Viikko sitten pähkäilin talven tuloa ja sitä, että vieläköhän seuraavana viikonloppuna on kelejä kalastaa. No onneksi oli!

Käytiin lauantaina kalassa Etelä-Kallavedellä. Kottikärryjä ei tarvittu, mutta sitä ahvenen kalastuksen tärkeintä asiaa eli tuuria, tarvittiin. Onneksi oli onni myötä.

Täällä Savossa on jo yöpakkasia ja päätettiin lauantain kalapaikka vasta lauantaiaamuna, sillä meidän ensisijainen aikomus oli mennä Suvasvedelle. Siinä oli kuitenkin se pieni mutta, eli yöpakkasen mahdollisuus.

Kun mittari näytti lauantaiaamuna -2C, hylättiin Suvasveden suunnitelma. Tie olisi varmasti ollut aamuhämärässä liukas ja ei viitsisi viedä venettä taas korjaukseen, kun se vasta saatiin kuntoon. Todennäköisesti Alutroll olisi kellahtanut kapealla ja liukkaalla tiellä johonkin ojaan, joten pelattiin varman päälle ja valittiin kalapaikka lähempää.

Venekin oli aamulla jäässä :)

Hirviselkä nähtiin viime viikonloppuna ja se reissu oli sitä pientä onnenkantamoista lukuunottamatta todella vaikea. Ei meinannut löytyä kalaa mistään! En halunnut viettää samanlaista kalapäivää samoja paikkoja kierrellen, koska kalojen etsiminen oli niin haastavaa. Päätettiin siis lähteä kalastamaan vähän lähemmäs kaupunkia ja laskettiin vene Kumpusaaresta.

Kohti satamaa

Kumpusaaren venesatama

Tosi hieno lokakuinen keli!

Ihanat syksyn värit

Käytiin ensimmäiseksi testaamassa parin viikon takainen lähellä oleva paikka, josta saatiin ihan hyvät ruokakalat. Nyt paikalla ei näkynyt enää ensimmäistäkään elonmerkkiä, vaan ahvenet olivat lähteneet karkuun. Suuntasimme siitä suoraan Ollinselälle, josta onkin tosi hyviä ahvenmuistoja viime kesältä. Vitsit se yksikin päivä, kun laskuriin klikattiin 162 ahventa, huh huh.

Lauantaina niistä hurjista kesän ahvenkarkeloista pystyi vaan haaveilemaan. Ei näkynyt sillä samalla mansikkapaikallakaan yhtään mitään ja ajattelin mielessäni, että näköjään ihan sama, ollaanko Ollinselällä vai Hirviselällä, ahvenia ei vaan löydy.

Kuhatkin ovat olleet jossain ihan uusissa paikoissa, kun kuhamatot ovat hävinneet kokonaan. Yhdellä paikalla näkyi yksittäisiä kaloja siellä täällä, mutta niitä oli tosi harvakseltaan, ei parvessa.

Epätoivoisena päätettiin kuitenkin kokeilla edes niitä muutamia kuhia, kun ei muutakaan ollut tarjolla. Ne yksittäiset kuhat ovat nyt olleet tosi syvässä, yli kymmenessä metrissä. Ajoin veneellä penkkaa edestakaisin ja yritin päättää sopivaa taivasankkuripaikkaa. Haastavaa kalastaa, jos kaloja näkyy kymmenen metrin välein. Siitä ei meinaa ylettää heittelemälläkään sitten niihin kauempana oleviin kaloihin.

Ajoin penkkaa syvästä matalaan päin ja sanoin Juhalle, että laita Motorguide alas. Samassa luotaimen näyttöön alkoikin piirtymään tosi paljon kaloja, vaikka aiemmin näin vaan harvakseltaan kuhia. Voisikohan tämä rykelmä ollakin ahventa ja mistä ihmeestä ne yhtäkkiä siihen ilmestyivät, kun en bongannut niitä aiemmin edes viistoluotaimesta?

Pistin heti taivasankkurin päälle ja otin innokkaana vavan käteen. Nyt testataan ovatko ne ahvenia!

Ja olivathan ne ? Kalaa alkoi nousta veneeseen kuin kesän huippureissuilla konsanaan ja saatiin ahvenia jopa heittelemällä välivedestä. On se niin ihana tunne, kun löytää aktiivisen ahvenparven! Se on kuin saisi seitsemän oikein lotossa, paitsi ei minulla lottovoitoista ole kokemusta. Tiedä vaikka ahvenparven löytyminen tuntuisikin vielä paremmalta.

Parvessa oli sekä pienempää että isompaa kalaa

Vähän väliä veneen ympärillä näkyi pintasyöntiä ja eilen oli varmaan ensimmäinen kerta elämässä, kun oltiin ilman lokkeja pintasyöntikarkeloissa. Liekö linnut jo matkanneet etelään.

Jigeihin tärppineet ahvenet sylkivät kuoretta ja veneen ympärillä kellui sekä jo puoliksi sulaneita että ihan tuoreita kuoreita. Oli muuten tosi hieno tilanne, kun huomattiin Juhan kanssa veneen vierellä pinnassa kuore ja siinä samassa tuli ahven kuoreen vierelle ja imaisi kalan suuhunsa, jonka jälkeen ahven painui syvyyksiin. Ei olla koskaan nähty vastaavaa ☺️

Ahventen seassa oli myös kuhia ja Juha sai jopa yhden mittakuhan mukaankin. Pidettiin ahventen alamittana noin 30 senttiä ja sitä pienemmät laskettiin takaisin. Kyllä varmaan laskuri olisi taas näyttänyt ihan kivoja lukemia päivän päätteeksi, jos olisi ahvenet laskettu. En uskonut, että enää tänä vuonna oltaisiin voitu saada noin hyvää ahvensaalista ☺️

Tämä vauvakuhakin tärppäsi ahvenparven seasta

Vertikaalijigasin suurimman osan ajasta ja aina välillä luotaimen näytössä oli hiljaista. Sitten hetken päästä näyttöön alkoi piirtymään kuoreparvi, jonka perässä näytölle ilmestyi petokalat. Hyvä taktiikka oli laittaa jigi keskelle kuoreparvea (tai sen alle), ja vain pitää jigiä paikallaan ja odottaa tärppiä. Tuli ihan ikävä talvea ja tasuripilkintää, kun myös silloin paikallaan pidetty viehe kalastaa tosi tehokkaasti.

