Aivan aluksi haluan suositella kaikuluotainta kaikille ison ahvenen tasurikalastajille, koska kyseisessä hommassa luotaimesta on suuri apu monessakin mielessä. Olen itse käyttänyt kaikuluotainta pilkinnässä jo vuosien ajan ja melkein uskallan väittää, että kun isoja ahvenia pilkitään tasapainopilkeillä välivedestä, saalis on luotaimen kanssa parempi, kuin ilman luotainta. Minulla ei kuitenkaan ole mitään faktaa kyseisestä väitteestä, joten vastuu on lukijalla, kuten kaikissa muissakin tässä artikkelissa esitetyissä väitteissä =)

Uskomuksia

Kalastukseen liittyy paljon erilaista perimätietoa ja olen itsekin kuullut väitteitä ja ”totuuksia”, milloin kala syö. Ja tottakai myös kalan syömättömyydelle on aina jokin syy ja se syy ei taida koskaan löytyä kalamiehen peilistä =)

Olen vahingossa todistanut monia näistä “faktoista” vääriksi. En esimerkiksi aina tarkista tuulen suuntaa kalaan lähtiessä ja kuulin vasta monta vuotta kalastusta jo harrastaneena, että kala ei syö itätuulella. Hups. Ainakin oman siiman päähän on tarttunut kalaa itätuulellakin. Ehkä kala ei välitä tuulen suunnasta, jos on nälkä. 

Voisiko asia olla niin, että kun itätuuli sanalla on niin huono kaiku kalastuksessa, niin moni jättää siksi lähtemättä kalaan, olen nimittäin kuullut niistäkin tapauksista. Eihän se kala tietenkään silloin pysty syömään, jos kalastaja vieheineen on kotona. 

Hyvä työkalu, jolla voi tarkastaa kalan syöntihalut, on kuukalenteri/kalakalenteri, vaikka epäilen, että siinäkin asiassa suurempi merkitys on kalamiehen omilla uskomuksilla ja haaveilla. Kun kalenteri näyttää, että kala syö, kalastaja suuntaa kalaan. Ja kenties saa saalista, jolloin tulee todistaneeksi väitteen faktaksi. Ja kun kalenteri sanoo, että kala ei syö, silloin pysytellään kotona.

Itse seuraan välillä ilmanpainetta, koska senkin perusteella voi kuulemma päätellä kalojen syöntihalukkuuden. Olen kuullut väitteitä, että kala syö korkealla ilmanpaineella. Toisten mielestä matalapaine on parempi. Jotkut taas sanovat, että raju muutos ilmanpaineessa laukaisee syönnin. No kaikilla mahdollisilla keleillä on kalassa oltu ja joskus ”paineteoriat” ovat pitäneet paikkansa ja joskus taas eivät. 

Sen verran ilmanpaineteoriaan uskon itse, että monesti jos ilmanpaine laskee nopeasti, se tarkoittaa lumisadetta. Ja ehkä pikkuisen paremmin kala syö kirkasvetisillä järvillä silloin, kun keli on harmaa. Kyse voi toki olla myös sattumasta ja siitä, että huonolla kelillä tulee monesti suunnattua mieluummin sinne kirkkaalle järvelle.

Kartta ja kalapaikat

Järvet, joilla itse kalastan, ovat keskisyvyydeltään melko syviä, joten myös pilkkiminen tapahtuu usein melko syvässä. Keskimäärin kalastusyvyys on 6-12 metriä järvestä riippuen. Mitä kirkkaampi vesi, sitä syvemmältä voi ja kannattaa kalastaa. 

Vaikka olen harrastanut tasuripilkintää vuosia ja oman alueen järvet ja niiden syvyyskäyrät ovat tulleet tutuiksi, silti joka kerta katson päivän kalapaikat kartasta etukäteen. Yleensä liikun moottorikelkalla ja hahmottelen mielessäni päivän reitin. Tottakai päivän aikana saattaa suunnitelmiin tulla muutoksia, varsinkin jos löytyy luonnonlaikkuja, mutta niistä lisää myöhemmin. 

Jos puhutaan selkävesien ahvenista, en ole huomannut, että ahvenet viihtyisivät eri paikoissa kesällä ja talvella. Toki kesällä ahven saattaa välillä nousta matalaan lämpöisen veden ja pikkukalan perässä, mutta kyllä pääosin ahventa tavoittaa aina kutakuinkin samoilta paikoilta. Siksi sanonta ”vanhat merkit paikkansa pitävät” pitää hyvinkin usein kalastajan kartassa paikkansa.

Aina ei siis kannata aloittaa kalastusta niin sanotusti puhtaalta pöydältä, vaan voi aivan hyvin kiertää tuttujakin paikkoja. Ja tottakai siinä sivussa löytyy välillä taas niitä uusiakin paikkoja, jotka jäävät jonnekin tärkeään muistilokeroon kalastajan päähän.

Se on jännä juttu, että ainakin itselläni on muistissa melkein kaikki kalapaikat omilta perusjärviltä, joilla olen käynyt säännöllisesti kalassa. Ne vaan palaavat ihmeellisesti mieleen, jos näkee järven kartan syvyyskäyrineen. 

Ja jos muisti alkaa temppuilemaan, sekään ei oikeastaan haittaa, koska paikat, joissa ahven viihtyy, ovat melko samanlaisia kaikilla järvillä. Ja tässä välissä täytyy huomauttaa, että kun puhun ”kaikista järvistä”, puhun Pohjois-Savon järvistä, joilla itse kalastan. Uskon kyllä, että sisävesillä ahvenet viihtyvät aikalailla samantapaisissa paikoissa joka puolella, jos ravintona on muikku/kuore ja kalastuspaikkana suht syvän järven selkävedet. 

Kaikuluotaimen lisäksi suosittelen hankkimaan puhelimeen karttaohjelman. Sen avulla kalapaikoille suunnistaminen on helppoa ja nopeaa. Kartat ovat ihmeen tarkkoja ja syvyydet pitävät hyvin paikkansa. Ja lopullisen syvyyden voi tarkistaa luotaimen avulla. 

Kuten jo aiemmin sanoin, kirkkaammilla järvillä kalastussyvyydet ovat hieman enemmän, kuin tummempi vetisillä järvillä. Aloitan kalastuspaikkojen etsimisen kartasta juurikin järven veden värin perusteella. Jos on tiedossa, että yleisimmin kala on vaikka yli kymmenessä metrissä, kartoitan järven potentiaaliset paikat syvyyksissä n. 8-14 metriä. 

Esimerkiksi Navionicsin karttasovellus on hyvä, koska siihen saa muokattua syvyydet eri värisiksi, jolloin kartan tulkinta on helpompaa. Itse olen laittanut alle 11 metrin veden vihreällä, jolloin näen yhdellä silmäyksellä potentiaaliset kalastusalueet.

Paikka valikoituu kokeilun arvoiseksi, jos suht laajan ja tasaisen alueen vieressä on syvää vettä. Itse kalapaikka on silloin joko sen laajan ja tasaisen alueen korkeimmalla kohdalla tai syvään päin laskeutuvissa loivissa penkoissa.

Kyseisen kaltaisella alueella kannattaa kokeilla eri syvyyksiä ja mieluummin aloittaa pilkkiminen matalasta syvään päin. Karttaohjelman avulla voi ensimmäisen avannon tehdä oletetusti matalimpaan kohtaan.

Mikäli kalaa ei ole avannon alla, ahven kuitenkin näkee laskeutuvan tasapainopilkin kauempaakin, siksi onkin tärkeää pitää maltti mukana, kun tasurin laskee avantoon. Tasuria ei kannata koskaan laskea suoraan pohjaan, vaan uitella ainakin alkuun välivedessä.

Tasapainopilkin uinti

Tasuria voi uitella parhaaksi näkemällään tavalla. Itselläni ei ole yhtä tyyliä, ja kaikuluotainta apuna käyttäen vaihtelen eri tyylejä. Olen esimerkiksi saanut ennätysahveneni pitämällä tasuria paikallaan noin viisi metriä pohjan yläpuolella. Ja olen myös saanut isoja ahvenia uittamalla tasuria rajusti isoilla nostoilla. Oikeaa ja väärää tapaa ei ole, ja sekä itse tasurista että kalojen käyttäytymisestä riippuen, päätös uittotyylistä kannattaa tehdä vasta avannolla. 

Välillä tasurin alapuolelle saattaa ilmestyä kaloja, jotka vaativat nopeaa uittoa, ennen kuin tärppäävät. Ja välillä taas nopea liike säikäyttää kalat tiehensä. 

