Tiesin, että vielä se päivä tulee, kun haikein mielin muistelen kesän reissuja. Melkein maistan kuhan maun suussa, kun ajattelen niitä muutamia kertoja, kun laitoin mittakaloja takaisin. Tai eihän niitä olisi pakko ollut laittaa, mutta kesän aikana päätin vähentää kalojen pakastusta, sillä olen liian hyvä unohtamaan kaloja pakastimen pohjalle. Ehkä minun tilanteessa järkevintä on syödä kalat tuoreina.

Viikonloppuna kalastelut jäivät vähiin, sillä huono keli esti vesille pääsyn. Sunnuntaina tuuli tyyntyi sen verran, että päästiin käväisemään lyhyellä kalareissulla. Säätiedotus näytti yhdeksän metrin puuskatuulta ja lämpötilakin oli vain muutaman asteen nollan yläpuolella. No ei se mitään, pukeutumiskysymyshän se on ja Pirttilahdesta löytyy suojaisia paikkoja, jos tuuli ja aallokko ovat liian kovia. Ei aina ole pakko lähteä isoille selille, välillä voi ja kannattaa kartoittaa ihan lähialueitakin.

Pistettiin Ursuitin MPS:t niskaan ja minäkin pistin monta kerrosta vaatetta merinokerraston päälle. Ei pitäisi kylmä tulla. Kun saavuttiin aamulla seitsemän aikaan rantaan, piti vähän hieroa unenpöpperöisiä silmiä. Tuota tuota, missäs se yhdeksän metrin puuska on? Tottahan toki Pirttilahti on lahti, joten se on suht suojaisa paikka, mutta kyllä aallokko sinnekin löytää. Nyt järven pinta oli peilityyni. No en valita, kyllä tämä kelpaa paremmin kuin hyvin.

Miten meni säätiedotukset noin niinku omasta mielestä? ;)

Aallokkoa ei ollut nimeksikään myöskään Pirttilahden ulkopuolella ja kalastamaan pystyi oikeastaan missä vain. Olisi tehnyt mieli lähteä Hirviselälle, mutta se on niin iso selkä ja matkaakin sinne on yli 10km, joten ei jaksettu ottaa riskiä ja lähteä katsomaan aallokkoa. Jospa sitä kalaa löytyisi lähempäänkin, eiköhän se syönnillään oleva kala syö muuallakin, kuin vain ykkösahvenpaikoilla.

Ei vieläkään tietoa ysin puuskista

No ei se syönyt, nyt vähän harmittaa, että ei lähdetty Hirviselälle. Toisaalta, aallokko koveni koko ajan ja puolen päivän aikaan ajaminenkin oli jo vähän hankalaa. Olen edelleen se kadonneen kalan metsästäjä, joka yrittää löytää kalojen syksyiset piilopaikat. Luin netistä artikkeleita, joissa kerrottiin mistä ahvenia voisi syksyllä löytää ja mielessä on pyörinyt moneltakin nettisivulta bongattu lause: ahven parveutuu syksyllä, joten syksy on jigikalastajan kulta-aikaa. Noh, enää tarvitsisi vain löytää ne parvet. Tässä alkaa olla kohta kiire, sillä yöpakkasiakin on jo ollut, joten tuskin enää kovin montaa viikkoa on aikaa etsiä niitä ahvenparvia.

Sunnuntaina löydettiin muutamia ahvenia ja kyllä minä jopa sanoisin, että yhdessä vaiheessa oltiin ahvenparven päällä, mutta jostain syystä saatiin vain ihan ykköskaloja. Pitäisikö sitä turvautua vanhan kansan menetelmiin ja kaivaa kastematoja maasta mukaan? Varmaan olisi saatu enemmän kaloja matojen avulla, mutta toisaalta jigaus on niin kivaa…

Meillä oli hirveästi vaatteita päällä ja vaikka oli lokakuu, jouduin ottamaan takin välillä pois. Aurinko paistoi lämpimästi ja oli lähes tyyntä. Aamulla peiton alla katsoin säätiedotusta kännykästä ja olin ihan kahden vaiheilla kannattaako järvelle lähteä. Onneksi lähdettiin. Tänä kesänä ja syksynä olen kokenut sen lähes joka reissulla, että totuuden säästä saat vasta omin silmin katsomalla. Säätiedotukset ovat olleet sääarvoituksia. Ei millään pahalla meteorologeja kohtaan =)