Ahvenia kuoreparven alla, minun jigi oli parven sisällä ja kuvassa näkyy ahvenen tärppi

Kun kuoreparvi ilmestyi näyttöön, jigi kannatti heti laskea parven alle ja sen jälkeen ahvenet alkoivatkin tärppimään

Eilen paikallaan oleva jigi oli tehokkaampi, kuin liikeessä oleva. Ehkä vesien kylmetessä ahvenet kaipaavatkin jotain hitaammin liikkuvia vieheitä. Vaikuttaakohan muuten vesien kylmeneminen myös kuoreiden liikkumiseen? Mikä on kesäkuoreen keskinopeus verrattuna talvikuoreeseen, olisiko kellään tutkimustietoa =D

Eilen ehdottomasti paras jigi oli Lucky Johnin 3” Makora. Koko täsmäsi ahventen syömiin kuoreisiin ja itse asiassa kun katsoi maisemaa sekä veden ja taivaan väriä, Makoran värit täsmäsivät myös niihin. Sininen taivas heijastui järven pintaan ja kuoreissa näkyi sinisen sävyjä, aivan kuten Makorassakin.

Kuin kaksi marjaa (vai Makoraa?) Makoran värit ovat haalistuneet, kun ahvenet ovat järsineet sitä niin paljon.

Olen joskus kuullutkin, että vieheiden väreihin pitäisi ottaa vinkkejä sen hetkisestä kelistä ja maisemasta. Tuli mieleen yksi kesäinen ilta, kun auringonlaskussa näkyi oranssin sävyjä ja samalla hetkellä sain ison ahvenen oranssilla jigillä. Sattumaako?

Oltiin Ollinselän kalapaikalla viisi tuntia. Eihän siitä todellakaan voinut lähteä minnekään, kun aktiivista kalaa kerran oli alla. Tehtiin kalapaikan hiljennyttyä aina pieniä muutaman metrin siirtymiä ja selkeästi ahvenet kiersivät sillä paikalla kuoreen perässä. Välillä kuoreparvi läiski pinnassa ja välillä se meni pohjan tuntumassa.

Saatiin hyvät ruokakalat, isoin ahven painoi reilut 400g

Voi olla, että eilinen kalareissu oli kauden viimeinen. Kelit saattavat muuttua hetkessä talvisiksi ja veneen talviteloille laittoon on pakko varautua joka päivä. Nyt vesillä vielä pärjäsi pilkkihaalarin kanssa, mutta kunhan vedet viilenevät tuosta kahdeksasta asteesta lisää ja ilman keskilämpötila tippuu lähelle nollaa, silloin on ehkä parempi pysytellä mantereella.

Viiden jälkeen satamaa kohti, koska ilta hämärtyy aikaisin

Rospuuttoaika ei ole kivaa, mutta se on pakollinen paha tässä harrastuksessa. Sama juttuhan se on aina keväällä, mutta kyllä sen kestää, kun tietää, että sen jälkeen pääsee harrastamaan taas pitkästä aikaa ”uutta” kalastusmuotoa.

Kai se täytyy kohta alkaa tasurivarastoja katselemaan ja tekemään vähän inventaariota talvea varten. Olen monena talvena kantanut joka reissu pilkillä mukanani sataa tasuria. Tänä talvena määrät tulevat vähenemään, sillä kaikille vieheille ei yksinkertaisesti ehdi antamaan uintiaikaa. Tulevana talvena täytyy myös kokeilla jigejä ahkerammin, kun ne pikkujigit toimivat kesälläkin vertsussa niin hyvin. Mikseivät siis talvella?

Mutta mennään nyt viikko kerrallaan. Tottakai suuntaan järvelle vielä ensi viikonloppuna, jos säät sallivat.

Nyt alkaa olla ihan uskomatonta touhua. Täytyy nipistellä itseään, kun ei meinaa uskoa kalantuloa todeksi. Kaksi viikkoa sitten meillä oli huippureissu Juurusvedellä ja saatiin valtava määrä ahvenia. Viikko sitten tapahtui joku outo notkahdus ja kaloja tuli vain kourallinen. Ehkä se oli tyyntä myrskyn edellä, sillä juuri päättyneen viikonlopun aikana kalaa tuli ovista ja ikkunoista.

En näe mitään muuta syytä näille hurjille kalamäärille, kuin keulasähkömoottorin. Se helpottaa ja nopeuttaa kalastusta niin paljon, kun pääsee luotaimessa nähtyjen kalojen kimppuun heti. Tehokasta. Motorguide kyllä tekee kalastuksesta saalisvarmempaa, jos kalastaja vaan osaa etsiä kalat ensin valmiiksi ☺

Viikonloppuna säät taas suosivat kalastajia mukavasti, vaikka lämpötila ei ollutkaan hellelukemissa. Veneessä kuitenkin pärjäsi hyvin pukemalla muutaman kerroksen merinovillaa ja kuorruttamalla kokonaisuuden toppavaatteilla ? Suomen kesä ?

Käytiin viime vuonna muutaman kerran Karhonvedellä ja huomattiin, että siellä ahvenen ja kuhan keskikoko on ehkä parasta, mitä tässä Pohjois-Savon järvillä on nähty. Siispä päätimme suunnata Karholle lauantaiaamuna. Oltiin Riistaveden satamassa kuudelta ja koska Karhonvedelle pitää ajaa Melaveden läpi, ajattelimme kopaista muutaman otollisen näköisen paikan jo Melaveden puolelta.

Riistaveden satama

Kalaa ei meinanut löytyä, vaikka olisi ahventen luullut olevan aamupalatouhuissa. Kokeiltiin muutamia paikkoja ja edettiin pikkuhiljaa Karholle päin. Kuhia alkoi näkymään penkoissa ja muutamia saatiin ylös astikin. Yleensä otamme 2-4 ruokakuhaa mukaan, jos Ahti vaan suo ja tällä kertaa soi. Sillä taisi olla huono omatunto siitä Virmaksen reissusta.

50cm kuha lähti ruokapöytään

Olen kertonut sen jo sata kertaa aiemminkin, että meidän tavoitekala on ahven sekä kesällä että talvella. Siksi lauantaina hylkäsimme muutaman paikan, joissa kyllä oli kalaa, mutta ne olivat kuhia. Vaikka kuhaa onkin mukava kalastaa, niin silti ahven on mukavampi ja haastavampi.

Pieniä kuhia patilla

Välillä vaikuttaa siltä, että meidän järvissä kuhaa on enemmän kuin ahventa ja oikeastaan on me se nähtykin. Ahvenparvet ovat vaikeita löytää ja kun etsimme niitä, voi olla että joudumme kiertämään monta eri paikkaa, jotka ovat täynnä kuhaa, ennen kuin törmäämme ahveniin. Ahvenet ovat harvinaista herkkua, ainakin ne vähän suuremmat, jotka ovat myös mukavia siiman päässä ☺

Saavuttiin Karhonvedelle vähän ennen puolta päivää ja mentiin tarkastamaan yksi tuttu ahvenpaikka viime syksyltä. No siellähän oli nälkäisiä kaloja paikalla ja päästiin nostelemaan ahvenia veneeseen hyvällä tahdilla. Parvi oli sekaparvi, sillä ahventen seasta nousi myös kuhia. Otettiin huvin vuoksi laskuri käyttöön, jotta nähtäisiin päivän päätteeksi kuinka moni kala on siimoja kiristellyt.

