Heinäkuun viimeisiä päiviä viedään ja jos vanhat merkit paikkansa pitävät, pian alkaa avovesikauden paras kuukausi. Viime vuonna elokuu oli täynnä tapahtumia ja kalaa löytyi hyvin. Nyt viikonloppuna Kallavesi antoi jo pieniä maistiaisia tulevasta.

Arkena tulee aina vilkuiltua sääennusteita, sillä viikonloput yleensä kuluvat kalastaen. Viikolla sääennuste oli ihan hirveän märkä ja viikonlopun sademäärän piti olla useita senttejä. Kyllähän sitä voi tietysti kalastaa sadevaatteissakin, mutta mukavampaa se kuitenkin on kuivalla kelillä. Viikonloppua kohden ennuste onneksi muuttui koko ajan kuivemmaksi ja lämpötilatkin huitelivat todella kesäisissä lukemissa.

Perjantai koitti ja sateista ei ollut tietoakaan. Päätimme lähteä Etelä-Kallavedelle ahvenjahtiin ja laskimme veneen Kumpusaaresta. Kylmälaukku oli mukana, mutta koska kuhakiintiö oli hyvien viime reissujen vuoksi täynnä, mukaan kelpuutettaisiin vain ahvenet.

Saaristokatua pitkin Kumpusaareen

Ilta kului kalaa etsien ja käytiin kokeilemassa muutamia tuttuja paikkoja. Alkuun kalaa ei oikein meinannut löytyä, mutta sellaista se monesti Kallavedellä on. Loppuillasta satuimme kuitenkin löytämään alueen, joka oli ihan täynnä kalaa. En ole koskaan nähnyt Kallavedellä niin kalaisia luotainnäkymiä. Monesti olen kironnut Kallaveden tyhjäksi kaivoksi, mutta perjantaina oli peruttava puheitaan. Kyllä siellä kalaa on ja paljon, täytyy vaan osua juuri hot spotin päälle.

Kallavesi tarjoilee parastaan osa I

Kallavesi tarjoilee parastaan osa II

Olen pitänyt mukaan otettavien savuahventen rajana sellaista 32 senttiä eli siitä isommat ottaisin mukaan ja fileoisin savustimeen. Pienemmistä ei tule niin hyviä fileitä ja ne kuivuvat liikaa. Totta puhuen sehän on ihan toiveajattelua, että joskus löytäisin savustimen täydeltä puolen kilon ahvenia, naurattaa itseänikin se ajatus. Perjantaina ei siis tosiaankaan tullut yhtään mukaan otettavaa appuraa :)

Melkein syömäkokoa

Kuha puri perjantaina yllättävän hyvin ja “ongelma” Kallavedellä onkin se, että jos haluat ahvenia, saat kuhia. Suurin kuha, jonka sain, oli tasan 50cm ja lisäksi kymmenkunta pienempää. Ahvenet taas eivät täyttäneet kokokriteerejä, joten kylmälaukku palasi kotiin yhtä tyhjänä, kun oli kalalle lähtenytkin :)

Illan isoin 50cm

Auringonlaskun aikaan pohjassa olevat kuhat nousivat lähemmäs pintaa saalistamaan ja kaikuluotaimesta näki, kun kuhat söivät jotain silppua välivedestä. Ilmankos uistelu on iltaisin tehokasta, kun kuhat tulevat pohjasta tyrkylle :)

Kuhat iltapalalla välivedessä

Puijon torni pilkottaa

Lauantain kalapaikka oli vielä hakusessa ja mietimme minne suunnata. Emme halunneet lähteä kovin kauaksi, joten hurautimme Juurusveden rantaan. Mehän käytiin Juuruksella muutama viikko sitten ja yksi iso kuha jäi minua sinne odottamaan. Jälleennäkemisen toivossa siis päätimme lähteä sitä kuhaa etsimään.

Taustalla näkyy Jännevirran silta

Juurusvesi on isojen kuhien vesistö ja jos kalapaikat ovat tiedossa ja Ahti suotuisalla päällä, hyvällä tuurilla veneeseen voi nousta monen kilon kuhia. Ja kalojen paino voi olla lähempänä kymmentä, kuin viittä kiloa, joten ne kuparikyljet ovat oikeasti isoja kaloja. Minulla ei onneksi ole pelkoa niistä möröistä, sillä ensinnäkään kalapaikat eivät ole tiedossa ja Ahtikin monesti vain mököttää.

