Takana on neljä kalareissua, joista kolme lähes tyhjää ja yksi täysi :) Viime viikolla vannoin, etten mene enää Juurukselle näillä jäillä, mutta käväistiin sittenkin ottamassa aurinkoa siellä yksi päivä.

Juuruksella oli vielä jäätie käytössä ja autoja kulki edestakaisin, joten uskaltauduttiin Lynkkiksellä lähialueille. Kuten jo äsken mainitsin, päivä kului aurinkoa ottaessa. Tiesin kalojen syönnin olevan heikkoa jo kotoa lähtiessä, sillä koko päiväksi oli luvattu auringonpaistetta pilvettömältä taivaalta. Harvemmin sellaisilla keleillä ahvenilla on syömäkarkelot. Tyhjin kalapussein siis saavuttiin rantaan.

Juuruksella kelpasi nauttia kevätpäivästä

Toinen lähes tyhjä reissu tehtiin lauantaina Sotkalle. Siellä oli perjantaina kala syönyt hurjana ja kavereille oli noussut kuhia ja puolen kilon ahvenia. Me hyökättiin lauantaina samoille paikoille, mutta päivän saaliiksi jäi yksi 32cm ahven. Hurraa.

Aamuhämärässä taas liikkeellä

Auringonnousun aikaan tuli päivän ainoa ahven

Päivän ainokainen

Jäätilanne Sotkalla on vielä toistaiseksi tosi hyvä. Lauantaina siellä porukka jopa ajeli autoilla ja nyt on kuitenkin jo huhtikuu. No jospa sitä kelkallakin uskaltaa vielä muutaman päivän käydä…

Olemme käyneet aiempina vuosina muutaman kerran Sonkarilla ja se on lupaillut meille hyvää. Viime kevään reissusta kirjoitin blogiin Sonkarilla suupielet messingillä. Sieltä on nyt kuulemma pitkin talvea saatu hirmuisia kasoja ahvenia ja tottakai meitäkin kiinnostaisi tiskialtaallinen isoja raitapaitoja.

Päätettiin tehdä sunnuntaina päivän reissu Sonkarille ja lähdimme Kuopiosta jo kuudelta ajamaan. Ajomatka oli noin 80 kilometriä, joten se pilkkireissu oli pisin yhden päivän reissuista ikinä. Minun mummola on lähellä Sonkaria, joten pääsimme mummolan rannasta ajamaan kelkalla suoraan järvelle.

Lynkkis maakuntamatkailee

Matkaa oli vain muutama kilometri, joten päästiin kalapaikoille nopeasti. Sain Janne-serkulta paikkavinkkejä, mutta valitettavasti kala oli huonolla syönnillä. Janne on itse pilkkinyt ahvenia pienillä morreilla, mutta minun morrivarastoista löytyy lähinnä jättimorreja.

Tasuri ei toiminut alkuunkaan, joten sitä oli ihan turha heilutella. Virittelin morrin siiman päähän ja sehän oli tehokas kapistus, heti lähti viiva pohjasta kohti. Jes, tästäkö se tiskialtaan täyttö alkaa!? Kala nousi morrille ja kun sain nostettua sen jäälle, en tiedä olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. SÄRKI! Siinä yksi syy miksi pilkin tasureilla :)

Upea saalis

En luovuttanut ahventen suhteen ja jatkoin morrin uittelua. Pohjassa kyllä oli kalaa, mutta ne olivat niin huonolla syönnillä, että edes morri ei kelvannut. Välillä pienen silpun sekaan piirtyi isojakin kaloja, mutta eihän niitä saanut ottamaan millään.

Kyllä siellä jotain parempaakin olisi ollut seassa

Juha sai jallitettua pienellä morrilla muutaman ahvenen, joista suurin oli vajaa nelisatanen. Sen jälkeen pitkästä aikaa minullekin nousi taas pohjasta viiva määrätietoisesti ja tärppäsi. Nostin kalan jäälle ja deja vu, särkihän se siinä taas. No niin, taidan unohtaa nämä toukkahommat ja pyytää mieluummin tyhjää.

Päivä oli tosi vaikea ja kaiken lisäksi vielä märkä, sillä iltapäivällä saapui sankka ja vetinen lumisade. Päätettiin luovuttaa ja hurautettiin mummolaan nautiskelemaan herkullisesta nakkikeitosta. Ehkä ensi kerralla Sonkari heltyy…

Sakea lumisade

Nälkä!

