Ihan mahtavat neljä päivää takana. Meillä oli Facebookin tasurihurjat-ryhmän kanssa Puruvesi-treffit ja innokkaimmat olivat kokonaisen viikon paikalla. Me lähdettiin torstai-aamuna ajamaan puoli kuudelta ja kello 9.17 laskin tasurin avantoon :)

Olen kuullut Puruvedestä hurjia juttuja ja sieltä on noussut älyttömiä saaliita. Kahden kilon ahvenet ovat ihan mahdollisia saavuttaa, jos palaset loksahtavat kohdalleen. En asettanut itselleni oikein mitään tavoitteita, sillä Puruvesi on niin iso vesistö, että sieltä tosissaan joutuu etsimään kalaa. Ajattelin, että kunhan nyt yhden ahvenen saisi ja se tavoite onneksi täyttyi.

Reissun kohokohta oli ehdottomasti tavata Kalarosvon valmistaja Tommi Joensuu. Kyllä me kuunneltiin korvat höröllä sen tasurijuttuja ja viisas on mies, ei voi muuta sanoa. Ja ei passaa unohtaa Kalapelen valmistajaa Leinon Pekkaa, sanoinkin heille, että tämä oli meille fanitapaaminen, kun päästiin tapaamaan omia idoleita :) Siinä on kaksi mestaria, jotka eivät turhia höntyile.

Pekka antoi minulle muutaman Kalapelen Nulikan, se on muuten ollut tosi kova kilon ahvenen tasuri tänä talvena. Pekka on saanut tosi paljon palautetta ja kyllä isot ahvenet ovat ihan rakastuneita Nulikkaan.

Kalapelen Nulikka kevennettyjä, upeita!

Porukka oli kalastanut jo kolme päivää, kun me mentiin paikalle. Alkuviikko ei ollut isoja saaliita antanut, mutta torstaina ammattimiehet räjäyttivät pankin. Kilon kaloja ei löytynyt, mutta puolikkaita senkin edestä. Neljän päivän aikana me tajuttiin Juhan kanssa, että kyllä me painitaan vielä ihan eri sarjoissa kuin tekijämiehet. He menevät jäälle, etsivät kalat ja nostelevat ne pois. Ei se sen vaikeampaa näköjään ole.

Aamuinen maisema mökin ovelta

Oma reissu meni kalojen puolesta surkeasti. Ensinnäkin kalastussyvyydet ovat jotain ihan muuta, kuin kotivesillä. Tänään yhdessä vaiheessa pilkin viidessätoista metrissä ja mielessäni ajattelin, että olen liian matalassa. Aika nurinkurista :) Kaksikymmentä metriä oli antoisin syvyys.

Perjantaina oli kunnon sumu

Neljä päivää avarti aika paljon asioita. Päivät opiskeltiin järvellä kalastusta ja illat kuunneltiin tasurimiesten neuvoja. Tommi antoi meille Puruvedellä hyvin toimivat flash-tasurit, jotta meillä olisi varmat ottipelit ja näytti kartasta ottipaikat. Meidän ei olisi tarvinnut, kuin onkia kalat pois, mutta jostain syystä kala vaan ei ikinä ollut meidän avantojen alla, vaikka kyllä sieltä kiloisia joka päivä joillekin nousi.

Flash-kylkisestä Kalarosvon kevennetystä löytyy kaikki maailman värit

Kyllä tuolla saisi kaksi viikkoa menemään nopeasti ja varmaan vasta viimeisenä päivänä olisi niin sanotusti kartalla. Neljä päivää oli tosi lyhyt aika etsiä kalaa tuon kokoisesta järvestä ensikertalaisena. Aika paljon tuli tuijotettua syvyyskäyriä ja mietittyä, että missä kala voisi olla.

Moneskohan vapa vastaiskussa poikki =)

Viime viikolla olin Sepon kanssa kelkalla kalassa ja kerroin meidän tulevasta reissusta. Sanoin, että meillä on kelkka vuokralla Ruokkeelta ja Seppo sanoi, että sen reissun jälkeen te hankitte oman kelkan. Naureskelin ja sanoin, että ehei, ei tule meille kelkkaa.

Nyt sitten kävi niin, että kelkkakuume iski. Huristelin reilut 80km pitkin Puruvettä ja eipä se kalattomuus haitannut, kun sain kaasutella kelkalla. Se oli niin mukavaa! Myykää minulle kelkka, haen huomenna =D

Puitteet kohdillaan! Ilkalle suurkiitos kypärälainasta :)

Kyllä kelkan avulla voi kalastaa paljon tehokkaammin ja tyhjän paikan vaihto käy hetkessä. Meillä olisi kotivesillä tosi mielenkiintoisia paikkoja kokeiltavana, mutta kun niille ei pääse koskaan. Kyllä avautuu ihan uusi maailma Kallavedelläkin, jos pääsee minne päin vaan kalaan. En malta odottaa!

Ukko rekeen ja menoks!

Puruvesi antoi meille vain muutaman ahvenen päivässä. Torstai-iltana saatiin onneksi Tommin mökkiläisiltä sen verran kalaa, että päästiin paistamaan ja maistamaan Puruveden ahventa. Heillä oli varmaan 20kg filekalaa ja Pekka pähkäili, että kyllä näistä kaloista osa joutaa, kun huomenna se on taas sama ruljanssi edessä ☺Ja niinhän se oli :)

Nam

Meidän mökissä oli minun ja Juhan lisäksi Riikka ja Jaakko. Ostin Jaakolta pari tasuria ja kyllä ovat hyvännäköisiä!

JTSL-kevennetyt

Tapasin myös PP-Lures tasureiden valmistajan eli Perttulan Petrin. Petri antoi testiin pari tasuria ja kyllä minua melkein hävettää, kun niin surkeasti löysin kalaa Puruvedestä, vaikka ottipelit oli ainakin kunnossa. Ehkä minä huristelin moottorikelkalla onneni ohi, onkohan se kelkan hankinta sittenkään niin hyvä idea…

Etukoukusta jigipyrstöön pituutta 15cm =)

Kuva ei anna oikeutta tälle tasurille, luonnossa ihan älyttömän hieno ja nuo yksityiskohdat, huh huh!

Puruvedellä oli tosi hienoja railoja. Ne olivat pitkiä ja korkeita ja kyllä ne asettivat haasteita liikkumiseen, kun niitä oli niin paljon eikä yli päässyt kuin kävellen.

Hienoin toimisto ikinä!

