Kalastus on ihanaa! En voi uskoa miten hyvin nämä muutamat viime viikot ovat kalastusrintamalla menneet. Kyllä tuuri on ollut kohdallaan ja Ahti hyvällä tuulella. 

Viime viikolla pyysin pari kaveria Kallavedelle mukaan ja lähdettiin etsimään ahvenia ja kuhia. Tuuli oli tosi kova ja puuskissa 11 metriä sekunnissa. Lähdimme kalaan neljältä ja tuulen piti tyyntyä iltaa kohden. Kalastettiin alkuun suojaisempia paikkoja, mutta tuulen hieman tyynnyttyä siirryimme Hirviselälle.

Mukana veneessä olivat Jyri ja Jarno, joista Jyri ei ollut koskaan saanut jigaamalla kaloja. Tavoitteena oli siis löytää edes jotain, että saataisiin siimat kireiksi.

Alkuun kierrettiin pari tuntia tyhjiä paikkoja ja alkoi pelottamaan, että eikö me tosiaan saada kaloja tänään. Onneksi tuuliolosuhteet muuttuivat sen verran, että päästiin siirtymään Hirviselän tutuille pateille, joissa kaiken järjen mukaan pitäisi olla kaloja. 

Melko pian löytyikin aktiivisia ahvenia, ja raitapaitoja alkoi nousta veneeseen. Kalojen koko vaihteli, mutta seassa oli myös hyvää fileahvenkokoa. Jyri sai elämänsä ensimmäisen jigikalan, joten apina oli pois selästä. 

Jyri ja Jarno onnellisina =D

Ilta jatkui ahvenia nostellen ja aina kun parvi katosi tai passivoitui, pienellä 10-20 metrin siirtymällä löydettiin taas syövää kalaa. Rakastan keulasähkömoottoria ja kyllä MG sai paljon kehuja illan aikana ? Siinä tuulessa kalastaminen olisi ollut täysin mahdotonta tavan ankkurilla. 

Myöhemmin illalla vaihdoimme paikkaa ja löysimme myös kuhia. Kuhat olivat pieniä, mutta oli kiva juttu, että Jyri sai myös ensimmäiset jigikuhansa. 

Jyri kokeili myös vertikaalijigausta ja hyvinhän sekin luonnistui =)

Sain keväällä sähköpostia Leharilta Virosta ja hän kysyi voisimmeko mennä joskus yhdessä kalaan. Sanoin, että mikä ettei, mutta koska asumme Kuopiossa, sinun pitää matkustaa tänne. 

Sovimme ajankohdan ja perjantaina Lehar saapui viikonlopuksi Suomeen. Hän oli kalastanut Suomessa vain kerran aiemmin ja sekin oli talvella, joten Savon jigijärvet olivat hänelle ihan uusia ja tuntemattomia. Virossa hän kalastaa erilaisissa paikoissa.

Koska viikko sitten saimme Juhan kanssa hyvin kalaa Riistavedeltä, päätimme viedä Leharin lauantaina samaan paikkaan. Olisi mukava näyttää minkälaista antia Savon järvet voivat parhaimmillaan tarjota jigikalastajalle ja siinä suhteessa Riistaveden suunta tuntui varmimmalta. 

Perjantai-iltana juttelimme jigivalinnoista ja väreistä ja annoimme Juhan kanssa omia suosituksiamme Leharille. Hän valitsi rasioistaan sopivan setin lauantain reissulle. 

Perjantai-iltana hiottiin seuraavan päivän taktiikkaa

Pistettiin herätyskellot neljäksi soimaan ja aamulla lähdimme intoa puhkuen kohti Riistavettä. Säiden suhteen sattui uskomattoman hyvä tuuri, sillä vierailun ajankohta päätettiin jo kaksi kuukautta sitten. Ajankohta oli hyvä myös kalojen suhteen, sillä ne olivat tosi nälkäisiä ?

Kun saavuttiin kalapaikoille, ei tarvinnut heittää montaakaan heittoa, että ensimmäiset kalat saatiin veneeseen. Kello ei ollut vielä paljon, mutta oli täysin valoisaa, joten kalat olivat aktiivisia heti aamusta. 

Ensimmäinen kalapaikka oli erään saaren päässä

Lehar ja uusi tuttavuus: suomalainen kuha :)

Päätavoite minulla on yleensä löytää ahvenia, mutta nyt viime viikkojen aikana on huomattu, että ahvenet ovat suht haastavia etsittäviä, sillä kuhaa on niin paljon. Siksi minulle oli lauantaina tärkeintä löytää kalaa ylipäätään, jos joku on matkustanut Virosta asti Suomeen kalastamaan. Kalastimme siis sitä, mitä oli tarjolla ja mitä löytyi helposti. 

Ja kuhaahan löytyi helposti. Meillä kului lauantaina uskomattoman vähän bensaa, sillä kaloja ei tarvinnut etsiä. En ole koskaan nähnyt kalaa joka paikassa. Kuhia ihan oikeasti oli kaikkialla. Kiersimme selkäpatteja ja hieman joutui aina ajamaan pattia ristiin rastiin, jotta löysi kuhaspotin, mutta sitten kun se löytyi, siinä oli paljon kuhia.

Kuhia oli pateilla

Kalaa oli myös pattien penkoissa, lisäksi ravintokalaa oli paljon liikkeellä

Erikoinen päivä, sillä todella monen väriset ja kokoiset jigit toimivat

Saimme kuhaa varmaan kymmenestä eri paikasta, kaikki kuhat tulivat 5-7 metrin syvyydestä. Aamulla aloin huvikseen merkkaamaan kaikki kuhat laskuriin, jotta Leharkin saisi jotain tilastoa omasta Suomen reissustaan. Lehar mittasi kaikki kuhansa ja teki paljon havaintoja jigien, kalapaikkojen, tuulen ym. suhteen. 

Aamulla emme vielä osanneet odottaa, että päivän aikana kuhia tulisi niin paljon

Lehar löysi myös pari haukea kuhien seasta

Puolen päivän jälkeen päätimme pitää tauon ja suunnata lähisaareen makkaran paistoon. Vilkaisin laskuria ja se näytti kuuttakymmentä. Huh huh, hieno päivä ja olin todella iloinen, että kalojen nälkä osui juuri lauantaille ☺

Tauko kesken päivän antoi mukavasti lisäpuhtia kalastukseen

Oijoijoi mitkä kelit

Tauon jälkeen jatkoimme kalastusta energisinä. Ajoin ihan uudelle kalapaikalle ja kuinka ollakaan, sekin oli täynnä kuhia ☺ Koska olimme saaneet kuhia niin paljon, halusin etsiä lisäksi myös ahvenia. Olimme juuri siirtymässä kuhapaikalta pois, kun näin luotaimessa jotain parempaa. Ajoin tuulen yläpuolelle, laitoin taivasankkurin päälle ja osoitin Leharille paikan, missä kalat olivat.

Heitimme molemmat samaan suuntaan ja saimme kumpikin tärpit. Ja molemmilla oli siiman päässä jotain isoa! Minä kelasin UL-vehkeillä kalaa veneeseen ja tunsin heti, että siiman päässä oli hauki. Kala spurttaili juuri niinkuin hauki ja sitä ei voinut olla tunnistamatta.

Luulin myös Leharilla olevan hauen kiinni ja pyysimme Juhaa haavin kanssa apuun. Pian Lehar sai kalan pintaan ja se olikin iso kuha! Unohdin oman haukeni ja aloin panikoida Leharin puolesta, sillä todellakin halusin hänen saavan sen kuhan veneeseen!

Juha pyöri haavin kanssa meidän välissä ja lopulta saatiin molemmat kalat haaviin, jossa ne sitten pötköttelivät vierekkäin. Niin mahtava tilanne, kun saatiin tuplatärppi ja molemmat kalat yhtä aikaa ylös. 

Isoon haaviin mahtuu isoja kaloja :)

Minun hauki oli 91cm/4,3kg ja Leharin kuha 67cm/2,6kg. Molemmat kalat pääsivät luonnollisesti jatkamaan matkaansa mittauksen ja kuvien jälkeen.

Tuplatärppi

Uskomattoman upea kala!

Lehar aloitti “suomalaisen jigikalastusuransa” hienosti =)

Päivän aikana en nähnyt luotaimessa yhtään ahvenparvea, mutta saimme kyllä ahvenia jonkun verran. Ahvenet tulivat sekaparvista, joissa oli sekä kuhaa, haukea että ahventa. Päivän isoin ahven sattui Leharin siiman päähän ja ahvenella oli mittaa 530g/38cm. 

38cm ahven löytyi kuhaparven seasta

Illalla laskuri näytti kuhien määräksi 135kpl, mikä on ihan järkyttävä luku. Emme todellakaan lähteneet tekemään järvelle mitään noin hurjaa tulosta tai hampaat irvessä etsimään kalaa, vaan nauttimaan luonnosta, hyvästä seurasta ja uusista tuttavuuksista. Nälkäiset kuhat sitten kruunasivat päivän. Kuhat olivat selkeästi vallanneet ahventenkin paikat, missä lie isommat ahvenparvet olisivat sitten olleet… Emme osanneet etsiä niitä kuin tutuilta selkäpateilta.

