Ihan huikea viikonloppu takana, sillä lempikalani ahven oli aktivoitunut ja hyvin nälkäinen =) Löydettiin kahdelta eri järveltä syövää ahventa, vaikka vielä viikko sitten tilanne näytti epätoivoiselta. Tiesin kuitenkin, että syksyinen ahvenen jigauksen kulta-aika oli tulossa ja tuloksista päätellen taidamme elää sitä kulta-aikaa juuri nyt ☺️

Tänä kesänä vesisateet ovat osanneet kiertää viikonloput melko hyvin ja ei taida olla kuin kaksi reissua koko kesän aikana, kun olemme jääneet sateen alle. Eli hyvin harvinaislaatuinen kesä siinä suhteessa! Ja erikoista oli myös se, että kertaakaan koko kesän aikana en tarvinnut kalareissulla pilkkihaalaria, kun taas edellisenä kesänä jouduin kalastamaan useinkin pilkkihaalari päällä.

Lauantaiaamu oli sateinen ja koska sadealue oli menossa ohi puoleen päivään mennessä, päätettiin siirtää kalaan lähtöä hieman. Hirviselällä on joitain mansikkapaikkoja, jotka kiinnostivat muutaman viikon tauon jälkeen, joten heti sateen loputtua Alutroll kaasutti kohti Hirviselkää.

Eipä aikaakaan, kun suu kääntyi hymyyn. Niin hirveästi ahvenia, että en taas muista olenko milloin viimeksi nähnyt sellaisia ahvenmattoja, vai olenko koskaan. Kalaa vaan riitti ja riitti, kun veneellä luotasi paikkoja. Tai oikeastaan me oltiin vain yhdellä kalapaikalla, koska heti ensimmäinen “patti” alkoi piirtämään niin hirveästi aktiivista kalaa. Meidän ei tarvinnut vaihtaa paikkaa koko päivänä ja koko sen viisi tuntia, mitä me kalapaikalla oltiin, ahven söi.

Ahvenmatto

Tuplatärppejä tuplatärppien perään

Kalapaikka oli iso ja selkeästi siinä oli ahvenilla ja kuhilla omat puolensa. Käytiin välillä siellä kuhien puolella ja myös kuhat olivat hyvällä purulla. Saatiin useita mittakaloja isoimpien ollessa 53cm ja tuntui ihan uskomattomalta, että viikko sitten tilanne oli se, että emme löytäneet kuin alamittakaloja. Lauantaina vapautimme kaikki kuhat, sillä haaveena oli ahvenkeitto ?

“Ahvenpuolella” kalaa tuli oikeastaan joka heitolla, mutta parin kolmen tunnin jälkeen kalat eivät olleet enää ihan niin ahneita. Jännä ilmiö, että alkuun jigit olivat jigipäätä myöten ahventen suussa ja piti pihtien kanssa irroittaa koukut, mutta iltaa kohti jigit eivät olleet enää niin syvällä.

Enää ei jigi uponnut ihan kitusiin asti, tässä vaiheessa syönti oli kestänyt reilut kaksi tuntia

Koskaan aiemmin en ole noin selkeästi huomannut syönnin hiipumista. Voihan se olla, että asia ei loppujen lopuksi edes liity syönnin hiljenemiseen, mutta joka tapauksessa mitä lähemmäs iltaa kohti mentiin, sitä vähemmän jigi enää oli kalan suussa.

Myös ahvenen vertikaalijgaus oli tehokasta ja siinä toimi sama jigi, kuin heitellessäkin

Lauantaina parhaiten toimi Lunker Cityn 7cm Swimfish värissä Arkansas Shiner, joka on kyllä ihan ykkösväri Kallavedelle. Se on toiminut joka kesä. Yksi ahven sylkäisi suustaan kuoreen ja koko täsmäsi Lunkerin jigiin ☺️

Uusi jigi ei kauan ahventen ja kuhien käsittelyssä kestänyt, kun se oli jo järsitty pilalle

Meillä oli eväänä banaaneja ja jos banaanit muka vaikuttavat kalan syöntiin heikentävästi, niin mietin vaan, että minkähänlainen saalis olisi ollut ilman banaaneja?

Tästä lähtien aina evääksi banaaneja =)

Otettiin vaan isoimmat ahvenet mukaan

Päivä oli ihan huippu ja olin tosi iloinen, että löydettiin ruokakalat. Ahvenilla oli mahassa kuoretta ja selkeästi niillä oli/on syöntipiikki päällä. Yhden ahvenen mahasta löytyi seitsemän kuoretta!

Kotia kohti

Sunnuntaiaamuna kalapaikka oli vähän auki ja pähkäiltiin Unnukan ja Suvasveden välillä, mutta koska lauantaina saatiin niin hyvät ruokakalat ja Unnukalta taas emme ole koskaan löytäneet puolta kiloa suurempia ahvenia, päätettiin lähteä kalaan Suvakselle ”kaikki tai ei mitään”-teemalla. Suvasvesi voisi antaa jopa ennätysahvenen palasten loksahtaessa kohdilleen, vaikka tähän asti se onkin aina antanut meille sen ”ei mitään”.

Pakattiin banaanit eväslaukkuun ja lähdettiin matkaan ? Jos ne keltaiset pötkylät toivat hyvää onnea lauantaina, ehkä ne yllättävät meidät myös sunnuntaina.

Enonniemen kalasatama on kapean hiekkatien päässä

Oltiin rannassa puoli yhdeksältä ja onneksi keli oli pilvinen, sillä Suvas on niin kirkasvetinen. Siellä ahven on aina melko syvässä, (jos verrataan esimerkiksi Kallaveteen), ja aurinkoisella kelillä kala painuu entistä syvempään. No nyt tuo edellinen lause kuulosti siltä, että olisin muka joskus saanut Suvakselta enemmänkin kaloja. En ole. Olen siis vain kuullut huhuja, että kalat ovat siellä melko syvässä =) Mutta järveä voisi verrata Puruveteen, sielläkin ahven viihtyy syvässä.

Huippu kalakeli

Sain blogin lukijalta paikkavinkin, että minne päin kannattaisi suunnata ison ahvenen perässä. Kalapaikka oli meille ihan uutta aluetta ja koskaan ennen emme olleet siellä käyneet. Kun olin etsinyt kalaa pari tuntia, sanoin Juhalle, että en tule tänne enää ikinä =D Kyllähän minä jo aamulla tiesin, että päivästä tulee vaikea, mutta silti halusin sinne pelaamaan upporikasta tai rutiköyhää.

Juha näki parin sadan metrin päässä lokkeja, jotka hakivat pinnasta pikkukalaa. Katsoin syvyyskäyriä ja lokkien alla oli vähintään 20 metriä vettä. Paikka kiinnosti ja ajoin lokkeja kohti hiljaa miettien, että lähdenkö katsomaan olisiko siellä ahven ajolla.

Ennen kuin ehdin tekemään päätöstä, huomasin, että luotaimen näyttöön alkoi piirtymään kaaria väliveteen. Mitähän nuo ovat, aika kirkkaita ja hyvännäköisiä ”banaaneja”. Äkkiä Motorguide alas ja napista taivasankkuri päälle. Kokeillaan mikä on homman nimi!

Ja se alkoi heti, ilotulitus nimittäin! Ihan hurjia tärppejä ja karkuutuksia ja onneksi myös ylös asti tulleita ahvenia. Tulin ihan hulluksi siinä hetkessä. Päivittelin vaan koko ajan, että voiko tämä olla totta! Ahvenet olivat niin hurjalla purulla, että ei olla koskaan ennen oltu sellaisessa tilanteessa ja sitä kalaa oli ihan järkyttävästi, pohjasta pintaan 11 metriä!

Meillä oli todella hyvät ja terävät Mr. Manun jigipäät käytössä, mutta silti tosi suuri osa kaloista irtosi heti tärpin jälkeen. Jotenkin kalat imaisivat jigin suuhunsa ja sylkäisivät välittömästi sen pois, ennen kuin itse edes ehti tuntea vavassa mitään. Tosi moni vastaisku tuli siksi myöhässä. Saatiin kaikki kalat vertsulla ja ei siinä tilanteessa malttanut jigiä heittääkään, kuin pari kertaa. Kalat olivat niin tarkasti juuri veneen alla, että ehkä siksi heittämällä ei tullutkaan mitään.

Tässä kuvassa oltiin juuri saavuttu paikalle, heti kun näyttöön alkoi piirtymään kalaa niin ne myös tärppivät jigiin (huomaa onnenbanaani pulpetilla =D)

Jippii, tämä hetki oli uskomaton!

Ja vaikka kalat olivat niin hurjina, niille ei kelvannut mikään muu kuin Savage Gearin Bleak Paddle Tail sekä Real Tail. Niissä toimi kaikki kolme kokoa eli 8cm, 10cm ja 13cm. Kokeilin esimerkiksi Lunkerin ”Kallavesiväriä” ja siitä 11 metrin matosta en saanut siihen jigiin hipaisuakaan, mikä on ihan todella outoa.

Monesti olen kovassa ahvenensyönnissä saanut useammatkin jigit toimimaan, mutta ehkä ahvenet näkivät Suvaksen kirkkaassa vedessä, että feikkikalaa ei kannata syödä. Savagen salakka meni niihin kuitenkin täydestä ☺️

Muita jigejä oli turha uitella, vain nämä Savaget toimivat

Olin niin onnellinen, kun kerrankin me löydettiin oikea ajoahvenparvi ja olin myös onnellinen keulasähkömoottorista, jonka ansiosta me päästiin kalojen päälle. En voi edes kuvitella naruankkurin kanssa säätämistä tuossa syvyydessä, ei vaan olisi onnistunut. Tuuli ja aallokkokin olivat suht kovat. Eli kun kala löytyi, siinä piti toimia heti ja ankkuroitua kalojen päälle, siten saatiin pidettyä parvi meidän alla.