Alkuun minun saamieni ahventen koko oli pienehköä, mutta kun vaihdoin Juhan suositteleman Lucky Johnin Makora jigin, minunkin ahvenilla alkoi keskikoko kasvaa. Päivän isoin ahven oli 35cm ja otettiin ruokakaloiksi muutama 30-35 senttinen ahven.

Lucky John Makora oli päivän tehokkain jigi, sillä tuli varmaan 80% päivän kaloista ja v-pyrstöstä huolimatta se toimi myös heittojigauksessa loistavasti

Kala söi hurjana koko iltapäivän ja vaihdoimme aina paikkaa, kun edellinen hiljeni. Kuuteen mennessä laskuriin oli tullut sata kalaa ja oltiin tosi iloisia. Ihan hurja syönti ja kyllä siinä touhussa alkoi itsellekin jo nälkä tulla, joten hurautettiin lähisaareen makkaran paistoon. Kiitos vielä Lasselle valmiista tulista ;)

Purtosaari

Pienen tauon jälkeen tarkoitus oli vielä kalastaa jonkun aikaa, mutta ahvenet olivat tehneet katoamistempun. Joka paikassa näkyi vain kuhia ja niitä emme jaksaneet jigailla. Nukkumattikin koputteli unihiekkapussinsa kanssa olkapäähän, joten järkevintä oli lähteä satamaa kohti. Sunnuntaina voisi käydä vielä pikapiston Kallavedellä…

Sunnuntai koitti ja koska meillä ei ollut mahdollisuutta kalastaa kuin muutama tunti, päätimme laskea veneen Pirttilahdesta ja käydä lähialueilla kiertämässä. Odotukset eivät olleet korkealla, sillä yleensä Kallavesikeikat ovat päättyneet aika pieniin saaliisiin. Veneessä huomasimme unohtaneemme myös kylmälaukun kotiin, joten ehkä sekin kertoo Kallaveden haasteellisuudesta jotain. Varmaan alitajunta sanoi, että mitäpä sitä turhaan kylmälaukkua kuljettelemaan ?

Sää oli hieno ja lämpöisempi kuin lauantaina. Toppatakki ja toppahousut saivat jäädä kotiin ja tyynen kelin ansiosta päästiin nautiskelemaan lämmöstä ☺

Ihana ilma

Kalastettiin uusia paikkoja pari tuntia ja saatiin muutamia kuhia ja ahvenia. Kalaa oli kuitenkin niissä paikoissa aika vähän, joten joku ratkaisu piti keksiä, että pikapiston ehti hyödyntämään kunnolla.

Huomasin yhden tutun paikan vähän kauempana ja minulle tuli heti mieleen parin viikon takainen paikka Juurusvedellä, jossa syvän keskellä oli täynnä kalaa oleva patti. Meidän piti alunperin lähteä päinvastaiseen suuntaan, mutta halusin käydä pikaisesti tarkastamassa sen tutun paikan, sillä siihen ei ollut pitkä ajomatka.

Aluksi paikka vaikutti tyhjältä, mutta kun siirryin etsimään kalaa vähän syvemmästä, silmät loksahtivat auki. Kalaa alkoi piirtymään luotaimen näytölle ihan hirveästi ja mietin, että voisiko tämä olla ahventa. Juuruksen reissu tuli taas mieleen ja jos nämä kaikki kalanäytöt ovat ahvenia, meillä menee tässä loppupäivä.

Sanoin Juhallekin, että nyt on semmoinen juttu, että en löytänyt pelkästään yhtä ahvenparvea, vaan löysin jättimäisen ahvenmaton. En ole koskaan nähnyt missään vastaavaa. Yleensä kalaparvi piirtyy luotaimen näytölle ja kun ajat eteenpäin, parvi katoaa ruudulta pikkuhiljaa pois.

Tämä parvi ei kadonnut. Se vaan jatkui ja jatkui ja jatkui. Pistin karttaan merkkejä joka puolelle, jossa olisi hyvä taivasankkuripaikka enkä osannut päättää, että mihin menisimme ensimmäisenä. Harmi, kun alla oleva kuva luotaimen näytöstä on heijastumisesta johtuen huono, mutta siinä näkyy, kun penkka lähti laskeutumaan, niin kalaa oli ihan hirveästi. Ja tuollaista oli joka puolella.

Eihän ne jättiläisiä olleet, mutta niitä oli paljon

Maltoin viimein pysäyttää veneen, vaikka aluetta olikin ihana ajella ympäriinsä, kun näki jotain niin outoa. Ensimmäinen ankkuripaikka ja molemmilla kiristyi siimat heti. Ja siitä se sitten jatkui samanlaisena yli neljä tuntia.

Se tunne, kun on kala kiinni joka heitolla :)

Vaihdoimme aina välillä hieman taivasankkuripaikkaa ja koska kalaa oli kaikkialla penkassa 8-10 metrin syvyydessä, aluetta riitti kalastaa. Joka heitolla oli kala kiinni ja vertsulla sai veneen alta ahvenia jatkuvasti.

Kalastamista sormet rakoilla, Crazy Fishin Polaris jigi oli yksi ahventen herkuista eilen

Mikäpä siinä vertsutellessa

Peter Lahden 7cm Core Shad oli myös tosi kovaa valuuttaa eilen

Juha halusi kokeilla kuinka monta kalaa hän saa putkeen heittämällä ja kun takana oli 30 heittoa ja 30 kalaa, hän nauroi, että en minä jaksa enää heitellä.

30. heitto ja 30. kala!

Heitellessä kalat ottivat jigiin heti pudotuksesta ja kuten Juuruksellakin pari viikkoa sitten, kalaa oli joka ilmansuunnassa.

Tuplatärppien ennätyspäivä

Rantamäen Manu on tehnyt UL-vehkeille sopivia pieniä lippoja

Nimesin Manun lipat hurjapäiksi, sillä ne uivat niin hurjana ja keräävät myös kalaa hurjana

Päivä oli niin uskomaton, ei tuollaista tapahdu Kallavedellä. Ei ainakaan meille. Ihmettelen ilmiötä, että onko Kallavedessä oikeasti noin isoja ahvenparvia, joissa on miljardi kalaa vai oliko tämä joku outo sattuma, että patille oli kerääntynyt useita parvia. Jos tuo oli normaalia, niin emme näköjään koskaan ole malttaneet etsiä tarpeeksi hyvää kalapaikkaa, vaan kokeilleet kalastaa kymmenen ahvenen parvia.