Päivä oli meille kaikille ikimuistoinen. Juttelimme omista kalastustekniikoistamme, tyylistä etsiä kaloja, omista havainnoistamme jne. ja kyllä jotain eroja virolaisten ja suomalaisten jigaustavoissa on. Tehokkaita ne molemmat tavat kuitenkin ovat, sen kertoo numerosarja 135.

Koska Lehar oli Suomessa koko viikonlopun, meillä oli hyvää kalastusaikaa myös sunnuntaina. Päätimme lähteä kokeilemaan ihan uusia paikkoja Kallavedelle. 

Varoitin Leharia jo lauantai-iltana, että tänään oli erikoispäivä ja saimme paljon kalaa, mutta huomenna Kallavedellä kalaa on vaikeampi saada ja voi olla, että emme saa mitään. Olen kokenut niin monta kertaa tyhjän Kallaveden kirouksen, että se on jo ihan tuttua minulle. 

Sunnuntaiaamu koitti ja herätyskellot soivat vasta kuudelta, sillä edellinen päivä oli ollut niin rankka ja lisäksi savustimme kaloja lähes puoleen yöhön saakka. Ajoimme Kaislastenlahteen, josta laskimme veneen Pohjois-Kallavedelle. Sitten kaloja etsimään!

Kalanäytöt olivat minimaalisia lauantain tapahtumiin verrattuna ja epätoivoisina pysähdyimme välillä kalastamaan, vaikka kaloja oli tarjolla vain muutama. Päivä oli ihan todella vaikea ja kaiken kaikkiaan bensaakin kului tuplasti enemmän lauantaihin verrattuna, sillä lähes koko sunnuntai meni kaloja etsiessä. 

Heti aamusta löysimme muutamia kaloja

Alueilla, jossa etsimme kalaa, syvyysvaihtelut olivat ihan hurjia. Keskellä monen kymmenen metrin syvännettä saattoi olla pieni kolmen metrin matalikko, jossa oli todella jyrkät reunat. Siksi penkoista kalaa oli mahdotonta löytää, sillä penkkoja ei ollut. Tuntui, että siellä oli vain pystysuoria seiniä pattien ympärillä. 

Keli oli läkähdyttävä. Toki oli mukavampaa, että sää suosi ja aurinko paistoi, mutta kyllä välillä vilkuilin hiki päässä taivaalle, että voisitko sinä pieni pilvenhattara mennä vähäksi aikaa tuon mollukan eteen. Pieni tuulenvire onneksi kävi aina välillä ja tottakai siirtymillä tuli vilpoisa. 

Käytiin myös eilen paistamassa saaressa makkarat ja miettimässä strategiaa, että mitä ihmettä me tehdään, jotta löydetään kalaa.

Tämä tauko tuli tarpeeseen

Iltapäivällä miljoonas kalapaikka piirsi pohjaan kaloja. Vaikka olimme etsineet monista aivan samanlaisista paikoista kalaa jo aiemmin päivällä, ne olivat olleet tyhjiä. Juuri tämä yksi spotti sitten olikin ihan täynnä kalaa ja selvästi kaloilla oli jotkut sunnuntaitreffit käynnissä, sillä kaikki olivat kerääntyneet samaan paikkaan.

Kalat löytyivät viidestä metristä ja alueella näkyi sekä kuhia että aktiivisia ahvenparvia. Ajoin veneen aina ahvenparven päälle ja sanoin Leharille, että nyt harjoittele vertikaalijigaamista. Hän ei ollut koskaan aiemmin kokeillut sitä tyyliä ja innostui siitä, kun näki miten mukava oli seurata kaikuluotaimen näytöltä, kun kalat nousivat jigille. Aktiivisesta parvesta myös sai koko ajan tärppejä ja ehkä pieni vertsukärpänen puraisi Lehariakin ;)

Ahvenet olivat niin hurjia välillä, että kun uitin jigiä 5cm pinnan alapuolella, ne nousivat tärppimään ihan pintaan

Saimme alueelta ruokakalat ja illalla oli taas tarkoitus savustaa muutama kala. Kalojen keskikoko oli pienempää kuin lauantaina, mutta senhän minä jo tiesin ennestään ?

Päivän isoin kala oli minun 4,2kg hauki ja näköjään olen haukimagneetti, sillä sain viikonlopun aikana yhteensä kymmenen haukea. Mieluummin haluaisin tittelin ahvenmagneetti, mutta näillä mennään. 

Molempina päivinä yli nelosen hauki

Ruokakalat mukaan ja loput kasvamaan

Savukalat onnistuivat täydellisesti 

Aivan mahtava viikonloppu takana, kiitos Leharille seurasta ja tervetuloa Suomeen uudestaan! 

Edellinen blogipostaus alkoi lauseella ‘kyllä syksy on ahvenen jigauksen kulta-aikaa’. Ehkä olisi pitänyt koputtaa puuta, kun sellaisia “totuuksia” nettiin kirjoittaa. Eilinen kalareissu meni nimittäin täysin ilman ahvenia.

Pohjois-Savossa on näköjään yksi järvi, jossa syksy ei ole kulta-aikaa ahvenen jigaajalle. Ajettiin Rasvanki päästä päähän eikä nähty vilaustakaan raitapaidoista. Kerron siitä Rasvangin reissusta myöhemmin lisää.

Viikonloput on yleensä pyhitetty kalastukselle, eikä juuri päättynyt viikonloppu ollut mitenkään poikkeustapaus. Arkena odotan aina jännityksellä mitä Pekka Pouta ja kumppanit keksivät meidän päämme menoksi ja ihan mukavaa keliä he lupailivat sekä lauantaiksi että sunnuntaiksi.

Meidän unelmakala on iso ahven ja sen perässä on kierrelty eri järviä koko kesä. Mitään jättejä ei ole löytynyt, vaan puoleen kiloon kalojen paino aina stoppaa. Mihinkähän asti pitäisi lähteä, että siiman päähän voisi kilon murikan saada? Vaikeaa on.

Viikolla hain kastikeainekset lähimetsästä, enää puuttui kala

Perjantai-iltana seuraavan päivän sääennuste näytti kuurosateita iltapäivään asti ja ajattelimme lähteä kalaan vasta sateiden jälkeen. Kauaksi ei kannattanut muutaman tunnin takia lähteä, joten kalapaikaksi valikoitui Kallavesi. Heräsin lauantaina virkeänä ennen neljää ja kun katsoin sääennustetta, sateista ei ollut enää tietoakaan. Sopi minulle ja saatiin lisää kalastusaikaa, kun kalaan pääsi lähtemään jo heti aamusta.

Jotkut ovat saaneet Pohjois-Kallavedeltä isoja ahvenia syksyisin, joten lähdimme Julkulan rannasta kohti kalapaikkoja. Emme päässeet kauaksikaan rannasta, kun Pekka Pouta päätti sittenkin muuttaa mielensä. Valtava sadepilvi nousi päälle ja saatiin syksyn kovin rankkasade niskaan. Silmälaseissa olisi pitänyt olla lasinpyyhkimet, kun huristelin Alutrollilla eteenpäin.

Ensin satoi, sitten vähän paistoi ja sitten taas satoi

Sade ei haitannut, kun kalastusvaatteet ovat vedenpitävät, mutta kyllä välillä iski kylmyys ja harmittelin, kun en laittanut pilkkihaalaria päälle. Onneksi sateet loppuivat iltapäivällä, joten loppupäivä saatiin kalastaa kuivemmissa olosuhteissa.

Suosittelen neopreenihanskoja märille ja kylmille syksyn kalareissuille

Ostin vähän aikaa sitten uv-taskulampun ja nyt olen kuullut vähän sieltä täältä pohdintaa uv-värien tehosta vieheissä. Asia on tosi mielenkiintoinen, voisiko uv olla niin sanottu oikotie onneen kalastuksessa?

Olen käyttänyt pari kesää Savage Gearin Bleak Paddle Tail jigejä ja ihmettelin, kun minulla on yksi tietty väri toiminut muita paremmin ja aina saa olla ostamassa täydennystä juuri siihen väriin. Viime talvena pilkin paljon keltamahatasureilla ja laskin yhteen yksi plus yksi, ehkä Savagen jigin keltainen maha oli syy sen ylivoimaisuuteen.

Hiltusen Teemu mainitsi, että kyseisessä jigissä on kuulemma uv-väriä mukana ja toden totta, katsoin jigiä taskulampun valossa pimeässä ja hämmästyin. Noiden “taikaevien” takiako jigi onkin toiminut niin hyvin? Alla olevissa kuvissa näkyy hyvin uv-valon vaikutus jigeihin. Savagen jigeissä evät loistaa hienosti, mutta myös Lunkerin jigit näyttävät ihan erilaisilta uv-valossa.

UV-valon kanssa oli mielenkiintoista tutkia jigien ja tasureiden värityksiä

Muistin, että minulla on uv-jigitussi ja tussailin muutamia jigejä lauantain kalareissulle mukaan. Päivä oli pilvinen, mutta yhdessä vaiheessa aurinko tuli pilven raosta esiin. Vaihdoin jigin, jonka mahan olin värittänyt uv-tussilla ja liekö sattumaa vai mitä, mutta 33cm ahven ponkaisi pohjasta laskeutuvaa jigiä kohti. Mielenkiintoisia kokeiluja, mutta viikonlopun pilviset kelit eivät olleet kaikkein otollisimpia testipäiviä.