Minulla päivän isoin ahven oli 36cm

Vaikka tilanne oli uskomattoman ihana, kuului Suvaksen selällä myös muutama kirosana. Juha karkuutti ison ahvenen ja hänen saama 38cm ahven ei ollut läheskään niin suuri, kuin karkuutettu kala. Ja minulta karkasi myös varmasti elämäni suurin ahven. En yleensä jossittele ja kalastus on sellaista, että karkuutuksia tulee, mutta sen harvan kerran kun sattuu tuollaisen parven päälle, niin olisihan se jättiahven voinut veneessä käväistä. Se ahven oli oikeasti iso.

Päivän isoin ahven oli Juhan saama 38cm

Ahvenet söivät ihan pinnasta asti muikkua ja veneen viereltä kuului läts, läts, läts, kun pikkukalat pomppivat pinnassa. Hurja syönti kesti puoli tuntia, jonka jälkeen tilanne rauhottui. Meillä oli kymmenkunta hyvää ahventa bracketissa ja kiittelin mielessäni Erkkiä paikkavinkistä.

Bracket toimii hyvin sumppuna

Ajoparvihan voi olla missä vain ja nyt kävi hyvä tuuri, että tuon kokoisella järvellä satuin ajamaan sen parven yli. Tilanne oli varmasti yksi meidän ahvenenkalastushistorian parhaista hetkistä. Löydettiin päivän aikana vielä toinenkin ahvenparvi, mutta se oli huomattavasti pienempi ja kalojen keskikokokin oli siinä paljon pienempää.

Isolla selällä pienehkötkin aallot keikuttivat venettä kovasti

Vaikka lopputulos oli tällä kertaa tosi onnistunut, niin silti päivä oli suurimmaksi osaksi hankala ja vaikea. Päivän aikana kala söi yhteensä vain tunnin, joten seitsemän tuntia etsin kalaa tyhjää luotainta tuijottaen. Suvasvesi on tosi haastava järvi, joka varmasti koettelee kalastajia usein. Joskus se kuitenkin saattaa vähän raottaa salaisuuksiaan ja silloin kannattaa olla pelipaikoilla.

Tyhjää.

Savage Gearin jigin toimivuudelle selvisi syy illalla kaloja peratessa. Ahvenien mahasta löytyi sekä hieman yli 10cm muikkua että vähän pienempää. Ahneimmallla ahvenella oli seitsemän muikkua mahassa, joten tästä voimme vetää johtopäätöksen, että Kallaveden ja Suvaksen ahvenet ovat yhtä nälkäisiä ja ahvenen mahalaukun tilavuus on seitsemän kalaa ?

Kiitos Suvasvesi <3

Viikko sitten valitin, kun ei ruokakaloja löytynyt. No, joskus se valittaminen näköjään kannattaa, sillä tämä viikko syödään kalaa! 

Viime viikon lopulla ukkoset piinasivat Suomea, mutta onneksi ne rauhoittuivat viikonlopun ajaksi. Meillä olisi ollut mahdollisuus kalastaa ja ”saareilla” koko viikonloppu ja jos säät olisivat sallineet, olisimme köllötelleet riippumatoissa perjantaista sunnuntaihin, toki välissä hieman myös kalastelleet. Perjantaina seurasimme sääennusteita vähän väliä ja toivoimme, että ukkosia ei olisi tullut Kuopioon asti, mutta toivo oli turha ja ukkoset ja sateet kiusasivat meitä koko perjantain.

Perjantaina ei kalastettu tästä syystä (kuvakaappaus: ilmatieteenlaitos.fi)

Meidän saarireissua oli pakko siirtää yhdellä päivällä ja onneksi lauantai vaikutti paremmalta sään suhteen. Ei se vesisade haittaisi, mutta ukkonen on pelottava, varsinkin jos se tulee pikavauhtia päälle, kun olet keskellä järven selkää kalastamassa. Mieluummin olen ukkosen kanssa ylivarovainen ja siksi netin ukkos- ja sadetutkat ovatkin tulleet tutuiksi. 

Heräsin lauantaiaamuna puoli viideltä ja ensimmäinen katsaus netin sääennusteeseen ei näyttänyt hyvältä. Ilmatieteenlaitos antoi Kuopioon joka tunnille ukkosvaroituksen, vaikka sadealueita tai ukkosrintamia ei kartalla näkynyt. Myöskään ikkunasta katsottuna keli ei näyttänyt pahalta, mutta tottakai sää on aina arvaamaton, muutoksia voi tulla nopeasti.

Valmistauduttiin pikkuhiljaa reissuun ja pakkailtiin kamppeita ja eväitä. Tunnit kuluivat ja myös ennusteet muuttuivat koko ajan parempaan suuntaan. Ehkäpä sitä uskaltaa lähteä ja pääseehän sieltä järveltä aina pois, saareen ei kannata mennä yöksi, jos raju ukkonen tulee päälle. 

Lähdettiin kotoa yhdeksän maissa ja suunnattiin Sotkanniemeen. Ja ei, en todellakaan ollut menossa Sotkalle kalaan, sillä sieltä minulla ei ole varmaan viimeiseen pariin vuoteen mitään kummoisia kokemuksia. Määränpäänä oli Koirus, joka on Sotkan eteläpuolella. 

Laskettiin vene Sotkanniemestä

Lähdettiin kohti Koirusta, mutta pysähdyttiin kuitenkin matkan varrella pariin paikkaan kokeilemaan Sotkan antia. Emme ole varmaan koskaan oikein saaneet sieltä kesäaikaan ahvenia ja talvellakin hyvin harvoin.

Lauantaiaamun sää näytti näin epävakaiselta

Ihme oli suuri, kun löysimme muutamia raitapaitoja ja vielä ihan hyvän kokoisia. Juuri sen kerran, kun ei voi ottaa ”savuahvenia” mukaan, niin silloin Ahti antaa niitä. Jouduimme vapauttamaan kaikki kalat, sillä ruokakaloja pystyisimme ottamaan vasta seuraavana päivänä kotimatkalla, mikäli Ahtiherra niitä silloin suo. 

Jos tämmöisiä saisi Sotkalta vähän useammin..

Sotkalta löytyi myös tämä, kuka tunnistaa omakseen? =)

Matka jatkui Koirukselle ja siellä testailimme viime kesänä löytämiämme paikkoja. Muutaman tunnin saldona oli kuhia ja pieniä ahvenia. Moni on nyt kertonut saaneensa ahvenia tosi matalista paikoista, jopa puolesta metristä, ja päätimme itsekin kokeilla erästä matalaa karikkoa. Ja todentotta, paikka oli täynnä ahvenia. Mutta! Ahvenet olivat tosi pieniä, suurimmat ehkä vain 200g. 

Tältä alueelta löytyi ahvenia

Oli kuitenkin tosi erikoista kalastaa niin matalassa, sillä joka kerta kun heitti kohti karikkoa ja sai kalan tarttumaan siiman päähän, niin kelatessa koko parvi seurasi siiman päässä kiinni olevaa kalaa. Oli kyllä hienoa nähdä, kun veneen vierus vilisi raitapaitoja. Tuota se näköjään tarkoittaa, että ahven on parvikala. Kaveria ei jätetä ? Kalat myös tärppivät jigiin ihan pinnasta, kun laski jigin veneen viereltä pinnan alle. 

Rantamäen Manun tekemät pienet jigipäät ovat tosi hyviä ja teräviä, ahven ei varmasti pääse karkaamaan

Emme jaksaneet kalastaa sinttejä kauan, vaan jatkoimme matkaa. Lähes joka ikinen patti oli täynnä kalaa ja ”valitettavasti” ne olivat kuhia. No onhan kuhiakin kiva kalastaa ja ai että se on myös hyvä ruokakala, mutta hieman aina välillä turhauttaa, kun ajat kymmenen kalapaikkaa läpi ja kaikissa on kuhaa. Ahven on kuitenkin aina minulle se ykköskala, niin siiman päässä kuin lautasellakin ☺️

Iltapäivällä alkoi kuulua jyrinää. Minä en sitä järvellä ollessani kauan kuuntele, joten halusin lähteä heti saareen karkuun. Katsoin nopeasti ukkos- ja sadetutkat ja onneksi ukkosrintama oli pieni. Näytti siltä, että se voisi hyvällä tuurilla jopa mennä pohjoispuolelta ohi. 

Oltiin valittu yöpaikaksi Hupunsaaret ja koska olimme lähes saaren vieressä jo valmiiksi, saareen oli lyhyt matka ajaa. Mentiin pystyttämään leiri ja toivottiin, että ehditään viritellä tarppikankaat ennen sadetta.

Olisikohan se tällä kertaa viiden minuutin homma?

Taivaalla näkyi tummia pilviä ja vähän väliä kuului jyrinää. Yhtään salamaa en onneksi nähnyt. Hupunsaaressa oli tosi paljon täydellisen paksuisia puita, joten leiripaikka löytyi hetkessä. Myös leirin pystytys onnistui nopeasti ja minun silmään leiri näytti melkein ammattiretkeilijän tekemältä ? Olin tosi tyytyväinen ja pitihän sitä riippumattoa myös käydä testaamassa ja samalla lepuuttaa hetki jalkoja. Järvellekään kun ei ukkosen vuoksi vielä päässyt takaisin.

Eihän tätä henno ikinä purkaa?