Sellaisessa tilanteessa luotain on ensiarvoisen tärkeä apuväline. Olen itsekin tehnyt virheen ja heilauttanut tasuria, kun ahven on ollut lähestymässä. Kala on välittömästi kääntynyt pois päin, mutta tilanne on silti ollut vielä pelastettavissa.

Olen laskenut tasurin loittonevan ahvenen kohdalle ja alkanut värisyttämään tasuria ahvenen nenän edessä. Ja pam, kala on iskenyt kiinni! Peli ei siis välttämättä ole vielä menetetty, vaikka ahven kääntyisikin pois päin. Mutta ilman luotainta peli todennäköisesti on menetetty. 

Toisinaan avannon alle ilmestyy kaloja, jotka uivat vain pohjan tuntumassa eivätkä nouse ollenkaan väliveteen, vaikka tekisi mitä temppuja. Silloin tasuri kannattaa pikkuhiljaa laskea kohti pohjaa. Kalat saattavat tärpätä ihan pohjasta. Tasurin värisytys joko paikallaan tai hitaasti ylös nostaen on monesti vastustamaton asia ahvenelle.

Joskus myös tasurin pomputtaminen pohjassa ja sen jälkeen nopea metrin tai muutaman nosto voi laukaista kalojen syönnin. Ja ahvenilla on jostain syystä tapana tulla nälkäisiksi yhtä aikaa. Kun yksi ahven tekee päätöksen tärpätä, kaikki muutkin haluavat osansa makupalasta.

Silloin tarvitaan nopeat kädet ja sellainen tilanne onkin yksin tasuripilkkijän huippuhetkistä, kun kaikuluotaimen näyttö on täynnä kalaa ja ne kaikki kalat haluavat syödä sinun tasurin. Sydän hakkaa tuhatta ja sataa ja kädet tärisevät. Se on tunne, jota on hankala kuvailla sanoin. 

Kaikuluotaimen avulla tasurin koon ja värin vaihtelu on helpompaa. Voi olla tilanne, että avannon alla ei näy ollenkaan kalaa. Silti kannattaa kokeilla toista vaikka hieman erikokoista tasuria. Joskus rajummat uittoliikkeet houkuttelevat kalat paikalle. Kun avannon alle ilmestyy kalaa, kaikuluotain kertoo reaaliaikaisesti, mitä ahvenet tasurista ajattelevat.

Toisinaan avannon alle kerääntyy ahvenia, jotka selkeästi ovat tasurista kiinnostuneita, mutta eivät kuitenkaan tärppää. Nopea tasurin värin/koon vaihto voi laukaista syönnin. Tasuripilkinnässä kaikki keinot ovat sallittuja. 

Tasapainopilkin värit

Mielestäni tasureissa ei ole, kuten ei missään muissakaan vieheissä, vain yhtä oikeaa väriä tietylle järvelle, kelille tai kalalle. Kannattaa aina olla avoin kaikille väreille!

Ennen ajattelin paljon kapeakatseisemmin ja luulin, että jos ahven syö ravinnoksi kuoretta, silloin toimii kuoretasuri. Muikkujärvillä muikkutasuri. Matalammilla särkipaikoilla särennahkainen tasapainopilkki ja jos alueella on kiiskeä, silloin kiiskiväritteinen… Olin aivan väärässä. Totuus on, että mikä tasuri vain voi toimia ihan missä vain! Sama pätee kaikkiin vieheisiin.

Jos pitäisi valita mikä on tärkein asia, kun pilkitään tasureilla, niin sanoisin, että vieheen käytös. Oli se sitten paikallaan olo, hidas uinti, raju uinti tai värinä, niin se on se asia, jonka vuoksi kala vieheestä kiinnostuu. Sen jälkeen, kun kalan mielenkiinto on saavutettu, voidaan kikkailla väreillä. 

Kala voi nähdä tasurin jo useiden metrien päästä ja mitä kirkkaampi vesi, sitä kauempaa kala tasurin näkee. Ja kylkiviiva-aisti varmasti auttaa havainnoinnissa, kenties ahven tuntee tasurin olemassaolon jo paljon kauempaa, kuin voimme ikinä kuvitellakaan.

En usko, että ahvenella on niin supernäkö, että se voisi nähdä kaukaa, jäljitteleekö tasuri muikkua vai salakkaa. Enemmän sitä kiinnostaa tasurin muoto ja käytös. Kun ahvenen mielenkiinto on saavutettu, mutta tärppi puuttuu vielä, kannattaa kokeilla erilaisia uittotyylejä ja värejä. Joskus nirsolle ahvenelle maistuu vasta se kymmenes väri, jonka vaihdat siiman päähän. 

Värien toimivuuteen vaikuttaa varmasti ainakin valoisuus, koska talvella olosuhteet jään alla vaihtelevat tosi paljon. Keskitalvella valoisa aika on lyhyt ja mikäli aurinko ei paista, jään alle menee vain vähän valoa. Toiset värit näkyvät vedessä paremmin, kuin toiset ja myös veden väri vaikuttaa näkyvyyteen.

Uskon, että valo vaikuttaa myös siihen, miten ahven näkee ravintokalan vedessä. Olen monesti pyöritellyt käsissäni ahvenen sylkäisemää kuoretta ja hämmästellyt niitä lukuisia eri värejä, joita kyljestä heijastuu. Varmasti kalan sävyt välkähtelevät samalla tavalla vedessäkin. Ehkä siksi samat tasurit eivät aina toimi yhtä hyvin. Vaikka omaan silmään tasuri näyttää aina yhtä upealta, järvessä värien näkyvyyden määräävät olosuhteet.

Väreillä on suuri merkitys ja joskus tekisi mieli kysyä ahvenilta, että ihanko oikeasti se on niin tarkkaa ? On kokemusta tilanteesta, kun kokeilin samalla avannolla kahta lähes samanlaista tasuria sillä erotuksella, että toisessa tasurissa mahakoukun tyvessä oli oranssi iskupiste. Vain iskupisteetön tasuri antoi ahvenia. Hämmästyttävää.

Tasapainopilkin tärkein ominaisuus on olla kalan silmissä uskottava, muuten se ei toimi. Ja melko varmaa on se, että yksi tasuri ei voi olla aina ja kaikkialla uskottava, siksi omasta pakista löytyy tasureita useisiin erilaisiin tilanteisiin.

Tasapainopilkit ja kalastusvälineet

Maailma on pullollaan erilaisia tasapainopilkkejä ja varmasti jokainen pilkkijä löytää niiden seasta ne omat suosikkinsa. Tasapainopilkki jäljittelee kalaa ja se voidaan tehdä joko kokonaan lyijyisenä tai sitten kevennettynä versiona, jolloin tasurin paino ei mene liian suureksi, vaikka tasurin koko kasvaa. Kevennyksellä saadaan myös hidastettua tasurin uintia.

Tasureiden kokohaitari on suuri. Olen nähnyt jopa 16 senttisen tasurin ja toinen ääripää ovat pienet mikrotasurit, joiden runkomitta on vain pari senttiä. Myös pyrstövaihtoehtoja on useita; tasurin perästä voi löytyä levy, jigi tai karvaa.

Tasureita voi uittaa monenlaisilla pilkkivavoilla, mutta itse käytän pääosin kehivapoja. Kehivavassa on se hyvä puoli, että syvyyden vaihtelu on tosi nopeaa ja jos haluaa niin sanotusti vaihtaa tasuria lennosta, sekin onnistuu, koska siiman saa kehittyä vavalle niin nopeasti.

Kehivavassa ei ole kelaa tai vaparenkaita, jotka yleensä jäätyvät pakkasella. Mikäli tasuroinnissa käyttää kelaonkea, kannattaa varmistaa, että ongessa on tarpeeksi jäykkä kärki. Silloin vastaisku onnistuu ja kärki myös kestää tärpin, vauhdilla tasurille tulevan ison ahvenen tärppi voi nimittäin olla jäätävä.

Tasuripilkinnässä siimat saavat olla melko paksut. Itse käytän tasurin koosta riippuen 0.25-0.40mm monofiilisiimaa. Ja koska järvillä haukivaara on ilmeinen, oman siiman päästä löytyy itse tehty peruke (perukemateriaali esim. Fortress Predator). Ihan pienimmillä ja kevyimmillä tasureilla en käytä peruketta ollenkaan.

Laikut

Laikut ovat tasuripilkkijän luottoystäviä. Jos jäällä on yhtään lunta, lumeton kohta voi olla kultakaivos. Laikkuja syntyy sekä itsestään esimerkiksi silloin, jos railosta nousee vettä jäälle ja vesi sulattaa lumen. Mikäli jäällä ei ole paljon lunta, myös tuuli voi tehdä laikkuja. Ja toki laikkuja voi tehdä myös itse vaikka kolaamalla lumettomia alueita.

