Haastavat kaksi viikkoa takana. Olen käynyt ahkerasti pilkillä ja tavoitellut ahvenia, mutta raitapaidat ovat kiertäneet minun avannot kaukaa. Pientä turhautumista on ollut havaittavissa, kun viereisiltä avannoilta on noussut mörköahvenia ja omalla avannolla kaikuluotain on piirtänyt tyhjää. Tai olenhan minä saanut siikoja ja alkoi jo pelottamaan, että kohta saan lempinimen siika-Jekkonen. Onneksi tilanne muuttui.
On olemassa sanonta ’apina pois selästä’. Ei minulla koskaan aiemmin ole sellainen otus selässä kiipeillyt, mutta nyt parin viikon ahvenettomuuden jälkeen aloin tuntemaan painolastia hartioilla. Joskus se on ihmeellistä, että vaikka pilkitään samanlaisilla tasureilla samoilla kalapaikoilla, niin ahven saattaa ihan uhallaan jättää sinun tasurit huomioimatta. Ei tietenkään saalis ole pääasia kalastuksessa, mutta onhan se aina välillä kiva lisä.
On pörrätty kelkan kanssa siellä täällä, kun olosuhteet jäällä muuttuivat sellaisiksi, että enää ei jää kelkalla jumiin. Asia kuitenkin kääntyi päälaelleen ja jäällä olikin jo liian hyvä liikkua. Lumi suli pois ja kelkka suti paikallaan eli jäätiin sittenkin jumiin. Lisäksi liukumuovit meinasivat sulaa.
Tehtiin ratkaisu, että käydään ostamassa potkukelkat ja kuljetaan niillä pilkille. Lumettomalla jäällä potkuri luistaa hyvin ja sillä pääsee nopeasti kilometrien päähän.
Kun haettiin potkurit kotiin, alkoi satamaan lunta. Lunta satoi kerralla kymmenen senttiä ja sitä tuli lisää myös seuraavina päivinä. Eihän me niillä potkureilla ehditty pilkille kertaakaan, joten vaihdettiin taas lennosta moottorikelkkaan ? Nyt jäällä on toistaiseksi hyvä kulkea kelkalla!
Olen pilkkinyt ainoastaan tasureilla, vaikka morri-ihmiset ovat kehottaneet minua kokeilemaan morria, jotta pääsisin taas kalan makuun. Vielä en ole sille polulle lähtenyt.
Olen saanut yllättävän paljon siikoja ja ne ovat syöneet tasuriin. Välillä olen ihmetellyt siikojen käytöstä, kun ne ovat saattaneet nousta tasurille aivan samalla tavalla kuin ahvenet. Yleensä siiat tunnistaa luotaimen näytöltä, kun ne uivat syvyyttä vaihdellen kauan aikaa vieheen vierellä ja välillä nousevat vieheen yläpuolellekin, mutta poikkeuksiakin näköjään joukossa on.
Olen nyt parin viikon ajan harjoitellut käyttämään kaikuluotaimessa flasheria perinteisen luotainnäkymän rinnalla. Se on itseasiassa tosi kätevä ominaisuus, sillä flasher alkaa piirtämään kalat jo aiemmin kuin perinteinen näkymä, vaikka molemmissa on korkea chirp käytössä.
Jos esimerkiksi lasken tasurin avannosta ja kala jossain kauempana kiinnostuu tasurista ja lähtee kohti, flasher piirtää kalan aiemmin. Näkymät rinnakkain tukevat toisiaan, perinteisestä näkymästä kalan lajin ja koon voi tunnistaa helpommin, kuin flasherista.
Keleissä on ollut tänä talvena tosi suuria ja nopeita vaihteluita ja ehkä se on aktivoinut isompaa ahventa syömään. Facebookissa on näkynyt ihan huikeita kalasaaliita ja tuntuu, että tänä talvena ihmiset ovat saaneet ennätysmääriä suuria ahvenia. Vai ovatko he vaan alkaneet käyttämään Facebookia ?
Sitten koitti se päivä, kun sille karvaiselle kaverille selässä tuli lähtö. Olin jo ihan oikeasti aikeissa mennä pilkkikurssille, kun tuntui siltä, että pilkkitaidot olivat kadonneet (jos sellaisia nyt koskaan on ollutkaan).
Olen huomannut, että kala ei syö yhtä hyvin kirkkaalla säällä, ainakaan nyt kun lumen määrä jäällä väheni. Kun säätiedote näytti eiliselle pilvistä keliä koko päiväksi, niin sain pienen toivonkipinän kalan syönnistä. Ehkä kala ei ole niin arkaa enää.
Oltiin jäällä auringonnousun aikaan ja jo silloin oli yllättävän valoisaa. En tiedä onko auringonnousulla niin suurta merkitystä pilvisinä päivinä, kun keli ei välttämättä kirkastu kunnolla koko päivänä.