Laskimme veneen Jännevirran sillan vierestä. Silta erottaa Juurusveden Kotkatvedestä ja mielenkiinnosta suuntasimme ensin Kotkatvedelle. Emme ole koskaan siellä käyneet ja tuskimpa toista kertaa menemmekään, minun saaliina oli nimittäin vain yksi miniahven =)

Jännevirran vanhan sillan viereen rakentuu valtava uusi silta

Iltapäivällä oli aika kova tuuli ja vieressä olevan Rissalan lentokentän säänmittauspiste näytti puuskatuulen nopeudeksi 9 metriä sekunnissa. Ilmankos Puattinen hieman keikkui puolelta toiselle. Siirryimme takaisin Juurusveden puolelle, mutta koska tuulen takia kalastus oli hankalaa, päätimme käydä Juurusveden vieressä olevalla Iso-Jälällä. Olemme käyneet talvisin Jälällä pilkillä, mutta avovesiaikaan jigailemassa vain muutaman kerran. Tuuli ei ollut Jälällä niin paha, joten siellä oli suojaisampi kalastaa.

Jälässä on tosi kirkas vesi, joten se ei ehkä ole jigikalastajan unelmapaikka. Joka paikka piirsikin tyhjää, mutta tiesimme, että eräällä matalikolla on paljon ahvenvitaa. Missäpäs muualla köllikkäahvenet olisivat kirkkaassa vedessä suojassa, kuin kasvien seassa.

Ahvenvita erottui selvästi luotaimen näytöltä, penkassa näkyy pikkukalaa

Ankkuroiduimme matalikon viereen ja yritimme heitellä jigiä kasvien sekaan. Joka heitolla tuli salaattia, joten täytyi hieman muuttaa heittolinjaa. Juha napsi itse tekemällään 0,5g jigipäällä joitain ahvenia ja lopulta minäkin sain yhden 32cm raitapaidan. Ahvenet olivat tosi hienon värisiä, kun olivat kirkkaassa vedessä kasvaneita. Jokainen raitapaita pääsi takaisin, jotta voimme talvella treffata uudestaan.

Järvi, jossa kasvaa täydellisiä ahvenia

Tuuli tyyntyi ja pääsimme vihdoin Juuruksen ahvenia etsimään. Suuntasin heti samalle paikalle, jossa se yksi mörkö karkasi minulta edellisellä reissulla. Rannan Henri lähetti minulle viikolla täsmäaseita isoille kuhille ja eihän noita jigejä meinaa hennoa edes käyttää. Muutama raidallinen Ismojiggen ja lisäksi Souralan Teron tekemiä vertsujigejä. On kyllä niin nättejä jigejä ja mitkä värit ❤️

Ismojiggen

Tero Souralan vertsujigit

Ensiuitto pinkillä Souralalla nappasi heti kuhan, mutta se iso mörkö ei ollut kotona. Kalaa oli alueella ihan mahdottomasti, mutta suurin osa alamittaa.

Kuhilla on näköjään sama lempiväri kuin minullakin =)

Kuhia olisi, mutta keskikoko liian pientä :(

Alueella pyöri myös ahvenparvi, jonka tavoitimme aina välillä. Keskikoko ahvenilla oli ihan mukavaa, noin 30cm, mutta Muurikkaan ne olivat vielä liian pieniä. Päivän ykkösjigi oli Savage Gearin 8cm Bleak Paddle Tail, se maistui sekä kuhille että ahvenille.

Tämmöinen kaaos veneen alla on ihan parasta!

Juuruksen tumma ahven

Kahden eri järven ahvenet, saantipaikkojen välimatka vain pari kilometriä

Lokitkin olivat samoilla apajilla, pikkukalaa pomppi pinnassa

Laskuri näytti päivän päätteeksi 30, siitä ahvenia ja kuhia suunnilleen puolet ja puolet. Hieno päivä ja toisaalta myös vähän haikea, sillä se taisi olla minun ja Puattisen viimeinen yhteinen kalareissu. Tulkaa nyt joku ostamaan hyvä ja luotettava kalavene tuosta meidän pihasta, ettei sen tarvitse ihan toimettomana olla ;)

https://m.nettivene.com/moottorivene/finnmaster/692436

Tänä kesänä ei ole montaa reissua tullut Kallavedelle tehtyä, vaikka asutaan parin sadan metrin päässä rannasta. Ehkä se on liian iso järvi ja kaloilla liikaa piilopaikkoja, yksi päivä on lyhyt aika kartoittaa kalojen olinpaikat. Kalaahan siinä järvessä riittää ja varsinkin kesäisin kuhaa saa lähes satavarmasti.

