Jigailua ja riippumattoretkeilyä Kallavedellä

maanantaina 6.7.2020 | by Jaana Jekkonen | 12 kommenttia

Tiedättekö mitä? Minulla ei ole tällä hetkellä yhtään ikävä talvea! Vaikka tasurin uittaminen kirpeässä pakkassäässä ihanaa onkin, niin kyllä nämä Suomen kesätkin mahtavine aktiviteetteineen ovat upeita juttuja myös.

Viime aikoina Kallaveden aalloilla on saatettu nähdä pörhältämässä yksi musta vene. Olen totaalisen ihastunut tuohon uuteen työkaluuni ja nyt ei tarvitse aina ennen järvelle lähtöä varmistella tuulen nopeuksia ja suuntia, koska uudella veneellä uskaltaa lähteä järvelle kovassakin kelissä. Vanha vene oli sen verran lyhyt, että isoille selille ei viitsinyt ihan aina lähteä ja monesti tyydyttiinkin kalastelemaan suojaisemmissa paikoissa, jos säätiedotus lupaili myräkkää. 

Työjuhta on päässyt tutustumaan Kallaveden saariin, tässä evästauko metsäpalovaroituksen aikaan

Minä olen nyt siis sitten kalastusopas ja moni varmaan kuvittelee sen tarkoittavan kaikkitietävää kalastusgurua. Ehkä suurin osa oppaista sellaisia onkin, mutta itse voin myöntää, että kalastustietämyksessä on vielä paljon aukkoja.

Sehän olisikin helppoa, jos kirjakaupassa myytäisiin opusta: ’Kallaveden kalojen olinpaikat, syöntiajat ja kaikki muu mahdollinen tieto’. Olisin hakenut sen teoksen jo ajat sitten ja lukenut läpi välittömästi. Kalastus olisi tosi helppoa ja kalastusoppaan työtä voisi tehdä itsevarmana saalistakuulla. 

Mutta sellaisia kirjoja ei ole. Se, mitä luonnossa tapahtuu, ei voi koskaan täysin tulla kirjoitetuksi kirjoihin. Siellä on niin paljon arvoituksia ja itse olen sitä opintietä kulkenut vasta pienen matkan. Ja toisaalta se on hienoa, että aina saa oppia uutta ja nähdä ennennäkemättömiä asioita.

Ehkä tuosta ylempää pystyi jo vähän rivien välistä lukemaan, että olen täysin hukassa Kallaveden ahventen kanssa 😅 Kuhat ovat pikkuhiljaa hipsineet normaaleille kesäpaikoilleen, mutta ne ihanan haastavat raitapaidat ovat teillä tietämättömillä. Minulla ei ole hajuakaan missä ahvenparvet huitelevat. Tai ehkä ne menevät välivedessä, kuten viikko sitten bongaamani parvi. Vai ovatko ne sittenkin yhdellä Kallaveden miljardeista matalikoista, niin kuin olivat toissa sunnuntaina, kun Juha nappasi 41cm ahvenen kolmen metrin vedestä.

Etsivä löytää, mutta vain yhden
Tämä nappasi pari metriä veneen alta kahdeksan metrin vedessä

Olen nyt ajanut useamman kymmenen tuntia etsien kaloja ja ahvenet eivät tee tätä hommaa helpoksi. Kuhaparvet ovat hämänneet minua useampaan otteeseen ja olen luullut löytäneeni ahvenparven, mutta ei, kuhia ne ovat olleet ja ainakin viime viikonlopun perusteella voisi jo melkein sanoa, että kuhat ovat liikakansoittaneet Kallaveden. Ja tämä on vasta alkua, nyt parvien koko on ollut joitain kymmeniä kaloja, mutta kunhan eletään muutama viikko eteenpäin, niin parvet voivat olla satapäisiä. Eipä sinne oikein ahvenet enää mahdu. 

