Haasteita kerrakseen

Keliolosuhteet jäällä eivät ole parantuneet yhtään. Lunta on ihan hirvittävä määrä ja sen alla vielä paksu kerros loskaa. Kelkalla ajo on melko riskialtista, kun painavalla lastilla loskaan voi jumahtaa helposti. Itse asiassa viime viikolla käytiin pilkillä Kallavedellä ja kelkka jäi parikin kertaa kiinni. Onneksi selvittiin molemmista tilanteista, mutta samalla päätettiin, että näissä olosuhteissa kelkalla liikkuminen täytyy vähentää minimiin.

Ajettiin ura Pirttilahdesta muutaman kilometrin päässä olevalle kalapaikalle ja suunnitelma oli kalastaa sitä yhtä tiettyä aluetta niin kauan, kun lumi painuu ja kelkalla on taas parempi liikkua muuallakin. Tehtiin kalapaikalle muutamia laikkuja, koska se oli tuttu ja jo aiemmin hyväksi havaittu paikka. Meillä oli suuret odotukset ja uskoimme kalapaikan parantuvan päivä päivältä, kun jään alle menee lumettomista kohdista valoa.

Pirttilahden satamassa on tilaa ja siitä on helppo lähteä kohti kalapaikkoja

Tapetit kunnossa

Lunta riittää

Muutaman päivän jälkeen alkoi turhauttamaan. Tasureita sai uitella ihan rauhassa eikä alueella ollut mitään eloa. Joitain yksittäisiä ahvenia saatiin kolmen päivän aikana siltä meidän ”huippupaikalta”, mutta oli se lopulta myönnettävä, että ajettiin ihan väärään paikkaan se kelkkaura Pirttilahdesta.

Ahven päivässä ei paljon mieltä lämmitä

Me oltiin nalkissa sillä paikalla. Jos kelkalla lähti ajamaan vähänkin sivuun urasta, loska imaisi painavan Lynkkiksen hetkessä. Ympärillä oli iso Kallavesi tuhansine kalapaikkoineen, mutta me pilkittiin niitä meidän tyhjiä laikkuja.

Ahven haki tasurin alapuolella uineen kuoreen parempiin suihin

Yhdessä välissä morriteltiin kukkokalat mukaan

Neljännen päivän aamuna päätettiin ottaa riski ja lähteä kokeilemaan onnea kelkan kanssa. Yllätyttiin molemmat, sillä lumi oli hieman painunut ja myös loska kovettunut lumen alla ja kelkka kulkikin aika helposti. Oli se ihana tunne, kun pääsi taas pitkästä aikaa valitsemaan kartasta uuden kalapaikan. Mutta ei me hurjimaan ruvettu. Tehtiin vain pieni siirtymä, sillä kyllä jäällä joissain kohti oli niitä pahojakin alueita.

Uusi kalapaikka oli täynnä pikkukalaa. Niille oli aivan turha tarjota tasuria, kun ei sen kokoisen kalan suuhun edes mahdu tasurin koukku. Meillä oli mukana haarukkavapa, koska oltiin ongittu kalakukkoon pikku ahvenia edellisenä päivänä. Päätin aikani kuluksi pilkkiä pystypilkillä ja pienellä morrilla, sillä monen päivän tyhjän onkimisen jälkeen oli mukava saada siiman päähän edes jotain.

Päivä oli niin hieno ja keli lämmin, että mikäpä oli Pääsiäistä vietellessä avannon ääressä. Isoja kaloja ei luotaimessa näkynyt, mutta ehkä silman päähän tarttuu pieni sintti, jonka voi antaa vieressä napottavalle lokille.

Kohta siima jo kiristyikin ja jäälle nousi pieni lahna. Sen jälkeen tuli pieniä ahvenia ja särkiä. Ja uusi lahna. Sitten siimaa kiristeli kiiski, tai ei sitä oikein voi kiristelyksi sanoa, sillä eihän sitä kalaa edes tuntenut siiman päästä.

Hieman normaalista poikkeava saaliskala

Katselin kiisken mahaa auringonvalossa ja huomasin, että siinä oli lilan ja vaaleanpunaisen vivahteita. Olin ihan täpinöissäni siitä havainnosta. Siksikö vaaleanpunainen maha tasurissa aina toisinaan toimii? Minulla on Kalarosvon pinkki tasuri, joka jostain syystä toimii hyvin Virmasvedellä. Ja Virmaalla on paljon kiiskiä. Hmmm…

Hankala oli saada kiiskin pinkki maha kuvaan, mutta kyllä siinä hieman vaaleanpunaista näkyy :)

Teoriaa vahvisti vielä paikalle osunut tuttava, joka sanoi saaneensa lähialueelta ahvenia, jotka olivat sylkeneet kiiskiä! Ihme juttu ☺

Pikkukalaa tuli ja niitä oli mukava nostella haarukkavavalla. Ohuessa siimassa jo satagrammainen ahven tuntui isohkolle sinttien nostamisen jälkeen ja jollain tapaa tykästyin tuohon ”UL-pilkkimiseen”, kun kaikki on niin pientä ja herkkää.

Tärpit tuntuivat tosi hyvin ja siimaan sai hyvän tuntuman, kun se on ohutta. Mutta oli siinä myös huono puoli verrattuna tasuripilkintään. Morri ei nimittäin valikoi kaloja ollenkaan. Samasta avannosta voi nousta useita lajeja ja kokoluokka heitellä parista grammasta moneen kiloon. Tasurilla tulee vain petoja ?

Tuijottelin haarukkavavassa olevaa tärpinilmaisinta ja odotin pientä hentoa nykäisyä. Tärpinilmaisin painuikin ihan alas ja säikähdin. Onko siellä joku parempi kala, eihän niin pieneen morriin voi tarttua iso kala.

Aloin haarukoimaan siimaa vapaan, mutta eihän siitä mitään tullut. Heitin ongen jäälle ja nostin kalan siimasta. Avannosta putkahti nelisatanen ahven. No aika hyvin mikroskooppisen pienellä morrilla…

Koot vaihtelee =)

Hetken päästä tuli taas hyvä tärppi ja kala tuntui painavalta. Sain sen avannon alle asti nostettua, mutta koska olin tärpin jälkeen taas viskannut ongen jonnekin ja lappanut siimaa sinne tänne, karkuutin kalan. Vaatii kyllä harjoittelua se ohuiden siimojen kanssa pelaaminen ja solmujahan siimaan tuli muutaman tunnin aikana tosi monta.

Jatkoin kalastusta ja lajikirjo oli suuri. Ihan uskomatonta, että niin paljon kaloja ja eri lajeja tuli yhdestä avannosta. Filekalan jälkeen saattoi tulla kukkokala ja sitten taas filekala. Päivän kruunasi 600g ahven, joka on ehdottomasti isoin kalani tuollaisilla vehkeillä.

Kukapa olisi uskonut, että vetäisen pystypilkillä tällaisen? =)

Uskomattoman pieni morri, mutta niin vain meni huulesta läpi ja takuulla pysyi kiinni

Mietin vain kaikkia talven tyhjiä reissuja, että olenko jättänyt paljonkin isoja kaloja avantoni alle nälkäisenä odottamaan. Tasuri ei lauantaina kelvannut, mutta pystypilkki Möyhy-morrilla maustettuna kelpasi. Ehkä minusta tulee vähän enemmän sekakäyttäjä vapojen ja vieheiden suhteen, isojakin kaloja kun näköjään voi saada pienillä vehkeillä =) Ja kyllä muuten tuntuu jo mahottoman hyvältä kuusisatanen ohuessa siimassa :)

Kenenkähän valmistama tämä liukupilkki on?

Kalapaikka oli siitä erikoinen, että ”kukkokala-avannosta” tuli myös isompaa ahventa. Olen kuullut monesti sanottavan, että sintit ja isommat ahvenet eivät viihdy samassa paikassa, mutta niin vaan tuli todistettua se asia vääräksi. Ja oikeastaan olen itsekin ollut siinä luulossa.

Normipilkkitilanteessa olisin lähtenyt sinttiavannolta alta aikayksikön, mutta nyt minulle kelpasi siiman päähän myös pienet kalat. Ja sitten yllätyksenä avannolta löytyikin isompaa kalaa. Kaikkea uutta sitä näköjään aina oppii, kun ahkeraan käy pilkillä. Ehkä täytyy tulevaisuudessa antaa myös sinttiavantojen näyttää mitä niillä on tarjottavana, eikä heti hylätä paikkaa.

Ruokakalat mukaan

Eilen oli kevään hienoin päivä. Jo aamulla Pirttilahden satamassa räpsin valokuvia ja ihastelin maisemia. Jäällä oli usvaa ja aurinko oli juuri nousemassa. Kyllä pilkkireissu on jo lähes täydellinen noiden maisemien vuoksi, en vaan kyllästy niihin koskaan! Ja sen kyllä voi päätellä myös minun kännykässä olevista 20 000 valokuvasta =)

Pirttilahden satama sunnuntaina 1.4.2018 klo 6.44

Wau!

Aamulla oli usvaa

Suunnattiin aamulla suoraan edellisen päivän kalapaikalle. Olin jättänyt lokille muutaman sintin jäälle, sillä pitäähän niidenkin näin lumisilla keleillä jostain saada ravintoa. Kun saavuttiin kalapaikalle, niin ihmettelin outoja jälkiä lumella. Lähdin seuraamaan niitä ja kyllä suu loksahti auki, kun tajusin minun edellisen päivän lokkikaverini olevan jäällä aika huonossa kunnossa.

Mitä tässä on tapahtunut?