Eilen luotaimessa ei näkynyt mitään auringon noustessa. Pilkin tyhjää tunnin ja toisen, kunnes havahduin pohjasta lähteneeseen viivaan. Nyt muuten tulee vauhdilla! Pidin vavasta kiinni ja pian tärppäsi, se kala ei epäröinyt. Lapoin siimaa jäälle ja apina olkapäällä kurkki, mitä oikein tapahtuu.
Jäälle nousi tasan 600g ahven ja olo alkoi vähän helpottumaan. Alkaako ahvenettomuuden kirous väistymään…
Ahven tuli Kalapelen keltamahaisella foliomuikulla, jonka olin vartavasten valinnut siiman päähän lumisateen vuoksi.
Valitettavasti ahven oli joku yksinäinen vaeltaja, koska sillä ei ollut yhtään kaveria mukana. Tyhjän luotaimen tuijotus jatkui.
Kairasin reikiä vähän väliä ja vaihdoin avantoa aina nopeasti, jos luotaimessa ei ollut eloa. Jos kalaa ei alkanut alueelta löytymään, niin siirryin toiseen paikkaan. Juha halusi etsiä kalaa kävellen ja minä tein kelkalla vähän pidempiä siirtymiä. Kiersin päivän aikana lähemmäs kymmenen eri paikkaa.
Tyhjää, tyhjää ja tyhjää. Homma ei alkanut jalostumaan millään sen aamun kuusisatasen jälkeen. Kokeilin useita eri tasureita, koska lumisadekin oli lakannut. Ehkä tasuri ei tarvitse enää keltaista mahaa, vaan pilven raosta pilkahtelevan auringon vuoksi ahvenille voisi kelvata muutkin värit.
Puolen päivän aikaan soitin Juhalle ja kysyin siirrytäänkö eräälle tietylle hotspotille yhdessä. Juhalla oli myös hiljaista, joten hän pyysi kelkkataxin hakemaan hänet. Tein työtä käskettyä.
Pörhällettiin kelkalla määränpäähän ja toisella avannolla alkoi tapahtumaan kummia. Saatan välillä uittaa tasureita useiden metrien nostoilla, jotta kauempana olevat kalat näkisivät sen. Uittelin Nulikkaa laajoilla vedoilla ja pian flasherissa alkoi näkymään eloa.
Mitä ihmeitä nuo flasherissa näkyvät kalat ovat, kun perinteinen näkymä ei piirrä mitään? Pidin vavasta kunnolla kiinni ja metri ennen tasuria ruutuun ilmestyi kala. Sekunti tai kaksi sen jälkeen tunsin tärpin. Hui, nyt tulee ahvenia vauhdilla jostain sivulta!
Nostin kalan jäälle ja se oli filekokoa. Laskin äkkiä Nulikan takaisin uimaan. Juha oli tulossa viereiseltä avannolta katsomaan sitä touhua, kun olin ihan liekeissä. Taas näkyi flasherissa tasuria lähestyviä kaloja ja perinteinen näkymä piirsi ahvenen vasta juuri ennen tärppiä. Pam! Kala kiinni ja minä lapan siimaa jäälle samalla, kun apina tipahtaa selästä.
Avannosta tulee hyvänkokoinen ahven ja Juha hämmästelee vieressä: ”Tuohan on kilon ahven!” Hieraisen silmiä ja hämmästyn kalan kokoa itsekin. Oho, sehän tosissaan on iso!
Tiputin tasurin nopeasti takaisin avantoon ja vastassa oli hiljaisuus. Juuri hetki sitten vauhkona avannon alla poukkoilleet ahvenet olivat kadonneet kuin tuhka tuuleen. Ne tosissaankin olivat ajolla, koska tulivat välivedestä tasurille ja jatkoivat matkaa, kun ruoka hävisi nenän edestä.
Nostin Nulikkaa metrejä ylöspäin ja annoin siiman pudota vapaana takaisin. Yritin saada parven takaisin, mutta kaloja ei enää näkynyt.
Sain päivän aikana vielä yhden filekalan ja päivän kokonaissaldo oli neljä filekaa ja yksi kukkokala. Kaikki tulivat samalla Kalapelen Nulikalla, jopa se kukkokala! Viimeisen parin viikon aikana olen saanut yllättävän paljon sinttiahvenia tasurilla. Peto se on pienikin peto ?
Kalojen keskikoko oli hyvä ja päivän päätteeksi fiilis oli mahtava, sillä olin saanut yhden elämäni suurimmista ahvenista. Muistelen, että 970g kala olisi kolmanneksi suurin koskaan saamani ahven. Jee!
Talvella isojen kalojen vapautus on haastavaa pakkasen vuoksi ja eilenkin oli kymmenen astetta pakkasta sekä navakka tuuli, joten kaikki kalat lähtivät ruuaksi.