Tänään suuntana oli Sotka ja nyt sitten vihdoin päästiin ahventen makuun, sillä Sotkahan oli kiltti kuin mikä. Pitkästä aikaa päästään tekemään patakukkoa, nam nam! “Harmi”, kun patakukon joutuu tekemään fileistä =D

Maa valkeana lumisateiden jälkeen

Viime viikolla Sotkan antamat ahvenet jatkojalostin ahven-pekonirulliksi, ihan älyttömän hyvää ja helppoa ruokaa! Tai onko se nyt niin helppoa, kun niin harvoin saa ahvenia saaliiksi. Mutta kun ahvenet ovat pyydetty, sen jälkeen loppu on helppoa. Ahvenfile kääritään pekoniin, ripaus suolaa ja hammastikulla rulla kiinni. Rullat kypsyvät nopeasti uunissa ja ne myös häviävät nopeasti parempiin suihin..

Rullat menossa uuniin

Sotka siis oli tänään yllättävän höveli. Aamulla pelkäsin ahvenen syönnin olevan huonoa, sillä ilmatieteenlaitos lupaili pilvettömältä taivaalta porottavaa aurinkoa. Onneksi jostain tuli vähän pilviä suojaksi.

Lauantaina näimme Sotkalla kuhia, mutta emme saaneet niitä ottamaan mihinkään. Tänään aloitimme kalastuksen samalta paikalta ja taas kuhia näkyi silppuparvien alla pohjassa. Hitaasti pohjasta nousevia viivoja, jotka eivät nousseet kuin maksimissaan metrin ja sitten painuvat takaisin.

Sain yhden kuhan tärpin jigiin, mutta se oli hentoinen, eikä kala pysynyt kiinni. Vaihdoin Kalapelen tasurin, joka sitten kelpasi vähän paremmin. En ole saanut kahteen vuoteen talvella kuhaa ja tänään vihdoin yksi alamitta kävi tervehtimässä. Pikkukuha tärppäsi Kalapeleen. Olisihan se mittakalakin kelvannut, mutta ehkä joskus toiste.

Vauvakuha

Kuhia oli turha jallittaa, kun ne eivät tärpänneet mihinkään, joten siirryin kymmenestä metristä hieman matalampaan. Ahven on ollut Sotkalla viime aikoina 7-8 metrissä ja niin myös tänään.

Kiitti Sotka

Kalat olivat tosi nirsolla otilla ja ainoa toimiva tasuri oli keltamahainen Kalapele. On se Leinon Pekka huippu mies tekemään tasureita! Tuo keltamahainen tasuri on nyt viime aikoina ollut paras tasuri Sotkalla ja myös eräs kaveri on saanu keltamahaisella Kalapelellä Sotkalta ihan hurjia saaliita. Jännä juttu, että muut tasurit eivät tällä hetkellä toimi, mutta kun Nulikan pistää väliveteen päivystämään, ei mene kauan, kun nälkäisiä ahvenia alkaa vilistä näytöllä.

Päivän ottipeli Kalapelen Nulikka keponen

Pari kalaa joudun tänään ronkkimaan morrilla, mutta muutoin kalat tulivat Nulikalla. Ehkä se ahven sittenkin alkaa aktivoitumaan kevättä kohti, vihdoin sain minäkin täytettä tiskialtaaseen :)

Minun ja Juhan yhteissaalis

Joitakin viikkoja sitten sain idean, että esittelen blogissani muutaman tasapainopilkkien valmistajan ja juttusarjan aloitti Kommo linkki. Nyt on aika esitellä seuraava tasurin valmistaja ja hän on Salossa asuva Pekka Leino. Nuoresta 45:n vuoden iästään huolimatta hän on ehtinyt valmistamaan Kalapele tasureita jo nelisen vuotta. Eikä suotta, pian näette minkälaisia luomuksia Pekan kätösissä syntyy.

Kalapelen isä eli Leinon Pekka

Muutama vuosi sitten Pekka kehitteli umpilyijyisen Nulikka-tasurin, josta löytyy nykyään myös kevennetty versio. Nulikan nimen taustalla ovat naapurin meluavat lapset eli nulikat. Pekka oli kuunnellut aikansa lapsien möykkäämistä ja tokaissut, että kylläpä pitävät nulikat kovaa meteliä. Ja niin oli tasuri saanut nimensä =)

Nulikka Keponen (85mm/13g) on tällä hetkellä Pekan suosituin tasuri

Pekka arvelee vuosien varrella tehneensä 2000-3000 tasuria, joten nysvätty on ihan urakalla, kuten Pekka tasurin valmistusta kutsuu :) Mukavinta nysväämisessä on hänen mielestään virittely, kehittely ja testailu, mutta tasurin valmistusmäärien kasvaessa ne ovat jääneet valitettavasti vähemmälle.

Näistä kaikki alkoi: Pekan ensimmäiset lyijyvalut

Ensimmäiset jäälle mukaan lähteneet tasurit

Yksi nysväyspaikoista

Tässäkin voi nysvätä

Kevennetyn tasapainopilkin tekeminen on hidasta puuhaa ja Nulikassa työvaiheita on lähemmäs 30. Nulikan valmistus alkaa rautalangan ja koukkujen taivuttelulla.