Päivän mittaan aallokko koveni

Näin muuten sunnuntaiaamuna jonkun ison kalan. En ole koskaan kokenut vastaavaa ja kalan lajistakaan minulla ei ole mitään havaintoa. Oltiin kalastamassa erään saaren penkassa noin kuuden metrin vedessä ja alla oli paljon pientä kalaa. Näin veden pinnassa jonkun oudon liikkuvan vanan ja ihmettelin sitä. Sitten tajusin, että se on ihan pinnan tuntumassa uiva kala.

Sen selkä meni lähes kiinni pinnassa ja se tuli saaren rannasta päin ja jatkoi matkaansa veneen ohi syvään veteen. Katsoin vaan huuli pyöreänä sitä jälkeä ja oli kyllä erikoisen näköistä. Sitten kun kala hävisi näkyvistä, sisäinen saalistusvietti iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Miksi minä en heittänyt jigiä kalaa kohti? No se oli myöhäinen kysymys siinä vaiheessa. Ehkä se oli taimen, eikös ne ui pinnassa? :) Ja eipä se minun jigiin olisi ottanut, joten mitään en menettänyt.

Tällä viikolla on ollut ensimmäisiä yöpakkasia Kuopiossa ja minulle se tarkoittaa vain yhtä asiaa: pilkkikausi lähestyy! Olen niin iloinen :) Kesäkalastus on kivaa, mutta edelleen pilkkiminen vie siitä voiton. “Ennen vanhaan” eli muutama vuosi sitten ajattelin, että pilkkiminen on kalastusmuodoista kirkkaasti sijalla yksi, mutta nykyään sija ei enää olekaan niin kirkas. Kesäkalastus on jopa vähän hivuttamassa jalkaansa sinne ykköskorokkeelle, mutta kyllä pilkkiminen pintansa pitää. Ero ei kuitenkaan enää ole kuin hyvin pieni näiden kahden ihanan kalastusmuodon välillä.

Pilkkiminen on haastavampaa ja fyysisesti raskaampaa, kuin kesäkalastus. Ehkä siksi se on kivempaa, koska kalojen eteen täytyy tehdä enemmän töitä kaikin puolin. Se pieni avanto keskellä järven selkää kilometrien päässä rannasta, jonne kävelit umpihangessa sadan kilon reppu selässä. Se avanto, jonka olet viimeisillä voimillasi kairannut. Se avanto, joka vei sinulta kolmen kympin tasurin. Avanto, joka näytti sinulle kahden kilon ahvenen vilaukselta. Näytti, mutta ei antanut. Mutta joskus se avanto antaa palkinnon. Se onnentunne lämmittää jäiset, siniset, sormet hetkessä. Sen palkinnon jälkeen jaksat vaikka juosta rantaan… viisi kertaa… Ihania haaveita, ymmärrätte varmaan miksi odotan talvea ;) Kyllä pilkkiminen näin järjellä ajateltuna on yksi masokismin muodoista =)

Sain viime viikolla yllätyksenä muutamia tasureita testiin ensi talveksi. Kommo eli Virtasen Juha lähetti minulle sekä Köykäsiä että muutamia vanhempia malleja kokeiltavaksi. En millään malttaisi odottaa jäitä! Osa malleista on hyvinkin erikoisen muotoisia, joten pakkohan näiden on mammoja houkutella ;)

Kommolta terkkuja :)

Tämä väri on kova Kallavedellä =)

Lisäksi postilaatikkoon tupsahti rasia tasureita, jollaisia en ole koskaan aiemmin nähnyt. Eräs blogin lukija halusi lähettää testattavaksi hänen tekemiään kevennettyjä ja yllätys oli suuri, kun paketin avasin. Työn jälki on huikeaa! Uskon, että nämä ovat kalojen mielestä syötävän suloisia =)

Kevennetyt tasapainopilkit, pituus koukusta koukkuun 9cm, paino 16g

Kyllä nämä tasuriherrat ovat niin taitavia käsistään, että ei voi kuin ihmetellä. Ja kiitos luottamuksesta, että saan kokeilla näitä ihanuuksia. Arvostus on suuri jokaista vieheiden pienvalmistajaa kohtaan, ilman teitä monet suuret saaliit olisivat jääneet saamatta. Kiitos!