Pieni tauko oli oikein mukava juttu ja ukkonenkin meni lopulta onneksi ohi kastelematta meitä. Päätettiin tehdä vähän evästä meidän ”retkikeittiössä” ennen järvelle suuntaamista. 

Ostin trangian riippumattoretkiä varten ja nyt ruokien valmistus onnistuu missä saaressa vain, vaikka ei olisi nuotiopaikkaa, eikä metsäpalovaroituksistakaan tarvitse enää huolehtia. Aamukahvit on turvattu ?

En ole koskaan tehnyt retkikeittimellä ruokaa ja yllättyin, kuinka helppoa ja nopeaa se on. Hyvä ostos!

Nautiskeltiin päivällinen mättäällä istuen mahtavia maisemia katsellen. Huippua ?

Kello oli kuusi ja auringonlaskuun oli vielä useampi tunti aikaa. Lähdimme takaisin järvelle etsimään ahvenia ja oikeastaan oli ihan hyvä, että leiri oli nyt pystyssä, sillä pääsemme kalasta tullessa suoraan pötköttämään.

Ahvenet olivat tiukassa. Kuhaa löytyi taas kaikkialta, mutta vasta illalla kahdeksan jälkeen löysimme ensimmäiset ahvenet. Ne löytyivät kivikon seasta matalasta, joten kyllä nyt viikonlopun perusteella vaikuttaa siltä, että viiden metrin (tai vielä syvemmiltä) selkäpateilta on turha etsiä ahvenia tällä hetkellä. Ahven oli illalla ihan pinnassa ja niitä oli hankala saada jigillä. Kevyellä jigipäällä nopeasti kelaten muutamia kuitenkin tuli saaliiksi.

Kuhaa olisi kyllä ollut…

Koiruksella kuhan keskikoko on parempaa kuin Kallavedellä, vaikka alamittojakin veneessä kävi

Aurinko alkoi painumaan horisonttiin ja minun mielessä pyöri se maailman ihanin nukkumapesä. Aina jos edes miettii riippumattoa, alkaa automaattisesti haukotuttamaan. Oli pakko pakata vavat ja jigit, ja lähteä kohti Hupunsaaria, ennen kuin valot sammuu. 

Hyvää yötä!

Yöksi ei ollut luvassa sateita ja lämpötilakaan ei ollut laskemassa kovin alas. Kömmittiin aika pian omiin pussukoihin, koska oltiin herätty aamulla niin hyvissä ajoin. Nukkumatti tuli melkein heti ja nukuin yhden heräämisen taktiikalla aamun asti. Aamuyöllä kolmen jälkeen käytin silmiä auki ja oli pakko ottaa yksi valokuva taivaanrannasta, mutta sen jälkeen taas simahdin välittömästi ja nukuin yli kuuteen. 

Huomenta Suomi :)

Yöunet olivat tosi hyvät, parhaat mitä koko kesän reissuilla. Ilma oli jotenkin erikoisen raikas eikä itikan itikkaa ollut inisemässä korvan juuressa. Yöllä ei ollut kuuma eikä kylmä, vaan juuri sopiva. Suosittelen jokaista joskus nukkumaan yhden yön metsässä riippumatossa, sillä sitä ei vaan voi sanoin kuvailla, että kuinka hyvät unet siinä saa. Minusta tuntuu, että ihminen on luotu nukkumaan riippumatossa ☺️

Olen niin iloinen, että löysin tämän(kin) harrastuksen ja voin kesäaikaan yhdistää kaksi maailman mukavinta asiaa, eli kalastuksen ja riippumattoretkeilyn. Ja kukapa tietää, vaikka minä joskus törötän tuossa pussukassa talvipakkasessakin, silloin vaan tarvitsee vähän paremmat varusteet ?

Aamu oli lämmin ja kaunis. Tehtiin trangiassa vähän evästä, sekä keitettiin aamukahvit. Sen jälkeen oli edessä leirin purku ja loppujen lopuksi tarppikatokset olivat olleet vähän turhat, kun koko aikana ei satanut pisaraakaan vettä, mutta kaikkihan tietävät karman lain. Jos katoksia ei olisi laitettu, niin Hupunsaariin olisi iskenyt vuosisadan kovin vesisade, eli parempi näin päin. 

Tässä kuvassa vaan on kaikki; tunnelma, miljöö ja tottakai tuo aamukahvi =D

Majan purkuun

Tämmöinen pökäle on riippumattohässäkkä (sisällä myös makuupussi), ja tämä paketti sullotaan sitten lopuksi säilytyspussiin =)

Pakattiin tavarat veneeseen ja lähdettiin kohti ensimmäisiä kalapaikkoja. Tarkoitus oli ottaa ruokakuhia mukaan, mikäli niitä saisimme ja olin 99,9% varma, että mittakuhia tulisi. Edellisenä päivänä veneessä kävi kymmeniä kuhia ja suurimmat olivat yli 50cm. Luotto patteihin oli kova ?

Saareen oli helppo ajaa keulasähkömoottorin avulla, ei tarvinnut pelätä matalassa, että perämoottori osuu pohjaan tai kiveen

Ensimmäisellä patilla tuulenpuoleinen penkka oli ihan täynnä kalaa. Laitettiin GoPro pyörimään ja alettiin nostelemaan kalaa veneeseen. Joka heitolla tärppäili tai oli kala kiinni. Ihan uskomatonta ja kalojen keskikokokin oli yllättävän hyvää, isoin kuha oli 55cm. 

Kukaan ei voi olla saamatta kuhaa tästä

Koko pitkä penkka oli täynnä kalaa

Otettiin viisi kuhaa mukaan ja sen jälkeen lähdettiin etsimään ahvenia, sillä lisäksi myös savuahvenet maistuisivat. Jos Koirukselta ei ahventa löytyisi, viimeinen oljenkorsi olisi kokeilla Sotkan edellisen päivän paikka, josta saimme isompaa ahventa. Mutta se siis oli vasta kotimatkan suunnitelma.

Juha sai päivän isoimman kuhan, 55cm, tämä kala oli C&R

Ollaan tänä kesänä ihmetelty kuhien määrää järvissä. Eihän me joka kerta ruokakuhia saada, mutta tosi monella reissulla kumminkin. Kuhaa on ollut kalapaikoilla aina ihan hirvittäviä määriä. En muista edellisiltä kesiltä, että luotain olisi koskaan piirtänyt noin suuria parvia, mutta kaipa niitä sitten on ennenkin ollut, minä en vaan välttämättä ole löytänyt niitä.

Iltapäivällä oltiin erään saaren penkassa taivasankkurissa, kun kuhaparven seasta pölähti muutama iso aktiivinen ahven luotaimen näyttöön ja yksi niistä tärppäsi. Pulpettiin kiinnitetty GoPro tallensi koko ajan reissun tapahtumia ja myös sen, kun 36cm nätti raitapaita nousi veneeseen. Loput parvesta hävisi yhtä nopeasti kuin olivat tulleetkin, mutta ainakin yksi hieno kala saatiin videolle.

36cm nätti raitapaita C&R

Sen jälkeen ajelin aluetta ympäriinsä ja yritin tunnistaa kuhien seasta ahvenen muotoisia pallukoita, mutta eihän siitä mitään tullut. Kaikki kalanäytöt näyttivät samalta. Jonkun ajan päästä huomasin, että veden pinta ”elää” varmaan 200 neliön alueella. Tarkemmin katsottuna tajusin, että pikkukalat uivat hädissään pintaan ja vedenpinta näytti sille, että se kiehuu. Pintasyöntihän siinä oli käynnissä ja kerrankin oltiin ennen lokkeja paikalla ?

Viikonloppuna parhaiten toimi luottojigi eli Savage Gearin Bleak Real Tail parissa eri koossa, ehkäpä kuvassa oleva kalan oksentama muikku on yksi syy toimivuuteen =D

Aloin heitellä kiehuviin kohtiin ja ahvenet tärppivät jigiin ihan pinnasta. Harmi, kun mitään isompaa ei siiman päähän tarttunut, vaan aina joku supernopea sintti ehti jigiin ensimmäisenä. Kai siellä parempaakin kalaa olisi seassa ollut, kun niiltä main tuli se 36 senttinen ahvenkin.

Pintasyönti kesti ehkä 20 minuuttia, jonka jälkeen vedenpinta rauhoittui eikä jigiin tullut enää tärppejä. Harmi, kun videolle ei saatu mitään jättejä näytille. Päätettiin lähteä Sotkan puolelle tsekkaamaan Sotkan ahvenpaikat, kun kellokin alkoi olla jo aika paljon. 

Sotka oli hiljentynyt. Sieltä ei löytynyt enää ensimmäistäkään ahventa ja tyhjää luotainta tuijottaessa tuli vanhat, vaikeat ajat mieleen. Ihan kuin olisin kokenut tämän joskus ennenkin ja ihan kuin olisin joskus vannonut, että tänne en tule enää ikinä. Mitä minä täällä teen? Kaasutin rantaan.

Heippa Sotka!

Kotona alettiin sormet syyhyten katsomaan GoPron tallenteita ja kerrankin olisi hyvää matskua ja ”todistusaineistoa” kunnon kuhansyönnistä. Ja bonuksena vielä se 36cm ahven. 

Aijaa. Muistikortti viallinen eikä yksikään videoklippi toimi. On tää hianoo ?

No pääasia, että viikonloppu on tallennettu oman pääkopan kovalevylle ja todistusaineistona toimii kymmenen kuhafilettä jääkaapissa. Tällä viikolla omegavarastot täyttyy ?