Viikonlopun sääennuste lupaili epävakaista keliä ja sen takia emme lähteneet minnekään kauemmaksi. Vieressä olevalta Kallavedeltä pääsee nopeasti kotiin, jos vaikka sattuisi ukkonen tulemaan kesken kalastuksen. Siitä ei kuitenkaan ollut huolta, sillä jo viikolla saatiin ukkoset alta pois ja viikonlopuksi lupailtiin ainoastaan sadekuuroja.

Perjantaina lähdimme Julkulan rannasta Pohjois-Kallavedelle ja tarkoitus oli käydä kokeilemassa myös Kelloselkää Etelä-Kallavedellä. Pohjois- ja Etelä-Kallaveden erottaa Kallansillat ja jo alkukesästä ajattelimme, että olisi mielenkiintoista käydä ajamassa sillan alta viistokaikuluotaimen kanssa, sillä joskus siltojen alla voi olla isojakin kaloja.

Julkulan veneranta

Meillä on yksi tuttu kuhapaikka lähellä Kallansiltoja, josta saimme viime kesänä mittakuhia. Keksin viikolla yhden savukuhareseptin, joten mittakuhien toivossa mentiin kokeilemaan vanhaa tuttua paikkaa. Eipä siinä kauan nokka tuhissut, kun jo ensimmäinen mittakala oli veneessä ja ei näköjään kuhapaikka pettänyt silläkään kertaa.

Ensimmäinen mittakala veneessä

Kohta siima kiristyi myös Juhalla ja jo toinen mitallinen kuha nousi veneeseen. Muurikkaan mahtuu mukavasti neljä kuhaa, joten päivän tavoitteena oli neljä mittakalaa. Se kuhapaikka hiljeni, joten suuntasimme kohti Kallansiltoja.

Lowrancen Elite-9 Ti piirsi nättiä kuvaa siltojen alta, mutta mitään isompia kaloja en näytöllä nähnyt. Paljon siellä kyllä oli pikkusilppua, joten varmasti joskus sieltä tavoittaa isompiakin petoja ruokailemasta. Juha katseli luotainnäkymää omasta tabletistaan ja otti välillä ruudunkaappauksia.

Vasta kotona ruudunkaappauksia katsellessa kiinnitin yhteen kuvaan huomiota, kun siinä oli joku ihan veneen muotoinen juttu. Jäi kyllä mietityttämään, että mikähän se todellisuudessa oli?

Hieno vedenalainen maailma

Mikähän tuo ylemmässä kuvassa näkyvä “vene” on?

Sillalta jatkoimme matkaa Kelloselälle ja kävimme sielläkin testaamassa tuttuja paikkoja. Kalaa näkyi aika vähän ja jos jonkun parven löysi, ne olivat tosi pieniä ja pienellä alueella. Siksi kalojen löytäminen oli hankalaa, kun piti tosiaan ajella ristiin rastiin, jos jotain eloa halusi luotaimen näytöllä nähdä. Yhden kiven vieressä näkyi kolme kuhaa ja kun Juha tiputti jigin kuhien päälle, hän sai heti tärpin. Kala paljastui 49 senttiseksi kuhaksi, joten myös se kala päätyisi Muurikkaan.

Taas matka jatkui ja katsoin kartasta erään hyvännäköisen uuden paikan, jossa 20 metrin montusta lähti nousemaan viiden metrin patti. Ajoin penkkaa ylöspäin ja pariin kertaan piti hieraista silmiä. Hyvin harvoin, tai tuskin koskaan, olen Kallavedellä nähnyt sellaista kuhamattoa. Parvet ovat aina pieniä ja kalat harvassa, mutta tässä penkassa kalaa oli kuhisemalla.

Kuhamatto

Nyt on hyvä ankkuripaikka ja neljäs ruokakala vain ajan kysymys. Ankkuroiduttiin tuulen yläpuolelle ja kalaa näkyi paljon alla. Olin täynnä intoa ja valmiina räpsyttämään kalalaskurin pari kertaa ympäri. Laskin jigin kohti pohjaa ja sain heti tärpin. Neljäs mittakala nousi veneeseen ja samalla päivän ruokakalatavoite oli täynnä.

