Vaikea viikonloppu

Viikko sitten meillä oli hieman haasteita kalareissulla, kun päivä alkoi keulasähkömoottorin kotiin unohduksella. Haasteet jatkuivat tänä viikonloppuna ja kahden päivän kalansaalis oli heikko. Kuhia kyllä löytyi, mutta isot ahvenet ovat tällä hetkellä täysin kadoksissa.

Lauantaina käytiin pitkästä aikaa Leppävirralla Unnukalla. Viime vuonna saatiin Unnukalta useampaankin otteeseen hyvät ahvenet, mutta tänä vuonna saalista ei ole tullut. Saattaa tietysti johtua siitä, että ei olla käyty siellä ?

Alkuviikosta sääennuste lupaili viikonlopulle ukkosia, mutta loppuviikosta ennusteet olivat jo positiivisempia eikä ukkosia enää ollut tiedossa. Lauantaiaamuna lähdettiin kohti Leppävirtaa ja taivaalta satoi pientä tihkua, mutta onneksi sadetutka näytti sadealueen olevan pieni.

Unnukan satamassa sateesta ei ollut tietoakaan ja olin tosi täpinöissäni, sillä oli niin hyvä kalakeli. Minulla oli mielessä vaikka mitä kalapaikkoja, missä halusin päivän aikana käydä. Meillä oli tankki täynnä ja koko päivä aikaa kierrellä sekä vanhoja että uusia paikkoja.

Lähdettiin satamasta kohti ensimmäistä kalapaikkaa. Unnukan satamasta lähtiessä joutuu ajamaan pitkän matkaa tosi hitaasti, sillä siinä on 10 km/h nopeusrajoitus parin kilometrin matkalla. Meidän ensimmäinen spotti oli muutaman kilometrin päässä satamasta ja paikka alkoikin heti piirtämään kalaa.

Paikalla ei ollut selkeitä kuha- tai ahvenparvia, vaan parvet olivat sekaparvia, joista tuli sekä ahvenia että kuhia. Ehdittiin saamaan muutamia kaloja ylös asti, kun kuulin jonkun oudon äänen. Ääni muistutti ukkosta, mutta eihän sadetta saati ukkosta ollut luvassa.

Jatkoin kalastusta ja kohta kuului taas sama ääni. Voi hitto, kyllä se oli ukkosen jyrähdys. Otin heti kännykän käteen ja katsoin ilmatieteenlaitoksen sivuilta sadetutkaa. Jaaha, kiva juttu, meidän lounaispuolelle oli syntynyt ukkosrintama ihan tyhjästä. Olin vasta tunti sitten tarkistanut sadetutkan ja silloin ei ollut ensimmäistäkään sadealuetta tai salamaa näkyvissä, mutta nyt sitten ”salamia” oli ihan rykelmänä.

Leppävirta on Varkauden yläpuolella (kuvakaappaus ilmatieteenlaitos.fi)

Olen ukkosen kanssa ylivarovainen, joten käänsin veneen keulan kohti satamaa, vaikka Juha vähän ihmetteli miksi pitää lähteä takaisinpäin. Halusin kuitenkin olla lähellä rantaa, jos ukkonen tulee päälle, sillä mihinkäs muualle se ukkonen järvenselällä iskee, kuin minuun ? Oltiin sataman lähellä taivasankkurissa melkein pari tuntia ja tarkkailtiin koko ajan ukkostutkaa, jonka jälkeen uskaltauduttiin taas jatkamaan matkaa.

Ukkosellahan ei sateenvarjoa saa käyttää, mutta tässä vaiheessa ukkonen oli useamman kymmenen kilometrin päässä

Aina välillä tuli sadekuuroja ja välillä ajettiin ukkosta pakoon uuteen paikkaan. Meillä meni lähes koko päivä ukkosta väistellessä, joten suurin osa suunnitelluista kalapaikoista jäi käymättä.

Kohta sataa

Jouduin vahtaamaan sadetutkaa vähän väliä, sillä uusia ukkosia syntyi kuin tyhjästä ja yksi meinasi tulla ihan kunnolla päällekin. Jouduttiin menemään lähimpään saareen suojaan, kun en enää uskaltanut olla järvellä.

Ukkosta piilossa

(kuvakaappaus ilmatieteenlaitos.fi)

Ukkosrintama meni ohi ja päästiin takaisin vesille. Saaren vierestä löytyi sattumalta kalaa ja jäätiin siihen kalastamaan. Kuhat ja ahvenet olivat taas sekaparvessa ja saatiin vuoronperään molempia. Mittakuhia tuli päivän aikana useita, mutta tällä kertaa emme ottaneet yhtään kuhaa mukaan.

Sain testattavaksi Shaker Baits Piggyshad jigejä koossa 3,5″, joka on hyvä koko sekä ahvenelle että kuhalle. Yleensä lapiopyrstöinen jigi toimii paremmin heittojigauksessa, mutta tämä malli yllätti, sillä se toimi yllättävän hyvin myös vertsussa.

Piggyshadeissa on paljon värivaihtoehtoja, näiden värien lisäksi löytyy muitakin värejä

Kalat ottivat kaikista ahnaimmin jigiin silloin, kun lähdin kelaamaan jigiä ylöspäin, jolloin pyrstö ui hurjana =) Tälle jigille suosittelen kokeilemaan siis myös “pystyuittoa”. Paras taktiikka oli laskea jigi pohjaan ja lähteä sieltä kelaamaan melko hitaasti ylöspäin, silloin tuli osumia =)

Kuhat tykkäsivät erityisen paljon “pystyuitosta”

Ehkä ensi kerralla isompia ahvenia =)

Juha sai dropshottaamalla hyviä ahvenia, joista isoin oli 35cm. Tarkoitus oli ottaa ruoka-ahvenet mukaan, mutta emme ehtineet kalastaa tarpeeksi montaa +30cm kalaa, sillä ystävämme ukkonen tuli taas ties monennenko kerran sotkemaan meidän kalastussuunnitelmat. Vapautettiin bracketiin kerätyt ahvenet ja kaasutettiin rantaan.
Ukkonen 1 – Jekkoset 0.

Niin ja siis eihän me tosiaankaan ihan rantaan asti voitu kaasuttaa, sillä kuten jo aiemmin kerroin, parin kilometrin matkalla ennen satamaa on nopeusrajoitus. Oli vähän turhauttavaa ajaa kaatosateessa kymppiä, mutta lainkuuliaisena kansalaisena noudatan nopeusrajoituksia ?

Vihdoin päästiin rantaan litimärkinä ja ilman ruokakaloja. Nähdään Unnukka taas muutaman vuoden päästä ?

Unnukan rannassa jyrähteli jo kovasti

Tänään meillä ei ollut kauan aikaa kalastaa, joten tehtiin pikapisto Kallavedelle. Meillehän pikapiston kesto on vähintään 8 tuntia, sillä sen lyhyemmille kalareissuille ei kehtaa edes lähteä ?

Pirttilahden satama

Tänään ei ollut ukkosia luvassa, huh. Eilinen oli kyllä aika pelottava päivä, kun näki, kuinka nopeasti ja yllättäen ukkonen voi syntyä. Tänään onneksi saatiin nauttia ihanasta kelistä, mutta tuuli oli niin hirveä, että eihän siitä kalastamisesta mitään tullut. Huomaatteko muuten, miten paljon keksin tekosyitä kalattomuudelle, kun tosiasiassa en vaan ole osannut kalastaa ?

Oltiin Hirviselällä ja oltiin Ollinselällä, mutta isot ahvenet eivät olleet kummallakaan selällä. Muutamalla tutulla paikalla oli paljonkin kalaa, mutta ahventen koko oli 20-200g eli aivan liian pientä. Tänään ei saatu yhtään yli 30cm ahventa.

Ehkä seassa olisi voinut olla isompaakin, mutta ei niille jigi kelvannut

Pienet ahvenet reagoivat näin, kun niiden eteen laski jigin

Tänään mietin, että miten se voi olla edes mahdollista, että osaan aina väistellä ne isojen ahventen kalapaikat. Olisihan se mukava tehdä tulevaisuudessa vaikka töitä kalastuksen parissa, mutta jos ei löydä kaloja, niin siihenhän ne suunnitelmat sitten kariutuvat. Haastava harrastus.