Tehtiin tänään ehkä pikaisin pisto pilkille ikinä. Eletään maaliskuuta ja ajattelin, että tässä vaiheessa pilkkikautta pilkillä ei enää palella. Olin täysin väärässä. Reilun kymmenen asteen pakkanen ja ihan älyttömän kylmä pohjoistuuli tekivät olosuhteista niin kylmät, että luulen Pohjoisnavallakin olleen lämpöisempää.
Harvoin tuntee kylmyyden luissa ja ytimissä, mutta tänään kylmyys meni kaikkien vaatekerrosten läpi. Olen niin onnellinen, että en saanut kaloja, sillä sen jälkeen olisin voinut sanoa kymmenelle sormelle heihei. Ne olisivat paleltuneet pilalle ja napsahtaneet poikki, joten loppu hyvin kaikki hyvin ☺️
Me saadaan ensi viikolla harvinaisia vieraita, kun muutama tasurihurja saapuu Kuopioon pilkkilomalle. Toivottavasti Savon ahvenet ovat silloin vieraskoreita ja nälkäisiä ☺️
Oisitpa antanut olla kuvan paikallaan etkä nykäissyt kalan nenän edestä, kun noin hyvin nousi..
Ei sitä nyt ihan nykäisty nenän edestä, mutta kun tärppiä ei heti tullut, niin värisytin hieman ylöspäin. Voi olla, että oli virhe, mutta mistäpä sitä tietää olisiko ottanut siltikään…
Moro paljon tekee reikiä jäähän sun akku koneella tämmösellä kelillä mitä nyt on
Kyllä kahdella akulla tekee useita kymmeniä reikiä noin 30-40cm kovaan jäähän, eilen ei mennyt kuin yksi akku vaikka kairasin ahkerasti…
Vajaan Kuukauden päästä saa veneen jo veteen. Täällä raumalla on ollut heikot jäät joten sinne ei ole asiaa ollut joten kalaan ei ole päässyt.
Voi harmi, että huonot jäät ollut, mutta positiivista, että pian pääsee veneellä ☺️
Kaikella kunnioituksella, mikä on pointti kun tasuri roikkuu huulessa kuvia ottaessa ? Toki samalla näkee millä se on napattu. Kala kyllä kestää vähän aikaa koukku huulessa kun läpi on jo menny.
Pointti on juurikin se, että samassa kuvassa näkyy myös tasuri, jolla kala on tullut.
Banaani mukana kalareissussa, voi kamala minä en uskalla edes syödä banaania samana päivänä ,kun lähden kalastamaan.
? Meillä on joskus kala syönyt hyvin, kun on banaaneita ollut mukana ?
Kuvat on hyviä ja hyvää tarinaa jälleen, mutta miten tuota pyöreää kaikunäyttöä tulkitaan?
Kiitos! Tuossa flasherissa näkyy keskellä syvyys. Tavallaan kaikki sama tieto löytyy tuosta ympyrästä, mikä näkyy perinteisessä näkymässäkin. Numeroasteikosta näkyy missä kohti on pohja ja pohjan kohdalla kehällä on kaksi mustaa pientä palloa. Mikäli pohjassa tai välivedessä ei ole kaloja, täkyparvea tms., niin silloin ympyrä on ”pohjasta pintaan” asti tyhjä eli valkoinen, toki viehe piirtää siihen aina palkin.
Sitten jos avannon alle tulee kala, niin se alkaa piirtymään pikkuhiljaa kapeana palkkina ja vahvistuu, mitä lähemmäksi anturia kala tulee. Vaikea selittää kirjoittamalla, helpompi olisi näyttää jäällä kaikuluotaimen ollessa päällä ?
Moro, oletko kokeillut koskaan garminin panoptix luotainta? Se tuo ihan uuden kulman kalastukseen. Kalojen liikkeet näkee livenä ja pystyy päättelemään uittotapoja ja syvyyksiä helpommin. Itse hankin perus panoptix satsin mutta päivitin sen nyt livescopeen. Esimerkiksi eilen pilkin valtavan kalaparven kohdilla. Varmaan kuoretta, oli jännä seurata kun isot ahvenet hyökkäili parveen. Sieltä tuli napattua pari fileahventa. Sitten näin kun sivusta kymmenen metrin päästä pari metriä pinnasta lähestyi isompi kala. Äkkiä tasuri samalle korkeudelle ja kohta oli hauki jäällä.
Aina kala ei syö vaikka kuinka näkisi niitä mutta toi härveli antaa uuden kuvan koko vedenalaisesta touhusta. Suosittelen lämpimästi.
Moro, en ole kokeillut! Olisi kyllä mukavaa nähdä livenä tuollaisen laitteen käyttöä pilkillä ☺️