Voi lokki raukkaa…

Siinä meni hyvä lokki

En ole koskaan nähnyt vastaavaa. Lokki oli kynitty, tai ei pelkästään kynitty, vaan kaluttu luita myöten. Siltä oli syöty jopa räpylät! Jollain on ollut kova nälkä, sillä kaikki oli tapahtunut 15 tunnin aikana. Kyselin jo facebookin puolella mielipiteitä mahdollisesta syyllisestä ja siellä arveltiin joko huuhkajan, pöllön tai kotkan olleen asialla. Joka tapauksessa lokki on joutunut ilmahyökkäyksen uhriksi, sillä paikalta ei löytynyt kuin lintujen jälkiä.

Ja sitten taas kalastusasioihin :) Aamun ensimmäisellä avannolla näkyi heti eloa ja aloitin kalastuksen tasurilla. Tottakai on aina parempi, jos ahven on sen verran aktiivista että ottaa tasuriin. Jätän morrivehkeet viimeiseksi oljenkorreksi. Kaloille ei kuitenkaan tasuri kelvannut. Edellisenä päivänä ahvenet olivat jopa niin ronkeleita, että ne kiinnostuivat pystypilkistä ja morrista vasta sitten, kun vapa oli täysin paikallaan. Ja yksikin väärä liike sai ne laskeutumaan takaisin pohjaan.

Eilisaamuna tasurin uittoon ei reagoitu, joten kaivelin taas haarukkavavan käyttöön. Kalaa alkoi nousemaan heti ja sain kymmenkunta ahventa. Harmi, että kokoluokka taas vaihteli kukkokalasta filekalaan ja tietenkin suurin osa oli niitä sinttejä.

Juha sai viereiseltä avannolta Kalarosvon valkomahaisella tasurilla pari nelisatasta ahventa ja minullakin taas toivo heräsi tasureiden suhteen. Kyllä se on pistettävä Kalapelen Nulikka uv-valkomahalla uimaan. Hetken päästä minulle nousi päivän ensimmäinen tasuriahven ja me molemmat Juhan kanssa innostuttiin ihan kunnolla.

390g ahven tykästyi uv-Nulikkaan

Kuoretta näkyi välivedessä ja jo aiemmin aamulla yksi morrilla tullut fileahven sylkäisi kokonaisen kuoreen. Nytkö koittaa kevään odotetuin hetki ja tasuriahvenia alkaa nousta reppukaupalla?

Ei olisi pitänyt innostua, sillä tiputtiin korkealta ja kovaa. Ei saatu tasureilla enää yhtään ahventa! ? Tunnit kuluivat ja meininki oli muuttunut tutuksi tyhjän luotaimen tuijotukseksi. Iltapäivällä kokeilin vielä morrikikkaa eli toivoin isojen ahventen aktivoituvan samalla tavalla kuin edellisenä päivänä. Eipä toiminut sekään kikka enää. Hetken aikaa kalastus oli ollut helppoa ja saatiin me sentään ruokakalat, mutta se kunnon ahvenpotti jäi odottamaan vielä ottajaansa. Eli minua.

Kotia kohti

Tänään Suomeen saapui kammottava lumimyräkkä. Katsoin eilen sääennustetta ja Kuopion korkeudella lumisateen piti olla tänään puolilta päivin. Suuri muutos kelissä saattaa tarkoittaa aktiivisia ahvenia…

Halusin ehdottomasti käydä pikapiston jossain ennen lumisadetta. Päätimme käydä Kallavedellä, sillä aika oli rajallinen. Hirveässä myrskyssä ei ole kiva pilkkiä, mutta aamusta keli oli vielä kohtuullinen, joten tulevan matalapaineen vaikutus oli pakko käydä testaamassa.

Tänään ilmanpaineelle kävi näin (kuvakaappaus www.ilmatieteenlaitos.fi)

Aamun ensimmäinen paikka oli typötyhjä. Kokeiltiin muutamat avannot, mutta koska elonmerkkejä ei näkynyt, päätimme jatkaa viime talviselle tutulle paikalle, jota emme vielä tänä talvena olleet ehtineet käydä kokeilemassa.

Tein avannon ja siellähän oli jo kala valmiina. Laskin Kalarosvon ykköstykin avantoon ja pohjassa näkynyt viiva lähti heti vastaan. Ja samalla sille saapui kavereita ja useita ahvenia alkoi nousemaan kohti tasuria.

Sain heti tärpin ja aamun ensimmäisen ahvenen jäälle. Laskin tasurin takaisin avantoon ja seuraava potilas odottikin jo siellä. Kohta jäällä oli jo neljä ahventa. Huh huh. Olin iloinen jo niistä kaloista, sillä kunnon ilotulitusta ei ole näkynyt luotaimen näytöllä oikeastaan koko talvena.

En ole turhaan nimennyt tätä Kalarosvon mallia ykköstykiksi

Tein ympärille muutamia avantoja ja uittelin Kalarosvoa parin metrin nostoin. Tai ei se uittelua ollut vaan kalojen houkuttelua :) Ja se kikka toimi! Pian näyttöön pamahti taas nousevia ahvenia ja ajavasta parvesta ehdin aina yhden tai pari kalaa nostaa.

Näillä liikkeillä tänään ruokakalat reppuun =)

Kun avanto hiljeni, vaihdoin reikää ja tein taas parin metrin houkutusliikkeitä. Monesti se toimi ja ahvenparvi pölähti paikalle jostain kauempaa. Kalaa kertyi avantojen reunoille ja tunti ja kaksikymmentä minuuttia myöhemmin olin saanut jo neljätoista kalaa!

Ihmeellistä asiasta tekee se, että Juha sai vain yhden sintin, kun minä nostelin neljätoista kalaa viereisiltä avannoilta, vaikka hänellä oli lähes samanlainen tasuri. Kalat kuitenkin osaavat olla nirsoja, kuten tiedetään, joten aina se ”lähes” samanlainen ei riitä.

Juha hämmästeli itsekin miksi hänen tasuri ei toimi. Hän pyysi minua kokeilemaan omalla avannollani hänen tasuriaan ja otti siksi aikaa minun ykköstykin uittoon. En saanut Juhan tasurilla kaloja, mutta sen sijaan Juha nosti omalta avannoltaan 350g ahvenen sillä minun rosvolla.

Pyysin tasurin heti takaisin ja tajusin, että joku pieni yksityiskohta oli nyt ahventen mieleen. Minun tasurissa oli myös erilainen jigipyrstö, mutta mikä lie ollut todellinen syy ahventen käytökseen, sitä tuskin saamme koskaan tietää.

Ahvenen syönti hiljeni hieman, mutta sain vielä kuusi ahventa reilun parin tunnin sisään. Juha sai omalla tasurillaan yhden filekalan. Ihan uskomaton päivä, kun samoilla avannoilla kuitenkin pilkittiin. Minulle se oli yksi parhaista reissuista ikinä, Juhalle aika heikko päivä.

Kyllä oli hymy herkässä tämän ahvenpotin jälkeen!

Lumipyry saapui puolilta päivin ja päätimme lähteä Pirttilahtea kohti. Kesken matkan Lynkkis kuitenkin alkoi temppuilemaan ja sammui. Sydän pomppasi kurkkuun, sillä matkaa rantaan oli ihan liikaa käveltäväksi. Saatiin kuitenkin kelkka käyntiin ja hypättiin kyytiin. Matka jatkui muutaman kymmenen metriä ja kelkka sammui taas.

Lynkkis, nyt ei ole oikein sopiva hetki temppuilla!

Alkoi iskemään paniikki, sillä lumisade vaan sakeni ja rantaan oli paljon matkaa. Jos kelkka nyt jää siihen, niin millä me saadaan tavarat rantaan? Ja miten me päästään itse rantaan. Sillä hetkellä toivoin, että heräisin pian, paitsi sittenhän ne hurjat tasuriahvenetkin olisivat olleet vain unta.

Juha käynnisti kelkan taas ja loppujen lopuksi 10-15km/h matkavauhtia päästiin rantaan. Kyllä se oli ihana tunne olla Pirttilahden satamassa ja ajattelin, että tuolla murkkuikäisellä ilveksen poikasella en lähde enää ikinä kalaan.

Kelkka on kätevä kapistus niin kauan kun se toimii, mutta kyllä todellisuudessa jokainen pilkkireissu Lynkkiksellä on seikkailu täynnä riskejä. Mutta kun en haluaisi kävelläkään.. laiska kun olen.

Nyt on sitten filekalaa ihan syötäväksi asti, täytyy alkaa suunnittelemaan menua :) Huomasitteko muut, että vaikuttiko saapuva matalapaine ahventen syöntihalukkuuteen?

Siimat kireinä ahvenista

Viime blogikirjoituksessa taisin haaveilla ahvenpotista, kun pilkkireissuilla saaliit ovat tänä talvena olleet vain yksittäisiä ahvenia. Heti seuraavalla reissulla Ahti antoikin ihan hyvän määrän ruokakaloja, vaikka ei se vielä mikään 7 oikein tulos ollutkaan. Kyllä se kuitenkin mieltä lämmitti, kun kerrankin ahvenia tuli enemmän kuin yksi tai kaksi.

Reissu oli siitäkin ihmeellinen, että pilkimme Juhan kanssa samalla alueella ja jopa samoilla avannoilla, mutta vain minä sain päivän aikana kaloja. Juhalla päivä oli MP.

Rantamäen Manu on kehitellyt kevennettyjä tasapainoja sekä isommassa että pienemmässä koossa ja tällä kertaa pienempi malli oli kalojen mieleen. En osaa ollenkaan sanoa, että miksi juuri se yksi, helmiäisen sinistä sisältävä malli, toimi. Me saatiin Juhan kanssa täysin samanlaiset Mr. Manun tasurit testiin, mutta Juha unohti omansa kotiin. Siispä mukana oli vain yksi ottikone ja se löytyi minun siiman päästä.