Ahvenet olivat kuteneet ja näyttivät tosi hoikille

Kala lopetti syömisen puoli seitsemän jälkeen. Toisin sanoen silloin tuli ensimmäinen tyhjä ja tärpitön heitto, joten kala selkeästi passivoitui. Kyllähän siitä olisi kalaa vielä saanut, vaikka ihan joka heitolla ei enää napsunutkaan, mutta meidän piti lähteä satamaa kohti. Myös vettä alkoi ripeksimään silloin ja ihan kuin sateen alkamisella olisi ollut jotain tekemistä syönnin loppumisen kanssa.

Sunnuntain saldo

Olen joskus ehkä kironnut vaikeaa Kallavettä, mutta nyt on vedettävä sanoja takaisin. Kyllä täällä Savossa on paljon vaikeampiakin järviä, kuten, kröhöm, vaikka Virmasvesi ?

Kallavesi yllätti meidät täysin ja näytti, että kalaa kyllä on, mutta se täytyy löytää. Minä olenkin taas aika iloinen, että tuo sadan metrin päässä oleva järvi on nimenomaan Kallavesi, eikä mikään muu. Haastetta ja tutkittavaa riittää, mutta kukapa haluaisi liian helponkaan järven kalapaikakseen. Silloin kalastuksesta menisi hohto jossain vaiheessa.

Vaikka eilen kalastus oli helppoa, niin kyllä niitä tyhjiä tunteja ja päiviä on tullut niin paljon, että jo ihan todennäköisyyslaskelmien mukaankin joskus sen jättipotin on osuttava kohdalle. Jos miljoona kertaa käyt kalassa ja kerran sattuu Ahti olemaan oikein höveli, niin ei voi sanoa, että kalastus olisi aina helppoa.

En usko, että koskaan saadaan noita laskurin lukemia rikki eikä tarvitse saadakaan. Ostin laskurin viime kesänä ja silloin parhaimmat päiväsaldot olivat muistaakseni jotain 40-50. Joko tämä vuosi on parempi kalavuosi tai sitten taivasankkuri vaan on niin paljon parempi kuin tavan ankkuri.

Viikonloppu oli aivan mahtava ja oli kerrankin mukava kalastaa täysillä. Minulla on vieläkin kädet ja sormet kipeänä, kun eihän tällainen tottumaton tyhjänpyytäjä tuollaisiin ilotulituksiin yleensä pääse. Oli todella hienoa kokea unohtumaton “kerran elämässä”-hetki, sillä en usko, että tuollaista syöntiä enää kohdalle osuu.

Meille ei ole mikään pakkomielle naksutella kaloja laskuriin, mutta kun kerran tilaisuus nyt osui kohdalle, niin olihan se mukava katsoa ja kokeilla, että minkälaisiin lukemiin muutamassa tunnissa on mahdollista päästä, kun järvi kerrankin oli yhteistyöhaluinen. Oletteko te koskaan osuneet noin hurjaan syöntiin?

Viikko sitten käytiin Virmasvedellä ja sain sen jälkeen viestin, että olenko kuullut IHN-viruksesta. Kyllähän minä siitä olin kuullut ja luulin, että asia koskee vain kirjolohia. Minulle oli yllätys, että virusta voisi esiintyä myös esimerkiksi Virmasvedessä ja siellä kalastettaessa kalastusvälineet pitäisi Eviran ohjeistuksen mukaan käsitellä (esim. desinfioida), mikäli niillä kalastaa jollain toisella järvellä.

Ihan uutta informaatiota minulle ja näköjään täytyy olla Nilakan ja Virmasveden alueilla kalastaessa tarkkana ja noudattaa ohjeistusta. Eipä ole kyseinen asia tullut mieleen myöskään talvella, kun Virmaksella on käyty tasureita uittamassa. Olisi mielenkiintoista kuulla, että kuinka suuri riski viruksen leviämisessä ylipäätään on. Mehän emme oikeastaan saaneet edes kaloja Virmakselta viimeksi, mutta virus saattaisi silti siirtyä toiseen järveen vieheiden mukana?

Eviran sivuilla on lisäinfoa ja ohjeistusta IHN-viruksesta. Kannattaa lukea varsinkin jos kalastelee kyseisillä alueilla.

Kuva lainattu: www.evira.fi

Tietoa IHN-viruksesta:
https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/kalat-ja-ravut/ihn/tarttuva-lohikalojen-ihn-virus-suomessa/

Eviran ohjeistus kalastajille:
https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/kalat-ja-ravut/ihn/ohjeita-kalastajille/

Blogissa on ollut pari viikkoa hiljaista, sillä en ole päässyt kalaan. Kaksi viikkoa ilman kalakontakteja on ollut yhtä tuskaa ja kai sen jo huomaa ulkonäöstäkin. Eikös ole olemassa joku sanonta, että sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta ja tosiaan suupielet alkoivat jo kääntymään alaspäin, kun en ole saanut kaloja pitkään aikaan.

Viime viikonloppuna oli kesän huonoimmat kalastuskelit ja koska olimme jo vanhat luotaimet irroittaneet Puattisesta, ei kalalle kovin kytö ollutkaan. Meille on tulossa uusi vene ensi viikonloppuna, mutta siihen on vielä viikko aikaa.

Jotain piti keksiä, sillä en jaksanut enää jatkaa kalastustaukoa, joten lähdin vanhalla sotaratsulla eli Puattisella Kallavedelle. Eihän siinä muuten olisi mitään ihmeellistä, mutta kuten jo mainitsin, veneestä on irroitettu anturit. Täytyi siis kalastaa sokkona :)

Ipad toimi telkkarina, mutta kuten näkyy, ei ihan toimivin ratkaisu auringonpaisteella :)

Kyllähän kalalla ollessa pärjää myös ilman elektroniikkaa, mutta luotaimet ja plotterit helpottavat kalastusta tosi paljon. Onneksi tablettiin saa ladattua Karttaselaimen, niin sen avulla näkee syvyyskäyrät ja oman sijainnin käyriin nähden.

Minulla ei ollut eiliselle mitään odotuksia. Tai ehkä ainoa tavoite oli olla ajamatta kiveen ja se tavoite täyttyi. Kalojen löytyminen “tunteella” oli epätodennäköistä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä kyllähän minä aikani kuluksi voisin kalastaa vaikka kaivosta, joten eilen saalis ei ollut pääpointti.

