Talven isoin ahven

tiistaina 14.3.2017 | by Jaana Jekkonen | 10 kommenttia

Tunteiden vuoristorataa tämä kalastus. Välillä haluaa myydä kaikki kalastusvehkeet, kun kalareissuilta ei tule mitään, mutta sitten taas löytyy hyviä kaloja ja harrastus jatkuu :)

Käytiin viime viikolla heittämässä Sotkan ja Ripatinselän (Pohjois-Kallavesi) keikat. Ihan järkyttävän surkeaa. Joka paikka oli niin tyhjä, että meinasin oikeasti pakata pilkkivehkeet varastoon ja alkaa odottamaan jäiden sulamista. Mietin, että minkä ihmeen takia sitä jaksaa käydä yhdeksän tuntia tekemässä jäähän reikiä ja tarpomassa upottavassa lumessa, kun palkkaa ei näy eikä kuulu. Jos minun ruokavalio koostuisi itse pyydetyistä kaloista, minussa olisi vain luu ja nahka.

Olen kyllä ottanut viime kalareissut ihan vain kuntoilun kannalta. Lopputulos olisi ollut sama, vaikka olisin heilutellut avannossa hyppynarua. Sotkalla kierrettiin kahteen pekkaan monta paikkaa ja reikiä tehtiin varmasti sata. Kelkka näkyi aina pienenä pisteenä, kun kartoitin alueita kairaamalla. Tuntui, että etsittiin koko Sotka, mutta ei ketään missään.

Auringonnousu Puutosalmella

Kahdestaan saa kartoitettua ison alueen, kelkka ja Juha näkyvät mustina pisteinä

Kahvitauko suojassa tuulelta

Tuuli teki aaltoja lumeen

Useampi alue kartoitettiin, mutta turhaan

Sama meininki oli Ripatinselällä. Sain vain pari kukkoahventa, enkä enää ihmettele yhtään miksi tämä on kalakukkokaupunki. Tietenkin siksi, kun täältä ei tule kuin kukkokaloja. Emme olleet koskaan ennen käyneet Ripatilla ja tuon saalismäärän perusteella emme sinne enää menekään. Sielläkin etsittiin kaikki potentiaaliset paikat, mutta ei. Paitsi yksi kartan mukaan hyvännäköinen paikka jäi kokeilematta, sillä siinä oli niin paljon loskaa, että kelkka meinasi jäädä kiinni.

Neulaniemen päässä on hyvät parkkipaikat ja sieltä pääsee helposti jäälle

Ripatinselällä keli oli välillä tällainen..

Ja välillä tällainen

Sunnuntaina oltiin koko päivä Puutos- ja Hirviselällä. Sen päivän jälkeen olin masentunut. En saanut koko päivän aikana edes tärppiä! Voitteko uskoa? Kiertelimme hyviä paikkoja, mutta kalat vaan eivät olleet siellä. Näin pitkin Hirviselkää jonkun kengän jälkiä ja välillä näkyi myös vasta kairattuja avantoja. Pian nähtiin tämä “kenkämies” eräällä kalapaikalla ja jäimme juttelemaan hänelle. Hän oli kiertänyt koko päivän Hirviselkää ja saaliina nolla kalaa. Ei mene muillakaan hyvin. Olen usein sunnuntaisin kirjoittanut blogiin rapsan, mutta viime sunnuntaina halusin vaan unohtaa koko pilkkimisen.

Maanantaiaamuun mennessä pilkkimasennus oli kaikonnut ja sanoin aamulla Juhalle, että tänään rytisee. Jännää, miten se toivonkipinä aina syttyy uudestaan yön aikana, vaikka edellinen päivä tai edelliset viikot olisivat olleet ihan surkeita. Silti takaraivossa on aina pieni luotto Ahtiin, että kyllä se joskus heltyy. Säätilakin näytti hyvältä.

Eilisen sää Kuopiossa (kuvakaappaus: ilmatieteenlaitos.fi)

Mentiin Etelä-Kallavedelle ja aloitimme kalastuksen eräältä viime keväiseltä hyvältä ahvenpaikalta. Ensimmäisellä avannolla joku iso kala kävi katsomassa tasuria ja koska viimeisimmästä ison kalan havainnosta oli ikuisuus, jumittauduin kymmenen neliön alueelle etsimään jättiä.

Tein useita reikiä muutaman metrin välein ja pohjasta nousi välillä aina pienempiä kaloja. Taisin muutaman ahvenen siinä saadakin, mutta vapautin kaikki. Eräs Jari antoi edellisenä päivänä vinkkejä, että koska kalat ovat nyt tosi arkoja, tasuria ei saa missään nimessä laskea pohjaan asti.