Mr. Manun proto alkoi antamaan kalaa jo heti aamun ensimmäiseltä avannolta

Pienestä se on kiinni, jokin pieni yksityiskohta tasurin värissä tai uinnissa oli ratkaiseva tekijä. Vaikka pilkimme muutaman metrin välimatkalla toisistamme, minä sain näyttöön aktiivisia tasurille nousevia ahvenparvia useaan otteeseen, Juha ei nähnyt nousevia ahvenia kertaakaan päivän aikana. Kun aina tietäisi, että mikä on päivän väri, niin olisi se helppoa ottaa oikea tasuri rasiasta ja poimia ahvenparvista filekaloja yksi kerrallaan.

Isoimmat ahvenet olivat noin 400g

Itku pitkästä ilosta, hauki tuhosi ottikoneen :(

Suomessa oli pitkä korkean ilmanpaineenjakso ja en muista koskaan nähneeni koko Suomea viininpunaisena. Muutenkin viime aikoina on ollut erilaisia sääilmiöitä ja oli erikoista huomata, että kahden päivän sisään Utsjoki oli sekä Suomen lämpimin että kylmin paikkakunta. Onko tuollaista tilannetta edes ollut ennen? :) Olen aina ollut siinä käsityksessä, että korkealla, pitkään tasaisena jatkuneella, ilmanpaineella ei kala söisi hyvin. Väite tuli kuitenkin todistettua vääräksi.

Kyllä on paineet korkealla =) (Kuva lainattu saa-varoitukset.fi)

Suvasvesi. Se iso jättimäinen kattila, tai itseasiassa kaksi kattilaa, Kuopion kaakkoispuolella. Järvi on tosi mielenkiintoinen ja erikoinen. Sehän on kraatterijärvi, jonne on joskus tippunut kaksi meteoriittia. Järvi on kirkasvetinen ja tuo vähän mieleen Puruveden, ja uskon, että hyvänä päivänä sieltä voisi saada muikkutasurilla kunnon potin körmyahvenia.

Järvi on aina kiinnostanut minua, mutta se on niin haastava, että hyvin harvoin sieltä tämmöinen ummikko mitään saa. Siksi olen keskittynyt helpompiin järviin. Eräs aamu sain kuitenkin idean, että lähdetäänpäs käymään Suvaksella. Katsoin säätiedotteen ja koko päiväksi näytti pilvistä keliä. Kirkkaalla kelillä en Suvakselle lähtisikään, jos järvi on yhtä vaikea aurinkoisella säällä, kuin Puruvesi.

Lähdimme kohti Vehmersalmea ja mitä lähemmäs määränpäätä pääsimme, sitä vähemmän taivaalla oli pilviä. Myös Kuopiossa ollut lauha keli alkoi muuttua kylmempään suuntaan. Suunnitelma meni niin sanotusti mönkään, sillä Enonniemen kalasatamaan tullessa pilvipeite repeili jo uhkaavasti ja aurinko yritti tunkeutua esiin. Myös pakkaslukema oli jotain ihan muuta, mitä Pekka Pouta sen lupasi olevan, miinus yhdeksäntoista!

Piti olla -10C, mutta yllätys, nyt pilkitäänkin vähän vilpoisemmassa kelissä!

Aamulla rannassa toivoin vielä pilvien pysyttelevän meidän päällä

No, ei se auttanut kuin lähteä yrittämään. Toiveet eivät olleet enää korkealla, vaikka olin alunperin varautunut tuomaan kilokaupalla isoja ahvenia kotiin. Haaveilin kunnon ilotulituksista kaikuluotaimen näytöllä, mutta haaveiksi ne jäivät. Neljän tunnin kalastuksen jälkeen olimme edelleen ilman tärppejä.

Sumuinen maisema

Juhalla oli kuitenkin ollut yksi lähes sydämenpysäyttävä tilanne luotaimen näytöllä, kun kolme jättimäistä, siis oikeasti jättimäistä, kalaa oli lähtenyt nousemaan kohti tasuria. Ja neljä kilon ahventa elämänsä aikana saanut ihminen tietää miltä näyttää iso ahven kaikuluotaimen näytössä. Jokin oli kuitenkin kalojen tärppihaluun vaikuttanut ja pian kalat hävisivät näytöltä. Juha sanoi kymmenen minuuttia tilanteen jälkeenkin vielä tuntevansa sydämenlyönnit haalarin läpi, sen verran oli jänskättänyt se tapahtuma ?

Sumu alkoi hälvenemään ja päivä kirkastui entisestään

Kyllä se tapahtuma loi minullekin uskoa, että kunhan ajoahvenet löytyvät, niin sitten rytisee, sillä selkeästi kalat olivat syönnillään. Niin nopeasti parvi meni ohi ja liekö kalat nähneet sitten houkuttelevampia muikkuja lähistöllä ja lähteneetkin niiden perään.

Iltapäivän puolella luovutin tasureiden suhteen, sillä en ollut itse saanut näyttöön yhtään nousua. Kaveri oli kertonut edellisenä päivänä jallittaneensa ahvenia pikkujigillä, kun tasuri ei ollut kelvannut, joten päätin itsekin kokeilla pikku Sairaa.

Kaikki avannot olivat olleet tyhjiä siihen asti, mutta heti kun pistin jigin avantoon, kalaa ilmestyikin näyttöön. Vai niin, tuon kun olisi arvannut jo aamulla, niin voisi kalapussissa olla muutakin kuin ilmaa. Sain jigillä pari kalaa ja luulin jo syönnin alkaneen, mutta yhtäkkiä kaikki loppui. Päivän saldoksi jäi kolme ahventa.

Päivän isoimmat

Päivän aikana ehti valokuvailemaan ja miettimään asioita sillä aikaa, kun odotti kaloja näyttöön. Melkein alkoi pelottamaan istua jäällä, kun katsoi isolle selälle ja mietti kuinka joskus joku jättimäinen möhkäle on tullut taivaalta ja tippunut juuri siihen kohtaan tehden lähes 100 metriä syvän montun. Ihan uskomatonta. Ei olisi jäänyt edes märkää länttiä jäljelle, jos sen alle olisi jäänyt. Kyllä se on ollut iso tömähdys, kunhan ei historia toistaisi itseään seuraavalla Suvaksen reissulla ?

Päivä oli ”tosi” pilvinen =)

Iltapäivällä alkoi pilviä kerääntymään taivaalle, mutta se ei vaikuttanut kalojen syöntiin

Kuin pumpulia :)

Suvasveden reissun jälkeisenä päivänä lähdimme käymään Juurusvedellä. Järvet ovat täysin erilaisia, sillä Suvasvesi on kirkas ja Juurusvesi taas tosi tumma. Eron vesien värissä huomasi hyvin, kun Suvasvedellä teki avannon, niin avannosta tullut vesi oli ihan läpinäkyvää, mutta Juuruksella avannosta tullut vesi näytti ihan likaisen keltaruskealle. Siksi on ilmiselvää, että eri järvillä toimii eri tasurit ja värillä on väliä.

Minulla oli ongissa edelleen kiinni Suvasvedellä käytössä olleet tasurit ja tiesin, että kaikki täytyy vaihtaa, kun Juuruksella toimii tummemmat ja luomummat värit. Minulla on yhdessä ongessa aina Kalapelen tasuri kiinni ja otin ongen käteen, että vaihdan siihen jonkun hillitymmän tasurin, kun siinä oli Suvaksella käytössä ollut uv-valkomahainen kameleonttihiletasuri.

Suvaksella uittelin tätä Nulikkaa, jossa on uv-valkoinen maha

Aurinko pilkahteli pilven raosta ja ajattelin, että kokeilenpa huvikseen uv-maalin tehoa, vaikka tasuri ei ollut yhtään ”Juuruksen värinen”. Eipä aikaakaan, kun pohjasta lähti määrätietoinen viiva ja tuli suoraan tasurille ja tärppäsi. No ohhoh, se oli varmaan vahinkokala, liekö ollut ahvenella näössä vikaa.

Päivän ensimmäinen ahven painoi reilut puoli kiloa

Sain toisenkin kalan kyseisellä tasurilla ja siitä tiesin alueella olevan kalaa. Ehkä jos vaihdan Juuruksen oman värin siiman päähän, niin syönti hurjistuu entisestään… Ei hurjistunut, vaan kaikki elämä hävisi näytöstä. Testailin eri tasureita, mutta näyttö pysyi tyhjänä. Ja välillä aina kokeilin uv-mahaista Nulikkaa ja jostain kumman syystä joka kerta kalaa ilmestyi alle.

Hämmästyttävä juttu, kyllä näiden värien kanssa saa olla aina ihmeissään. Oliko tällä kertaa ratkaiseva tekijä se uv? Päivän aikana sain jonkun verran ruokakaloja ja kaikki, lukuunottamatta yhtä, tulivat sillä uv-Nulikalla. Kyllä tästä lähtien täytyy taas muistaa ajatella laajemmin näitä vieheasioita eikä aina mennä sen mukaan, minkä olettaa toimivan, vaan testailla että mikä oikeasti toimii. Kyllä ahvenet osaavat yllättää aika useinkin ”kokeneen” tasuripilkkijän.

Meidän perheessä asuu Hannu Hanhi ja monet hyvät kalat ”Hannu” on saanut minun vieressä. Ja välillä tunnen itseni Aku Ankaksi, kun toinen vetää viereiseltä avannolta körmyn, vaikka uittaisimme täysin samoja tasureita.