En ole koskaan nähnyt missään niin paljon pientä ahventa, mitä Puruvedellä. Sain niin paljon nousuja tasurille, että ei tosikaan. Harmi, kun yhtä paljon tuli myös laskuja. Vesi on ihan tajuttoman kirkasta ja kala näkee tasurin jo lähes avannon alta, vaikka vettä olisi parikymmentä metriä. Pienet ahvenet saattoivat nousta kymmenen metriä tasurille ja luotain piirsi aina välillä ilotulitusta. Ne kalat kun olisivat olleet jättiläisiä, ai että :)

Ihan ensimmäinen ahven Puruvedestä, harva taitaa tietää, että siellä on myös näin pieniä kaloja =D

Katsottiin tasureiden uintia avannosta ja tasurin näki vielä ihan hyvin, vaikka se oli viisi metriä avannon alla. Ihan uskomatonta miten tasurin väri muuttuu vedessä ihan erilaiseksi. Miten voi olla mahdollista, että tumma selkä muuttuu vedessä helmiäisen vaaleaksi, outoa. Vieläkin hämmästelen yhtä Kalarosvon selkää..

Hei ahven, sulla on ruokaa suupielessä!

Lauantaina käytiin porukalla yhdessä syömässä ja tässä vielä ryhmäkuva Tasurihurjista. Lauantaina oli leikkimielinen pilkkikilpailu, jossa suurimman ahvenen saaja sai pokaalin ja rasiallisen hienoja tasureita. Mikahan sen pystin kotiin vei, kuten se uhosikin jo ennen treffejä :)

Tasurihurjat koossa, yksi näistä löysi tänään kiloisenkin, onnittelut! :)

Hieno palkinto, onnea Mikalle :)

Reissu oli ihan täydellinen vaikkei kalaa oikein löytynytkään. Tapasin ihania ihmisiä ja opin paljon uusia asioita. Kelkkakuume on kova ja kyllä se on nyt tosissaan alettava kelkkaa etsimään.

Kiitos kaikille mukana olleille, ikimuistoiset treffit =)

Kerkesinpäs vielä pilkille ennen kovia pakkasia. Loppuviikoksi on luvattu todella kylmiä kelejä ja kyllä -30C pakkanen pitää jopa tämmöisen pilkkihullun sisätiloissa.

Käytiin eilen ja tänään testaamassa uusia paikkoja Pohjois-Kallavedellä ja ensivaikutelma oli hyvä. En ollut ostanut tänä talvena vielä toukkia, mutta eilen aamulla tein poikkeuksen ja hain toukkapurkin hätävaraksi. Olen tasuripilkkijä, mutta suurimpina epätoivon hetkinä saatan uittaa myös morria. Jos luotain piirtää kalaa alle ja kaikki rasioiden tasurit on kokeiltu, morri saattaa olla taikasana nirson ahvenen jallituksessa.

Aamuhämärässä luotain piirsi vielä tyhjää

Eilen löysin kalaa, mutta niille ei kelvannut mikään. Siispä laskin ison sinisen morrin ahventen nenän eteen ja nehän hullaantuivat siitä. Minä taas hullaannuin niistä ahvenista. Olin juuri tuijottanut tunnin pari niitä nirsoilevia raitapaitoja ja yksi pieni sininen pallo muutti niiden ruokahalun täysin. Ensin ei muka ruoka maistunut, mutta sitten kaikilla olikin kurniva nälkä.

Oli ihanaa nostella ahvenia jäälle, ainoa miinuspuoli oli jäätyvät sormet. Myös toukat ehtivät jäätyä koukkuun joka kerta, kun kokeilin josko tasuri toimisi. Minullahan on tapana sulatella vaparenkaita ja avokelaa kielellä, jos siima on jämähtänyt vaparenkaisiin kiinni. Eilen havahduin siihen, kun meinasin sulattaa morrissa olevia toukkia kielellä. Hupsista, ihan niin pilkkihullu en sentään ole ;)

Kyllä pelkällä morrillakin voi saada isoja ahvenia :)

Kaloilla oli eilen pari syöntipiikkiä ja loppujen lopuksi ihan hyvin saatiin filekalaa mukaan.

Yhteissaalis eiliseltä

Morritteluasento

Olen kuullut, että banaanit tuovat huonoa onnea kalassa, mutta koskaan en ole niin taikauskoinen ollut, että olisin jättänyt eväsbanaanit kotiin. Eilen aamulla pilkkikaveri unohti eväsbanaaninsa auton katolle ja heti kala söi hyvin? Hmm… toisaalta, eräs kaverini toivotti minulle eilen kalaonnea…

Ehkäpä tästä lähtien jätän banskut suosiolla kotiin

Tänään käytiin samoilla suunnilla kalassa kuin eilen. Emme ehtineet kalastaa koko päivää, vaan kello oli jo yli yksitoista, kun saavuimme jäälle. Etsin seitsemän metrin vettä, sillä edellisenäkin päivänä kala löytyi siitä syvyydestä. Menin hieman liian matalaan ja vettä olikin alla vain viisi metriä.

Pistin Kalarosvon kuoreen uimaan, sillä eilisillä ahvenilla oli kuoreita mahassa, osa jopa sulamattomia. Luotain alkoi piirtää heti eloa pohjaan ja tasurille tulikin useampia nousuja. Kalat kävivät tökkimässä ja epäilin niitä ihan pieniksi ahveniksi, joita ne todennäköisesti olivatkin. Ajattelin siirtyä vähän syvempään. Samassa näin isomman viivan lähtevän pohjasta ja se nousi suoraan tasurille pari kolme metriä. Kala tärppäsi ja päivän ensimmäinen ahven oli jäällä. Okei, en taida siirtyäkään syvempään, sillä vaaka näytti ahvenelle painoksi 570g.

Köllikkä

Talven isoin 570g, tästä suunta ylöspäin ;)

Pistin Kalarosvon takaisin uimaan ja jätin sen yli kaksi metriä pohjan yläpuolelle. Näyttö pamahti täyteen ahventen nousuja. Huh huh, pitkästä aikaa ilotulitus! Ai niin, nythän onkin uusi vuosi.. Kalojen keskikoko ei ollut mitään suurta, mutta välillä sieltä löytyi aina parempi seasta. Kokeilin muitakin tasureita, mutta tänään Kalarosvon kuore oli ainoa tasuri, joka sai aikaan ahventen joukkohyökkäyksen pohjasta. Tuo tasuri, jota kutsun myös nimellä ykköstykki, on ollut minun lempitasuri siitä saakka, kun sen viime talvena sain =)

Tasuria piti uitella 2-3 metriä pohjan yläpuolella, sen alempaa eivät kalat tärppineet

Tämä tasuri on ollut minulle antelias

En kärsinyt pilkkiä ollenkaan ilman rukkasia, joten morrihommat sai unohtaa. Ahvenet nousivat tosi hanakasti tasurille, mutta se loppusilaus eli tärppi jäi aina puuttumaan. Pari tuntia kalaa oli hurjana alla ja tein itselleni kolme avantoa vierekkäin, joista jokainen antoi kalaa.