Toiseen uv-tussattu vatsa, toiseen selkä

Alempaan jigiin uv-tussattu vatsa ja pyrstö

Kerroppa ahven oliko syöntihalukkuuden syynä uv-tussi?

Lauantaina löysimme alkuillasta lisää ahvenia, mutta niiden koko oli alle 30 senttistä. Lisäksi samalta alueelta (syvyyttä 7 metriä) löysimme myös muutaman mittakuhan, jotka otimme mukaan.

Ruokakalaa pukkaa

Tänä kesänä ihmeen pienet jigit ovat maistuneet kuhille

5,5cm Fishunter kelpasi tälle kuhalle

Muutoin päivä oli todella vaikea, vain se yksi parempi ahven päivällä ja muutamat ruokakalat illasta, mutta kymmenien kilometrien matkalta tyhjää. Vaikeaa oli löytää kalaa ja suhteeni Kallaveteen pysyi ennallaan. Hankala mikä hankala. Otan taas lomaa siitä.

Aika monta tärppiä ruudulla, näin meitä kiusataan täällä Kallavedellä =D

Elite-9 Ti laitteeseen saa SonarChart liven, se helpottaa kummasti kalapaikkojen hahmottamista

Julkulan veneranta

Pohdimme lauantaina sunnuntain kalapaikkaa ja mielessä pyöri useita eri järviä: Melavesi, Juurusvesi, Unnukka, Rasvanki, Virmasvesi, Suvas.. mistähän voisi saada isompia ahvenia? Tehtiin päätös, joka oli väärä.

Alutroll odottaa Rasvangille pääsyä

Varmasti mikä muu järvi vain olisi antanut edes yhden ahvenen, mutta Rasvanki päätti olla nuuka. Sata kilometriä autolla ja muutama kymmenen kilometriä veneellä, silti se ei heltynyt. Onkohan kukaan muu onnistunut kalastamaan siellä koko päivää ilman ahvensaaliita? Tuskin.

Iltapäivällä oli hetken aikaa näin tyyntä

Tiedän, että kyseisessä järvessä on isoja ahvenia, mutta näköjään se on yhtä vaikea, kuin Virmasvesi, johon Rasvanki on yhteydessä. Ajettiin koko järvi päästä päähän ja luodattiin saarten penkkoja, mannerten penkkoja, syvänteiden reunoja, patteja ja pattien ympäristöä, karikoiden reunoja jne.

Päivän teemana tyhjyys

90% alueista oli tyhjää, 9% alueista oli täynnä muikkuparvia (ilman isoja saaliskaloja) ja se onneton 1% oli kuhaa ja haukea. Syvyydet, jossa kierrettiin, olivat 4-15 metriä.

Kai tämä muikkua oli

Viimeksi kun käytiin Rasvangilla (ei näköjään kerrasta opittu), siellä oli joka paikassa tyhjää. Sama juttu eilen, voi olla että enää en venettä kiikuta sinne asti, koska siitä ei ole mitään hyötyä. Kyllä minä olisin halunnut vähän ahvenfilettä paistaa, mutta eipä sitä kalaa niin vain oteta.

Paluumatkalla ajoin hissukseen erään pitkän saaren penkkaa ja siitä lopulta bongasin syövää kuhaa. Kalastimme alueella noin tunnin ja isoin siitä löytynyt kuha oli 50cm. Kalat olivat 7-9 metrin syvyydessä. Saatiin sentään ruokakalat mukaan, mutta tunteihin ja kilometreihin nähden kokonaisen kuhan kilohinta oli kalliimpi, kuin Prisman kalatiskissä fileen hinta. Mutta eipä tätä harrastusta kukaan ole halvaksi väittänytkään, terveisin tyhjänpyytäjä Jekkonen.

Rasvangin kuhat olivat pulleita

Heinäkuun viimeisiä päiviä viedään ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, pian alkaa avovesikauden paras kuukausi. Viime vuonna elokuu oli täynnä tapahtumia ja kalaa löytyi hyvin. Nyt viikonloppuna Kallavesi antoi jo pieniä maistiaisia tulevasta.

Arkena tulee aina vilkuiltua sääennusteita, sillä viikonloput yleensä kuluvat kalastaen. Viikolla sääennuste oli ihan hirveän märkä ja viikonlopun sademäärän piti olla useita senttejä. Kyllähän sitä voi tietysti kalastaa sadevaatteissakin, mutta mukavampaa se kuitenkin on kuivalla kelillä. Viikonloppua kohden ennuste onneksi muuttui koko ajan kuivemmaksi ja lämpötilatkin huitelivat todella kesäisissä lukemissa.

Perjantai koitti ja sateista ei ollut tietoakaan. Päätimme lähteä Etelä-Kallavedelle ahvenjahtiin ja laskimme veneen Kumpusaaresta. Kylmälaukku oli mukana, mutta koska kuhakiintiö oli hyvien viime reissujen vuoksi täynnä, mukaan kelpuutettaisiin vain ahvenet.

Saaristokatua pitkin Kumpusaareen

Ilta kului kalaa etsien ja käytiin kokeilemassa muutamia tuttuja paikkoja. Alkuun kalaa ei oikein meinannut löytyä, mutta sellaista se monesti Kallavedellä on. Loppuillasta satuimme kuitenkin löytämään alueen, joka oli ihan täynnä kalaa. En ole koskaan nähnyt Kallavedellä niin kalaisia luotainnäkymiä. Monesti olen kironnut Kallaveden tyhjäksi kaivoksi, mutta perjantaina oli peruttava puheitaan. Kyllä siellä kalaa on ja paljon, täytyy vaan osua juuri hot spotin päälle.

Kallavesi tarjoilee parastaan osa I

Kallavesi tarjoilee parastaan osa II

Olen pitänyt mukaan otettavien savuahventen rajana sellaista 32 senttiä eli siitä isommat ottaisin mukaan ja fileoisin savustimeen. Pienemmistä ei tule niin hyviä fileitä ja ne kuivuvat liikaa. Totta puhuen sehän on ihan toiveajattelua, että joskus löytäisin savustimen täydeltä puolen kilon ahvenia, naurattaa itseänikin se ajatus. Perjantaina ei siis tosiaankaan tullut yhtään mukaan otettavaa appuraa :)

Melkein syömäkokoa

Kuha puri perjantaina yllättävän hyvin ja “ongelma” Kallavedellä onkin se, että jos haluat ahvenia, saat kuhia. Suurin kuha, jonka sain, oli tasan 50cm ja lisäksi kymmenkunta pienempää. Ahvenet taas eivät täyttäneet kokokriteerejä, joten kylmälaukku palasi kotiin yhtä tyhjänä, kun oli kalalle lähtenytkin :)

Illan isoin 50cm

Auringonlaskun aikaan pohjassa olevat kuhat nousivat lähemmäs pintaa saalistamaan ja kaikuluotaimesta näki, kun kuhat söivät jotain silppua välivedestä. Ilmankos uistelu on iltaisin tehokasta, kun kuhat tulevat pohjasta tyrkylle :)

Kuhat iltapalalla välivedessä

Puijon torni pilkottaa

Lauantain kalapaikka oli vielä hakusessa ja mietimme minne suunnata. Emme halunneet lähteä kovin kauaksi, joten hurautimme Juurusveden rantaan. Mehän käytiin Juuruksella muutama viikko sitten ja yksi iso kuha jäi minua sinne odottamaan. Jälleennäkemisen toivossa siis päätimme lähteä sitä kuhaa etsimään.

Taustalla näkyy Jännevirran silta

Juurusvesi on isojen kuhien vesistö ja jos kalapaikat ovat tiedossa ja Ahti suotuisalla päällä, hyvällä tuurilla veneeseen voi nousta monen kilon kuhia. Ja kalojen paino voi olla lähempänä kymmentä, kuin viittä kiloa, joten ne kuparikyljet ovat oikeasti isoja kaloja. Minulla ei onneksi ole pelkoa niistä möröistä, sillä ensinnäkään kalapaikat eivät ole tiedossa ja Ahtikin monesti vain mököttää.

Laskimme veneen Jännevirran sillan vierestä. Silta erottaa Juurusveden Kotkatvedestä ja mielenkiinnosta suuntasimme ensin Kotkatvedelle. Emme ole koskaan siellä käyneet ja tuskimpa toista kertaa menemmekään, minun saaliina oli nimittäin vain yksi miniahven =)

Jännevirran vanhan sillan viereen rakentuu valtava uusi silta

Iltapäivällä oli aika kova tuuli ja vieressä olevan Rissalan lentokentän säänmittauspiste näytti puuskatuulen nopeudeksi 9 metriä sekunnissa. Ilmankos Puattinen hieman keikkui puolelta toiselle. Siirryimme takaisin Juurusveden puolelle, mutta koska tuulen takia kalastus oli hankalaa, päätimme käydä Juurusveden vieressä olevalla Iso-Jälällä. Olemme käyneet talvisin Jälällä pilkillä, mutta avovesiaikaan jigailemassa vain muutaman kerran. Tuuli ei ollut Jälällä niin paha, joten siellä oli suojaisampi kalastaa.