Pääsee taas savustushommiin

Siinä samassa taivas murahti. Mikä se oli? Käännyin kohti Kallansiltoja, josta ääni kuului ja näin mustan taivaan. Aha, onpa kiva! Joku taisi unohtaa laittaa siihen sääennustukseen salaman kuvat?! Ei tänään todellakaan pitänyt ukkostaa.

Tuli heti mieleen yksi viime kesäinen reissu, kun löysimme tosi paljon kuhaa Etelä-Kallavedeltä, ja kalat vielä söivät hurjana. Syykin kalojen erikoiselle käytökselle selvisi nopeasti, kun ukkonen alkoi nousta päälle. Taasko meille kävi näin, löydämme hirveästi kalaa, mutta emme voi jäädä kalastamaan niitä.

Katsottiin ukkostutkaa ja kyllä, ukkonen oli tulossa hyvää vauhtia meitä kohti. Ja koska ukkonen oli Kallansiltojen takana, se oli meidän paluumatkan varrella. Joko me lähdetään nyt heti, ajetaan täysillä rantaan ja toivotaan parasta, tai sitten me mennään jonnekin lähisaareen sadetta pitämään. Sateen oli määrä kestää iltaan asti, joten muutaman tunnin saaressa odottelu ei innostanut. Surullisena nostettiin ankkuri ja lähdettiin kohti Julkulan rantaa.

HANAAAAAAAA!!!!

Kolme kilometriä ennen rantaa keulassa istuva Juha näki minun selkäni takana maahan tai veteen iskeviä salamoita. Silloin tiesin, että tehtiin oikea ratkaisu ukkosen suhteen. Yritin vielä lisätä kaasua, mutta Puattinen meni jo sen minkä pääsi. Onneksi Puattinen on kuitenkin nopeampi kuin ukkonen, joten päästiin lopulta ehjin nahoin rantaan. Pakattiin kamat autoon ja sitten alkoikin satamaan. Hyvä ajoitus.

Kotona fileoin kalat ja pistin suolaantumaan. Illalla savustin kuhat fileinä ja kun kalat olivat jäähtyneet, lisäsin kuhat pieneksi paloiteltuna ranskankerma-punasipulimössöön. Tätä mössöä voi laittaa leivän päälle tai syödä keitettyjen perunoiden kanssa. Se on myös hyvää, jos käy lusikalla ronkkimassa jääkaapista suoraan suuhun =) Voin suositella!

Yksi parhaista tavoista valmistaa kuhaa =)

Ainekset sekaisin ja ääntä kohti!

Täksi päiväksi oli luvattu kovia sateita, joten tänään emme kalaan lähteneet ollenkaan, mutta eilen käytiin Ollinselällä. Perjantaina saatiin neljä ruokakuhaa ja koska entisiäkään kaloja ei oltu vielä syöty, emme ottaneet kylmälaukkua eilen mukaan ollenkaan. Tarkoitus oli siis vapauttaa kaikki kalat.

“Pyydä ja päästä” -kalastus jakaa mielipiteitä ja osa ihmisistä on sitä mieltä, että ei saisi kalastaa ollenkaan, jos saalista ei aio ottaa mukaan ja syödä. Minä ajattelen asian niin, että koska kalastus on minun harrastus ja haluan kehittyä siinä, kalastan toisinaan myös ilman ruokakalatavoitteita.

Eilenkin opin uusia asioita kalassa ollessani ja jos olisin jättänyt kalareissun väliin vain siksi, että en ruokakaloja sillä hetkellä tarvinnut, olisi nekin ahaa-elämykset jääneet kokematta. Kun kalat käsitellään ja vapautetaan oikein, niin en näe siinä mitään pahaa, että kaikkia kaloja ei papitetakaan :)

Katsoin eilen Kalastajan Kanavalta videon ahvenen jigauksesta. Kyllä oli avartavat 20 minuuttia ja suosittelen videota muillekin ahvenen jigaamisesta kiinnostuneille. Linkki YouTubeen.

Hankin viime kesänä UL-setin ahvenen kalastukseen. UL tarkoittaa siis ultra light ja kyseessä on kevyt setti pienempien kalojen kalastukseen. Viime kesänä en oikein tullut sinuiksi setin kanssa, ensinnäkin vapa tuntui jäykän kuhavavan jälkeen liian löysältä ja epäilin kalojen tartuttamista. Eihän sellaisella vavalla saa tehtyä vastaiskua! Kokeilin settiä viime kesänä pari kertaa ja pistin sen jälkeen sen kaappiin.