Laikkuja voi myös syntyä kalapaikalle, jos alueelle on tehty paljon avantoja ja raskas lumimassa painaa jään kantta alaspäin, jolloin avannoista pääsee nousemaan vettä jäälle. Sen vuoksi myös muiden vanhalta pilkkiapajalta kannattaa kokeilla ahventa.

Vähemmän lumisissa kohdissa jään alle pääsee enemmän valoa, joka taas aiheuttaa sen, että jään alle alkaa muodostumaan planktonia. Jos tästä lasketaan yksi plus yksi, pian siellä ovat pikkukalat planktonin perässä. Ja siellä missä on pikkukalaa, siellä ovat myös petokalat. Kuulostaa yksinkertaiselta ja helpolta, mutta ei se sitä ole, koska laikutkaan eivät aina toimi. Suosittelen kuitenkin testaamaan laikkuteoriaa.

Yksi järvi pitää sisällään lukemattoman määrän kalapaikkoja. Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, että miksi ahven viihtyy tietyillä alueilla. Kenties joskus syynä voi olla ravinto ja joskus lämpöisempi vesi, kuin muualla. Tai sitten pohjassa on muodostelmia, jonne ahvenen on helppo piiloutua.

Välillä kalamies löytää ahventen piilopaikat ja välillä kotiin tullaan tyhjin käsin. Kalastus on yllätyksiä täynnä, siksi kai se niin koukuttava harrastus onkin =)

Olen kuvannut muutamia tasurivideoita YouTubeen, laitan ne tähän alle. Kireitä siimoja ja toivottavasti näistä vinkeistä on apua!

Vihdoinkin saatiin Puattinen laskettua vetten päälle, kun löytyi sen verran sulaa täältä savostakin. Aloitusreissulle ei ollut muita odotuksia, kuin että vene ja elektroniikka toimisi kuten pitääkin. Ja kaikki meni hyvin, toisin kuin viime vuoden aloitusreissulla. Jos ette sitä 2016 vappuveneilyä muista, se löytyy tämän linkin takaa.

Avovesikalastuskausi 2017 alkoi siis 13.5. Puutossalmella Sotkanselällä. Se paikka taitaa olla ensimmäisiä veneilylle avautuvia paikkoja Kuopiossa, sillä Kuopion ja Vehmersalmen välissä kulkeva lossi aiheuttaa sen verran virtauksia, että jäät lähtevät nopeasti liikkeelle. Veden lämpötila oli ruhtinaalliset 3,6C, joten ihan hetkeen ei uimaan pääse, ellei sitten tykkää vähän viileämmästä vedestä :)

Siellä Puattinen tulee nätisti perässä

Puutossalmen lossilla on veneluiska

Sain täksi kesäksi OPM:lta lainaan viistokaikuluotaimen (Lowrance Elite-9 Ti). Juha teki asennushommat, sillä itse en ole mikään tekniikan ihmelapsi. Osaan kyllä luotaimia käyttää, mutta asennus menee yli ymmärryksen :) Onneksi muut taitavat sen puolen.

Kelpaa tätä pulpettia kesällä tuijotella

Laitettiin pulpettiin lisäksi HOOK-5 ja kyllä siihen jäi vielä vähän tilaa kirppislöytö-iPadille, josta aion katsella Karttaselainta. Lowrancen laitteissa on toki plotterit, mutta silti olen tykännyt käyttää Karttaselainta aina lisäksi vesillä liikkuessa, sillä kartoissa saattaa olla eroja.

Täytyy kuitenkin muistaa, että tärkein näyttö on se reaalinäyttö, joka näkyy veneen keulasta eteenpäin. Eilenkin tuli tuijotettua pulpetissa olevia näyttöjä ja välillä aina havahduin, että ai niin, ehkä pitää muistaa seurata tätä oikeaa elämääkin. Noista näytöistä kun ei esimerkiksi näy muut veneet, joita pitää osata varoa :) Ja eilen siellä oli pari muutakin venettä jäiden seassa kalassa :)

Ensimmäiset kaksi tuntia meni laitteiden käyttöä harjoitellessa. Noissa laitteissa on niin paljon uusia ominaisuuksia omaan vanhaan yhdistelmälaitteeseen verrattuna, että menee varmasti viikkoja tai kuukausia, kun oppii edes vähän hahmottamaan mitä veneen alla on. Oltiin eilen vesillä kuutisen tuntia ja kalanäytöt olivat tiukassa. Oikeastaan mitään isompaa en ainakaan usko luotaimissa näkyneen, tai sitten en vaan osannut tulkita oikein. Silppukalaparvia oli paljon ja ne löytyivät 12-15 metristä. Alle kympissä oli tyhjää.

Pikkukalaparvia näkyi paljon, herkkyydet vielä aika isolla tässä kuvassa

Laitteiden anturit ovat sen verran lähekkäin, että laitteet ottivat häiriötä toisistaan. Täytyy perehtyä siihen ongelmaan vielä tarkemmin, jotta näytöistä saisi mahdollisimman selkeät.

Yhdessä vaiheessa jotain isompaa kävi jigin alla, pystyviivahäiriöön pitäisi vielä löytää ratkaisu

Viistokaikuluotaimen lukeminen on alkuun hankalaa, jos on tottunut käyttämään veneen alta luotaavia laitteita. Minun aivot eivät vielä oikein hahmota kokonaisuutta, mutta eiköhän tuo pääkoppa pääse jyvälle kesän mittaan. Löysin netistä alla olevat kuvat, jotka auttavat viistoluotaimen näkymän ymmärtämisessä.

Kuva lainattu: forums.sideimagingsoft.com

Kuva lainattu: forums.sideimagingsoft.com

Eilen Sotkalla oli vielä jonkun verran jäälauttoja. Me ei menty kuin maksimissaan parin kilometrin päähän rannasta ja kyllä kauempana näkyi olevan vielä ihan jäätä, ei pelkästään jäälauttoja. Lossin seutu oli kuitenkin auki ja siinä pystyi kalastamaan hyvin. Kalaa siellä ei kylläkään ollut, mutta mitäpä pienistä.

Hissukseen kun ajeli, niin jäälautat eivät haitanneet ollenkaan

Päivän mittaan nämäkin sulivat lähes kokonaan

Tipuset chillailivat jäälautoilla

Päivällä ajattelin, että kylläpä olisi kruunu päivälle, kun saisin tärpin, mutta iltaa kohti se ajatus haihtui jonnekin. Sitä tärppihaavetta olisi voinut verrata kuun saamiseen taivaalta. Mistä sen tärpin muka voisi saada, kun kaloja ei näkynyt missään. Tarkemmin ajateltuna se kuun saaminen taivaalta voisi olla jopa helpompi homma, sillä kuun möllykän sentään tietää olevan siellä taivaalla.

Keli oli uskomaton. Tosi harvoin Sotkalla on niin tyyntä, että taivas piirtyy veden pintaan. Sen kerran kun keli oli täysi kymppi, saalis oli täysi nolla. Aurinko paistoi lähes koko päivän, mutta sehän ei tarkoittanut sitä, että järvellä olisi ollut lämmin. Minulla oli normaalit pilkkivaatteet pilkkihaalarista lähtien päällä, eikä ollut yhtään kuuma. Ihan ymmärrettävää, että kolme asteinen vesi hohkaa kylmää.

Tyyntä on

Nättejä maisemia luvassa taas koko kesän :)

Vielä kala tuon siiman päähän, niin kyllä kelpaa =)

Ja missä ne kalat sitten olivat? Sitä ei tarina kerro. Etsimme viidestä metristä aina viiteentoista, mutta löysimme ainoastaan pientä kalaa. Yksi vähän isompien kalojen parvi piirtyi kerran luotaimeen ja ne olisivat voineet olla ehkä jopa ahvenia, mutta koska parvi katosi nopeasti, sitäkään ei saatu todistettua.

Ahvenparvi?

Kalaton päivä, mutta silti ihan huippu! Tästä se lähtee ja koska viime vuonna ensimmäiset mittakuhat sain kesäkuun lopussa, ehkä tänä vuonna mittakalaa on odotettavissa vasta heinäkuussa myöhäisen kevään vuoksi. Mutta kyllä minä jaksan odottaa, tutkin pohjan muotoja sillä aikaa =)

Mukavaa hommaa!

Viime vuoden Äitienpäivä meni aika kivuliaissa tunnelmissa, se todellakin oli ikimuistoinen päivä. Sain kämmättyä sen verran pahasti veneessä, että Kalarosvon koukku upposi peukaloon ja lähes koko päivä meni koukkua kaivellessa. Hyi, toivottavasti en enää joudu vastaavaan tilanteeseen.