Jälässä on tosi kirkas vesi, joten se ei ehkä ole jigikalastajan unelmapaikka. Joka paikka piirsikin tyhjää, mutta tiesimme, että eräällä matalikolla on paljon ahvenvitaa. Missäpäs muualla köllikkäahvenet olisivat kirkkaassa vedessä suojassa, kuin kasvien seassa.

Ahvenvita erottui selvästi luotaimen näytöltä, penkassa näkyy pikkukalaa

Ankkuroiduimme matalikon viereen ja yritimme heitellä jigiä kasvien sekaan. Joka heitolla tuli salaattia, joten täytyi hieman muuttaa heittolinjaa. Juha napsi itse tekemällään 0,5g jigipäällä joitain ahvenia ja lopulta minäkin sain yhden 32cm raitapaidan. Ahvenet olivat tosi hienon värisiä, kun olivat kirkkaassa vedessä kasvaneita. Jokainen raitapaita pääsi takaisin, jotta voimme talvella treffata uudestaan.

Järvi, jossa kasvaa täydellisiä ahvenia

Tuuli tyyntyi ja pääsimme vihdoin Juuruksen ahvenia etsimään. Suuntasin heti samalle paikalle, jossa se yksi mörkö karkasi minulta edellisellä reissulla. Rannan Henri lähetti minulle viikolla täsmäaseita isoille kuhille ja eihän noita jigejä meinaa hennoa edes käyttää. Muutama raidallinen Ismojiggen ja lisäksi Souralan Teron tekemiä vertsujigejä. On kyllä niin nättejä jigejä ja mitkä värit ❤️

Ismojiggen

Tero Souralan vertsujigit

Ensiuitto pinkillä Souralalla nappasi heti kuhan, mutta se iso mörkö ei ollut kotona. Kalaa oli alueella ihan mahdottomasti, mutta suurin osa alamittaa.

Kuhilla on näköjään sama lempiväri kuin minullakin =)

Kuhia olisi, mutta keskikoko liian pientä :(

Alueella pyöri myös ahvenparvi, jonka tavoitimme aina välillä. Keskikoko ahvenilla oli ihan mukavaa, noin 30cm, mutta Muurikkaan ne olivat vielä liian pieniä. Päivän ykkösjigi oli Savage Gearin 8cm Bleak Paddle Tail, se maistui sekä kuhille että ahvenille.

Tämmöinen kaaos veneen alla on ihan parasta!

Juuruksen tumma ahven

Kahden eri järven ahvenet, saantipaikkojen välimatka vain pari kilometriä

Lokitkin olivat samoilla apajilla, pikkukalaa pomppi pinnassa

Laskuri näytti päivän päätteeksi 30, siitä ahvenia ja kuhia suunnilleen puolet ja puolet. Hieno päivä ja toisaalta myös vähän haikea, sillä se taisi olla minun ja Puattisen viimeinen yhteinen kalareissu. Tulkaa nyt joku ostamaan hyvä ja luotettava kalavene tuosta meidän pihasta, ettei sen tarvitse ihan toimettomana olla ;)

https://m.nettivene.com/moottorivene/finnmaster/692436

Ei se kala näköjään aina syö :) Käytiin lauantaina kalassa Maaningalla Mustalla virralla. Olen kuullut jo parin vuoden ajan juttua kyseisestä paikasta ja jos jossain on kuhamörköjen oleskelupaikka, niin siellä. Muutaman kilon kalat eivät ole yhtään harvinaisia ja samoin ahvenilla normikoko on puolta kiloa.

Odotin kieli pitkällä ja kylmälaukku kylmänä mahtavia kalansaaliita. Suunnittelin jo miten fileoin puolen kilon ahvenet ja savustan ne. Laskin, että kymmenkunta puoli kiloista olisi hyvä määrä Muurikkaan ja sen enempää en ottaisi. Ei muuta kuin kalan hakuun!

Meidän kaveri Mauri lähti oppaaksi kalapaikkojen suhteen, sillä hän oli käynyt aiemminkin Mustalla virralla kalassa. Laskettiin vene Pieneltä Ruokovedeltä, jonka yläpuolella on Maaninkajärvi ja nämä kaksi järveä erottaa toisistaan se suurista kaloistaan tunnettu Mustavirta.

Sain vinkin, että Sinikiven rannassa on veneluiska

Kuvakaappaus Karttaselain

Jo rannassa Mauri sanoi, että onpas vesi alhaalla. Ja tosiaan se olikin, kun veneramppi oli ihan kuivalla maalla. Aika erikoista, ei paljon ollut luiskasta hyötyä, kun traileri piti peruuttaa hiekalta järveen. Ja ranta oli tosi loiva, Juha joutui peräkontin kautta kävelemään trailerin päälle ja irroittamaan veneen, kun traileri oli kokonaan järvessä =)

Kyllähän sieltä veneluiska löytyi :)

Mauri epäili jo heti vesille päästyä, että onkohan kala ollenkaan siellä virrassa, kun vesi on niin matalalla. Minulla eivät hälytyskellot soineet, vaan näin jo silmissäni kauniisti savustuvat ahvenfileet. Varmaan ajatuksissani maiskuttelin suutakin, kun tiesin pian pääseväni herkuttelemaan.

Päivä oli kirkas ja lämmin. Lähdimme ensin Ruokovirran kautta käymään Suurella Ruokovedellä eli Ala-Ruokovedellä, joka on Pohjois-Kallaveden yläpuolella. Luotain oli taas vähän oudolla päällä, kun en millään saanut sitä piirtämään näytölle kaloja. Parin tunnin etsiskelyn ja muutamien tärppien jälkeen päätimme vihdoin lähteä sinne Mustalle virralle, jotta päästään kylmälaukkua täyttämään.

Mustavirta

Mustavirta läheni ja Maurin hämmästys kasvoi. Viimeksi vesi oli kuulemma ollut monta kymmentä senttiä ylempänä. Odotin ihan hurjia kalanäyttöjä, mutta vaikka kuinka ajettiin virtaa edestakaisin, kaloja ei vaan näkynyt. Minä ja Juha saatiin muutamia tärppejä ja Mauri sai yhden mittakuhan, mutta siinäpä se.

Ehkä kannattaisi lähteä yläpuolella olevalle Maaninkajärvelle… Mustalla virralla oli tosi tyyntä ja emme edes tajunneet, kuinka kova tuuli oikeasti oli isommalla selällä. Siirryimme Maaninkajärvelle ja eihän siellä oikeastaan voinut kalastaa ollenkaan. Ankkuroiduttiin muutamaan kohtaan ja joitain alamittakuhia kävi veneessä, mutta ne suuret kuhat olivat vain haaveissa. Tai ehkä ne olivat joidenkin muiden haaveissa =) (Meidän haavi makasi toimettomana.)

Kello tikitti ja aloin pikkuhiljaa hyväksymään, että savuahvenet jäävät saamatta. Keli tyyntyi mukavasti, mutta ei se kalan saantiin vaikuttanut. Näimme, että Mustalle virralle alkoi ilmestyä porukkaa, joten lähdimme itsekin takaisin sinne. Ehkä kala syökin vasta illalla.

Auringon laskiessa Mustalle virralle alkoi kerääntyä porukkaa

Luotain tosiaankin piirsi paremmin kalaa illalla. Pohjassa näkyi jopa kuharykelmiä, mutta mitä ihmettä niille olisi pitänyt syöttää, kun mikään ei kelvannut! Loppuillan aikana tuli enää vain yksi mittakuha ja ne puolen kilon ahvenista koostuvat parvet olivat ihan jossain muualla. Kalalaskurikin oli lähes työttömänä koko illan, meinattiin jo alkaa laskemaan tapettujen itikoiden määrää…

Ehkä se alhaalla oleva vesi oli pistänyt kalojen pasmat sekaisin. Uskon ja tiedän, että Mustavirta voi parhaimpina päivinään tarjota ikimuistoisia saaliita, mutta lauantaina sillä sattui olemaan huono päivä. Ehkä palaan vielä…

Oli taas uskomattoman hieno auringonlasku :)

Eilen oli aivan ihana kesäinen ja lämmin ilma. Tuulikin oli vain pientä, joten se ei rajoittanut kalastusta ollenkaan. Päätettiin viedä Puattinen Tervoon asti Rasvanki-nimiselle järvelle. Talvella on käyty usein Virmasvedellä, Rasvanki on yhteydessä siihen. Isoja ahvenia siis löytyy…

Laskettiin vene Tervon satamasta Koskiselän puolelle. Koskiselällä muuten on elokuun 19. päivä Kultakoukku-kalastuskilpailu, vinkkinä kisailusta kiinnostuneille ;)

Tervon satamassa oli tosi hyvä veneluiska

Koskiselältä pääsi helposti Rasvangille ja suurin odotuksin lähdettiin ahvenjahtiin. Elämäni kaksi pitkäveteisintä tuntia kului luotaimen näyttöä tuijottaen. Ajoin minne vaan, niin pohja oli aivan tyhjä. Se oli ehkä ennätys kalojen etsimisessä, en olisi ikinä uskonut, että järvi voi olla niin tyhjä. Etsin 3-10 metrin alueita ja erilaisia pohjanmuotoja. Ei elonmerkkejä eväkkäistä!

Rasvanki et oo tosissas?