Eilen videossa kerrottiin UL-setin hyödyt ahvenen kalastuksessa. Varmasti jokainen tietää, miten ahven käyttäytyy siiman päässä. Se täryyttää, rimpuilee ja yrittää päästä irti. Ahven käyttäytyy ihan eri tavalla kuin kuha, joka heti tartutuksen jälkeen “nostaa kädet pystyyn ja antautuu, okei, kelaa minut veneeseen”. Ahven taas ei hevillä luovuta ja jos sen saa veneeseen, niin se rimpuilee vielä kädessäkin.

Videolla kerrottiin 2/3 toimisen vavan hyödyistä. Ahven ei saa niin helposti irroitettua itseään, sillä vapa myötäilee kalan liikkeitä, kun taas jäykkäkärkisestä vavasta ahven karkaa paljon helpommin. Olen tähän asti kalastanut samalla vavalla sekä ahventa että kuhaa, mutta nyt muuttui meininki!

Videolla myös kerrottiin syy siihen, miksi ahvenen tärpit monesti jäävät pelkiksi tärpeiksi: siksi koska koukkukoko on liian suuri! Minähän olen monesti tarjonnut samaa jigiä ahvenelle ja kuhalle. Eikä siinä mitään, kyllä minä välillä olen kalaa saanutkin, mutta todennäköisesti olisin saanut vielä enemmän, jos olisin kalastanut täsmävehkeillä.

Eilen siis kaivelin sieltä kaapin pohjalta sen UL-setin kalareissulle mukaan. Ennen kuin videon oppeja pääsisi käytännössä testaamaan, piti löytää ahvenet. Se taas on todella vaikea tehtävä Kallavedestä, mutta viime kesänäkin mitä lähemmäksi syksyä mentiin, sitä paremmin myös löytyi ahventa.

Kuhaa tuolla Kallavedessä kyllä on, eilenkin piti muutama paikka skipata, kun alla olisi ollut kuhaa, mutta ei ahventa. Haluttiin nimenomaan niitä raitapaitoja. Muutama paikka kalastettiin ja joitain kaloja niistä löytyikin, luotain ei kuitenkaan mitään suurempia parvia piirtänyt, joten yksi kala tunnissa oli hieman liian hidas tahti.

Alkuillasta kaloja löytyi noin yksi kpl per tunti =)

Lopulta löysimme yhden viiden metrin patin, jossa näytti olevan sekä kuhaa että ahventa. Ankkurin paikka! Sain melkein heti veneen alta parvesta 47cm kuhan, joka pääsi takaisin. Olin varmaan tunnistanut kalat väärin luotaimen näytöltä ja ehkä tämäkin oli kuhapaikka, kun luotain piirsi veneen alle sen verran paksuja viivoja.

C&R kuha

Kalat ottivat huonosti vertikaaliin, joten aloin heitellä. Heitin jigin kauaksi ja jo heti pudotuksessa tunsin kalan tärpin. En saanut tartutettua. Jigi pohjaan ja kelaus. Sitten taas tärppi, mutta ei tarttunut. Kelaus ja tärppi. Kelaus ja tärppi. Tätä jatkui 20 minuuttia ja olin jo ihan uupunut niiden vastaiskujen jälkeen. Mikä ihme tässä mättää, kala käy koko ajan tärppäämässä, mutta ei tartu, rasittavaa!

Ja sitten syttyi lamppu. Juurihan minä olin katsonut videon, jossa Paavolan Kalle sanoi, että monesti ahvenen tärpit jäävät pelkiksi tärpeiksi, jos koukkukoko on liian iso. Ahaa, jos ne eivät olekaan kuhia, vaan ahvenia. Hmmm…

Pyyhin UL-setistä viime kesäiset pölyt ja pistin pienen jigin pienellä koukulla kiinni. Heitin jigin samaan suuntaan, josta olin juuri saanut miljoona tärppiä. Muutama sekunti ja minulla oli kala kiinni! Ja se muuten myös pysyi :) Ihana tärryyttäjä siiman päässä, niin tietenkin, ne olivat ahvenia, joita yritin kalastaa isolla koukulla ja jäykällä vavalla. Kelasin kalan veneeseen ja minusta tuli sillä hetkellä UL-kalastaja.

Vehkeiden pienentäminen tepsi =)

Uusi heitto samaan suuntaan ja taas kala. Vaikka vapa oli löysä, kalat olivat hyvin kiinni ja kala myös tuntui ihan erilaiselta löysemmässä vavassa. Napsittiin veneen ympäriltä kymmeniä ahvenia ja varmasti 80% tärpeistä pysyi kiinni, toisin kuin kuhasetillä, jolloin 0% ahvenista pysyi kiinni.