Pekan monitoimityökalu rautalankojen ja koukkujen taivutteluun sekä perälevyn leikkaukseen (näitä ei saa kaupasta ;))

Koukut ja rautalanka muottiin odottamaan valua

Kun koukut ja langat on taivuteltu muottiin, niin vuorossa on lyijyrungon valaminen.

Valmiit lyijyvalut odottamassa jatkokäsittelyä

Pekan taiteilijaluonne näkyy myös valokuvissa =)

Pekka veistää ja hioo jokaiseen Nulikkaan puusta keventeet ja se on koko tasurin valmistuksessa hankalin työvaihe. Tasurin kumpaankin kylkeen tulee 2,5mm balsakevenne.

Tästä 3mm balsalevystä Pekka leikkaa tasureihin keventeet

Nulikat “melkein” valmiina koeuittoon :)

Tasurin muoto alkaa pikkuhiljaa syntymään

Raakileet

Pohjalakka kuivumassa

Muutama tyhjä taulu odottamassa taiteilijaa

Pekka tekee Nulikoita sekä maalattuna että kalannahkalla päällystettynä ja voitte varmaan arvata, että kyllä se vähän nysväämistä vaatii, jotta kalannahka saadaan nätisti tasurin päälle.

Ison ahvenen ruokaa

Olen lähes sanaton, kun ajattelen kalannahkaisen tasurin valmistusta. Koko tasurin valmistushan on kiinni siitä, saatko ensinnäkään sitä kohdekalaa järvestä pyydystettyä. Jos saat, onko kala oikean kokoinen? Miettikää sitä työmäärää, jonka yksi tasuri vaatii!

Ja sitten nahan irroitus… Kyllä olen ainakin yhden asian tasurin valmistajien juttuja kuunnellessa tajunnut: heikkohermoisen ei kannata tasureita alkaa nysväämään. Valmistaminen vaatii rauhallista luonnetta sekä kärsivällisyyttä toistaa samoja työvaiheita. Oikeasti lämmittää mieltä, kun tajuaa, että nämä miehet tekevät tätä hommaa, jotta me saadaan kaloja =)

Iso juustohöylä vai pieniä särkifileitä?

Pekka kertoi, että kalannahkan saa kalasta irti, yllätys yllätys, fileoimalla :) Irroituksen jälkeen nahka kuivataan, eikä Pekka käytä mitään myrkkyjä rasvanpoistoon tai puhdistukseen. Kun nahka on kuivunut, se leikataan oikeaan muotoonsa sapluunan avulla. Leikkaus käy kuulemma helposti ja suomutkin pysyvät kiinni.

Kalannahkat kiinnitetään ohennetulla kontaktiliimalla

Kalannahkoja joutuu maalaamaan jonkun verran, sillä esimerkiksi ahventen nahoissa on huimia värieroja. Nahat saattavat kuivua eri värisiksi, vaikka kalat olisi ongittu samasta paikasta. Väillä ahvenen raitoja täytyy vahvistaa tummalla sävyllä.

Tämä jos mikä, on pikkukalojen hyötykäyttöä

Valmista tuli!

Lakkakerroksia Pekan tasureissa on 8-10

Jokainen tasuri on taideteos

Kerää vaikka koko sarja

Pekalla on lievä punavihersokeus, joka joskus hankaloittaa hentojen sävyjen “suhaamista“. Suhaaminen tarkoittaa kai maalaamista, Pekalla kun on ihan omat terminsä näissä tasurihommissa ;) Suhaaminen on siis kuulemma tuuripeliä =)

Hei me suhataan!

Suhaajan työpiste

Oijoi <3

Suhaaja was here

Wau ja wau!

Näillä tehdään muutama kalastaja onnelliseksi

Sarjatyö on avainsana suurissa valmistusmäärissä

Kaikki valmiit tasurit lähtevät maailmalle uimakoulun kautta. Pekalla on pajalla iso testipönttö, jossa jokainen tasuri on helppo koeuittaa. Koeuitto on ehdotonta, sillä puu keventeenä voi joskus olla arvaamaton. Myös perälevy voi olla aavistuksen vinossa, joka vaikuttaa uintiin.

Tasuriveljekset uimakouluun lähdössä

Nulikoiden uima-allas

Nätisti ui!

Pekka kalastaa myös itse ja harrastus on kulkenut mukana lapsesta asti. Hänen oma luottopeli merellä on Kaveri-tasuri ja kuhalle hieman isompi Kuhapeli-tasuri. Kalastuksessa Pekalle ei kuitenkaan tärkeintä ole isot kalat tai suuret saalismäärät, vaan parasta on se, kun pääsee kalaan ja saa testailla tasureita sekä etsiä uusia kalapaikkoja. Ruokakalat toki pyritään aina mukaan saamaan.

