Kyllä on taas satanut lunta! Onkohan tämä jokin ennätystalvi Suomessa lumimäärän suhteen? Pian siirrytään jo huhtikuulle ja lunta tulee tupaan edelleen eikä keväästä ole tietoakaan. Pilkille ei kukaan tervejärkinen lähde sataa metriä kauemmas rannasta. Itse asiassa eilen mittasin matkan, jonka jaksoin kävellä jäällä ahkioita vetäen. Se matka oli seitsemän metriä ja sen jälkeen piti puuskuttaa puoli minuuttia.

Lumen ja loskan suhteen on järvikohtaisia eroja ja pahin loska taitaa löytyä Roikanvedeltä, jossa käytiin eilen. Kelkka suti tyhjää lähes koko ajan ja pelkäsin ihan tosissaan, että jäädään jumiin. Katselin jo lähisaaria sillä silmällä, että siellä joutuu kevään viettämään, kun jäältä ei yksinkertaisesti pääse pois. Onneksi lopulta pääsimme takaisin rantaan ja kyllä Roikan suunnalta muutamia riemunkiljahduksia silloin kuului :)

Säät ovat vaihdelleet tosi paljon ja ollaan pidetty vähän kalastustaukoa. Kävin viikko sitten lauantaina tytön kanssa Kallavedellä pikapiston ja jo silloin jäällä kävely alkoi olla tuskaista. En kuitenkaan arvannut, että tilanne ei todellakaan ole menossa parempaan, vaan pahempaan, suuntaan. Veden määrä jään päällä on lisääntynyt ja satoihan sitä luntakin lisää viikolla.

Rannassa vielä hymyilytti

Meidän pikareissun tuloksena oli yksi ahven ja ei se kalastusinnon tartuttaminen lapseen oikein mennyt nappiin. Kuvittelin vieväni tytön helpolle kalapaikalle, josta saadaan satavarma saalis. Reilun puolen kilometrin kalapaikalle rämpimisen jälkeen pilkittiin tunti tyhjää, tai yksi sintti tarttui minun siimaan, mutta muuten tosi heikkoa. Ja sitten vielä paluumatka rantaan samassa loskassa rämpimistä. Jostain syystä tyttö ei ole pyytänyt enää uutta yhteistä reissua.

Äipän kanssa tyhjää pyytämässä

Tiukassa oli yksi vaivainen ahven

Tehtiin Juhan kanssa pari reissua Sotkalle, kun Sotka oli esittänyt oikein potentiaalisia elonmerkkejä edellisellä viikolla. Elonmerkit olivat kuitenkin viikon aikana hiipuneet ja Sotka muuttunut omaksi vaikeaksi itsekseen. Ensimmäisellä reissulla sain kolme filekalaa ja toinen reissu päättyi sekä minulla että Juhalla kirjaimiin MP.

Eka reissun aamuna pyrytti

Ja hetken päästä aurinko pilkotti pilven raosta

Luulin, että Sotka syytää näitä avannosta enemmänkin

Päivän saldo jäi kolmeen, kameleonttihile uv-maha Nulikka toimi ja poimi parhaat päältä

Lunta riittää

Kuten tekstin alussa kerroin, kävimme talven ensimmäisen reissun Roikanvedellä. Se oli itse asiassa vasta meidän toinen reissu sinne ikinä. Tänä talvena olen kuullut mielenkiintoisia huhuja sieltä ja meillä on ollut useamman viikon mielessä, että pitäisi käydä.

No ehkä olisi tosiaan pitänyt käydä vähän aiemmin. Nyt kun siirrettiin ja siirrettiin Roikan reissua, olosuhteet jäällä ehtivät mennä surkeiksi. Hyi. Vieläkin puistattaa se tunne, kun olin aivan varma, että jäädään kelkan, ahkioiden, kairojen ja tuhannen kilon tavaramäärän kanssa jumiin monen kilometrin päähän rannasta. Mitä ihmettä me olisi tehty sitten? Kun jo se seitsemän metrin kävelymatka meinasi aiheuttaa totaalisen sippaamisen, niin saati sitten seitsemän miljoonan askeleen matka…

Puutossalmen lossi vei meidät Vehmersalmen puolelle

Meillä oli jo heti rannassa vaikeuksia lumen kanssa, kun parkkilevikettä ei ollut aurattu. Auto kärryineen meinasi jumahtaa hankeen ja aikaa kului yllättävän paljon, sillä lähdimme kotoa jo seitsemän jälkeen ja päästiin lopulta pilkkimään vasta kymmeneltä.

On hetkiä, jolloin toivoisi karttojen syvyyskäyrien pitävän paikkansa ja eilen oli se hetki. Katsottiin rannassa määränpää kartasta valmiiksi ja lähdettiin Lynkkiksellä kohti apajia. Lynkkis huusi kuin viimeistä päivää, kun kelkka suti jatkuvasti. Lähes viidenkymmenen sentin lumikerroksen alla oli paksu kerros loskaa ja vähän väliä sain pienen sydänkohtauksen, kun luulin meidän jäävän jumiin.

Nämä lumet ovat täällä vielä juhannuksenakin

Päästiin kalapaikalle ja syvyyttä piti kolmen kartan mukaan olla noin kaksitoista metriä. No sitä oli 16 metriä. Siirryttiin hieman matalampaan (muka) ja siinä syvyyttä olikin jo 18 metriä. Voi ei. Avantojen tekeminen oli tuskan takana, kun ensin piti kaivaa iso kolo hankeen, että löysi jäänpinnan.

Avantojen tekeminen ei ollut herkkua

Päätettiin siirtyä kelkalla muutama sata metriä uuteen paikkaan ja toivoa parasta, että käyrät pitävät paikkansa. Onneksi kartta oli ystävämme ja löysimme oikean syvyyden. Kelkalla liikkuminen oli niin riskialtista, että seuraavan kerran kelkka käynnistyisi vasta kotiinlähdön aikaan. Emme halunneet ajella yhtään turhaan, vaan palata suunnilleen samoja jälkiä takaisin rantaan iltapäivällä.

Ahkiokin kulki ihan vinossa hirveän lumimassan päällä

Meidän piti siis kalastaa koko päivä samalla alueella. Onneksi meillä oli lumilapio mukana, niin sillä sai tehtyä lumeen aukkoja avannoille.

Kyllä huomaa, että tässä on kalastettu

Aamupäivällä avannoilla näkyi heti muutamia kaloja ja sain yhden filekalan Kalarosvon ykköstykillä. Juha sai 600g ahvenen Mr. Manulla. Aika hyvä merkki, jos päivä jatkuu tällaisena.

Ensimmäinen ahven Roikalta

Iso Mr. Manun kevennetty kelpasi 600g Roikan raitapaidalle

Muutaman tunnin tasurin heiluttelun jälkeen filekalojen saldo oli edelleen kaksi. Mikä on kun ei tasuri enää kelpaa, vaikka avannoilla kuitenkin näkyi kalaa?

Jään päällä oli 10cm vesikerros

Käytin viimeisen oljenkorren ja laitoin siiman päähän Jarmon morrien valmistaman morrin. Syvyyttä oli 12 metriä ja aamulla olin kahden vaiheilla kehtaanko edes ottaa toukkia mukaan, kun morrittelu niin syvässä ei ole kovin helppoa.

Onneksi oli toukat mukana, sillä kun tasuri vaihtui morriin, kaloille tulikin nälkä. Sain kahdeksan kalaa, joista puolet oli sinttejä ja puolet filekaloja. Morrilla pilkkiessä kalojen koko vaihtelee paljon enemmän, kuin tasuroidessa. Morri saattaa antaa kukkokalan ja mörön ihan peräjälkeen.

Kiva se on mörköjäkin välillä saada

Tasurihurjan salainen ase =D

Eivät ne kalat hurjalla syönnillä olleet morrin vaihdon jälkeenkään, mutta ihan hyvä reissu kalojen suhteen, kun niin monta tuntia pilkittiin keskipäivällä tyhjää.

Välillä piti pötkötellä kelkan päällä, kun kala ei syönyt

Kotiin lähdön koittaessa oli edessä vielä pieni jännitysnäytelmä, että täytyykö alkaa apuvoimia hälyttämään vai jaksaako Lynkkis rantaan asti. Ajettiin valonnopeudella rantaan ja Lynkkis ei ehtinyt edes upota paluumatkalla loskaan, vaan luotettava työjuhta kiisi kuin unelma. On se mukava vehje! ?