Lähdettiin Pirttilahdesta ja kierrettiin noin viiden kilometrin säteellä olevia tuttuja paikkoja. Onneksi tuolla väylät on hyvin merkitty, joten niitä pitkin uskalsi ajaa ihan normivauhtia (täysillä), vaikka syvyyttä ei voinutkaan ajon aikana tarkkailla. Karttaselaimeen on myös merkitty väylä, joten siitä kun katsoi koko ajan, että ajaa oikeassa kohdassa, niin ei ollut ongelmia.

Vertikaalijigausta ei tullut eilen harrastettua sattuneista syistä, mutta hyvähän se on välillä harjoitella heittelyäkin. Testailin Lucky Johnin eri jigimalleja sekä Peter Lahden Core Shadeja. Tuosta PL jigistä on tarjolla tosi pieni, voisi sanoa jopa söpö, malli. Koko on ihan omiaan ahvenelle. Tuo jigin värjäys on toteutettu erikoisemmalla tyylillä, sillä perinteisestihän jigit ovat kauttaaltaan värjättyjä, mutta Core Shadissa väri onkin pistetty läpikuultavan kuoren sisään.

Peter Lahden suunnittelema 7cm Core Shad

Värejä löytyy kaikkien kynsilakkojen sävyissä =D

Kaupoista löytyvistä Lucky Johnin jigeistä suurimmasta osasta taitaa löytyä haju, joten ne tuoksuvat tosi voimakkaasti. Tai ehkä käyttäisin sanaa haisevat, sillä kalanhaju on tosi voimakas ja varmasti petokalojen mieleen, jotka etsivät saalista. Mielenkiintoista uitella niitäkin.

Lucky Johnin 8cm Long John on myös oikein passeli koko ahvenelle

Eilen ajoin ensimmäiseksi eräälle laajalle selkäpatille. Olen saanut siitä viime kesänä sekä kuhia että ahvenia, joten ajattelin niin isolla alueella olevan edes jotain. Laitettiin ankkuri patin matalimman kohdan reunaan, josta sai hyvin heiteltyä ihan matalaan, mutta samalla siitä ylsi myös vieressä olevan syvänteen penkkaan.

Jotenkin melkein säikähdin, kun kalastuksen aloittaminen kävi niin nopeasti. Yleensä saattaa mennä jopa tunti, että pääsee heittämään ensimmäisen kerran rannasta lähdön jälkeen. Nyt laskettiin ankkuri intuitiolla vaan johonkin ja sen jälkeen jigi veteen. Meillä ei ollut mitään käsitystä onko alla kaloja, jouduin kuvittelemaan ne mielessäni sinne.

Onkohan siellä kalaa vai ei…?

Heittelin eri ilmansuuntiin, mutta se kalapaikka oli tyhjä. Ei edes tärppejä, kyllä yleensä jotain hipaisuja siiman päähän saa, jos kalaa on paikalla. Vaihdettiin aika nopeasti uuteen paikkaan.

Mielessä oli eräs viime kesäinen satavarma ahvenpaikka. Tiesin, että siellä on kalaa ja muistin vielä kartastakin tarkan kohdan. Kun lähestyimme paikkaa, huomasin, että myös toinen vene oli aikeissa ankkuroitua “meidän” paikalle. Hmmm, heillä on varmasti veneessä kaikuluotain ja jotainhan he ovat luotaimesta nähneet, jos tähän jäävät. Toisesta veneestä lensi ankkuri järveen ja ehkä vähän heidän luotaintaan hyödyntäen laitettiin oma ankkuri muutaman kymmenen metrin päähän naapuriveneestä.

Muutaman heiton jälkeen sain kalan! Se ei ollutkaan ahven, kuten sillä paikalla yleensä, mutta se oli ahvenen kokoinen kuha ? Oranssi Core Shad toimi ja vihdoinkin suupielet alkoivat kääntymään ylöspäin, kun pääsin liittymään taas saamanaisten kerhoon. Sen jälkeen paikka hiljeni, joten nostimme ankkurin ja vaihdoimme taas paikkaa.

Minikuha tykkäsi Core Shadista

Katselin karttaa ja koko ajan silmiin osui “varmoja kalapaikkoja”. Paikoilla varmaan kalaa olisi ollutkin, mutta kun niitä ei voinut kartoittaa ollenkaan. Monesti selkäpateillakin kalat saattavat olla tosi tiiviinä rykelmänä yhdessä kohdassa. Nyt oli hankalaa, kun ankkuri piti tiputtaa sokkona ja toivoa parasta. Käskin Juhaa tiputtamaan ankkurin erään varman kalapaikan penkan reunaan ja siitä oli taas hyvä heitellä sekä syvempään että matalampaan.

Tämä varma kalapaikka oli niinkin höveli, että antoi minulle kaksi kalaa! Nyt ilta vaikutti jo uskomattomalta. Kolme kalaa sokkona :) Olin tosi iloinen, sillä lähtiessä olin aivan varma, että reissu on mp.

Illan toinen kala oli pieni appura

Kolmas kala ja kalojen koko senkun kasvaa :)

Taas tehtiin paikan vaihdos ja kalapaikaksi valikoitui erään saaren matalahko pää, josta syvyys laskee yli 50 metriin. Tuuli oli vähän tyyntynyt, joten ajattelin heitellä vähän painavampaa jigipäätä ilman ankkuria. Toisella heitolla sain kuhan ja sen jälkeen useita tärppejä. Nyt kyllä kannattaa sittenkin laittaa ankkuri, tässä on kalaa!

Heittelin painavampaa jigipäätä ilman ankkuria ja tulosta syntyi!

Muutaman tyhjän heiton jälkeen Lucky Johnin mustavihreä hilejigi alkoi yhtäkkiä toimimaan ihan hulluna. Olisiko johtunut laskevasta auringosta ja ehkä juuri valoisuudessa tapahtui jotain ratkaisevaa. Jigiä tultiin tärppimään jo pudotuksesta. Noin 10 metrin päässä veneestä oli ihan selkeä kalarykelmä, sillä aina siitä kohti tuli joko tärppejä tai kaloja. Kokeilin välissä muitakin värejä, mutta 20 minuuttia mustavihreä oli SE väri.

Auringonlaskun aikaan mustavihreä Lucky John alkoi toimimaan

Näinkin pienet kuhat olivat eilen nälkäisiä

Aurinko alkoi painumaan puiden taakse ja kalojen mieli muuttui. Eipä kiinnostanut musta eikä vihreä enää, vaan Juhan ensimmäinen heitto keltaisella Core Shadilla antoi 50cm kuhan. Katoppas poikaa, hieno kala!

