Kuten muutama varmaan jo facebookin puolella huomasi, Puattinen vaihtui alumiiniveneeseen. Olimme jo viime kesästä lähtien katselleet eri merkkisiä alumiiniveneitä ja lopulta kun oikea löytyi, se oli menoa.
Uusi vene on merkiltään Alutroll ja malli 485CC, joka on hieman lyhyempi kuin Puattinen, mutta leveyttä taas on enemmän. Vene on valmistettu Jyväskylässä ja täällä Kuopiossa Alutrolleja jälleenmyy VML Sponsor, josta mekin veneen ostimme. Teen veneestä myöhemmin kattavan tietopaketin, sillä siinä on niin paljon kalastajalle hyödyllisiä ominaisuuksia, että en varmaan itsekään ole vielä kaikkea hoksannut.
Alutrollissa ei ole moottorikaivoa, vaan moottori on kiinni ”bracketissa”. Viistoluotaimen Totalscan-anturin asennus tuotti vähän päänvaivaa, sillä bracket saattaisi huonolla tuurilla häiritä sivuluotausnäkymää. Jotkut ovat asentaneet anturin bracketiin, joten päätimme itsekin kiinnittää Totalscanin bracketin alle.
Miten voikin minuutit, tunnit ja päivät tuntua niin pitkiltä, kun odottaa neitsytmatkaa uudella veneellä? Aika mateli ja mateli, mutta viimein lauantaina vene oli valmis vesille. Pakattiin ensireissulle myös kalastuskamat mukaan, vaikka reissu olikin lähes pelkkää harjoittelua ja tutustumista veneen ominaisuuksiin.
Tähän asti olen ollut yhden veneen nainen. Minulla ei ole kokemusta mistään muista veneistä, kuin Puattisesta ja luulin vielä lauantaina, että kaikki veneet ovat suht samanlaisia ajo-ominaisuuksiltaan. Noh, kun laskettiin Alutroll veteen ja pistin moottorin käyntiin, suu loksahti jo siinä vaiheessa auki. Ja sitten kun pääsin tosi toimiin, ei sitä eroa vanhaan veneeseen voi edes sanoin kuvailla. Kuin yö ja päivä!
Vene oli jonkun aikaa tyhjäkäynnillä ja kun pääsin pikkuhiljaa lisäämään kaasua, niin pelotti, sillä kaasu oli niin erilainen ja herkkä vanhaan veneeseen verrattuna. Kaasukahvan asentokin oli erilainen kuin Puattisessa, joten tuohon täytyy totutella. Varsinkin laituriin parkkeeratessa piti olla kieli keskellä suuta, että en vahingossakaan mene sekaisin kaasun ja pakin kanssa (kyllä, voisi tapahtua blondille ihan hyvin).
Uusissa moottoreissa on sisäänajovaihe, joten hulluna ei vielä veneellä kaasuteltu, mutta kyllä se liukuun saatiin. Ja aika nopeasti saatiinkin, sehän oli kuin lentokone! Varmasti jos sivusta olisi katsonut, niin me olisi lennetty. Vene liikkuu niin sulavasti.
Moottori on 50hv Tohatsu ja ainakin ensimmäisen käyttökerran jälkeen ollaan erittäin tyytyväisiä valintaan. Välillä pelkäsin itsekin itseäni kuskina, kun vene kiihtyi niin nopeasti ja vasta luotaimen näytöltä nopeutta katsoessa tajusin, että vauhtia oli jo viisikymmentä.
Kyllähän me lauantaina kalastettiinkin, vaikka jo pelkkä ajelu oli tosi kivaa! Anturit sattuivat ensimmäisellä asennuksella oikeaan kohtaan (kiitos Juhalle) ja viistoluotaimen Totalscan-anturi bracketin pohjassa toimi erittäin hyvin! Ainoa huono puoli oli se, että plaanissa ei näe pohjaa, mutta voin kertoa, että ei siinä vauhdissa oikein näe mitään muutakaan, kun maisemat vilisevät sivuilla. Pääasia on kuitenkin, että normaaleissa ”kalanetsimisnopeuksissa” eli alle 15km/h, luotaimet toimivat hyvin.
Ensimmäinen kalapaikka oli sama saaren pää, josta viikko sitten saimme kalaa ilman luotaimia. Etelätuuli kävi juuri sopivasti saaren pään matalikolle, joten oltiin ihan toiveikkaita kaloista. Ja ei meidän tarvinnut pettyä, luotain piirsi yllättävän hyvin kalaa sille alueelle.
Tuuli oli aika kova, joten ankkuroinnin kanssa meinasi olla ongelmia, sillä aina kun kalat näkyivät luotaimessa ja laskettiin ankkuri tuulen yläpuolelle, tuuli teki tepposet ja kääntyi puhaltamaan hieman eri suunnasta. Veneen alle ei saatu osumaan hyviä kaloja, mutta heittämällä muutamia kaloja kävi veneessä.
Ensimmäinen Alutrollissa käynyt kala oli reilu 3,5kg hauki, jonka sain kietomalla sen siimaan. Ihan ihme juttu, että kala ylipäätään pysyi kiinni siiman päässä, sillä jigi ei ollut suussa. Kala söi jigin huonosti enkä saanut tehtyä vastaiskua, yhtäkkiä tunsin vain jonkun kovan painon siimassa. Kala ei meinannut hievahtaakaan ja mietin jo hämilläni, että onko jigi jossain uppotukissa kiinni. Sitten kala alkoi rimpuilemaan ja sen kelaaminen tuntui tosi raskaalta.
Kala tuli poikittain kohti venettä ja kun Juha koukkasi sen haaviin, kalalla ei ollut jigi edes suussa. Hauki oli pyörittänyt itsensä ihan ihmeellisesti siiman ympärille, mutta näköjään toimiva tyyli se on tämäkin jigikalastaa =)
Luotaimen kalanäyttöihin nähden saatiin tosi surkeasti saalista, mutta sepä ei meitä harmittanut yhtään. Vielä tulee hyviäkin reissuja varmasti ja nyt on kova luotto syksyisiin ahvensaaliisiin.
Lauantaina sain vain yhden ahvenen ja se pääsi testaamaan meidän veneen ”sumppua”. Kuulin vinkin, että bracketia voi käyttää sumppuna ja hyvin näytti toimivan :) Hätävarasumppu voi olla ihan käytännöllinen joskus kovassa ahvenen syönnissä, kun kaloja ei tarvitse heti vapauttaa (jolloin ne saattaisivat viedä parven mennessään).
Ilta loppui vähän kesken, kun rankkasade tuli kiusaamaan meitä. Eilinen taas meni Särkänniemessä, joten viikonlopun kalastelut jäivät vähiin. Toivottavasti ensi viikonloppuna säät suosivat ja päästään kalastamaan kunnolla. Olen koko kesän odottanut kunnon ahvensaalista, että pääsen savustamaan ahvenia fileinä, mutta vielä on Muurikka pysytellyt kylmänä. Viime syksyinen Hirviselän reissu pyörii aina välillä mielessä, siitä on kutakuinkin vuosi, kun Kallavesi antoi hurjan saaliin, haluaisin kokea sen uudestaan. Ehkä viikonloppuna napsuu taas =)
Puattinen joutui luovuttamaan laituripaikkansa Alutrollille, joten nyt jos venekuume vaivaa ja kaipailet hyvää ja edullista kalastusvenettä, ei muuta kuin venekaupoille VML Sponsorille osoitteeseen Itkonniemenkatu 11, Kuopio :)