Joko te muut odotatte pilkkikautta malttamattomina?

Olin niin iloinen pari kolme viikkoa sitten, kun aloin vihdoin kesän jälkeen löytämään ahvenia. Tuntui, että ahvenparvia oli joka paikassa ja keskikokokin oikein mukavaa. Ajattelin, että tästäpä ne ahvensaaliit vaan paranevat ja ne muutamat puolikiloiset olivat vasta alkusoittoa.

Ilo loppui lyhyeen, sillä nyt se syönti on hiipunut melkein kokonaan. Jos löytää hurjana syövää ahventa, ne ovat alle satagrammaisia. Mitä tapahtui? Ja minne ne ahvenet menivät? Minkälaisissa paikoissa parvet pyörivät nyt? Selkäpatit (kuulostaapas oudolta ;) ) ovat olleet aika tyhjiä. Yksi tai kaksi raitapaitaa ja sitten loppuu. Miksi niillä parvilla on niin kiire? Tarvitsen viistokaikuluotaimen, joka luotaa puoli kilometriä veneen molemmille sivuille.

Viime postauksessa pelottelin, että ei taida tänä syksynä tulla enää nollatuulen kalastuskelejä, mutta näköjään minäkin voin olla väärässä ;) Olin eilen Kimin ja Aleksein kanssa kalassa ja keli oli aivan huippu, jos ajatellaan, että eletään jo syyskuun puoliväliä. Aamulla lämpötila oli vain +3 ja pelkäsin paleltuvani veneessä. Varauduin toppavaatteilla, mutta eihän siellä kylmä ollutkaan. Muutamaan otteeseen jouduin heittämään takinkin pois, aurinko lämmitti sen verran hyvin paistaessaan pilvettömältä taivaalta. Pientä tuulta oli välillä, mutta iltaa kohden keli tyyntyi lähes täysin.

Keli näytti lämpöisemmältä, kuin oikeasti oli

Ja mitenkäs se menikään, jos aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja on tyyntä? Syökö kala? No ei syö. Eilen saalis oli heikko siihen nähden, että kalastimme tosi ahkerasti tuntikausia. Ahventen keskikoko oli 100g ja harvemmin on päiviä, että saisi kukkoahvenet jigillä. Jännä juttu, että aina kun lähden Kimin veneeseen, niin keli on hieman normaalista poikkeava. On joko hirveä tuuli tai sitten ihan tyyntä. Mutta toisaalta, ompahan ainakin joku tekosyy sille, jos kalaa ei tule =D

Hirviselän antimia

Hauet ovat ihan selkeästi aktivoituneet, sillä kesällä oli monta reissua, kun ei tullut hauen haukea. Nyt sitten viime reissuilla haukia on tullut todella paljon. Saatiin me eilen kuhiakin, mutta heittelimme jigejä noin miljoona kertaa ja jos veneessä käy vain kymmenkunta kuhaa, ei kala ole kovin hurjalla purulla.

Tämä kuha löytyi Ollinselältä

Myös Roninselkä antoi aihetta hymyyn

Eilen kaikki kuhat olivat C&R

Kuhamestari-Kimi vauhdissa

Kuhamestari-Aleksei on yhtä kova kalamies kuin Kimi

Harvassa olivat tämän kokoluokan ahvenet

Muistatte varmaan, että minulla oli venekuume. Ehkä pientä lämpöä on vieläkin, mutta se on alenemaan päin. En nimittäin yhtään tiedä, että minkä veneen haluaisin. Ja olen saanut paljon kommentteja, että teillähän on hyvä vene. Puattinen olisi tosi iloinen kuullessaan ne kommentit ja onhan se kyllä hyvä ja tilava vene kalastaa. Täytyy vielä pohdiskella, mutta jos nettiveneessä joku sopiva yksilö silmiin osuu, niin saatan tehdä päätöksiä nopeastikin :)