Ajoin järven toiseen päähän asti ja sitten vasta alkoi kalaa näkymään. Ehkä kirkas päivä aiheutti sen, että kalaa löytyi vasta 12 metristä, sen matalamassa ei näkynyt mitään. Päivän ensimmäiset tärpit ja kalat olivat työn ja tuskan takana. Ensimmäinen kala oli kuitenkin mitat täyttävä kuha, joten kyllä mieli vähän piristyi ja toivo heräsi.

Pitkästä aikaa mittakala käsissä :)

Kuhaa oli pienellä alueella tosi paljon. Saimme useita kappaleita ja lisäksi tuli monta parin kilon kokoluokkaa olevaa haukea. Kuhat olivat ronkeleina, mutta yksi hyvin toimiva jigi oli valkoinen Ismojiggen mustilla raidoilla. Yhdessä vaiheessa kuhaparven seasta väliveteen ponkaisi keltainen viiva ja olisihan se pitänyt arvata, että se on hauki. Kokeilin kuitenkin tarjota jigiä sille ja hetihän se hyväksyi tarjouksen.

Mukavan kokoinen hauki vei jigiä ja jouduin löysyttämään jarruakin. Ihana tunne pitkästä aikaa, kun kala pisti vavan ihan mutkalle. Saatiin kala haaviin ja samassa hetkessä välivedessä näkyi jo toinenkin keltainen viiva. Tiputin äkkiä jigin takaisin ja Juha seisoi hauki haavissa veneen laidalla. Muutama sekunti ja taas oli kala kiinni. Olin liekeissä ?

Näyttää pienelle, mutta nelosen kala se oli :)

Aloin kelaamaan kalaa ylös ja hyvä hauki oli sekin. Itku pitkästä ilosta, peruke napsahti poikki. Olisi pitänyt tarkistaa fluoro ensimmäisen hauen jälkeen, mutta innoissani en sitä tajunnut. Sinne meni ottipeli :( Harmi, kun Suomessa ei myydä Ismojiggeneitä, vai myydäänkö?

Ahvenia ei löytynyt, vaikka niiden takia Rasvangille lähdettiin. Ankkuroiduttiin eväiden syönnin ajaksi yhden selkäkarikon kupeeseen ja sillä välin kun natustelin leipää, Juha sai jigiä viskomalla yhden ihan hyvän ahvenen. Tässäkö ne raitapaidat ovat? Jee!

Karikon reunasta hieno raitapaita

Eväiden syönti jäi kesken ja aloin itsekin heitellä matalikkoa kohti. Monen kymmenen heiton jälkeen veneessä ei suinkaan ollut montaa kymmentä ahventa, vaan minun ahvensaalis oli tasan yksi tärppi! Ei ne kalat olleetkaan siinä, vaan yksi satunnainen ohikulkija vain. Jatkoimme matkaa.

Ei ollut vesillä ruuhkaa, vaikka keli oli niin hieno

Lähdimme jo takaisin päin, sillä ilta alkoi lähestyä. Ehkä löydämme kalaa päivällä tyhjiltä olleilta paikoilta. Kala on voinut olla kirkkaalla kelillä arkaa ja nyt iltaa kohti tulla normipaikoilleen. Toivo oli turha, sillä samat tyhjät pohjat meitä siellä odotti.

Liian hyvä keli kalastaa?

Yritimme etsiä lokkeja, jotka kertoisivat isojen ahventen olinpaikat, mutta edes linnut eivät olleet syömätuulella. Monet kalastajat löytävät ajoahvenet lokkien avulla, kun linnut syövät pikkukalaa pinnasta, mutta ainoat lokit mitkä minä olen kesän aikana täällä Pohjois-Savossa nähnyt, olivat kaatopaikalla. Ei paljon lohduta. Omillaan on siis kalojen etsinnässä pärjättävä, linnut eivät halua tehdä yhteistyötä minun kanssa.

Sanoin Juhalle, että eipähän tarvitse Rasvangille enää toista kertaa tulla, kun on niin vaikea järvi. Melkein samalla hetkellä näin jotain outoa veden pinnalla. Taivas oli sininen, mutta veden pintaan satoi vettä? Mistä nuo pisarat tulevat? Todella suuri alue oli pienten renkaiden peitossa. Voivatko ne olla pikkukaloja? Ei kai sentään, ei niitä voisi olla noin paljon. Alue oli vähintään sadan neliön kokoinen.

Otin virvelin käteen ja heitin jigiä. Jigi tarttui johonkin kasviin kiinni, sain sen kuitenkin irtoamaan. Kelasin jigin veneeseen ja sitten näin, kun kymmeniä pikkukaloja hyppäsi ilmaan ihan pienellä alueella. Nyt on muuten ihan hirveä ajojahti tässä meneillään, ei täällä sada vettä, ne ovat pikkukaloja!

Kun katsoin tarkemmin veneen viereen, huomasin että aivan veden pinnan alla meni kuhisemalla muutaman sentin mittaista kalaa. Kyljet vaan välkehtivät auringonvalossa ja en meinannut uskoa näkemääni. Pinta eli joka puolella, pienikin kolaus veneen kylkeen säikäytti kalat ja veneen ympärillä pomppasi pieniä hopeisia kaloja ilmaan. Uskomatonta!

Olen joskus nähnyt vastaavan ilmiön, mutta huomattavasti pienempänä. Nyt vaan äkkiä kalastamaan, ennen kuin lokit tulevat sotkemaan meidän homman. Löydän minä näköjään syövän ahvenen ilman lokkejakin, pysykää linnut vaan siellä kaatopaikalla.

Kyllä oli Jaana elementissään =)

Paikka, jossa pikkukalat olivat, oli metrin syvyinen suuri matalikko, joka oli ihan täynnä jotain kasvustoa. En tiedä olisiko lipalla saanut paremmin kalaa, mutta jigillä se oli toivotonta, vaikka alkoi kelaamaan heti kun jigi tippui veden pintaan. Kaikki kalat jotka saatiin, tulivat sen matalikon reunoilta, jossa oli jo hieman syvempää vettä. Pintajigasimme ja kalat ottivat ihan pinnasta.

Ahventen koko oli noin 30cm

Näin jopa joitain tärppejä polaroid-aurinkolaseilla pinnan alta, yksikin hauen tärppi veneen vieressä oli tosi hienon näköinen. Harvoin pääsee kokemaan tuollaista! Pikkukaloja oli niin paljon, että ei mitään järkeä. Saimme kaikki ahvenet Savage Gearin 8cm salakkajigeillä, ne olivat lähimpänä pikkukalojen ulkonäköä. Epäilen, että pikkukala oli juurikin salakkaa.

Suurin ahven oli 34cm

Tämä uskomaton näytös kesti lähes tunnin ja kyllä oli todella hieno kokemus päästä ensimmäistä kertaa elämässään näkemään ja kokemaan se. Ja kyllä muuten oma ahvenen etsintä taktiikka muuttuu aika paljon, tästä lähtien etsin vain vesisadetta veden pinnasta ;) No toki etsin edelleen perinteiset ahvenpaikat, mutta varmasti tulee laajennettua etsintää myös matalikkoihin. Ja vaikka sanoin, että en mene Rasvangille enää ikinä, niin mieli muuttui jostain kumman syystä ihan päinvastaiseksi. Haluan sinne mahdollisimman pian uudestaan =)

Matkalla rantaan bongattiin vielä kuuden metrin vedestä kuhia, josta Juha sai pari mittakalaa. Näköjään kuhakin oli iltaa kohden tullut matalampaan. Saatiin kuin saatiinkin vaikeasta alusta huolimatta ruokakalat kylmälaukkuun ;)

Ihanaa, kun kesä alkaa pikkuhiljaa asettumaan tänne meillekin päin. Lämpötila huitelee jo parissa kympissä ja eilen illalla pystyin kalastamaan ilman toppavaatteita. Perjantai- ja lauantai-iltoina jouduin vielä pukemaan veneessä toppahousut päälle. Minun mielestä viralliseksi kesän määritelmäksi Suomessa voisi laittaa sen, että ‘kesä alkaa siitä hetkestä, kun ulkona pärjää vuorokauden ympäri ilman talvivaatteita’. Eli täällä Savossa se olisi nyt =)

Viime viikolla oli aika kovia tuulia ja pitkin viikkoa katselin viikonlopun tuuliennusteita pelottavin tuntein. Etelä-Suomessa puuskatuulet olivat myrskylukemissa ja koko ajan vaan toivoin, että kovimmat myräkät eivät yltäisi Kuopioon asti. Perjantaina oli hieno keli ikkunasta katsottuna, mutta tuuli oli sen verran kova, että vesille uskalsi vasta illalla. Tehtiin pikapisto Pohjois-Kallavedelle, jossa ei olla tänä vuonna vielä käytykään. Laskettiin vene Julkulan venerannasta, sillä siellä on hyvä ramppi ja parkkitilaa autolle.

Tuuli ei ollut tosiaankaan tyyntynyt minimiin, vaan isolla selällä aallokko oli tosi kova. Kalastettiin saarien suojissa ja kuten arvata saattaa, kalaa ei löytynyt. Oikeastaan aina kovalla tuulella kalojen löytäminen on hankalaa ja tottakai se voi osittain johtua siitä, että kalastuspaikat ovat rajalliset. Niin sanotuille hyville selkäpateille ei voi mennä ja ehkä ne kalat ovatkin siellä.