Uskollinen ja hiljainen ystävä hoiti hommansa, vaikka tuuli oli tosi kova

Kuhia löytyi tänäänkin paremmin kuin ahvenia. Vaikka tänään saatiin useampia mittakaloja, niin kyllä sitä alamittaakin on välillä riesaksi asti. Eräskin penkka oli täynnä kalaa ja melkein jo nuolaisin ennen kuin tipahti. Säikähdin, että nytkö löytyi parempaa ahventa, mutta ehei, sataviisikymmentätuhatta kuhanpoikasta.

Piggyshad poimi kyllä mittakalojakin tänään, mutta maistui se myös alamitoille

Kallaveden syvyysvaihteluita, ei ollut patilla kalaa =D

Jos nyt pääsisi vilkaisemaan kristallipalloa, niin en suinkaan katsoisi ensi viikon lottonumeroita, vaan katsoisin, että missä ne kilon ahvenet luuraavat ☺️

Kauden ensimmäinen mittakuha veneessä

Suomessa on saatu nauttia niin hienoista keleistä viime aikoina, että tuntuu kuin elettäisiin heinäkuuta. Ja me ollaan vasta toukokuussa, kop kop, toivotaan, että nämä säät jatkuvat koko kesän :)

Viikko sitten päästiin aloittamaan avovesikausi ja kalat olivat täysin kadoksissa. Ainahan meillä kauden alku on ollut kalojen suhteen tahmea ja ensimmäisiä mittakuhia on saatu odottaa viikkoja. Ahvenet ovat olleet myös haasteellisia tavoittaa.

Viikko sitten vesien lämmöt olivat 2-3C ja viikossa ne ehtivät muutaman asteen nousta. Viikonloppuna iltapäivän kuumimpina hetkinä anturi näytti jopa 14C tyynimpiin kohtiin, joten kyllä vedet lämpenevät nopeasti, jos kelit ovat näin kesäisiä ja lämpöisiä tulevina viikkoina. Ehkä kalatkin aktivoituvat normaalia nopeammin talven jäljiltä, kun ei tarvitse niin kauan kohmeisena kylmässä vedessä hortoilla ?

Käytiin helatorstaina pikapisto Sotkalla ja siitä reissusta jäi sellainen tunne, että en mene Sotkalle enää ikinä. Muistan kyllä vannoneeni ihan samaa useita kertoja aiemminkin, mutta nyt olen tosissani. Ehkä.

On se vaan vaikea paikka. Ei löydy ahvenia talvella, mutta ei myöskään kesällä. Tai löytäjät löytää, itse en niihin kuulu. Huhuja kuitenkin kuulin viime talvenakin semmoisista saaliista, että en viitsi julkisesti niitä edes kertoa, sillä hullunahan minua pidettäisiin. Sen verran voin kuitenkin paljastaa, että isoja ahvenia siellä on, ja paljon.

Huhuu kalat, missä olette?

“Takapenkillä” kelistä nauttimassa

Ajettiin Sotkalle Pirttilahdesta täysillä ja sieltä takaisin Pirttilahteen vielä kovempaa. Se oli perinteinen MP-reissu, deja vu.

Perillä Pirttilahdessa

Viime syksynä saatiin Juhan kanssa avovesikauden ennätysahvenemme Karhonvedeltä. Se oli hauska sattuma, sillä me molemmat saatiin sama ahven, mutta aikaa oli välissä viikko ? Tänä kesänä haluan käydä Karhonvedellä uudestaan, sillä se on niin mielenkiintoinen paikka ahvenen kalastajalle. Ja meidän tavoitekalammehan on ahven, kuhaa tulee sitten lähinnä sattumakaloina. Ehkä viime kesän 39cm ennätysahven on kasvanut talven aikana muutaman sentin ja voin taas parantaa ennätystäni ?

Käytiin perjantaina Karhonvedellä, mutta oikeastaan käytiin vain ihan Karhonveden ”reunalla”. Laskimme veneen Jännevirralta ja ajoimme Juurusveden kautta kohti Karhonvettä. Matkan varrella kalastettiin siellä täällä ja vaikka aamulla aikeina oli mennä suoraan Karholle, päivä hurahti vahingossa Juurusvedellä.

Kalastettiin saarten välejä ja etsittiin hieman virtaavia paikkoja, sillä edellisen viikonlopunkin kaikki tapahtumat tulivat virtapaikasta. Kalaa näkyi luotaimessa välillä paljonkin, mutta siiman päässä ei tapahtunut mitään. Ehkä ne olivat nirsoilevia, pieniä kuhia.

KESÄ!

Muutaman tunnin etsimisen jälkeen löydettiin aktiivisen oloista kalaa eräästä salmesta. Sain kauden ensimmäisen kuhani, mutta se oli alamittainen. Kalan pieni mitta ei kuitenkaan hymyä hälventänyt, vaan kuha tuntui ihan yhtä mukavalle saada, oli se sitten minkä kokoinen tahansa.

Kauden eka kuha =)

Salmessa oli myös ahvenia ja ehkä muutaman asteen selkävesiä lämpöisempi vesi houkutteli kalat saarten sopukkaan. Pian siimaa kiristeli taas kuha ja vaikka sekään kala ei ollut mikään jättiläinen, se oli kuitenkin mitallinen. Jihuu, niin hyvä tunne löytää mittakuha toukokuun 11. päivä! En todellakaan odottanut, että toukokuussa saisimme ruokakuhia.

Kauden toinen kuha oli mitallinen

Jumiuduttiin salmeen ihan liian pitkäksi aikaa ja oltiin edelleen Juurusveden puolella, vaikka alunperin tarkoitus oli kalastaa Karhonveden tuttuja paikkoja. Etenimme vihdoin kohti Karhoa, mutta pitihän se vielä matkan varrella muutama paikka kokeilla. Joitain alamittoja löytyi ja myös Juha sai mittakuhan. Tämähän on luxusreissu ?

Kuhia ruokailemassa silpun alla

Juhallekin mittakuha

Karhonveden keikka kesti tunnin, sillä kello alkoi olla sen verran paljon, että piti lähteä kotia kohti. Karhonvedeltä ei saatu mitään ja päätettiinkin, että lähdetään sinne toisen kerran vähän pidemmän kaavan mukaan ja ehkä sinne on viisainta mennä suoraan Riistavedeltä Melaveden kautta, niin ei Juurusvesi houkuttele liikaa matkan varrella ☺

Palattiin Juuruksen puolelle ja kuinka ollakkaan, emme malttaneet olla kokeilematta erästä talven pilkkipaikkaa. Ahvenparvet ovat olleet täysin kadoksissa, tai pari kertaa bongasin parven torstaina Sotkalla, mutta tottakai ankkurointi epäonnistui ja parvi meni menojaan. Juuruksella bongasimme päivän ainoan kunnon parven illalla puoli kahdeksan maissa ja se oli selkäpatin reunalla suht kylmässä vedessä (6C).

Ahvenet olivat heti aktiivisia, kun niille tarjosi vertikaalilla jigiä. Jigin piti kuitenkin olla pieni, kuten nyt kaikille kaloille, mitä on siiman päähän saatu. Ehdin nostelemaan muutamia kaloja parvesta, kunnes parvi katosi johonkin ja tilalle tuli kuhia. Kaikki ahvenet tulivat pinkillä Crazy Fishin Polaris jigillä, joka on tosi eloisa uinniltaan. Se toimii kyllä nirsollekin ahvenelle ja jos ei siihen pure, niin ei sitten mihinkään.

Näitä lisää, kiitos!

Kalat söivät jigin ahnaasti

Oli ihanaa löytää vihdoin ahvenia ja tänä kesänä tarkoituksena on laittaa keulasähkömoottori veneeseen, joten en malta odottaa ahvenen kalastusta taivasankkurin kanssa. Kaiken järjen mukaan ahvenet eivät enää sen jälkeen voi päästä minua karkuun ?

Jännevirralla on uusi hieno silta =)

Karhonveden lisäksi on toinenkin tosi potentiaalinen järvi ahvenen kalastajalle: Unnukka. Käytiin siellä eilen ja koska viime keväänä aika pian jäiden lähdön jälkeen löysimme sieltä tosi hyvin ahvenia, ajattelimme, että se olisi hyvä alkukauden kalapaikka ahventa ajatellen.