Sitten voisi vähän fiilistellä jo tulevaa pilkkikautta. Postisetä toi Hammon Veli-Pekan tekemän ihanan tasurin. Tasurin malli poikkeaa minun aiemmista tasureista ja tässä tasurissa on havaittavissa pientä pyöreyttä. Ei kuitenkaan ylipainoa, sillä kyseessä on kevennetty malli. Veli-Pekka kertoi saaneensa tasuriin tosi hyvän uinnin, vaikka malli onkin hieman yleisimmistä tasureista poikkeava. En malta odottaa, että pääsen uittamaan tätä. Kalaa kuulemma tulee ;) Kiitos Veli-Pekalle!

Veli-Pekka Hammon taidonnäyte minun toiveväreillä (on muuten hienot värit!)

Kuten kuvasta huomaatte, tasurit ovat alkaneet parveutumaan, eli eiköhän se talvi sieltä ole tulossa. Surullisena on myönnettävä, että veneellä kalastelut ovat tältä vuodelta kalasteltu. Vene on loppusilausta vaille talviteloilla (se on siis vielä järvessä) :) Mutta niinhän ne sanoo, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Parin päivän sisään peitellään Puattinen talviunille.

Varastoon kesäkalastuskamoja pakkaillessa ajatukset olivat jo pilkkikaudessa. Omat tasurirasiat on käytävä läpi ennen talvea, jotta saan rasiat järkevästi kuljetettua pilkillä mukana. Kesällä veneeseen on ollut helppo roudata useampi kassi ja tasureita on ollut siellä täällä. Nyt täytyy tiivistää, sillä ahkioon ei hirveästi ylimääräistä tavaraa mahdu. Oman muistin virkistämiseksi purin kaikki tasurini rasioista ja päätin esitellä omia vieheitäni teillekin. Ihan kaikki tasurit eivät kuvissa ole, mutta näitä olen käyttänyt kaikkein aktiivisimmin ja nämä myös kulkevat joka reissulla mukana. Kesät talvet.

Suurin osa tasapainopilkeistäni on kevennettyjä, mutta nyt kesällä tuli hankittua myös lyijyisiä, sillä veneestä on helpompi pilkkiä painavammilla tasureilla. Osa tasureista on toiminut paremmin ja osa huonommin, mutta varmasti oikeaan aikaan oikeassa vesistössä jokainen toimii. Luotto on kova jokaikiseen ja eivät ne minun matkassa kulkisi, ellen uskoisi niihin.

Oikeastaan kaikki omistamani tasurit ovat pienvalmistajien tekemiä. On mielenkiintoista käyttää eri valmistajien tuotteita ja huomata jokaisen tasurin ainutlaatuisuus. Kyllähän ne kaikki kaloilta näyttävät, mutta monesti yhtäläisyydet loppuvatkin siihen. Jokainen tekijä on oman tasurinsa “fiilannut ja höylännyt” omaan silmään sopivaksi. Ennen kuin valmis viehe tipahtaa minun postiluukusta, on tapahtunut paljon asioita. Vaikea edes arvailla työn määrää ja toimivan tasurin tekeminen on takuulla vaikeaa. Voi olla, että siitä täytyy tehdä jopa kymmeniä koeversioita, jotta esim. uinti saadaan halutunlaiseksi. Ja käsityönä kun tehdään, se on hidasta hommaa. Pienvalmistajien tasurit maksavat enemmän kuin markettien 3kpl kympillä, mutta ovathan ne ihan eri maailmastakin. Mielelläni maksan laatutuotteesta enemmän, sillä tiedän, että tekijä on tehnyt paljon ajatustyötä sen eteen ja varmaan muutamia hikipisaroitakin vuodattanut :)

Laitan esittelyyn kaikista tasureista “noin”-mitat. Punnitsin ne kotivaa’alla ja mittasin pituuden koukusta koukkuun. Gramman ja millin heittoja saattaa olla valmistajien ilmoittamiin mittoihin nähden, mutta viralliset koot saatte itse valmistajilta/kotisivuilta. Valitettavasti en välttämättä tiedä/muista kaikkien tasureiden oikeita nimiä, mutta mainitsen kuitenkin valmistajan.