Löydettiin kymmenen jälkeen yksi jättimäinen ahvenparvi, mutta ahventen koko oli luokkaa “hannapartanen”, tarkoitan siis kalakukkokokoa. En ole koskaan tiennyt, että 50 grammaisetkin ahvenet ottavat jigiin! Kuinka moni muu on jigitellyt kukkoahvenia? =)

Jigailua Kallavedellä =D

Parven seassa oli myös kuhia, mutta nekin olivat ihan pieniä. Sen kerran kun löytää Kallavedestä hyvin syövää kalaa, niin koko on naurettavan pientä. Kalaa oli paljon ja veneessä kävi tosi monta ahventa, mutta se koko ei aivan täysin miellyttänyt ?

Alamittaa Pohjois-Kallavedeltä

Ihania nämä kesäyöt, kun ei tule pimeää ollenkaan. Tai kai se tästä nyt alkaa pimenemään pikkuhiljaa, mutta ainakin vielä pystyisi kalastamaan läpi yön. Ja kuha kuulemma syö yölläkin, nyt olen useammaltakin henkilöltä kuullut, että he ovat olleet kalassa yöllä ja kuhaa on tullut. Ja ehkä yöllä tulee paremmin sitä isompaakin kuhaa.

Näin valoisaa oli kello 23.48

Lauantaina tuuli oli päivällä taas melko kova, mutta illaksi lupasi tyyntyvää. Minulla on ollut mielessä Koirus-niminen vesistö, se on Sotkanselän “alapuolella”. Sotkahan taas on Kallaveden alapuolella eli periaatteessa Koirukselle pääsisi vaikka Pirttilahdesta, jos bensatankin koko riittäisi :)

Päätettiin laskea vene Sotkanniemestä ja hurauttaa Sotkan kautta Koirukselle. Olin katsonut tuuliennusteesta tuulen suunnan ja nopeuden, ja Koirus oli juuri sopivan suuntaisesti itätuuleen nähden.

Sotkanniemessä karmea totuus paljastui. Tuuli oli ihan hirveä ja järvellä näkyi isoja vaahtopäitä. Meinasin jo hylätä koko kalastusajatuksen tai ainakin vaihtaa järveä, mutta toisaalta Koiruksella ei ehkä olisi niin kova aallokko. Lähdettiin uhmaamaan myrskyä ja aika monta kertaa kastuin märäksi menomatkalla, kun isompi aalto roiskautti vedet päälle. Viimein kuitenkin päästiin määränpäähän ja onneksi aallokko oli puolet pienempi Koiruksen puolella, huh.

Matkalla sai muutaman kerran virkistävän vesikasteen

Sitten vain kaloja etsimään! Huhujen mukaan Koiruksella on isoja kuhia ja ahvenia ja olin tosi innoissani päivästä. Kului tunti, kului toinen. Ehkä kohta löytyy kalaa. Kului kolmaskin tunti ja minua alkoi vähän epäilyttämään ne huhupuheet. Tuli mieleen tyhjä Kallavesi. Missähän ne isot kalat mahdollisesti ovat?

Luotain ei millään suostunut piirtämään kaloja pohjaan ja epäilin jo anturin asentoa, että ehkä se on kääntynyt huonoon kulmaan. Ei ollut. Sitten epäilin moottorista tulevan potkurivirran sekoittavan luotainta. Nostin moottoria, mutta kaloja ei siltikään näkynyt. Laskin moottoria ja sama juttu. Ehkä uusien aurinkolasien polaroid-ominaisuus suodattaa kalat luotaimen näytöltä? Katsoin näyttöä ilman laseja ja yhtä tyhjää se piirsi silti.

Yksi kala sieltä, toinen täältä

Olin ajanut päivän aikana 20 kilometriä, kun löysin ensimmäiset paremmat kalanäytöt. Oikeastaan oltiin jo lähdössä Sotkaa kohti, kun kalaa alkoi löytymään. Veneessä kävi muutamia ahvenia ja kuhia, mutta niistä isoista ei saatu havaintoja. Tai yksi havainto kävi tärppäämässä ja se kun olisi tullut ylös asti, niin kylläpä olisi kelvannut valokuvia esitellä. Valitettavasti se jäi nyt vain kertomuksen varaan, mutta kyllä siellä Koiruksella ainakin se yksi iso on.

Koiruksen ahvenet olivat pitkiä ja laihoja

Ostin itselleni lelun, jolla saa vähän tilastotietoa kalareissujen jälkeen. Kalalaskuri :) Ihan mukava vekotin, eipähän tarvitse päivän päätteeksi muistella ja arvuutella, että sainkohan minä kaksi vai kolme kalaa. Talvella tuolle vekottimelle on varmaan vähemmän käyttöä, silloin tulee niin usein tyhjiä reissuja :) Voisinkin vuokrata tuon talveksi jollekin pro-kalastajalle ?

Uusi lelu

Kello alkoi olla lähellä puolta yötä ja löysimme syövää ahventa vielä siihen aikaan. Ihmeellistä! Juha sai yhden n. 300g ahvenen, jolta tippui kalanpoikanen suusta. Ihmettelimme kuoreen väriä, sillä tottakai oletimme pikkusintin olevan kuore.

Hämmästys oli suuri, kun kalanpoikanen paljastui kuhaksi! Aloin miettimään, että uivatko kuhanpoikaset samanlaisissa parvissa kuin kuoreet tai muikut? Vai ovatko parvet pienempiä? Näin Koiruksella pitkin päivää pieniä yksittäisiä kalakaaria välivedessä aika lähellä pintaa, olisivatko ne voineet olla kuhanpoikasia? Onko kukaan koskaan nähnyt ahvenen mahassa kuhaa?

Eikös tämä ole kuhanpoikanen? Piikikkäät evät sillä ainakin oli selässä..

Koti ja oma sänky alkoivat kutsumaan, joten päätimme lähteä kohti Sotkanniemeä. Tuulikin oli onneksi tyyntynyt täysin. Olin aivan varma, että olemme ainoat mattimyöhäiset järvellä, mutta vielä mitä, matkan varrella oli VIISI kalastusvenettä! Ja kello oli kaksitoista :)

Kohti rantaa

Koirus oli kiva järvi ja sinne tulee palattua varmasti vielä uudestaankin.

Kyllähän näitä maisemia katsoo =)

Päivän saldo 22 kalaa :)

Olen monesti julkaissut blogitekstin sunnuntai-iltana, mutta eilen täytyi vähän poiketa perinteistä, sillä olin illalla vielä kalassa. Kallavesi ei antanut ruokaa, Koirus ei antanut ruokaa ja oikeastaan ainoa ravinnon lähde on tänä kesänä ollut Leppävirralla sijaitseva Unnukka. Nälkä kurni mahassa, joten eilinen reissu suuntautui sinne.

Laskimme veneen Unnukanrannasta Leppävirralta ja siinä on parin kilometrin matkalla 10km/h nopeusrajoitus. Ehkä vesillä rajoituksia ei valvota niin tarkkaan, sillä ylinopeutta ajavia oli paljon. Itse lyrryytin kymppiä ja isommat veneet ajoivat sivuilta ohi. En tiedä oliko se tietämättömyyttä vai välinpitämättömyyttä, mutta harmittaa matkan varrella olevien laituripaikkojen omistajien puolesta, kun veneet kolisivat laitureissa. Ja kyllähän siinä väylän vieressä oli myös uimaranta hyppytorneineen, joten huonolla tuurilla joku uimari ei ehdi alta pois.

Ajoin suoraan yhdelle hyvälle “ruokapaikalle”, josta olemme aiemmin saaneet syömäkoon ahvenia. Kylmälaukku oli mukana, joten muutama puolikiloinen maistuisi. Ei siinä paikalla luotain kovin kummoista piirtänyt, mutta joitain kaloja saatiin. Ei kuitenkaan vielä täytettä kylmälaukkuun, vaikka pari mittakalaa veneessä kävikin.

Ei ihan mukaan otettavan kokoinen

Alkuun tuuli kiusasi meitä sielläkin, mutta kyllä vene ankkurissa pysyi. Kaloja kävi veneessä hitaaseen tahtiin, joten lähdimme etsimään uusia paikkoja. Suuria kalaryppäitä ei löytynyt ja muutenkin kalaa oli paljon vähemmän liikkeellä, kuin kyseisellä järvellä aiemmin. Juha sai yhden mittakuhan, jonka päätimme ottaa mukaan.

Ahvenparvi

Omaan leluun tuli aina välillä +1, mutta vielä oltiin kaukana kunnon jättipoteista. Lelun laskuriin mahtuu 9999, sellainen olisikin jo ikimuistoinen reissu, jos laskurin saisi ympäri. No ehkä unissaan.. tai elämän aikana.

Suurin osa kuhista oli alamittaisia

Illansuussa lähdimme rantaa kohti ja päätin vielä ajaa yhden saaren penkan kautta. Siellä oli ihan selkeä kuhien pesä, sillä kun ajoin luotaimen kanssa hissukseen, niin luotain piirsi pohjaan pienen montun ja montun täyteen kuhia.

