Kesän odotusta

torstaina 12.5.2022 | by Jaana Jekkonen | 0 kommenttia

Ohi on pilkkimiset tältä talvelta! Kulunut pilkkikausi olikin ennätyspitkä, enpä muista milloin olisi vielä huhtikuun loppupuolella pilkitty. Kausi alkoi joulukuun alkupuolella ja päättyi 23.4., ehdittiin pilkkiä siis neljä ja puoli kuukautta, aivan mahtava talvi pilkkihullulle. Toki helmikuu oli olosuhteiden (=noin 40cm lunta/loskaa/vettä) takia vähän hiljaisempi kuukausi pilkkimisen suhteen. 

Kuluneena talvena sain hyvin ahvenia, yllätyin ihan itsekin. Yleensä tasuripilkkijälle niitä tyhjiä päiviä kertyy paljon, mutta tämä pilkkikausi kyllä toi ahventa ruokapöytään. Toki tyhjääkin on pyydetty, luonnollisesti 😅

Kalat ovat myös pääosin olleet hyvänkokoisia ja useilla reissuilla on puoli kiloa ylittynyt. Kilon rajaa ei kolkuteltu, vaan talven isoin ahven jäi jonnekin 800 gramman hujakoille. 

Nulikka suussa
Kalapelen Nulikka värissä hile lilanorssi antoi tänä keväänä aikamoisia saaliita
Vain toinen kaikuluotaimen kanssa pilkkivä ymmärtää miltä tämä tilanne tuntuu =)
Kalakeli
Kalapelen Nulikka
Mr. Manun pieni karvapyrstö
Mr. Manun iso kevennetty tasapaino
Totuus on toisinaan tämä

Me myytiin moottorikelkka helmikuun alussa, jonka jälkeen kalapaikat tuli katsottua aina vähän lyhyemmän matkan päästä rannasta. Helmikuun huonojen kelien jälkeen pilkkiminen alkoi taas todenteolla maaliskuussa ja sen jälkeen pilkkisaappaita kulutettiin ihan kunnolla. 

Jäällä oli tosi hyvä kulkea ja vaikka matka ei aina edennytkään yhtä nopeasti kuin moottorikelkalla, niin se kuitenkin eteni. Hitaasti, mutta varmasti. Muutamia reissuja pääsi onneksi potkurillakin kulkemaan. Maalis- ja huhtikuun pilkkimisten ansiosta askelpankkiin kertyi yli puoli miljoonaa askelta, joten on sillä moottorikelkattomuudella näköjään ihan terveysvaikutuksiakin 😅

Kauden neljä viimeisintä pilkkireissua olivat saaliin kannalta aivan mahtavia ja ne suuntautuivat Virmasvedelle ja Nilakalle. Virmasveden reissuilta kannettiin fileahventa kotiin yli 10kg ja Nilakalla saalis tuplaantui, saatiin 20kg fileahventa. Siitä oli hyvä laittaa ahvenfilettä vakuumiin rospuuttoajalle. Ja niiden tulevien tyhjien päivien varalle 😅

Viimeisiä viedään
“Tuohon me haksahdettiin”
Ursuitin MPS oli kaikilla talven pilkkireissuilla päällä, tässäkin kuivapuku on päällysvaatteiden alla
Kevätjäillä Mr. Manun pienet karvapyrstöt ovat luottopelejä
Kaislikon kohdalla aika tummaa jo…
Pehmeää on

Liveluotain oli suurena apuna, kun sillä näki kuoreparvet ja niiden alla syömässä olevat ahvenet. Pystyi menemään suoraan herkkuapajille ja parhaillaan avannon alla odotti lähes 20 ahventa nälkäisinä. Kun niillä oli syönti päällä, ne eivät säikähtäneet edes kairaamista. Yleensä ahvenet säikkyvät kaikkia jään päältä kantautuvia ääniä, sen on päässyt liveluotaimen avulla todentamaan.

Ahvenet kuoreparven alla

Vuonna 2021 jäät lähtivät Kallavedestä 7.5. Olin aivan varma, että tänä vuonna mentäisiin rutkasti sen yli, sillä pilkkikausi kesti niin pitkään. Lämpöiset kelit kuitenkin nopeuttivat jäiden sulamista ja viime vuodesta jäätiin vaan neljä päivää jälkeen. Tänä vuonna Kallavesi vapautui jäistä 11.5. 

Vene on vielä talvisäilytyksessä ja vedetkin ovat sen verran kylmät, että ihan hirveää hoppua ei järvelle vielä ole. Siltikin mahanpohjassa tuntuu jo pientä kutinaa, aina se avovesikauden aloitus on yhtä jännää 😊 

Jaa:
Facebook
Whatsapp
0 kommenttia
Jätä kommentti blogikirjoitukseen

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kommentit