Ei se ahventen koko päätä huimannut, mutta mukava niitä oli kalastaa

Sain samalla kevyellä setillä myös kuhia ja jopa vertsulla veneen alta 47cm kuhan. Eikä ollut mitään ongelmia tartuttaa kuhia, hyvin oli koukut kiinni tuollakin vavalla. Kyllä oli mukavaa ja kaloihin sai tosi hyvän tuntuman noilla vehkeillä. Tästä lähtien UL-setti kulkee joka reissulla mukana, ainoa kysymysmerkki on se, että löydämmekö enää ahvenparvia.

Kevyellä setillä oli mukava nostella näitäkin :)

Oli kyllä hieno ilta, vaikka ne ruokakalat lähtivät takaisin kasvamaan. Näköjään se vanha koirakin oppii uusia temppuja =D

Meillä on tällä hetkellä yksi pieni ongelma, nimittäin Puattinen kaipailee vieläkin uutta kotia, vaikka haikein mielin siitä luovumme. Jos sinulla tai jollakin tuttavalla on venekuume, minulla on siihen ratkaisu ja se ratkaisu on tuossa meidän pihassa. Saa tulla katsomaan ja koeajamaan, voin suositella kalaveneeksi, Puattinen ei varmasti tuota pettymystä. Linkki nettiveneeseen.

Hei taas pitkästä aikaa, minä käväisin risteilyllä ja kyllä jo kahdessa päivässä ehti tulla ikävä Kuopiota ja kalavesiä ☺️

Sain viime postaukseen ihan älyttömän paljon kannustavia kommentteja teiltä, kiitos! Se motivoi kirjoittamaan, kun tietää, että ei tarvitse “jutella tyhjille seinille” :)

Juhannuksena kävin koleasta kelistä huolimatta kalassa ja minulla onkin paljon raportoitavaa niistä reissuista. Emme olleet käyneet Kallavedellä toukokuun lopun jälkeen ollenkaan ja viime torstaina lähdimme katsastamaan kalatilanteen sinne. Viimeksi kun siellä kävimme, veden lämpötila oli seitsemän astetta ja kalantulo heikkoa. Ajattelin nyt, että vedet olisivat lämmenneet rutkasti ja kalat aktivoituneet syömishommiin. Vielä mitä, vesi oli kaksitoista asteista ja pohja piirsi tyhjää.

Bella olisi halunnut lähteä kippariksi

Keli oli tosi tuulinen ja jouduimme kalastamaan suojaisissa paikoissa lähellä Pirttilahtea. Suomi vietti keskikesän juhlaa ja kalareissulle olisi tarvinnut pilkkihaalarin. En arvannut, että veneessä taretakseen päälle olisi pitänyt pukea toppavaatteet ja muistoksi torstain reissusta sainkin flunssan.

Keli näytti lämpöisemmältä mitä oli

En edes muista milloin minulla olisi ollut niin kylmä. Vieläkin naurattaa se päivä, sillä jouduin penkomaan laukusta lämmikettä itselleni ja tein kahdesta käsipyyhkeestä säärystimet. En aio näyttää sitä valokuvaa ;) Siitä huolimatta seuraavana aamuna heräsin kurkkukipuun.

Eihän siinä muuten mitään, kalastus vaatii veronsa, mutta olisihan se ollut mukava saada saalista. Lähdimme kotiin päivällä jo ennen kahtatoista ja saldoksi jäi kolme alamittakuhaa, jotka kaikki tulivat Happosen Sepon tekemällä jigipäällä.

Kallaveden kuhat ovat pieniä

Tilasin Sepolta (Sepeteus-vaaput) lisää niitä huippu jigipäitä ja nyt onkin nopea vaihdella eri värejä ja pyrstöjä, kun on useampi pää käytössä. En tiedä onko Seppo nimennyt jigipäitään mitenkään, mutta minä olen jo monta viikkoa kutsunut jigipäätä nimellä ‘Seppo’, joten jos sanon uitelleeni Seppoa, tiedätte mitä tarkoitan ☺️

Löytyy keltaista mahaa, kuten toivoinkin =)

Armeija valmiina

Pyrstöinä Savage Gear, Lunker City, Lucky John ja Mikado

Emme ole tänä kesänä käyneet yhtään kertaa testaamassa iltasyöntiä, joten perjantai-iltana lähdimme käymään Hirviselällä. Torstain huono syönti ei lupaillut hyvää perjantaillekaan, eivätkä odotukset olleet korkealla. Hirviselkä on hyvä ahvenpaikka elo-syyskuussa, mutta entäpä alkukesästä? Meillä ei ole siitä kokemusta.