Loppu hyvin kaikki hyvin ja Roikanvedelle ei enää näillä jäillä eksytä ?

Kotimatkalla oli hienot maisemat

Vaikka eilen oli hirveää liikkua kelkalla, pilkkihullun mieli kaipasi silti takaisin jäälle. Kallavesi ja Sotka ovat ainakin paksun loskan peitossa, joten päätimme lähteä katsomaan Virmasveden tilanteen.

Sehän oli kuin unelma, jäällä ei ollut pisaran pisaraa vettä ja luntakin hieman vähemmän kuin muualla. Kelkka kulki hienosti eikä ollut mitään pelkoa, että jäätäisiin kiinni. Olihan siellä raskasta kävellä ja samalla tavalla joutui lumeen kaivamaan kolosen avantoa varten, kuin muuallakin, mutta lumi oli kevyttä.

Virmasvedellä lunta oli vähemmän, kuin Roikalla

Oltiin jäällä puoli kahdeksalta ja seitsemän tunnin jälkeen luovutimme ahvenen etsinnän suhteen. Jos pitäisi laittaa Suomen järviä järjestykseen vaikeusasteen mukaan, niin kyllä Virmasvesi pojottaisi aika kärkipäässä. Missä siellä muka on kalaa? Ei missään.

Iltapäivällä tuuli oli niin hirveä, että piti pilkkiä “kelkkatoimistossa”

Kalastettiin 5-10 metrin vettä ja sain päivän aikana vain yhden ahvenen ja senkin ronkin morrilla.

Hurraa.

Aamulla tuli myös talven ensimmäinen kuha, mutta harmi kun se oli alamittainen. Hannu Hanhi jäi tänään täysin ilman kaloja.

Ykköstykki maistui kuhalle

Olen pariin otteeseen kertonut, että järjestän tänä talvena kirjoituskilpailun alle 18-vuotiaille. Nyt on viimeiset pilkkiviikot käsillä ja 15.4. mennessä toivon saavani mukavia kalastustarinoita luettavakseni. Palkintona on jääkairan ja pilkkiasun lisäksi seuraavan näköisiä herkkuja.

Pian on pilkkikausi ohi ja päästään taas kalastamaan veneestä käsin. Kivaa se on sekin! Viime syksynä kuvattiin pieni videopätkä veneessä, käykäähän Youtubessa katsomassa, jos kiinnostaa =) Linkki.

Ihanaa aikaa tämä maaliskuu. Valoisa aika alkaa olla jo melko pitkä ja pilkkipäivä voisi periaatteessa kestää kellon ympäri. Itse ei edes meinaa pysyä auringon rytmin perässä, kun joka aamu se nousee aikaisemmin ja aikaisemmin. Ja sehän tarkoittaa sitä, että omaakin herätystä pitäisi aikaistaa joka aamu hieman. Tällä hetkellä Kuopion korkeudella auringonnousu on jo puoli seitsemältä. Mihin se pimeä talvi katosi? =)

Maaliskuu on paras pilkkikuukausi ja vaikka nyt eletään ahvenen pilkkijän kulta-aikaa, takaraivossa on pieni pelko jäiden sulamisesta. Onneksi jäät eivät ihan vielä ole lähtemässä, mutta koko ajan tämä kevät etenee. Nautitaan nyt kuitenkin näistä viimeisistä pilkkiviikoista!

Ollaan käyty vuosien varrella muutaman kerran Sonkarilla ja joskus hyvinä aikoina sieltä pääsi lähtemään suupielet messingillä kotiin, kun Ahti oli ollut suotuisa. Viikko sitten lähdettiin tekemään perinteinen hiihtolomareissu Sonkarille ja käytiin samalla vierailulla mummolassa. Mummo ja pappa jäivät innokkaina rantaan odottamaan meidän kalansaalista. Montakohan kiloa sieltä tällä kertaa tulee ahvenia?

Mummolan pihasta oli nopea hurauttaa kelkalla Sonkarille

Etsittiin kalaa hiki hatussa ja kurvailtiin kelkalla paikasta toiseen, mutta siitä huolimatta päivän saldona oli pyöreä nolla. Emme siis saaneet ensimmäistäkään kalaa koko järvestä, ihan uskomaton kaivo!

Päivän saldo oli pyöreä nolla ja taivaalla oleva aurinkokin siitä meitä muistutti

Keli oli kuitenkin aurinkoinen ja ihana, joten luovutimme kalastuksen suhteen ja huristelimme loppupäivän lasten kanssa kelkalla jäällä.

Keli oli loistava kelkkailuun

Näin jäällä jotain erikoisia jälkiä ja luulin, että joku ihminen oli tehnyt kengän jälkiä ja syviä kuoppia lumeen. Lähempi tarkastelu osoitti, että eivät ne olleetkaan ihmisen tekosia. Pienen googlailun jälkeen opin taas jotain uutta ja teerethän ne olivat syypäitä jälkiin. Ja kakkoihin.

Kukas täällä on kulkenut?

Jäällä oli viitisenkymmentä kuoppaa, joissa jokaisessa oli ruskea yllätys

Viime lauantaina meillä oli ”pilkkitrehvit” Kallavedellä. Kyselin muutama viikko sitten facebookissa olisiko kuopiolaisilla kiinnostusta osallistua yhteiseen pilkkipäivään ja samalla voisi järjestää leikkimielisen pilkkikilpailun, jossa isoin ahven voittaa.

Muutamia kiinnostuneita löytyi, joten päätimme treffata Pohjois-Kallavedellä ja viettää päivän yhdessä pilkkien ja makkaraa paistellen. Treffeillä oli yhteensä yhdeksän henkeä ja se oli mukavan kokoinen porukka.

Treffeille sattui hyvä ja lauha keli

Löysin kirppikseltä aiheeseen sopivan palkintolautasen isoimman ahvenen saajalle ja se voisi olla vaikka kiertopalkinto, jos treffataan ensi vuonnakin samoissa merkeissä.

Tämä pikkutyttö sai elämänsä ensimmäisen pilkkikalan :)

Kallavesi on ollut koko talven haastava pilkittävä eikä viime lauantai poikennut kaavasta mitenkään. Pilkkiaika oli kello 9-15 ja oltiin jo pitkällä iltapäivän puolella, kun sain vasta ensimmäisen kalani. Lopulta minun päivän saldoksi jäi kaksi ahventa ja ei päässyt kyllä kalan koolla kehumaan.

Pilkkipäivän aikana ei ehtinyt nälkä tulemaan, kun grilli kuumeni pariinkin otteeseen

Kolmelta kokoonnuttiin jäällä grillipaikalle ja minulla ei käynyt mielessäkään, että minun sintti voisi olla päivän ”isoin” ahven. Valitettavasti siinä kuitenkin kävi niin, että toin palkintolautasen kotiin 151 grammaisella ahvenella. Olisit nyt Kallavesi pikkuisen reilumpi ollut? Ehkä ensi vuonna treffataan jollain muulla järvellä :)

Kisan “isoin” ahven, ehkä ensi vuonna löytyy oikeasti isompaa :)

Kiitos kaikille mukana olleille, oli kiva tavata uusia ja vanhoja tuttavuuksia!

Ollaan käyty tänä talvena pari kertaa Sotkalla etsimässä kaloja laihoin tuloksin ja huhupuheiden perusteella emme ole ainoita, jotka siellä ovat tyhjää käyneet nyhtämässä. Sotka on ollut koko talven tukossa, mutta nyt se on onneksi alkanut vähän heräilemään.

Käytiin muutama päivä sitten tekemässä kaksi reissua Sotkalle pienellä porukalla ja ensimmäisellä reissulla meillä oli meidän kaveri Samuli mukana. Talven aiemmilla kerroilla ollaan ajeltu Juhan kanssa kelkalla ristiin rastiin ja etsitty kalaa. Nyt meidän taktiikka olikin ”leiriytyä” yhteen paikkaan ja odottaa, että kalat etsivät meidät.

Meidän “leiri”

Aktiivinen kalojen etsiminen ei ole tuottanut mitään tuloksia, joten meidän oli pakko testata uutta tyyliä. Ja en tiedä johtuiko se tekniikan vaihtamisesta vai kalojen nälästä, mutta me saatiin Sotkalta filekaloja :) Ilon ja onnen päivä, kyllä sitä oli odotettukin!