Pidin Kalarosvoa kolme metriä pohjan yläpuolella, vettä oli alla kuusi metriä. Annoin tasurin olla ihan paikallaan ja välillä onkikaan ei ollut kädessä. Vilkuilin luotainta ja odotin. Räpläilin siinä kännyykkääkin aikani kuluksi. Sitten näin pohjasta irtoavan viivan. Nyt näyttää hyvältä! Olin ahvenpaikalla, joten tottakai toivoin kalan olevan raitapaita. Otin ongesta tukevan otteen ja toistelin kalalle, että älä tee syöksyä, älä tee syöksyä. Hauen tärpin tunnistaa luotaimesta jo ennen kuin sitä tuntee vavassa. Pelkäsin siis, että kala tekisi nopean syöksyn, jolloin se olisi ilmiselvä hauki.

Minun toistelut tepsivät, sillä kala ei tehnyt syöksyä vaan nousi ihanan määrätietoisesti kohti Kalarosvoa. Viiva oli todella paksu ja tiesin kalan olevan iso, jos saisin sen jäälle. Pam! Kala tärppäsi paikallaan olevaan tasuriin ja minun tarvitsi vain tehdä vastaisku. Oijoi, hyvältä tuntuu ja kala poukkoili siiman päässä juuri kuin ahven. Ihanaa, tule nyt jäälle asti. Siima sotkeentui anturin johtoon, mutta se ei haitannut, sillä kala oli syönyt kolmihaarakoukun kaikki kolme koukkua ja oli erittäin tiukasti kiinni.

Sain kalan jäälle, ja viime viikon huonot reissut ja sunnuntain maailman surkein nollareissu unohtuivat hetkessä. Ei haittaa, anna vaan Ahti MP-reissuja, jos hyvität ne aina näin. Ahven näytti tosi isolle ja ajattelin, että siinä ja siinä rikkoontuuko kilon raja. Eihän minulla mitään stressiä kilokalasta ole, kun kerran jo sellaisen olen saanut, mutta en pistäisi pahakseni, jos saisin toistekin. Punnittiin kala kahdella vaa’alla ja ei paukkunut kilo, harmi. 955 grammaa ja 41 senttiä, iso se kuitenkin oli! Kala oli minun Kallavesienkka ja myös tämän talven isoin ahven, kyllä tuntui mukavalle!

Kalalle maistui Kalarosvon flash-kylkinen kevennetty

Melkein heti kalan saamisen jälkeen paikalle kurvasi kaksi poliisia moottorikelkoilla. Leijailin yläilmoissa ison ahveneni vuoksi ja mieleen tuli ajatus, että voivatko he pidättää minut liian suuren ahvenen hallussapidosta.. no se siitä oudosta ajatuksesta, he pitivät vain puhallusratsian =)

En saanut koko päivänä enää yhtään kalaa, mutta mieli oli iloinen siitä huolimatta. Etsittiin Kallavedeltä laikkuja, mutta kaikki paikat olivat täynnä sitä kukkokalasilppua. Isot olivat kadonneet, taas.

Kovin kauan ei kelkalla enää jäälle pääse, sillä rannat alkavat sulamaan. Yöllä lämpötila saattaa käväistä pakkasella, mutta päivällä on jo sen verran plusasteita, että lumi häviää silmissä päivän aikana. Meidän kotikatukin muuttui yhdessä päivässä lumisesta mustaksi, nyt on paljas asfaltti. Nyyh, en tiedä haluanko pilkkikauden vielä loppuvan, mutta sitähän ei minulta kysytä…

Vielä tänään kuitenkin ehti yhden paikan käydä testaamassa kelkan kanssa. Heräsin aamuvirkkuna neljän hujakoilla ja olimme kuudelta jo matkalla. Katsoin aamulla ilmanpaine-ennustetta ja aamupäiväksi Suomen päälle oli tulossa matalapaine. Joko nyt vihdoin hanat aukeaa ja me päästään savustamaan ahvenia?

Tänään ilmanpaine teki näin (kuvakaappaus: ilmatieteenlaitos.fi)

Aamun ensimmäiset avannot olivat tyhjiä. Olimme tutuilla paikoilla, josta saimme helmikuun alussa hyvin isoja ahvenia. Höh, tällaistako on koko päivän, kalatonta? Vaihdoimme paikkaa ja edelleenkään pohjassa ei ollut mitään eloa. Meneekö koko päivä pelkäksi etsimiseksi ja ajeluksi, olisihan se mukava välillä nostella kalojakin. Yksi avanto vielä ja sitten siirtymä uuteen paikkaan.