Kevät on ainakin pari viikkoa jäljessä verrattuna viime vuoteen, sillä Pirttilahden satama oli vuosi sitten jo auki. Viikolla siellä oli vielä ihan liikaa jäätä veneen laskua ajatellen. Jospa ensi viikonlopun “helteet” sulattavat loputkin jään rippeet ja saadaan Puattinen omaan kesäparkkiinsa.

Pirttilahden jäätilanne muutama päivä sitten

Sain käytännöllisen Äitienpäivälahjan =)

Hyvää Äitienpäivää jokaiselle äidille!

Niin taisi käydä, että tänään taapersin tämän kevään viimeisen kerran jäältä pois. Kausi oli ihanan pitkä ja koska ehdittiin jo viime vuoden puolella pilkkimään viikkokausia, kalastuspäiviä kertyi talven aikana kahdeksankymmentä. Saalismäärät käyntikertoihin nähden olivat aika heikot, mutta oppia tuli siitäkin edestä.

Kävin viime viikolla kaverin kanssa kalassa Siilinjärven puolella. Oltiin hyvissä ajoin liikkeellä ja hyödynnettiin auringonnousun aika, mutta kuten arvata saattaa, ei siitä mitään hyötyä ollut. Tänä talvena auringonnousu ei ole aktivoinut kaloja ollenkaan, liekö ovat aamu-unisia. Monesti kala on alkanut syömään vasta tunti pari auringonnousun jälkeen.

Heti aamusta pelipaikoilla

Hiljaista oli luotaimen näytössä ja ensimmäistä tapahtumaa sai odottaa kymmeneen saakka. Sen tapahtuman muistankin pitkän aikaa, mutta en niinkään hyvällä tavalla. Voi voi, se päivä oli epäonnea täynnä, vaikka ei ollut edes perjantai kolmastoista.

Huomasin luotaimesta, kun ihan jäänkannen alla ui hyvänkokoinen kala. Morrittelin juuri ahvenia pohjasta, joten kelasin morrin nopeasti jään alle. Kala oli jo painumassa alaspäin, kunnes huomasi minun morrin ilmestyneen yläpuolelleen.

Värisytin morria kevyesti ylöspäin ja kalahan kiinnostui siitä. Pian siimassa tuntui järkyttävä paino ja säikähdin, kun kala tärppäsi niin nopeasti. Kala oli ISO ja mietin koko ajan onko se ahven, siika vai hauki. Kalan potkut tuntuivat erikoisilta eikä se jumpsuttanut kuten hauki. Morri olisi siis ehkä turvassa, sillä siimassa ei tietenkään ollut peruketta.

Yleensä siiat uivat lähellä jään kantta, joten todennäköisin vaihtoehto kalalle oli jättimäinen siika. Nousin seisomaan ja annoin kalalle siimaa pariin otteeseen. Pelotti ihan kauheasti ja olin varma, että siima ei kestä sen kokoisen kalan painoa. Anna nyt Ahti tämä kala näytille, on oma ennätys aivan varmasti.

Kohta siima löystyi ja samassa kuului muutama kirosana. Oliko se sittenkin hauki, joka katkoi siiman? Nostin lopun siiman ylös ja jaahas, morrin koukku poikki. Voi saakeli tai joku vielä rumempi sana. Harmitti niin paljon, sillä kala oli ihan hirvittävän iso.

Siima kesti, mutta morri ei

Tuosta järvestähän on nettitietojen (SKES.fi) mukaan saatu Suomen suurin siika vuonna 1913 ja siialla oli ollut painoa 10kg. Harmi juttu, että en itse päässyt ennätysrekistereihin sillä vähintään 11kg siialla, joka karkasi ;)

Mökötin omissa oloissani tunnin ja mietin vain kalan kokoa. Olisin niin paljon halunnut nähdä sen kalan, olisihan se ollut kommee :)

Nätti keli lohdutti mököttäjää

Tuttavilla on kätevä kulkupeli =)

Ahvenet eivät olleet syönnillään ja sain päivän aikana vain muutamia alle parisatasia. Yhdessä vaiheessa huomasin taas jään kannen alla viivan ja nostin heti morrin kalan yläpuolelle. Kala tärppäsi ja jäälle nousi pieni siika, joten sen jälkeen en epäillyt enää hetkeäkään, etteikö karannut kalakin olisi ollut siika.

Näitä ui jään kannen alla

Epäonni ei jättänyt minua rauhaan, vaan koin tasurimenetyksen. Tai oikeastaan se oli puolikas menetys, mutta joka tapauksessa huono karma vainoaa minua Kalapelen tasureiden kanssa. En ole kehdannut Leinon Pekallekaan kertoa, että yksi Nulikkaparka vaurioitui.

Oikeastaan syytän siitä isokenkäistä kaveriani, joka tuli ihastelemaan viereeni hienoa Nulikkaa. Hän pyöritteli sitä käsissään ja kehui värejä. Sitten hän astui epähuomiossa sen päälle! Perälevy irti ja minä mökötin taas tunnin. Mitähän seuraavaksi? Noh, odottakaapas niin kerron.

Monissa paikoissa siioissa on vähintäänkin lokkilapamato, mutta lisäksi saattaa olla myös haukimato, joten ihan mielenkiinnosta otin pienen siian mukaani, jotta pystyisin kotona tutkimaan sen sisukset.

Irrotin kaiken mahdollisen suolistosta lähtien siian mahasta ja laitoin sanomalehden päälle. Tutkin kumihanskat kädessä “osia”, ja löysin lokkilapamadon aiheuttamia rakkuloita ja myös pitkiä valkoisia lokkilapamatoja. En vielä päässyt siihen asti, että olisin tutkinut lihan kuntoa ja mahdollista haukimatoa, sillä puhelin soi.

Olin hetken puhelimessa ja palasin tutkimaan siian kuvottavaa mahan sisältöä. Huomasin, että yksi kissa oli kadonnut, samoin sanomalehden päällinen oli tyhjä. Voi piip! Huusin kissaa ja lopulta löysin sen kylpyhuoneesta, jossa ihana kisuliini juuri lopetteli ruokailuaan. Sinne upposi lokkilapamato ja kaikki muukin lehden päällä ollut. Sen jälkeen apteekkikeikka ja matolääkitys kissoille. Ehkä olikin ihan hyvä, että se jättisiika karkasi, sillä sen mahassa niitä matoja vasta olisi ollutkin.

Bellan mielestä siika oli maukasta madoista huolimatta

Käytiin perjantaina Pohjois-Kallavedellä, vaikka alunperin oli tarkoitus lähteä Etelä-Kallavedelle Pääsiäisen ahvenpaikalle. Vaihdoimme kuitenkin suunnitelman, sillä iltapäivän keliennuste näytti niin huonolta. Suunnaksi valikoitui siis Haminalahti ja rannan läheisyydessä olevat kalapaikat.

Katson ennusteen yleensä aina Ilmatieteenlaitoksen sivuilta, mutta perjantaina vilkaisin huvikseen myös Forecan. Kuinka voikin ennusteet poiketa niin paljon toisistaan? Forecan mukaan sadetta ei ollut luvassa ollenkaan, kun taas Ilmatieteenlaitos varoitteli koko iltapäivän kestävistä sateista.

Ota siitä sitten selvää (lähde: foreca.fi ja ilmatieteenlaitos.fi)

Kala söi huonosti. Olen nyt viime reissuilla sortunut morritteluun, sillä tasurit eivät saa aikaan mitään elämää jään alla. Pieniä ahvenia nousi morrilla muutamia, mutta tarve oli isommille. Etsin ahkerasti eri syvyyksiä, mutta tulosta ei tullut. Välillä kokeilin tasureitakin, mutta joka paikka vaikutti tyhjältä. Meillä oli Juhan kanssa välimatkaa useampi sata metriä ja Juha pisti minulle viestin. Viestissä luki, että hän oli saanut Kalarosvon tervaselkäisellä tasurilla hyvänkokoisen kalan nousun näyttöön.

Itse en ollut tervaselkäväriä vielä kokeillut, joten pistin sen heti uimaan. Kymmenen sekunnin päästä minulla oli ensimmäinen filekala jäällä. Oho, aika tehokas! Nyt löytyi oikea väri, tästäkö alkaa ruokakalojen kerääminen. Ei alkanut. Yhden kerran se tervis toimi, mutta sen jälkeen ei tullut enää yhtään nousua.

Päivän isoin ahven

Kaksi minuuttia vaille kaksitoista alkoi sataa lunta. Peukutin ilmatieteenlaitosta, he veivät tämän päivän skaban. Minuutti yli kahdentoista lumisade loppui ja pian paistoi aurinko. Otetaanpas peukutukset pois, päivä ei olekaan vielä ohi.