Ensimmäinen päivä antoi vajaat kymmenkunta filekalaa kolmeen pekkaan, mikä ei kuulosta kovin kummoiselta, mutta uskokaa pois, oli se huomattavasti mukavampi saalis kuin mp.

Vihdoinkin Sotka heltyi vähän :)

Juha sai päivän isoimman ahvenen ja se oli vajaa 600g. Minulla päivän isoimmaksi jäi 440g. Ahvenet olivat nirsolla päällä, minkä voi päätellä saaliin kappalemäärästäkin.

Myös iso siika eksyi siiman päähän

Toisena päivänä meidän seuraksi saapui Iisalmen Pasi. Meidän kalastustaktiikka oli taas pystyttää leiri ja houkutella kalat paikalle makkaran tuoksulla. Se toimi! Tai sitten ne olivat ne Pasin banaanit, jotka Pasi autuaan tietämättömänä kaivoi pilkkirepustaan ja alkoi mussuttamaan.

Banaani-Pasi

Yritin kysellä banaania järsivältä Pasilta, että tiedätkö sen banaaneihin ja kalastukseen liittyvän urbaanilegendan, että nuo keltaiset pötkylät tuovat kuulemma huonoa kalaonnea. Pasi ei ollut kuullutkaan sellaisesta ja höpö höpö juttu se taisi ollakin, sillä päivän saldona kolmeen pekkaan oli yli 20 ahventa.

Yhteinen potti ja Pasin kuldamorri koristeena =)

Pasi pilkki koko päivän pystypilkeillä ja minä ja Juha pilkittiin tasureilla ja mikrojigeillä. Pystypilkkimies sai päivän isoimman ahvenen, joka oli 435g ja kyllä meillä tasurin heiluttajilla oli välillä usko koetuksella, että pitääkö sitä omaankin rasiaan alkaa pystypilkkejä hankkimaan.

Pasi ja päivän isoin ahven

Onneksi myös minä ja Juha saatiin lopulta kalaa. Nirsoa se kala oli edelleen, kuten edellisenäkin päivänä, ja kovin suurta viehettä ei avannossa voinut uitella.

Ei meinannut tasuri kelvata, mutta tämä Sotkan spessu oranssimahainen Nulikka kelpasi yhdelle 30cm ahvenelle

Tasurit vaihtuivat tiuhaan, mutta aika turhaan

Eniten sain kalaa Siekin pienillä ahvensieppareilla, joissa oli joko karvapyrstö tai sitten 13 Fishingin pikkujigi kiinni. Jännä juttu, että sitä kuvittelee avannon olevan tyhjä, jos kalaa ei nouse tasurille väliveteen. No ei ne välttämättä tyhjiä reikiä ole, vaan kalat jurottavat pohjassa ja nousevat vasta sitten, jos näkevät jotain mielenkiintoista.

Pienet Siekin ahvensiepparit toimivat nirsolle ahvenelle

Tasurit olivat ahventen makuun liian suuria ja yhdessäkin vaiheessa vaihdoin tasurin Siekin ahvensieppariin ja tyhjästä pohjasta lähti kala vastaan. Pitäisi vaan muistaa aktiivisesti vaihdella eri kokoisia vieheitä, vaikka avannon kuvittelee olevan tyhjä. Yllätyksiä voi sattua ja pohjasta ponkaiseekin iso ahven tai koko ahvenperhe.

Siekin ahvensieppari 13 Fishingin jigillä oli tarpeeksi pieni aralle ahvenelle

Pallogrilli on ollut nyt ahkerassa käytössä

Mikähän tauti tällä ahvenella oli, kun suu oli täynnä näppylöitä?

Ryhmä rämä jättää leirin

Sotkalla täytyy kylllä käydä uudestaankin lähiaikoina, antoi se sen verran hyviä merkkejä. Ehkä sieltä voisi oikeasti saada sen seitsemän oikein tuloksen… Kiitos Pasille mukavasta päivästä!

Juurusvedellä ahvenen keskikoko on parempaa kuin Kallavedellä. Sieltä ahven on myös helpompi löytää ja siksi ollaankin tänä talvena käyty paljon Juuruksella. Juurusvesi on yhteydessä Iso-Jälä nimiseen järveen ja eilen käytiin kokeilemassa molemmat järvet samalla reissulla. Jälä ei antanut minulle edes tärppiä ja iltapäivän puolella päätettiin vaihtaa Juuruksen puolelle.

Lunta on satanut Savossa ihan kunnolla lähipäivinä

Emme ehtineet olla Juuruksella kauan, kun päivä alkoi loppumaan kesken, mutta Kalarosvon ykköstykillä sain kuitenkin muutamia ruokakaloja.

Ykköstykki pelaa Juuruksella

Juha pilkki minun selkäni takana ja välillä kuului valitus, että kala ei oikein syö. No ei kai se syö, jos tasuri ei ole edes vedessä, vaan mies rakentaa itselleen lumilinnaa. Huh huh =D

Hajotettiin tämä rakennelma päivän päätteeksi, ettei kukaan törmää siihen kelkalla

Olen kyllä tyytyväinen viime viikkojen reissuihin, kun tammi-helmikuussa kalattomien päivien jälkeen ajattelin, että en koskaan tule löytämään yhtään ahventa. Nyt ollaan päästy syömään ahventa useampaan otteeseen ja tällä hetkellä tuntuu siltä, että pilkkiminen on helppoa, kuin heinänteko. Mutta eiköhän sitä taas täältä pilvilinnoista pian tömähdetä takaisin maan pinnalle, sillä enhän minä osaa heinää tehdä.

Mitenkäs muualla Suomessa ahven on alkanut syömään? Oletteko huomanneet kalojen aktivoitumista?

Nyt nuoret pilkille!

Osa Suomesta saikin jo valkean peitteen kuluneella viikolla, joten ehkä syksy on oikeasti vaihtumassa talveen. Vedet ovat viilenneet useamman asteen viikon aikana, sillä viime viikonloppuna vesien lämpötila oli yhdeksän astetta ja tänä viikonloppuna enää viisi. Jos ilma pysyy viileänä ja yöpakkaset jatkuvat, ehkä jäät tulevat jo marraskuussa :) Jännittää, tämähän on kuin joulua odottaisi ?

Käytiin viikko sitten lauantaina Kallavedellä kalassa, vaikka keli olikin jo aika talvinen. Lauantaiaamuna pakkasmittari näytti -4C, mutta kyllä ilma päiväksi lämpeni muutaman asteen. Laskettiin vene Kumpusaaresta ja olihan se aika hassua, kun kaikki muut olivat jo nostamassa veneitään järvestä talviteloille, mutta me laskettiin vene vesille ja lähdettiin jigailemaan pilkkihaalareissa =)

Kotipihassa oli viileä tunnelma =)

Kumpusaaren edustalla järven pohjassa näkyi joku hylky, hienosti viistokaikuluotain piirsi laivan pohjaan. Mikä lie tuonkin laivan tarina :)

Järvien pohjista on tullut bongailtua vaikka mitä mielenkiintoista viistokaikuluotaimen ansiosta

Tänä syksynä ahvenparvet ovat olleet aika kadoksissa, vaikka odotukset syksyn jättimäisille ahvensaaliille olivat kovat. Koko kesän kalastin kuhaa ja tiesin saaliskalan vaihtuvan ahveneksi syksyn myötä, mutta ei pitäisi olettaa tietävänsä järven asukkaiden asioita niin hyvin. Kuhaa tuli syksylläkin kohtalaisesti, mutta ahvenparvet olivat sen verran nopealiikkeisiä, että en yksinkertaisesti pysynyt niiden perässä. Ehkä tavoitan parvet paremmin jäiden tultua.

Aurinko nousee

Lauantaina löysimme kyllä ahvenia useammastakin paikasta, mutta kalojen koko oli ”Kallavesikokoista”, eli noin 150-250g, joten ronkeleina kalastajina vapautimme kaikki kalat.

Muutamia raitapaitoja löytyi viikko sitten

Näköjään se on ollut monen ahvenen onni, että meidän kriteerit ovat niin korkealla. Puolen kilon kala olisi hyvä ruokakala, mutta niitä tulee todella harvoin. Antaapa ahventen kasvaa Kallaveden uumenissa entisestään, ehkä se onnenpäivä joskus koittaa, että meidänkin ruokalistalta löytyy ahvenherkkuja.