Luulin joskus viime kesänä, että maailmankirjat olivat sekaisin, kun löysin paljon nälkäisiä kaloja. Nyt jälkikäteen ajateltuna eivät ne silloin sekaisin olleet, vaan melko järjestyksessä, sillä vasta viime lauantaina ne olivat sekaisin. Ja minä olen nyt sekaisin myös, sillä pääsin kokemaan unelmien ahvenensyönnin. Olen vieläkin ihan täpinöissäni, kun ajattelenkaan sitä päivää ?

Me laitettiin viikko sitten veneeseen Motorguiden keulasähkömoottori. ”Uhosin” leikilläni, että keuliksen kanssa alkaa ahvenia tulemaan eivätkä kalat pääse minua enää karkuun. En olisi ikinä uskonut, että ensimmäinen kalareissu keulasähkömoottorin kanssa täyttää kaikki odotukset ja haaveet, tai eihän tuollaisesta kalareissusta osannut edes unelmoida. Ihmettelen vieläkin, että miten järven kaikki ahvenet olivat kokoontuneet yhteen paikkaan?

Xi3 keulamiehenä

Lauantaina keli oli tosi tuulinen. Normaalisti 5-7 metrin tuulella ja kymmenen metrin puuskatuulella emme todellakaan ole voineet lähteä selkävesille kalastamaan. Yleensä kun keli on ollut tuulinen, olen katsonut tuulen suunnan ja valinnut kalapaikan kartalta siten, että olemme voineet kalastaa mantereen suojassa. Ankkuri ei edes pidä venettä savipohjassa kiinni noin kovassa tuulessa ja aallokossa.

Nyt meidän ei tarvinnut valita kalapaikkaa tuulen perusteella ja päätimme lähteä Juurusvedelle. Laskimme veneen Jännevirran sillan kupeesta ja aloitimme kalojen etsimisen heti Jännevirralta. Kalaa ei oikein näkynyt kuin yksittäisiä siellä täällä, mutta hölmöinä jäimme yrittämään niitä. Voi kun olisimme jo silloin tienneet, että parempaakin olisi ollut tarjolla…

Kalastimme huonoja paikkoja monta tuntia ja harmittaa jälkeen päin, että tuhlasimme aikaa passiivisiin kaloihin. Minulla oli mielessä yksi talvinen pilkkipaikka, josta saimme hyvän kokoisia ahvenia tasureilla viime talvena.

Päätin ajaa siihen ja kyllä ”lampun” olisi pitänyt syttyä jo siinä vaiheessa, kun tiirat syöksähtelivät pää edellä veteen. Ei se kuitenkaan syttynyt vasta kuin sitten, kun luotain alkoi piirtämään hirvittäviä kalamassoja joka puolelle.

Tiirat ruokailemassa

Kalastuksen aloittaminen oli niin helppoa ja nopeaa, kun ei tarvinnut miljoonaa kertaa ajaa ympyrää ja pakittaa ja etsiä tuuleen nähden oikeaa kohtaa ankkurille. Tarvitsi vain ottaa kaukosäädin käteen ja painaa ankkurin kuvaa. Ja siinä pysyttiin prikulleen hotspotin päällä!

Tuuli ja aallokko olivat tosi kovat, mutta MG ei siitä välittänyt. Keulis piti meidät ihan uskomattoman tarkasti samassa pisteessä parven päällä, toisin kuin tavan ankkuri, jolloin vene seilaa edestakaisin ja parvi häviää alta aina välillä pois. Nyt ahvenparvi näkyi koko ajan luotaimen näytöllä.

Olipas kiva nostella tällaisia kölliköitä

Saavuttiin sille talviselle kalapaikalle puoli kahdeksan maissa ja kalaa alkoi nousemaan heti. Kalojen keskikoko illan aikana oli filekokoa ja koska kaloja tuli koko ajan, suurin osa sai vapautensa takaisin.

Kylläpä hymyilyttää

Parvet olivat suurimmaksi osaksi ahventa, mutta sain useita kuhiakin parvien seasta. Alue oli laaja, keskellä selkää ja syvän veden ympäröimä. Oikeastaan patin kaikilla reunoilla oli kalaa ja ehkä kuore oli pakkautunut patille ja sen mukana petokalamassat, sillä myös tiirat söivät pikkukalaa pinnasta monen tunnin ajan.

Kuhaakin löytyi

Mitä myöhemmäksi ilta meni, sitä hurjemmin kala alkoi syömään. Viimeiset pari tuntia kalaa tuli oikeastaan joka heitolla, ellei ahven sitten irronnut tärpin jälkeen. Ihan uskomaton fiilis, kun heität veneestä pohjoiseen tai etelään, itään tai länteen ja voit kokeilla myös väli-ilmansuunnat, niin silti joka paikassa on ahven suu auki odottamassa jigiä.

Osa kaloista pääsi bracketiin odottamaan

Oltiin tosi hämmästyneitä siitä syönnistä ja kyllähän me on usein osuttu syövän ahvenparven kohdalle, mutta ei ikinä noin pitkäksi ajaksi. Parvi ei hävinnyt mihinkään, sillä kalaa oli joka puolella veneen ympärillä ja parvi oli ihan hirvittävän iso. Kokeilin eri jigejä ja suurin osa kaloista tuli Savage Gearin kahdeksan senttisellä Bleak Real Taililla. Erikoista, että pystypyrstöinen jigi toimi niin hyvin heittokalastuksessa, mutta ehkä myös kovalla aallokolla ja kevyellä jigipäällä oli asian kanssa jotain tekemistä, sillä jigi leijaili todella houkuttelevasti.

Tarjoiltiin kaloille paljon erilaisia jigejä, mutta 8cm Real Tail oli ahventen mieleen lauantaina

Kalat tosiaan purivat jigiä kilpaa, kun meillä meni illan aikana koko paketti jigejä

Kaloilla oli suussa kuoretta ja se näytti aivan samalta kuin Real Tail jigi

Meitä harmitti, kun emme tajunneet ottaa kalalaskuria menoon mukaan. Oli se kyllä niin hektistä hommaa, että ehkä olisin unohtanut napsutella puolet kaloista laskuriin. Me ei olla koskaan saatu noin paljon kaloja yhdellä kalareissulla, eikä kyllä monellakaan ?

Syötiin itsekin välillä, kätevä tämä Alutrollin sipsiteline =D

Uskomattominta asiassa on se, että yöllä puoli kahdentoista jälkeen kala söi ihan yhtä hurjana kuin valoisan aikaankin. Meidän oli kuitenkin pakko alkaa tekemään lähtöä, sillä oli aika pimeää ja meillä oli vielä veneen nosto trailerille edessä. Jännevirran luiska on ison mutkaisen mäen juurella ja siinä trailerointi on helpompaa päivän valossa ?

Illan suurin ahven tuli klo 23

Silloin puoli kahdentoista aikaan ajattelin, että sitten kun siiman päässä ei ole enää tapahtumia, voimme lähteä. No joka ikisellä heitolla tuli fileahven, vaikka kello lähenteli puolta yötä. En olisi halunnut lähteä ja en ole koskaan jättänyt noin aktiivista ahvenparvea taakseni, mutta lauantaina sen tein. Joka tapauksessa veneessä oli käynyt tosi suuri määrä kaloja ja lähes piti nipistellä itseään, että onko tämä totta…

Aurinko laski, mutta kalat eivät menneet nukkumaan

Kalapaikka oli sellainen, että meidän vanhalla ankkurilla siihen ei olisi ollut mitään asiaa. Keulasähkömoottori hoiti asian kuitenkin loistavasti ja ehkä saimme liiankin ruusuisen kuvan kalantulosta. Ei keulis tuollaisia saaliita joka kerta takaa, mutta mahdollisuudet niihin aina on. Ihan huippukeksintö tuo taivasankkuri!

Keliolosuhteet olivat aika kovat (kuvakaappaus: ilmatieteenlaitos.fi)

Otimme mukaan kohtuullisen määrän ruokakaloja, sillä emme enää halua pakastaa kaloja. Siksi mukaan lähti vain sen verran kalaa, minkä ehdimme parissa päivässä syömään: pari 47cm kuhaa ja 8kpl 30-37cm ahvenia.

Ahvenet olivat kuteneet lukuunottamatta yhtä huonomuistista, joka oli sen tainnut unohtaa..

Selällä tuuli yölläkin

Mentiin kotiin ja käytettiin silmiä hetken aikaa kiinni. Aamulla heräsin ja kysyin Juhalta, että näitkö sinäkin sitä ihanaa unta, että oltiin kalassa ja käytettiin kaikki Juuruksen ahvenet veneessä? Kyllä kuulemma näki ☺

Vaikka lauantai oli elämäni paras kalareissu, ei kalastaja saa koskaan tarpeekseen kireiden siimojen tunteesta. Siksi halusimme lähteä tsekkaamaan saman paikan vielä uudestaan. Yöllä kalapaikalle jäi vielä niin paljon kalaa, että olisi ihme, jos kaikki kalat olisivat sieltä hävinneet.

Saavuimme kalapaikalle iltapäivällä ja ensimmäinen missio oli ”tiirailla tiiroja”. No niitähän syöksähteli edelleen veteen ja minun innostus nousi kattoon. Hommako jatkuu siitä mihin yöllä jäi?

Luotain alkoi piirtämään taas kaloja joka puolelle, mutta pieni ‘mutta’ asiassa oli: ahventen koko oli kutistunut! Isot raitapaidat joko lekottelivat pohjassa mahat täynnä tai sitten ne olivat lähteneet kokonaan pois patilta. Emme kuitenkaan saaneet kuin pari n. 350g ahventa ja loput olivat 50-200g kokoisia. Ahven ei myöskään syönyt läheskään yhtä hanakasti kuin edellisenä iltana, vaikka tarjottiin niille vaikka minkälaisia jigejä. Mittakuhia löytyi useampia, mutta meillä ei ollut enää tarvetta kalafileille, joten vapautimme kaikki kalat.