Aika heikosti meni. Kyllähän me sieltä kaloja saatiin, mutta kalat olivat tosi levällään. Ei oikein ollut paikkaa, johon ankkuroitua, kun kalaa oli joka paikassa. Joo, kuulostaa positiiviselta ongelmalta, mutta ei se sitä ollut. Kalastus oli vaikeaa, kun ankkuripaikassa oli aina ehkä vain yksi kala. Ahvenparvia ei löydetty kuin kerran ja nekin olivat aika pieniä. Muutamia fileahvenia laitettiin brackettiin odottamaan kaveruksia, mutta lopulta vapautimme nekin, kun kaveruksia ei ilmaantunut.

Bracket toimii sumppuna

Sain päivän aikana vain alamittakuhia, mutta Juha sai yhden mittakalankin. Ehkä meillä oli liian kovat odotukset Unnukkaan, sillä se on monesti ollut niin hurja kalapaikka. Jos olisimme Kallavedestä saaneet tuon verran kaloja, mitä eilen saimme, olisimme olleet ihan tyytyväisiä reissuun. Unnukalle voi kuitenkin laittaa vähän suuremmat tavoitteet, sillä sieltä on tullut niin hyviä saaliita.

Yksi tavoite Unnukalla kuitenkin täyttyi, sillä sain kauden ensimmäiset heittojigaamalla saadut kalat ja vielä kolmea eri lajia; kuhia, ahvenia ja hauen. Tähän asti kaloja oli tullut vain vertikaalilla ja ehkä se kertoo kalojen aktivoitumisesta, että kalat syövät myös ohi kiitävää jigiä =)

Ehkä Unnukka kesällä alkaa toimimaan paremmin tai sitten ne viime kesän huippureissut vaan sattuivat olemaan pieniä lottovoittoja. No sen näkee tulevaisuudessa, vaikka yksi pieni ajatus kävi mielessä Unnukallakin jossain vaiheessa: ”en tule tänne enää ikinä” ?

Tänään emme käyneet kalassa, vaan vietimme Äitienpäivää Iivarinsalossa. Kyllä meillä kuitenkin oli pari vapaa mukana, jos ja kun lapset innostuisivat kokeilemaan kalastusta. Aika jännä juttu, mikä lie karma, mutta kun ollaan Juhan kanssa kalareissulla, niin ei varmasti löydy ahvenparvia mistään. Sitten kun menet retkelle saareen ja ajelet outoja reittejä takaisin satamaan, niin viistoluotain piirtääkin hirveitä ahvenparvimassoja joka puolelle.

Kokeiltiin hetken aikaa yhtä paikkaa ja tyttö sai heti ahvenen. Minäkin tottakai tiputin jigin veneen alle ja karkuutin muutaman hyvän ahvenen. Yksi sentään tuli ylös astikin, mutta olen täysin varma, että jos menemme samalle paikalle joskus uudestaan kalastamaan, se on tyhjä. Pitäisi vaan aina kalastaa enemmän uudenlaisia paikkoja eikä mennä niihin samoihin, vanhoihin, tyhjäksi todettuihin kaivoihin. Toivottavasti tämä vanha koira oppii uusia temppuja ja seuraavalla kalareissulla uskaltaa ajaa ihan uusille paikoille.

Vihdoinkin ruokakaloja

Aika monta reissua sai tehdä, että pääsi viimein kokkaamaan ahvenista herkkuja. En meinaa edes pysyä laskuissa pilkkireissujen määrässä, kun reissut ovat toistaneet itseään. Tyhjää, tyhjää ja tyhjää.

Ollaan ajettu Pohjois-Savoa ristiin rastiin kärry perässä ja kyllä on ahvenille tullut hintaa. Siis jos ylipäätään on saatu mitään. Käytiin viikonloppuna Unnukalla ja koska se on kesällä yksi parhaista ahvenjärvistä, tottakai odotukset olivat korkealla. Se paikka oli meidän viimeinen oljenkorsi.

Unnukka on haastava pohjan muodoiltaan. Kesällä kalaa on helppoa etsiä, jos verrataan pilkkimiseen ja talvikalastukseen. Veneellä pääsee liikkumaan nopeasti ja viistokaikuluotain näyttää monta kymmentä metriä myös veneen sivuille, joten isonkin alueen kartoitus käy hetkessä.

Mutta etsipä kalaa talvella! Kyllä siinä hommassa täytyy olla Ahdin suosiossa, jos aikoo keskelle kalapaikkaa avannon tehdä. Ja viime aikoina Ahdin ja minun välit ovat olleet vähän tulehtuneet. Oikeastaan emme ole olleet edes puheväleissä ja sen pystyi kyllä päättelemään myös Unnukan kalansaaliista, sillä kotiintuomisina oli vain yksi 30cm ahven. Laskin tämän ahvenen hinnaksi 25€. Onko järkee vai ei…

Maksaisitko tästä ahvenesta 25€?

Ollaan tehty pari reissua Juurusvedelle ja molemmilla kerroilla olemme saaneet muutamia ruokakaloja. Syönti on ollut heikkoa ja luotaimen näyttökin piirtänyt tyhjää lähes koko ajan. Kaikki filekalat on kuitenkin kotiin tuotu ja nautiskeltu niistä vähäisistä, mitä Ahti on suonut.

Juuruksella saattaa nähdä horneteja =)

Juha sai kummallakin reissulla n. 700g ahvenen ja ensimmäisen ahvenen saamiseen liittyi hauska juttu. Olin katsonut Juurusveden kartasta erästä tiettyä paikkaa ja halunnut mennä siihen jo aiemminkin, mutta Juhan mielestä siinä paikassa ei ollut mitään mielenkiintoista. Kysyin jäällä, että mennäänkö kokeilemaan se uusi paikka, mutta Juha ei halunnut. Onneksi minä olin kelkan ohjaksissa, joten painoin kaasua ja päätin käydä pikaisesti testaamassa sen paikan ?

Päästiin kalapaikalle ja aloin heti kairaamaan itselleni reikiä. Juhaa ei se ”huono” paikka kiinnostanut, vaan hän istahti kelkan päälle ja aikoi syödä eväitä sillä aikaa, kun minä kartoitin paikkaa. Juha kuitenkin teki itselleen yhden avannon kelkan viereen ja pisti Kalarosvon ykköstykin väliveteen odottamaan.

Eipä aikaakaan, kun jäällä lötkötti iso ahven. Juhan eväiden syönnin lomassa pohjasta oli lähtenyt määrätietoinen viiva kohti tasuria ja johan oli ukko pompannut aika nopeasti kelkan päältä pois. Niin nopeasti, että kurkkuvoileivät lentelivät pitkin jäätä ? Sen jälkeen Juhakin alkoi luottamaan siihen kalapaikkaan. Sain itsekin pari kalaa kyseisestä paikasta ja se on varmasti potentiaalinen alue kokeilla useamminkin.

Näitä nousuja kun näkyisi luotaimessa useammin

Luotaimen viiva paljastui 390g ahveneksi

Myös minulle sattui hauska juttu Juuruksella, sillä sain kalan ilman viehettä! Eipä ole koskaan ennen käynyt niin. Uittelin jigiä avannossa ja näin, kun pohjasta lähti kala kohti. Kala tärppäsi ja aloin nostamaan kalaa ylös. Harmittavasti jigipään koukku tarttui jään alareunaan ja näin, kun ahven irtosi. Voi ei, sinne meni hyvä filekala. Vai menikö? No ei mennyt!

Kala lähti uimaan ylöspäin ihan hurjana ja tuli pintaan. Kala sätki hirveästi ja oli jo puoliksi kuivalla maalla. Eipä minulle jäänyt siinä muuta tehtävää, kuin ottaa kala käteen ja sanoa kiitos. Se ahven tuli ehkä jopa vähän liian helposti ?

Juuruksen päivän saalis kahteen pekkaan, ei se määrä vaan laatu ;)

Ruokakaloja löytyi myös toiselta savolaiselta järveltä, jonne teimme kaksi reissua. Saatiin Rantamäen Manulta uusia protoja kevennetyistä tasureista testiin ja hyvin ne uivat sekä toimivat. Ihastuin muikkuväriin heti, sillä se on niin erikoinen ja siinä on helmiäisen sinistä mahassa. Nimesin tasurin Manun luxusmuikuksi.

