Uusien järvien testausta

maanantaina 10.7.2017 | by Jaana Jekkonen | 10 kommenttia

Ei se kala näköjään aina syö :) Käytiin lauantaina kalassa Maaningalla Mustalla virralla. Olen kuullut jo parin vuoden ajan juttua kyseisestä paikasta ja jos jossain on kuhamörköjen oleskelupaikka, niin siellä. Muutaman kilon kalat eivät ole yhtään harvinaisia ja samoin ahvenilla normikoko on puolta kiloa.

Odotin kieli pitkällä ja kylmälaukku kylmänä mahtavia kalansaaliita. Suunnittelin jo miten fileoin puolen kilon ahvenet ja savustan ne. Laskin, että kymmenkunta puoli kiloista olisi hyvä määrä Muurikkaan ja sen enempää en ottaisi. Ei muuta kuin kalan hakuun!

Meidän kaveri Mauri lähti oppaaksi kalapaikkojen suhteen, sillä hän oli käynyt aiemminkin Mustalla virralla kalassa. Laskettiin vene Pieneltä Ruokovedeltä, jonka yläpuolella on Maaninkajärvi ja nämä kaksi järveä erottaa toisistaan se suurista kaloistaan tunnettu Mustavirta.

Sain vinkin, että Sinikiven rannassa on veneluiska

Kuvakaappaus Karttaselain

Jo rannassa Mauri sanoi, että onpas vesi alhaalla. Ja tosiaan se olikin, kun veneramppi oli ihan kuivalla maalla. Aika erikoista, ei paljon ollut luiskasta hyötyä, kun traileri piti peruuttaa hiekalta järveen. Ja ranta oli tosi loiva, Juha joutui peräkontin kautta kävelemään trailerin päälle ja irroittamaan veneen, kun traileri oli kokonaan järvessä =)

Kyllähän sieltä veneluiska löytyi :)

Mauri epäili jo heti vesille päästyä, että onkohan kala ollenkaan siellä virrassa, kun vesi on niin matalalla. Minulla eivät hälytyskellot soineet, vaan näin jo silmissäni kauniisti savustuvat ahvenfileet. Varmaan ajatuksissani maiskuttelin suutakin, kun tiesin pian pääseväni herkuttelemaan.

Päivä oli kirkas ja lämmin. Lähdimme ensin Ruokovirran kautta käymään Suurella Ruokovedellä eli Ala-Ruokovedellä, joka on Pohjois-Kallaveden yläpuolella. Luotain oli taas vähän oudolla päällä, kun en millään saanut sitä piirtämään näytölle kaloja. Parin tunnin etsiskelyn ja muutamien tärppien jälkeen päätimme vihdoin lähteä sinne Mustalle virralle, jotta päästään kylmälaukkua täyttämään.

Mustavirta

Mustavirta läheni ja Maurin hämmästys kasvoi. Viimeksi vesi oli kuulemma ollut monta kymmentä senttiä ylempänä. Odotin ihan hurjia kalanäyttöjä, mutta vaikka kuinka ajettiin virtaa edestakaisin, kaloja ei vaan näkynyt. Minä ja Juha saatiin muutamia tärppejä ja Mauri sai yhden mittakuhan, mutta siinäpä se.

Ehkä kannattaisi lähteä yläpuolella olevalle Maaninkajärvelle… Mustalla virralla oli tosi tyyntä ja emme edes tajunneet, kuinka kova tuuli oikeasti oli isommalla selällä. Siirryimme Maaninkajärvelle ja eihän siellä oikeastaan voinut kalastaa ollenkaan. Ankkuroiduttiin muutamaan kohtaan ja joitain alamittakuhia kävi veneessä, mutta ne suuret kuhat olivat vain haaveissa. Tai ehkä ne olivat joidenkin muiden haaveissa =) (Meidän haavi makasi toimettomana.)

Kello tikitti ja aloin pikkuhiljaa hyväksymään, että savuahvenet jäävät saamatta. Keli tyyntyi mukavasti, mutta ei se kalan saantiin vaikuttanut. Näimme, että Mustalle virralle alkoi ilmestyä porukkaa, joten lähdimme itsekin takaisin sinne. Ehkä kala syökin vasta illalla.