Ahvenia löytyi useammasta paikasta, mutta keskikoko oli pientä

Viikko sitten löysimme myös kuhia monesta paikasta ja jopa ihan mattoina, mikä oli ihmeellistä tähän aikaan vuodesta Kallavedellä. Ja se mikä taas ei ollut ihmeellistä, oli se, että emme saaneet yhtään kuhaa ylös asti. Näytti siltä, että kuhien liikkeet olivat hidastuneet.

Kuhat eivät nousseet jigille enää nopeasti tärppäämään, vaan kalat liikkuivat kuin hidastetussa filmissä. Kuha lähti nousemaan tosi hitaasti kohti viehettä, katseli ja myhäili vieheen vieressä hetken ja lähti sitten takaisin alakertaan muina miehinä. Pienikin vieheen liike oli kuhille liikaa.

Kuvasta ei edes ynmärrä, että miten arktiset olosuhteet järvellä oli, kun kylmä pohjoistuuli puri sormia

Ahvenille taas jigit kelpasivat, mutta parina edellisenä viikonloppuna hyvin toiminut Crazy Fishin rapujigi ei aiheuttanut mitään reaktioita ahvenissa. Kokeilin sekä heitto- että vertikaalijigaamalla saada raitapaidat kiinnostumaan ravusta, mutta en saanut edes tärppiä. V-pyrstöiset jigit toimivat lauantaina parhaiten.

Happosen Sepon tekemä jigipää Lunkerin v-pyrstöisellä jigillä toimi hyvin

Aurinko laskee

En malttaisi odottaa jäiden tuloa ja pilkille pääsemistä, mutta onneksi siihen ei kovin montaa viikkoa pitäisi mennä. Tilasimme Juhan kanssa pari kuukautta sitten Leinon Pekalta Kalapelen tasureita talveksi. Kun tasurin tilaa suoraan valmistajalta, niin tasurin väreihin voi vaikuttaa itse, toisin kuin ”markettivieheitä” ostaessa.

Olen huomannut, että pienetkin väriyksityiskohdat tasureissa saattavat vaikuttaa kalan syöntihalukkuuteen ratkaisevasti. Viime talvena eräällä kalareissulla pilkimme Juhan kanssa vierekkäin lähes samanlaisilla tasureilla sillä erotuksella, että minun tasurissa oli hieman hilettä vatsassa. Tasurit siis olivat muutoin aivan samankokoiset ja kutakuinkin saman väriset. Minä sain fileahvenia, Juha ei. Mistä se sitten johtui? Hileistä vai uittotyylistä, sitä ei voi tietää, mutta juuri tuollaisten tilanteiden jälkeen on mielenkiintoista testailla eri väriyhdistelmiä.

Juttelin Pekan kanssa jo kesällä UV-maaleista ja hän oli aikeissa testata omiin tasureihinsa tänä talvena enemmänkin UV-värejä. Pekalla on verstaalla varmaan kaikki maailman maalivärit, joten värien tutkiskelu UV-valon kanssa on varmasti mielenkiintoista puuhaa. Hän lähetti minulle muutamia valokuvia eri värien käyttäytymisestä UV-valossa ja kuvat olivat ajatuksia herättäviä. Sen jälkeen hän lisäsi väreihin väritöntä UV-maalia ja siinä vaiheessa minun aivot menivät solmuun, sillä värit muuttuivat niin paljon.

Sitä vaan alkoi miettimään, että kuinka eri näköisinä vieheet voivatkaan todellisuudessa pinnan alla näkyä. Ja onhan siinä vielä se kysymysmerkki, että kuinka kalat ne vieheet näkevät? Tuskin samanlaisina, kuin me.

Googlailin värien näkymistä vedessä ja eri värit käyttäytyvät eri tavalla pinnan alla. Kaikki värit muuttuvat harmaiksi/tummiksi tarpeeksi syvälle mentyään, mutta ihan väristä riippuen, osa lakkaa näkymästä aiemmin, kuin toiset. Tottakai värien näkyvyyteen vaikuttavat myös veden oma väri, keli, vuodenaika, mahdollinen jääpeite jne.

Alemmassa kuvassa värit noin 10 metrin syvyydessä (kuvakaappaus Youtube-video: https://youtu.be/AAJjdA6b4Ts)

Viime talvena keltamahatasurit toimivat hyvin ja google kertoi, että vihreä näkyisi vielä hieman keltaista syvemmällä, joten halusin ehdottomasti tilata yhden vihreämahaisen tasurin. Pekan valokuvista innostuneena tilasin myös valkomahaisen tasurin, joka on maalattu kauttaaltaan värittömällä UV-maalilla. Valkoinen on siis luonnonvalossa ihan perinteisen valkoisen värinen, mutta kun valkomahalle näyttää vähän sinistä UV-valoa, kaikkien suut loksahtavat auki.

Ihan uskomattomia ilmiöitä ja toivon mukaan myös ahventen suut loksahtavat apposen auki juuri tasureiden koukkujen kohdalla. Ja kun mahaväreillä lähdettiin kikkailemaan, täytyyhän sitä oranssiakin testata =)

Tänä talvena kiinnitetään huomiota vatsaväreihin; on vihreää, UV-valkoista ja oranssia

UV-valossa fluorivihreä korostuu todella voimakkaasti, myös UV-valkoinen loistaa erikoisen hienosti

Juha tilasi myös itselleen spesiaaliväritteisiä tasureita ja ei voi muuta sanoa, kuin että kyllä Pekka osaa! Kiitos Pekka näistä luomuksista :)

Juhan tasurit olivat vähän hillitympiä =)

Lumisateiden ja pakkasten väliin sattui vielä yksi hieno päivä, jonka hyödynsimme kalastukseen. Toissapäivänä sää oli poutainen ja melko tyyni, joten jonnekin oli päästävä jigailemaan. Hyvin suurella todennäköisyydellä perjantain reissu oli avovesikauden viimeinen, sillä itsensä joutui pukemaan niin moneen vaatekerrokseen, että jigaus ei oikein enää luonnistunut. Pari merinovillakerrastoa, pilkkihaalari, untuvaliivi ja lämpötakki, yritäpä siinä sitten viskellä jigiä :)

Eipähän ainakaan paleltanut =D

Vaatetta oli päällä enemmän kuin pilkkireissuilla, vaikka lämpötila oli vain nollan tuntumassa. Veneessä ei kuitenkaan liikkumalla saa itseään lämmitettyä, toisin kuin pilkillä, joten kylmä tulee helpommin.

Vaparenkaat jäätyivät vähän väliä

Kauden viimeinen reissu suuntautui Sotkalle ja yritimme vielä päätösreissulla tavoittaa ahvenparvia, mutta haastavaa oli. Yleensä kauden päätteeksi voi mietiskellä kaikkea oppimaansa, mutta tämän kauden päättyessä tuntuu siltä, että ainakaan ahventen elämästä en ole oppinut yhtään mitään. Minun kalareissuilla tuurilla on tosi suuri merkitys ja siksi välillä virheellisesti luulen päässeeni jyvälle vedenalaisesta maailmasta, mutta aina sitä tiputaan takaisin maan pinnalle. Kalastetaan sitten tuurin avulla :)

Perjantaina keli oli Sotkalla oikein mainio, jos vertaa lähipäivien märkiin ja supertuulisiin säihin

Sotkalla oli montakin tilannetta, kun olisin tarvinnut keulasähkömoottoria. Tuulen suunta vaihteli idästä etelään ja jokainen ankkuripaikka epäonnistui oikukkaan tuulen vuoksi. Näin pari kertaa viistokaikuluotaimessa isojen ahventen parven, mutta kertaakaan emme onnistuneet pääsemään niiden päälle.

Siellä olisi ollut hyvien ahventen parvi tarjolla :(

Ankkuroituessa kului ihan liikaa aikaa ja lopulta parvi oli aina mennyt menojaan. Mitenkähän ahvensaaliille oikeasti käy keulasähkömoottorin hankinnan jälkeen, alkaako ahvenia tulla ovista ja ikkunoista, vai jääkö reissut yhtä kalattomiksi? Toki jos ahvenparvi lähtee karkuun, niin silloin ei auta edes keulasähkömoottori.

Perjantaina minun päivän saalis oli yksi hauki. Luotaimessa kuitenkin näkyi päivän aikana paljon kalaa ja varsinkin kuhia näkyi kymmeniä ja kymmeniä. Niitä oli tosi paljon joka paikassa, mutta ne olivat yhtä ronkeleita, kuin viikko takaperin Kallavedellä. Toissapäivänä heitto- ja vertikaalijgasin, mutta en saanut edes yhtä kuhatärppiä jigeihin, ihan uskomatonta.