Kalarosvo,  Tommi Joensuu

Pienet kevennetyt 6,5cm/11g. Oikealla kevennetty 8,5cm/17g.

Kevennetyt 9,5cm/24g.

Lyijyiset 9,5cm/35-40g.

Sepeteus, Seppo Happonen

Kevennetyt 11cm/27g.

Kaksi ylintä ovat lyijyisiä, kooltaan 10cm/35g. Kaksi alinta kevennettyjä 10cm/21g.

Pääevä, Mikko Asikainen

Pieni lyijyinen 5cm/16g. Kevennetyt 8,5cm/20g.

Panucci, Panu Kolehmainen

Kevennetyt 10cm/24g.

Silli Lures, Toni Sillanpää

Lyijyiset 10cm/29g ja 8cm/19g. (Sillin kasit ovat pakasta vedettyjä, joten niitä en ole vielä ehtinyt testaamaan.)

Perza-vaaput, Jarno Viljakainen

Kevennetyt 11cm/24g.

Sanek, Chadin Alexsandr

Kevennetyt 10cm/28g.

PP-Lures, Petri Perttula

Kevennetyt 10cm/23g ja 7cm/16g.

Jekku, Jani Elkelä

Kalapele, Pekka Leino

Lohijurmu

BTG, Juho Mäki-Maunus

Kevennetyt Jekku 9,5cm/16g, Kalapele 8,5cm/15g, Lohijurmu 9cm/16g, BTG 12cm/28g.

Hankin omalta kotipaikkakunnaltani (Rautalampi) kotoisin olevan valmistajan, Lohijurmun, Kalaja-kevennetyn. Sitä en ole vielä päässyt testaamaan ollenkaan, mutta näppituntuma on hyvä :) Mielenkiinnolla odotan pilkkikauden alkua. Toivottavasti karman laki ei toteudu, sillä ostin toissa kesänä Lohijurmun vaapun ja ensimmäisellä käyttökerralla kävi näin. Täytyy olla tuon Kalajan kanssa varovaisempi ja toivoa, ettei se näppituntuma ole liian syvä, eikun hyvä ;)

Oma uittotyylini tasureiden suhteen vaihtelee. Välillä kalat tykkäävät täysin paikallaan olevasta tasurista ja liikkeiden pitää olla tosi pieniä ja rauhallisia. Varsinkin talvella kuhat ovat oikeastaan aina tärpänneet sillä tyylillä uitettuun tasuriin. Toisinaan tasuria taas saa uitella tosi suurilla liikkeillä ja vasta sitten alkaa tapahtumaan. Kaikuluotain on kyllä aivan ehdoton kapistus tasurihommissa. Sen avulla pystyy seuraamaan ovatko kalat kenties sen paikallaan olevan kalan perään vai haluavatko ne pyydystää vähän vikkelämmin liikkuvia kaloja. Monesti pilkilläkin olen luullut olevani tyhjän reiän päällä, mutta sitten pohja alkaakin elämään, kun satun uittamaan tasuria oikealla tyylillä.

Minulla tosiaan kulkee koko tasuriarsenaali aina mukana ja haluan testata monia vieheitä päivän aikana. Avannollakin minulla on tasurirasiat jäällä avonaisina ja vaihtelen niitä muutaman minuutin välein, jos ei merkkejä tule. Samoin kesällä tulee vaihdeltua tosi ahkerasti. Ja vaikka olisin jonkun tasurin kokeillut, saatan kokeilla sitä vielä monta muutakin kertaa päivän aikana, jos minulla on tunne, että se voisi toimia. Joskus se sitten viidennellä kerralla toimiikin. Tai sitten ei :) Sehän siitä kalastuksesta mielenkiintoista tekee. Aijaijai, nyt alkoi tekemään pilkille mieli. Pitäiskö tässä muuttaa Lappiin vai jaksaisko odottaa vielä muutaman viikon ;)

Viime viikonloppuna valittelin ahvenettomuutta, kun en edes muistanut milloin olisin viimeksi ollut kontaktissa raitapaidan kanssa. Tänään tilanne korjaantui, sillä löysimme muutamia ahvenia Sotkalta. Tasurit eivät ole toimineet viikkoihin, mutta tänään ne olivat ainoita vieheitä, jotka toimivat.