Välillä rosvo syötiin päätykoukuistakin

Jos keli olisi ollut lauhempi ja olisin voinut pilkkiä morrilla, luulen, että saalis olisi ollut tosi iso. Toisaalta voi olla, että ahventen keskikoko olisi pienentynyt huimasti. Noh, joka tapauksessa olen erittäin tyytyväinen päivään ja talven ennätysahvenkin tuli tänään.

Minulle toivotettiin muuten myös tänään kalaonnea, joten kyllä se on tehokas toivotus, paljon tehokkaampi, kuin kireät siimat ;)

Onko muualla ahven syönyt lähipäivinä hyvin?

Kyllä se pilkkiminen on kivaa eikä jäältä meinaisi malttaa olla pois ollenkaan. Muutaman päivän putki tuossa tulikin vedettyä =)

Ollaan koluttu Sotkanselkää muutamana päivänä, ainoa poikkeus tehtiin eilen, kun käytiin ensimmäisen kerran Kallavedellä. Sotka on ollut vaikea, ihan yksittäisiä ahvenia sieltä täältä ja melkein enemmän on saatu havaintoja hauista, kuin ahvenista. Ilmiselvästi on ongittu vääriä paikkoja, kun jotkut sieltä ovat kuulemma pussitolkulla isoja ahvenia kantaneet.

Sotkal eka, Sotkal vika

Torstaina löytyi jotain pientä :)

Ahvenille maistui sama Lunkerin jigi kuin kesällä

Jäätilanne Sotkalla on hyvä, kunhan ei mene liian lähelle laivaväylää. Oli vähän omituista pilkkiä, kun jäänmurtaja ja isoja laivoja huristi takaa ohi :)

Toisilla on vielä avovesikausi menossa :)

Eilen siis käytiin Pohjois-Kallavedellä ja siellä oli jopa parempi jää, kuin Sotkalla. Ainakin aluksi luulin niin, nimittäin yhden saaren vieressä olikin joku vaarallinen virtapaikka ja teräsjäätä oli vain kolme senttiä kohvan alla. Kyllä muuten peruutin aika nopeasti samoja jälkiä takaisin, kun niin ohuen kohdan löysin. Petollista siis, vaikka jossain kohti saattaa olla jopa 15cm teräsjäätä.

Eilen kala söi huonosti, aivan kuten koko pilkkikauden ensimmäiset päivät. Aamupäivällä sain muutamia pieniä ahvenia ja oikeastaan enemmän keskityin valokuvien ottoon. Siellä oli niin kaunista ja räpsin kännykän muistin puolilleen kuvia.

Oltiin jäällä puoli yhdeksältä eli ennen auringonnousua. Aurinkohan nousee puoli kymmenen aikaan, mutta ei siellä jäällä silti pimeää ollut. Keli oli unelma, ei ollut kova pakkanen eikä tuullut. Mikäpä olisi ollut kaloja nostellessa.

Puijon torni auringon nousun aikaan

Iltapäivällä laitoin Veli-Pekka Hammon kevennetyn pikkutasurin ensiuinnille Kallaveteen. Tasurin värit on tehty minun toiveiden mukaan ja ajattelin juurikin Kallavedellä toimivia sävyjä, kun kerroin Veli-Pekalle toivevärejä tasuriin.

Laskin tasurin avantoon ja jätin uimaan väliveteen. Pohjasta lähti välittömästi iso kala hitaasti kohti tasuria. Nyt on muuten ahven, tulee niin määrätietoisesti kohti. Odotin vain tärppiä ja kun kala tuli kohdalle, se tärppäsi heti. Ja arvatkaapas mitä sitten tapahtui? Melkein tulee kyynel silmään, kun ajattelen eilistä. Vapa katkesi!!!

Tartuin epätoivoisesti siimasta, josko kala olisikin vielä siellä, mutta ehei. Vaihdoin äkkiä tasurin toiseen onkeen ja sillä välin luotain piirsi kunnon ahventen ilotulitusta avannon alle. Laskin tasurin kalojen yläpuolelle ja yksi kala sieltä lähti taas nousemaan. Se ei piirtänyt lähellekään samanlaista viivaa, eli koko oli paljon pienempi. Kala tärppäsi ja tällä kertaa vapakin kesti, harmi, kun ensimmäinen ahven ei tullut ylös asti.

Veli-Pekka Hammon tasuri

Näiden avulla yritin houkutella parvea takaisin, ei tullut :(

Parvi meni menojaan enkä löytänyt sitä enää. Suunnattiin iltapäivällä kohti rantaa ja kai se pitää ajatella positiivisesti, olinhan taas yhtä kokemusta rikkaampi. Huoh.

Hienot maisemat lohduttivat

Viime yönä heräsin kolmelta ja kieltämättä eilinen tilanne pyöri päässä. Kyllä voikin harmittaa yksi ahvenen karkuutus paljon :( Tänään siis olin aamuvirkkuna, enkä saanut enää kolmen jälkeen unta. Ajattelimme käydä testaamassa vaikean Sotkan vielä kerran, ennen kuin pitäisimme pilkkitauon. Joulu vähän sotkee harrastusta, en ole kyllä koskaan aiemmin päässyt ennen joulua pilkille, joten ei ole tämmöisiä ongelmia ollut. Hei, nyt keksinkin mitä haluan Ahdilta joululahjaksi.. se liittyy lihaviin raitapaitoihin.

Oltiin Sotkanniemen rannassa kahdeksalta ja aika hämärää oli vielä siihen aikaan. Kierrettiin vanhoja edellisten päivien paikkoja, joista oli tullut muutamia ihan hyviä ahvenia. Viikolla pilkkikaverin isoin oli 400g.

Hämärän rajamailla

Tänään ei näkynyt oikein missään mitään. Jotain pieniä 100-150g nousi välillä mikrojigillä, mutta ensin sai kyllä houkutella hurjana, ennen kuin kalat suostuivat tärppäämään. Iltapäivän puolella sanoin muille, että lähden rantaa kohti. Kun ei syö, niin ei syö.

