Vanhan valokuvakansion mä löysin yllättäin.. Mummolareissulla katselin vanhoja valokuvia ja tässä muutamia kuvia mummosta ja papasta näytille teillekin.
Kalastushulluus on sukuvika ;)
Ja sokerina pohjalla vähän erikoisempi kalajuttu, joka muuten on tosi tarina.
Pappani oli uistelemassa 80-luvun alussa Riitunlammessa Kerkonkoskella. Hän ajoi moottoriveneellä hitaasti järven päähän ja teki siellä loivan käännöksen. Uistin tuli noin 60-70 metriä veneen perässä. Pappa ajoi kaislikon vierustaa ja oli nähnyt kun jänis oli lähtenyt uimaan järven yli.
Sitten papalla “nykäs”. Se epäonninen jänis oli sotkeentunut siimaan ja pappa hiljensi vauhtia, jotta saisi jäniksen irroitettua. Jäniksellä oli matkaa veneeseeen noin 20 metriä eli se ei onneksi ollut koukussa kiinni. Pappa oli alkanut vetää siimaa veneeseen ja siitäkös jänis pillastui, vaikkei hevonen ollutkaan. Se oli pompannut pari kertaa ympäri ja oli sen jälkeen vielä enemmän siimassa kiinni.
Pappa veti siiman ja jäniksen veneeseen ja jänö oli kuulemma hyvin, hyvin vihainen. Sitä oli pitänyt pitää tosi lujasti kiinni ettei se pomppaisi takaisin veteen. Niinpä pappa laittoi sen takapenkin säilytystilaan, “peräkonttiin”, ja istui äkkiä kannen päälle. Siellä jänö matkusti rantaan asti. Kun pappa pääsi rantaan, hän huusi rannassa oleville, että “mänkee sanomaan, että äkkiä pihhaan kameran kanssa!” Pappa laittoi jäniksen jonkun veneestä löytämänsä nutun sisään ja lähti kotipihaa kohti.
Pihassa harvinaisesta saaliista räpsittiin kuvia. Sitten oli vapautuksen aika ja jänis loikkasi hirveällä pompulla karkuun ja paineli metsään. Sen pituinen se.
Sitten papalla “nykäs”. Se epäonninen jänis oli sotkeentunut siimaan ja pappa hiljensi vauhtia, jotta saisi jäniksen irroitettua. Jäniksellä oli matkaa veneeseeen noin 20 metriä eli se ei onneksi ollut koukussa kiinni. Pappa oli alkanut vetää siimaa veneeseen ja siitäkös jänis pillastui, vaikkei hevonen ollutkaan. Se oli pompannut pari kertaa ympäri ja oli sen jälkeen vielä enemmän siimassa kiinni.
Pappa veti siiman ja jäniksen veneeseen ja jänö oli kuulemma hyvin, hyvin vihainen. Sitä oli pitänyt pitää tosi lujasti kiinni ettei se pomppaisi takaisin veteen. Niinpä pappa laittoi sen takapenkin säilytystilaan, “peräkonttiin”, ja istui äkkiä kannen päälle. Siellä jänö matkusti rantaan asti. Kun pappa pääsi rantaan, hän huusi rannassa oleville, että “mänkee sanomaan, että äkkiä pihhaan kameran kanssa!” Pappa laittoi jäniksen jonkun veneestä löytämänsä nutun sisään ja lähti kotipihaa kohti.
Pihassa harvinaisesta saaliista räpsittiin kuvia. Sitten oli vapautuksen aika ja jänis loikkasi hirveällä pompulla karkuun ja paineli metsään. Sen pituinen se.
 |
| Minä olen tuo pieni, valkoinen lapsi. Jänis C&R. |
Hauska juttu. : ) Ja C&R pupu ihan paras… : )
Hauska tarina :)
Ikinä nähny noin murhanhimoisen näköstä jänestä
Ehkä vähän vihaisen näköinen kyllä ;)