Auringon laskiessa Mustalle virralle alkoi kerääntyä porukkaa

Luotain tosiaankin piirsi paremmin kalaa illalla. Pohjassa näkyi jopa kuharykelmiä, mutta mitä ihmettä niille olisi pitänyt syöttää, kun mikään ei kelvannut! Loppuillan aikana tuli enää vain yksi mittakuha ja ne puolen kilon ahvenista koostuvat parvet olivat ihan jossain muualla. Kalalaskurikin oli lähes työttömänä koko illan, meinattiin jo alkaa laskemaan tapettujen itikoiden määrää…

Ehkä se alhaalla oleva vesi oli pistänyt kalojen pasmat sekaisin. Uskon ja tiedän, että Mustavirta voi parhaimpina päivinään tarjota ikimuistoisia saaliita, mutta lauantaina sillä sattui olemaan huono päivä. Ehkä palaan vielä…

Oli taas uskomattoman hieno auringonlasku :)

Eilen oli aivan ihana kesäinen ja lämmin ilma. Tuulikin oli vain pientä, joten se ei rajoittanut kalastusta ollenkaan. Päätettiin viedä Puattinen Tervoon asti Rasvanki-nimiselle järvelle. Talvella on käyty usein Virmasvedellä, Rasvanki on yhteydessä siihen. Isoja ahvenia siis löytyy…

Laskettiin vene Tervon satamasta Koskiselän puolelle. Koskiselällä muuten on elokuun 19. päivä Kultakoukku-kalastuskilpailu, vinkkinä kisailusta kiinnostuneille ;)

Tervon satamassa oli tosi hyvä veneluiska

Koskiselältä pääsi helposti Rasvangille ja suurin odotuksin lähdettiin ahvenjahtiin. Elämäni kaksi pitkäveteisintä tuntia kului luotaimen näyttöä tuijottaen. Ajoin minne vaan, niin pohja oli aivan tyhjä. Se oli ehkä ennätys kalojen etsimisessä, en olisi ikinä uskonut, että järvi voi olla niin tyhjä. Etsin 3-10 metrin alueita ja erilaisia pohjanmuotoja. Ei elonmerkkejä eväkkäistä!

Rasvanki et oo tosissas?

Ajoin järven toiseen päähän asti ja sitten vasta alkoi kalaa näkymään. Ehkä kirkas päivä aiheutti sen, että kalaa löytyi vasta 12 metristä, sen matalamassa ei näkynyt mitään. Päivän ensimmäiset tärpit ja kalat olivat työn ja tuskan takana. Ensimmäinen kala oli kuitenkin mitat täyttävä kuha, joten kyllä mieli vähän piristyi ja toivo heräsi.

Pitkästä aikaa mittakala käsissä :)

Kuhaa oli pienellä alueella tosi paljon. Saimme useita kappaleita ja lisäksi tuli monta parin kilon kokoluokkaa olevaa haukea. Kuhat olivat ronkeleina, mutta yksi hyvin toimiva jigi oli valkoinen Ismojiggen mustilla raidoilla. Yhdessä vaiheessa kuhaparven seasta väliveteen ponkaisi keltainen viiva ja olisihan se pitänyt arvata, että se on hauki. Kokeilin kuitenkin tarjota jigiä sille ja hetihän se hyväksyi tarjouksen.

Mukavan kokoinen hauki vei jigiä ja jouduin löysyttämään jarruakin. Ihana tunne pitkästä aikaa, kun kala pisti vavan ihan mutkalle. Saatiin kala haaviin ja samassa hetkessä välivedessä näkyi jo toinenkin keltainen viiva. Tiputin äkkiä jigin takaisin ja Juha seisoi hauki haavissa veneen laidalla. Muutama sekunti ja taas oli kala kiinni. Olin liekeissä ?

Näyttää pienelle, mutta nelosen kala se oli :)

Aloin kelaamaan kalaa ylös ja hyvä hauki oli sekin. Itku pitkästä ilosta, peruke napsahti poikki. Olisi pitänyt tarkistaa fluoro ensimmäisen hauen jälkeen, mutta innoissani en sitä tajunnut. Sinne meni ottipeli :( Harmi, kun Suomessa ei myydä Ismojiggeneitä, vai myydäänkö?

Ahvenia ei löytynyt, vaikka niiden takia Rasvangille lähdettiin. Ankkuroiduttiin eväiden syönnin ajaksi yhden selkäkarikon kupeeseen ja sillä välin kun natustelin leipää, Juha sai jigiä viskomalla yhden ihan hyvän ahvenen. Tässäkö ne raitapaidat ovat? Jee!

Karikon reunasta hieno raitapaita

Eväiden syönti jäi kesken ja aloin itsekin heitellä matalikkoa kohti. Monen kymmenen heiton jälkeen veneessä ei suinkaan ollut montaa kymmentä ahventa, vaan minun ahvensaalis oli tasan yksi tärppi! Ei ne kalat olleetkaan siinä, vaan yksi satunnainen ohikulkija vain. Jatkoimme matkaa.