Kyllä siellä kalaa oli, mutta pientä

Eilen otettiin laskurikin käyttöön, kun luultiin pääsevämme samaan hurjaan syöntiin, mutta kalantulo oli tosi heikkoa edelliseen iltaan verrattuna, yhteensä saimme 41 kalaa. Edellisen illan paras syöntipiikki oli klo 21-24, mutta eilen jouduimme lähtemään kotiin jo kahdeksalta. Kerroin kalapaikasta kaverille ja hän meni kokeilemaan paikan eilen illalla. No kalahan oli sitten yötä kohti aktivoitunut taas syömään ja myös kaveri sai hyvät filekalat ☺

Aivan mahtava viikonloppu, sattuikohan kesän paras syönti lauantaille vai voiko luvassa olla vielä jotain hurjempaa? Se me nähdään tulevina kuukausina ☺

Tämä työjuhta ei ollut moksiskaan kovasta ja tuulisesta kelistä =)

Huh huh, että huhtikuu oli tuskaisen pitkä. Pilkkikausi loppui huhtikuun puolessa välissä ihan yllättäen ja jäät pehmenivät muutamassa päivässä. Kauden lopetusreissu päättyi kirjaimiin M ja P, ja oikeastaan en halua edes muistella sitä päivää enää. Maisemat olivat kauniit, mutta jään alla ei tapahtunut yhtikäs mitään. No se oli sellainen pilkkikausi ja olisihan se voinut kokonaisuudessaan paremminkin mennä.

Kauden viimeinen pilkkipäivä oli 15.4., olin jäällä jo ennen kuutta

Joutsenet saapuivat Kuopioon

Huhtikuu tuntui kestävän ikuisuuden. Jokaisessa vuorokaudessakin oli varmaan 58 tuntia, kun peukaloita pyöritellen tuijotin kelloa ja odotin jäiden sulamista. Tiukassa oli jäät, vaikka koko talvena ei mitkään supervahvat jäät tulleetkaan.

Pirttilahti 1.5.2018 (kuva: Ilkka Turunen)

Vihdoin eilen löytyi sen verran sulaa vettä Savostakin, että päästiin laskemaan Alutroll aalloille. Jotain taikaa siinä kauden ensimmäisessä reissussa aina on, vaikka kalastustapahtumia ei tulisi ensimmäistäkään. Koko talven kun on odottanut avovettä ja viimein saa laskea vieheen veneen laidalta pinnan alle, niin kyllä vatsassa on perhosia =) Siitä hetkestä minä nautin!

Käytiin perjantaina tutkailemassa Kallaveden veneluiskia sillä silmällä, että mistä saisi veneen laskettua parhaiten. Pirttilahden tilanne oli huono, sillä jäätä oli vielä vaikka kuinka paljon. Ei toivoakaan, että sieltä olisi päässyt vesille.

Pirttilahden satama 4.5.2018

Julkulan venerannassa luiska oli sula, mutta sitten taas etempänä näkyi paljon isoja jäälauttoja. Lopulta ajettiin Tikkalansaareen ja siellähän meitä odotti täysin sula luiska eikä jäätä ollut näkyvissä edes kauempana. Päätimme seuraavana aamuna tulla siihen.

Tikkalansaaren veneluiska 4.5.2018

Lauantai koitti ja olin tulisilla hiilillä. Voiko tämä olla totta, että vihdoin hirvittävän pitkän kalastustauon jälkeen pääsen taas kalastamaan ❤ Hurautettiin Tikkalansaareen ja rannassa piti pari kertaa hieraista silmiä. Rantaan oli pakkautunut yön aikana kamalasti jäätä ja säikähdin jo, että kalastukset täytyy unohtaa. Juha ei ymmärtänyt minun ”paniikkia”, vaan sanoi, että tämän takia meillä on alumiinivene. No, kai me sitten päästään kalaan.

Tikkalansaaren veneluiska 5.5.2018

Laskettiin vene vesille, tai jäille, kuinka sen nyt ottaa. Tuuli oli aika kova ja työnsi venettä takaisin kohti rantaa. Moottoria ei voinut vielä käynnistää, kun ranta on niin matala. Kohta vene oli poikittain rantaviivassa ja tarttui pohjasta kiinni. Pitikin lähteä tänne jäiden sekaan, missä viivyt kesä…

Olin aivan varma, että kalareissu pitää perua, kun hommat eivät meinanneet edetä. Hyppäsin veneestä rantaan ja sen jälkeen vene keveni sen verran, että pohja irtosi rantahiekasta. Saatiin työnnettyä vene suoraan ja hypättiin kyytiin. Onneksi meillä oli pitkä mela mukana, niin saimme sillä lykittyä venettä syvempään. Pian oltiin turvallisessa syvyydessä ja uskallettiin käynnistää moottori.

Tohatsu hurahti ekalla käyntiin ja kehräsi niin nätisti ja hiljaisesti verrattuna Lynkkikseen, jonka ”huutoa” on koko talvi kuunneltu ? Alutroll lähti etenemään rannasta kohti jäistä vapaata selkää. Takaraivossa kummitteli paluumatka. Mitenkähän iso projekti on saada vene takaisin trailerille… no se on sen ajan murhe.

Tästä se avovesikausi taas lähtee =)

Ihmettelin, miksi plotteri ei alkanut lataamaan karttaa ja ajattelin sen vain olevan hidas talven jäljiltä. Aikaa kului eikä mitään tapahtunut. Sitten muistin, että minähän käytin karttakortin tietokoneessa jokin aika sitten ja sinnehän se kortti jäi pöydälle. Voi vitsit! No kalareissu on sitten mentävä puhelimen Navionics-sovelluksen kanssa. Onneksi oli edes joku kartta, ei siellä oikein uskalla sokkonakaan liikkua..

Seuraavaksi huomattiin, että meiltä oli unohtunut myös haavi. Toisaalta tiesimme, että sitä ei todellakaan tulla tarvitsemaan kauden ensimmäisillä reissuilla, joten siitä emme olleet huolissamme.

Karvarukkasia pulpetin täydeltä =D

Menimme suoraan Kelloselälle ja siellä jäätä ei ollut oikeastaan enää yhtään. Pieniä jäälauttoja näkyi jossain, mutta ei niin paljon, että se olisi haitannut veneellä liikkumista. Olipa ihana tunne ajella taas veneellä ja emme edes muistaneet, miten nopeasti vene nousee liukuun. Vilpoisaa kyytiähän se vielä tässä vaiheessa kautta on, kun ilman lämpötila ei ollut paljon nollan yläpuolella.

Kallansillat

Myöskään veden lämmöt eivät ole vielä korkeat, vain noin 3C, joten kyllä se kylmyys hohkaa alapuoleltakin alumiiniveneessä. Hankittiin kumimatto veneen lattialle, koska jo viime syksynä kylmillä keleillä varpaat meinasi paleltua, mutta tuo mattoratkaisu vaikuttaa nyt erittäin hyvältä ja ehkäisee varpaiden kylmettymistä.

Kumimatto istui siihen kuin nakutettu, kun siitä leikattiin pieni pala pois

Olen seurannut Facebookissa muiden kalastajien kauden aloitusreissuja ja monella kausi on alkanut ihan huikean hienosti. Tuntuu siltä, että Ahti on ollut suotuisa tänä keväänä ja isoja kaloja on noussut melkein kaikille.

Mutta se Savon Ahti. Se on vähän toista maata. Suattaapa antaa kaloja, mutta suattaa olla antamattakin. Jos me siltä nätisti pyydetään joskus jotain, niin ei se ota kuuleviin korviinsa. Siksi meidän tavoitteetkin ovat yleensä aika vaatimattomia. Joskus toivotaan, että nähtäisiin kaikuluotaimessa kala ja toisinaan ollaan haaveiltu tärpistä.

Eilen Ahti oli kuitenkin ihan kohtuullisen hyvällä tuulella, sillä minun päivän kokonaissaldo oli noin 14. Mutta ei suinkaan neljäätoista kalaa, vaan noin 14 senttimetriä pitkä ahven. Kiitos Ahti siitä =D

Eilen lähes kaikki paikat olivat tyhjiä kaloista ja päivän ainoat tapahtumat tulivat saarten välistä, jossa on hieman virtaava vesi. Ajoimme saarten sopukoissa väylää pitkin ja kai siitä on joskus tukkejakin uitettu, ainakin pohjassa näkyvistä tukkinipuista päätellen. Hienon näköisesti piirtyivät viistoluotaimeen :)

Lowrancen Elite-9 Ti on ollut suurena apuna kalastuksessa ja kyllähän siitä näkee kalojen lisäksi muutakin jännittävää =)

Bongasin kahdesti päivän aikana ahvenia ja ankkuroiduimme molempiin paikkoihin. Juha sai vähän väliä tärppejä ja ahvenia ylöskin asti, mutta minun siiman päässä ei tapahtunut mitään. Vaihtelin jigejä ja katsoin luotaimesta, kun kalat nousivat Juhan jigille. Juha kalasti valkoisella Savage Gearin Bleak Real Taililla ja se väri ei ole meillä kovin usein toiminut. Ajattelin, että Juhan tärpit ja kalat johtuivat uittotekniikasta ja siksi en itse vaihtanut samanlaista jigiä.