Näin se yleensä menee =) (kuva lainattu Pinterest.com)

Juhalla on kolme viimeisintä reissua mennyt Juurusvedellä hyvin, sillä hän on saanut Kalarosvon ykköstykillä hyvät ahvenet. Edellisillä reissuilla hän sai pari n. 700g ahventa ja eilen hätyyteltiin jo kilon rajaa. Puruvedellä oli hassu tilanne, kun olin merkinnyt karttaan etukäteen ”nastan” ottipaikalle. Juhahan sai siellä kilon ahvenen lähes ”nastapaikalta”.

Juurusveden ahven 960g/40cm

No eiliselle olin taas laittanut nastoja mielenkiintoisille ja täysin uusille kalapaikoille ja tottakai kelkalla pääsi ajamaan lähes nastan päälle. Juhan eilinen kala tuli alle kymmenen metrin päästä minun merkkaamasta nastasta, että ole hyvä Hannu, eikun Juha, näistä kalapaikoista. Helppoahan se on, kun minä vien kalapaikalle ja toisen ei tarvitse, kuin laittaa tasuri väliveteen, huokaista syvään ja tehdä vastaisku. Sitten ihmetellään yhdessä jäälle noussutta jättiläistä.

Kalarosvon ykköstykki on kovaa valuuttaa Juurusvedellä

No ehkä se jättiläinen sattuu vielä joskus minunkin siiman päähän, tänä talvena isoin ahven on kyllä vielä toistaiseksi lähempänä puolta kiloa, kuin kiloa. Mutta ei minulla todellisuudessa ole stressiä saada isoja ahvenia. Joskus se maaginen kilo oli tavoitteena ja kun sen sai rikki, sen jälkeen helpotti =) Oikeastaan filekoon ruokakaloja (300-500g) on tosi mukava nostella, varsinkin jos niitä tulee useampia.

Viimeisimmän reissun ahvenfileet jalostuivat seuraavanlaisen aterian pääraaka-aineeksi: keitetyt perunat ja sipulikermaviilikastike, tortillasipseillä paneroidut ahvenfileet ja fetasalaatti rapealla pekonilla. Ja jälkkäriksi mutakakkua ja vaniljajäätelöä, ehkä talven paras ateria, nam ? Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia seikkailuja, on ne ahvenfileet semmoista herkkua!

Todellakin vielä santsasin tämän annoksen jälkeen =D

Sain vinkin, että kalan panerointi onnistuu helposti laittamalla jauhot ja suola pussiin, jonka jälkeen pussiin lisätään fileet. Lopuksi ravistellaan niin kauan, että fileet ovat ympäriinsä jauhoissa. Tänään hienonsin ensin tortillasipsit pussissa, jonka jälkeen lisäsin fileet ja ravistelin. Tosi helppo ohje ja panerointi käy kuin itsestään!

Nopea tapa paneroida kala

Minusta tehtiin haastattelu Jahdissa&Kalassa-verkkolehteen, jos kiinnostaa, niin käykäähän lukemassa. Ja ihan vinkkinä, mobiililaitteella tekstiosiot eivät näy kokonaisuudessaan, vaan niitä täytyy vierittää alaspäin. Ja mobiililaitteen täytyy olla vaakatasossa, että juttu aukeaa ☺

Linkki Jahdissa&Kalassa-verkkolehteen.

Kohta se on täällä

Osa Suomesta saikin jo valkean peitteen kuluneella viikolla, joten ehkä syksy on oikeasti vaihtumassa talveen. Vedet ovat viilenneet useamman asteen viikon aikana, sillä viime viikonloppuna vesien lämpötila oli yhdeksän astetta ja tänä viikonloppuna enää viisi. Jos ilma pysyy viileänä ja yöpakkaset jatkuvat, ehkä jäät tulevat jo marraskuussa :) Jännittää, tämähän on kuin joulua odottaisi ?

Käytiin viikko sitten lauantaina Kallavedellä kalassa, vaikka keli olikin jo aika talvinen. Lauantaiaamuna pakkasmittari näytti -4C, mutta kyllä ilma päiväksi lämpeni muutaman asteen. Laskettiin vene Kumpusaaresta ja olihan se aika hassua, kun kaikki muut olivat jo nostamassa veneitään järvestä talviteloille, mutta me laskettiin vene vesille ja lähdettiin jigailemaan pilkkihaalareissa =)

Kotipihassa oli viileä tunnelma =)

Kumpusaaren edustalla järven pohjassa näkyi joku hylky, hienosti viistokaikuluotain piirsi laivan pohjaan. Mikä lie tuonkin laivan tarina :)

Järvien pohjista on tullut bongailtua vaikka mitä mielenkiintoista viistokaikuluotaimen ansiosta

Tänä syksynä ahvenparvet ovat olleet aika kadoksissa, vaikka odotukset syksyn jättimäisille ahvensaaliille olivat kovat. Koko kesän kalastin kuhaa ja tiesin saaliskalan vaihtuvan ahveneksi syksyn myötä, mutta ei pitäisi olettaa tietävänsä järven asukkaiden asioita niin hyvin. Kuhaa tuli syksylläkin kohtalaisesti, mutta ahvenparvet olivat sen verran nopealiikkeisiä, että en yksinkertaisesti pysynyt niiden perässä. Ehkä tavoitan parvet paremmin jäiden tultua.

Aurinko nousee

Lauantaina löysimme kyllä ahvenia useammastakin paikasta, mutta kalojen koko oli ”Kallavesikokoista”, eli noin 150-250g, joten ronkeleina kalastajina vapautimme kaikki kalat.

Muutamia raitapaitoja löytyi viikko sitten

Näköjään se on ollut monen ahvenen onni, että meidän kriteerit ovat niin korkealla. Puolen kilon kala olisi hyvä ruokakala, mutta niitä tulee todella harvoin. Antaapa ahventen kasvaa Kallaveden uumenissa entisestään, ehkä se onnenpäivä joskus koittaa, että meidänkin ruokalistalta löytyy ahvenherkkuja.

Ahvenia löytyi useammasta paikasta, mutta keskikoko oli pientä

Viikko sitten löysimme myös kuhia monesta paikasta ja jopa ihan mattoina, mikä oli ihmeellistä tähän aikaan vuodesta Kallavedellä. Ja se mikä taas ei ollut ihmeellistä, oli se, että emme saaneet yhtään kuhaa ylös asti. Näytti siltä, että kuhien liikkeet olivat hidastuneet.

Kuhat eivät nousseet jigille enää nopeasti tärppäämään, vaan kalat liikkuivat kuin hidastetussa filmissä. Kuha lähti nousemaan tosi hitaasti kohti viehettä, katseli ja myhäili vieheen vieressä hetken ja lähti sitten takaisin alakertaan muina miehinä. Pienikin vieheen liike oli kuhille liikaa.

Kuvasta ei edes ynmärrä, että miten arktiset olosuhteet järvellä oli, kun kylmä pohjoistuuli puri sormia

Ahvenille taas jigit kelpasivat, mutta parina edellisenä viikonloppuna hyvin toiminut Crazy Fishin rapujigi ei aiheuttanut mitään reaktioita ahvenissa. Kokeilin sekä heitto- että vertikaalijigaamalla saada raitapaidat kiinnostumaan ravusta, mutta en saanut edes tärppiä. V-pyrstöiset jigit toimivat lauantaina parhaiten.

Happosen Sepon tekemä jigipää Lunkerin v-pyrstöisellä jigillä toimi hyvin

Aurinko laskee

En malttaisi odottaa jäiden tuloa ja pilkille pääsemistä, mutta onneksi siihen ei kovin montaa viikkoa pitäisi mennä. Tilasimme Juhan kanssa pari kuukautta sitten Leinon Pekalta Kalapelen tasureita talveksi. Kun tasurin tilaa suoraan valmistajalta, niin tasurin väreihin voi vaikuttaa itse, toisin kuin ”markettivieheitä” ostaessa.

Olen huomannut, että pienetkin väriyksityiskohdat tasureissa saattavat vaikuttaa kalan syöntihalukkuuteen ratkaisevasti. Viime talvena eräällä kalareissulla pilkimme Juhan kanssa vierekkäin lähes samanlaisilla tasureilla sillä erotuksella, että minun tasurissa oli hieman hilettä vatsassa. Tasurit siis olivat muutoin aivan samankokoiset ja kutakuinkin saman väriset. Minä sain fileahvenia, Juha ei. Mistä se sitten johtui? Hileistä vai uittotyylistä, sitä ei voi tietää, mutta juuri tuollaisten tilanteiden jälkeen on mielenkiintoista testailla eri väriyhdistelmiä.

Juttelin Pekan kanssa jo kesällä UV-maaleista ja hän oli aikeissa testata omiin tasureihinsa tänä talvena enemmänkin UV-värejä. Pekalla on verstaalla varmaan kaikki maailman maalivärit, joten värien tutkiskelu UV-valon kanssa on varmasti mielenkiintoista puuhaa. Hän lähetti minulle muutamia valokuvia eri värien käyttäytymisestä UV-valossa ja kuvat olivat ajatuksia herättäviä. Sen jälkeen hän lisäsi väreihin väritöntä UV-maalia ja siinä vaiheessa minun aivot menivät solmuun, sillä värit muuttuivat niin paljon.

Sitä vaan alkoi miettimään, että kuinka eri näköisinä vieheet voivatkaan todellisuudessa pinnan alla näkyä. Ja onhan siinä vielä se kysymysmerkki, että kuinka kalat ne vieheet näkevät? Tuskin samanlaisina, kuin me.