Kysyin Pekalta, että mikä on parasta tässä hommassa ja hän sanoi, että luovan hulluuden vapaa käyttö :) Se on kuulemma jopa suotavaa :)

Hymyn nosti huulille myös Pekan tokaisu “Ei onkihomma saa vakavaa olla ja kohtuus kaikessa, sano!”, terveisin Kalapele, nysväri omasta tahosta. 

Voiko tuota enää hienommin sanoa, pidä tuo asenne Pekka ;) Kiitos, että avasit nysväyksen ja suhaamisen salaista maailmaa meille muillekin, hienoa työtä!

Kalapelen tasureita voi hankkia Pekalta puhelimitse numerosta 045 611 2211 tai sähköpostilla kalapele2(a)gmail.com

Pekka toteuttaa tasureita myös toiveväreissä ja Kalapelen Facebook-sivulta löytyy lisää kuvia näistä upeista tasureista. Tilaaminen onnistuu myös Facebookin kautta linkki.

Värikartta

Jutussa esiintyvät kuvat: Pekka Leino

Ahti taisi viedä tämän ottelun, kulunut pilkkikausi oli kyllä kokonaisuudessaan surkea. Muutaman kerran ehtii vielä pilkillä käymään, mutta en usko, että sieltä kummoisia saaliita tulee. Joku nyt vaan mätti, mutta ei se ainakaan yrittämisestä ollut kiinni. Pilkkireissuja on takana kymmeniä.

Sunnuntaina käytiin Jälällä ja päivä oli uskomattoman huono. Oltiin jäällä jo ennen kuutta, mutta eipä aikainen lintu matoa napannut. Tunnelma oli aavemainen, sillä sumua oli tosi paljon. Pahimmillaan ei näkynyt rantaan.

Kaakattajia on nyt näkynyt joka paikassa, tässä viiden ohilento :)

Kaakattajapariskunta keskellä kuvaa :)

Aamupäivän ainoat tapahtumat tulivat Kalapelen kymmenpiikkinulikkaan. Sain pohjasta monen metrin nousun ja hyvän tärpin, mutta kala ei tarttunut. Epäilen ahveneksi. Toinen tapahtuma oli, kun pomputin Nulikkaa pohjassa ja nostin nopeasti useamman metrin ylöspäin. Pohjasta ponkaisi kala perään, mutta ei valitettavasti tärpännyt. Tänä talvena olen usein tehnyt tuon tempun, että pomputan viehettä pohjassa ja nostan useamman metrin ylöspäin. Melko usein kala lähtee perään.

Tasurin nopea nosto pohjasta

Kala lähti kovaa kyytiä tasurin perään, mutta hylkäsi sen lopulta

Maanantaina kutsui “kymmenpiikkilampi”, josta kairatessa on tullut kymmenpiikkejä jäälle. Nyt minulla oli täsmävehkeet kyseiselle lammelle, oli nimittäin Kalapelen kymmenpiikkitasurit mukana. Kalantuloa ei voi estää!? Mutta tipuin korkealta ja kovaa, en saanut tasureihin merkkiäkään! Uitin pohjan tuntumassa, välivedessä ja jään alla. Ei tapahtumia. Se on kyllä ollut aika tavallista viime reissuilla, ei syö vaikka gourmeeta työntäisi nenän eteen.

Tänään käytiin Kallavedellä ja edelleenkin lapsenuskoisena kuvittelin aamusyönnin alkavan auringonnousun aikaan. Pitäisi se jo tässä vaiheessa pilkkikautta uskoa, että KALA EI SYÖ AAMULLA! Ollaan tosi usein oltu jäällä auringonnousun hujakoilla ja mitenkäs paljon me on kalaa silloin saatu? Ei yhtään! Vahingoista ei olla viisastuttu pätkän vertaa, kun joka aamu sinne kuitenkin pyyhälletään ennen aurinkoa.

Tänään sisäinen kello herätti klo 2.30. Joo tiedän, ei ole enää tervettä. Oltiin jäällä ennen viittä ja pelipaikoilla parin kilometrin päässä vähän myöhemmin. Maisema oli niin kaunis, tuijotin ja ihastelin taivasta koko matkan. Uskomaton näky! Maailmassa ei ole kuin muutamia asioita, joita jaksaa tuijottaa loputtomiin: auringonnousu, auringonlasku, takkatuli, kilon ahven…

Olen aina tosi toiveikas kalareissun alussa ja yleensä pikkuhiljaa päivän edetessä unelmat alkavat murentua. Tänäänkin toivonuppi oli kaakossa, mutta sitten Ahti pienillä sievillä sormillaan käänsi toivon kiinni. Mutta ei se mitään, huomenna on uusi päivä ja minun toivo on ehtymätön luonnonvara. Huomiselle on taas kovat odotukset :)

Kallavesi oli tänään mykkä. Uittelin uusia AK-tasureita, joita sain Henriltä Pieksämäeltä testattavaksi. Luotain oli typötyhjä, vaikka olin hyvällä ahvenpaikalla. En saanut näyttöön eloa millään. Kokeilin eri tasureita ja morreja, ei vaikutusta. Laitoin sinisävyisen AK:n uimaan ja pomputtelin sillä muutaman kerran pohjaa.