Menin kokeilemaan vielä aamun ensimmäisen avannon ja kas kummaa, pohjassa näkyi kaloja. Isoa tasuria niille ei uskaltanut tarjota, vaan pistin Rannan Henriltä saamani AK-tasapainon uimaan. Siinä on mätikoukku ja taitaa olla minun ainoa tasuri, jossa on värikoukku. Ehkä se maistuisi varovaisille kaloille…

Laskin tasurin kalojen yläpuolelle ja nehän ihastuivat siihen. Nostelin muutamia raitapaitoja ylös ja vapakin kesti, pistin nimittäin Kirpun vavan avokelaan. Minulla on nyt tuossa avokelassa paksu kuitusiima ja kyllä se on aikamoinen rasite vavalle, kun repäisen vastaiskun =)

Tuleekohan tuossa ongelmia, kun siima menee vain tuon ylimmän vaparenkaan läpi?

AK-tasapaino antoi mukavia raitapaitoja

Ahti oli kiltti ja antoi vielä muutaman kalan, osa alkoi olla jo ihan ruokakokoa. Aamun vaikeudet unohtuivat iltapäivällä ja pitkästä aikaa pääsee taas ahvenen makuun.

Hirviselkä, siinäpä ahvenen kalastajan paratiisi, ainakin nyt viime aikojen kokemusten perusteella. Voihan se tietysti olla, että syksy on saanut kalat aktiivisemmiksi ja ahven puree yhtä hanakasti joka puolella Kallavettä, mutta ainakin ahventen keskikoko Hirviselällä on hyvä :)

Viime reissut ovat kaikki suuntautuneet Hirviselälle ja kunhan tuuli pysyy siedettävissä lukemissa, siellä tulee varmasti ravattua loppusyksy. Alue on tosi mielenkiintoista pohjan muodoiltaan, sillä syvyyksien vaihtelu on ihan uskomatonta. Viidestäkymmenestä metristä kahteen metriin ja sitten taas kolmeenkymmeneen metriin ja niin edelleen. Löytyypä sieltä myös Kallaveden syvin kohta, 75 metriä. Syvää vettä on siellä todella paljon, mutta myös tosi paljon hyviä matalampia helpommin kalastettavia alueita. Syvästäkin kalaa voi saada, kunhan ei ihan pohjaan asti mene lirkkimään ;) Luotaimen mukaan pikkukalaparvia menee syvän päällä ja sielläpä ne isommatkin kalat sitten saalistavat.

Viime tiistaina lähdin kahden tyypin kanssa kalaan. Reilu viikko sitten perjantainahan löysin ihanan ahvenpotin (linkki) ja paikka selvästi kiinnosti näitä tyyppejäkin. Aamukuudelta oltiin veneessä ja matka kohti isoja raitapaitoja alkoi. Ajoin suoraan elämäni parhaat purut antaneelle spotille, mutta vähän pahoin pelkäsin, että kala ei enää siinä olisi. Alkuun vaikuttikin siltä ja tunti siinä kalasteltiin tyhjää ja kierrettiin testaamassa alueen kalanäyttöjä.

Veneen alla oli kalaa, joten triplakalastus käynnissä

Puoli kahdeksalta se ihana siimojen kiristyminen sitten taas alkoi. Hyviä ahvenia nousi veneeseen ja pienimmät lähtivät takaisin. Kukkokalojahan siellä ei edes pyöri, joten pienetkään eivät olleet ihan pieniä. Parista sadasta grammasta ylöspäin olevat kalat me otettiin mukaan, sillä tyypeillä oli nälkä.

Ahvenen kalastus on kivaa!

Syönti kesti noin puolitoista tuntia ja isoimmat kalat olivat puolen kilon luokkaa. Sittenpä ne kalat tulivat kylläisiksi ja siltä paikalta ei enää kalaa noussut. Alue hiljeni täysin, joten lähdimme testaamaan uusia paikkoja. Kalat laittoivat selkeästi suunsa kiinni, sillä kierrettiin useampi potentiaalinen alue, mutta mistään ei isompaa määrää kalaa löydetty. Puolen päivän aikaan löytyi yksi 595g ahven ja mittakuha, mutta sitten hiljeni taas.

Hyviä viivoja :)

Tyyppi nro 2 nosteli mukavia ahvenia

Päivän isoin 595g

Iltapäivällä lähdimme Pirttilahtea kohti ja siinä matkan varrella vielä kokeiltiin muutamassa kohtaa. Yksi vanha ahvenpaikka antoikin taas vähän aikaa parempaa ahventa ja ehdittiin siinä parikymmentä minuuttia raitapaitoja nostelemaan. Päivän saldona oli iso pussi ruokaa ja tyypeillä on ehkä ahvenkiintiö vähäksi aikaa täynnä ;)

Vertsuillessa 20g pää ei ollut liikaa

Jigeistä edelleen Savage Gearin Bleak Paddle Tail on ollut numero yksi ja tiistaina suurin osa kaloista nousi veneeseen juurikin sillä. Olen tykännyt paljon myös Mikadon Fishuntereista, niitä saa useammassa eri koossa ja varsinkin pienin, eli 5,5cm, on ollut tehokas ahvenelle. Monesti merkitystä ei niinkään ole värillä, vaan koolla :) Isommat taas toimivat kuhalle hyvin. Ensi talvena on tarkoitus uitella mikrojigejä enemmänkin ja nyt olenkin ihan talvea ajatellen ostellut varastoon jigejä valmiiksi, ennen kuin kaupat vievät kesäkalastuskamppeet myymälästä piiloon :) Harmi vain, että jos ahven on ihan hurjalla purulla, niin Fishunterit ovat parissa sekunnissa pyrstöttömiä ;)

Jos nämä eivät ahvenelle kelpaa, niin ei sitten mikään!

Perjantaina Puattinen kaasutteli taas kohti Hirviselän ykköspaikkaa. Muistan ikuisesti ne kalanäytöt luotaimesta viikon takaa, kun sitä kalaa oli ihan hirveästi. Nyt perjantaina kalaa oli huomattavasti vähemmän, mutta kannattaa ne muutamatkin tsekata, jos olisivat ottihaluisia. Kalakaverin ensimmäinen kala veneeseen vajaa puoli kiloa, no jopas, näitä minä täältä etsin ja vielä kun sen toisen puoli kiloa siihen kokoon lisää, niin kyllä menee hymy korviin.

Ilo loppui lyhyeen, sillä parvi karkasi johonkin. Sinne se varmaan lähti syvän päälle rauhassa kuoretta syömään, ei paljon näy syöntiä häiritseviä jigejä niissä syvyyksissä. Eipä ole ihmekään, että uistelijat tykkäävät tuosta Hirviselästä, kun syvän päältä saaliiksi saattaa saada ihan mitä vaan.

Kierreltiin ja kaarreltiin ja vain yksittäisiä kaloja oli saaliina. Aiempien reissujen ilotulitukset olivat enää muisto vain. Yksi hauki puri jigiä ja pääsi kalapullien raaka-aineeksi. Siihenpä jäikin sen päivän kalat, joten kokonaisuudessaan melko heikko päivä.