Manun luxusmuikku

Hyvin toimii

Luxusmuikku antoi hyviä kaloja heti ensimmäisellä uinnillaan

Kalat ovat pikkuhiljaa aktivoituneet syömään, vaikka ei kalan tulo vielä hurjaa ole. Jos päivän päätteeksi yhteisessä potissa on kymmenen filekalaa, ei se tee tuntia kohti edes puolikasta kalaa. Mutta vaikka päivän aikana saisi vaan yhden kalan, sekin on parempi kuin aivan tyhjä reissu.

Panuccin salakannahkainen kevennetty maistui myös ahvenille

Manun 10cm kevennetty proto antoi Juhalle 530g ahvenen

Reissuille on mahtunut ihmeellisiä sattumuksia ja olihan siellä vielä yksi erikoinen tapahtuma, sain nimittäin kaksi kalaa yhtä aikaa. Uittelin Mr. Manun pientä karvapyrstöä ja yhtäkkiä pohjassa pölähti. Kaikki kalat kiinnostuivat tasurista yhtä aikaa. Sain tosi hyvän tärpin ja olin varma, että siiman päässä on kilon ahven. Viimeinkö koittaa päivä, jolloin kilo ylittyy toistamiseen?

Lapoin siimaa jäälle minkä kerkesin. Älä nyt vaan karkaa.. Ja eihän se karannut, mutta ei se myöskään ollut kilon ahven. Kaksi ahventa yhdellä iskulla. Aika erikoista ja myös ikimuistoista, vaikka jäihän se vähän kaivelemaan, kun kilon köllikkä jäi saamatta.

Harvoin tulee kaksi kalaa yhdellä nostolla =)

Kala oli selkeästi aktivoitunut syömään ja ajoparvet liikkuivat nopeasti. Myös kuoreparvia näkyi vähän väliä avannoilla ja ahvenet olivat varmasti niiden perässä. Harmi, kun ahvenparvi liikkuu niin nopeasti. Jos luotaimen näyttöön sai muutaman tasurille nousevan kalaviivan, tilanne oli ohi muutamassa minuutissa. Parven perässä on mahdotonta pysyä, en tiedä olisiko järkevintä vain istua ja odottaa yhdellä avannolla, kun ei parven perässä juokseminen kovin tehokasta ole ollut.

Kuoreparvia liikkui lähes jokaisella avannolla

On se kyllä ihana tunne, kun ruokakaloja on tullut useammalla reissulla ja on saanut kokkailla ahvenruokia. Aika monta viikkoa näitä saaliita on saanut odottaakin, jospa tämä pilkkiahvensesonki tästä käynnistyisi kunnolla ja ahvenruuilla pääsisi herkuttelemaan joka viikko.

Erään päivän yhteinen potti

Tasurihurjien talvitreffeillä yksi meidän mökkiläinen kertoi huippuhyvän reseptin ahvenen valmistukseen. Ahvenfile kääritään pekoniin ja file sivellään maustetulla tuorejuustolla. Sitten vain rullalle, cocktailtikulla rulla kiinni ja pannun kautta ääntä kohti. Nämä ovat niin herkullisia, voin suositella, kiitos vielä Jarille vinkistä!

Pekoniin käärityt ahvenfileet tuorejuustotäytteellä

Tämä kasa hävisi aika nopeasti :)

Sain testattavaksi 13 Fishingin uutuusjigejä, jotka ovat tosi mielenkiintoisen näköisiä. Jigivalikoimasta löytyy jos jonkinnäköistä ötökkää ja näitä tulee varmasti kokeiltua myös kesäkalastuksessa ul-vehkeillä. Jigit ovat sen verran pieniä, että niitä voi kokeilla vaikka morrissa kärpäsentoukan tilalla, jos ei halua toukkia käyttää.

Houkuttelevan näköisiä uutuuksia

Jigit voi laittaa vaikka Siekin ahvensiepparin perään, koko on hyvä nirsommallekin ahvenelle

Ahvenparvet kadoksissa

Viime viikon sunnuntaina oli jo vähän huolestuttavia merkkejä ilmassa, kun yksi järvi oli tyhjä ahvenista. Ala-Ruokovedeltä ei löytynyt raitapaitajengejä ollenkaan, mutta ajattelin sen olevan vain hetkellinen ilmiö.

Juuri päättyneen viikonlopun tulokset neljältä eri järveltä ovat aika surkeat, joten ahvenparvet ovat oikeasti tainneet kadota jonnekin. Yksittäisiä ahvenia on näkynyt siellä täällä, mutta missä ovat isot parvet?

Talvi ja pakkaset eivät ole ihan vielä Savoon saapuneet ja kulunut viikonloppu oli säiden suhteen oikein hyvä. Lämpötila ei enää kovin korkealla huitele, mutta ei se toisaalta haittaa, sillä nyt voi jo alkaa karaistamaan itseään pilkkireissuja varten. Veden lämpötila on noin yhdeksän astetta, joten se on monta astetta ilman lämpötilaa korkeampi.

Lauantain sää (kuvakaappaus www.ilmatieteenlaitos.fi)

Sain viikko sitten lauantaina oman avovesikauden ennätysahveneni (39cm) Karhonvedeltä ja samoille suunnille teki mieli kalastamaan uudestaan. Meillä on ollut haaveissa käydä Akonvedellä Juankoskella ja koska Karhonvesi on Akonveteen yhteydessä, päätimme iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ja kolmas kärpänen tuli vielä kaupan päälle, sillä Karhonveden ja Akonveden välissä on Muuruvesi ? Järkevintä oli laskea vene Muuruvedeltä, sillä siitä oli lyhyt matka molempiin suuntiin.

Muuruveden satama oli positiivinen yllätys

Hyvä veneluiskakin löytyi, tästä tulee varmasti laskettua vene toistekin

Akonvedellä on mahdollisuus suuriin kuhiin, mutta arvelin ajankohdan olevan jo liian myöhäinen niille. Saimme Akonveden puolelta ainoastaan pari alamittakuhaa, mutta luotaimessa kyllä näkyi parempiakin kaloja. Mielenkiintoinen järvi, mutta ehkä kuhien ja vertikaalijigauksen suhteen toimivampi kesällä, joten palaan Akonvedelle kesällä 2018 =)

Sillan toisella puolella siintää Akonvesi

Akonveden alamittakuha

Muuruvedestä kalapaikkana meillä ei ollut mitään tietoa. Luotain piirsi todella paljon pikkukalaa joka paikkaan, mutta jotenkin onnistuttiin välttämään ne isommat petokalat. Kai sieltä joku on joskus kaloja saanut ja ehkä meillekin olisi saalista tullut, jos olisimme malttaneet hieman kauemmin kartoittaa paikkoja, mutta minun mielessä pyöri se 39cm kaveri edelliseltä viikonlopulta. Satuimme niin hyvään syöntiin Karhonvedellä viikko takaperin, joten haaveilin vain samanlaisesta syöntipiikistä. Pikkuhiljaa siirryimme kohti Karhonvettä ja ”ykköspaikkaa”.

Lauantain keli oli tyyni, huomaatteko tässä kuvassa mitään erikoista? =)

Hurautin Karhonvedellä suoraan meidän ahvenpaikalle ja se oli tyhjä! Odotin koko ajan ison ahvenparven näkemistä viistoluotaimesta, mutta parvista ei näkynyt jälkeäkään. Ehkä ne olivat siirtyneet uuteen paikkaan.

Tämä ei voi olla Karhonveden parasta antia! Jännä, että jo kukkokalatkin oksentavat kuoretta..

Nämä syksyiset kalareissut ovat kelloa vastaan taistelemista, kun aika kuluu niin nopeasti ja aurinko laskee aina liian aikaisin. Ja viikko viikolta päivät vaan lyhenevät.

Aina on aikaa juoda kahvikupponen

Ajeltiin ristiin rastiin ja joka paikassa oli hiljaista. Yksittäisiä kaloja näkyi aina siellä täällä, mutta niistäkään ei osannut sanoa, että olivatko ne ahvenia vai kuhia. Tuntui, että ahvenparvet olivat täysin hajonneet ja jokainen ahven mökötti ja halusi olla omissa oloissaan. Ehkä ahvenillakin on huonoja päiviä, ei aina jaksa olla sosiaalinen ja iloinen ryhmätyöskentelijä.