Ei ollut vesillä ruuhkaa, vaikka keli oli niin hieno

Lähdimme jo takaisin päin, sillä ilta alkoi lähestyä. Ehkä löydämme kalaa päivällä tyhjiltä olleilta paikoilta. Kala on voinut olla kirkkaalla kelillä arkaa ja nyt iltaa kohti tulla normipaikoilleen. Toivo oli turha, sillä samat tyhjät pohjat meitä siellä odotti.

Liian hyvä keli kalastaa?

Yritimme etsiä lokkeja, jotka kertoisivat isojen ahventen olinpaikat, mutta edes linnut eivät olleet syömätuulella. Monet kalastajat löytävät ajoahvenet lokkien avulla, kun linnut syövät pikkukalaa pinnasta, mutta ainoat lokit mitkä minä olen kesän aikana täällä Pohjois-Savossa nähnyt, olivat kaatopaikalla. Ei paljon lohduta. Omillaan on siis kalojen etsinnässä pärjättävä, linnut eivät halua tehdä yhteistyötä minun kanssa.

Sanoin Juhalle, että eipähän tarvitse Rasvangille enää toista kertaa tulla, kun on niin vaikea järvi. Melkein samalla hetkellä näin jotain outoa veden pinnalla. Taivas oli sininen, mutta veden pintaan satoi vettä? Mistä nuo pisarat tulevat? Todella suuri alue oli pienten renkaiden peitossa. Voivatko ne olla pikkukaloja? Ei kai sentään, ei niitä voisi olla noin paljon. Alue oli vähintään sadan neliön kokoinen.

Otin virvelin käteen ja heitin jigiä. Jigi tarttui johonkin kasviin kiinni, sain sen kuitenkin irtoamaan. Kelasin jigin veneeseen ja sitten näin, kun kymmeniä pikkukaloja hyppäsi ilmaan ihan pienellä alueella. Nyt on muuten ihan hirveä ajojahti tässä meneillään, ei täällä sada vettä, ne ovat pikkukaloja!

Kun katsoin tarkemmin veneen viereen, huomasin että aivan veden pinnan alla meni kuhisemalla muutaman sentin mittaista kalaa. Kyljet vaan välkehtivät auringonvalossa ja en meinannut uskoa näkemääni. Pinta eli joka puolella, pienikin kolaus veneen kylkeen säikäytti kalat ja veneen ympärillä pomppasi pieniä hopeisia kaloja ilmaan. Uskomatonta!

Olen joskus nähnyt vastaavan ilmiön, mutta huomattavasti pienempänä. Nyt vaan äkkiä kalastamaan, ennen kuin lokit tulevat sotkemaan meidän homman. Löydän minä näköjään syövän ahvenen ilman lokkejakin, pysykää linnut vaan siellä kaatopaikalla.

Kyllä oli Jaana elementissään =)

Paikka, jossa pikkukalat olivat, oli metrin syvyinen suuri matalikko, joka oli ihan täynnä jotain kasvustoa. En tiedä olisiko lipalla saanut paremmin kalaa, mutta jigillä se oli toivotonta, vaikka alkoi kelaamaan heti kun jigi tippui veden pintaan. Kaikki kalat jotka saatiin, tulivat sen matalikon reunoilta, jossa oli jo hieman syvempää vettä. Pintajigasimme ja kalat ottivat ihan pinnasta.

Ahventen koko oli noin 30cm

Näin jopa joitain tärppejä polaroid-aurinkolaseilla pinnan alta, yksikin hauen tärppi veneen vieressä oli tosi hienon näköinen. Harvoin pääsee kokemaan tuollaista! Pikkukaloja oli niin paljon, että ei mitään järkeä. Saimme kaikki ahvenet Savage Gearin 8cm salakkajigeillä, ne olivat lähimpänä pikkukalojen ulkonäköä. Epäilen, että pikkukala oli juurikin salakkaa.