Yksi parempi ahven kiristeli minunkin siimaa perjantaina

Haukipekonipullat vain parin työvaiheen päässä

Eilen lauantaina keli oli ihan huippu ja tuuli oli minimissään, joten aallokkoakaan ei ollut. Missäpä sitä ihminen lauantaipäivän mieluummin viettäisi, kuin vesillä. Ei varmaan ole yllätys, että sama selkä se taas kutsui.

Siellä siintää Hirviselkä

Ykköspaikka antoi ahvenia, mutta pieniä olivat, parisatasia. Paitsi se vajaan puolen kilon ahven, jonka kalakaveri pienempien seasta nosti. Jigiin tärpittiin hulluna ja kalat varastivat jopa kokonaisen jigin koukusta, niin vaan vei joku raitapaita Savagen salakan, saattoi kyllä olla hieman kumimainen suutuntuma. On siellä kyllä isojakin seassa, mutta eivät ota niin hanakasti jigiin, kuin pienet. Vertsuillessakin tuntuu, että ne pienemmät ovat nopeampia ja nousevat aina salamana jigille. Kilon köllikkäahven on vasta puolessa välissä tulossa, kun pikku sintti on jo kiinni :( Ykköspaikalta vaan yksi ahven lähti mukaan ja päätettiin lähteä eräälle “kuhapaikalle” etsimään kuhia.

Tämä oman tiensä kulkija ei käyttänyt raitapaitaa

Nyt tuntuu, että on saatu vain ahvenia ja kuhat ovat olleet piilossa kauan aikaa. Olin satavarma, että kuhat ovat jo reilusti yli kymmenessä metrissä majailemassa, kun viime syksynäkin ne menivät jossain vaiheessa syvään. Kuhapaikka ei piirtänyt kalaa yli kymppiin, mutta muka kuhan näköisiä kaloja oli seiskassa. Sanoin kalakaverille, että nämä ovat joko kuhia tai isoja ahvenia ja hämmästys oli suuri, kun 49cm kuha puraisi Savagen salakkaa. No näköjään ne ovatkin vielä matalassa.

Kuhalle maistui, yllätys yllätys, Savage Gearin salakka =D

Kuhaa ruokapöytään

Kohta löydettiin taas ahvenia ja se on kyllä yksi maailman ihanimmista tunteista, kun luotaimen näyttö on täynnä kalaa ja kaikki rakastavat sinun jigiä. Parvi liikkui alueella nopeasti ja aina pienillä siirtymillä löydettiin se uudestaan. Kalat olivat hulluina ja tosi syönnillään, veden pinnassa kellui kuolleita kuoreita, kun porukka sylki sitä suustaan. Tämä se on poikaa! Jopa reilu 30cm ahvenet pääsivät takaisin, sillä ne olivat vähän pienehköjä :) Joko puoli kiloisia tai sitten ei mitään. Parven seassa oli myös kuhia ja kalakaveri pari mittakalaa siitä nosti. Pääsee taas syömään näitä “ilmaisia” kalaruokia =)

Ahventa vaikka muille jakaa

Kyllä siellä Down vu:ssa ahventa näkyy, kun tarkkaan katsoo :)

Kuoreita kelluu pinnassa

Liian ruipelo syötäväksi

Tämä 31cm oli jo vähän sinne päin (eli savupönttöön päin), mutta 3-4 senttiä vielä lisää, niin nam nam :)

Onneksi on melko pieniruokainen tuo vene ja eilen se jopa kulki pyhällä hengellä vähän aikaa. Satamaan saapuessa tankin viisari oli jo alle E:n eli emptyn, aika velaksi tuli näköjään ajettua ;) Bensakanisteri oli kyllä mukana, joten ei me Hirviselälle olisi jääty. Toisaalta, olisin voinut jäädä sinne. Kala se vaan puri hulluna, mutta kun aurinko oli laskemassa, niin oli pakko lähteä pimeyttä karkuun. Nähdään taas kalat, jigataan kun tavataan!

Lokit pysähtyivät ihastelemaan auringonlaskua

Kodinhoitohuoneeseen ei tarvitse kuin levittää sanomalehtiä tasolle, niin jo kissat tietävät, että kohta saa haistella kalaa :)

Varmaan maistuisi myös karvaisille kavereille :)

Eiköhän näillä nälkä lähde

Mukava kalastaa välillä ahvenia, sillä Kallavesi on pullollaan kuhaa ja yleisin saaliskala meillä on kesäisin ollut kuha. Näin isosta vesistöstä ahvenparvet on vaikea löytää ja jotta ne tavoittaa, tarvitsee hyvän paikkavinkin tai rutosti tuuria.

Kävin viikolla kaverini Maurin kanssa kalassa, sillä Mauri haaveili ahvenkeitosta ja patakukosta. Löysin alkukesästä yhden lähes satavarman ahvenpaikan, joka ei ole kertaakaan pettänyt, joten päätin, että mennään suoraan siihen. Alkuun näytti siltä, että paikka on tyhjä. Kalat ovat aina olleet 5-7 metrissä, mutta nyt siitä syvyydestä ei löytynyt mitään.

Vajaan tunnin etsimisen jälkeen olin jo luovuttamassa ja aloin katsomaan karttaselaimesta jotain uutta paikkaa. Vene oli liukunut vähän “hottialueen” ohi ja syvyyttä oli jo kymmenen metriä. Mutta kas kummaa, siellähän ne ystäväni raitapaidat olivatkin vähän syvemmässä. Ei muuta kuin jigit veteen ja siitä alkoi useita tunteja kestänyt ilotulitus. Kalaa tuli ihan jatkuvalla syötöllä, mutta harmi, kun tuolla paikalla kalojen keskikoko on 200-300g ja yli neljäsataisia emme ole siitä saaneet. Meillä oli muutamaan otteeseen joku painavampi kala kiinni, mutta näytille asti ei niitä saatu. Toisaalta siinä oli myös kuhia alla, joten toivottavasti karkulaiset olivat kuhia, eivätkä kilon ahvenia ;)

Minulle kolmesatanen on himppusen liian pieni ja koko kesän olen ne laskenut takaisin. Maurille sen kokoiset olivat kuitenkin juuri tavoitekaloja, joten otimme kaikki n. 150-350g kalat. Ja sitä kalaa muuten tuli, varmaan 10kg oli mukaan otettavia. Välillä parvi hävisi alta, mutta pienellä etsimisellä se taas löytyi. Ihana ahvenpaikka kyllä ja näköjään ne ahvenetkin siitä tykkäävät. Ehkä tuo on niiden kesäpesä. Alue kiinnostaisi myös käydä talvella testaamassa, voihan se olla myös ahventen talvipesä.