Rapu odottaa tositoimiin pääsyä

Neljän maissa sanoin, että käydään katsomassa ykköspaikka vielä uudestaan ja sen jälkeen suunnataan satamaan. Viikko aiemmin lauantaina ahven oli aloittanut hurjan syönnin vasta auringonlaskun maissa. Ehkä niillä onkin ruokatunti vasta silloin?

Emme olleet neljään mennessä edes ottaneet vielä ankkuria keulalaatikosta valmiiksi, kun missään ei ollut näkynyt kalastettavia paikkoja.

Ajoin ykköspaikalle ja mitä ihmettä, veneen alla näkyikin ahvenparvi. Ja aiemmin päivällä siellä ei ollut kerrassa mitään. Sanoin Juhalle, että nyt laitetaan ankkuri ja hän oli sitä mieltä, että ei tähän aikaan enää kannata alkaa sitä kaivelemaan. No minä olin eri mieltä, joten kävin keulassa laittamassa ankkurin valmiiksi, sitten siirryin ratin taakse ja ajoin veneen sopivaan kohtaan ja tiputin ankkurin.

Hetken päästä Juha taisi olla ihan kiitollinen minun ratkaisusta, sillä hän nosti parvesta veneeseen 39cm ahvenen. Se oli hänen avovesikauden ennätysahvenensa ja aika hauska sattuma, että meillä molemmilla oli nyt samankokoinen ahvenennätys jigikaudelta.

Komea 39cm

Juha naureskeli ahvenen mitattuaan, että onkohan tämä sama ahven minkä minä olin viikko aiemmin saanut, kun oli saman pituinenkin. Nauroin, sillä tiesin Juhan vitsailevan. Otettiin muutama valokuva ja Juha päästi ahvenen takaisin.

Saimme parvesta ihan hyviä ahvenia, mutta kokoluokka oli pienempää kuin viikko takaperin. Aika jännä juttu kuitenkin, että taas ahven aktivoitui auringonlaskun aikaan syömään. Syönti kesti puolisen tuntia.

Ahvenet olivat noin 30cm ja alle

Juhan vitsi pyöri mielessä. Ei kai ahven oikeasti voisi olla sama, minkä minä sain aiemmin? Toki paikka oli kutakuinkin sama ja olen kuullut, että esimerkiksi sama hauki on tullut parikin kertaa jollekin kalastajalle. Aloin tutkimaan puhelimesta kuvia ja vertailemaan ahvenia.

Ahvenet olivat ihan eri väriset, mutta siinä asiassa kelillä ja valoisuudella oli suuri merkitys, sillä viikko sitten oli kirkkaampaa ja nyt taas oli ihan harmaa päivä ja saderintamakin saapumassa. Ahventen evissä näytti olevan samanlaisia yksityiskohtia ja lopulta pyysin vielä Facebookin puolella tunnistusapua. Lopputulos oli se, että kyseessä on yksi ja sama ahven!

Seuraavia treffejä odotellessa :)

Tosi mielenkiintoista ylipäätään, että kala ensinnäkin oli samassa paikassa ja myös se, että uitin kyseisen kalan yläpuolella samaa oranssivatsaista Crazy Fishin rapua, jolla olin saanut sen viikko aiemmin, mutta nyt rapu ei kiinnostanut kalaa ollenkaan. Olen täysin varma, että kelillä on osuutensa jigin toimivuuteen. Juha sai ahvenen ruskealla jigillä ja myös minä sain lauantaina kaikki ahvenet samanlaisella ruskealla Lunker Cityn 7cm jigillä.

Ehkä harmaa keli vaati luomuväritteistä viehettä ja edellisen viikon kirkkaalla kelillä taas oranssivatsainen rapu houkutti enemmän. Pohdiskelin blogissa vähän aikaa sitten uv-värien tehoa vieheissä ja Crazy Fishin rapujigissä on myös uv-väriä. Viikko sitten oli kirkas keli ja aurinkokin paistoi välillä. Voisiko olla mahdollista, että iso ahven kelpuutti juuri sen uv-rapujigin silloin, koska se näytti auringon pilkahdellessa syötävän hyvältä ahvenen silmissä?
Ja nyt lauantaina uv-väri ei päässyt oikeuksiinsa harmaan kelin vuoksi. Tähän asiaan saadaan selvyys heti, kun ahvenet oppivat puhumaan. Toivottavasti siihen ei mene kauan.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös ahventen syönti. Auringonlasku oli käsillä ja alkoi jo olla kiire rantaan ennen pimeän (ja sateen) tuloa.

Sunnuntaina oli vuorossa Unnukka. Minulla on sieltä niin hyviä muistoja kesältä, että halusin vähän verestää niitä. Ahvenparvet ovat olleet muualla piilossa, mutta Unnukkaan minulla oli kova luotto. Jos ei muualla kala syö, niin Unnukka kyllä antaa lohtua.

Aikainen lintu madon nappaa

Oltiin Unnukalla jo heti auringonnousun aikaan, jotta saatiin hyödynnettyä koko valoisa aika. Lisäksi oli mielenkiintoista nähdä, että onko kala aktiivista myös auringon noustessa, kun viime reissuilla auringonlasku on ollut hyvä aika kalastaa.

Löysin heti aamusta kalapaikan, jossa oli paljon ahvenia. Ne vaan olivat niin ronkeleita, että mikään jigi ei kelvannut. Harmitti, kun kalaa oli pohjassa tosi paljon, mutta ahvenet pitivät suunsa kiinni. Vaihtelin värejä ja kokeilin isompia ja pienempiä jigejä. Lopulta laitoin Savage Gearin oikein ärsykevärisen jigin ja heitin sen kohti parvea.

No niin, alkoihan se lyyti kirjoittamaan. Ahven tärppäsi heti kiinni, kun oikea väri löytyi! Kelasin ahvenen veneeseen ja kun näin sen ”raitapaidan”, käskin Juhaa nostamaan ankkurin mahdollisimman nopeasti ja sen jälkeen kaasutin kauas pois siltä ahvenpaikalta. Siinä meni aamun parhaat aurigonnousun hetket lahnan jallitukseen, hyvä minä, olen oikea ahven-expertti.

Näiden ahventen takia myöhästyttiin parhaalta aamusyönniltä

Eipä sieltä Unnukalta niitä oikeita ahvenparvia sitten sen paremmin löytynyt, kuin aiempien reissujen järviltäkään. Kuhaa taas oli joka paikassa ja vaikka välillä luulimme kalastavamme ahvenia, siiman päästä löytyikin kuha. Otettiin pari mittakuhaa mukaankin, kun Ahti kerran niitä antoi.

Ruokakala

Kierrettiin tuttuja ja uusia paikkoja, mutta saatiin vain yksittäisiä ahvenia sieltä täältä. Parvet ovat tosissaan ihan levällään nyt, ei ensimmäistäkään havaintoa kunnon rykelmistä missään.

Vaikka lähdettiin hyvissä ajoin aamulla liikkeelle, päivä kului nopeasti myös Unnukalla ja auringonlasku koputteli olkapäähään. Käänsin veneen keulan kohti satamaa, mutta matkalla oli vielä yksi syvänteen penkka, jonka aioin ajaa viistoluotaimen kanssa läpi.

En meinannut uskoa silmiäni, kun odotin näkeväni tyhjän penkan, mutta jotain ihme pallukoita alkoikin piirtymään luotaimeen. Plop, plop, plop, laskin alla olevan ainakin viisitoista palloa ja jos ne eivät olleet ahvenia, niin mitä sitten? No lahnojahan ne tietysti olisivat voineet olla, mutta ne ajatukset nyt pois. Kyllä nuo ahvenia ovat, sillä ne ovat niin aktiivisia ja irti pohjasta.

Emme ehtineet laittaa edes ankkuria, vaan tiputin heti oranssimahaisen ravun kalojen päälle. Välittömästi 35cm ahven tärppäsi rapuun kiinni. Wuhuu, kohta sumppu nitisee liitoksissaan. Juha napsi parit valokuvat ja kun vilkaisin luotainta sen jälkeen, se piirsi tyhjää. No ei hätää, siirrän venettä hieman takaisin päin parven päälle.