Kymmenen eri jigin vaihdon jälkeen päätin kuitenkin huvikseen kokeilla samaa Savagen jigiä. Voisiko muka olla niin tarkkaa värin suhteen… Olin hetkeä aiemmin testannut kyseistä jigiä eri värisenä ja eri pyrstöllä, mutta heti kun vaihdoin valkoisen peliin, tapahtumia alkoi tulla minullekin. Ja nousihan sieltä se 14cm jättikin =) Kalat tärppivät, mutta olivat suurimmaksi osaksi pieniä, joten eivät tarttuneet kiinni. Yksi isompi kala oli hetken aikaa kiinni, mutta sen epäilen olleen hauki. Se tuli niin nopeasti jostain.

Eilen päivän ainoat tapahtumat tulivat tällä 8cm Savage Gearin Bleak Real Taililla (kuva: savage-gear.com)

Lähdimme jatkamaan matkaa ja se oli virhe, sillä seuraavien tuntien aikana luotaimessa ei näkynyt enää mitään. Toisaalta ei me niillä 14 senttisillä ahvenillakaan mitään olisi tehty. Pääasia kuitenkin oli, että avovesikausi on taas täällä. Heikko saalis ei haitannut ollenkaan, sillä tärkein tavoite eiliselle oli päästä takaisin rantaan ja saada vene trailerille. Se tavoite toteutui ja tästä on hyvä jatkaa kohti uusia reissuja ja jospa se Ahtikin lakkaa jossain vaiheessa murjottamasta.

Rantaa kohti

Huh, päästiin perille =)

Jää oli aika paksua, mutta mureni käsiin

Rantavedessä kellui kalanpoikanen, mikähän laji, kuha?

Jokos muualla Suomessa on avovesikausi startannut?

Jos jigivarastot kaipaavat täydennystä, niin käykäähän Fish me luck Facebook-sivulla osallistumassa jigiarvontaan. Kommentoimalla voi voittaa pakillisen jigejä ☺ Linkki arvontaan.

Kyllä viimeisen viikon sisällä on saatu kokea vaikka minkälaista säätä. On ollut hirveää tuulta ja jojoilevaa pakkasta, mutta onneksi joukkoon mahtui ihan hyviä pilkkikelejäkin. Yksi päivä jäi kuitenkin erityisesti mieleen ja se oli viime torstai. Kävimme talven ensimmäisen kerran Sotkalla ja hyi että se oli kamala reissu!

Yleensä pyrin olemaan kalareissuilla koko päivän ja jos sattuukin niin, että lähden kesken päivän pois, niin siihen on jokin tosi hyvä syy. Ja oikeastaan koskaan se syy ei ole säässä. Pukeudun aina niin hyvin, että pärjään päivän kalassa. Kerran lähdimme kesken päivän pois pilkiltä, kun pakkasta oli -20C ja tuuli tosi kovasti. Siitä on useampi vuosi aikaa. Kalapäivän kesken jättäminen vaatii siis yleensä pätevän syyn.

Viime torstaina pakkasta ei ollut edes kymmentä astetta, mutta tuuli oli tosi kova. Aamulla selasin netistä säätiedotteita, eikä minulla käynyt pienessä mielessäkään, että miltä se keli oikeasti järven jäällä tuntuu.

Saavuimme Sotkanniemeen aamuhämärässä ja auton oven aukaistuani meinasin istahtaa takaisin kyytiin. Mikä ihme on tuo puhuri? Keli tuntui jo suojaisassa rannassa pahalta, mutta entä sitten, kun meidän pitää lähteä saarettomalle selälle vastatuuleen? Vuorasin itseni hatulla ja kaulahuivilla ja näytin pankkiryöstäjältä.

Ei se pahalta näytä, mutta tuntuu…

Kalapaikalle ei ollut montaa sataa metriä, mutta matka ei meinannut edetä millään. Pieniä nuppineuloja sinkoutui naamaan ja vesi valui silmistä. Kyllä pitää olla masokisti, jos sanoo pilkkimistä maailman parhaaksi harrastukseksi. Mutta niin vain vihdoin päästiin kalapaikalle ja sain kääntää selän tuuleen päin.

Vilpoisa keli

Ilman rukkasia ei voinut olla, sillä sormet jäätyivät heti. Oli siis pakko kalastaa isot rukkaset kädessä. Onneksi kaloja ei tullut, sillä sen jälkeen sormet varmaan olisivat napsahtaneet poikki jäätymisen takia.

Puolentoista tunnin jälkeen olin valmis lähtemään kotiin. Kello oli vasta yksitoista, mutta tuntui, kuin olisimme olleet neljä kuukautta pohjoisnavalla. Miten voi olla niin kylmä? En vieläkään käsitä sitä. Sitkeänä kuitenkin päätin jatkaa kalastusta. Liikkumista ei yhtään helpottanut peilijää, jonka päällä oli ohutta pakkaslunta. Liukastelin jäällä ja kerran lensin suorilta jaloiltani selälleenkin. Onneksi paikat säilyivät ehjinä.

Pilkkiminen tuntui siltä, kuin olisi heilutellut tasuria kaivossa. Ahvenia ei näkynyt ensimmäistäkään. Vaihtelin muutamia tasureita, mutta sekin oli tuskaa, kun rukkaset piti aina ottaa pois. Tasurit ilmiselvästikin olivat liian isoja vieheitä. Monella avannolla näin pohjan elävän ja tiesin pohjassa olevan jotain, mutta yhtään nousua en tasurille saanut.

Teräsjäätä oli ainakin 10 senttiä

Välillä ahvenille kelpaa iso tasuri, välillä morri. Molempia minulta löytyy, mutta ahvenilla on myös ”karvapyrstökausia”, jolloin niiden tekee mieli napostella mikrotasureita. Olen saanut aiempina vuosina hyviä ahvenia pienillä mikrotasureilla, mutta varastot ovat vuosien varrella huvenneet olemattomiin.

Hankintalistalla oli siis pieniä karvapyrstöjä ja Rantamäen Manu tuli hätiin. Valitettavasti Manun mikrotasureista puuttui karvapyrstöt, joten eihän siinä auttanut muu, kuin kokeilla itse tehdä niihin semmoiset. Kirppikseltä löytyi perhonsidontapenkki ja Samfishingiltä hain oravan karvaa. Olin tilanteessa, jossa en ikinä uskonut olevani, eli istuin keittiön pöydässä sitomassa karvapyrstötasureita.

Mitä tässä pitäisi tehdä?

Minulla ei ollut mitään hajua kuinka sitominen tapahtuu, joten Manu antoi livetukea facebookissa ☺️ Pian ensimmäiset tasurit oli sidottu ja aivan ensikertalaisen sitomilta ne näyttivätkin. Karvat töröttivät sinne tänne ja jokainen oli jollain tavalla vinksallaan. Ja minun sormien päät olivat pikaliimasta kovettuneet =) Noh, ei kukaan ole seppä syntyessään, ja minä en varmaan sepäksi muutu vuosien harjoittelullakaan.

Elämäni ensimmäiset sitomiset =)

Sotkalla viimeinen oljenkorsi oli kokeilla itse sidottua karvapyrstöä. Valitsin tönköillä, paleltuneilla ja tärisevillä sormillani rasiasta yhden ja laitoin siiman päähän. Laskin karvapyrstön avantoon ja lähes umpeen jäätyneet silmäni näkivät outoja viivoja nousevan karvapyrstöä vastaan. Mitä ihmettä?

Veri alkoi yhtäkkiä kiertämään joka paikassa. Sieltähän on ahvenia tulossa vastaan! Pidin ongesta kiinni ja tunsin tärpin. Aloin vetämään kalaa jäälle epäuskoisena ja pian jäällä mötkötti filekala. Jee, osasin sitoa toimivan karvapyrstön! No ehkä kuitenkin on Manua kiittäminen, että teki houkuttelevan mikrotasurin :)

Jäälle noustessaan ahven sylkäisi kuoreen ja siinä rytäkässä mikrotasurikin irtosi

Ahven oli muutaman sekunnin jäällä ja jäätyi välittömästi. Pyysin Juhaa ottamaan valokuvan ja sen jälkeen aloin jahtaamaan muita viivoja, jotka olivat nousseet ahvenen kanssa.

Eipä siellä enää sen jälkeen näkynytkään syöviä ahvenia. Se syöntipiikki oli ja meni. Sain itse vähän virtaa siitä tapahtumasta ja jaksoin pilkkiä loppupäivän tyhjää.

Jälkeenpäin katsoin Juhan ottamia valokuvia ja mietin epäuskoisena, että kuka on muokannut minun naaman näyttämään 95-vuotiaan naamalta? Näköjään ne miljoonat nuppineulat tekivät tehtävänsä ja ihminen ihan oikeasti voi vanhentua monta kymmentä vuotta muutamassa tunnissa, jos keliolosuhteet ovat ”otolliset” =D

Kuvasta on rajattu jonkun vanhan mummon kasvot pois

Seuraavana päivänä tuuli oli tyyntynyt pariin metriin ja lähdimme käymään Jälällä. Pakkasta oli -11C, mutta sehän oli kuin kesäkeli edelliseen päivään verrattuna. Kyllä tuuli on kaikista pahin pilkkijän vihollinen, jos on yhtään pakkasta.