Lähdimme aamupäivällä kohti Sotkaa. Keli oli ihan hyvä syksyiseksi keliksi, ei satanut ja tuulikin oli kohtuullinen. Iltapäivää kohti tuulen piti tyyntyä kokonaan, joten mitä mainioin kalakeli oli luvassa. Jos ei siis oteta kylmyyttä huomioon :)

Osasin jo varautua toppavaatteilla ja pipojakin oli neljä laukussa. Aamupäivällä viima kuitenkin aiheutti amputaatiovaaran sormille, mutta onneksi lämmin kahvikupponen helpotti pahimpaan jähmetykseen. Kun tuuli tyyntyi kokonaan, niin ei ollut enää mitään kiirettä järveltä pois. Paitsi se auringonlasku.

Sotkalla vietimme oikeastaan koko päivän yhdellä pienellä alueella, josta olin saanut vinkkejä aikaisemmin. Siellä kuulemma ahventa piisaa. Tänään siellä kuitenkin piisasi haukia. Niitä olisi varmaan tullut niin paljon, kuin olisi vaan kehdannut ottaa. Kalarosvon lyijyinen muikkutasuri on ollut kunnon haukimagneetti viime aikoina, tänäänkin meinasivat syödä sen sata kertaa. Ahvenia sieltä kuitenkin lähdettiin etsimään, joten hauet pääsivät kaikki takaisin.

Tilasin viikolla itselleni ihan uuden tuttavuuden: Kalapelen kevennetyn Nulikka-tasurin. Minulla oli tälle viikonlopulle, tai oikeastaan tälle syksylle, jäljellä enää yksi tavoite kalastuksen suhteen: saada ahven. Tänään ensimmäinen uitto Nulikalla ja minuutin päästä tavoite täyttyi. Ihana raitapaita nousi veneeseen ja harvoin olen iloinnut niin paljon pienestä kalasta :) Ehkä niitä ahvenia voi saada syksylläkin!

Päivän aikana yksittäisiä ahvenia löytyi muutamia, mutta kaiken kaikkiaan hiljaista oli syönti. Ei kuitenkaan mp :)

Tyypin paidassa oli monen monta raitaa

Kohta on marraskuu ja ei millään malttaisi laittaa venettä vielä talviteloille. Vaikka järvellä on kylmä eikä kalaakaan tule, silti siellä on kivaa. Ollaan lähestulkoon ainoita hulluja tähän vuodenaikaan vesillä, mutta eipähän ainakaan tarvitse taistella kalapaikoista :) Jospa sitä vielä muutaman viikon pääsisi ja sitten kiitos -20c pakkaset ja vahvat jäät koko talveksi. Mielelläni haluaisin jo tämän vuoden puolella pilkille. Onneksi on laitureita, joissa voi käydä purkamassa kalastuspaineita, jos ei muita vaihtoehtoja ole :)

Tänään kalaa oli kauheasti liikkeellä, mutta ne eivät olleet syönnillään. Kyllähän järvellä olisi viihtynyt vaikka kuinka pitkään fisuja narraamassa, mutta aurinko laskee jo niin aikaisin ja pakottaa pois. Oli siellä kyllä taas niin ihanat maisemat, katsokaa nyt tätä :)

Miten teidän syyskalastelut ovat tuottaneet tulosta? Onko ahvenia löytynyt ja jos on, niin minkälaisista paikoista? Meillä tämän päivän ahvenet tulivat erään saaren penkasta, noin kuuden metrin vedestä ja kaikki siis tasureilla.