Kokeilimme heti vertikaalijigausta montun päällä ja kyllähän sieltä kuhia nousi. Saimme vielä kolme mittakuhaa ja lopulta kylmälaukussa oli neljä kalaa. Se olikin juuri sopiva määrä kaksikerroksiseen Muurikkaan, joten luvassa oli taas sitä ihanaa savukuhafileherkkua.

Ajoin hitaasti kohti rantaa ja yhteen kohtaan luotain piirsi paljon kalaa. Siinä oli vettä vain viisi metriä ja muutenkin alue oli kartan perusteella tylsä. Tasainen ja matala, jossa ei ollut mitään erikoisia pohjan muotoja. Mutta kun luotain sanoi, että siinä on kalaa, niin uskottava se oli.

Hauki kävi veneessä

Ehkä tulee aivan liikaa tuijotettuakin sitä karttaa ja kokeiltua vain ne “oppikirjan” mukaiset paikat. Pitäisi joskus etsiä kalaa pelkällä luotaimella ja unohtaa kartta kokonaan. Mutta sitten minun tuurilla moottori kopsahtaisi kiveen. Joka tapauksessa tuo eilinen paikka antaa vähän vinkkejä Kallavedellekin, täytyy kokeilla jatkossa enemmän niitä “tylsiäkin” paikkoja, tiedä minkälaisia kalan pesiä ne todellisuudessa olisivatkaan.

Niin, se viimeisin paikka. Siinä oli sekaparvi, jossa oli kuhaa, ahventa ja haukea. Ja kaikki kalat viiden metrin vedessä! Yksi ahven sylkäisi jonkun lättänän kalan, voisiko olla lahna?

Mikä on tämän lättänän laji?

Pohjassa näkyi silppua ja ehkä ne pedot olivatkin siellä pikkulättänöiden perässä. Tänä viikonloppuna nähtiin kaksi erikoisempaa saaliskalaa ahvenen suussa, jotenkin sitä aina kuvittelee, että ahven syö vain kuoretta ja muikkua.

Heittelin Savage Gearin Bleak Paddle Tailia, sillä se oli lähimmäksi sitä lättänälahnan väriä. Päivällä kyseinen jigi ei toiminut ollenkaan, mutta illalla tuossa paikassa taas toimi. Olin juuri heittänyt jigin kauaksi, kun näin luotaimesta, että veneen alla oli hyviä kaloja.

Aloin kelaamaan jigiä nopeasti veneeseen, että saisin sen vertikaalilla veneen alle. Jigi oli jo lähellä venettä ja juuri nousemassa pintaan, kun näin jotain ihan uskomatonta. Lentävän kuhan!

Harmi, kun en luonnollisestikaan saanut tilanteesta valokuvaa, mutta kuha hyppäsi vedestä vauhdilla juuri pintaan tulleen jigin perässä ja teki varmaan metrin ilmalennon veden päällä! Ja 99% varmuudella se oli kuha, kooltaan se ei ollut kuin ehkä max 40cm. Luulin, että se hyppää veneeseen, mutta sinne se sukelsi veneen alle. Oletteko koskaan nähneet vastaavaa?

Taas tuli nähtyä ja koettua uusia asioita kalareissuilla, on tämä vaan mukava harrastus! Ja kelitkin olivat kesäiset, vaikka tuuli vähän sotkikin kuvioita. Kuha on selkeästi aktivoitunut ja sen käytös on livakkaa, kuin hauella. Pariin otteeseen luulin siiman päässä olevan hauen, kun yleensä kuha on tullut sukkana veneeseen. Nyt ne rimpuilivat hurjina ja käyttäytyivät kuin vastarannan kiisket vaikka olivatkin eri lajia.

Seuraavaa leikkimiskertaa odotellessa =)

Pikkuisen maistoin ja totesin erittäin hyväksi =)

Hieno viikonloppu, kuinkas se teillä sujui? :)

Hei taas pitkästä aikaa, minä käväisin risteilyllä ja kyllä jo kahdessa päivässä ehti tulla ikävä Kuopiota ja kalavesiä ☺️

Sain viime postaukseen ihan älyttömän paljon kannustavia kommentteja teiltä, kiitos! Se motivoi kirjoittamaan, kun tietää, että ei tarvitse “jutella tyhjille seinille” :)

Juhannuksena kävin koleasta kelistä huolimatta kalassa ja minulla onkin paljon raportoitavaa niistä reissuista. Emme olleet käyneet Kallavedellä toukokuun lopun jälkeen ollenkaan ja viime torstaina lähdimme katsastamaan kalatilanteen sinne. Viimeksi kun siellä kävimme, veden lämpötila oli seitsemän astetta ja kalantulo heikkoa. Ajattelin nyt, että vedet olisivat lämmenneet rutkasti ja kalat aktivoituneet syömishommiin. Vielä mitä, vesi oli kaksitoista asteista ja pohja piirsi tyhjää.

Bella olisi halunnut lähteä kippariksi

Keli oli tosi tuulinen ja jouduimme kalastamaan suojaisissa paikoissa lähellä Pirttilahtea. Suomi vietti keskikesän juhlaa ja kalareissulle olisi tarvinnut pilkkihaalarin. En arvannut, että veneessä taretakseen päälle olisi pitänyt pukea toppavaatteet ja muistoksi torstain reissusta sainkin flunssan.

Keli näytti lämpöisemmältä mitä oli

En edes muista milloin minulla olisi ollut niin kylmä. Vieläkin naurattaa se päivä, sillä jouduin penkomaan laukusta lämmikettä itselleni ja tein kahdesta käsipyyhkeestä säärystimet. En aio näyttää sitä valokuvaa ;) Siitä huolimatta seuraavana aamuna heräsin kurkkukipuun.

Eihän siinä muuten mitään, kalastus vaatii veronsa, mutta olisihan se ollut mukava saada saalista. Lähdimme kotiin päivällä jo ennen kahtatoista ja saldoksi jäi kolme alamittakuhaa, jotka kaikki tulivat Happosen Sepon tekemällä jigipäällä.

Kallaveden kuhat ovat pieniä

Tilasin Sepolta (Sepeteus-vaaput) lisää niitä huippu jigipäitä ja nyt onkin nopea vaihdella eri värejä ja pyrstöjä, kun on useampi pää käytössä. En tiedä onko Seppo nimennyt jigipäitään mitenkään, mutta minä olen jo monta viikkoa kutsunut jigipäätä nimellä ‘Seppo’, joten jos sanon uitelleeni Seppoa, tiedätte mitä tarkoitan ☺️

Löytyy keltaista mahaa, kuten toivoinkin =)

Armeija valmiina

Pyrstöinä Savage Gear, Lunker City, Lucky John ja Mikado

Emme ole tänä kesänä käyneet yhtään kertaa testaamassa iltasyöntiä, joten perjantai-iltana lähdimme käymään Hirviselällä. Torstain huono syönti ei lupaillut hyvää perjantaillekaan, eivätkä odotukset olleet korkealla. Hirviselkä on hyvä ahvenpaikka elo-syyskuussa, mutta entäpä alkukesästä? Meillä ei ole siitä kokemusta.

Kuten pelkäsimme, luotain piirsi tyhjää joka paikkaan. Miksi Kallavesi olet tuollainen? Iso järvi ja silti esittää, että on muka tyhjä. Jossainhan ne kalat ovat. Kiertelimme viime kesäisiä hyviä ahvenpaikkoja ja tällä kertaa viistoluotaimen kanssa, mutta ei ole apua edes hyvästä luotaimesta, jos kalaa ei yksinkertaisesti ole. Tai ainakaan Hirviselällä ei ollut.

Perjantaina piti olla vain pientä tuulta, mutta sääennusteiden luotettavuuden tietäen lähdin toppavaatteissa. Ja se oli oikea ratkaisu, aallokko oli tosi kova ja kelikin lähes yhtä vilpoisa kuin torstaina. Onneksi käsipyyhkeisiin ei sentään tarvinnut turvautua ;) Ilta antoi minulle pari ahventa ja yhden alamittakuhan, joten päätimme unohtaa Kallaveden kalastelut taas joksikin aikaa ja vaihtaa lauantaiksi uuteen vesistöön.

Seppo maistui kuhalle perjantaina Hirviselällä

Tällaisia kun saisi enemmänkin

Kyllä Kallavesikin kalaa antaa, täytyy vaan odotella oikeaa hetkeä ja vesien lämpenemistä. Ehkä ensi kuussa :)

Hirviselkä

Ai niin, sattuihan minulle yksi menetyskin perjantai-illan aikana, kun uittelin Seppoa ison keltaisen viivan yläpuolella. Kala ihastui Seppoon, tärppäsi rajusti ja sen jälkeen vapa tuntui kevyeltä. Mietin mitä ihmettä tapahtui, kun juuri olin vaihtanut uuden siimankin ja minulla oli siinä vertsuvirvelissä peruke. Kelasin siiman ylös ja siiman päässä oli enää yksi auennut viehelukko. Sinne lähti ykkös-Seppo keltaisen viivan matkaan, voi kalaparkaakin, saattaa olla monta koukkua huulessa.

Kallavesi juhannusaattona kello 22.46

Minun on tehnyt savukalaa mieli jo useamman viikon ja keksin, että kyllähän ahventa voisi kokeilla savustaa fileenäkin. Jättää vaan savustusajan lyhyemmäksi, että ei kuivu liikaa. Ja myös kuhafile savustettuna olisi herkkua ja se olisi helppo syödä ilman ruotovaaraa.