AK-tasapainot ovat Ari Korpijärven käsialaa

Aloin nostamaan tasuria pohjasta ja oikeasti ihan järkyttävän kokoinen kala tarttui kiinni. Pahoin pelkään, että se oli ahven. Ne kun ovat pohjassa viihtyneet viime aikoina… En tietenkään saanut vastaiskua tehtyä, kun kala tarttui tasuriin aivan pohjasta, edes luotain ei näyttänyt tasuria niin läheltä pohjaa. Sain kalaa nostettua muutaman kymmenen senttiä ja sitten se irtosi. Näin luotaimesta, kun jättiläismäinen viiva painui hitaasti pohjaan. Ei voi olla totta! Siinä olisi ollut mahtava lopetuskala tälle kaudelle. Yritin samaa temppua ties miten monta kertaa uudestaan ja pomputtelin tasurilla pohjaa. Eipä mörköä enää näkynyt.

Kyllä tähän joku poika-ahven vielä rakastuu ;)

Iltapäivän puolella tuli päivän toinen tapahtuma, kun uitin Perzan ahvenmorria, ilman peruketta luonnollisesti. Morrin alle ilmestyi keltainen viiva ja ehdin vain sanomaan, että nyt on iso kala alla, kun kala oli jo kiinni. Tottakai lapsenuskoisena, toivon himmeä kipinä vielä pikkuisen lepattaen, ajattelin nostavani ahventa. Olisihan se jo tärpistä pitänyt arvata, että haukihan se oli. Kyllä muuten tuli reilun kilon kala nopeasti jäälle. Peruketta ei siis ollut, mutta onneksi oli 0.18 nanofiilisiima. Helposti kestää, kunhan ei hampaat katko monofiilipätkää, joka oli pääsiiman ja morrin välissä. Viisi sekuntia myöhemmin kala lötkötti jäällä. Huh, onneksi. Nuo morrit ovat kiven alla. Hauki lähti tällä kertaa mukaan, ehkäpä savuun..

Hei ahmatti, sulla on ruokaa suupielissä!

Sen jälkeen ei enää jaksettu tuijottaa tyhjiä luotaimien näyttöjä, vaan pakattiin ahkiot ja lähdettiin kohti rantaa. Ilmanpaine lupailee hyvää syöntiä huomiselle, mutta eiköhän se jutun juoni puoleen päivään mennessä taas paljastu. Siihen asti uskon sinisilmäisesti isoon ahveneen :)

Etsii, muttei löydä. Sillä teemalla on viimeiset kahdeksan päivää taaperrettu. On kierretty lampea, Kallavettä ja Sotkaa. Tiukassa on ahven.

Sunnuntaina oli mahtava päivä kelien puolesta ja lähdettiin kokeilemaan viime talvista kuhapaikkaa Sotkalta. Sain sieltä pilkkiennätyskuhani reilu vuosi sitten. Paikka on yleensä aika tuskien taipaleen takana, mutta nyt sattui mukavat hankiaiset, joten kuhapaikalle pääsi ilman puolen tunnin umpihangessa rämpimistä.

Matkanvarrella Sotkalle mennessä oli kesäiset tunnelmat

Suunnattiin suoraan hotspotille ja pilkkikaveri vetäisikin melkein heti vajaan 400g ahvenen. Olin jo raapustamassa kalenteriin merkintää, että ‘tänään ahven alkoi vihdoinkin syömään’, mutta tyhjää luotainta syrjäsilmällä tuijottaessani jätin merkinnän tekemättä. Väärä hälytys! Kaloille ei ruoka maistunut enää loppupäivänä ja niinhän siinä kävi, että minulle jäi puhdas nollatulos siltä päivältä.

Kirppishankinta, ehkä maailman paras sellainen ;)

Pilkkikaveri nappasi Sotkalta lähes raidattoman ahvenen

Blogin ja Facebookin kalastusryhmien ansiosta olen tutustunut moniin uusiin ihmisiin. Mikäs sen mukavampaa, kuin höpötellä kalastusjuttuja toisen kalastushöppänän kanssa. Tänään pääsin erään höppänän mukaan Suvakselle :) Jari haki minut aamulla ennen kuutta kyytiin ja lähdettiin aamusyönnille. Elämäni toinen pilkkireissu Suvakselle ja tänään pääsin vähän edemmäksi rannasta kuin viimeksi, koska meillä oli kelkka mukana.

Aamulla kyyti oli kylmää, sillä pakkasta oli viisitoista astetta. Onneksi olin pukeutunut lämpimästi. Päivästä oli tulossa aurinkoinen ja lämpötilakin alkaisi varmasti kohoamaan pikkuhiljaa.