Unnukan 35cm ahven

Aurinko ja oranssimahainen Crazy Fish rapujigi, jossa uv-väri. Sattumaako?

Ajoin takaisin kohtaan, jossa olin nähnyt parven, mutta luotaimessa ei näkynyt enää pallukan pallukkaa. Ei ole totta, noin nopeastiko aktiiviset parvet liikkuvat? Ajoin aluetta hiki päässä ympäri, mutta parvi oli tipotiessään. Ei nitissyt sumppu yhden ahvenen vuoksi.

Kokeiltiin vielä kalastaa samassa paikassa ja heiteltiin jigejä ympäriinsä, mutta saaliina oli enää yksi kuha. Ahvenparvi katosi todennäköisesti pikkukalaparven perässä jonnekin, sillä alueella oli tosi paljon joko kuoretta tai muikkua.

Rapujigi maistui myös kuhalle

Tämä kuha tuli heittojigaamalla

Crazy Fishin rapujigi on minun uusi lempparijigi. Sen uinti on tosi houkuttelevaa ja vaikka sitä heittäisi painavalla jigipäällä, se vajoaa leveän muotonsa ansiosta pohjaan hitaasti. Ja rapu ikäänkuin ”sätkyttelee” pinnan alla, ravun saksien liikkeestä tulee mieleen sirppipyrstöisen jigin uinti, mutta saksia on tuplamäärä, joten jigi houkuttelee tuplahyvin. Rapu kelpaa näköjään niin ahvenelle kuin kuhallekin.

Jos syksyllä ei ole paljon aikaa ahvenen kalastukseen, niin kalastus kannattaa ajoittaa auringonlaskuun. Silloin on parhaat mahdollisuudet saada ahvenia. Kuha taas syö koko päivän ja sitä löytyi ihan yllättävän paljon. Kuhat eivät olleet edes kovin syvässä, Unnukalta mittakuhat tulivat alle kuudesta metristä.

Hämärän rajamailla Unnukan rantaan

Viime vuonna talvi yllätti avovesikalastajat, vaikka taitaahan se talvi yllättää meidät suomalaiset joka vuosi. Ei sen tuloon vaan osaa varautua, kun se on niin harvinainen ilmiö ?

Tässä nyt jännityksellä odotetaan tulevia viikkoja, pakkaset saattavat saapua koska vain. Sitten on kausi paketissa, kun järven pinta on jäässä. Onneksi pilkkikausi on sen jälkeen jo nurkan takana. Rospuuttoajaksi blogi varmaan hiljenee, kun pyörittelen peukaloitani neljän seinän sisällä, mutta sitten on taas raportointia luvassa, kun jäät kantavat =)

Viikonlopun kalastelut paketissa

Kyllä syksy on ahvenen jigauksen kulta-aikaa. Viime sunnuntain huippureissu oli vain esimakua kunnon tankkauskarkeloista, jotka raitapaidoilla on lähiaikoina edessä.

Syksy on tunnetusti sateista ja viikonloppu piti kalastaa märissä tunnelmissa. Itse asiassa tämä sunnuntaipäivä piti skipata kokonaan kalastuksen suhteen, kun armottomien vesisateiden lisäksi tuuli oli sen verran kovissa lukemissa, että järvelle ei ollut asiaa.

Ajattelin jo viikolla, että nyt kalaruuista kannattaa nautiskella, sillä tämän syksyn jälkeen seuraavat kuha-ateriat ovat luvassa vasta ensi keväänä tai kesänä. Pakkaseen ei kehtaa kalaa pyytää, joten nyt kun Ahti vielä on hyvällä päällä, kannattaa syödä kalaruokia vaikka joka päivä.

Ruokalista muotoutui mielessä ja ahvenkeitto oli yksi menun aterioista. Savukuha on herkkua, joten niitä oli tarkoitus savustaa muutama. Lisäksi ihan perinteistä herkkua eli leivitettyä kalaa pannulla paistettuna. Kylmäkallet oli pakastettu viikonloppua varten ja eihän niiden herkkuruokien toteutus enää muuta vaatinut, kuin kalojen hakemisen järvestä. Kuulosti suunnitelmalta.

Perjantaina emme ehtineet kalaan vasta kuin iltapäivällä, ja kun aurinko laskee nykyään jo kahdeksalta, kalareissu suuntautui lähialueelle. Laskimme veneen Pirttilahdesta ja kello oli jo viisi, kun viimein saatiin siimat veteen. Löysimme heti hyvän ahvenparven, josta ehdin nostamaan vain yhden ahvenen. Sekin oli “alamittainen”, joten appura pääsi jatkamaan matkaansa. Parvi oli livakkaliikkeinen, mutta onneksi valoisaa aikaa oli vielä mukavasti jäljellä kylmälaukun täyttöä ajatellen.

Juha halusi olla ratissa, joten itse nautiskelin maisemista takapenkillä :) Välillä on mukava vain istua ja sitten kun isot ahvenen köllikät ovat veneen alla, voi alkaa nostelemaan kalaa veneeseen.

Pilkkihaalari ei ollut yhtään liikaa perjantaina :)

Kello tikitti ja aurinko painui hurjaa vauhtia alaspäin. Kylmälaukku ammotti tyhjyyttään ja muistin, miksi minulla on viharakkaussuhde Kallaveteen. Suurimman osan ajasta se on tuollainen: kitsas ja vaikea. Kaiken lisäksi se piilottelee kalojaan.

Kylmää ja sateista

Olen sanonut sen sata kertaa aiemminkin, mutta Kallavesi on todella haastava järvi, varsinkin jos etsii isompaa ahventa. Kuhia siellä on paljon, mutta minun lempikala (iso) ahven on vaikea löytää. Jos tekisi tilastoa, kuinka monta isoa ahventa löytää esimerkiksi kymmenellä reissulla ja sitten tekisi saman tilaston vaikka Unnukalta, niin kyllä Kallavesi olisi tilastoissa heikompi. Kalaa siellä on, mutta missä, siinäpä iso pulma.

Muutama kuha kävi veneessä auringonlaskun aikaan

Illan aikana sain ainoastaan yhden ahvenen ja alamittakuhia, joten lauantaille oli kovat odotukset saaliskalojen suhteen. Ensi viikon ruokapolitiikka oli siitä kiinni.

Hienot maisemat

Lauantaina oli lähdettävä merta edemmäs kalaan, jos jotain mieli kylmälaukkuun saada. Siispä suuntasimme kohti Leppävirtaa ja Unnukkaa.

Herätys oli aamuneljältä, jotta olimme auringonnousun aikaan järvellä ja ehdimme kalastaa kunnolla ennen illalla saapuvia kovia sateita. Olin 100% varma hyvästä saaliista ja kelikin oli oikein kalakeli. Ja kalahan syö hyvin ennen sadetta.

Ei oltu koskaan menty Unnukalle niin aikaisin ja ajattelin aamun tyhjien paikkojen johtuvan ahventen erilaisesta rytmistä. Ne varmaan olivat viikonlopun vietossa ja kaikkihan silloin nukkuvat pitkään, myös kalat. Kunhan päivä valkenee, niin syöntikin paranee.

Kului tunti, kului kymmenen. Tilanne oli sama kuin aamulla. Olin kiertänyt järveä ja erilaisia paikkoja enemmän kuin koskaan ennen. Kilometrejä kertyi päivän aikana ainakin neljäkymmentä ja etsin monipuolisesti erilaisia paikkoja. Tutkittiin selkäpatit, syvänteiden vieressä olevat penkat, saarten päät, luodot ja matalikot.

En ole koskaan nähnyt Unnukkaa niin tyhjänä ja vähän jo pyytelin Kallavedeltä anteeksi perjantain turhautumistani. Ei se tainnutkaan olla sen vika. Ehkä syy onkin Ahdissa.

Hei vauva, missä sinun äitisi on?

Viistokaikuluotaimella pystyi kartoittamaan alueita hyvin ja se piirsi koko ajan näkymää 40 metriä veneen molemmilta sivuilta alasluotauksen lisäksi. Tuijotin ruutua toiveikkaana kalanäyttöjä odottaen, mutta niitä ei tullut. Kuka vei kalat Unnukasta? Niitä ei oikeasti näkynyt missään ja en edes tiedä, mistä kaloja enää olisi voinut etsiä.

