Kolme plus yksi

maanantaina 3.4.2017 | by Jaana Jekkonen | 0 kommenttia

Takana on neljä kalareissua, joista kolme lähes tyhjää ja yksi täysi :) Viime viikolla vannoin, etten mene enää Juurukselle näillä jäillä, mutta käväistiin sittenkin ottamassa aurinkoa siellä yksi päivä.

Juuruksella oli vielä jäätie käytössä ja autoja kulki edestakaisin, joten uskaltauduttiin Lynkkiksellä lähialueille. Kuten jo äsken mainitsin, päivä kului aurinkoa ottaessa. Tiesin kalojen syönnin olevan heikkoa jo kotoa lähtiessä, sillä koko päiväksi oli luvattu auringonpaistetta pilvettömältä taivaalta. Harvemmin sellaisilla keleillä ahvenilla on syömäkarkelot. Tyhjin kalapussein siis saavuttiin rantaan.

Juuruksella kelpasi nauttia kevätpäivästä

Toinen lähes tyhjä reissu tehtiin lauantaina Sotkalle. Siellä oli perjantaina kala syönyt hurjana ja kavereille oli noussut kuhia ja puolen kilon ahvenia. Me hyökättiin lauantaina samoille paikoille, mutta päivän saaliiksi jäi yksi 32cm ahven. Hurraa.

Aamuhämärässä taas liikkeellä

Auringonnousun aikaan tuli päivän ainoa ahven

Päivän ainokainen

Jäätilanne Sotkalla on vielä toistaiseksi tosi hyvä. Lauantaina siellä porukka jopa ajeli autoilla ja nyt on kuitenkin jo huhtikuu. No jospa sitä kelkallakin uskaltaa vielä muutaman päivän käydä…

Olemme käyneet aiempina vuosina muutaman kerran Sonkarilla ja se on lupaillut meille hyvää. Viime kevään reissusta kirjoitin blogiin Sonkarilla suupielet messingillä. Sieltä on nyt kuulemma pitkin talvea saatu hirmuisia kasoja ahvenia ja tottakai meitäkin kiinnostaisi tiskialtaallinen isoja raitapaitoja.

Päätettiin tehdä sunnuntaina päivän reissu Sonkarille ja lähdimme Kuopiosta jo kuudelta ajamaan. Ajomatka oli noin 80 kilometriä, joten se pilkkireissu oli pisin yhden päivän reissuista ikinä. Minun mummola on lähellä Sonkaria, joten pääsimme mummolan rannasta ajamaan kelkalla suoraan järvelle.

Lynkkis maakuntamatkailee

Matkaa oli vain muutama kilometri, joten päästiin kalapaikoille nopeasti. Sain Janne-serkulta paikkavinkkejä, mutta valitettavasti kala oli huonolla syönnillä. Janne on itse pilkkinyt ahvenia pienillä morreilla, mutta minun morrivarastoista löytyy lähinnä jättimorreja.

Tasuri ei toiminut alkuunkaan, joten sitä oli ihan turha heilutella. Virittelin morrin siiman päähän ja sehän oli tehokas kapistus, heti lähti viiva pohjasta kohti. Jes, tästäkö se tiskialtaan täyttö alkaa!? Kala nousi morrille ja kun sain nostettua sen jäälle, en tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. SÄRKI! Siinä yksi syy miksi pilkin tasureilla :)

Upea saalis

En luovuttanut ahventen suhteen ja jatkoin morrin uittelua. Pohjassa kyllä oli kalaa, mutta ne olivat niin huonolla syönnillä, että edes morri ei kelvannut. Välillä pienen silpun sekaan piirtyi isojakin kaloja, mutta eihän niitä saanut ottamaan millään.

Kyllä siellä jotain parempaakin olisi ollut seassa

Juha sai jallitettua pienellä morrilla muutaman ahvenen, joista suurin oli vajaa nelisatanen. Sen jälkeen pitkästä aikaa minullekin nousi taas pohjasta viiva määrätietoisesti ja tärppäsi. Nostin kalan jäälle ja deja vu, särkihän se siinä taas. No niin, taidan unohtaa nämä toukkahommat ja pyytää mieluummin tyhjää.