Puolen tunnin päästä tuli raekuuro ja ei aikaakaan, kun pilven raosta pilkotti taas aurinko. Ihan ihme keli! Ja kohta satoi taas kaatamalla vettä ja juuri kun meinasimme pakata tavarat, aurinko paistoi jo täyttä häkää taivaalla. En osaa sanoa, kumpiko ennuste piti paremmin paikkansa, ehkä noiden kahden kannattaisi yhdistää voimansa, sillä kummankin ennusteessa oli jotain oikein ;)

Rivi avantoja syvästä matalaan, ei tuloksia

Välillä paistoi

Välillä satoi

Ehkä alla olevaan panoraamakuvaan pystyy tiivistämään sekä Forecan että Ilmatieteenlaitoksen ennusteet, toinen sanoo, että paistaa ja toinen sanoo, että sataa =)

Riita poikki, paistaa ja sataa yhtä aikaa :)

Kala söi koko päivän huonosti, mutta muutama ruokakala saatiin kuitenkin mukaan.

Eilen oli vuorossa Pääsiäisen ahvenpaikka Etelä-Kallavedellä. Juha karkuutti siellä viime viikonloppuna ison ahvenen ja suuntasimme heti aamusta samalle paikalle. Juha löysi vielä saman avannonkin, jossa kala karkasi.

Eilen oli nätti aamu

Juhan avannossa näkyi heti elämää ja siellä oli pikkukalaa pohjassa. Aivan kuten silloinkin, kun jättiahven oli karannut. Minä tein Juhan avannon ympärille reikiä ja kaikki olivat tyhjiä. Mikä lie taika-avanto se Juhan avanto, kun ainoastaan siellä oli elämää.

Juha kysyi, että saako lainata minun morrionkea nopeasti, kun hän haluaisi aktivoida pikkukaloja, sillä tasuri ei kiinnostanut kaloja ollenkaan. Annoin morriongen hänelle hetkeksi ja ihan hyvin se morri ja toukka -yhdistelmä kaloja aktivoi, sillä melkein heti jäälle nousi 700g ahven. Vai semmoisia pikkukaloja…

Minun oma avanto oli kolmen metrin päässä ja tottakai morrittelu alkoi kiinnostamaan minuakin. Sain ongen lainasta takaisin ja ajattelin saavani hyviä köllikkäahvenia itsekin. Vielä mitä, onnistuin kalastamaan vain särkiä ja kukkokaloja, vaikka ihan vieressä oli ison ahvenen paikka. Miksi ette isot kalat ole koskaan minun avannon alla?

Päivä oli minun osaltani heikko, loppujen lopuksi sain joitain ruokakaloja morrilla, mutta tasuriin en saanut päivän aikana hipuakaan. Juha taas sai ihan hyvin ruokakalaa sen seiskasatasen lisäksi ja hän sai jopa tasurillakin muutaman.

Eilen aamulla vielä ajattelin, että kausi loppuisi eiliseen ja siksi odotukset päivälle olivat kovat. Päivän päätteeksi päätin, että sunnuntaina on vielä pakko käydä kokeilemassa ahvenpaikkaa, sillä lauantain saldo oli niin heikko. En halunnut lopettaa pilkkikautta sären hajuisilla käsillä, vaan paljon kivempi olisi lopettaa ison ahvenen tuoksuisilla käsillä.

Tänään lähdin aivan yksikseni pilkille ja olin jäällä vähän ennen seitsemää. Suuntasin toiveikkaana suoraan Juhan taika-avannolle ja puoli tuntia tuijotin tyhjää reikää. Ei ollut taikuutta ilmassa eikä vedessäkään. Aloin etsimään syövää kalaa, mutta joka paikka vaikutti tyhjältä.

Ei kun menoks!

Keli oli loistava ja ahkiossa olisi ollut tilaa monelle kilolle kalaa, mutta minä en vaan löytänyt niitä. Takana on pitkä talvi ja paljon pilkkimistä, mutta edelleenkään en tiedä, milloin ja missä ahven syö.

Jos avanto on tyhjä, tarkoittaako se sitä, että kala jurottaa pohjassa suu supussa, eikä sillä ole nälkä? Vai tarkoittaako se sitä, että kala ei oikeasti olekaan siellä, vaan se on saalistusreissulla jossain ihan muualla?

Monesti tuijotan tyhjää luotaimen näyttöä ja olen sitä mieltä, että kala ei syö. Todellisuudessa se voi olla kunnon syömäkarkeloissa sadan metrin päässä ja pistää muikkua tai kuoretta kitusiinsa minkä ehtii. Ja minä olen siinä uskossa, että se ei syö?

Nyt olemme kartoittaneet tuota ahvenpaikkaa satojen reikien verran ja lähes joka kalalla on ollut muikkua suu tai maha täynnä. Siinä on ilmiselvästi pöytä katettuna ihan lähialueilla, enää pitäisi vaan keksiä, että missä. Tänään löysin reilusta kymmenestä metristä muikkuparven ja siinä on syvää vettä tosi paljon vieressä, joten ensi talvena täytyy etsiä ajoahventa myös syvemmästä.

Kunhan jäät sulavat, lähden heti tutkimaan aluetta luotaimen kanssa. Sain OPM:lta lainaan Lowrancen viistokaikuluotaimen ja uskon, että se antaa ensi kesänä minulle tosi paljon kullanarvoista tietoa ahvenparvien liikkeistä ja piilopaikoista. Ensi talvea varten tuo paikka täytyy tutkia läpikotaisin ja piirtää tarkat kartat alueesta.

Tämän päivän saalis oli kymmenistä avannoista huolimatta vain muutama kala. Morrilla nousi sinttejä ja lokit kyttäsivät koko ajan vieressä makupaloja. Aika viisaita otuksia nuo lokit. Minusta tuntuu, että tässä viikon aikana he oppivat tuntemaan minut ja samalla oppivat myös lukemaan kaikuluotainta tarkoilla silmillään. Mikä muuten selittäisi sen, että joka ikinen kerta, kun kala lähti pohjasta nousemaan vieheelle, lokki köpötteli jo valmiiksi minun viereen odottamaan kalaa. Kai ne kohta osaavat pyytää minulta ongen lainaan ja onkia itse kalat pois.

Olin aamulla epätoivoinen ja laitoin Juhalle viestin, että olen saanut morrilla vain pari kukkokalaa ja sären, enkä ole nähnyt luotaimessakaan mitään isompaa. Juha vastasi, että laita tervaselkä väliveteen.

Tein työtä käskettyä ja laitoin tervaselän väliveteen ja pilkkikauden päätöskala ahven 550g oli pian jäällä. Tähän on hyvä lopettaa, vaikka toissa keväänä kausi loppui vähän paremmin, kun ahven 1087g oli jäällä. Oi niitä aikoja :) No mutta kaiken kaikkiaan hieno talvi ja eihän se kalastusilo tähän lopu. Vain muutama viikko ja suuren ahvenen etsintä jatkuu :)

Joskus on hyvä kysyä viestillä vinkkejä =)

Kalarosvo maistuu kaloille usein pää edellä

Kännykän kameran itselaukaisimelle oli käyttöä tänään =)

Tervaselkä Kalarosvo, tänään erilaisella jigipyrstöllä

Tykkään niin paljon tuosta taustalla olevasta valkoisesta :)

Taas olisi jääkaapissa mukavasti ahvenfilettä, ne täytyy käyttää harkiten, sillä seuraavan kerran ahventa saattaa päästä syömään vasta kesällä. Viime viikolla fileet pääsivät ahvenkeittoon, positiivinen ongelma oli, että filettä meinasi olla jopa liikaa viiden litran keittoon =)

Ei ehkä kaunein keitto, mutta kyllä maistui

Yhteistyössä OPM International Oy:n kanssa

Otsikko on hieman kärjistetty, myönnetään, mutta kyllä kaikuluotainta voisi nykyään sanoa yhdeksi pilkkijän tärkeimmistä kalastustarvikkeista. Muutama vuosi sitten tuskin monikaan olisi arvannut, kuinka suosituksi ja luonnolliseksi asiaksi kaikuluotaimet tulevat pilkkijöiden keskuudessa. Viisi vuotta sitten pidin itsekin kaikuluotaimia täysin turhakkeina pilkkihommissa, mutta nykyään ei kävisi mielessäkään lähteä pilkille ilman sitä.

Olen pilkkinyt luotaimen kanssa jo monta vuotta ja siltikin opin uusia asioita lähes joka kalareissulla. Kun olin pitänyt luotainta mukanani pilkillä pari vuotta, luulin tietäväni kalojen käyttäytymisestä paljon. Nyt naurattaa oma kapeakatseisuus, kalojen maailma ei tosiaankaan ole niin mustavalkoinen, mitä kuvittelin.