Googlailin värien näkymistä vedessä ja eri värit käyttäytyvät eri tavalla pinnan alla. Kaikki värit muuttuvat harmaiksi/tummiksi tarpeeksi syvälle mentyään, mutta ihan väristä riippuen, osa lakkaa näkymästä aiemmin, kuin toiset. Tottakai värien näkyvyyteen vaikuttavat myös veden oma väri, keli, vuodenaika, mahdollinen jääpeite jne.

Alemmassa kuvassa värit noin 10 metrin syvyydessä (kuvakaappaus Youtube-video: https://youtu.be/AAJjdA6b4Ts)

Viime talvena keltamahatasurit toimivat hyvin ja google kertoi, että vihreä näkyisi vielä hieman keltaista syvemmällä, joten halusin ehdottomasti tilata yhden vihreämahaisen tasurin. Pekan valokuvista innostuneena tilasin myös valkomahaisen tasurin, joka on maalattu kauttaaltaan värittömällä UV-maalilla. Valkoinen on siis luonnonvalossa ihan perinteisen valkoisen värinen, mutta kun valkomahalle näyttää vähän sinistä UV-valoa, kaikkien suut loksahtavat auki.

Ihan uskomattomia ilmiöitä ja toivon mukaan myös ahventen suut loksahtavat apposen auki juuri tasureiden koukkujen kohdalla. Ja kun mahaväreillä lähdettiin kikkailemaan, täytyyhän sitä oranssiakin testata =)

Tänä talvena kiinnitetään huomiota vatsaväreihin; on vihreää, UV-valkoista ja oranssia

UV-valossa fluorivihreä korostuu todella voimakkaasti, myös UV-valkoinen loistaa erikoisen hienosti

Juha tilasi myös itselleen spesiaaliväritteisiä tasureita ja ei voi muuta sanoa, kuin että kyllä Pekka osaa! Kiitos Pekka näistä luomuksista :)

Juhan tasurit olivat vähän hillitympiä =)

Lumisateiden ja pakkasten väliin sattui vielä yksi hieno päivä, jonka hyödynsimme kalastukseen. Toissapäivänä sää oli poutainen ja melko tyyni, joten jonnekin oli päästävä jigailemaan. Hyvin suurella todennäköisyydellä perjantain reissu oli avovesikauden viimeinen, sillä itsensä joutui pukemaan niin moneen vaatekerrokseen, että jigaus ei oikein enää luonnistunut. Pari merinovillakerrastoa, pilkkihaalari, untuvaliivi ja lämpötakki, yritäpä siinä sitten viskellä jigiä :)

Eipähän ainakaan paleltanut =D

Vaatetta oli päällä enemmän kuin pilkkireissuilla, vaikka lämpötila oli vain nollan tuntumassa. Veneessä ei kuitenkaan liikkumalla saa itseään lämmitettyä, toisin kuin pilkillä, joten kylmä tulee helpommin.

Vaparenkaat jäätyivät vähän väliä

Kauden viimeinen reissu suuntautui Sotkalle ja yritimme vielä päätösreissulla tavoittaa ahvenparvia, mutta haastavaa oli. Yleensä kauden päätteeksi voi mietiskellä kaikkea oppimaansa, mutta tämän kauden päättyessä tuntuu siltä, että ainakaan ahventen elämästä en ole oppinut yhtään mitään. Minun kalareissuilla tuurilla on tosi suuri merkitys ja siksi välillä virheellisesti luulen päässeeni jyvälle vedenalaisesta maailmasta, mutta aina sitä tiputaan takaisin maan pinnalle. Kalastetaan sitten tuurin avulla :)

Perjantaina keli oli Sotkalla oikein mainio, jos vertaa lähipäivien märkiin ja supertuulisiin säihin

Sotkalla oli montakin tilannetta, kun olisin tarvinnut keulasähkömoottoria. Tuulen suunta vaihteli idästä etelään ja jokainen ankkuripaikka epäonnistui oikukkaan tuulen vuoksi. Näin pari kertaa viistokaikuluotaimessa isojen ahventen parven, mutta kertaakaan emme onnistuneet pääsemään niiden päälle.

Siellä olisi ollut hyvien ahventen parvi tarjolla :(

Ankkuroituessa kului ihan liikaa aikaa ja lopulta parvi oli aina mennyt menojaan. Mitenkähän ahvensaaliille oikeasti käy keulasähkömoottorin hankinnan jälkeen, alkaako ahvenia tulla ovista ja ikkunoista, vai jääkö reissut yhtä kalattomiksi? Toki jos ahvenparvi lähtee karkuun, niin silloin ei auta edes keulasähkömoottori.

Perjantaina minun päivän saalis oli yksi hauki. Luotaimessa kuitenkin näkyi päivän aikana paljon kalaa ja varsinkin kuhia näkyi kymmeniä ja kymmeniä. Niitä oli tosi paljon joka paikassa, mutta ne olivat yhtä ronkeleita, kuin viikko takaperin Kallavedellä. Toissapäivänä heitto- ja vertikaalijgasin, mutta en saanut edes yhtä kuhatärppiä jigeihin, ihan uskomatonta.

Kalaa näkyi, mutta edes tuuri ei ollut minun puolella

Ahventen kanssa ei ollut sen parempi onni, ainoa ahvenkontakti oli hellä ahvenen hipaisu vertikaalijigiin. Kyllä jäi aikamoinen nälkä ahvenia ajatellen ensijäille. Ehkä kalat tosiaan muuttuvat hitaammiksi vesien viilennyttyä ja voisiko olla, että kylmemmässä vedessä saaliskalatkin ovat hitaampia? Jigit eivät joka tapauksessa toimineet ollenkaan perjantaina ja ainoat veneessä käyneet ahvenet tulivat Juhalle tasureilla.

Juhalla oli mukana kehivapa, jolla hän uitteli Kalapelen uutuuksia. Kaloja ja tärppejä tuli useillakin väreillä ja päivän isoin ahven tuli kuhan poikasta imitoivalla Kalapelen Nulikalla.

Päivän isoin ahven oli silmäpuntarilla savupönttökokoa, ahven kuitenkin pääsi tällä kertaa takaisin vapauteen

Ellei ihmeitä tapahdu ja Suomeen tule ”takakesä”, niin meidän kausi taitaa olla paketissa. Jos nämä tuuliset, kylmät ja lumiset kelit jatkuvat, niin pilkkikausihan kolkuttelee jo melkein oven takana. Minkäslainen tilanne muualla Suomessa on kalastuksen suhteen? Vieläkö avovesikausi jatkuu vai joko odottelette jäitä nenä kiinni ikkunassa pilkkireppu oven pielessä odottaen? ?

Kalastusta old school tyyliin

Blogissa on ollut pari viikkoa hiljaista, sillä en ole päässyt kalaan. Kaksi viikkoa ilman kalakontakteja on ollut yhtä tuskaa ja kai sen jo huomaa ulkonäöstäkin. Eikös ole olemassa joku sanonta, että sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta ja tosiaan suupielet alkoivat jo kääntymään alaspäin, kun en ole saanut kaloja pitkään aikaan.

Viime viikonloppuna oli kesän huonoimmat kalastuskelit ja koska olimme jo vanhat luotaimet irroittaneet Puattisesta, ei kalalle kovin kytö ollutkaan. Meille on tulossa uusi vene ensi viikonloppuna, mutta siihen on vielä viikko aikaa.

Jotain piti keksiä, sillä en jaksanut enää jatkaa kalastustaukoa, joten lähdin vanhalla sotaratsulla eli Puattisella Kallavedelle. Eihän siinä muuten olisi mitään ihmeellistä, mutta kuten jo mainitsin, veneestä on irroitettu anturit. Täytyi siis kalastaa sokkona :)

Ipad toimi telkkarina, mutta kuten näkyy, ei ihan toimivin ratkaisu auringonpaisteella :)

Kyllähän kalalla ollessa pärjää myös ilman elektroniikkaa, mutta luotaimet ja plotterit helpottavat kalastusta tosi paljon. Onneksi tablettiin saa ladattua Karttaselaimen, niin sen avulla näkee syvyyskäyrät ja oman sijainnin käyriin nähden.

Minulla ei ollut eiliselle mitään odotuksia. Tai ehkä ainoa tavoite oli olla ajamatta kiveen ja se tavoite täyttyi. Kalojen löytyminen ”tunteella” oli epätodennäköistä. Se ei kuitenkaan haitannut, sillä kyllähän minä aikani kuluksi voisin kalastaa vaikka kaivosta, joten eilen saalis ei ollut pääpointti.

Lähdettiin Pirttilahdesta ja kierrettiin noin viiden kilometrin säteellä olevia tuttuja paikkoja. Onneksi tuolla väylät on hyvin merkitty, joten niitä pitkin uskalsi ajaa ihan normivauhtia (täysillä), vaikka syvyyttä ei voinutkaan ajon aikana tarkkailla. Karttaselaimeen on myös merkitty väylä, joten siitä kun katsoi koko ajan, että ajaa oikeassa kohdassa, niin ei ollut ongelmia.

Vertikaalijigausta ei tullut eilen harrastettua sattuneista syistä, mutta hyvähän se on välillä harjoitella heittelyäkin. Testailin Lucky Johnin eri jigimalleja sekä Peter Lahden Core Shadeja. Tuosta PL jigistä on tarjolla tosi pieni, voisi sanoa jopa söpö, malli. Koko on ihan omiaan ahvenelle. Tuo jigin värjäys on toteutettu erikoisemmalla tyylillä, sillä perinteisestihän jigit ovat kauttaaltaan värjättyjä, mutta Core Shadissa väri onkin pistetty läpikuultavan kuoren sisään.