Loppuun muistuttelen vielä Facebookissa meneillään olevasta arvonnasta, jossa palkintona on iso kasa kalastustarvikkeita. Käykäähän tykkäämässä tästä kuvasta, toivon mukaan pian päästään arvontahommiin ;)

Kallavesi sai olla meiltä rauhassa viikonloppuna, sillä vaihtelun vuoksi käytiin testaamassa pari muuta paikkaa. Toinen niistä oli Sotkanselkä ja toinen Juurusvesi. Ei pidetä ketään jännityksessä saaliiden suhteen, heikkoa nimittäin oli. Tosi heikkoa.

Lauantain säätiedotus näytti puolesta päivästä alkaen vesisadetta, joka kestäisi iltaan asti. Päätettiin siis lähteä aikaisin aamulla, vaikka aika huonosti aamukalastelut ovat tulosta tuottaneet. Oltiin Puutossalmella ennen kahdeksaa ja ajettiin suosiolla ensin lossin läpi Kallaveden puolelle, sillä arvaatteko mitä? Sotkalla oli kova etelätuuli! Mentiin siis kuitenkin aluksi kotivesille, eli Kallavedelle.

Aallonmurtajat vaimensivat tuulta hyvin ja Kallaveden puolella keli oli ihan toista maata. Ehkä tuulinen keli onkin kesäisin ihan normaalia ja tyyni sää harvinaista herkkua. Kun ei koskaan ole venettä omistanut, niin ei ole tullut kiinnittettyä huomiota järvien tuuliolosuhteisiin aiempina kesinä.

Jossain vaiheessa tuuli hieman heikkeni, joten mentiin takaisin Sotkan puolelle. Kuhaa ei löytynyt mistään. Kalakaveri sai pari ahventa, mutta minä en mitään. MP-reissu siis. Ei sieltä Sotkaltakaan näköjään aina voi kuhaa saada ;)

Sadealue saapui kahden aikaan ja lähdettiin silloin pois. Olipas muuten ärsyttävää, kun Kallaveden puolella oli hirveästi verkkoja, mutta vain yhdet oli oikein merkitty (liput). Kaikki muut oli merkitty tyhjillä kanistereilla. Tosi helppo oli nähdä valkoinen kanisteri auringon paisteessa, löytääkö joku tästä kuvasta kanisterin?

Ihan tuurilla näin tuon enkä ajanut yli, onneksi oli tosi hidas vauhti, kun etsin down vulla kaloja. Jos olisin ajanut “täysillä”, niin alle olisi jäänyt.

Sunnuntaina kalastusaikaa ei ollut hirveästi, joten oltiin taas heti aamusta laskemassa venettä. Mentiin Juurukselle Jälän kautta ja pitihän se käydä Jälällä vähän Kalarosvoja heiluttamassa ennen Juurukselle menoa. Yksi hauki erehtyi. Hiljaista oli eikä talviset spotit antaneet merkkejä.

Juurukselle mentiin ihan sokkona. Päätettiin kääntyä “Jälän risteyksestä” vasemmalle ja alkaa kartoittamaan niitä suuria kuhakantoja. Puitteet olivat kaikilta osin kohdillaan (sää tosi hyvä ja tuuli tyyni), mutta kuhaa ei löytynyt. Aamulla keli oli harmaa, mutta iltapäivää kohti kirkastui koko ajan.

Pieniä alamittaisia kuhia Juuruksella oli, mutta ne olivat nirsolla päällä. Tosi jännä juttu, että yhtään kalaa ei tullut heittämällä, mutta jos samalla jigillä vertsuili, sitten kelpasi.

Karkuutin yhden mörönkin, en haluaisi spekuloida, koska en nähnyt kalaa, mutta iso ennätys kuhahan se varmasti oli :) Sinne se jäi odottelemaan. Karkuutuksesta syytän ehkä itseäni (siis ehkä). Ostin itselleni yhden ylimääräisen avokelasetin, kun sain ihan hirmu halvalla Honkkarista. Patriotin Hexagraf avokelavapa (210cm)+Okuma Trio 40, näillä voisi ehkä vähän isompaakin kalaa väsytellä. Ja mahdollisuushan minulla siihen olikin.. Mutta tuo vapa taitaa olla liian pitkä ja joustava vertsuhommiin. Vaikka tein kunnon vastaiskun, niin vapa taipui älyttömästi ja kala irtosi parin metrin noston jälkeen. Olisikohan se pysynyt kiinni, jos olisin vertsuillut normipituisella, jäykällä vavallani..