Kaikuluotaimen hyödyt

Sain viime vuoden puolella testattavaksi Lowrancen HOOK-5 yhdistelmälaitteen ja käyn tässä postauksessa läpi laitteen ominaisuuksia ja hyötyjä pilkkikäytössä. Perusominaisuudet ovat kaikilla luotaimilla kutakuinkin samat, joten näitä vinkkejä voi hyödyntää muunkin luotaimen omaavat.

Lowrance HOOK-5

Kirjoitin HOOK-5 laitteesta esittelypostauksen loppuvuodesta ja kirjoituksessa oli myös hyviä vinkkejä luotaimen käyttöön. Jos et ole juttua lukenut, pääset siihen tästä linkistä.

Kun lähden itse kalaan, katson kalapaikat kartasta valmiiksi ja tiedän suunnilleen syvyyden, jossa haluan kalastaa. Kaikuluotaimen avulla haluttujen kalapaikkojen löytyminen helpottuu, sillä syvyyden näkee heti anturin laskeuduttua avantoon. HOOK-5 laitteesta oman sijaintinsa näkee kartalla ja hyvät kalapaikat voi tallentaa suoraan plotteriin.

Plotteri auttaa kalapaikkojen löytymisessä

Avannolla harvoin näkyy heti kalaa, kun anturin laskee avantoon. Avantoa ei kannata koskaan hylätä käyttämättä viehettä järvessä, vaikka luotain piirtäisikin tyhjää. Kalat voivat olla passiivisina pohjassa ja vieheen nähtyään muuttuvat aktiivisemmiksi.

Aloitan kalastuksen aina välivedestä syvyydestä riippumatta, en siis koskaan laske viehettä heti suoraan pohjaan. Kalat saattavat nähdä vieheen jo useiden metrien päästä ja viehettä pikku hiljaa laskemalla luotaimesta voi koko ajan tarkkailla, näkyykö pinnan alla eloa. Viehe myös näkyy aina sitä laajemmalle alueelle, mitä ylempänä se on pohjasta. Senkin vuoksi viehettä kannattaa laskea mieluummin liian hitaasti, kuin nopeasti alaspäin.

Alla olevassa kuvassa ahvenparvi kiinnostui laskeutuvasta vieheestä. Kalojen keskikoko ei ollut kovin suurta ja osa kaloista oli keilan reunalla, koska ne piirtyivät luotaimeen heikompina viivoina.

Kalat voivat nousta ylhäältä laskeutuvaa viehettä kohti useita metrejä

Oikeastaan sellaiset tilanteet ovat aika harvinaisia, että pohjaan ei tulisi mitään eloa viehettä laskiessa. Kala saattaa tarkkailla viehettä pohjasta käsin, jolloin pohjaan tulee väreilyä. Jos kala lähtee nousemaan pohjasta viehettä vastaan, pohjasta irtoaa viiva, joka lähtee joko loivassa tai jyrkässä kulmassa kohti vieheen piirtämää viivaa. Luotain on todella hyvä apuväline silloin, kun kala lähenee viehettä. Ensinnäkin vastaiskuun pystyy valmistautumaan hyvin ja mikäli kala ei tärppää, sitä voi houkutella erilaisilla uitto- tai värisytysliikkeillä nappaamaan.

Kala lähtee nousemaan pohjasta

Pohja “elää”, joten pohjassa on kaloja, jotka liikkuvat

Alla olevassa kuvassa pohja on aivan tasainen, joten ainakaan liikkuvia kaloja siellä ei ole. Passiiviset, pohjassa paikallaan olevat kalat, eivät näy luotaimessa.

Pohjassa ei näy eloa

Joskus kalat kiinnostuvat mitä ihmeellisimmistä vieheen uittotyyleistä

Kalan pystyy monesti tunnistamaan jo luotaimen näytöstä sen piirtämän viivan ja käytöksen perusteella. Kuitenkaan 100% varmuutta lajista ei saa ennen kuin kala on jäällä. Välillä olen itsekin luullut nostavani haukea ja jäälle onkin tullut iso ahven. Välillä taas toisin päin :)

Mitä isompi ahven on tavoitteena, sitä tärkeämpi apuväline luotain on

Tässä näkyy tyypillinen hauen syöksy, yleensä hauki hyökkää vieheeseen niin nopeasti, että se piirtyy luotaimen näytölle lähes pystysuorana viivana

Alla olevassa kuvassa vieheestä kiinnostui vähän isompi kala, harvoin näkee luotaimen piirtävän noin paksua viivaa. Tämä kala irtosi avannon alla, joten kalan paino jäi arvoitukseksi.

Jännitysnäytelmä

CHIRP-tekniikka

Olen käyttänyt aiempina talvina normaalia kaksitaajuusperäpeilianturia, mutta tänä talvena pääsin vihdoin testaamaan pilkkianturia, joka tukee CHIRP-taajuuksia. Edellisinä vuosina käytin kaksitaajuusanturilla pilkkiessä aina matalampaa taajuutta, eli 83/200kHz anturilla valitisin aina taajuudeksi 83kHz. Tämä siksi, että luodatun alueen eli keilan halkaisija on matalalla taajuudella isompi, kuin korkealla taajuudella.

Pilkkianturi

Kuva lainattu: Lowrance Finland facebook-sivu

Tänä talvena kun aloitin pilkkimisen, kuvittelin tottakai käyttäväni keski CHIRP-taajuutta ja alkuun käytinkin. Keski CHIRPillä yksi pulssi sisältää taajuudet 80-130kHz. CHIRP-tekniikka on kuitenkin niin hirveän tarkkaa, että jouduin tiputtamaan herkkyyttä välillä aika paljonkin, sillä leveä keila keräsi niin sanotusti kaiken tiedon koko matkalta. Herkkyyden liiallinen pienentäminen taas heikentää vieheen näkymistä, joten sitäkään ei voi liiaksi tiputtaa.

Siirryin käyttämään korkeaa CHIRPiä ja keilan pienempi halkaisija ei ole ollut ongelma, sillä kalastan yleensä 5-10 metrissä. Kalan nousun tai välivedestä tulon ehtii näkemään luotaimesta hyvin. Korkealla CHIRPillä yksi pulssi sisältää taajuudet 130-210kHz.

Olen huomannut CHIRPin hyödyt ja tarkkuuden ihan konkreettisesti. Minulla on välillä tapana pomputtaa tasuria muutaman kerran pohjassa houkutukseksi, jos luotaimen näytössä ei ole kaloja. Olen tehnyt sitä myös aiempina talvina ja tasurin matkaa ihan pohjaan asti ei ole pystynyt näkemään luotaimesta. Samoin, kun viehettä on kelannut pohjasta ylöspäin, viehe on saattanut näkyä luotaimessa vasta ollessaan jo useamman kymmenen senttiä pohjan yläpuolella.

Nyt CHIRPiä käyttäessä tasurin matkan pohjaan näkee tosi hyvin. Myös pohjasta nousevan tasurin voi erottaa jo 10cm pohjan yläpuolella. CHIRP on siis todella tarkka ja erottelee kalatkin hyvin jo pienen matkan päässä pohjasta.

Kaikuluotaimen asetukset

Mielestäni luotaimen käyttöön ei ole olemassa mitään normiasetuksia, sillä luotaimet, käyttäjät ja käyttötarkoitukset ovat erilaisia. Joku pilkkii morreilla, toinen isoilla tasureilla. Jollekin normaali pilkkisyvyys on kolme metriä, isojen tasurien uittaja taas saattaa kalastaa 15 metrissä. Oman luotaimen säätöjen opetteluun ei mene kauan ja se on suositeltavaa kaikille, sillä silloin luotaimesta saa parhaimman hyödyn irti. Säätöjä voi muutella aina kesken pilkkimisen, jos välineet tai syvyydet muuttuvat.

Omat asetukset

• Syvyysalueen säätö aina manuaalisesti, sillä jos se on automaattisena, anturi saattaa erehtyä luulemaan esim. kalaparvea pohjaksi ja syvyys alkaa heittelemään
• Herkkyys syvyydestä ja vieheen koosta riippuen 55-70%
• Värilinja 72%
• Pintahäiriön poisto korkea
• Häiriön poisto korkea
• Signaalin lähetysnopeus nopein
• Taajuus korkea CHIRP
• Näytön oikeassa reunassa näkyvä reaalisignaali aina päällä, se helpottaa lähestyvän kalan havaitsemista

Syvyysalueen valinta manuaalisesti

Säätövalikosta voi säätää mm. herkkyyttä

Herkkyys 55-70%, muut säädöt aina samat

Kuvan vierintänopeus näytössä nopeimmalla

Taajuus korkea CHIRP

Luotaimen lisävalinnoista löytyy mm. reaalisignaalin säätö

Hyväksi havaitut vinkit

Virransäästötila

Päivän aikana avantoa tulee vaihdettua usein. Luotaimen sammuttaminen ja käynnistäminen on hidasta ja vie kallista pilkkiaikaa. Laitteen saa laitettua nopeasti virransäästötilaan painamalla näppäinyhdistelmää: virtanäppäin-enter. Toimenpide vie vaan sekunnin tai kaksi, mutta helpottaa luotaimen käyttöä huomattavasti.