Illan isoin kuha (50cm) keltaisella PL Core Shadilla

Ei ollut 7cm jigi liian pieni tuon kokoiselle kalalle. Kuha lähti meidän mukaan, vaikka ei meillä ollut edes kylmälaukkua mukana, tietenkään =D Kotiin oltiin kuitenkin lähdössä ihan heti, joten kala pysyi vajaan puoli tuntia hyvänä, kun sen veresti veneessä.

Hyvin puri

Ainakin lähelle 50cm se oli =)

Kiitin Juhaa keltaisesta värivinkistä ja vaihdoin itselleni saman jigin. Tärppejä, kaloja, tärppejä, joo löytyi näköjään oikea väri! Hetkessä voi kalojen mieli muuttua ja kuin nappia painamalla saattaa toinen väri alkaa toimimaan. Enää ei mittakaloja tullut, vaikka sitä vähän toivottiin, mutta kyllä tuosta yhdestäkin kalasta jotain herkkua saa tehtyä.

Koko olisi saanut olla hieman isompaa =D

Kuhatkin kämmenen kokoisia :)

Ilta oli erilainen ja mielenkiintoinen. Ajattelin, että minulla saattaisi olla tylsää heitellä tyhjää, mutta kalojahan kävi veneessä jopa enemmän, kuin joillain huonoilla reissuilla. Silti en aio elektroniikasta luopua, vaan toivon mukaan seuraavalla reissulla pääsen taas Eliten ruudulta kaloja bongailemaan.

Aurinko laskee jo puoli kymmenen hujakoilla

Onkohan tämä kesä nyt loppumassa? Itse jigailisin mielelläni vielä kuukausia, mutta kyllä se syksy taitaa työntää jalkaansa oven väliin. Leinon Pekkakin vähän muistutteli Suomen neljästä vuodenajasta lähettämällä keltamahoja ensi talvea varten. Toisaalta se on ihanaa, että Suomessa voi harrastaa niin montaa eri kalastusmuotoa ja erilaisissa olosuhteissa. Eipähän käy elämä tylsäksi :)

Keltainen maha pukee oikein hyvin näitä Nulikoita :)

Edelleen vanha vene seisoo laiturissa ja se olisi jo ihan lähtövalmiina uudelle omistajalle. Tulkaa nyt joku tekemään hyvät kaupat ja viekää Puattinen järvelle, se rakastaa sitä =) Linkki nettiveneeseen.

Eilen tapahtui kummia. Sain kaloja! Nyt on vielä toukokuu ja vedet ovat viileät, mutta silti kalansaalis oli kuin elokuussa. Olen vieläkin täpinöissäni eilisestä, oli se sen verran mieleenpainuva reissu!

Odotin eilistä monta päivää, sillä jo viikolla säätiedotus lupasi hyvää ja tyyntä keliä lauantaille. Päivä oli ihan täydellinen kalastukseen, mitä nyt vähän vilpoisa. Kello soi aamulla neljältä ja lähdimme vene perässä kohti määränpäätä. Kävimme ensimmäistä kertaa meille ihka uudella järvellä, josta olen kuullut jänniä ja houkuttelevia tarinoita.

Matkan varrella

Laskettiin vene vesille ennen seitsemää ja eipä aikaakaan, kun ensimmäinen kuha oli siiman päässä. Olin aiemmin vitsaillut, että jos en saa ensimmäisellä heitolla kalaa, niin järvi on huono. Pinkki Lucky Johnin uutuusjigi sai toimia aloitusjiginä ja uskomatonta, mutta totta, ensimmäinen heitto antoi alamittakuhan =) Hyvä järvi siis ;)

Ensimmäinen heitto ja Lucky John jigi kelpasi

Lähdettiin jatkamaan matkaa, sillä oikeastaan tavoittelin enemmän ahvenia, kuin kuhia. Ajoin kohti kartasta katsomaani paikkaa ja näin sivusilmällä, kun kakkosluotain piirsi jotain möykkyjä pohjaan. Vauhtia oli jonkun verran ja mietin, että olikohan ne möykyt kiviä vai kaloja. Alue oli kuitenkin aika tasainen ja sen tyylinen, että en pysähtyisi siihen kartan perusteella kalaan, joten epäilin möykkyjen olleen kiviä. Miksi kalat olisivat näin tylsällä alueella?

Heitin uukkarin ja ajoin paikan yli uudestaan tarkemman luotaimen kanssa. Siinähän olikin kaloja ja oikeastaan tuurilla löysin ne, sillä olin menossa ihan toiseen paikkaan alunperin. No kokeillaan huvikseen tästä!

Aika nopeasti selvisi, että kalat olivat syömätuulella, sillä ne tärppivät koko ajan. Kalojen koko ei ollut mitään kummoista, ehkä 100-200g.

Pienet ahvenet pääsivät takaisin

Kasvamaan

Tämäkin meni vielä kasvamaan

Pieni ahmatti :)

Halusimme isompia ahvenia ja kun tutkimme aluetta tarkemmin, luotain alkoi piirtämään myös paremman kokoisen kalan parvia. Kalaa oli tosi paljon muutaman sadan metrin kokoisella alueella ja touhu oli ihan toisenlaista, kuin Kallavedellä.

Viistoluotaimessa kalaa näkyi myös sivuilla

Varma kalapaikka =)

Ahvenet olivat 8-10 metrin syvyydessä

Päätimme, ettemme ota alle 30cm ahvenia ollenkaan, vaan mukaan lähtisi noin 30-35cm kalat, jos niitä tulisi. Pian ensimmäinen kriteerit täyttävä ahven nousikin veneeseen ja saatiin ainakin edes jotain kylmälaukkuun mukaan.

Savage Gear Bleak Paddle Tail toimii hyvin myös tänä vuonna =)

Neonkeltainen Mikado Fishunter on myös ahventen herkkua

Ahven söi koko ajan ja pienet kalat vapautimme. Alueella oli useampia parvia ja koska vene liikkui tuulen mukana, välillä ajelehdimme pienempien ja välillä isompien kalojen yli. Silloin tällöin veneeseen nousi myös mukaan otettava fileahven ja järvi alkoi vaikuttamaan kultakaivokselta. Heitin huumorilla, että kohta alan etsimään taloa sen järven rannalta.

Näitä oli kiva nostella

Isoimmat ahvenet olivat reilun puoli kiloa ja mieleen palautui viime elokuinen päivä Hirviselällä, kun satuimme yhtä hyvään syöntiin. Eilen päivän parhaat ottipelit olivat Savage Gearin Bleak Paddle Tail ja Happosen Sepon jigipää Lunkerin v-pyrstöisellä muikkujigillä. Tilasin Sepolta lisää noita jigipäitä, ihan parhaita jigipäitä venepilkintään!