Kotiin piti lähteä kesken kauniin kalastuspäivän ja hurautettiin vielä Jälän pilkkipaikkojen ohi. Taas siellä yksi hauki Kalarosvosta kiinnostui, mutta ahvenet taitavat kesäisin pyöriä muilla mailla.

Jälän taivaalla näkyi roskia, tarkemmin katsottuna ne olivatkin laskuvarjohyppääjiä.

Joko näitte säätiedotuksesta, että ensi viikolla hyvät kelit jatkuvat? Sehän tarkoittaa vain yhtä asiaa ;)

Oikeastaan tämän tekstikentän voisi vaikka jättää tyhjäksikin, sillä niin heikkoja ovat pari viime reissua olleet. Kävin tiistaina pikkuveljen kanssa kalassa. Keli oli hyvä ja tuulikin sillä kertaa kohtalainen, joten päätettiin suunnata Ollinselälle. Kalasteltiin 4-11 metrissä eikä löydetty oikeastaan muuta, kuin silppuahventa. Kaiku piirsi tyhjää enkä löytänyt mistään isompaa kalaa. Pikkuveli sai yhden alamittaisen kuhan ja noin 400 grammaisen ahvenen. Minulle tuli saaliiksi alamittainen kuha ja miniahven.

Kalastettiin lähes kahdeksan tuntia ja pyörittiin tutuilla ja tuntemattomilla spoteilla. Harmittavan huono reissu, kun ruokakalaa lähdettiin hakemaan. Mukaan saatiin vain yksi ahven.

Viikonlopun kalastushaaveet kariutuivat osittain jo viikolla, sillä säätiedotukset näyttivät huonoja kelejä viikonlopulle. Perjantaina satoi koko päivän kaatamalla, joten kalaan ei päästy. Lauantaina taas tuuli oli ihan järkyttävä, ei mitään mahdollisuuksia lähteä vesille. Ainoaksi kalastuspäiväksi jäi siis sunnuntai.

Tänään keli oli mukava: aurinkoinen, mutta ei liian kuuma. Kalasteltiin Hietasalon ympäristössä ja edelleenkin Kallavesi vaikutti tyhjältä. Miten osataankin suunnistaa aina niille tyhjille paikoille… Kuhien löytymisestä ei ollut toivoakaan, mutta pientä ahventa kyllä oli riesaksi asti. Ne olivat sillä tavalla riesana, että niille ei kelvannut mikään. Turhauttavaa vaihdella kymmeniä eri vieheitä ja heilutella niitä ahvenparvien keskellä saamatta tärppejä. Muutamia ahvenia kävi veneessä, mutta syönti oli heikkoa. Isoin puraisi Kalarosvoa, mutta syövän parven osuessa kohdalle muutkin tasurit maistuivat. Kuhista ei nähty vilaustakaan koko päivänä. Missähän lie viilettävät..

Yhdessä vaiheessa ohitse ajoi vähän isompi puattinen, noin isoa laivaa en olekaan Kallavedellä ennen nähnyt. Aallot olivat ihan hurjat, otti ihan mahanpohjasta, kun ajettiin niiden ylitse.

Ensi viikonloppuna voisi käydä taas Sotkaa tervehtimässä, jos nyt säät sen sallivat. Siellä kun oli ihan eri meininki kalantulon suhteen kuin Kallavedellä. Ja olisihan tässä muitakin mielenkiintoisia vesistöjä lähellä, joita olisi mukava käydä testaamassa, esimerkiksi Juurusvesi. Harmi, kun syksy tulee hirmuista vauhtia ja veneilykausi päättyy pian. Ja pilkkikelejä saa odotella varmaan ensi vuoden puolelle, mitähän sitä loppuvuodeksi keksisi, jos ei järvelle pääse. Ai niin, ainahan on laituripilkki :)