Virransäästötila: virtanäppäin+enter

Zoomin käyttö

Syvemmässä kalastettaessa vieheen seuraaminen on paljon helpompaa, jos käyttää zoom-toimintoa. Jos kalastaa eri kokoisilla vieheillä, niin herkkyyttä ei välttämättä tarvitse säädellä vieheiden vaihdon välissä, vaan pienempiä vieheitä käytettäessä näytön voi zoomata kaksin- tai nelinkertaiseksi, jolloin pienempikin viehe näkyy hyvin.

Zoom-näppäimet ovat käden ulottuvilla

Zoom-toimintoa käytettäessä kannattaa muistaa tarkkailla välillä myös koko näkymää, sillä joskus vieheen yläpuolellekin saattaa ilmestyä kala. Alla olevassa kuvassa kalastin pohjan tuntumassa noin 11 metrissä, kun huomasin välivedessä uivan kalan ilmestyvän noin kahdeksaan metriin. Nostin vieheen äkkiä kalan yläpuolelle, jolloin kala kiinnostui siitä ja tärppäsi. Valitettavasti kala myös irtosi, kuten luotaimen näytöstä näkyy.

Kalat eivät tule aina pohjasta

Korkea CHIRP

Vaikka korkealla taajuudella pilkittäessä luodattu alue eli keila onkin kapeampi, kuin matalammalla taajudella, olen oppinut lukemaan luotainta ja kalojen sijaintia korkealla CHIRPillä paremmin. Leveällä keilalla luodattu alue on suuri ja jos pilkitään esimerkiksi 10 metrissä, keilan halkaisija on noin 10 metriä. Sen kokoiselle alueelle mahtuu paljon kalaa ja jokainen niistä myös näkyy luotaimessa. Kalojen sijainnin hahmottaminen on hankalaa, sillä kalat saattavat olla useiden metrien päässä vieheestä.

Kun pilkkii korkealla CHIRPillä, luotaimessa näkyvien kalojen sijainti on helpompi määrittää. Kymmenen metrin syvyydessä keilan halkaisija on noin viisi metriä, joten vieheen alla näkyvä kala ei voi olla kovin kaukana. Jos avannolla näkyy kaloja, mutta ne eivät tärppää, alueen kartoittaminen uusien avantojen avulla on helpompaa, kun voi päätellä minkä pituisten välimatkojen päässä kalaa on ympärillä.

Akku

Akun kesto on yllättävän hyvä, vaikka kyseessä on viiden tuuman näytön omaava yhdistelmälaite. Lataan laitteen mukana tulleen 7Ah akun yleensä joka pilkkireissun jälkeen, mutta välillä lataus on unohtunut. Muutaman kerran olen käyttänyt laitetta pari pitkää pilkkipäivää yhdellä latauksella, eikä akku ole loppunut, vaikka näytön kirkkauskin on ollut täysillä. HOOK-5 ei siis ole mikään virtasyöppö ja vaikka siinä on viiden tuuman näyttö, mukana ei tarvitse kantaa montaa akkua. Akun kestoa voi vielä pidentää pienentämällä näytön kirkkautta.

Lowrancen HOOK-sarjasta on saatavilla myös pienempiä kaikuluotaimia pilkkikäyttöön, laitteisiin voi tutustua OPM:n verkkosivuilla tai Lowrancen laitteita jälleenmyyvissä liikkeissä.

OPM International Oy www-sivu
OPM International Facebook
Lowrance Finland Facebook 

Kuva lainattu: www.opm.fi

Puruveden reissusta toivuttiin nopeasti ja koska oltiin ikävöity kotivesiä, täytyihän se lähteä heti seuraavana päivänä uittamaan tasuria. Sain joku aika sitten vinkin yhdestä uudesta kalapaikasta ja asia kummitteli mielessä. Vuosia sitten paikka oli antanut isoa ahventa, mutta ei siinä ollut tainnut porukka käydä lähiaikoina enää ollenkaan.

Minulla on kelkkakuume ja semmoinen vekotin taitaa muuttaa meille lähiaikoina. Tämä uusi kalapaikka on rannasta ihan muutaman sadan metrin päässä, joten siellä voi käydä helposti ilman kelkkaa. Edelleen olen kahden vaiheilla, että meneekö se liiallisuuksiin, jos hankkii kelkan. Mutta toisaalta taas koko tammikuu oli todella surkea saaliiden suhteen, kun yksinkertaisesti ei jaksa tällä kunnolla ja näillä varusteilla kävellä hirveän monen kilometrin päähän rannasta. Nyt se Ahti sitten taisi vähän näpäyttää minua, kun haaveilen kelkasta, että Jaana kyllä niitä kaloja löytyy ihan kohtuullistenkin kävelymatkojen päästä. Silti minä sen kelkan haluaisin :)

Maanantaina saatiin uudesta kalapaikasta hyviä merkkejä. Juha sai heti aamusta reilun 600 grammaisen ahvenen Kalarosvolla, jossa on Puruveden spessuvärit. Toimii näköjään meilläkin päin. Minä sain vain muutaman ahvenen päivän aikana, mutta kalojen keskikoko oli ihan hyvää ja siksi paikka alkoi kiinnostamaan minua todella.

Kylläpä näyttää 630g ahven pieneltä, jos omistaa noin isot sormet :)

En ole oikeastaan ikinä nähnyt luotaimessa pohjan aaltoilevan niin oudosti. Yleensä jos pohja väreilee, siellä on pieniä kaloja. Tuolla pohja aaltoili kuin Itämeri konsanaan emmekä saaneet kukkokaloista havaintoakaan. Jotain isoa siellä pohjassa möyrysi.

Maanantaina ahvenen suusta lensi kuore, jotain samaa näköä oli Kuoreella tuon ottipelin kanssa :)

Ränsistynyt ahven, mutta komean väriset evät!

Kuore on yleisin ahventen mahasta löytyvä kala täällä päin

Halusin tänään ehdottomasti samaan paikkaan. Päätimme kartoittaa aluetta enemmän ja huomasimme samalla, että karttaselaimen syvyyskäyrät eivät täysin pidä paikkaansa. Löysimme “muka tasaisilta” alueilta patteja ja monttuja ja niissä oli kauheasti kalaa :)

Kala ei ollut kovin syönnillään. Tuli mieleen Puruveden nousevat ja laskevat kalat, sama meininki luotaimen näytöllä. Uittelin taas rasioista vaikka sun mitä tasureita, mutta ainoastaan yhteen sain välillä tärppejä: Kalarosvon uuteen malliin. Välillä sitäkin sai uitella ihan rauhassa, kun kaloja ei kiinnostanut.

Tänään kaikki omat kalat tuli tällä Kalarosvolla

Sain kalat aktivoitumaan ihan ihmeellisillä liikkeillä. Joensuun Tommi on varmaan tehnyt tasurinsa lähinnä pieneen värisytykseen tai kevyisiin uittoliikkeisiin ja se olisi varmaan haukkonut henkeään, jos olisi nähnyt minun tyylini kalastaa. Monen metrin nostoja ja laskuja ja nostoja ja laskuja sekä hitaasti että nopeasti. Mutta se tyyli toimi tänään! Välillä sain nousemaan pohjasta älyttömästi kaloja, mutta sitten se viimeinen silaus saattoi puuttua, kun kukaan ei tärpännytkään.

Kalat ovat löytyneet 8-10 metristä ja kahdeksan metriä vaikutti ehkä vähän liian matalalta. Paljon siellä oli kalaa, mutta koko oli 100-200g, joten en halunnut onkia sitä syvyyttä. Kiertelin ympäriinsä ja etsin ysin ja kympin vettä. Saimme tänään suurimman osan kaloista ennen puolta päivää kymmenestä metristä ja syönti hiipui iltapäivää kohti. Enää edes isot liikkeet eivät kiinnostaneet kaloja, mutta silti minä jaksoin yrittää.