Happosen Sepon uusi vähän pienempi malli testiin, huikeat värit!

Aamun ensimmäinen avanto oli hyvä. Olisin voinut istua siinä koko päivän, sillä luotaimessa oli elämää! Se tuntui niin hyvältä tyhjien näytöntuijotustuokioiden jälkeen. Viivoja nousi tasurille ja olin niin onnellinen jo pelkistä kalahavainnoista.

Tärppejä ei kuitenkaan tullut. Vaihtelin tasureita ja kokeilin muikkua ja kuoretta. Vihdoin yksi kala tärppäsi Taavitsaisen Ismon tekemään kuorekevennettyyn. Jarikin nosti kohta viereiseltä avannolta vajaan 600g ahvenen. Aloin jo melkein kaivelemaan kalenteria ja kynää taskusta. Ihanaa ahvenet, kun teille vihdoin tuli nälkä :) Ottaisitteko vähän kuoretta?

Ismo Taavitsaisen valmistama kevennetty maistui Suvaksen ahvenelle

Ilo oli yllättäen taas ennenaikainen, sillä ahventen syönti loppui kuin seinään, vaikka alku vaikutti niin hyvältä. Päivä oli onneksi vasta alussa. Päätimme vaihtaa paikkaa vähän syvempään. Aamun paikoilla oli 11 metriä vettä ja lähdimme 13-15 metrin montuille. Siellä Jari oli kuulemma nähnyt kaikuluotaimen näytöllä banaaneja jonain aiempana talvena. Selvennyksenä kerrottakoon, että “banaanit” olivat keltaisia ajoahvenkaaria luotaimen näytöllä.

Jari teki minulle merkin paikkaan, jossa voisi olla banaaneja

Ensimmäisellä avannolla vettä oli 12 metriä ja näyttö oli typötyhjä. Ei edes silppua, saati silppua ajavia ahvenia välivedessä. Tiputin Kalapelen muikkukevennetyn muutama metri pohjan yläpuolelle. Ei tapahtunut mitään. Laskin tasuria vielä alaspäin ja jätin paikoilleen. Kohta pohja alkoi elämään ja pohjasta nousi hitaasti viiva kohti. Ei ollut iso, mutta parempi kuin ei mitään. Pidin tasuria paikallaan ja kala tuli kohdalle ja tärppäsi. Olipas ahne tärppi! Kelasin kalan jäälle ja ahven oli syönyt tasurin takakoukusta ihan kunnolla. Harmi, kun enempää ei enää kaloja noussut, vaikka kokeilin samaa taktiikkaa uudestaan. Tuommosia ahmatteja olisi helppo nostella jäälle, pysyisivät ainakin hyvin kiinni.

Nulikka kelpasi raitapaidalle

Päätettiin vaihtaa taas paikkaa vähän matalampaan, noin kympin veteen. Kello oli jo iltapäivän puolella. Jari sai vielä yhden pienen ahvenen, mutta sen jälkeen hiljeni täysin. Minulta loppui juuri sopivasti luotaimesta akkukin, joten oli aika pakata kamppeet ja suunnata rantaan.

Voiko pilkkikeli parempi olla?

Päivän saldona neljä ahventa ja moni olisi tämmöiseen reissuun pettynyt. Minulla oli kuitenkin erittäin hauska ja opettavainen päivä. Jari kertoi mielenkiintoisia kalajuttuja ja vinkkejä, ja kahdeksan tuntia meni kuin siivillä. Pakkanenkin lauhtui aamun lukemista, joten mikäpä oli Suvaksella pilkkiessä. Hieno oli myös kulkupeli, taidan alkaa uskomaan taas joulupukkiin, jos se muistaisi minua ensi jouluna =) Kilttihän minä olen jo valmiiksi :)

Näkeekö muut tässä kuvassa pikkukaloja jahtaavan ajoahvenen? Niin minäkin ;)

Kiitos vielä Jarille huippupäivästä! =)

Pitihän se tänäänkin lähteä pilkille, kun niin hienoa keliä lupasi. Järvet eivät ole nyt kaloja antaneet, joten lähdettiin käväisemään eräällä tutulla lammella ensimmäisen kerran tänä talvena. Säätiedotus näytti samoja lukemia kuin parille edelliselle päivälle (olin läkähtyä eilen!), joten paksu toppatakki sai luvan jäädä kotiin. Viime päivät olen roudannut sitä ahkiossa turhan panttina.

Kello soi puoli viideltä ja kuuden maissa lähdettiin lampea kohti. Sinne on muutama kymmenen kilometriä matkaa, joten jäällä oltiin seitsemän aikaan. Matkalla auton lämpömittari näytti -8C ja pikkuisen alkoi huolestuttamaan, että tuleeko minulle kylmä. Jäällä kävi pieni, mutta erittäin kylmä tuulenvire. Pyysin aurinkoa nousemaan nopeammin. Anna sitä lämpöä nyt! Mikähän ihmeen älynväläys oli jättää talvitakki kotiin maaliskuussa. Hienosti Jaana, nyt kun vielä flunssan iskee..