Peter Lahden suunnittelema 7cm Core Shad

Värejä löytyy kaikkien kynsilakkojen sävyissä =D

Kaupoista löytyvistä Lucky Johnin jigeistä suurimmasta osasta taitaa löytyä haju, joten ne tuoksuvat tosi voimakkaasti. Tai ehkä käyttäisin sanaa haisevat, sillä kalanhaju on tosi voimakas ja varmasti petokalojen mieleen, jotka etsivät saalista. Mielenkiintoista uitella niitäkin.

Lucky Johnin 8cm Long John on myös oikein passeli koko ahvenelle

Eilen ajoin ensimmäiseksi eräälle laajalle selkäpatille. Olen saanut siitä viime kesänä sekä kuhia että ahvenia, joten ajattelin niin isolla alueella olevan edes jotain. Laitettiin ankkuri patin matalimman kohdan reunaan, josta sai hyvin heiteltyä ihan matalaan, mutta samalla siitä ylsi myös vieressä olevan syvänteen penkkaan.

Jotenkin melkein säikähdin, kun kalastuksen aloittaminen kävi niin nopeasti. Yleensä saattaa mennä jopa tunti, että pääsee heittämään ensimmäisen kerran rannasta lähdön jälkeen. Nyt laskettiin ankkuri intuitiolla vaan johonkin ja sen jälkeen jigi veteen. Meillä ei ollut mitään käsitystä onko alla kaloja, jouduin kuvittelemaan ne mielessäni sinne.

Onkohan siellä kalaa vai ei…?

Heittelin eri ilmansuuntiin, mutta se kalapaikka oli tyhjä. Ei edes tärppejä, kyllä yleensä jotain hipaisuja siiman päähän saa, jos kalaa on paikalla. Vaihdettiin aika nopeasti uuteen paikkaan.

Mielessä oli eräs viime kesäinen satavarma ahvenpaikka. Tiesin, että siellä on kalaa ja muistin vielä kartastakin tarkan kohdan. Kun lähestyimme paikkaa, huomasin, että myös toinen vene oli aikeissa ankkuroitua ”meidän” paikalle. Hmmm, heillä on varmasti veneessä kaikuluotain ja jotainhan he ovat luotaimesta nähneet, jos tähän jäävät. Toisesta veneestä lensi ankkuri järveen ja ehkä vähän heidän luotaintaan hyödyntäen laitettiin oma ankkuri muutaman kymmenen metrin päähän naapuriveneestä.

Muutaman heiton jälkeen sain kalan! Se ei ollutkaan ahven, kuten sillä paikalla yleensä, mutta se oli ahvenen kokoinen kuha ? Oranssi Core Shad toimi ja vihdoinkin suupielet alkoivat kääntymään ylöspäin, kun pääsin liittymään taas saamanaisten kerhoon. Sen jälkeen paikka hiljeni, joten nostimme ankkurin ja vaihdoimme taas paikkaa.

Minikuha tykkäsi Core Shadista

Katselin karttaa ja koko ajan silmiin osui ”varmoja kalapaikkoja”. Paikoilla varmaan kalaa olisi ollutkin, mutta kun niitä ei voinut kartoittaa ollenkaan. Monesti selkäpateillakin kalat saattavat olla tosi tiiviinä rykelmänä yhdessä kohdassa. Nyt oli hankalaa, kun ankkuri piti tiputtaa sokkona ja toivoa parasta. Käskin Juhaa tiputtamaan ankkurin erään varman kalapaikan penkan reunaan ja siitä oli taas hyvä heitellä sekä syvempään että matalampaan.

Tämä varma kalapaikka oli niinkin höveli, että antoi minulle kaksi kalaa! Nyt ilta vaikutti jo uskomattomalta. Kolme kalaa sokkona :) Olin tosi iloinen, sillä lähtiessä olin aivan varma, että reissu on mp.

Illan toinen kala oli pieni appura

Kolmas kala ja kalojen koko senkun kasvaa :)

Taas tehtiin paikan vaihdos ja kalapaikaksi valikoitui erään saaren matalahko pää, josta syvyys laskee yli 50 metriin. Tuuli oli vähän tyyntynyt, joten ajattelin heitellä vähän painavampaa jigipäätä ilman ankkuria. Toisella heitolla sain kuhan ja sen jälkeen useita tärppejä. Nyt kyllä kannattaa sittenkin laittaa ankkuri, tässä on kalaa!

Heittelin painavampaa jigipäätä ilman ankkuria ja tulosta syntyi!

Muutaman tyhjän heiton jälkeen Lucky Johnin mustavihreä hilejigi alkoi yhtäkkiä toimimaan ihan hulluna. Olisiko johtunut laskevasta auringosta ja ehkä juuri valoisuudessa tapahtui jotain ratkaisevaa. Jigiä tultiin tärppimään jo pudotuksesta. Noin 10 metrin päässä veneestä oli ihan selkeä kalarykelmä, sillä aina siitä kohti tuli joko tärppejä tai kaloja. Kokeilin välissä muitakin värejä, mutta 20 minuuttia mustavihreä oli SE väri.

Auringonlaskun aikaan mustavihreä Lucky John alkoi toimimaan

Näinkin pienet kuhat olivat eilen nälkäisiä

Aurinko alkoi painumaan puiden taakse ja kalojen mieli muuttui. Eipä kiinnostanut musta eikä vihreä enää, vaan Juhan ensimmäinen heitto keltaisella Core Shadilla antoi 50cm kuhan. Katoppas poikaa, hieno kala!

Illan isoin kuha (50cm) keltaisella PL Core Shadilla

Ei ollut 7cm jigi liian pieni tuon kokoiselle kalalle. Kuha lähti meidän mukaan, vaikka ei meillä ollut edes kylmälaukkua mukana, tietenkään =D Kotiin oltiin kuitenkin lähdössä ihan heti, joten kala pysyi vajaan puoli tuntia hyvänä, kun sen veresti veneessä.

Hyvin puri

Ainakin lähelle 50cm se oli =)

Kiitin Juhaa keltaisesta värivinkistä ja vaihdoin itselleni saman jigin. Tärppejä, kaloja, tärppejä, joo löytyi näköjään oikea väri! Hetkessä voi kalojen mieli muuttua ja kuin nappia painamalla saattaa toinen väri alkaa toimimaan. Enää ei mittakaloja tullut, vaikka sitä vähän toivottiin, mutta kyllä tuosta yhdestäkin kalasta jotain herkkua saa tehtyä.

Koko olisi saanut olla hieman isompaa =D

Kuhatkin kämmenen kokoisia :)

Ilta oli erilainen ja mielenkiintoinen. Ajattelin, että minulla saattaisi olla tylsää heitellä tyhjää, mutta kalojahan kävi veneessä jopa enemmän, kuin joillain huonoilla reissuilla. Silti en aio elektroniikasta luopua, vaan toivon mukaan seuraavalla reissulla pääsen taas Eliten ruudulta kaloja bongailemaan.

Aurinko laskee jo puoli kymmenen hujakoilla

Onkohan tämä kesä nyt loppumassa? Itse jigailisin mielelläni vielä kuukausia, mutta kyllä se syksy taitaa työntää jalkaansa oven väliin. Leinon Pekkakin vähän muistutteli Suomen neljästä vuodenajasta lähettämällä keltamahoja ensi talvea varten. Toisaalta se on ihanaa, että Suomessa voi harrastaa niin montaa eri kalastusmuotoa ja erilaisissa olosuhteissa. Eipähän käy elämä tylsäksi :)

Keltainen maha pukee oikein hyvin näitä Nulikoita :)

Edelleen vanha vene seisoo laiturissa ja se olisi jo ihan lähtövalmiina uudelle omistajalle. Tulkaa nyt joku tekemään hyvät kaupat ja viekää Puattinen järvelle, se rakastaa sitä =) Linkki nettiveneeseen.

Pääsiäinen Kallavedellä

Kyllä, siellä tuli kolme päivää ravattua, vaikka joitain viikkoja sitten uhosin unohtavani koko Kallaveden. Sieltä on ollut koko talven hankala löytää ahvenia ja tarpeeksi monen tyhjän reissun jälkeen siellä ei kiinnostanut enää edes käydä.

Kaiken järjen mukaan jäiden piti olla nyt lähdössä, mutta pakkanen se vaan kiristyi ja jäät pysyvät. Kuka olisi uskonut, että vielä huhtikuun puolen välin jälkeen pääsee Kallaveden selkävesille pilkille. En minä ainakaan. Viime vuonna vappuna heitettiin jo ensimmäinen avovesikeikka, tänä vuonna ei sama tule toistumaan.

Kävin viikolla kaverin kanssa Sotkalla pilkillä ja aika hullun hommaahan se oli. Lähdettiin aamulla jo puoli viideltä matkaan ja ensimmäiset ahvennäytöt nähtiin luotaimessa vasta kahdeksan jälkeen. ”Kannatti” siis olla kärppänä pelipaikoilla ennen auringonnousua.

Pilkkimistä kuutamossa

Aamulla oli lyhyt ahvenen syöntipiikki ja ahvenet nousivat keltamaha-Nulikalle monta metriä. Ehdin saamaan kolme otettavaa ahventa, jonka jälkeen tuli tyhjyys. Alunperin säätiedotus lupaili mukavaa pilvistä keliä ja toiveet kalantulolle olivat kovat. Aamun valjettua tajusimme, että taivaalla ei ollut pilven pilveä. Aurinko siis paistoi pilvettömältä taivaalta heti noustuaan ja se varmaan oli myös syynä tyhjään luotaimen näyttöön.