Kalaa näkyi, mutta edes tuuri ei ollut minun puolella

Ahventen kanssa ei ollut sen parempi onni, ainoa ahvenkontakti oli hellä ahvenen hipaisu vertikaalijigiin. Kyllä jäi aikamoinen nälkä ahvenia ajatellen ensijäille. Ehkä kalat tosiaan muuttuvat hitaammiksi vesien viilennyttyä ja voisiko olla, että kylmemmässä vedessä saaliskalatkin ovat hitaampia? Jigit eivät joka tapauksessa toimineet ollenkaan perjantaina ja ainoat veneessä käyneet ahvenet tulivat Juhalle tasureilla.

Juhalla oli mukana kehivapa, jolla hän uitteli Kalapelen uutuuksia. Kaloja ja tärppejä tuli useillakin väreillä ja päivän isoin ahven tuli kuhan poikasta imitoivalla Kalapelen Nulikalla.

Päivän isoin ahven oli silmäpuntarilla savupönttökokoa, ahven kuitenkin pääsi tällä kertaa takaisin vapauteen

Ellei ihmeitä tapahdu ja Suomeen tule ”takakesä”, niin meidän kausi taitaa olla paketissa. Jos nämä tuuliset, kylmät ja lumiset kelit jatkuvat, niin pilkkikausihan kolkuttelee jo melkein oven takana. Minkäslainen tilanne muualla Suomessa on kalastuksen suhteen? Vieläkö avovesikausi jatkuu vai joko odottelette jäitä nenä kiinni ikkunassa pilkkireppu oven pielessä odottaen? ?

Blogissa on ollut pari viikkoa hiljaista, sillä en ole päässyt kalaan. Kaksi viikkoa ilman kalakontakteja on ollut yhtä tuskaa ja kai sen jo huomaa ulkonäöstäkin. Eikös ole olemassa joku sanonta, että sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta ja tosiaan suupielet alkoivat jo kääntymään alaspäin, kun en ole saanut kaloja pitkään aikaan.

Viime viikonloppuna oli kesän huonoimmat kalastuskelit ja koska olimme jo vanhat luotaimet irroittaneet Puattisesta, ei kalalle kovin kytö ollutkaan. Meille on tulossa uusi vene ensi viikonloppuna, mutta siihen on vielä viikko aikaa.

Jotain piti keksiä, sillä en jaksanut enää jatkaa kalastustaukoa, joten lähdin vanhalla sotaratsulla eli Puattisella Kallavedelle. Eihän siinä muuten olisi mitään ihmeellistä, mutta kuten jo mainitsin, veneestä on irroitettu anturit. Täytyi siis kalastaa sokkona :)

Ipad toimi telkkarina, mutta kuten näkyy, ei ihan toimivin ratkaisu auringonpaisteella :)

Kyllähän kalalla ollessa pärjää myös ilman elektroniikkaa, mutta luotaimet ja plotterit helpottavat kalastusta tosi paljon. Onneksi tablettiin saa ladattua Karttaselaimen, niin sen avulla näkee syvyyskäyrät ja oman sijainnin käyriin nähden.

Minulla ei ollut eiliselle mitään odotuksia. Tai ehkä ainoa tavoite oli olla ajamatta kiveen ja se tavoite täyttyi. Kalojen löytyminen “tunteella” oli epätodennäköistä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä kyllähän minä aikani kuluksi voisin kalastaa vaikka kaivosta, joten eilen saalis ei ollut pääpointti.

Lähdettiin Pirttilahdesta ja kierrettiin noin viiden kilometrin säteellä olevia tuttuja paikkoja. Onneksi tuolla väylät on hyvin merkitty, joten niitä pitkin uskalsi ajaa ihan normivauhtia (täysillä), vaikka syvyyttä ei voinutkaan ajon aikana tarkkailla. Karttaselaimeen on myös merkitty väylä, joten siitä kun katsoi koko ajan, että ajaa oikeassa kohdassa, niin ei ollut ongelmia.

Vertikaalijigausta ei tullut eilen harrastettua sattuneista syistä, mutta hyvähän se on välillä harjoitella heittelyäkin. Testailin Lucky Johnin eri jigimalleja sekä Peter Lahden Core Shadeja. Tuosta PL jigistä on tarjolla tosi pieni, voisi sanoa jopa söpö, malli. Koko on ihan omiaan ahvenelle. Tuo jigin värjäys on toteutettu erikoisemmalla tyylillä, sillä perinteisestihän jigit ovat kauttaaltaan värjättyjä, mutta Core Shadissa väri onkin pistetty läpikuultavan kuoren sisään.

Peter Lahden suunnittelema 7cm Core Shad

Värejä löytyy kaikkien kynsilakkojen sävyissä =D

Kaupoista löytyvistä Lucky Johnin jigeistä suurimmasta osasta taitaa löytyä haju, joten ne tuoksuvat tosi voimakkaasti. Tai ehkä käyttäisin sanaa haisevat, sillä kalanhaju on tosi voimakas ja varmasti petokalojen mieleen, jotka etsivät saalista. Mielenkiintoista uitella niitäkin.

Lucky Johnin 8cm Long John on myös oikein passeli koko ahvenelle

Eilen ajoin ensimmäiseksi eräälle laajalle selkäpatille. Olen saanut siitä viime kesänä sekä kuhia että ahvenia, joten ajattelin niin isolla alueella olevan edes jotain. Laitettiin ankkuri patin matalimman kohdan reunaan, josta sai hyvin heiteltyä ihan matalaan, mutta samalla siitä ylsi myös vieressä olevan syvänteen penkkaan.

Jotenkin melkein säikähdin, kun kalastuksen aloittaminen kävi niin nopeasti. Yleensä saattaa mennä jopa tunti, että pääsee heittämään ensimmäisen kerran rannasta lähdön jälkeen. Nyt laskettiin ankkuri intuitiolla vaan johonkin ja sen jälkeen jigi veteen. Meillä ei ollut mitään käsitystä onko alla kaloja, jouduin kuvittelemaan ne mielessäni sinne.

Onkohan siellä kalaa vai ei…?

Heittelin eri ilmansuuntiin, mutta se kalapaikka oli tyhjä. Ei edes tärppejä, kyllä yleensä jotain hipaisuja siiman päähän saa, jos kalaa on paikalla. Vaihdettiin aika nopeasti uuteen paikkaan.

Mielessä oli eräs viime kesäinen satavarma ahvenpaikka. Tiesin, että siellä on kalaa ja muistin vielä kartastakin tarkan kohdan. Kun lähestyimme paikkaa, huomasin, että myös toinen vene oli aikeissa ankkuroitua “meidän” paikalle. Hmmm, heillä on varmasti veneessä kaikuluotain ja jotainhan he ovat luotaimesta nähneet, jos tähän jäävät. Toisesta veneestä lensi ankkuri järveen ja ehkä vähän heidän luotaintaan hyödyntäen laitettiin oma ankkuri muutaman kymmenen metrin päähän naapuriveneestä.

Muutaman heiton jälkeen sain kalan! Se ei ollutkaan ahven, kuten sillä paikalla yleensä, mutta se oli ahvenen kokoinen kuha ? Oranssi Core Shad toimi ja vihdoinkin suupielet alkoivat kääntymään ylöspäin, kun pääsin liittymään taas saamanaisten kerhoon. Sen jälkeen paikka hiljeni, joten nostimme ankkurin ja vaihdoimme taas paikkaa.

Minikuha tykkäsi Core Shadista

Katselin karttaa ja koko ajan silmiin osui “varmoja kalapaikkoja”. Paikoilla varmaan kalaa olisi ollutkin, mutta kun niitä ei voinut kartoittaa ollenkaan. Monesti selkäpateillakin kalat saattavat olla tosi tiiviinä rykelmänä yhdessä kohdassa. Nyt oli hankalaa, kun ankkuri piti tiputtaa sokkona ja toivoa parasta. Käskin Juhaa tiputtamaan ankkurin erään varman kalapaikan penkan reunaan ja siitä oli taas hyvä heitellä sekä syvempään että matalampaan.

Tämä varma kalapaikka oli niinkin höveli, että antoi minulle kaksi kalaa! Nyt ilta vaikutti jo uskomattomalta. Kolme kalaa sokkona :) Olin tosi iloinen, sillä lähtiessä olin aivan varma, että reissu on mp.