Kuten pelkäsimme, luotain piirsi tyhjää joka paikkaan. Miksi Kallavesi olet tuollainen? Iso järvi ja silti esittää, että on muka tyhjä. Jossainhan ne kalat ovat. Kiertelimme viime kesäisiä hyviä ahvenpaikkoja ja tällä kertaa viistoluotaimen kanssa, mutta ei ole apua edes hyvästä luotaimesta, jos kalaa ei yksinkertaisesti ole. Tai ainakaan Hirviselällä ei ollut.

Perjantaina piti olla vain pientä tuulta, mutta sääennusteiden luotettavuuden tietäen lähdin toppavaatteissa. Ja se oli oikea ratkaisu, aallokko oli tosi kova ja kelikin lähes yhtä vilpoisa kuin torstaina. Onneksi käsipyyhkeisiin ei sentään tarvinnut turvautua ;) Ilta antoi minulle pari ahventa ja yhden alamittakuhan, joten päätimme unohtaa Kallaveden kalastelut taas joksikin aikaa ja vaihtaa lauantaiksi uuteen vesistöön.

Seppo maistui kuhalle perjantaina Hirviselällä

Tällaisia kun saisi enemmänkin

Kyllä Kallavesikin kalaa antaa, täytyy vaan odotella oikeaa hetkeä ja vesien lämpenemistä. Ehkä ensi kuussa :)

Hirviselkä

Ai niin, sattuihan minulle yksi menetyskin perjantai-illan aikana, kun uittelin Seppoa ison keltaisen viivan yläpuolella. Kala ihastui Seppoon, tärppäsi rajusti ja sen jälkeen vapa tuntui kevyeltä. Mietin mitä ihmettä tapahtui, kun juuri olin vaihtanut uuden siimankin ja minulla oli siinä vertsuvirvelissä peruke. Kelasin siiman ylös ja siiman päässä oli enää yksi auennut viehelukko. Sinne lähti ykkös-Seppo keltaisen viivan matkaan, voi kalaparkaakin, saattaa olla monta koukkua huulessa.

Kallavesi juhannusaattona kello 22.46

Minun on tehnyt savukalaa mieli jo useamman viikon ja keksin, että kyllähän ahventa voisi kokeilla savustaa fileenäkin. Jättää vaan savustusajan lyhyemmäksi, että ei kuivu liikaa. Ja myös kuhafile savustettuna olisi herkkua ja se olisi helppo syödä ilman ruotovaaraa.

Olemme käyneet pari kertaa Leppävirralla kalassa ja lauantain reissu suuntautui taas sinne. Juhannussääksi keli oli kylmä, tai sanotaanko perinteinen, mutta ei sentään satanut. Toppavaatteet päällä lähdettiin taas matkaan.

Oltiin kalapaikoilla jo heti aamusta ja luotain piirsi kalaa tosi paljon. Olimme ihan innoissamme ja kylmälaukun täyttyminen oli vain ajan kysymys. Ensimmäinen savukala tulikin melko pian ja se oli ihan mukavan kokoinen ahven.

Aamupäivän ensimmäinen ahven

Mittakuhaa ei löytynyt, mutta alamittoja kävi veneessä joitakin. Kun olimme kalastaneet muutaman tunnin samalla alueella, joka siis oli ihan täynnä kalaa, aloin miettimään, että miten tämä on mahdollista. Meitä on kaksi ahkeraa kalastajaa veneessä, meillä on tuhat kiloa jigejä, meillä on elektroniikkaa, jota hyödyntää kalastamisessa. Ja monen tunnin lopputuloksena kylmälaukussa oli se yksi ahven! =D

Tästä penkasta vain yksi “mitta-ahven”

Kuulin jo mielessäni ihmisten hämmästyneet kysymykset: “Ai saitte yhden kalan siitä jättimäisestä kalarykelmästä?”
-Kyllä. Näin pääsi käymään.

Alamittaa sieltä kyllä nousi, suussa Lucky Johnin Long John

Myös tämä alamittainen kävi veneessä, sille kelpasi PP-Lures ahvenvertsujigi

PP-Lures vertsupää, osaapa olla aidon kalan näköinen!