Päivä oli tosi vaikea ja kaiken lisäksi vielä märkä, sillä iltapäivällä saapui sankka ja vetinen lumisade. Päätettiin luovuttaa ja hurautettiin mummolaan nautiskelemaan herkullisesta nakkikeitosta. Ehkä ensi kerralla Sonkari heltyy…

Sakea lumisade

Nälkä!

Tänään suuntana oli Sotka ja nyt sitten vihdoin päästiin ahventen makuun, sillä Sotkahan oli kiltti kuin mikä. Pitkästä aikaa päästään tekemään patakukkoa, nam nam! “Harmi”, kun patakukon joutuu tekemään fileistä =D

Maa valkeana lumisateiden jälkeen

Viime viikolla Sotkan antamat ahvenet jatkojalostin ahven-pekonirulliksi, ihan älyttömän hyvää ja helppoa ruokaa! Tai onko se nyt niin helppoa, kun niin harvoin saa ahvenia saaliiksi. Mutta kun ahvenet ovat pyydetty, sen jälkeen loppu on helppoa. Ahvenfile kääritään pekoniin, ripaus suolaa ja hammastikulla rulla kiinni. Rullat kypsyvät nopeasti uunissa ja ne myös häviävät nopeasti parempiin suihin..

Rullat menossa uuniin

Sotka siis oli tänään yllättävän höveli. Aamulla pelkäsin ahvenen syönnin olevan huonoa, sillä ilmatieteenlaitos lupaili pilvettömältä taivaalta porottavaa aurinkoa. Onneksi jostain tuli vähän pilviä suojaksi.

Lauantaina näimme Sotkalla kuhia, mutta emme saaneet niitä ottamaan mihinkään. Tänään aloitimme kalastuksen samalta paikalta ja taas kuhia näkyi silppuparvien alla pohjassa. Hitaasti pohjasta nousevia viivoja, jotka eivät nousseet kuin maksimissaan metrin ja sitten painuvat takaisin.

Sain yhden kuhan tärpin jigiin, mutta se oli hentoinen, eikä kala pysynyt kiinni. Vaihdoin Kalapelen tasurin, joka sitten kelpasi vähän paremmin. En ole saanut kahteen vuoteen talvella kuhaa ja tänään vihdoin yksi alamitta kävi tervehtimässä. Pikkukuha tärppäsi Kalapeleen. Olisihan se mittakalakin kelvannut, mutta ehkä joskus toiste.

Vauvakuha

Kuhia oli turha jallittaa, kun ne eivät tärpänneet mihinkään, joten siirryin kymmenestä metristä hieman matalampaan. Ahven on ollut Sotkalla viime aikoina 7-8 metrissä ja niin myös tänään.

Kiitti Sotka

Kalat olivat tosi nirsolla otilla ja ainoa toimiva tasuri oli keltamahainen Kalapele. On se Leinon Pekka huippu mies tekemään tasureita! Tuo keltamahainen tasuri on nyt viime aikoina ollut paras tasuri Sotkalla ja myös eräs kaveri on saanu keltamahaisella Kalapelellä Sotkalta ihan hurjia saaliita. Jännä juttu, että muut tasurit eivät tällä hetkellä toimi, mutta kun Nulikan pistää väliveteen päivystämään, ei mene kauan, kun nälkäisiä ahvenia alkaa vilistä näytöllä.

Päivän ottipeli Kalapelen Nulikka keponen

Pari kalaa joudun tänään ronkkimaan morrilla, mutta muutoin kalat tulivat Nulikalla. Ehkä se ahven sittenkin alkaa aktivoitumaan kevättä kohti, vihdoin sain minäkin täytettä tiskialtaaseen :)

Minun ja Juhan yhteissaalis

Jaa:
Facebook
Whatsapp
0 kommenttia
Jätä kommentti blogikirjoitukseen

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kommentit