Aamulla sydän meinasi pysähtyä, kun keltamaha-Nulikkaa kävi katsomassa niin iso kala, ettei tosikaan. Se oli isoin kala, jonka olen koskaan luotaimessa nähnyt. Luulen, että se oli kuha, kun se nousi sen verran hitaasti. Ahvenhan se ei voinut olla, sillä kymmenen kilon ahvenia ei ole olemassa. Tiedän, että Sotkalla on tosi suuria kuhia, Happosen Seppokin on saanut kahdeksan kiloisen joitain vuosia sitten. Onneksi tuo Nulikkaa katsomassa käynyt kuha ei tärpännyt, se olisi muuten ollut sen keltamahan loppu. Juuri menetin yhden Nulikan Sotkan pohjaan, pää ei kestäisi, jos toinekin olisi lähtenyt ;)

Vaikka näyttöön piirtyi useampi viiva, kyseessä oli yksi kala

Tasurin viiva näkyy jännitteen alla pienenä mustana katkonaisena viivana

Ei tärpännyt, olisin sen varmasti tuntenut

Aamun pikasyöntipiikki oli siis hetkessä ohi ja sen jälkeen pilkimme monta tuntia tyhjää. Aurinko aiheutti minulle kovan päänsäryn ja tietenkään ei ollut edes lääkkeitä mukana. Sinnittelin silti avannolla kaloja odottaen.

Puolen päivän maissa Nulikkaa tuli joku kala katsomaan ihan välivedestä. Värisytin tasuria ylöspäin ja sain kalan tärppäämään. No siikahan se siellä! Ihan hyvänkokoinen siika, joka ikävä kyllä mahan aukaisun jälkeen paljastui sekä lokkilapamadon että haukimadon kantajaksi. Jäi se kala syömättä :(

Ota siika pois

Miksi olit matoinen siika?

Iltapäivällä oli pakko vaihtaa tasuri morriin. Jotain piti keksiä, kun millään avannolla ei ollut elonmerkkejä. Laitoin ison kromisinisen volframimorrin veteen ja luotaimen näyttö lähestulkoon räjähti. En ole koskaan saanut morrilla sellaista reaktiota kaloissa aikaan ja pohjasta lähti todella monta kalaa kohti laskeutuvaa morria.

Ihan ihmeellistä, miten kalat osaavatkin jurottaa pohjassa hievahtamatta ja saat heilutella vaikka sataa eri tasuria niiden yläpuolella. Sinä päivänä totuus oli, että tasurit eivät kiinnostaneet ahvenia pätkääkään. Voisikohan siitäkin syyttää sitä aurinkoa…

Luulin löytäneeni kunnon ottipelin, mutta valitettavasti morri jaksoi kiinnostaa kaloja vain hetken. Ja jännä homma, että jos morrin sattui laskemaan pohjaan, kalat säikähtivät sitä ja painuivat itsekin pohjaan. Jouduin morrittelemaan kolme metriä pohjan yläpuolella, ainoastaan silloin sain kalat tärppäämään.

Iltapäivällä vaihtelin morreja ja uusi morri jaksoi aina innostaa kaloja vähän aikaa ja sitten tuli kyllästyminen. Muutamia ruokakaloja vielä nousi ja vaikka päänsärky vaivasikin koko iltapäivän ja kalat olivat tosi ronkeleina, sain ihan kohtuuhyvän satsin ahvenia.

Sotkan potti

Pääsiäisen päivät vierähtivät Kallavedellä. Siellä on yksi paikka, joka antaa lähes aina kaloja, mutta jalkapelissä sinne ei aina kehtaa lähteä kävelemään, varsinkaan jos jäällä on lunta. Nyt siellä oli hyvä liikkua ja pääsiäisen kuntoilut tulivat kuin itsestään. Siltä alueelta minulla talven isoin ahven on 955g ja alkutalvesta sekä viime keväänä sieltä löytyi myös hyvänkokoista ahventa. Siinä on ollut joka kerta kalaa, kun ollaan käyty. Töitä joutuu tekemään ja etsimään kalaa ahkerasti, sillä alue on iso.

Koko pääsiäisen ajan oli melko kovat pakkaset ja kun siihen lisättiin inhottava pohjoistuuli, meinasimme jäätyä useaan otteeseen jäälle. Jään paksuus oli noin 40cm, joten hyvällä tuurilla vielä ensi viikonloppuna uskaltaa mennä pilkille.

Kala oli nirso koko pääsiäisen, mutta saimme silti jonkun verran kalapussiin täytettä. Pitkänä perjantaina luotto paikkaan meinasi rapistua, sillä kalaa ei oikein näkynyt missään. Ylös tulleiden keskikoko oli todella pientä, kunnes Juha sai reilun puolikiloisen keltamahaisella Kalarosvolla. Itselläni oli yhdessä vavassa keltamahainen Kalapele ja ajattelin, että kyllä se siihen keltamahaan iskee, jos keltainen kiinnostaa. Sormeni olivat täysin jäässä, joten tasurien vaihtaminen ei innostanut.

Kalapelen valmistaja Pekka Leino sanoi, että vedessä kaikki tasurin värit muuttuvat jossain syvyydessä harmaaksi ja epäili keltaisen muuttuvan juuri ”oikeanlaiseksi” harmaaksi, joten ei ole ihmekään, että kuoreen ja muikun perässä uivat ahvenet kiinnostuvat keltamahoista.

Minulla on myös keltamahainen Kalarosvo ja siinä oleva keltainen on eri sävyinen kuin Nulikoissa. Juha siis sai hyvän ahvenen omalla rosvollaan ja kun etsin samalta alueelta lähes kaksi tuntia ahvenia saamatta yhtään kalaa luotaimen näyttöön, päätin vaihtaa yhteen onkeen keltamahaisen Kalarosvon.

Näköjään se oikea keltaisen sävy on pienestä kiinni. Tiputin Kalarosvon avantoon ja se oli yksi parhaista ilotulituksista, mitä olen koskaan nähnyt. Harmi, kun ilotulitus oli tosi lyhyt, mutta sentään kolme kalaa siitä ehdin nostamaan.

Keltamaha pystypyrstö Kalarosvo

Kalat varmasti jurottivat silloinkin pohjassa ja kun ne saivat oikeanlaisen ärsykkeen, kaikille tuli nälkä. Ikinä ei tiedä mikä väri voi laukaista syönnin. Silloin aurinko pilkahteli pilvien välistä ja ehkä keltamahassa olevat hileet olivatkin se viimeinen niitti, ei voi tietää.

Isoin ilotulituksesta saamani ahven oli 450g, mutta voi pojat, kun siinä olisi ollut tarjolla paljon samanlaisia. Luotaimen näytössä oli paksuja keltaisia viivoja, jotka kaikki nousivat tasurille. Edelleen mietin, että painuivatko kalat takaisin pohjaan vai lähtivätkö kokonaan pois siltä alueelta. Samanlaista joukkonousua en enää nähnyt, vaikka heiluttelin keltamahaa useilla avannoilla.

450g

Lauantaina suuntasimme samaan paikkaan. Menin suoraan ottireiälle, tiputin Kalarosvon keltamahan avantoon ja aloin odottamaan niitä keltaisia viivoja. Se paikka oli epäkunnossa, ei tullut nousun nousua. Kai se ahventen mielestä oli taas väärä sävy. Kun tietäisikin aina sen oikean..

Aamupäivä meni edellisen päivän paikkoja pommittaessa ja saaliskalojen koko oli reilua sataa grammaa. Pikkuisen jos kiitos saisi isompia.. Kalat olivat selkeästi syönnillään, sillä edellisen päivän ahvenilla oli mahat täynnä kuoretta ja myös lauantaiaamuna yksi ahven sylki ihan sulamattoman kuoreen. Jossain siinä lähettyvillä ahven siis söi, vielä kun löytäisi paikan.

Kuore lensi pikkuahvenelta suusta

Kello oli jo yli kaksi ja olin liikkunut päivän mittaan syvempään. Vihdoin löysin ottiavannon ja kun pudotin keltamaharosvon sinne, kalat uivat kuusi metriä vastaan. Avanto antoi pienessä ajassa yli kymmenen kalaa ja kyllä oli mukavaa! Kerrankin Kallavedellä löytyi enemmän, kuin yksi otettava. Oikeasti tosi harvinaista, että saa yhdestä avannosta yli kymmenen kalaa. Ainakin minulle :)

Kaikki kalat eivät tulleet tasurilla, sillä syönti alkoi hiipumaan ja kalat kyllä olivat edelleen alla, mutta eivät lyöneet tasuriin. Isolla kultamorrilla nostelin sitten loput tarjolla olevat.

Yhdestä avannosta tuli yhteensä 11 kalaa, tässä isoimmat

Tänään aamulla suuntasimme eilisen ottipaikalle ja taas siellä näkyi kalaa. Voiko olla totta, että löydämme jo kolmatta päivää putkeen Kallavedestä ahventa. Eilisen ahvenilla oli mahat täynnä kuoretta ja Juhan ahvenilla oli suut täynnä sulamatonta muikkua. Juha sai omat kalansa hieman eri paikasta, kuin minä ja oikeastaan koskaan meidän saalisahvenilla ei ole ollut muikkua mahassa. Aina kuoretta! Tuo paikka on siis potentiaalinen myös muikkutasurin uittoon..

Tämän aamun ensimmäinen kala nousi muutaman metrin ja tärppäsi jo tutuksi tulleeseen keltamahaiseen Kalarosvoon. Kova peli näköjään tuolla paikalla. Ahven painoi 460g ja sen isompia ei tänään tullut.