Luulin ahveneksi
Luulin ahveneksi
Luulin ahveneksi
Tätäkin luulin ahveneksi =)
Kuhaparvien seasta löytyy välillä yksittäisiä ahvenia

Minulla ei siis ole mitään kuhia vastaan ja kuha on aivan loistava ruokakala sekä mukava jigikala, mutta tykkään myös ahvenista ja toivoisin, että niillekin olisi tilaa. Onko muilla ollut haasteita löytää ahvenparvia tänä kesänä vai onko tässä vain peiliin katsomisen paikka? 😄 

Tänä kesänä olen nähnyt vain kaksi kertaa ahvenparven ja niissäkin keskikoko on ollut pientä
Tämä oli ainoa ahven, jonka ehdin napata yllä olevasta parvesta

Yksi lempiasioistani kalastuksen lisäksi on riippumattoretkeily. Sen jälkeen, kun muutama vuosi sitten hankittiin riippumatot ja alettiin yöpymään luonnossa, kalastusreissut muuttuivat vielä mukavemmiksi. Matossa köllötellessä ehtii katselemaan ympäröivää maailmaa ihan eri tavalla. 

Voikos “makuuhuoneen” ikkunasta oikeastaan hienompaa maisemaa enää ollakaan?

Saaret kätkevät sisäänsä vaikka mitä mielenkiintoista. Monesti tulee mietittyä, että mitähän kaikkea niissäkin saarissa on ajan saatossa tapahtunut. Kaupungissa asuvana harmittaa, kun oikeastaan kaikki alkuperäinen luonnon muokkaama on ihmisen toimesta laitettu uuteen uskoon, mutta saarissa pääsee onneksi vielä sinne ”alkulähteille”.

Siellä luonnon ympäröimänä ei kaipaa sähköä tai muita kodin hienouksia, paitsi jonkunlaisena kännykän orjana on myönnettävä, että laturin johto tulee aina sujautettua retkilaukun sivutaskuun, kännykän kun voi ladata veneessä 😅 Ja Thermacell kuuluu myös vakiovarustukseen, itikat eivät ole minun parhaita ystäviä.

Viikko sitten näissä maisemissa
On se vene aika iso, kun minäkin näytän pikku tytöltä tuolla takapenkillä =)

Kovimmat helteet taitavat tältä kesältä olla ohi, mutta se ei estä luonnossa oleilua. Kalakin taitaa syödä nyt viileällä kelillä paremmin. Jos haluatte lähteä opastetulle kalastusretkelle, niin tervetuloa tänne Savon sydämeen Kuopioon!

Jaa:
Facebook
Whatsapp
Joko luit nämä?
12 kommenttia
Jätä kommentti blogikirjoitukseen

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kommentit
  1. Mika Lundgren kommentoi:

    Yhden parven olen löytänyt , eilen sain parikymmentä ahventa ja siinä se. Lipalla sain, jigillä ei ole tullut juuri mitään kun viime vuonna tähän aikaan sain 10 kg ahventa per reissu. Ja kuitenkin aika monta kilsaa joutuu ajelee veneellä että edes olen saanut pari ahventa. Ei ole parvissa ollut matalalla eikä syvässä todella kumma juttu. Eikä sitten verkoissakaan ole ollut mitään, otin verkot käyttöön tänä vuonna monen vuoden jälkeen mutta eipä niissä ole kun just yks ahven tuurilla on voinut olla. Yleensä luulen tietäväni mistä saa ahventa, joka vuosi olen saanut paljon mutta nyt ei löydy ahventa mitään isoa parvea, yksittäisiä ahvenia tullut sieltä täältä monen tunnin reissuilla.

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Okei, no kylläpä taitaa sitten olla erikoinen kesä ahvenen suhteen muuallakin 🤔

  2. Kari Reinikainen kommentoi:

    Tuttua on ettei ahvenia löydy, ei kyllä pahemmin kuhiakaan – Hki-Espoon vesiltä. Luin aiemman kuvaksen veneestäsi, hyvin suunniteltu ja hienosti toteutettu. Hienoja kuvia taas, osa maisemista tuttuja. Uistelin Kallavedellä 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa, ei tullut silloin kuhia vastaan, joskus harvoin muutama taimen ja kerran järvilohikin. Hyvää kesän jatkoa. Kyllä ne ahvenparvetkin vielä tulevat vastaan, ehkä.