Minulla ei ollut tänään kaikuluotainta mukana ollenkaan, sillä tuolla lammella kalat tulevat yleensä alle kahdesta metristä. Olihan se vähän orpo olo pilkkiä ilman luotainta, mutta kyllä siihen tottui. Aamun ensimmäinen kala kävi maistelemassa Kalapelen ahvenväritteistä Nulikka-tasuria. Tunsin, kun kala kävi tökkäämässä ja tein vastaiskun. Ei tarttunut. Se tuli uudestaan, enkä vieläkään saanut sitä tarttumaan. Kolmas kerta toden sanoi ja repäisin kunnolla. Nyt oli kiinni ja aloin nostamaan kalaa jäälle. Siimaa ei ollut kuin reilu metri, joten tottakai tasuri jäi jonnekin avannon reunaan kiinni. Siinä se kala köllötti avannossa ja olin varma, että se karkaa, kun alan irroittamaan tasuria. No onneksi pysyi sittenkin kiinni. Talven tähän mennessä isoin ahven oli jäällä, mahtava fiilis!

Ahven oli tarttunut suun ulkopuolelta kiinni, mutta pääasia, että oli tarttunut :)

Avanto hiljeni tuon körmyn jälkeen eikä lähiavannoiltakaan tullut enää kuin pienempää kalaa morrilla. Silloin tällöin joku filekala nousi jostain päin, mutta ei mitään isompia. Yhdentoista aikaan yhdelle seurueesta tuli taas isompi kala, samaa kokoluokkaa kuin minun aamun ensimmäinen. Sitten pilkittiin taas muutama tunti tyhjää ja päivän viimeinen, sekin suunnilleen kahden aiemman körmyn kanssa samankokoinen, nousi puoli kahdelta. Parvi kierteli lammella ja ei sen perässä olisi pysynyt, joten odottamalla saattoi aina yksittäisiä kaloja saada nousemaan.

Lammella on kuulemma toiminut superhyvin pieni (5cm) kromimuikkutasuri ja ihmettelin, että jännä juttu, kun muikkuväri toimii, vaikkei muikkua ole ravintokalana. Selvisi sitten sekin mysteeri iltapäivällä, kun kairatessa jäälle ilmestyi kymmenpiikki. Sehän näytti täysin samalle, kuin pieni tasuri. Ja tänään tärppejä tuli myös jäänkannen alta. Ihmekö tuo, kun kymmenpiikkejä tulee kairatessa jään alta jäälle.

*Tahtoo tämänvärisen tasurin*

Mukava, mutta kylmä päivä takana. Jouduin lainaamaan pilkkikaverin karvahattuakin, etten olisi täysin jäätynyt. Vahingosta viisastuneena seuraavalle reissulle lähden takki päällä. Tämä päivä loi taas vähän toivoa tähän harrastukseen, eilen olin aika allapäin kalattomuudesta :)

Jekkosen perheen top 3

Mummolan reissu heitetty ja tulipas siinä samalla käväistyä myös Sonkarilla. Ihme on näköjään tapahtunut, sillä löysin ahvenia! Niin ihana tunne :)

Ihana tunne oli myös mummolassa odottaneet terveiset Kortelaisen Raijalta Suonenjoelta. Olin saanut upeita kynsikkäitä ja vielä kolmet kappaleet. Kahdet olivat perinteisempää mallia ja kolmannet oikein luxus-kynsikkäät, jotka ovat tosi mukavat kädessä. Tänään pidin niitä koko päivän ja eipä takertuneet koukut kertaakaan ja kalojen irroituskin sujui ilman sotkuja. Kiitos Raija, näille on käyttöä! :)

Kyllä nyt kelpaa esitellä räpylöitä =)

Tänä aamuna kello oli soimassa viideltä, mutta sisäinen kello pirisi alitajunnassa jo neljältä, joten ylös se oli pompattava. Hirmuinen kytö jäälle! Syötiin aamupala ja lähdettiin kohti Sonkaria. Edellisenä iltana papan kertomat kalajutut hänen lapsuutensa ajoilta pyörivät mielessä. Valtavia körmyniskoja railosta.. Kilon ahvenet olivat normikauraa. Ja onhan tuolta Sonkarista yli kahdenkin kilon ahven noussut, joten pistin päivälle kerrasta vähän haastavamman tavoitteen: kahden kilon ahven :)

Lampsittiin jäälle kuuden jälkeen ja olin saanut etukäteen vinkkejä kalapaikoista, joten suunnattiin suoraan niille. Kiltit kalamiehet olivat ajaneet kelkoilla väylän suoraan kohdespoteille, joten aamu alkoi helposti ilman hikipisaroita. Liikkuminen oli vaivatonta moottorikelkan urissa, mutta muualla taas oli jonkun verran loskaa lumen alla.