Tein reiän ja laskin Kalarosvon väliveteen. Vettä oli alla kahdeksan metriä ja pistin rosvon vitoseen. En ehtinyt edes uitella rosvoa, kun pohjasta lähti viivoja kohti. Uuuh mikä tunne, siis viivoJA, ei ainoastaan yhtä, kuten aina yleensä. Nopein kala nousi todella määrätietoisesti tasurille ja tärppäsi. Nostin kalan ylös ja hyvä savuahven oli jäällä!

Aamulla keli oli näin märkä

Äkkiä tasuri takaisin ja taas useampi viiva lähti kohti. Nostelin avannosta muutaman hyvän kalan, kunnes syönti hiipui. Paras savukalan koko on minun mielestäni 300-700g, joten kaikki parisataset ja pienemmät vapautin. Hetken syöntipiikki sai minut taas niin onnelliseksi, kalojen nousu tasurille on niin ihana tunne.

Savuun =)

Ei savuun vaan takaisin kasvamaan

Vaihdoimme taas pian paikkaa ja menimme alueelle, jossa oli sama kahdeksan metriä vettä. Jos kerran aiemmat kalat olivat siinä syvyydessä, ehkä ne ovat muuallakin kasissa. Alkuun uusi paikka piirsi tyhjää ja vilkuilin jo kartasta seuraavia paikkoja. Olin kahden vaiheilla, että mennäkkö etelään vai pohjoiseen päin. Pohdiskelu loppui Juhan jäälle nostamaan 630g ahveneen. Jäämme tähän.

Samassa minunkin luotaimessa alkoi taas näkymään hyviä nousuja ja yhden hyvän kalan karkuutin aivan avannon alla. Se avanto tyhjeni täysin, mutta sitten taas seuraavalla näkyi elämää. Kalat lähtivät nousuun vain silloin, jos tasuri oli useamman metrin pohjan yläpuolella, joten koko päivän kalastin välivedessä.

Tasuri houkutteli välivedessä saalistajia

Mukavan kokoisia kölliköitä

Ravintokalana 5cm kuore, harvoin näkee noin pieniä.. silti iso tasuri kelpasi

Silmä lepää =)

Kalarosvon alla näkyvä tasuri toimi tänään parhaiten, tai siis se oli ainoa tasuri joka ylipäätänsä toimi. Ihme järvi, muilla tasureilla en edes ole saanut tuolta kaloja..

Päivän ottipelit, mikään muu ei toiminut!

Syönti loppui kahdentoista jälkeen eikä nousevia viivoja näkynyt enää sen jälkeen, vaikka etsimme kalaa vielä melkein neljä tuntia. Ihana syöntipiikki ja pitkästä aikaa vähän pidempi, kuin yhden kalan mittainen. Pian pääsen taas herkuttelemaan savuahvenilla, olikin ikävä :)

Jaa:
Facebook
Whatsapp
Joko luit nämä?
10 kommenttia
Jätä kommentti blogikirjoitukseen

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kommentit
  1. esa kommentoi:

    Hyvä Jaana sitkeys TAAS kerran palkittiin ;)

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Kiitos :)

  2. Onnea hienosta kalasta. Ei kai pilkkikausi vielä ole lähelläkään loppua kun jäätä on yli puoli metriä ja autollakin pääsee vielä hyvin jäällä. Toivotaan että vielä pääsiäisenä pääsee kun on pitemmät vapaat.

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Kiitos! Pari kolme viikkoa varmasti vielä pääsee, mutta kelkalla ei ehkä ihan niin kauan. Pitää vaan tässä henkisesti valmistautua, että kohta se loppuu. Ja toisille kolme viikkoa on paljon, mutta minulle (jos on kalastuksesta kyse), se on ihan liian pieni hetki ;)

  3. ismo ollikainen kommentoi:

    etkö käytä tasurissa toukkaa ?

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      En käytä :)

  4. -m kommentoi:

    Ei pilkkikausi lopu moneen kuukauteen, alusta vain vaihtuu jääkannesta veneeksi :). Sunnuntaina paatti vesille ja homma jatkuu. Onneks kerkesin yhden kuhan saamaan tänä talvena, oli elämäni ensimmäinen pilkillä (tän talven tavoite oli saada yksi mitallinen kuha).

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      No se on kyllä totta, itsekin pilkin kesät talvet =)

  5. juha kommentoi:

    Terve. Mistä olet ostanut kalarosvo tasurit?

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Terve, Joensuun Tommi valmistaa Kalarosvoja. Häneltä voi tiedustella tasureita joko sähköpostilla kalarosvo@gmail.com tai sitten facebookin kautta https://m.facebook.com/Kalarosvo-1543645345871400/?fref=ts