Talviterveiset Kuopiosta

torstaina 20.1.2022 | by Jaana Jekkonen | 0 kommenttia

Kylläpäs on aikaa hurahtanut edellisestä blogikirjoituksesta, kun silloin toivottelin kesäterveisiä 😅 Syksyterveiset siis jäivät välistä viime vuonna kokonaan, mutta kalastuksen merkeissähän täällä Savossa kaikki vuodenajat kuluvat. Blogin pitäminen on hiljentynyt viime aikoina, koska aktiivisemmin tulee pyörittyä somen puolella, eli Facebookissa ja Instagramissa, yritän kuitenkin silloin tällöin vielä tännekin kuulumisia kirjoitella 😊

Mutta tosiaan; kalalla on käyty! Avoveden aikaan veneellä ja kun järvet saivat jäänkannen, niin jalan ja moottorikelkalla. Tänä talvena jäät tulivat harvinaisen aikaisin ja vaikka eletään vasta tammikuun puolta väliä, pilkillä on ennätetty juosta jo vaikka kuinka monta kertaa 😊 

Syksy on tällaiselle ahvenhullulle, kuin minä, mahtavaa aikaa. Saaliit saattavat olla tosi isoja ja kyllä sitä syksyä aina avoveden aikaan odottaa kaikkein eniten. Viime kesänä veneeseen tuli liveanturi ja sen avulla vedenalaisen maailman salaisuuksien verho raottui vielä hieman entisestään. 

Kyllä aiemminkin kaikuluotainta on pystynyt hyödyntämään tosi hyvin kalastuksessa ja sen avulla on ollut mukava seurata ahventen liikkeitä, mutta minun mielestä liveanturin avulla voi jopa hieman lukea ahventen ajatuksia 😁 

No ehkä se tekniikka ei kuitenkaan ihan siihen riitä, mutta joskus on ollut tilanteita, kun on uskonut päässeensä ahvenen pään sisään. Toki sieltä pilvilinnoista sitten myös tipahtaa lujaa maan kamaralle, kun huomaa, että ei ne ahvenet sittenkään käyttäytyneet siten, kuin oletti… mutta jatkuvaa oppimistahan tämä on ja juuri siksi niin mielenkiintoista, ei pääse kiinnostus lopahtamaan! 

Edelleen tärkein asia mitä saalista saadaksen tarvitsee, on tuuri! Ilman sitä ei kalaa tule, oli minkälaiset vehkeet tai taito hyppysissä tahansa. Kaloja kun ei vaan mennä järvestä ottamaan, vaan ne annetaan, jos annetaan. Kannattaa pitää hyvät välit Ahdin kanssa ja myös peukut pystyssä 👍😉

Avovesikauden lopussa sitä alkaa haaveilemaan pilkkimisestä ja joka vuosi rospuuttoaika on yhtä tuskaista. Monena vuonna jäät ovat meinanneet tulla hyvissä ajoin ja sitten on vedetty matto jalkojen alta, kun järven pinta on ollut pienessä riitteessä. Kymmenen asteen takakesä saapuu ja iso osa ihmisistä on tyytyväisiä (koska he eivät harrasta pilkkimistä), mutta me pilkkihullut järsitään kynsiämme ja toivotaan niitä sinisiä numeroita sääennusteisiin. 

Viime vuonna sää kerrankin suosi pilkki-ihmisiä ja kantavat jäät saatiin jo joulukuussa. Me on ravattu pilkillä ja mukana jäällä on kulkenut myös liveanturi. On se vaan ihmeellistä, mitä siellä jään alla oikeasti tapahtuu ja miten kalat käyttäytyvät. On nähty hienoja tilanteita, kun ahvenet ajavat kuoreparveen tai lähtevät uimaan tasuria kohti pitkänkin matkan päästä. 

2D-luotain kulkee toki vielä mukana, koska se on niin kevyt liikuteltava

Toisinaan jään päältä kantautuneet askeleet ovat säikytelleet kaloja ja kyllä muuten ”ritolat” ottanut kala ui nopeasti! Kesällä kaloja voi yrittää heittää ”täsmänä”, talvella täsmäkalastus onnistuu siten, että tehdään avanto suoraan kalan päälle. Eräskin kuha oli niin laiska, että se ei jaksanut uida viiden metrin päässä olevalle vieheelle, mutta kun avannon teki ihan kalan yläpuolelle ja laski vieheen kalan nenän eteen, sille tuli heti nälkä 😁 Liven avulla pilkkimiseen on tullut vielä entistä enemmän mielenkiintoa, vaikka ainahan se pilkkiminen on ollut yksi parhaista ajanvietteistä. 

Toimisto jäällä =)

Talvella nollareissut ovat paljon todennäköisempiä kuin kesällä. Ensinnäkin jo jää asettaa omat haasteensa. Kesällä jigiä voi roiskia sinne tänne, mutta talvella saat vieheen veteen vain siitä pienestä itse tekemästäsi reiästä. Myös liikkuminen järvellä on haastavampaa ja fyysisempää talvella. 

Kesällä saat istua veneen pehmeällä penkillä ja suhata sinne tänne. Näet vedenalaiset tapahtumat koko ajan ja silti mieleen hiipii toisinaan ajatus, että kalojen etsiminen on hankalaa. Lämpötilakaan ei ole kuin +18C, paleltaa.. 

Kun talvi tulee, naureskelet kesän ajatuksille, kun kaikki oli muka niin raskasta. Ei ollut. Kun taaperrat jäällä ”michelin-ukkona” ja ähiset älytöntä tavararöykkiötä ahkiossa vetäen, toteat, että kyllä talviahvenien eteen saa tehdä enemmän fyysistä työtä. Vaikkakin onhan minulla porakone apuna avantoja tehdessä ja välillä mennään moottorikelkalla pidemmät siirtymät, mutta silti. Ei ne talviahvenet helpolla tule. Päivän pituuskin on aika lyhyt vielä tähän vuodenaikaan ja jos ei kello kahteen mennessä löydy aktiivista ahventa, niin se on sitten heipparallaa ja nähdään ensi kerralla!

Tyhjääkin on siis pyydetty, mutta ne tyhjät päivät antavat motivaatiota seuraavia kalareissuja ajatellen. Ja sitten joskus kun se jättipotti taas osuu kohdalle, niin ai että tuntuu hyvältä! Kalastuksessa on ylä- ja alamäkiä aivan kuten vuoristoradassakin. Jos kyyti olisi tasaista kuin possujunassa, se olisi paljon tylsempää.
Kireitä siimoja ja menkää pilkille! 

Parasta evästä pilkkireissulla: kahvia ja patakukkoa
Kotoa löytyy neljä karvaista kaveria ja ne osaavat takuuvarmasti tulla osingoille, kun ahvenia fileoidaan ;)
Jaa:
Facebook
Whatsapp
0 kommenttia
Jätä kommentti blogikirjoitukseen

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kommentit