Päivä Jälällä sujui mukavasti kauniista kelistä ja maisemista nauttien. En saanut päivän aikana ahvenen ahventa, mutta se ei haitannut, sillä olin niin iloinen hyvästä ilmasta. Taisi jäädä traumoja siitä Sotkasta ;)

Jälällä voi nähdä lumikoiran =)

Antennit pystyssä evästauolla =)

Hauki meinasi syödä tasurin, onneksi ehdin vetämään tasurin turvaan jäälle =)

Yhdessä vaiheessa päivää Jälälle laskeutui ihan todella sankka sumu, joka toi mukanaan tosi kylmää ilmaa. Tuntui ihan siltä, kuin olisimme joutuneet jättimäiseen pakastimeen. En ole koskaan kokenut vastaavaa, todella outo ilmiö! Sumukansi oli meidän päällä pari tuntia, jonka jälkeen se haihtui pois.

Ihmeellinen jääsumu laskeutui taivaalta

Jos ei voi ottaa kuvia kaloista, täytyy ottaa kuvia vaikka kaisloista :)

Lauantaina kävimme Pohjois-Kallavedellä ja päivän tavoitteena oli löytää kukkokaloja. Kyllä, luitte oikein! Juhalla oli aikomuksena tehdä kalakukko, joten hän kalasti koko päivän pystypilkillä. Olimme muutaman sadan metrin päässä toisistamme ja hän laittoi viestillä valokuvia filekaloista “pettyneenä”, että sen kerran kun etsii kukkokaloja, niin tulee vaan isoja.

Itse pilkin tasureilla tyhjää, joten lähdin Juhan ”kukkokalapaikalle” avuksi. Kyllä minulle ne isot kelpaa =) Kalat olivat tosi ronkeleita, mikä on täysin normaalia minun pilkkireissuilla. Sain kuitenkin lopulta muutamia kaloja tasurilla.

Kalarosvon ykköstykki on luottopeli

Savage Gearin Bleak Real Tailista saa tosi hyvän ja aidon näköisen pyrstön tasureille

Välillä pilkkipäivän lomassa tulee räplättyä kännykkää ja tsekkailtua Facebookia, jolloin tasuri jää odottamaan paikalleen väliveteen. Pitäisi kuitenkin aina muistaa tarkkailla luotaimen näyttöä, sillä iso ahven saattaa yllättää ja nousta tasurille. Alla olevassa tilanteessa olin autuaan tietämättömänä kännykällä surffailemassa, kun tajusin vilkaista luotainta. Otin äkkiä ongen käteen ja sitäkös ahven säikähti. Sinne meni :(

Näin käy kännykän orjalle :(

Juurusvesi on potentiaalinen isojen ahventen paikka ja meillä on ollut ajatuksena käydä siellä lähiaikoina. Kuitenkin Juuruksen jäätilanne tuntuu olevan aina vähän arvaamattomampi, kuin muilla järvillä, joten emme ole uskaltaneet käydä siellä ennen kuin kuulemme muiden kokemuksia jään vahvuudesta.

Tuttava kävi Juuruksella lauantaina ja löysi tosi hyviä ahvenia. Ja jäätilanne oli yllättävän hyvä, teräsjäätä oli vaikka muille jakaa. Minulle tuli kamala nälkä, kun näin valokuvia isoista ahvenista, joten ahvenreseptit mielessä päätimme pyhittää sunnuntain Juurusveden kartoitukseen.

Toiveikkaana Juurusvedelle

Pakkanen oli vähän kiristynyt, mutta onneksi tuulta ei ollut kuin pari kolme metriä sekunnissa, joten -13C ei ollut vielä ollenkaan paha. Jäällä oli tosi hyvä liikkua ja olin intoa täynnä. Kahdenkymmenen avannon jälkeen sain päivän ensimmäisen kalan, joka painoi 50 grammaa. Jaahas, Ahti se vähän yrittää koetella, mutta en lannistu.

Päivän ensimmäinen kala

Hurjaa pommitusta

Neljänkymmenen avannon jälkeen saldona oli jo kaksi ahventa. Isompi niistä hätyytteli 150 gramman rajaa. Vähän meinasi into laantua, mutta jossainhan ne isot kalat ovat. Juha näkyi mustana pisteenä kilometrin päässä ja vaikka hiki päässä etsin niitä isoja ahvenia, tajusin, että nehän oli ongittu jo edellisenä päivänä.

Ei taida löytyä isompaa…

Musta piste kaukana on Juha =)

Päivän kokonaissaldo oli neljä ahventa, yhteispainoltaan 250 grammaa. Ehkä harjoitus tekee mestarin ja joku päivä minäkin pääsen syömään ahvenherkkuja.

Jäällä ei ollut ruuhkaa

Hei taas pitkästä aikaa, minä käväisin risteilyllä ja kyllä jo kahdessa päivässä ehti tulla ikävä Kuopiota ja kalavesiä ☺️

Sain viime postaukseen ihan älyttömän paljon kannustavia kommentteja teiltä, kiitos! Se motivoi kirjoittamaan, kun tietää, että ei tarvitse “jutella tyhjille seinille” :)

Juhannuksena kävin koleasta kelistä huolimatta kalassa ja minulla onkin paljon raportoitavaa niistä reissuista. Emme olleet käyneet Kallavedellä toukokuun lopun jälkeen ollenkaan ja viime torstaina lähdimme katsastamaan kalatilanteen sinne. Viimeksi kun siellä kävimme, veden lämpötila oli seitsemän astetta ja kalantulo heikkoa. Ajattelin nyt, että vedet olisivat lämmenneet rutkasti ja kalat aktivoituneet syömishommiin. Vielä mitä, vesi oli kaksitoista asteista ja pohja piirsi tyhjää.

Bella olisi halunnut lähteä kippariksi

Keli oli tosi tuulinen ja jouduimme kalastamaan suojaisissa paikoissa lähellä Pirttilahtea. Suomi vietti keskikesän juhlaa ja kalareissulle olisi tarvinnut pilkkihaalarin. En arvannut, että veneessä taretakseen päälle olisi pitänyt pukea toppavaatteet ja muistoksi torstain reissusta sainkin flunssan.

Keli näytti lämpöisemmältä mitä oli

En edes muista milloin minulla olisi ollut niin kylmä. Vieläkin naurattaa se päivä, sillä jouduin penkomaan laukusta lämmikettä itselleni ja tein kahdesta käsipyyhkeestä säärystimet. En aio näyttää sitä valokuvaa ;) Siitä huolimatta seuraavana aamuna heräsin kurkkukipuun.

Eihän siinä muuten mitään, kalastus vaatii veronsa, mutta olisihan se ollut mukava saada saalista. Lähdimme kotiin päivällä jo ennen kahtatoista ja saldoksi jäi kolme alamittakuhaa, jotka kaikki tulivat Happosen Sepon tekemällä jigipäällä.

Kallaveden kuhat ovat pieniä

Tilasin Sepolta (Sepeteus-vaaput) lisää niitä huippu jigipäitä ja nyt onkin nopea vaihdella eri värejä ja pyrstöjä, kun on useampi pää käytössä. En tiedä onko Seppo nimennyt jigipäitään mitenkään, mutta minä olen jo monta viikkoa kutsunut jigipäätä nimellä ‘Seppo’, joten jos sanon uitelleeni Seppoa, tiedätte mitä tarkoitan ☺️

Löytyy keltaista mahaa, kuten toivoinkin =)

Armeija valmiina

Pyrstöinä Savage Gear, Lunker City, Lucky John ja Mikado

Emme ole tänä kesänä käyneet yhtään kertaa testaamassa iltasyöntiä, joten perjantai-iltana lähdimme käymään Hirviselällä. Torstain huono syönti ei lupaillut hyvää perjantaillekaan, eivätkä odotukset olleet korkealla. Hirviselkä on hyvä ahvenpaikka elo-syyskuussa, mutta entäpä alkukesästä? Meillä ei ole siitä kokemusta.

Kuten pelkäsimme, luotain piirsi tyhjää joka paikkaan. Miksi Kallavesi olet tuollainen? Iso järvi ja silti esittää, että on muka tyhjä. Jossainhan ne kalat ovat. Kiertelimme viime kesäisiä hyviä ahvenpaikkoja ja tällä kertaa viistoluotaimen kanssa, mutta ei ole apua edes hyvästä luotaimesta, jos kalaa ei yksinkertaisesti ole. Tai ainakaan Hirviselällä ei ollut.

Perjantaina piti olla vain pientä tuulta, mutta sääennusteiden luotettavuuden tietäen lähdin toppavaatteissa. Ja se oli oikea ratkaisu, aallokko oli tosi kova ja kelikin lähes yhtä vilpoisa kuin torstaina. Onneksi käsipyyhkeisiin ei sentään tarvinnut turvautua ;) Ilta antoi minulle pari ahventa ja yhden alamittakuhan, joten päätimme unohtaa Kallaveden kalastelut taas joksikin aikaa ja vaihtaa lauantaiksi uuteen vesistöön.

Seppo maistui kuhalle perjantaina Hirviselällä

Tällaisia kun saisi enemmänkin

Kyllä Kallavesikin kalaa antaa, täytyy vaan odotella oikeaa hetkeä ja vesien lämpenemistä. Ehkä ensi kuussa :)

Hirviselkä

Ai niin, sattuihan minulle yksi menetyskin perjantai-illan aikana, kun uittelin Seppoa ison keltaisen viivan yläpuolella. Kala ihastui Seppoon, tärppäsi rajusti ja sen jälkeen vapa tuntui kevyeltä. Mietin mitä ihmettä tapahtui, kun juuri olin vaihtanut uuden siimankin ja minulla oli siinä vertsuvirvelissä peruke. Kelasin siiman ylös ja siiman päässä oli enää yksi auennut viehelukko. Sinne lähti ykkös-Seppo keltaisen viivan matkaan, voi kalaparkaakin, saattaa olla monta koukkua huulessa.

