Tasurihurjien talvitreffit Haukivedellä

keskiviikkona 2.2.2022 | by Jaana Jekkonen | 6 kommenttia

Ollaan nyt muutamana vuonna kokoonnuttu pilkkitreffeille tasuripilkkijöiden kanssa ja viime vuoteen asti treffit ovat olleet Puruvedellä. Hummonselkä alkoi tulla vähän liian tutuksi ja samat paikat kierreltiin vuodesta toiseen, joten päätettiin vaihtaa treffipaikkaa toiseen vesistöön. Virhe.

Meidän reissu oli lähes kalaton. Tai kyllä sieltä vähän raitapaitoja löytyi, mutta siihen nähden, että meitä oli parhaillaan lähes 20 henkeä jäällä, syönti oli huonoa. Tai syöntiä ei yksinkertaisesti ollut, koska treffiviikolla järvessä ei oikeastaan edes näkynyt ahvenia. Vähän hymyilytti, kun Leinon Pekan kanssa pyöriteltiin livejä vierekkäin ja laskettiin, että lähes viisinumeroinen summa on siinä jään päällä kalastuskamppeissa kiinni ja siltikään ei kalaa löydy 😅 Ei ne vehkeet autuaaksi tee ja kalaa saadakseen pitää ensinnäkin olla kalaisalla paikalla. Tyhjästä on paha nyhjästä. 

Liveilyä (Kuva: Petteri Palviainen)

Tasuritreffiviikko palautti mukavasti maan pinnalle ja kummasti sitä taas osaa eri tavalla arvostaa saamiaan kaloja. Joskus kalastaessa on nimittäin saattanut mieleen hiipiä ajatus, että tämähän on helppoa, mutta nyt taas tajuaa ja muistaa sen, että ne ovat hölmöjä ajatuksia. Kalat ovat aina askeleen meitä edellä. 

Treffiviikko oli tasuripilkkijöille vaikea ja osa ei saanut ahvenia ollenkaan. Itse kalastin kolmena päivänä tyhjää ja kolmena päivänä sain kaloja, mutta nekin olivat ykköskappaleita. Kellään ei ollut mitään jättimäisiä kalapusseja rantaan tullessa, vaikka kalastettiin kahta eri selkää. 

Ja ei ne viikon haasteet siihen kalattomuuteen päättyneet. Henkisesti ja fyysisesti raskaampaa oli lähteä rämpimään jäälle ihan älyttömään loskaan. Jalkamiehiä ei käynyt kateeksi. 

Osalla porukasta oli moottorikelkka mukana ja sillä pääsi helpommin liikkumaan. Meillä oli myös kelkka, joka kylläkin loskan vuoksi alkoi temppuilemaan. Se oli varmaankin liian tehoton kahdelle pilkkijälle ja hirvittävälle määrälle rojua, joten treffiviikon jälkeen sanottiin sille heipat ja tällä hetkellä ollaan kelkattomia. 

Erään aamun tunnelmia: “Ei mikään mene kohtuudella.”
Vain yksi tasurimenetys tässä äksidentissä (perälevy irtosi)

Haukiveden treffit olivat vähäkalaisimmat treffit ikinä ja kyllä me porukalla päätettiin, että ensi vuonna vaihtuu taas vesistö. Toisaalta turhahan sitä järveä on syyttää, jos ei oma taito riitä löytämään kaloja, mutta Haukivesi jääköön silti unholaan 😅 Kirkkaammat vedet ovat enemmän isoa ahventa tasurilla pilkkivien mieleen. 

Minulla treffien paras päivä kalojen suhteen oli heti maanantaina, jolloin sain joitain hyvänkokoisia ahvenia isoimman ollessa 40cm. Maanantai-iltana mietin, että mihin me loppuviikosta joudutaan kaikkien kalojen kanssa, kun jo ensimmäinen päivä antoi niin hyviä kaloja. Onneksi Pekka kertoi hymy huulilla olleensa kaukaa viisas ja ottaneensa vakuumikoneen mukaan. Loppu onkin historiaa 😁

Kalarosvon pieni muikunnahkainen kevennetty antoi maanantain kalat

Yllä olevan tekstin perusteella saattaa kuulostaa siltä, että meidän viikko oli täynnä pelkkää kurjuutta, mutta ei ollut. Tärkeintä antia treffeillä on tavata rakkaita ystäviä ympäri Suomen ja nautiskella kokonainen viikko luonnon helmassa harrastuksen parissa. Kalat ovat toissijainen juttu. Meillä oli mahtavat puitteet ja mukavat mökit Haukiveden rannalla. 

Tämä maisema ja tämä tunnelma saivat minut sanattomaksi

Lisäksi itselleni reissun ikimuistoisin asia oli käydä ensimmäistä kertaa avantouimassa. Tai ei sitä uimiseksi voi sanoa, mutta kävin jäisessä avannossa kuusi kertaa pulahtamassa viikon aikana ja jäin vähän koukkuun siihen kauhean ihanaan tunteeseen. 

Tässä rantasaunassa oli täydelliset löylyt!