Ahvenet sylkivät puoliksi sulaneita kuoreita

Iltapäivän puolella syönti hiipui ja ahvenen koko pieneni sen verran, että vaihdoimme paikkaa. Muualta ei enää ahvenparvia tavoitettu, yksi alamittakuha ja 2,4kg hauki tarttuivat vielä minun jigiin. Olipas muuten kalaisa päivä pitkästä aikaa :)

Mauri lähetti kuvan kesken kalojen perkauksen

Koko viikon lauantaille näytti kauheaa myrskyä ja se oli selvä, että Puattinen ei rannasta lähde kymmenen metrin tuuleen. Lauantaina voisi siis vaikka kokkailla pitkän kaavan mukaan herkkuruokia ;) Olen käynyt lähimetsässä muutamaan otteeseen sienessä ja aina sieltä on jonkun verran mustatorvisieniä ja kanttarellejä löytynyt, mutta yksi päivä viikolla iskin kultasuoneen. Toki olin metsässä viisi tuntia, joten siinä ajassa jo täytyykin tulla koriin täytettä, mutta kukkupäisen korin lisäksi myös muovipussi tuli täyteen. Kunhan nuo on kuivattu, niin täytyy käydä haravoimassa metsä loppuun =)

Nämä löytyivät keskiviikkona, odottelevat kalaa kaveriksi

Torstaina sateenkaaren päässä

Torstain saalis kokonaisuudessaan

Perjantaina oli tarkoitus lähteä etsimään sitä kilon murikkaa Hirviselältä. Kysyin Happosen Sepolta paikkavinkkejä, sillä hän uistelee siellä paljon. Muutaman koordinaatin jälkeen olin hyvin luottavainen kalasaaliiseen ja sienien kaveriksi olisi tulossa ahvenfilettä lauantaiksi. Lähes ainahan minä olen luottavainen ennen kalareissuja ja monesti on tiputtu korkealta ja kovaa. Tällä kertaa luottamus oli kuitenkin suht realistinen, sillä lauantaiksi saapuva kova matalapaine saattaisi tehdä kalat nälkäisiksi.

Oltiin pelipaikoilla aamukahdeksalta, Hirviselälle ajaa noin 20 minuutissa Pirttilahdesta. Aallokko oli aamulla välillä jopa kova, mutta iltapäivää ja iltaa kohti tuulen piti tyyntyä. Kokeiltiin Sepon neuvomia paikkoja, mutta vain yksi ahven kävi veneessä. Kiloon oli vielä matkaa 950 grammaa. Jos pikkuisen isompaa löytyisi…

Down vu piirsi ilmiselviä kuhia erääseen kymmenen metrin penkkaan ja sanoin kalakaverille, että otetaan tästä ruokakalat. Sain melkein heti kovan tärpin, mutta kala irtosi kelatessa. Kohta myös kalaverin siima kiristyi ja vertikaalijigiä puraisi 50cm kuha. No niin, minähän sanoin, että siinä on ruokakalaa :) Eipä siitä enää tullut kuin alamittaa, joten lähdettiin kokeilemaan seuraavia paikkoja.

Välillä kalakaverillekin jotain ;)

Anna Ahti ahvenia

Aika vaikeaa oli ja kalat eivät meinanneet tärpätä, vaikka niitä välillä löytyikin. Erään karikon vierestä sain vihdoin ahvenen, jonka kelpuutin mukaan. Ei se ollut kuin reilu nelisatanen, mutta nyt ihan lauantain päivällistä ajatellen kaikki puolen kilon molemmin puolin olevat kalat oli otettava mukaan. Kalat olivat pienessä parvessa ja kun ajoin niiden yli, pysäytin veneen välittömästi ja tiputin jigin parven päälle. Kala tärppäsi heti, mutta samalla muu parvi katosi. Kyllähän sillä valokuvien ottamisellakin varmaan jotain osuutta asiaan oli, parvi meni menojaan, kun minä poseerasin kameralle =D

Ei auttanut muu, kuin alkaa etsimään parvea uudestaan. Kohtapa sen tavoitinkin ja ei muuta kuin jigi niiden nenän eteen. Nehän olivatkin syömätuulella, mutta ei millä tahansa syömätuulella, vaan niille kelpasi ainoastaan vihreä jigi. Sain parvesta nostettua kolme hyvää kalaa ja tottakai se menee aina niin, että kun löydät jonkun ottijigin, sinulla on niitä tasan yksi jäljellä. Ja tuo minun jigi meni neljän körmyn hampaissa lähes muussiksi. Voi harmi. Kalakaveri kokeili vaikka mitä jigejä, mutta se sai parvesta vain yhden kalan.

Syvemmällä penkassa oli isompaa ahventa

Hymy herkässä

Lähestulkoon menetin muuten virvelinkin siinä rytäkässä. Olin juuri saanut hyvän ahvenen ja pistin “viisaana tyttönä” jigin takaisin uimaan siksi aikaa, kun papitin ja verestin kalan. Vettä oli vajaa 10 metriä ja jätin jigin johonkin kolmoseen. En kuvitellut, että kalat tulevat sinne asti sitä tärppimään. Kala oli verestetty ja palasin paikalleni ja otin virvelin käteen. Ja mitä ihmettä, siellähän oli puolen kilon körmy kiinni! Onneksi ei kerennyt varastaa minun onkea, huh =) Ei muuta kuin kala veneeseen ja kylmälaukkuun ;)

Parvi hävisi taas alta ja siltä alueelta en sitä enää tavoittanut. Ilma oli muuttunut niin kesäiseksi, että paksut vaatteet alkoivat olla liikaa. Kelikin oli tyyntynyt ja kun aurinko porotti lähes pilvettömältä taivaalta, oltiin ihan iloisia ettei pistetty aamulla Ursuitteja niskaan. Sekin nimittäin kävi mielessä :)

Kalastus alkoi vaikuttaa toivottamalta ja ainahan sanotaan, että kala ei syö, jos on liian tyyntä ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Olin jo luovuttamassa ja harkitsin kotiin lähtöä, mutta toisaalta kello oli vasta kolme, ehkä kala vielä aktivoituisi.