Kallavesi juhannusaattona kello 22.46

Minun on tehnyt savukalaa mieli jo useamman viikon ja keksin, että kyllähän ahventa voisi kokeilla savustaa fileenäkin. Jättää vaan savustusajan lyhyemmäksi, että ei kuivu liikaa. Ja myös kuhafile savustettuna olisi herkkua ja se olisi helppo syödä ilman ruotovaaraa.

Olemme käyneet pari kertaa Leppävirralla kalassa ja lauantain reissu suuntautui taas sinne. Juhannussääksi keli oli kylmä, tai sanotaanko perinteinen, mutta ei sentään satanut. Toppavaatteet päällä lähdettiin taas matkaan.

Oltiin kalapaikoilla jo heti aamusta ja luotain piirsi kalaa tosi paljon. Olimme ihan innoissamme ja kylmälaukun täyttyminen oli vain ajan kysymys. Ensimmäinen savukala tulikin melko pian ja se oli ihan mukavan kokoinen ahven.

Aamupäivän ensimmäinen ahven

Mittakuhaa ei löytynyt, mutta alamittoja kävi veneessä joitakin. Kun olimme kalastaneet muutaman tunnin samalla alueella, joka siis oli ihan täynnä kalaa, aloin miettimään, että miten tämä on mahdollista. Meitä on kaksi ahkeraa kalastajaa veneessä, meillä on tuhat kiloa jigejä, meillä on elektroniikkaa, jota hyödyntää kalastamisessa. Ja monen tunnin lopputuloksena kylmälaukussa oli se yksi ahven! =D

Tästä penkasta vain yksi “mitta-ahven”

Kuulin jo mielessäni ihmisten hämmästyneet kysymykset: “Ai saitte yhden kalan siitä jättimäisestä kalarykelmästä?”
-Kyllä. Näin pääsi käymään.

Alamittaa sieltä kyllä nousi, suussa Lucky Johnin Long John

Myös tämä alamittainen kävi veneessä, sille kelpasi PP-Lures ahvenvertsujigi

PP-Lures vertsupää, osaapa olla aidon kalan näköinen!

Pienille maistui iso

Luovutimme sen alueen osalta, vaikka sitkeästi jaksettiin yrittää. Moni varmaan olisi vaihtanut paikkaa jo tunnin jälkeen, mutta me uskottiin taitoihimme. Heh. Ehkä ensi kerralla paremmin sitten :)

Uusi paikka oli myös täynnä kalaa. Oikeastaan ykköstoiveena minulla olivat ahvenet, sillä ne ovat niin haastavia kalastaa kesällä. Kuhaa taas meinaa tulla liikaakin. En täysin osaa erottaa kuhia ja ahvenia luotaimen näytöstä, sillä esimerkiksi Leppävirralla kuhaparvet ovat olleet tosi isoja ja olen ensin luullut niitä ahveniksi. Ei Kallavedellä ole sellaisia parvia.

Pikkuisen isompi kuhaparvi =)

Pysäytin veneen tälle uudelle paikalle, laskin jigin kohti pohjaa ja muutaman sekunnin päästä oli kuha veneessä. Vapautin kalan ja laskin jigin pohjaan. Uusi tärppi. Ja sama toistui vielä kolmannen kerran, kolme kalaa suunnilleen minuutissa. Jiginä oli Lucky Johnin Long John, jolla tuli myös aamun isoin savuahven. Todella tehokas jigi ja tuolta uudelta kalapaikalta se napsi arviolta 15 kuhaa.

Kuhien koko oli pientä, vain pari mittakalaa viidentoista joukossa, joten vaihdoimme taas paikkaa. Molemmat aiemmat paikat, jossa olimme päivän aikana käyneet, olivat tuttuja paikkoja edellisiltä kerroilta ja olin merkinnyt ne plotteriin. Päivän kolmas paikka oli myös tuttu paikka ja ihmeellistä, mutta totta, se oli myös täynnä kalaa. Plotterin merkki oli tarkka, kalat olivat juuri siinä, mihin merkin olin muutama viikko aiemmin laittanut. Eli kyllä kaloilla näköjään on omat suosikkipaikkansa ja ne viihtyvät aina tietyillä pienillä alueilla. Jokin siellä kiinnostaa.

Ajoin viistoluotainta apuna käyttäen kalojen yli ja kyllä luotaimesta on suuri apu parvien sijainnin kartoittamisessa. Olen kiitollinen OPM:lle Elite-9 Ti:n lainasta, sillä ainakin nyt vaikuttaa siltä, että saalismäärät ovat kasvaneet. Toki Kallavedellä saa pyytää tyhjää, oli veneessä vaikka Elite-sata laite. Alla muutamia kuvia viime päiviltä viistoluotaimen näytöltä.

Tämä ei ole avaruudesta, vaikka näyttääkin vähän siltä

Kalaparvi

Syvyysvaihtelua ja kiviä

Tässä todennäköisesti välivedessä näkyvä kala, kala jättää luotaimeen varjon, josta näkee kalan sijainnin pohjaan nähden ja voi päätellä kalan koon

Vanhat kalamerkit pitivät paikkansa =)

Paljon kalaa, mutta ei isoja

Luotaimen sivuilla näkyy kirkkaampia “tikkuja”, ne ovat kaloja

Viistoluotain ei kaloja takaa, mutta jos kalapaikat ovat tiedossa, niin kalojen etsiminen nopeutuu huomattavasti ja esimerkiksi selkäpattien läpi käyminen on helppoa, kun viistoluotaus näyttää niin monta kymmentä metriä myös sivuille. Ja pelkällä alaspäinluotauksella olisi voinut eilenkin jäädä ahvenparvi löytymättä, sillä huomasin parven viistosta kauempana. Jos luotain näyttää vain veneen alle, alueen joutuu ajamaan paljon tarkemmin ja useampaan kertaan läpi.

Eilen siis sattui hyvä tuuri, kun kalat olivat juuri siinä, missä pitikin. Tiputin jigin veneen alle ja vavan kärki alkoi väpättää. Miljoona tärppiä yhtä aikaa ja ahvenet olivat ihan hurjina. Juuri sitä ilotulitusta minulla oli ollut ikävä.

Kalatakuu ;)

Ahvenet eivät olleet tarpeeksi isoja savufilekaloiksi, sillä koko oli 25-30cm, mutta mukavahan niitä oli nostella. Laitoimme ankkurin parven viereen tuulen yläpuolelle ja yleensä ankkuri karkoittaa kaikki kalat ympäriltä. Otimme kuitenkin riskin ja siinäkin oli taas onni meidän puolella, sillä parvi ei hievahtanutkaan.

Ilotulitus keskellä kesää =)

Oltiin kolmannella paikalla neljä tuntia ja koko ajan oli syövää kalaa alla. Ja koin myös oudon tunteen, kun lopulta en jaksanut enää kalastaa, kun kaloja vaan tuli ja tuli. Sellaista tunnetta ei ole tullut koskaan, käsi oli kipeä vastaiskuista ja kyllä myös tosi monet tärpit jäivät pelkiksi tärpeiksi. Olisi se kyllä rankkaa, jos joka kalareissu olisi tuollainen. Kyllä rauhallinen mp-reissu silloin tällöin on poikaa :)

Viideltä alkuillasta Lucky John vielä maistui erittäin hyvin

Kolme Lucky Johnia järsittiin kappaleiksi, pakko ostaa uusia :)

Puoli yhdeksän aikaan kuhat muuttuivat vielä aggressiivisemmiksi syönnissään. Ahventen ahnain syönti oli jo ohitse, mutta kuhia olisi tullut varmaan niin paljon, kuin olisi vaan jaksanut onkia. Niitä oli välivedessäkin ja ne käyttäyivät kuin hauet. Tärpit olivat tosi kovia ja jigit olivat suussa kokonaan, mutta silti päätimme lähteä kotiin.

Päivällä ja iltapäivällä toiminut Lucky John ei enää kiinnostanut, vaan eniten sekä kuhien että ahventen mieleen oli Lunker Cityn Fin-S Fish kuorevärissä.

48cm kuhalla Lunker City jossain suun syvyyksissä

Lunker Cityssä muutamia hampaanjälkiä :)

Eilen myös useampi tuplatärppi!

Ehkä vielä joskus kaiholla muistelen eilistä iltaa ja tärppejä, kun lopetimme kalastuksen kesken ilotulituksen, mutta meillä oli savukuhat kylmälaukussa, joten päivä oli ollut ihan täydellinen. Harmi, kun ahvenia emme saaneet mukaan kuin sen yhden, mutta kyllä me noilla kuhillakin mahat täyteen saatiin. Päivän aikana tuli myös useita haukia, joten kappalemäärissä veneessä kävi suurin määrä kalaa koskaan Puattisen ja meidän yhteisessä historiassa.

Hook-5:n näytöllä ylemmässä kuvassa ahvenia, alemmassa kuhia

Olemme päättäneet, että otamme ruokakaloiksi aina vain sen verran, kun syömme tuoreeltaan, emmekä enää pakasta kalaa ollenkaan. Juha ei saanut eilen mittakuhia, joten minä hoidin sen puolen ja neljä kuhaa kokoluokassa 45-48cm lähti mukaan. Se on kohtuullinen määrä viiden hengen perheelle. Tänään sitten päästiin herkuttelemaan niillä haaveilemillani savukuhilla, voin suositella lämpimästi myös fileenä savustusta! Ainoa huono puoli siinä oli se, että ne katosivat pöydästä alta aikayksikön.

Täysin ruodotonta filettä, lihasruodotkin sai helposti pois, vaikka fileessä oli nahka