460g kelpuutti keltamahan

Harvinaista herkkua Kallavedestä

Juha karkuutti pystypyrstöisestä Kalarosvosta todella ison ahvenen juuri putkessa ja sillä menikin loppupäivä sen jälkeen pilalle. Oli ehtinyt nähdä ahvenen ja painon vuoksi haukena se olisi sitä pitänyt, ellei ahven olisi näyttäytynyt.

Tänään kaikki kalat olivat huonosti kiinni. Eilen ja toissapäivänä kalat olivat monesti etukoukussa, mutta tänään alakoukussa ja kala saattoi roikkua vaan hennosti huulestaan koukussa. Tänäänkin saatiin vielä hyvät ruokakalat ja tuo paikka täytyy mennä heti kartoittamaan veneellä luotaimen kanssa, kun jäät sulavat. On se Kallavesi sittenkin ihan hyvä järvi :)

Karvakamut toivovat pääsevänsä apajille

Pian on pilkkikausi paketissa

Tai Etelä-Suomessa taitaa olla jo, mutta vielä me vaan Kuopion korkeudella pilkille päästään. Olen ihan yllättynyt, miten vahvat jäät täällä vielä on, vaikka mennään jo melkein huhtikuun puolta väliä. Tämä talvi on ollut ihana pilkkikelien suhteen, kausi päästiin aloittamaan jo joulukuun alussa ja loppua ei näy =)

Ehkä se tosiasia pitää kuitenkin hyväksyä, että vaikka vielä jäätä on useampi kymmenen senttiä, stoppi voi tulla nopeastikin. Jäät saattavat heikentyä muutamassa päivässä vaarallisen ohuiksi. Tässä vaiheessa naskalit kannattaa kaivella repun taskusta kaulaan ja muutenkin olla tarkkaavaisempi jäällä liikkuessa. Itse olen käyttänyt kuivapukua talven jokaisella reissulla ja luonnollisesti jatkan käyttöä pilkkikauden loppuun. Ja veneilykauden alkaessa puku kuuluu edelleen perusvarustukseen siihen saakka, kunnes vedet lämpenevät.

Kalareissuilta ei ole mitään ihmeempiä asioita raportoitavana. Oikeastaan muutama viime reissu on mennyt todella heikosti ja haikein mielin olen muistellut viikon takaista Sotkan jättipottia. Ahvenet jatkojalostuivat pariksi isoksi patakukoksi ja olipas se taas herkkua pitkästä aikaa.

Patakukko

Muutama kilo patakukkoa uppoaa helposti

Ahven on niin hyvää ja voitteko uskoa, että meillä lapset ovat monesti pettyneitä, jos ruokana on ahventa. ”Taasko kalaa?” Kissat kyllä tykkäävät ahvenfileistä ja kyllähän karvaisia kavereitakin on välillä muistettava. Jos Ahti antaa vain yhden tai pari kalaa, ne päätyvät kissojen mahaan :)

Käytiin viime viikolla Virmasvedellä ja taas me onnistuimme valitsemaan päivän, jolloin kala ei siellä syönyt. Keli oli ihan outo ja yhdessä vaiheessa taivaalta laskeutui aivan ihmeellinen paksu sumupilvi. Se tuli ihan päälle ja peitti kaiken näkyvyyden. Ja vähän myöhemmin sumukatto katosi yhtä nopeasti, kuin oli tullutkin. sumu

sumu

Sankka sumu oli hienon näköinen

Saaliiksi ei tullut yhtään isompaa ahventa, sillä isot ahvenet olivat valmistautumassa seuraavan päivän syöntiin. Virmaalla kala oli nimittäin syönyt ihan hurjana jo heti seuraavana päivänä. Tyypillistä :)

Yhdessä vaiheessa näin kaikuluotaimen näytöllä mielenkiintoisen näyn, kun joku kala tuli katselemaan tasuria ja antoi pienen tärpinkin. Kala ui tasurin alapuolella ja minä odotin uutta tärppiä. Sitten pohjasta lähti kovaa vauhtia toinen kala ja luulin sen tulevan tasurille. Se uikin suoraan tasurin alapuolella olevan kalan kohdalle ja söi sen. Aika törkeästi vietiin minun nenän edestä saalis :)

kaikuluotain

Joku vei minun sintin

Meidän kelkkailut loppuivat viime viikolla, kun jäällä olevan vähäisen lumen takia kelkka ei meinannut enää saada pitoja. Laitettiin se suosiolla talliin odottamaan ensi talvea. Ollaan tosi tyytyväisiä, että hankittiin kelkka, sillä uusien kalapaikkojen määrä kasvoi niin paljon. En malta odottaa ensi talvea :)

Lynkkiksen kevään vika keikka

Juha tekee Lynkkikselle huoltotoimenpiteitä :)

Kerroin viime postauksessa Kalapelen keltamahaisesta tasurista, jolla sain Sotkalta hyvin kalaa. Olen nähnyt facebookissa pitkin talvea, kun Kalapelen keltamahatasurit ovat niittäneet satoa. Minun keltamaha Nulikka oli Pekan minulle tekemä spessuväri ja hyvin toimiva väri olikin. Huomasitte ehkä tuon verbin menneen muodon: oli. Sattui nimittäin kammottava moka.

Pekka pyysi minulta muutamia valokuvia siitä spessuväristä, sillä ei muistanut tarkalleen minkälaisen oli siitä maalannut. Sanoin ottavani kuvat heti pikimmiten. Pekka huumorilla tokaisi, että ei kiirettä, kunhan otat kuvat ennen kuin hauki vie sen tasurin.

Ja siitä se epäonni sitten alkoi. En voi uskoa, että alle kaksi tuntia tuosta Pekan lauseesta tasuri makasi Sotkan pohjassa. Otin tasurista kuvia ja aloin kalastamaan. Tasurihan oli ihan supertehokas ja ei aikaakaan, kun hauki oli kiinni. Hauki sai kieputettua itsensä anturin johtoon ja siima-anturinjohto-kala-sekamelska nousi jäälle. Hauella oli sekä anturinjohto että tasuri suussa, mutta sain hauen lopulta nätisti irti ja vapautin sen. Sitten jatkoin pilkkimistä.

Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin

Sen jälkeen siima puolestaan sotkeentui anturin johtoon ja nostin tasurin järvestä ylös. Onnistuin tartuttamaan tasurin luotainlaukkuun ja aloin ronkkimaan pihdeillä koukkuja irti. Vihdoin koukut irtosivat ja tiputin Nulikan takaisin avantoon.

Mitäs mitäs, siima tuntui kummallisen kevyeltä. Otin ongen käteen ja sitten lenteli kirosanoja. Siiman päässä ei ollut enää mitään! Olin joko itse vahingossa jättänyt siiman pihtien väliin tai sitten hauki oli edellisessä rytäkässä puraissut siimaa, mutta joka tapauksessa luottopeli oli nyt Sotkan pohjassa. En voinut uskoa sitä! Ei vienyt hauki vaan onnistuin itse mokaamaan näin pahasti.

En ole koskaan menettänyt tasureita kaloille, sillä siimat ovat paksut ja perukkeet kestävät. Sitten pölhökustaana teen näin. Harmitti ihan todella paljon! Ainoa asia mikä lohdutti, oli se, että ehdin ottamaan valokuvat tasurista. Ensi talveksi ostan samoilla väreillä olevan Nulikan ja vahingosta viisastuneena tuplana :)

Pekka lohdutti minua ja lähetti omasta pakistaan kaksi uniikkia keltamahaa minulle. Ihan uskomattomia nämäkin, kiitos Pekka tosi paljon! Ehkä nyt saan taas yöni nukuttua =)

Nämä tipunkeltamahat uivat Pääsiäisenä

Ihana keltamaha

Sotkan episodi pisti pään sekaisin eikä loppupäivän kalastuksesta meinannut tulla mitään. Vahinkoja sattuu, mutta eniten harmitti se, että tasurissa oli erikoisvärit, eikä toista samanlaista tasuria ole missään myytävänä. Kalakaan ei syönyt, joten kotiin jouti. Luulen, että loppupäivän Sotkan kaikki kalat olivat järven pohjassa olevan Nulikan kimpussa. Sillä tasurilla on varmasti ollut vientiä.

Tämä raukka makaa järven pohjassa

Käytiin lauantaina taas Sotkalla ja mielessä pyöri kysymys, että onkohan tämä kauden viimeinen reissu. Sitten näimme, kun ihmiset ajelivat autoilla ohitse ja samalla saimme kysymykseen vastauksen. Kai se jää vielä meitäkin kestää, jos kerran autojakin.

Pääsiäisenä uskaltaa varmaan mennä vielä johonkin päin tasuria heiluttamaan, mutta järki päässä tietenkin. Olisihan se mukava saada edes joku pikkujättipotti ahvenia, kun seuraavaa saalista saattaa joutua odottamaan viikkoja tai kuukausia..

Kaikki onget käytössä, hektistä hommaa

Sotkan viimeisin anti

Löysin kymmenentuumaisia avantoja, niistä oli helppo pilkkiä

Onko teillä siima-asiat kunnossa? Sain nimittäin OPM:lta muutaman paketin Patriotin XII uutuussiimaa arvottavaksi ja voi olla, että siimat löytyvät sinun ongistasi kuukauden päästä. Arvonta järjestetään facebookin puolella ja tästä linkistä löytyvät tarkemmat ohjeet.

Siimauutuus vaikuttaa mielenkiintoiselta ja innolla kuulen mielipiteitä siimasta, kunhan kalastajilta alkaa käyttökokemuksia löytymään. Käykäähän osallistumassa arvontaan ja laittakaa myös Fish me luck facebook sivu seurantaan, niin saatte ilmoitukset uusimmista postauksista etusivullenne =)

Seurataan -> ilmoitukset -> katso ensin

Onnea arvontaan!