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Kiitos Kari! Ja onpa kiva kuulla, että tunnistat kuvista maisemia. Joskus kun mietin mitä kaikkea saaret ovat menneisyydessä nähneet, niin sinut ne siis ainakin ovat joskus muinoin nähneet uistelemassa 😅 Samoja vesiä siis ollaan koluttu.

      Erikoinen tuo kuhajuttu, ei uskoisi, että kuhia ei silloin ollut ollenkaan ja nyt niitä on joka paikassa. Milloin lie alkaneet kuhaa Kallaveteen istuttamaan 🤔

      Toivotaan, että ahvenia alkaa pian löytymään, mukavaa kesää! 👍😊

  3. jari Leskinen kommentoi:

    Joo. Tutuilla vesillä ahvenet löytää, jos on vuosien kokemus. Nyt on tullut kuhia näistä ahvenpaikoistakin. Toki vielä kuhia on vain ollut vähän, mutta aika näyttää, joutuuko ahvenet väistymään. Terveiset Pohjois-Kallavedeltä!

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Kiitos terveisistä ja takaisin sinnekin suunnalle! Ja tällä toisella puolella on kierrelty tuttuja ja tuntemattomia paikkoja, mutta eipä näy silti, elän kuitenkin toivossa ja harjoittelen jatkuvasti 😅

  4. Mika Lundgren kommentoi:

    Ei ole ahven kai vielä parvissa että sen takia ei tule ahventa. Monesta paikkaa tänäänkin kokeilin ja saalis olis kaksi ahventa huh huh. Muutama isompi hauki ollut jigissä kiinni mutta ahventa haluaisin että en sit tiedä mistä niitä saisi. Ei näin huonoa kesää ole ollutkaan ettei ahventa tule.

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Joo nyt olen itsekin huomannut, että ihan muutaman kalan ahvenparvia on saattanut kaikuluotaimen näytöllä vilahtaa. Jäädäänpä siis odottelemaan, että kalat parveutuisivat isompiin ryhmiin ☺️

  5. Timo kommentoi:

    Onko ollut asiakkaita? Ootko saanut kalastusoppaan koulutuksen?

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Pikkuhiljaa toiminta käynnistyy. Ja en ole opiskellut kalastusoppaan ammattitutkintoa, koska sitä ei Kuopiossa voinut opiskella, mutta kävin luonto-ohjaajakoulutuksen, johon sisältyi myös vuokraveneen kuljettajatutkinto.

  6. TomiW kommentoi:

    Moi Jaana ja onnea tutkinnosta :) Tässä vasta tutustun blogiisi ja sitä on mukava lukea. Itsekin olen harkinnut luonto-ohjaajakoulutuksen tutkintoa tai sitten kalastusoppaan ammattitutkintoa. Vielä kun löytyisi Päijänteeltä ne kalapaikat :D Pitänee hommata keulamoottori ja parempi luotain. Kireitä siimoja.

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Moi ja kiitos! Ehdottomasti vaan opiskelemaan, haittaa siitä ei ole ja eihän se opiskelu velvoita myöhemmin mihinkään. Sieltä kuitenkin saa uusia ideoita ja näkökulmia kaikkeen ja myös rohkeutta siihen oman unelman toteuttamiseen. Luonto-ohjaajaopinnot olivat niin kivat ja monipuoliset, että jokainen meidän luokan opiskelija oli lähes tippa linssissä, kun opinnot loppuivat. Kysyttiinkin saataisiinko tulla uudestaan samalle luokalle =D Jos ala on kiinnostava, ei opiskelukaan ole missäään vaiheessa pakkopullaa vaan kouluun lähtöä odottaa joka päivä innokkaana.

      Ja ne kalapaikat.. itsekin koko ajan hiki hatussa niitä etsin, ei tästä valmista tule koskaan =) Kireitä siimoja!