Tyhjän tuijotusta 12 tuntia

Kalatusyvyydet vaihtelivat metristä yli kymmeneen ja luotasin syvempiäkin paikkoja. Kaikki oli kuitenkin tyhjää täynnä. Syksy muka ahvenen jigauksen kulta-aikaa, hah, ei meinaa naurusta tulla loppua. No toisaalta kestihän se kulta-aika yhden päivän, eli viime sunnuntaina oli se “the aika”. Jos et silloin sattunut olemaan kalassa, niin ei se mitään, syksyllä 2018 sitten uusi yritys.

Unnukasta myös kuhat olivat hävinneet johonkin. Koko kesä on saatu olla aika rauhassa hauilta, mutta niitä taas oli ilmestynyt meidän vakipaikoille. Nekö ajoivat kohdekalat tiehensä?

Kalastettiin myös tosi matalassa, mutta turhaan!

Unnukan ykköspaikka, josta olemme joka kerta saaneet saalista, ei antanut kuin alamittakuhia ja muutamia pieniä ahvenia. Päivän isoimmat ahvenet löytyivät viime sunnuntaiselta hot spotilta ja veneessä kävi joitain jopa yli 30cm ahvenia. Ahventen keskikoko oli kuitenkin pientä, sillä jopa kukkokalat tärppäilivät jigiin. Uskomatonta!

Hetken aikaa kolme tämän kokoluokan ahventa oli sumpussa, mutta koska enempää ei tullut, kaikki kalat vapautettiin

Päivän isoin (33cm) tuli Lunkerin swimfishillä, joka toimi myös viikko sitten

Viime sunnuntaina ahvenparvissa kalat olivat suunnilleen samaa kokoluokkaa kaikki, mutta nyt parven kalojen kokovaihtelu oli tosi suurta, ihan sieltä “hannapartasesta” savustuskokoiseen.

Vain yhdestä paikasta löytyi aktiivista ahventa, sekin pientä :(

Hämmästynyt ilmeesi, kun jigaat kukkokalan hieman erikoisemmalla tyylillä

Eilinen ei todellakaan mennyt suunnitelmien mukaan ja illaksi luvatut sateetkin tulivat jo iltapäivällä. No kokemusta rikkaampana palasimme rantaan ja ei me todellisuudessa pettyneitä oltu, kyllä kalastus on kivaa, vaikka saalista ei aina tulekaan. Nyt on vain yksi ongelma: ensi viikon ruokalistan sisältö täytyy vaihtaa. Olisiko ideoita? =D

Tyhjissä reissuissa on se hyvä puoli, että eipähän tarvitse väsyneenä siivota kaloja :)

Kaikille jigaajille vielä loppuun videovinkki YouTubesta. Jigiguru Peter Lahti neuvoo videolla syksyisiä kuhapaikkoja sekä kertoo myös kuinka hyödyntää luotaimia kalastuksessa. Katsoin videon ennen viikonlopun kalareissuja ja kysyn vaan itseltäni, että olisikohan peiliin katsomisen paikka. Olisi pitänyt kuunnella Peteriä ja mennä niihin paikkoihin, joista kalaa syksyisin löytyy. Arvatkaa vaan tuliko kalastettua lahdissa…

Linkki Peterin videoon.

Ihan uskomaton viikonloppu!

Miten voikin palaset loksahdella niin hyvin kohdilleen, olen kyllä todella tyytyväinen viikonloppuun kokonaisuutena. Ensinnäkin säät suosivat sekä lauantaina että sunnuntaina, ja kirsikkana kakun päällä oli hurja ahvenen syönti. Eilisen aikana veneestä kuului useampaan otteeseen “minä rakastan kalastusta”, niin huikea päivä se oli.

Viikonloppu oli yksi parhaimmista kelien suhteen tällä kaudella. Tuulet olivat minimissä, aurinko pilkahteli pilvien raosta ja lämpötila oli juuri sopiva kalastukseen. Koska tällaiset viikonloput ovat todella harvinaista herkkua, halusin viettää vesillä mahdollisimman paljon aikaa.

Lauantain ennuste (kuvakaappaus: www.ilmatieteenlaitos.fi)

Lauantaina suuntasimme Kallavedelle ja kalapäivä alkoi Ollinselältä, josta siirryimme pikkuhiljaa Sotkanselkää kohti. Matkan varrella oli myös minun lempipaikka Kallavedellä eli Hirviselkä. En ikinä unohda viime syksyn suuria ahvenia ja nyt ajankohta alkaisi olla taas otollinen suurille raitapaidoille. Odotukset olivat korkealla.

Lähdimme siis jo heti aamusta lauantaina etsimään ahvenia. Ollinselällä oli hiljaista, aamupäivällä löysimme joitain ahvenia ja mittakuhan, mutta isommat parvet olivat piilossa.

Nälkä ei lähde yhdellä!

Yksi kuhakin löytyi

Tällä kertaa kuhalle maistui pieni makupala: 7cm oranssi PL Core Shad

Tuntuu, että Kallavedessä kalat ovat ripoteltu sinne tänne ilman logiikkaa. Joskus harvoin saattaa osua hotspotille ja ne hetket kyllä muistaa vuosienkin päästä, mutta todennäköisyys löytää se hotspotti on lottovoiton luokkaa. Iso vesistö ja rajallinen aika eivät ole hyvä yhtälö. Pienempää kalaa siellä kyllä on, mutta ne puolen kilon ahvenet, jotka ovat minun tavoitekaloja savustusta ajatellen, ovat todella haastavia löytää.

Uuden hyrräsetin testausta

Yleensä vertikaalijigaan avokelasetillä, sillä saatan heitellä ja vertsuta täysin samalla jigillä ja tyyli voi vaihtua lennosta. Minulla on kuitenkin isoja ja painavia vertikaalijigejä kuhalle, joita varten ostin nyt uuden vertsusetin: Okuman Calera-hyrräkelan ja Patriotin Vertical Specialist vavan. Parin reissun perusteella täytyy sanoa, että kylläpä on setillä hintalaatusuhde kohdillaan. Ihan todella hyväntuntuinen kokonaisuus ja vaikka setti on naurettavan halpa, se on tosi hyvä!

Siirryimme kohti Hirviselkää ja tutut paikat olivat tyhjiä. Sain pienen havainnon isompien ahventen parvesta, kun luotain piirsi hetken aikaa hyviä kaloja ja siiman päässä oli painava raitapaita. Se ahven kuitenkin karkasi ja viimeinenkin oljenkorsi isoihin ahveniin meni epäonnistuneen ankkuroinnin seurauksena.

Kyllä on vaikeaa saada ankkuri juuri oikeaan kohtaan, jos haaveissa on saada vene parven päälle. Parvet ovat kuitenkin aina tosi pienellä alueella. Me vertikaalijigataan paljon ja aika oleellinen asia vertsuilussa on olla kalojen päällä, mutta aallokko ja tuuli asettavat aina omat haasteensa ankkurointiin. Ensi kesäksi ostan keulasähkömoottorin, joten loppuu tämä valitus, mutta enköhän minä sittenkin jonkun syyn kalattomuudelle keksi ?

Hyvin sieltä näkee ajaa, vaikka vähän onkin kampetta kertynyt tuulilasiin =)

Hirviselkä oli vähän pettymys, mutta ehkä sieltä vielä syksyn aikana ne isomukset löytyvät. Seuraava etappi oli Sotkanselkä. Siellä ollaan käyty aika vähän tänä vuonna ja viimeksi kun käytiin, joka paikka oli verkotettu, joten ei sinne kovin kytö ole ollutkaan.

Saalistilanne ei kummoiseksi muuttunut muutaman tunnin Sotkan reissun jälkeen ja yksittäisiä sattumakaloja lukuunottamatta kalat olivat karkuteillä (tai niissä verkoissa ?).

Kuhaa löytyi myös Sotkalta

NÄLÄKÄ!

Alkuillasta käännettiin veneen keula kotia kohti, mutta ajoreitillä oli lintuja “tien” tukkeena. Lamppu syttyi välittömästi ja tajusin syyn, miksi linnut olivat kerääntyneet meidän eteemme. Ne söivät pinnasta pikkukalaa! Sattuipas kerrankin mukavasti, joten ei muuta kuin vene parkkiin ja osingoille.

