihan nuo kalavehkeetkin mukana :) Pakkanen oli kiristynyt ja -10C yhdistettynä kylmään tuuleen sai minut maastoutumaan ison vaatekerroksen alle. Yksi kosketus jääkylmään kalaan kesken ulkoilun sai minut anelemaan, että Ahti, älä anna enää yhtään kalaa tai minun sormet paleltuvat. Eikä se antanut :)

Voi kuinka tuttu näkymä siellä taas onkaan

Kalarosvo haki yhden kylmän ahvenen :)

Loppuun vielä vinkki nuorille kalastajille Savon suunnalla: kalastusopas Teemu Hiltusen facebook-sivulla on käynnissä arvonta, jossa on mahdollisuus voittaa kalastusreissu! Mukaan voi ilmoittautua itse tai sitten jos ei ikä riitä facebookailemaan, niin myös esim. vanhempi, tuttava ym. voi ilmoittaa mukaan 6-16-vuotiaan nuoren. Reissu toteutetaan ensi kesänä Tervo-Kuopio-lähialueilla. Linkki Teemun julkaisuun https://www.facebook.com/teemu.hiltunen.988/posts/10208298142386323