Melko valoisaa on jo kuudelta aamulla

Luotaimessa oli rauhallista, tasuri heilui ihan yksikseen vedessä. Vaihtelin vieheitä ja epäilin päivästä tulevan kalattoman, sillä edes Kalarosvo ei aiheuttanut mitään reaktioita kaloissa. Kävin tasureita läpi ja uittelin useampia. Ei ketään missään.

Jäällä oli kuitenkin vilkkaampaa, kuin jään alla ja pari hiihtäjää lähestyi meitä. Toinen heistä oli serkkuni, joka oli aiempina päivinä käynyt Sonkarilla kalassa ja saanut mukavia saaliita. Ahventen mahoissa oli kuulemma ollut muikkua. Sen jälkeen pari aivosolua raksutti ja valitsin tasurirasiasta Kalapelen Nulikka-kevennetyn muikkuvärissä. Meidän omilla kalapaikoilla muikkuväri toimii harvoin ja mieluummin kalat tärppivät kuoreeseen tai ahveneen.

Nulikka oli siis jäänyt omilla vesillä vähälle uitolle, joten nyt se pääsi kunnon töihin. Olin heilutellut koko aamun tasureita tuloksetta, mutta kun Nulikka pääsi avantoon, kalat hullaantuivat. Viivoja sinkoili pohjasta ylöspäin ja minä olin paratiisissa. Pian ensimmäinen ahven nousi jäälle ja meinasin jo tosissaan alkaa soittamaan mummolle siitä traktorista…

Pitkästä aikaa viivoja näkyvissä, tykkään!

Kalapelen Nulikka kevennetty tasapainopilkki 8,5cm/15g

Ilo loppui lyhyeen, kalat nimittäin kyllästyivät Nulikkaan sen yhden tärpin jälkeen. Positiivista kuitenkin oli se, että olin löytänyt päivän ottipelin. Jatkoin matkaa kuuden metrin penkalta vähän syvempään. Tein parin tunnin turhan lenkin kierrellen kympin ja vitosen välimaastoa. En löytänyt kaloja muualta, joten aamun avanto kutsui. Sinne jäi aamulla useampia viivoja alle.

Aamun avannon savuahven :)

Kun pääsin “kuumalle” avannolle takaisin, pistin Nulikan estradille. No sieltähän se lauma taas saapui, viivoja viivojen perään! Kalat kyllä nousivat hyvin, mutta eivät meinanneet tärpätä millään. Pidin tasuria paikallaan, ei toiminut, vaan kalat suuntasivat pohjaan. Tein uittoliikettä, ei toiminut vaan sama reaktio. Värisytin, tärisytin ja nostin. No se oli ainoa liike, joka toimi. Välillä. Ihmeellistä, mutta ensin kalat olivat hurjina, että minä minä minä! Kaikki halusivat minun tasurin. Ja viiden sekunnin päästä kukaan ei halunnut sitä. Ehdin saamaan aina yhden tärpin tasurille nousevasta parvesta ja sen jälkeen kalat kyllästyivät.

Jaana was here

Kaloja tuli ehkä yksi puolessa tunnissa ja jouduin tosissaan tekemään hommia ja taikatemppuja niidenkin eteen. Nostin tasurin välillä avannosta pois ja kun taas laskin sen takaisin, melkein kuulin kalojen kinastelun: minä minä minä! Kaikki hyökkäsivät tärppäämään. Välillä pysyi kiinni, välillä söi huti.

Seitsemän oikein

Kalat olivat koko ajan lähistöllä ja vain Nulikka sai ne irtoamaan pohjasta. Myös pohjassa pomputtelu ja muutaman metrin nosto sieltä sai kalat lähtemään perään. Ne saivat välillä aina jonkun ärsykkeen, sillä yksikin kala hotkaisi peräkoukun. Yleensä ahvenet ovat olleet alakoukussa..

Tänään Nulikka oli ahventen suurinta herkkua

Iltapäivällä näin vielä serkun kaverinsa kanssa ja heillekin oli noussut useampia filekaloja. Ehkä he olivat lukeneet minun monista tyhjistä reissusta ja säälistä lahjoittivat kalansa minulle :) No kyllä kelpasi ja savukala maistui jo suussa. Kiitos Janne ja kaveri! :)

Päivä oli ihan huippu vaikkei kaloja loppujen lopuksi montaa tullutkaan. Koko päivänä ei tarvinnut laittaa edes takkia päälle, kun keli oli niin lauha. Aurinko pilkahti välillä pilven raosta ja mietin, että miksei aina voisi olla maaliskuu… Täydelliset pilkkikelit ja mikä parasta, kala taitaa alkaa syömään ;) Pikkuisen jäätiin vielä tavoitteesta, mutta ehkä ensi kerralla! :)

Sonkari, nyt jo ikävä…