Kun kotiuduttiin treffeiltä, käytiin heti kotivesillä kokeilemassa, että onko kalastus tosiaan yhtä haastavaa joka paikassa tällä hetkellä. Satuin yhdelle avannolle juuri ahventen lounastunnilla ja tarjosin kaloille salakannahkaista XL Nulikkaa. Ahvenilla oli vaan puolen tunnin lounastauko, joten käsien piti käydä nopeasti, mutta jotain sieltä tuli ylös asti. 

Livenäkymä luotaimessa oli ihan älytön, kun isoja mörssäriahvenia tuli monesta suunnasta ja tottakai tiputin yhden tosi painavan ahvenen, jolloin kaikki kalat menettivät mielenkiinnon tasuria kohtaan. Kyllä se lyhyt syöntipiikki kuitenkin tuntui taas aika hyvältä lähes tyhjän viikon jälkeen 😁

Kalapelen XL Nulikka toimii

Vuosi sitten helmikuussa jäällä oli tosi huonot olosuhteet ja oltiin lähes kuukausi pilkkitauolla, kun jäälle ei kiinnostanut lähteä rämpimään. Nyt tilanne alkaa taas näyttää vähän samalta, kun jäälle on paikka paikoin noussut tosi paljon vettä. 

Moottorikelkkaa ei ole ja rämpiminen loskassa on hidasta (ja raskasta!!!), joten nyt pyöritellään peukaloita ja katsellaan kartasta lähellä mannerta olevia potentiaalisia kalapaikkoja. Ja toisaalta jo odotetaan kevättä, jos ja kun jäälle saataisiin potkurikelit. Sitten pääsisi taas selkävesille ahventa jahtaamaan 😊

Jaa:
Facebook
Whatsapp
6 kommenttia
Jätä kommentti blogikirjoitukseen

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kommentit
  1. Nimetön kommentoi:

    On taas pienipiiri pyörii kokoontunut. Mikä on syynä ettei voida tapaamista mainostaa, ja kysyä uusia tuttavuuksia mukaan niinkuin ennen?

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Oli siellä tänäkin vuonna viisi uutta tasuripilkkijää mukana. Treffit on joka vuosi viikolla neljä ja paikka varmistuu aina jäätilanteesta riippuen vuoden loppuolella. Eli mikäli treffit kiinnostavat, kysäise loppusyksystä tilannetta uudestaan. Jokainen sieltä oman mökin varaa ja vuokraa, joten ei tätä sen suuremmin kukaan organisoi.

  2. Erno kommentoi:

    Eräsukset tai liukulumikengät auttaa liikkumiseen monesti silloin kun hangen pinta ei kanna jalkamiestä. Joensuun seudulla tullut viime viikkoina kohtalaisia ahvensaaliita kauempaa selältä jonne pääsee hiihtämällä mutta ei jaksaisi mitenkään rämpiä jalan upottavassa kelissä. Toki nuokaan ei auta jos pinta ei ole yhtään kovettunut.

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Joo liukulumikengistä olen haaveillut. Lumikengät meiltä löytyy ja aikomuksena testata niitä pilkkireissulla 😊

  3. Pekka Tikka kommentoi:

    Tätähän tämä on nyt ollut. Jotenkin kun viime kausi oli niin älyttömän luminen, toissatalvena ei laisinkaan ja taas on selät kukkurallaa. Lunta, vettä,loskaa ja vaihtelevaa fiilistä kahlaamiseen. Huumoria saa olla ahkiossa mukana. Tuli itsekin hommattua live tuossa kesällä ja onhan se hyvä lisälaite, varsinkin porukalla kalastamiseen jossa voi kalakaveria ohjata hyvän penkan tai vaikka suoraan parven päälle sen osuessa ruudulle – painava se tietty kuitenkin on.

    kyllä se perus 2d kainaloon, pari vapaa ja kevyt kaira kädessä meneminen ilman ahkiota tuntuu vapauttavalle. Pari hyvää puolkiloista reppuun ja savustimen äärelle. Ai että.

    Haukivesi taitaa olla aika kaksijakoinen vesistö. Tuttava sai samasta reiästä reippaat kymmenen kiloa muutama viikko takaperin sieltä kärkipään ollessa sitä “karvan alta kilon kuten aina” -tasoa :)

    Kirkkaan veden karkeita kiusaamaan porukalla joku kaunis päivä?

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Joo ei ole ihanneolosuhteet jäällä nyt ja varsinkin ilman moottorikelkkaa vähän kehtuuttaa lähteä rämpimään. Onneksi on muitakin kivoja talviaktiviteetteja, joita harrastaa nyt, kun jäälle ei nappaa lähteä.

      Nyt ehkä vähän valoa tunnelin päässä, kun näyttää plussakelejä pariksi päiväksi ja vettäkin satelee. Täytyy toivoa, että lumet painuisi ja jos vielä senkin jälkeen saa vähän toivoa, niin tulevien pakkasten myötä kovaa, pilkkijän kestävää, hangenkuorta. Sitten pääsisi taas niitä kirkkaiden vesien ahvenia jahtaamaan 😁