Suurin ahven oli 34cm

Tämä uskomaton näytös kesti lähes tunnin ja kyllä oli todella hieno kokemus päästä ensimmäistä kertaa elämässään näkemään ja kokemaan se. Ja kyllä muuten oma ahvenen etsintä taktiikka muuttuu aika paljon, tästä lähtien etsin vain vesisadetta veden pinnasta ;) No toki etsin edelleen perinteiset ahvenpaikat, mutta varmasti tulee laajennettua etsintää myös matalikkoihin. Ja vaikka sanoin, että en mene Rasvangille enää ikinä, niin mieli muuttui jostain kumman syystä ihan päinvastaiseksi. Haluan sinne mahdollisimman pian uudestaan =)

Matkalla rantaan bongattiin vielä kuuden metrin vedestä kuhia, josta Juha sai pari mittakalaa. Näköjään kuhakin oli iltaa kohden tullut matalampaan. Saatiin kuin saatiinkin vaikeasta alusta huolimatta ruokakalat kylmälaukkuun ;)

Jaa:
Facebook
Whatsapp
10 kommenttia
Jätä kommentti blogikirjoitukseen

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kommentit
  1. Veli-Matti Hämeenniemi kommentoi:

    hyvä että löyty kalat!itse soittelin kaverille joka valitti että liika helposti tulee tammukkaa ja harria!ei ole haastetta!täällä pohjoisessa kaloja on joka järvi täynnä mutta pyytäjiä ei enää ole.Mutta me nautimme sitten erämaista “yksin”?

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Voi kun joskus kärsisin itsekin ongelmasta, että kaloja on liikaa =)
      Toivotaan, että tätä kalastusinnostusta saadaan tartutettua nuorempiinkin, niin ei tarvitse yksin nauttia erämaista :)

  2. Päivi Piirainen kommentoi:

    Tuon “veden kiehumisen” olen minäkin nähnyt pielisellä. Kuoretta tod näk.. Mutta syvempi vesi, jotain 8-10 m.

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Hienon näköinen ilmiö kyllä ja aika varma kalapaikka, kun sattuu oikeaan aikaan paikalle :) Sunnuntaina kalat ehkä olivat salakkaa, mutta en satavarmaksi osaa sanoa.

  3. -m kommentoi:

    Kalastan itse oikeastaan aina matalikolla tai sellaisen lähettyvillä, ainakin noilla omilla paikoilla ajoja näkyy useasti.

    Mitäs muuten olet mieltä viisto kaiusta kun olet hetken käyttänyt, Onko hyödyllinen laite? Olisi ostos listalla keulakone ja kaiku, mutta pitää vähän priorisoida.

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Täytyy itsekin laajentaa ahventen etsintä alueita ehdottomasti, jospa ne saaliit alkaisivat siitä kasvamaan ☺️

      Viistokaiku on ollut tosi hyödyllinen, varmasti tulee ostettua itselle myöhemmin oma laite. Kalat voivat olla pienellä alueella ja jos ei juuri kalojen päältä satu ajamaan, kalat saattavat näkyä kuitenkin veneen sivulla.

      Myös kalapaikkojen merkkaaminen on paljon tarkempaa, vanhassa luotaimessa kalanäkymä oli jo historiaa, kun luotaimesta painoi “merkkaa-nappia”, joten koskaan ne raksit eivät pitäneet täysin paikkaansa. Tässä nykyisessä luotaimessa kalat saa merkattua täysin oikeaan kohtaan kartalle.

  4. Mari kommentoi:

    Meillä oli melkein sama homma. Käytiin yhdellä järvellä kalassa semmoisen harva ruohikon reunassa. Vettä alle metri. Joka heitolla oli ahven/hauki kiinni. Heitti mitä vaan niin aina nappasi. Sitä kesti tunnin verran ja sitten loppui. Välillä ongin ja pilkinkin ja aina tuli kalaa :) Oli hienoa! Koko ei ollut mitään jättiä mutta ruokakalaksi kelpaavaa oli kyllä. Hauskaa! Merellä ei olla nyt ehditty käydä kun viikolla on vain illat aikaa ja on ollut noita kisoja sen verta ettei ole ehtinyt. Lomalla sitten taas :)

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Kyllä olisi ihana törmätä tuollaisiin syömäkarkeloihin useamminkin, mukava kalastaa kun ahvenet ovat hurjina :) Kireitä siimoja lomalle :)

  5. Erkki Ojutkangas kommentoi:

    Kiva lukea taas tarinoita saaliista! Olen muutaman kerran joutunut kesken syönnin lopettamaan, kun muut menot vaativat lähtemään.
    On minullekin pari kertaa osunut tuo veden kiehunta, mutta jostain syystä ei ole onnistunut niitä pyytävien petojen saaminen veneeseen saakka. Joku puolenkymmentä pientä ahventa on tuli kerran.

    1. Jaana Jekkonen kommentoi:

      Kiitos Erkki, toivotaan, että sinäkin satut vielä joku päivä keskelle ahnaiden ahventen syömäkarkeloita ja isoja körmyniskoja nousee :)