Illan toinen kala oli pieni appura

Kolmas kala ja kalojen koko senkun kasvaa :)

Taas tehtiin paikan vaihdos ja kalapaikaksi valikoitui erään saaren matalahko pää, josta syvyys laskee yli 50 metriin. Tuuli oli vähän tyyntynyt, joten ajattelin heitellä vähän painavampaa jigipäätä ilman ankkuria. Toisella heitolla sain kuhan ja sen jälkeen useita tärppejä. Nyt kyllä kannattaa sittenkin laittaa ankkuri, tässä on kalaa!

Heittelin painavampaa jigipäätä ilman ankkuria ja tulosta syntyi!

Muutaman tyhjän heiton jälkeen Lucky Johnin mustavihreä hilejigi alkoi yhtäkkiä toimimaan ihan hulluna. Olisiko johtunut laskevasta auringosta ja ehkä juuri valoisuudessa tapahtui jotain ratkaisevaa. Jigiä tultiin tärppimään jo pudotuksesta. Noin 10 metrin päässä veneestä oli ihan selkeä kalarykelmä, sillä aina siitä kohti tuli joko tärppejä tai kaloja. Kokeilin välissä muitakin värejä, mutta 20 minuuttia mustavihreä oli SE väri.

Auringonlaskun aikaan mustavihreä Lucky John alkoi toimimaan

Näinkin pienet kuhat olivat eilen nälkäisiä

Aurinko alkoi painumaan puiden taakse ja kalojen mieli muuttui. Eipä kiinnostanut musta eikä vihreä enää, vaan Juhan ensimmäinen heitto keltaisella Core Shadilla antoi 50cm kuhan. Katoppas poikaa, hieno kala!

Illan isoin kuha (50cm) keltaisella PL Core Shadilla

Ei ollut 7cm jigi liian pieni tuon kokoiselle kalalle. Kuha lähti meidän mukaan, vaikka ei meillä ollut edes kylmälaukkua mukana, tietenkään =D Kotiin oltiin kuitenkin lähdössä ihan heti, joten kala pysyi vajaan puoli tuntia hyvänä, kun sen veresti veneessä.

Hyvin puri

Ainakin lähelle 50cm se oli =)

Kiitin Juhaa keltaisesta värivinkistä ja vaihdoin itselleni saman jigin. Tärppejä, kaloja, tärppejä, joo löytyi näköjään oikea väri! Hetkessä voi kalojen mieli muuttua ja kuin nappia painamalla saattaa toinen väri alkaa toimimaan. Enää ei mittakaloja tullut, vaikka sitä vähän toivottiin, mutta kyllä tuosta yhdestäkin kalasta jotain herkkua saa tehtyä.

Koko olisi saanut olla hieman isompaa =D

Kuhatkin kämmenen kokoisia :)

Ilta oli erilainen ja mielenkiintoinen. Ajattelin, että minulla saattaisi olla tylsää heitellä tyhjää, mutta kalojahan kävi veneessä jopa enemmän, kuin joillain huonoilla reissuilla. Silti en aio elektroniikasta luopua, vaan toivon mukaan seuraavalla reissulla pääsen taas Eliten ruudulta kaloja bongailemaan.

Aurinko laskee jo puoli kymmenen hujakoilla

Onkohan tämä kesä nyt loppumassa? Itse jigailisin mielelläni vielä kuukausia, mutta kyllä se syksy taitaa työntää jalkaansa oven väliin. Leinon Pekkakin vähän muistutteli Suomen neljästä vuodenajasta lähettämällä keltamahoja ensi talvea varten. Toisaalta se on ihanaa, että Suomessa voi harrastaa niin montaa eri kalastusmuotoa ja erilaisissa olosuhteissa. Eipähän käy elämä tylsäksi :)

Keltainen maha pukee oikein hyvin näitä Nulikoita :)

Edelleen vanha vene seisoo laiturissa ja se olisi jo ihan lähtövalmiina uudelle omistajalle. Tulkaa nyt joku tekemään hyvät kaupat ja viekää Puattinen järvelle, se rakastaa sitä =) Linkki nettiveneeseen.

Kyllä, siellä tuli kolme päivää ravattua, vaikka joitain viikkoja sitten uhosin unohtavani koko Kallaveden. Sieltä on ollut koko talven hankala löytää ahvenia ja tarpeeksi monen tyhjän reissun jälkeen siellä ei kiinnostanut enää edes käydä.

Kaiken järjen mukaan jäiden piti olla nyt lähdössä, mutta pakkanen se vaan kiristyi ja jäät pysyvät. Kuka olisi uskonut, että vielä huhtikuun puolen välin jälkeen pääsee Kallaveden selkävesille pilkille. En minä ainakaan. Viime vuonna vappuna heitettiin jo ensimmäinen avovesikeikka, tänä vuonna ei sama tule toistumaan.

Kävin viikolla kaverin kanssa Sotkalla pilkillä ja aika hullun hommaahan se oli. Lähdettiin aamulla jo puoli viideltä matkaan ja ensimmäiset ahvennäytöt nähtiin luotaimessa vasta kahdeksan jälkeen. “Kannatti” siis olla kärppänä pelipaikoilla ennen auringonnousua.

Pilkkimistä kuutamossa

Aamulla oli lyhyt ahvenen syöntipiikki ja ahvenet nousivat keltamaha-Nulikalle monta metriä. Ehdin saamaan kolme otettavaa ahventa, jonka jälkeen tuli tyhjyys. Alunperin säätiedotus lupaili mukavaa pilvistä keliä ja toiveet kalantulolle olivat kovat. Aamun valjettua tajusimme, että taivaalla ei ollut pilven pilveä. Aurinko siis paistoi pilvettömältä taivaalta heti noustuaan ja se varmaan oli myös syynä tyhjään luotaimen näyttöön.

Aamulla sydän meinasi pysähtyä, kun keltamaha-Nulikkaa kävi katsomassa niin iso kala, ettei tosikaan. Se oli isoin kala, jonka olen koskaan luotaimessa nähnyt. Luulen, että se oli kuha, kun se nousi sen verran hitaasti. Ahvenhan se ei voinut olla, sillä kymmenen kilon ahvenia ei ole olemassa. Tiedän, että Sotkalla on tosi suuria kuhia, Happosen Seppokin on saanut kahdeksan kiloisen joitain vuosia sitten. Onneksi tuo Nulikkaa katsomassa käynyt kuha ei tärpännyt, se olisi muuten ollut sen keltamahan loppu. Juuri menetin yhden Nulikan Sotkan pohjaan, pää ei kestäisi, jos toinekin olisi lähtenyt ;)

Vaikka näyttöön piirtyi useampi viiva, kyseessä oli yksi kala

Tasurin viiva näkyy jännitteen alla pienenä mustana katkonaisena viivana

Ei tärpännyt, olisin sen varmasti tuntenut

Aamun pikasyöntipiikki oli siis hetkessä ohi ja sen jälkeen pilkimme monta tuntia tyhjää. Aurinko aiheutti minulle kovan päänsäryn ja tietenkään ei ollut edes lääkkeitä mukana. Sinnittelin silti avannolla kaloja odottaen.

Puolen päivän maissa Nulikkaa tuli joku kala katsomaan ihan välivedestä. Värisytin tasuria ylöspäin ja sain kalan tärppäämään. No siikahan se siellä! Ihan hyvänkokoinen siika, joka ikävä kyllä mahan aukaisun jälkeen paljastui sekä lokkilapamadon että haukimadon kantajaksi. Jäi se kala syömättä :(

Ota siika pois

Miksi olit matoinen siika?

Iltapäivällä oli pakko vaihtaa tasuri morriin. Jotain piti keksiä, kun millään avannolla ei ollut elonmerkkejä. Laitoin ison kromisinisen volframimorrin veteen ja luotaimen näyttö lähestulkoon räjähti. En ole koskaan saanut morrilla sellaista reaktiota kaloissa aikaan ja pohjasta lähti todella monta kalaa kohti laskeutuvaa morria.