Tutkin kartasta mahdollisia uusia paikkoja ja yksi patti pisti erityisesti silmään. Lähdin heti ajamaan siihen ja kun saavuin patille, se oli aikalailla tyhjä. Ajoin patin yli ja pohja piirsi jotain ihan pientä. Päätin kuitenkin vielä ajaa siihen takaisin ja katsoa, että mitä ne pienet ovat. Jigi veteen ja sitten tapahtui jotain ihan outoa. Luotaimen näyttö tuli yhtäkkiä ihan täyteen kalaa. Ne olivat niin nälkäisiä ahvenia, että en ole koskaan ennen sellaisia tavannut. Ne oikeasti meinasivat repiä virvelin minun kädestä, miljoona kalaa repi yhtäaikaa minun jigiä ja minä vaan katsoin vavan kärkeä, että mitä kummaa. Missä vaiheessa tässä pitää tehdä vastaisku, kun vapa heiluu ylös alas.

Kaloja oli vaikea tartuttaa, mutta joitain sieltä sai aina välillä nostettua. Ottijigi revittiin hetkessä kappaleiksi ja etsin hädissäni kaikki vihreäsävyiset jigit testiin. Onneksi muutkin toimivat suht hyvin. Vene liikkui pois patilta, mutta parvi pysyi mukana. Kolmesataset heitin kylmän viileästi pois, sillä tarjolla oli isompia. Kohta vettä oli jo 25 metriä, mutta silti kalat olivat jossain 7-8 metrissä välivedessä vielä mukana.

Kai se on taas lähdettävä jigikauppaan

Down vu ei ole koskaan piirtänyt näin paljon isoa ahventa pohjaan

Ajoin takaisin matalampaan ja käskin kalakaveria heittämään ankkurin. Monesti kyllä ankkuri on ajanut parven tiehensä, mutta nyt täytyi ottaa riski. Eivät ne onneksi ankkuria säikähtäneet, vaan edelleen olivat yhtä ahneita kuin aiemminkin. Tuosta parvesta olisi saanut nostettua niin suuren kilomäärän kalaa, ettei tosikaan. Parvi oli syönnillään useamman tunnin, vaikka hulluin syönti hiipui parissa tunnissa. Suurin osa tuostakin parvesta oli 200-300g, mutta onneksi seassa oli niitä otettaviakin ;)

Pienet takaisin kasvamaan

Tämä lähti ruuaksi

En ole koskaan ikinä milloinkaan ollut tuollaisessa syönnissä. En tiennyt, että tuollaista voi edes olla. Ahvenet olivat kuin piraijoita, ensinnäkin ne söivät minulta tosi monta jigiä, mutta kun meinasivat syödä siiman ja virvelin ja kai ne minutkin olisivat popsineet poskeensa. Ihan uskomaton tunne, kun miljoona miljoonaveljestä repii sinun onkea veneen alla. Once in a lifetime. Tuskin enää koskaan pääsee tuollaiseen oikeaan ilotulitukseen mukaan, vaikka olenhan minä kuullut juttuja vastaavista syönneistä, mutta ne kalat ovat olleet kilon molemmin puolin. Sellainen se vasta kiva kokemus olisi, mutta tuskin Kallavedellä sellaista tapahtuu. Täällä ne isot ovat niin harvassa.

Hetki, jonka muistan kauan aikaa

Hirviselkä muuttui eilen minun lempipaikaksi, ainakin kesäkalastuksessa. Onhan se Sotka ihan kiva, mutta se on ollut hitsin kitsas näin avovesiaikaan.

Oma satsi eiliseltä

Kai se täytyy nyt alkaa suunnittelemaan menua, siitä löytyy ainakin raitapaitaa, mustatorvisieniä, kanttarellejä, valkoviiniä… nyt tuli nälkä ?

Hyvää viikonloppua ja kireitä siimoja!

Kylläpä taas vierähti viikko nopeasti, enkä ole joutanut blogiakaan päivittämään. Nyt sitten saattaakin olla luvassa ennätyspitkä romaani =) Kalassa on käyty ja pyörähdimpäs katsomassa vähän eksoottisempiakin kalalajeja huvipuistoreissulla. Pakko laittaa muutama kalakuva teidänkin nähtäväksi, sillä kyllä ne veden asukit ovat mielenkiintoisia otuksia, elivät ne sitten kotivesillä tai maapallon toisella puolella. Löysin näistä kaloista paljonkin samoja piirteitä, kuin kotimaan kalalajeista. Siellä oli selkeästi ainakin lahnan, ahvenen, matikan ja sären “sukulaisia” :)

No mutta sitten kotimaan uutisiin :) Ruotsalaisen Pasi Samfishingiltä kysyi joku aika sitten, että lähtisinkö Peter Lahden kyytiin Kallavedelle pienelle jigireissulle. Samfishing on vuosittain järjestänyt jigitapahtuman, jossa Peter on ollut opastamassa jigailun alkeita. Tänä vuonna he tarjosivat kiinnostuneille parin tunnin jigireissun Peterin kyydissä Kallavedellä ja ihan ilmaiseksi. Aivan mahtava tilaisuus kartuttaa omaa tietämystä jigiasioissa.

Minulta ei tarvinnut kahta kertaa asiaa kysyä, sillä kaksi tuntia Peterin mukana opettaa enemmän, kuin koko kesä itsenäisesti Kallavedellä. Ainakin melkein :) Kyseinen jigireissu oli viime torstaina ja veneessä oli minun ja Peterin lisäksi viisi henkeä. Päivän aikana Peter teki yhteensä kolme parin tunnin reissua, joten jigioppeja jaettiin kaiken kaikkiaan isolle porukalle.

Peterin vene on iso ja vakaa, ja siinä mahtuu isompikin porukka kalastamaan yhtä aikaa

Ruokakalat kahdessa tunnissa, kyllä on tehokasta!

Minulla ei ollut kalatavoitteita päivälle, sillä ennemminkin halusin kuunnella Peterin neuvoja, ja oppia lisää jigikalastuksesta. Sain taas hyviä vinkkejä kalapaikkojen etsimiseen ja Peter näytti plotterista potentiaalisia kuhapaikkoja keväällä, kesällä ja syksyllä. Taas sitä katselee omia karttoja ihan uusin silmin, Pirttilahdenkin ympäristöön ilmestyi useita uusia kalapaikkoja :) Kyllä tuota miestä jaksaisi kuunnella vaikka vuorokauden putkeen, niin mielenkintoista juttua sieltä tulee :)

Torstain aiemmilla reissuilla porukka oli saanut kuhaa ihan syötäväksi asti. Ennen viimeistä reissua keliin tuli pikkuinen muutos ja sade meinasi tulla päälle. Kala pisti suunsa kiinni ja ainakin tunti kalasteltiin tyhjää. Olimme samoilla paikoilla, jotka aiemmin päivällä olivat antaneet kuhaa, mutta nyt ei saatu niistä edes tärppejä. Seitsemän virpan viskelijää, mutta kalat väistelivät jigejä tehokkaasti.