Happosen Sepon jigipää toimii venepilkinnässä

Sepon jigipäässä kalat pysyvät hyvin

Suurin osa ahvenista oli kutenut

Uusi ja käytetty :)

Ahventen koko alkoi pienentyä ja puoli kiloisia ei alueelta enää löytynyt. Luotainkaan ei piirtänyt isompien kalojen parvia, kuten se aiemmin piirsi. Isommat ahvenet olivat selvästi siirtyneet jonnekin, mutta me emme niitä enää nähneet.

Lähdettiin sitten vihdoinkin kohti niitä alkuperäisen suunnitelman mukaisia paikkoja. Säätiedotus lupaili iltapäivälle vesisadetta ja keli muuttui päivän mittaan tuulisemmaksi. Ajelehtiminen ei enää oikein onnistunut, sillä viehe oli koko ajan luotaimen keilan ulkopuolella.

Tuo järvi oli siitä ihmeellinen, että se piirsi kalaa joka paikkaan. Kaikki kalat eivät olleet syömäpäällä, mutta koska tyhjää luotainta ei tarvinnut tuijottaa, turhautumisen tunnetta ei tullut. Miten kalaa voikin olla niin paljon.. loppujen lopuksi emme oikeastaan kiertäneet kovin suurta aluetta, joten voi olla, että kalat vaan sattuivat olemaan juuri siellä missä mekin. Yleensä se on ihan toisinpäin.

Alkuperäisen suunnitelman mukainen paikka piirsi myös kalaa. Saimme siitä ahvenia ja päivän kruunasi minun saama vajaa 50cm kuha. Mittakala toukokuussa, voiko kesä paremmin alkaa!? Olin todella innoissani ja kohta Juhakin jo vitsaili, että missähän täällä olisi niitä taloja myytävänä ?

JEEEEE!

Iltapäivällä koitti arki, kala nimittäin lopetti syömisen. Sadealue oli saapumassa ja olisiko se laittanut kalojen suut kiinni, mutta joka tapauksessa kalojen syömäkarkelot loppuivat kuin seinään. Meillä oli kylmälaukussa 11 hyvää ahventa ja mittakuha, joten emme enää jääneet pyytämään tyhjää, vaan huristelimme rantaan hymy huulilla. Piti melkein nipistellä itseään, että oliko minun kalareissu oikeasti näin hyvä! Kerrankin oltiin Ahdin kanssa samalla puolella, toivottavasti jatkossakin pelataan samassa tiimissä.

Rannassa saatiin vene trailerille ja juuri kun istahdettiin autoon, vettä alkoi ripeksimään. Mikä ajoitus! Kalat kyydissä ja kuivana kotiin :)

Yhdestätoista ahvenesta seitsemän oli kutenut

Ostin itselleni Okuman Helios SX kelan, sillä kela on saanut paljon kehuja kalastajien keskuudessa. Eilen kela pääsi kunnolla tositoimiin ja liityin tyytyväisten käyttäjien joukkoon. Okumasta minulla on useammalta vuodelta kokemusta ja ai että tuo oli pehmeä kelattava.

Näpsäkkä kela :)

Tänään kello soi neljältä ja tarkoitus oli käväistä Kallavedellä ennen iltapäivän sateita. Jätimme kylmälaukun kotiin, sillä Kallaveden kitsauden tietää. Ruokakaloja on odotettavissa vasta kuukauden päästä.

Pirttilahti puoli kuudelta tänään

Vedet eivät olleet lämmenneet Kallavedellä viikkoon oikeastaan ollenkaan, sillä tänään lämpötila oli 6-7C. Arvasin, että tästä päivästä tulee vaikea, kun viime viikonloppunakin kaloja sai etsiä hiki hatussa. Nyt ilman lämpötila oli aamulla siinä yhden hujakoilla, joten valitettavasti ei ollut edes hiki hatussa, vaan olin ihan jääkalikkana.

Etsin kaloja viisi tuntia ja kaikki paikat olivat tyhjiä. Mittasin etsityn matkan ja kilometrejä kertyi reilusti yli neljäkymmentä! Kohta alan tosiaan tuntea Kallaveden pohjan muodot hyvin, kun tänäänkin puoli päivää tuijotin näyttöjä.

Juuri kun olin menettämässä toivoni ja kääntämässä keulan kohti Pirttilahtea, luotain piirsi kaloja. Piti vähän aikaa hieroa silmiä, että näinkö harhoja, mutta totta se oli. Kallavedessä näkyi kaloja! Juha oli jo aikaa sitten nukahtanut keulaan ja kylläpä ukko ponkaisi nopeasti pystyyn, kun huusin HAAVI! Viime kesäinen Lunker Cityn “ykköstykki” toimi ja haki minulle mittakuhan Kallavedestä. Ei muuta kuin kala pussiin ja tippa nenänpäässä hanaa Puattiselle. Tänäänkin ehdittiin ennen sadetta kotiin, mutta kaksi tuntia piti olla villasukat jalassa peiton alla kalareissun jälkeen. Suomen kesä ❤️

Ihanan kesäisiä kelejä ollut muutamana päivänä, vaikka lämpömittari ei kovin korkealla olekaan huidellut. Aurinko on kuitenkin paistanut ja kalastuksesta on päässyt nauttimaan hyvässä säässä (toppatakki päällä ;)). Veden lämpötila ei ole vielä noussut Kallavedessä kun viiteen asteeseen ja kalareissujen saalispussit ovat jääneet tyhjiksi. En kuitenkaan valita :)

En edes muistanut miten ihana tunne on ajella Puattisella pitkin Kallaveden laineita. Nyt saa vielä aika rauhassa huristella, kun muita veneilijöitä ei ole paljon. Käytiin eilen ja tänään Etelä-Kallavedellä tutkimassa tuttuja paikkoja viistokaikuluotaimen kanssa ja kyllä luotaimen tuijottaminen muuttui viistoluotauksen myötä tosi mielenkiintoiseksi hommaksi. Opin jopa jo hieman tunnistamaan kalojen kokoja luotaimen avulla.

Eilen etsimme kalaa 4-12 metrin alueilta. Alle seitsemässä metrissä ei näkynyt oikeastaan mitään, vaikka moni on kertonut löytäneensä kalaa suht matalasta nyt. Joko etsimme vääriä paikkoja tai sitten kalat olivat syvemmässä. Viistoluotaimen kanssa on mukava etsiä kaloja, kun kerralla saa kartoitettua niin ison alueen. Jos jommalla kummalla puolella venettä näkyy kauempana esim. joku isompi kala tai parvi, kosketusnäytöstä kalaa/parvea painamalla saa juuri oikeat koordinaatit tallennettua karttaan ja sitten on helppo ajaa kalan/parven kohdalle.