Ihan ihmeellistä, miten kalat osaavatkin jurottaa pohjassa hievahtamatta ja saat heilutella vaikka sataa eri tasuria niiden yläpuolella. Sinä päivänä totuus oli, että tasurit eivät kiinnostaneet ahvenia pätkääkään. Voisikohan siitäkin syyttää sitä aurinkoa…

Luulin löytäneeni kunnon ottipelin, mutta valitettavasti morri jaksoi kiinnostaa kaloja vain hetken. Ja jännä homma, että jos morrin sattui laskemaan pohjaan, kalat säikähtivät sitä ja painuivat itsekin pohjaan. Jouduin morrittelemaan kolme metriä pohjan yläpuolella, ainoastaan silloin sain kalat tärppäämään.

Iltapäivällä vaihtelin morreja ja uusi morri jaksoi aina innostaa kaloja vähän aikaa ja sitten tuli kyllästyminen. Muutamia ruokakaloja vielä nousi ja vaikka päänsärky vaivasikin koko iltapäivän ja kalat olivat tosi ronkeleina, sain ihan kohtuuhyvän satsin ahvenia.

Sotkan potti

Pääsiäisen päivät vierähtivät Kallavedellä. Siellä on yksi paikka, joka antaa lähes aina kaloja, mutta jalkapelissä sinne ei aina kehtaa lähteä kävelemään, varsinkaan jos jäällä on lunta. Nyt siellä oli hyvä liikkua ja pääsiäisen kuntoilut tulivat kuin itsestään. Siltä alueelta minulla talven isoin ahven on 955g ja alkutalvesta sekä viime keväänä sieltä löytyi myös hyvänkokoista ahventa. Siinä on ollut joka kerta kalaa, kun ollaan käyty. Töitä joutuu tekemään ja etsimään kalaa ahkerasti, sillä alue on iso.

Koko pääsiäisen ajan oli melko kovat pakkaset ja kun siihen lisättiin inhottava pohjoistuuli, meinasimme jäätyä useaan otteeseen jäälle. Jään paksuus oli noin 40cm, joten hyvällä tuurilla vielä ensi viikonloppuna uskaltaa mennä pilkille.

Kala oli nirso koko pääsiäisen, mutta saimme silti jonkun verran kalapussiin täytettä. Pitkänä perjantaina luotto paikkaan meinasi rapistua, sillä kalaa ei oikein näkynyt missään. Ylös tulleiden keskikoko oli todella pientä, kunnes Juha sai reilun puolikiloisen keltamahaisella Kalarosvolla. Itselläni oli yhdessä vavassa keltamahainen Kalapele ja ajattelin, että kyllä se siihen keltamahaan iskee, jos keltainen kiinnostaa. Sormeni olivat täysin jäässä, joten tasurien vaihtaminen ei innostanut.

Kalapelen valmistaja Pekka Leino sanoi, että vedessä kaikki tasurin värit muuttuvat jossain syvyydessä harmaaksi ja epäili keltaisen muuttuvan juuri “oikeanlaiseksi” harmaaksi, joten ei ole ihmekään, että kuoreen ja muikun perässä uivat ahvenet kiinnostuvat keltamahoista.

Minulla on myös keltamahainen Kalarosvo ja siinä oleva keltainen on eri sävyinen kuin Nulikoissa. Juha siis sai hyvän ahvenen omalla rosvollaan ja kun etsin samalta alueelta lähes kaksi tuntia ahvenia saamatta yhtään kalaa luotaimen näyttöön, päätin vaihtaa yhteen onkeen keltamahaisen Kalarosvon.

Näköjään se oikea keltaisen sävy on pienestä kiinni. Tiputin Kalarosvon avantoon ja se oli yksi parhaista ilotulituksista, mitä olen koskaan nähnyt. Harmi, kun ilotulitus oli tosi lyhyt, mutta sentään kolme kalaa siitä ehdin nostamaan.

Keltamaha pystypyrstö Kalarosvo

Kalat varmasti jurottivat silloinkin pohjassa ja kun ne saivat oikeanlaisen ärsykkeen, kaikille tuli nälkä. Ikinä ei tiedä mikä väri voi laukaista syönnin. Silloin aurinko pilkahteli pilvien välistä ja ehkä keltamahassa olevat hileet olivatkin se viimeinen niitti, ei voi tietää.

Isoin ilotulituksesta saamani ahven oli 450g, mutta voi pojat, kun siinä olisi ollut tarjolla paljon samanlaisia. Luotaimen näytössä oli paksuja keltaisia viivoja, jotka kaikki nousivat tasurille. Edelleen mietin, että painuivatko kalat takaisin pohjaan vai lähtivätkö kokonaan pois siltä alueelta. Samanlaista joukkonousua en enää nähnyt, vaikka heiluttelin keltamahaa useilla avannoilla.

450g

Lauantaina suuntasimme samaan paikkaan. Menin suoraan ottireiälle, tiputin Kalarosvon keltamahan avantoon ja aloin odottamaan niitä keltaisia viivoja. Se paikka oli epäkunnossa, ei tullut nousun nousua. Kai se ahventen mielestä oli taas väärä sävy. Kun tietäisikin aina sen oikean..

Aamupäivä meni edellisen päivän paikkoja pommittaessa ja saaliskalojen koko oli reilua sataa grammaa. Pikkuisen jos kiitos saisi isompia.. Kalat olivat selkeästi syönnillään, sillä edellisen päivän ahvenilla oli mahat täynnä kuoretta ja myös lauantaiaamuna yksi ahven sylki ihan sulamattoman kuoreen. Jossain siinä lähettyvillä ahven siis söi, vielä kun löytäisi paikan.

Kuore lensi pikkuahvenelta suusta

Kello oli jo yli kaksi ja olin liikkunut päivän mittaan syvempään. Vihdoin löysin ottiavannon ja kun pudotin keltamaharosvon sinne, kalat uivat kuusi metriä vastaan. Avanto antoi pienessä ajassa yli kymmenen kalaa ja kyllä oli mukavaa! Kerrankin Kallavedellä löytyi enemmän, kuin yksi otettava. Oikeasti tosi harvinaista, että saa yhdestä avannosta yli kymmenen kalaa. Ainakin minulle :)

Kaikki kalat eivät tulleet tasurilla, sillä syönti alkoi hiipumaan ja kalat kyllä olivat edelleen alla, mutta eivät lyöneet tasuriin. Isolla kultamorrilla nostelin sitten loput tarjolla olevat.

Yhdestä avannosta tuli yhteensä 11 kalaa, tässä isoimmat

Tänään aamulla suuntasimme eilisen ottipaikalle ja taas siellä näkyi kalaa. Voiko olla totta, että löydämme jo kolmatta päivää putkeen Kallavedestä ahventa. Eilisen ahvenilla oli mahat täynnä kuoretta ja Juhan ahvenilla oli suut täynnä sulamatonta muikkua. Juha sai omat kalansa hieman eri paikasta, kuin minä ja oikeastaan koskaan meidän saalisahvenilla ei ole ollut muikkua mahassa. Aina kuoretta! Tuo paikka on siis potentiaalinen myös muikkutasurin uittoon..

Tämän aamun ensimmäinen kala nousi muutaman metrin ja tärppäsi jo tutuksi tulleeseen keltamahaiseen Kalarosvoon. Kova peli näköjään tuolla paikalla. Ahven painoi 460g ja sen isompia ei tänään tullut.

460g kelpuutti keltamahan

Harvinaista herkkua Kallavedestä

Juha karkuutti pystypyrstöisestä Kalarosvosta todella ison ahvenen juuri putkessa ja sillä menikin loppupäivä sen jälkeen pilalle. Oli ehtinyt nähdä ahvenen ja painon vuoksi haukena se olisi sitä pitänyt, ellei ahven olisi näyttäytynyt.

Tänään kaikki kalat olivat huonosti kiinni. Eilen ja toissapäivänä kalat olivat monesti etukoukussa, mutta tänään alakoukussa ja kala saattoi roikkua vaan hennosti huulestaan koukussa. Tänäänkin saatiin vielä hyvät ruokakalat ja tuo paikka täytyy mennä heti kartoittamaan veneellä luotaimen kanssa, kun jäät sulavat. On se Kallavesi sittenkin ihan hyvä järvi :)

Karvakamut toivovat pääsevänsä apajille

Tai Etelä-Suomessa taitaa olla jo, mutta vielä me vaan Kuopion korkeudella pilkille päästään. Olen ihan yllättynyt, miten vahvat jäät täällä vielä on, vaikka mennään jo melkein huhtikuun puolta väliä. Tämä talvi on ollut ihana pilkkikelien suhteen, kausi päästiin aloittamaan jo joulukuun alussa ja loppua ei näy =)

Ehkä se tosiasia pitää kuitenkin hyväksyä, että vaikka vielä jäätä on useampi kymmenen senttiä, stoppi voi tulla nopeastikin. Jäät saattavat heikentyä muutamassa päivässä vaarallisen ohuiksi. Tässä vaiheessa naskalit kannattaa kaivella repun taskusta kaulaan ja muutenkin olla tarkkaavaisempi jäällä liikkuessa. Itse olen käyttänyt kuivapukua talven jokaisella reissulla ja luonnollisesti jatkan käyttöä pilkkikauden loppuun. Ja veneilykauden alkaessa puku kuuluu edelleen perusvarustukseen siihen saakka, kunnes vedet lämpenevät.