Sadealue meni onneksi ohi

Tarkkaavaisia korva- ja silmäpareja, kun Peter opettaa jigauksen saloja

Kokeilin eri värejä ja ainakin kymmenen eri jigiä ehti käydä uimassa, ennen kuin sain ensimmäisen tärpin. K.P. Baitsin muikkuväri oli kalojen mieleen ja toinen tärppi tulikin jo ylös asti. Jes, ensimmäinen kala veneeseen ja se tuli minulle, en olisi uskonut :) Kala oli alamittainen kuha, joten vapautin sen nopeasti. Jatkoin heittelyä ja selkeästi väri oli oikea, sillä jo toinen alamitta kävi veneessä. Kala aktivoitui hetkeksi ja kohta keulassa nousi mittakala veneeseen.

Tulihan sitä veneeseen mittakalaakin!

Pasi jikkailee :)

Aika kului liian nopeasti ja reissu läheni loppuaan. Vertikaalijigasin veneen perästä ja vielä loppumetreillä ehdin nostaa yhden kuhan veneeseen. Se olikin jo vähän paremman kokoinen ja mitat täyttävä.

Tämä 54cm on syypää mun hymyyn

Minireissu meni paremmin kuin odotin ja minun laskujen mukaan veneessä kävi neljä kalaa, joista minä sain kolme. Kerrankin hyvä tuuri :)

Peter oli ottanut minusta ja kuhasta mageen kuvan =) (Kuva: Peter Lahti)

Tuoretta lähiruokaa

Perjantaina lähdin kalakaverin kanssa kalaan Pirttilahden suunnille ja Peterin innoittamana kartoitettiin alkuun vähän uusia paikkoja. Olin katsonut kartasta erään syvän montun penkan valmiiksi ja ajoin suoraan siihen. Paikka vaikutti tosi potentiaaliselta ja reissu alkoikin hyvin, kun lähes heti sain siitä kuhan. No niin, näinkö helppoa se kalapaikkojen etsiminen on. Kartasta vaan määränpää valmiiksi ja siirtymä siihen. Sitten viehe veteen ja kala veneeseen.

Sitten Ahti koputti olkapäähän ja sanoi, että ei se kuules Jaana niin mene. Sinun pitää tehdä enemmän töitä kalojen eteen. Paljon enemmän. Eihän se Ahti oikeasti siellä käynyt, mutta jotain tekemistä sillä herralla varmasti oli sen asian kanssa, että sen aloituskuhan jälkeen kalastettiin monta tuntia tyhjää.

Ei auttanut uusien paikkojen etsiminen kartasta, sillä joka paikka piirsi tyhjää. Plotteri oli taas täynnä jälkiä ja tuntui, että kaikki paikat oli koluttu. Kai sitä kotiin joutaisi, mutta sitten muistin, että oltiin meidän ykkösahvenpaikan lähettyvillä. Käydäämpäs huvikseen kokeilemassa vielä se, ja katsomassa että voiko satavarma ahvenpaikka olla tyhjä. Me ollaan käyty tänä kesänä sillä samaisella paikalla useita useita kertoja ja aina siinä on ahvenen syönti käynnissä. Se olisi ihme, jos siinä ei joskus olisikaan kalaa.

Perjantai ei tehnyt poikkeusta sääntöön, kalaahan siellä oli ja paljon. Ankkuroiduttiin kalojen viereen ja alettiin nostelemaan kalaa veneeseen. Tuolla paikalla kalojen keskikoko on 200-300g, eikä olla koskaan saatu siitä yli 400g ahvenia. Tälläkin kertaa jouduttiin päästämään kaikki takaisin, sillä se puolen kilon köllikkä olisi minulla haaveissa. Veneessä kävi kymmeniä kaloja ja kyllä saalis olisi ollut tosi monta kiloa, jos kalat olisi otettu mukaan. Kalastus oli kivaa, vaikka tällä kertaa ei savupönttöön asti kalaa saatukaan. Ahven söi varmaan tunnin ja syönnin hiivuttua lähdimme kotiin.

Mistä tunnistaa pienen ahvenen? Siitä, kun se näkyy läpi.

Tänään kello oli soimassa vasta viideltä, sillä eilinen huvipuistoreissu oli sen verran rankka :) Tämän päivän keli vaikutti liian hyvältä ja jotenkin epäilin jo heti aamusta, että kalaa ei tänään tule. Tottakai pienen taikauskon omaavana ajoin aamulla kello kahdeksaksi viime sunnuntain kolmosen kuhan paikalle jälleennäkemisen toivossa. Typötyhjäähän siellä oli ja oikastaan kaikkialla muuallakin Kallavedellä. Pyörittiin Ollinselällä ja vain yksi pieni kuha oli päivän saaliina yhteentoista mennessä. Tänään tuli ajettua ehkä eniten ikinä ja sain tuhlattua puoli tankkia bensaakin.

Aloin jo luopumaan toivosta, kun kalaa ei vaan löytynyt mistään. Kiertelin ihan uusia paikkoja ja sitten näin erään saaren vieressä kymmenessä metrissä kalaa. Laskin Savage Gearin salakan pohjaan ja sain varmaan 20 tärppiä sekunnissa. Ihan oikeasti! Kalat olivat ihan hulluina ja tunnistin ne heti ahveniksi. Paikalle oli pakko ankkuroitua, sillä niin hurjana tärppiviä kaloja ei saa missään nimessä päästää karkaamaan.

Ankkuroinnin jälkeen se taas alkoi, nimittäin ihana ilotulitus. Koko ajan oli kala kiinni ja niitä tuli heittelemällä ja vertikaalilla. Nämäkin ahvenet olivat liian pieniä savupönttöön ja keskikoko samaa luokkaa kuin perjantaina eli 200-300g. Lokkeja kerääntyi ympärille ruuan toivossa. Sama ilmiö muuten tapahtui perjantainakin. Ennen vanhaan kalapaikat etsittiin lokkeja seuraamalla, mutta nykyään lokit etsivät kalapaikat seuraamalla minua =) Vitsit, että niistäkin on tullut laiskoja ;)

Ilotulitus kesti tänään tunnin ja sitten se loppui kuin seinään. Käytiin testaamassa pikaisesti vielä yksi tuttu paikka ja sieltä jgiin nappasivat ahven ja kuha. Olisi kyllä mukava löytää isompaa ahventa vielä tänä kesänä, selkeästi ne eivät liiku noiden pienempien ahventen kanssa samoissa parvissa. Laitetaan nyt vielä tälle kesälle tavoitteeksi kilon ahven, mistäköhän minä sellaisen löytäisin? =)

42cm näyttää pikkiriikkiseltä viime viikonlopun kolmosen jälkeen =)