Sama kalaparvi kaikissa näkymissä

Keulasähkömoottori taivasankkurilla olisi kyllä jo luxusvehje, sillä sehän veisi nappia painamalla kalojen luokse. Tuohon meidän veneeseen ei taida pystyä sellaista edes asentamaan, mutta lähivuosien aikana kyseinen kapistus on kyllä ostoslistalla. Perinteinen ankkuri painaa niin hirveästi ja ankkuroituminen on hankalaa, varsinkin kovemmalla tuulella. Taivasankkurilla ankkuroituminen kävisi täsmällisemmin. Nyt joka kerta ankkuria laskiessa pitää tarkkailla tuulen suuntaa, jotta ankkurin saa tuulen yläpuolelle juuri oikealle kohdalle kaloihin nähden. Ja eihän se ikinä ensimmäisellä kerralla onnistu. Noh, minä ajan ja joku muu nostelee ankkuria ;)

Eilen kalaa näkyi useammassa paikassa, mutta nyt jälkeenpäin ajateltuna tajuan, että kalastettiin liian pieniä kalanäyttöjä. Mitä lie sinttejä olivat, kun jigeihin ei tullut hipaisuakaan, vaikka kalat nousivat viehettä katsomaan. Vasta illalla sain päivän ensimmäisen tärpin ja sitäkin tärppiä mietin kauan aikaa, että olikohan se sittenkin joku haamutärppi ja pelkkää kuvitelmaa. Sitten nostin jigin vedestä ja siitä puuttui puolet. No kyllä se siis ihan todistetusti oli oikea tärppi! Voi sitä ilon tunnetta, Kallavedestä löytyi nälkäinen kala :)

Vaihdoin samanlaisen ehjän jigin tilalle ja kohta veneessä saatiinkin ihastella avovesikauden ensimmäistä kalaa. Harvoin olen hihkunut onnesta niin pienen ahvenen takia ja Juhakin sanoi, että lähellä olleissa veneissä ihmiset varmaan luulivat minun saaneen kilon ahvenen. No lähes yhtä hyvä tunne se oli!

Ou jeah, katsokaapas tätä =D

Kohta Juhallakin tärppäsi ja molemmat hämmästyttiin, kun veneeseen nousi kuha. Kalarosvon kelpuuttanut kuha oli hieman alamittainen ja pääsi jatkamaan matkaansa. Minulla ei ollut tasureita ollenkaan mukana, joten kalastin pelkästään jigeillä. Päivän aikana kokeilin kymmeniä jigejä, mutta sain vain sen yhden ahvenen, vaikka kuhaakin olisi ollut tarjolla.

Sain testiin muutaman paketin Lucky Johnin uutuusjigejä ja kyseiseltä merkiltä löytyy vaikka mitä erikoisia jigejä. En ollutkaan ennen törmännyt tuoksuviin tai kelluviin jigeihin. Tai ehkä käyttäisin sanaa haiseva, luulen, että se haju on enemmän kalojen kuin ihmisten mieleen. Hajusta tuli mieleen akvaariokalojen ruuat eli luulisi kelpaavan järvikaloillekin. Mielenkiintoista päästä kokeilemaan mitä mieltä Kallaveden kuhat ja ahvenet ovat hajujigeistä :)

Lucky Johnin jigeistä löytyy jokaiselle jotakin, on mm. tuoksuvia ja kelluvia malleja

Väri- ja kokovalikoimat ovat laajat

Käväistiin tänä aamuna pikareissu Pirttilahdessa, kun sitäkin oli jo niin ikävä. Vanha kunnon Pirttilahti, luulin, että olen kolunnut sen läpikotaisin, mutta muutaman tunnin lyhyt reissu viistoluotaimen kanssa sai aikaan kummallisen, malttamattoman tunteen. Haluan tutkia jokaisen neliömetrin tuosta järvestä ja ehkä minä sitten alan ymmärtämään kalojen mieltä paremmin. Tänään en kuitenkaan vielä ymmärtänyt niiden eväkkäiden ajatuksen juoksusta hölkäsen pöläystä, saaliina yksi kukkoahven ?

Tänä aamuna oli supertyyntä

Peilityyni tarkoittaa tätä

Tänään minulla oli myös tasurit mukana, mutta niihin en saanut tärppiäkään. Yhteen Lucky Johnin jigiin sain tosi kovan tempaisun, mutta harmi kun kala ei pysynyt. Kalat olivat ihan tosi ronkelilla päällä ja paljon tuli nousuja vieheelle. Sitten se viimeinen silaus jäi kuitenkin puuttumaan.

Kosketusnäytössä kalanäyttöjen tallennus on tosi helppoa ja esim. alla olevassa näkymässä kalan koordinaatit saa tallennettua nopeasti, kun koskettaa kalan “viivaa”  ja tallentaa paikan. Ihan hirmu kätevä!

Kaloja oli, mutta ehkä ne olivat kylläisiä

Se päivän ainoa pikkuahven tuli Happosen Sepon tekemällä jigipäällä, ensi reissulla kyseinen jigipää tulee kyllä saamaan vielä enemmän uintiaikaa, sillä tänään ahvenet kävivät tosi äkäisesti tökkimässä siihen. Kunhan löydän kunnon köllikkäahvenia, niin tuossa jigipäässä kyllä pysyy kiinni :) Täytyy ehkä tilata noita muutama lisää, paino on nimittäin tosi hyvä venepilkintään ja erilaisilla pyrstöillä voi muokata ulkonäköä ja uintia.

Happosen Sepon tekemä jigipää

Jos ei näy kaloja, aina voi ihastella kiviä :)

Pääsin tämän vuoden Kalasta!-lehden kanteen ja lehdestä löytyy myös kirjoittamani artikkeli kuhan jigauksesta. Kalasta!-lehti on suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran (SKES ry) vuosijulkaisu. SKES on voittoa tavoittelematon vapaaehtoisvoimin toimiva valtakunnallinen järjestö.

Kuopiolaisille vinkiksi, että vein lehtiä jakoon Samfishingiin (Snellmaninkatu 18), joten jos liikutte keskustassa, niin hakekaa iltalukemista :) Lehti löytyy varmasti jossain vaiheessa myös netistä.

Tyhjentelin kaapeista omia ylimääräisiä kalastustarvikkeita ja pistin ne facebookin puolelle jakoon eli arvontaa pukkaa ;) Käykäähän tykkäämässä kuvasta, jos on tarvetta kalastuskamalle :) Linkki facebookiin.