Yhden maissa piirtelin tasurilla kuvioita luotaimen näyttöön, nopeasti ylös kelaamalla ja alas laskemalla näyttöön muodostuu pyramideja :) Ja saattaapa joku fisukin kiinnostua, yksi kala tuli ihan puskista yhtäkkiä kesken minun Egyptisession :)

Pyramideja

Välillä vähän nopeampaa uittoa

Tämä ponkaisi jostain kesken piirtelyn :)

Kello raksutti jo kahta ja ajattelin käydä vielä kokeilemassa kasin vettä, kun yhdelle vanhalle avannolle jäi pohja täyteen kaloja. Mietin, että voisiko seassa olla isompaa…

Käppäilin vanhalle reiälle ja edelleen siellä uiskenteli sitä 100-200g kalaa. Niitä ei saanut tärppäämään millään ja aloitin taas pyramidien piirtelyn. Olin juuri pyramidin huipulla, kun pohjasta ponkaisi kala kohti. Ihanan määrätietoinen viiva, jollaisia minulla on ollut niin kova ikävä.

Onki tukevasti käteen ja kala lähestyi. Se ei aikaillut tärpin kanssa ja muutaman sekunnin päästä kala oli jo jään paremmalla puolella. Ihana ahven, ei tuo kiloa ole mitenkään, mutta talven isoin ehdottomasti. Olin niin iloinen, sillä koko tammikuun kalat kiersivät minun avannon kaukaa.

870g/38cm

Tämmöisiä niiden ahventen pitäisi olla

Päivän isoimmat kahteen pekkaan

Ottipelit

Puruvedellä opin vaikka mitä uusia kikkoja esimerkiksi siimoista ja vavoista. Tosi monet käyttävät tasuripilkinnässä kehivapoja ja täytyihän se minunkin pistää sellaiset tilaukseen. Tilasin sunnuntaina Vartiaisen Jarilta Kirpun kehivavat ja jo tiistaina ne olivat postissa. Kehivapojen käyttö näyttää helpolta, mutta tuskin on. En tiedä miten monta siimasotkua tai hermojen menetystä vaaditaan, että opin vapaa käyttämään, mutta aion ainakin yrittää ☺

Kirpun kehivavat

Tiedustelin Samfishingistä, että onko heillä hyllyssä erästä Trabuccon siimaa. Ei kuulemma ollut, mutta lähti tilaukseen ja lupasivat jo täksi viikoksi. Ei voi kun kehua tuota Samfishingin palvelua, ehdottomasti Kuopion paras kauppa! Jos kauppaan menee kalastukseen liittyvän ongelman kanssa, niin eipä ole ongelmia enää sieltä poistuessa, sillä eivät ne päästä sinua sieltä ulos, ennen kuin asiat ovat ratkenneet :)

Huipputyyppi Pasi

Jes, nyt se on startattu, pilkkikausi 2016-2017. Ole Ahti tänä talvena anteliaampi kalojen suhteen, kuin viime talvena!

Olen lueskellut keskusteluryhmistä pilkkijöiden kokemuksia alkukauden reissuista ja kyllä porukka on vetänyt hurjia tuloksia jo ihan ensimmäisillä reissuilla. Eräskin Tomi kävi kolme kertaa pilkillä ja sai kolme kilon ahventa, ihan uskomatonta. No, tekijämiehet on erikseen…

Tänään suunnattiin Sotkanselälle, sillä kuulin siellä viikonloppuna olleen jo hyvin jäätä. Sotkanniemestä kun lähtee kalaan, niin suht lähellä on hyviä kalapaikkoja. Muutaman sadan metrin kävelyllä saattaa siis löytää hyvät apajat. Saattaa.

Michelin-akka valmiina pilkkipäivään!

Minulla oli yksi haave päivälle: saada kala. Siitä on ikuisuus, kun viimeksi koskin kalaan, saati sain kalan. Ihan hirvittävä ikävä niitä eväkkäitä ja varsinkin rakkaita raitapaitoja. Ja se tunne, kun kala potkii siiman päässä…

Oltiin jäällä yhdeksän maissa, kyllä tähän vuoden aikaan kalapäivän pituus on mitätön. Muutama vaivainen tunti ja aamuhämärä muuttuu iltahämäräksi. Tallusteltiin jäälle ja kyllä siellä jälkiä oli, jopa moottorikelkallakin oli joku hurja ajanut. Jospa sitä siis turvallisin mielin uskaltaa kalapaikkoja lähteä etsimään. Kairailtiin matkan varrella ja teräsjään paksuus vaihteli viiden ja viidentoista sentin välillä ja jään päällä oli jonkun verran huonompaa kohvajäätä.

Yhdessä vaiheessa jäätä näytti olevan tosi vähän, silmämääräisesti vain reilu viisi senttiä, mutta kun se oli teräsjäätä, niin kyllä me siinä uskallettiin hengailla.

Tämän paksuista jäätä oli vielä helppo kairata

Olin niin onnellinen, kun pääsin istahtamaan ensimmäisen reiän eteen pitkästä aikaa, kyllä sitä hetkeä oli odotettu. Mitä tänään uitetaan?

Pilkkikauden ensimmäinen uimamaisteri oli Kalarosvo Sotkan ahvenen nahkaisine takkeineen :)

Tästä se lähtee!

Sain Moilasen Pertiltä pari tasuria testiin. Toinen on tosi erikoinen rauhallisesti leijaava lahnatasuri ja toinen malli antoi Pertille kilon ahvenen vähän aikaa sitten. Erittäin mielenkiintoista päästä uittamaan kumpaakin ja tänään molemmat jo ensiuintinsa tekivätkin. Lahnatasuri leijaa rauhallisesti sivulle ja palaa hitaasti takaisin. Varmasti tehokas kalojen houkuttelija!

Upeat värit tällä lahnalla!

Lahnatasuri on laiha :)

Mutta tänään kalat olivat karkuteillä. Ehkä pilkittiin väärissä paikoissa ja yhtä ison kalan karkuutusta lukuunottamatta hiljaista oli. Olin asennoitunut mp-reissuun, sillä olisihan se nyt jo vähän liikaa toivottu, että saisin kalan heti ensimmäisellä reissulla.

Minun oli tarkoitus kuvailla videoita, mutta kylmä pohjoistuuli ja pakkanen olivat eri mieltä. Että voi näpit jäätyä hetkessä! Muutaman pikkupätkän sain kuvattua, mutta ehkä panostetaan videokuvaukseen enemmän sitten vähän lauhemmilla keleillä. Ja kun kalatkin olivat tänään yhteistyöhaluttomia.

Testasin tänään uutta luotainta, josta kerroinkin vähän aikaa sitten linkki. Pelkäsin, että riittääkö 7Ah akku yhdeksi päiväksi, kun luotaimessa on kuitenkin viiden tuuman näyttö. Eipä ollut loppujen lopuksi hätäpäivää, vaikka seitsemän tunnin reissu heitettiinkin. Akkua oli jäljellä varmaan n. 80% vielä päivän päätteeksi, hyvä juttu. En pitänyt näytön kirkkautta täysillä, joten varmasti myös se vaikutti akun kestoon.

Tykkään kyllä tästä pilkkiasennosta, kun ei tarvitse niska kyyryssä tihrustaa näyttöä

Vanha retkijakkara hyötykäytössä

Näytön vasemmassa alareunassa näkyy, että akkua on vielä reippaasti jäljellä, vaikka luotain oli ollut päällä koko päivän

Iltapäivällä pelkkien tärppien ja karkuutusten jälkeen lähdimme pikkuhiljaa hipsimään kohti rantaa. Pilkkikamut olivat kyllä saaneet parit ahvenet ja Mauri sai jopa elämänsä ensimmäisen siian, kippis siitä, mutta minulle ei Ahti suonut antejaan. Olisihan se edes yksi kala ollut mukava saada jään paremmalle puolelle.

Päivä alkoi jo hämärtää ja kokeiltiin viimeiset paikat ennen rantaa. Luotain piirsikin elämää jään alle ja olin ihan ihmeissäni. Oltiinko me siis oltu koko päivä väärässä paikassa? Kaloja oli vaikea saada tartutettua, sillä ne nousivat tosi hitaasti ja varovasti tasurille ja hipaisivat tasuria huulillaan. Sitten kun hipaisun tunsi ongessa, luotaimen näytöstä näkyi, kun kala painui jo takaisin kohti pohjaa. Ehkäpä se olisi ollut morripäivä ;)

Toukkavehkeitä minulla ei ollut mukana, mutta kyllä se Ahti lopulta minulle heltyi parin raitapaidan verran. Minun tasurit olivat ehkä liian isoja ja pelottavia, ja päivän ainoat kalani sainkin pienellä mikrojigillä. No pääasia, että jollain :)

En päässyt ahvenen kanssa samaan kuvaan, kun kaikki kameramiehet olivat kaukana :)

Kylmä ja lähes kalaton, mutta niin ihana kauden avauspäivä. Näitä lisää ja jos Ahti vähän isompia ahvenia? ;)

Hämärää oli rantaan tullessa

Joko te muut olette aloittaneet pilkkikauden?