Olemme käyneet pari kertaa Leppävirralla kalassa ja lauantain reissu suuntautui taas sinne. Juhannussääksi keli oli kylmä, tai sanotaanko perinteinen, mutta ei sentään satanut. Toppavaatteet päällä lähdettiin taas matkaan.

Oltiin kalapaikoilla jo heti aamusta ja luotain piirsi kalaa tosi paljon. Olimme ihan innoissamme ja kylmälaukun täyttyminen oli vain ajan kysymys. Ensimmäinen savukala tulikin melko pian ja se oli ihan mukavan kokoinen ahven.

Aamupäivän ensimmäinen ahven

Mittakuhaa ei löytynyt, mutta alamittoja kävi veneessä joitakin. Kun olimme kalastaneet muutaman tunnin samalla alueella, joka siis oli ihan täynnä kalaa, aloin miettimään, että miten tämä on mahdollista. Meitä on kaksi ahkeraa kalastajaa veneessä, meillä on tuhat kiloa jigejä, meillä on elektroniikkaa, jota hyödyntää kalastamisessa. Ja monen tunnin lopputuloksena kylmälaukussa oli se yksi ahven! =D

Tästä penkasta vain yksi “mitta-ahven”

Kuulin jo mielessäni ihmisten hämmästyneet kysymykset: “Ai saitte yhden kalan siitä jättimäisestä kalarykelmästä?”
-Kyllä. Näin pääsi käymään.

Alamittaa sieltä kyllä nousi, suussa Lucky Johnin Long John

Myös tämä alamittainen kävi veneessä, sille kelpasi PP-Lures ahvenvertsujigi

PP-Lures vertsupää, osaapa olla aidon kalan näköinen!

Pienille maistui iso

Luovutimme sen alueen osalta, vaikka sitkeästi jaksettiin yrittää. Moni varmaan olisi vaihtanut paikkaa jo tunnin jälkeen, mutta me uskottiin taitoihimme. Heh. Ehkä ensi kerralla paremmin sitten :)

Uusi paikka oli myös täynnä kalaa. Oikeastaan ykköstoiveena minulla olivat ahvenet, sillä ne ovat niin haastavia kalastaa kesällä. Kuhaa taas meinaa tulla liikaakin. En täysin osaa erottaa kuhia ja ahvenia luotaimen näytöstä, sillä esimerkiksi Leppävirralla kuhaparvet ovat olleet tosi isoja ja olen ensin luullut niitä ahveniksi. Ei Kallavedellä ole sellaisia parvia.

Pikkuisen isompi kuhaparvi =)

Pysäytin veneen tälle uudelle paikalle, laskin jigin kohti pohjaa ja muutaman sekunnin päästä oli kuha veneessä. Vapautin kalan ja laskin jigin pohjaan. Uusi tärppi. Ja sama toistui vielä kolmannen kerran, kolme kalaa suunnilleen minuutissa. Jiginä oli Lucky Johnin Long John, jolla tuli myös aamun isoin savuahven. Todella tehokas jigi ja tuolta uudelta kalapaikalta se napsi arviolta 15 kuhaa.

Kuhien koko oli pientä, vain pari mittakalaa viidentoista joukossa, joten vaihdoimme taas paikkaa. Molemmat aiemmat paikat, jossa olimme päivän aikana käyneet, olivat tuttuja paikkoja edellisiltä kerroilta ja olin merkinnyt ne plotteriin. Päivän kolmas paikka oli myös tuttu paikka ja ihmeellistä, mutta totta, se oli myös täynnä kalaa. Plotterin merkki oli tarkka, kalat olivat juuri siinä, mihin merkin olin muutama viikko aiemmin laittanut. Eli kyllä kaloilla näköjään on omat suosikkipaikkansa ja ne viihtyvät aina tietyillä pienillä alueilla. Jokin siellä kiinnostaa.

Ajoin viistoluotainta apuna käyttäen kalojen yli ja kyllä luotaimesta on suuri apu parvien sijainnin kartoittamisessa. Olen kiitollinen OPM:lle Elite-9 Ti:n lainasta, sillä ainakin nyt vaikuttaa siltä, että saalismäärät ovat kasvaneet. Toki Kallavedellä saa pyytää tyhjää, oli veneessä vaikka Elite-sata laite. Alla muutamia kuvia viime päiviltä viistoluotaimen näytöltä.

Tämä ei ole avaruudesta, vaikka näyttääkin vähän siltä

Kalaparvi

Syvyysvaihtelua ja kiviä

Tässä todennäköisesti välivedessä näkyvä kala, kala jättää luotaimeen varjon, josta näkee kalan sijainnin pohjaan nähden ja voi päätellä kalan koon

Vanhat kalamerkit pitivät paikkansa =)

Paljon kalaa, mutta ei isoja

Luotaimen sivuilla näkyy kirkkaampia “tikkuja”, ne ovat kaloja

Viistoluotain ei kaloja takaa, mutta jos kalapaikat ovat tiedossa, niin kalojen etsiminen nopeutuu huomattavasti ja esimerkiksi selkäpattien läpi käyminen on helppoa, kun viistoluotaus näyttää niin monta kymmentä metriä myös sivuille. Ja pelkällä alaspäinluotauksella olisi voinut eilenkin jäädä ahvenparvi löytymättä, sillä huomasin parven viistosta kauempana. Jos luotain näyttää vain veneen alle, alueen joutuu ajamaan paljon tarkemmin ja useampaan kertaan läpi.

Eilen siis sattui hyvä tuuri, kun kalat olivat juuri siinä, missä pitikin. Tiputin jigin veneen alle ja vavan kärki alkoi väpättää. Miljoona tärppiä yhtä aikaa ja ahvenet olivat ihan hurjina. Juuri sitä ilotulitusta minulla oli ollut ikävä.

Kalatakuu ;)

Ahvenet eivät olleet tarpeeksi isoja savufilekaloiksi, sillä koko oli 25-30cm, mutta mukavahan niitä oli nostella. Laitoimme ankkurin parven viereen tuulen yläpuolelle ja yleensä ankkuri karkoittaa kaikki kalat ympäriltä. Otimme kuitenkin riskin ja siinäkin oli taas onni meidän puolella, sillä parvi ei hievahtanutkaan.

Ilotulitus keskellä kesää =)

Oltiin kolmannella paikalla neljä tuntia ja koko ajan oli syövää kalaa alla. Ja koin myös oudon tunteen, kun lopulta en jaksanut enää kalastaa, kun kaloja vaan tuli ja tuli. Sellaista tunnetta ei ole tullut koskaan, käsi oli kipeä vastaiskuista ja kyllä myös tosi monet tärpit jäivät pelkiksi tärpeiksi. Olisi se kyllä rankkaa, jos joka kalareissu olisi tuollainen. Kyllä rauhallinen mp-reissu silloin tällöin on poikaa :)

Viideltä alkuillasta Lucky John vielä maistui erittäin hyvin

Kolme Lucky Johnia järsittiin kappaleiksi, pakko ostaa uusia :)

Puoli yhdeksän aikaan kuhat muuttuivat vielä aggressiivisemmiksi syönnissään. Ahventen ahnain syönti oli jo ohitse, mutta kuhia olisi tullut varmaan niin paljon, kuin olisi vaan jaksanut onkia. Niitä oli välivedessäkin ja ne käyttäyivät kuin hauet. Tärpit olivat tosi kovia ja jigit olivat suussa kokonaan, mutta silti päätimme lähteä kotiin.

Päivällä ja iltapäivällä toiminut Lucky John ei enää kiinnostanut, vaan eniten sekä kuhien että ahventen mieleen oli Lunker Cityn Fin-S Fish kuorevärissä.

48cm kuhalla Lunker City jossain suun syvyyksissä

Lunker Cityssä muutamia hampaanjälkiä :)

Eilen myös useampi tuplatärppi!

Ehkä vielä joskus kaiholla muistelen eilistä iltaa ja tärppejä, kun lopetimme kalastuksen kesken ilotulituksen, mutta meillä oli savukuhat kylmälaukussa, joten päivä oli ollut ihan täydellinen. Harmi, kun ahvenia emme saaneet mukaan kuin sen yhden, mutta kyllä me noilla kuhillakin mahat täyteen saatiin. Päivän aikana tuli myös useita haukia, joten kappalemäärissä veneessä kävi suurin määrä kalaa koskaan Puattisen ja meidän yhteisessä historiassa.

Hook-5:n näytöllä ylemmässä kuvassa ahvenia, alemmassa kuhia

Olemme päättäneet, että otamme ruokakaloiksi aina vain sen verran, kun syömme tuoreeltaan, emmekä enää pakasta kalaa ollenkaan. Juha ei saanut eilen mittakuhia, joten minä hoidin sen puolen ja neljä kuhaa kokoluokassa 45-48cm lähti mukaan. Se on kohtuullinen määrä viiden hengen perheelle. Tänään sitten päästiin herkuttelemaan niillä haaveilemillani savukuhilla, voin suositella lämpimästi myös fileenä savustusta! Ainoa huono puoli siinä oli se, että ne katosivat pöydästä alta aikayksikön.

Täysin ruodotonta filettä, lihasruodotkin sai helposti pois, vaikka fileessä oli nahka