Kalareissuilta ei ole mitään ihmeempiä asioita raportoitavana. Oikeastaan muutama viime reissu on mennyt todella heikosti ja haikein mielin olen muistellut viikon takaista Sotkan jättipottia. Ahvenet jatkojalostuivat pariksi isoksi patakukoksi ja olipas se taas herkkua pitkästä aikaa.

Muutama kilo patakukkoa uppoaa helposti

Ahven on niin hyvää ja voitteko uskoa, että meillä lapset ovat monesti pettyneitä, jos ruokana on ahventa. “Taasko kalaa?” Kissat kyllä tykkäävät ahvenfileistä ja kyllähän karvaisia kavereitakin on välillä muistettava. Jos Ahti antaa vain yhden tai pari kalaa, ne päätyvät kissojen mahaan :)

Käytiin viime viikolla Virmasvedellä ja taas me onnistuimme valitsemaan päivän, jolloin kala ei siellä syönyt. Keli oli ihan outo ja yhdessä vaiheessa taivaalta laskeutui aivan ihmeellinen paksu sumupilvi. Se tuli ihan päälle ja peitti kaiken näkyvyyden. Ja vähän myöhemmin sumukatto katosi yhtä nopeasti, kuin oli tullutkin.

Sankka sumu oli hienon näköinen

Saaliiksi ei tullut yhtään isompaa ahventa, sillä isot ahvenet olivat valmistautumassa seuraavan päivän syöntiin. Virmaalla kala oli nimittäin syönyt ihan hurjana jo heti seuraavana päivänä. Tyypillistä :)

Yhdessä vaiheessa näin kaikuluotaimen näytöllä mielenkiintoisen näyn, kun joku kala tuli katselemaan tasuria ja antoi pienen tärpinkin. Kala ui tasurin alapuolella ja minä odotin uutta tärppiä. Sitten pohjasta lähti kovaa vauhtia toinen kala ja luulin sen tulevan tasurille. Se uikin suoraan tasurin alapuolella olevan kalan kohdalle ja söi sen. Aika törkeästi vietiin minun nenän edestä saalis :)

Joku vei minun sintin

Meidän kelkkailut loppuivat viime viikolla, kun jäällä olevan vähäisen lumen takia kelkka ei meinannut enää saada pitoja. Laitettiin se suosiolla talliin odottamaan ensi talvea. Ollaan tosi tyytyväisiä, että hankittiin kelkka, sillä uusien kalapaikkojen määrä kasvoi niin paljon. En malta odottaa ensi talvea :)

Lynkkiksen kevään vika keikka

Juha tekee Lynkkikselle huoltotoimenpiteitä :)

Kerroin viime postauksessa Kalapelen keltamahaisesta tasurista, jolla sain Sotkalta hyvin kalaa. Olen nähnyt facebookissa pitkin talvea, kun Kalapelen keltamahatasurit ovat niittäneet satoa. Minun keltamaha Nulikka oli Pekan minulle tekemä spessuväri ja hyvin toimiva väri olikin. Huomasitte ehkä tuon verbin menneen muodon: oli. Sattui nimittäin kammottava moka.

Pekka pyysi minulta muutamia valokuvia siitä spessuväristä, sillä ei muistanut tarkalleen minkälaisen oli siitä maalannut. Sanoin ottavani kuvat heti pikimmiten. Pekka huumorilla tokaisi, että ei kiirettä, kunhan otat kuvat ennen kuin hauki vie sen tasurin.

Ja siitä se epäonni sitten alkoi. En voi uskoa, että alle kaksi tuntia tuosta Pekan lauseesta tasuri makasi Sotkan pohjassa. Otin tasurista kuvia ja aloin kalastamaan. Tasurihan oli ihan supertehokas ja ei aikaakaan, kun hauki oli kiinni. Hauki sai kieputettua itsensä anturin johtoon ja siima-anturinjohto-kala-sekamelska nousi jäälle. Hauella oli sekä anturinjohto että tasuri suussa, mutta sain hauen lopulta nätisti irti ja vapautin sen. Sitten jatkoin pilkkimistä.

Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin

Sen jälkeen siima puolestaan sotkeentui anturin johtoon ja nostin tasurin järvestä ylös. Onnistuin tartuttamaan tasurin luotainlaukkuun ja aloin ronkkimaan pihdeillä koukkuja irti. Vihdoin koukut irtosivat ja tiputin Nulikan takaisin avantoon.

Mitäs mitäs, siima tuntui kummallisen kevyeltä. Otin ongen käteen ja sitten lenteli kirosanoja. Siiman päässä ei ollut enää mitään! Olin joko itse vahingossa jättänyt siiman pihtien väliin tai sitten hauki oli edellisessä rytäkässä puraissut siimaa, mutta joka tapauksessa luottopeli oli nyt Sotkan pohjassa. En voinut uskoa sitä! Ei vienyt hauki vaan onnistuin itse mokaamaan näin pahasti.

En ole koskaan menettänyt tasureita kaloille, sillä siimat ovat paksut ja perukkeet kestävät. Sitten pölhökustaana teen näin. Harmitti ihan todella paljon! Ainoa asia mikä lohdutti, oli se, että ehdin ottamaan valokuvat tasurista. Ensi talveksi ostan samoilla väreillä olevan Nulikan ja vahingosta viisastuneena tuplana :)

Pekka lohdutti minua ja lähetti omasta pakistaan kaksi uniikkia keltamahaa minulle. Ihan uskomattomia nämäkin, kiitos Pekka tosi paljon! Ehkä nyt saan taas yöni nukuttua =)

Nämä tipunkeltamahat uivat Pääsiäisenä

Ihana keltamaha

Sotkan episodi pisti pään sekaisin eikä loppupäivän kalastuksesta meinannut tulla mitään. Vahinkoja sattuu, mutta eniten harmitti se, että tasurissa oli erikoisvärit, eikä toista samanlaista tasuria ole missään myytävänä. Kalakaan ei syönyt, joten kotiin jouti. Luulen, että loppupäivän Sotkan kaikki kalat olivat järven pohjassa olevan Nulikan kimpussa. Sillä tasurilla on varmasti ollut vientiä.

Tämä raukka makaa järven pohjassa

Käytiin lauantaina taas Sotkalla ja mielessä pyöri kysymys, että onkohan tämä kauden viimeinen reissu. Sitten näimme, kun ihmiset ajelivat autoilla ohitse ja samalla saimme kysymykseen vastauksen. Kai se jää vielä meitäkin kestää, jos kerran autojakin.

Pääsiäisenä uskaltaa varmaan mennä vielä johonkin päin tasuria heiluttamaan, mutta järki päässä tietenkin. Olisihan se mukava saada edes joku pikkujättipotti ahvenia, kun seuraavaa saalista saattaa joutua odottamaan viikkoja tai kuukausia..

Kaikki onget käytössä, hektistä hommaa

Sotkan viimeisin anti

Löysin kymmenentuumaisia avantoja, niistä oli helppo pilkkiä

Onko teillä siima-asiat kunnossa? Sain nimittäin OPM:lta muutaman paketin Patriotin XII uutuussiimaa arvottavaksi ja voi olla, että siimat löytyvät sinun ongistasi kuukauden päästä. Arvonta järjestetään facebookin puolella ja tästä linkistä löytyvät tarkemmat ohjeet.

Siimauutuus vaikuttaa mielenkiintoiselta ja innolla kuulen mielipiteitä siimasta, kunhan kalastajilta alkaa käyttökokemuksia löytymään. Käykäähän osallistumassa arvontaan ja laittakaa myös Fish me luck facebook sivu seurantaan, niin saatte ilmoitukset uusimmista postauksista etusivullenne =)

Seurataan -> ilmoitukset -> katso ensin

Onnea arvontaan!