Kiitos vinkistä lokit!

Pinnassa kävi kuoretta ja veneeseen nousseet ahvenet sylkivät niitä myös. Yksi mukavimmista tilanteista vesillä on varmasti ahventen pintasyönti, harmi kun ne tilanteet ovat aina niin nopeasti ohi.

Omnomnom

Tästä oli helppo napsia kaloja

Pintasyönti kesti ehkä 20 minuuttia, jonka jälkeen lokit rauhoittuivat köllöttelemään järven pinnalle. Sen jälkeen olikin aika pakata kimpsut ja kampsut, ja huristella Pirttilahteen.

Lossi saattaa paljastaa kalapaikan sijainnin =D

Lauantai-iltana pähkäilimme sunnuntain kalapaikkaa ja sanoin, että jos me ahvenia halutaan, meidän on mentävä Unnukalle. 50km matka suuntaansa ei tietenkään ole mikään kaikista lyhin ajomatka, mutta mitäpä sitä ei raitapaitojen vuoksi tekisi. Unnukalle siis!

Oltiin Unnukan rannassa puoli yhdeksältä aamulla ja jos edellisenä päivänä Hirviselän saalisodotukset olivat olleet kovat, niin nyt ne olivat tapissa. Unnukka ei petä.

Valmiina tositoimiin

Ajettiin suoraan vanhalle tutulle ns. ykköspaikalle, josta on tullut parhaiten kalaa koko kesän aikana. Ja mitä minun vanhat silmäni näkivätkään? No ne näkivät kaloja luotaimessa, joten ei muuta kuin vene ankkuriin ja jigipuuhiin.

Melkein heti veneeseen nousi hyvä yli 30cm ahven, jonka laitoin sumppuun (bracketiin). Jos saisin samanlaisia edes muutaman lisää, niin pääsisin vihdoin savustamaan ahvenia fileinä.

Olen jauhanut savustuksesta koko kesän, mutta edelleenkään en ollut päässyt sanoista tekoihin asti. Edelliset otettavat ahvenet taisivat tulla yli kaksi kuukautta sitten, sen jälkeen ahvensaaliit ovat koostuneet vain yksittäisistä kaloista, joita ei ole mitään järkeä ottaa mukaan viisihenkiselle perheelle.

Kokeiltiin pari muutakin ankkuripaikkaa ja lopulta yksi kymmenen metrin paikka oli kultakaivos. Vihdoinkin alkoi napsumaan sitä savupönttökokoista ahventa ja olin liekeissä ☺️ Pienet lähtivät takaisin kasvamaan ja hyvät filekoon kalat laitoin sumppuun.

Ollaan taas hyvissä väleissä Ahdin kanssa

Aamupäivällä isoin ahven oli 35cm, mutta laihoja nuo Unnukan kalat kyllä ovat, olisiko keskipaino ollut neljän sadan gramman luokkaa. Lähes kaikki kalat tulivat vertikaalijigaamalla ja ehdottomasti paras jigi oli Lunker Cityn Swimfish värissä Arkansas Shiner. Ja kuten tyypillistä, ahvenparvi hävisi jossain vaiheessa alta pois. Sen jälkeen siitä samasta ankkuripaikasta alkoi nousta kuhia.

Pian paikka hiljeni, joten oli aika jättää ykköspaikka taakse ja lähteä etsimään uusia alueita. Katsoin aamulla automatkalla kartasta paikkoja valmiiksi ja minulla oli mielessä yksi saaren pää. Suuntasimme sinne ja kyllähän siitäkin joitain kaloja nousi. Tahti oli kuitenkin paljon hitaampi, kuin aamupäivällä, joten oli taas aika katsoa karttaa.

Huomasin yhden erikoisen paikan erään syvänteen vieressä ja sanoin Juhalle, että nyt löytyi satavarma kalapaikka. Esittelin paikkaa vielä Juhallekin kartasta ja oikeasti olin sataprosenttisen varma, että siinä on kalaa. Mikä lie etiäinen =)

Ajoin sille etiäispaikalle ja en meinannut uskoa silmiäni. Harvoin minun veikkaukset osuvat oikeaan, mutta nyt osuivat ja en ole koskaan nähnyt niin paljon isoja ahvenia luotaimessa, kuin eilen. Olin taas niin liekeissä, että varmaan jo savu nousi korvista. Ihan uskomaton näky ja kalaa vaan piirtyi koko ajan ihan hurjia määriä näytölle.

Paikka oli erikoinen, sillä syvänteestä nousi aika jyrkkä penkka ja sitten oli ikäänkuin tasainen kahdeksan metrin pöytä. Mutta kartta ei pitänytkään täysin paikkaansa, vaan “pöydällä” olikin kartassa näkymätön kymmenen metrin monttu, joka oli aivan täynnä kalaa.

Kun luotain piirsi muutaman kymmenen metrin matkan tällaista, oli pakko laskea ankkuri

Siinä tilanteessa ei kannattanut aikailla yhtään, vaan käskin Juhaa tiputtamaan ankkurin. Ensimmäinen heitto ja lähelle puolikiloinen veneeseen. Jihuu! Toinen heitto ja lähes samankokoinen veneeseen. Ja sitten aloin hokea miten paljon rakastan kalastusta. Kolmas heitto ja tunsin, kun isot mötkäleahvenet tärppivät jigiä ihan koko ajan. Aina kun jigi alkoi kelauksen jälkeen vajoamaan pohjaan, joku mörkö pussasi sitä.

Kaloja oli vaikea tartuttaa ja kokeilin kaikkea: pienensin koukkua, isonsin koukkua, pienensin jigipään painoa, isonsin jigipään painoa. Loppujen lopuksi 7g pää oli paras, vaikka vettä oli kymmenen metriä. Jigi varmaan leijaili tarpeeksi houkuttelevasti silloin.

Isoin ahven oli 450g, joten ihan sinne puoleen kiloon ei päästy

Hurja syönti kesti ehkä puoli tuntia, jonka jälkeen tapahtui sama ilmiö, kuin aamun ahvenpaikalla: ahvenparvi hävisi ja paikalta alkoi nousemaan kuhia. Kuhien koko oli hyvää, noin 50cm ja muutama niistä lähti ruokakalaksi.

Hurjimman syönnin jälkeen viistoluotain piirsi vielä jonkun verran kaloja

Lunker City oli nro 1

Ahvenen sylkemä kuore ja ahventen pahoinpitelemät Lunkerit, niitä kului eilen monta!

Hauki tärppäsi pikkukalaparven alta, tässä näkyy hyvin, kun silppuparvi säikähtää ohi kiitävää haukea :)

Oli kyllä niin hienot syöntipiikit, että harvoin pääsee tuollaisia kokemaan. Ja kyllä jigipäivä oli kokonaisuutena varmaan elämäni paras, sillä menomatkalla rantaan osuttiin vielä yhteen ahventen pintasyöntiin, josta siitäkin nousi hyviä ahvenia, mutta niitä me ei enää otettu mukaan, sillä ahvenkiintiö oli täynnä. Kuha alkoi myös syömään ihan hurjana auringonlaskun aikaan. Ne olivat todella aggressiivisia ja käyttäytyivät kuin hauet siiman päässä.

Syövää kalaa löytyi vielä illalla, lisäksi ne olivat siirtyneet matalampaan

Ahvenet syömässä silppua

Kuhilla oli iltapala-aika auringonlaskun aikaan

Päivä oli uskomattoman hieno ja kyllä Unnukka on jigikalastajan unelmajärvi. Ei taas kotijärven tyhjät reissut tunnu missään tuollaisten kokemusten jälkeen. Huh ja wau. Rakastan kalastusta ❤️
Kuinka teidän viikonloppu sujui? Puriko kala?

Matkalla rantaan

Olihan se taas nätti ilta =)

Viime yönä oli hommia

Facebookissa Fish me luck sivuilla on taas arvonta käynnissä, talvi tulee pikkuhiljaa, joten jollekin onnekkaalle lähtee hieno pilkkisetti =) Käykäähän tykkäilemässä ja onnea arvontaan! (linkki)