Pienille maistui iso

Luovutimme sen alueen osalta, vaikka sitkeästi jaksettiin yrittää. Moni varmaan olisi vaihtanut paikkaa jo tunnin jälkeen, mutta me uskottiin taitoihimme. Heh. Ehkä ensi kerralla paremmin sitten :)

Uusi paikka oli myös täynnä kalaa. Oikeastaan ykköstoiveena minulla olivat ahvenet, sillä ne ovat niin haastavia kalastaa kesällä. Kuhaa taas meinaa tulla liikaakin. En täysin osaa erottaa kuhia ja ahvenia luotaimen näytöstä, sillä esimerkiksi Leppävirralla kuhaparvet ovat olleet tosi isoja ja olen ensin luullut niitä ahveniksi. Ei Kallavedellä ole sellaisia parvia.

Pikkuisen isompi kuhaparvi =)

Pysäytin veneen tälle uudelle paikalle, laskin jigin kohti pohjaa ja muutaman sekunnin päästä oli kuha veneessä. Vapautin kalan ja laskin jigin pohjaan. Uusi tärppi. Ja sama toistui vielä kolmannen kerran, kolme kalaa suunnilleen minuutissa. Jiginä oli Lucky Johnin Long John, jolla tuli myös aamun isoin savuahven. Todella tehokas jigi ja tuolta uudelta kalapaikalta se napsi arviolta 15 kuhaa.

Kuhien koko oli pientä, vain pari mittakalaa viidentoista joukossa, joten vaihdoimme taas paikkaa. Molemmat aiemmat paikat, jossa olimme päivän aikana käyneet, olivat tuttuja paikkoja edellisiltä kerroilta ja olin merkinnyt ne plotteriin. Päivän kolmas paikka oli myös tuttu paikka ja ihmeellistä, mutta totta, se oli myös täynnä kalaa. Plotterin merkki oli tarkka, kalat olivat juuri siinä, mihin merkin olin muutama viikko aiemmin laittanut. Eli kyllä kaloilla näköjään on omat suosikkipaikkansa ja ne viihtyvät aina tietyillä pienillä alueilla. Jokin siellä kiinnostaa.

Ajoin viistoluotainta apuna käyttäen kalojen yli ja kyllä luotaimesta on suuri apu parvien sijainnin kartoittamisessa. Olen kiitollinen OPM:lle Elite-9 Ti:n lainasta, sillä ainakin nyt vaikuttaa siltä, että saalismäärät ovat kasvaneet. Toki Kallavedellä saa pyytää tyhjää, oli veneessä vaikka Elite-sata laite. Alla muutamia kuvia viime päiviltä viistoluotaimen näytöltä.

Tämä ei ole avaruudesta, vaikka näyttääkin vähän siltä

Kalaparvi

Syvyysvaihtelua ja kiviä

Tässä todennäköisesti välivedessä näkyvä kala, kala jättää luotaimeen varjon, josta näkee kalan sijainnin pohjaan nähden ja voi päätellä kalan koon

Vanhat kalamerkit pitivät paikkansa =)

Paljon kalaa, mutta ei isoja

Luotaimen sivuilla näkyy kirkkaampia “tikkuja”, ne ovat kaloja

Viistoluotain ei kaloja takaa, mutta jos kalapaikat ovat tiedossa, niin kalojen etsiminen nopeutuu huomattavasti ja esimerkiksi selkäpattien läpi käyminen on helppoa, kun viistoluotaus näyttää niin monta kymmentä metriä myös sivuille. Ja pelkällä alaspäinluotauksella olisi voinut eilenkin jäädä ahvenparvi löytymättä, sillä huomasin parven viistosta kauempana. Jos luotain näyttää vain veneen alle, alueen joutuu ajamaan paljon tarkemmin ja useampaan kertaan läpi.

Eilen siis sattui hyvä tuuri, kun kalat olivat juuri siinä, missä pitikin. Tiputin jigin veneen alle ja vavan kärki alkoi väpättää. Miljoona tärppiä yhtä aikaa ja ahvenet olivat ihan hurjina. Juuri sitä ilotulitusta minulla oli ollut ikävä.

Kalatakuu ;)

Ahvenet eivät olleet tarpeeksi isoja savufilekaloiksi, sillä koko oli 25-30cm, mutta mukavahan niitä oli nostella. Laitoimme ankkurin parven viereen tuulen yläpuolelle ja yleensä ankkuri karkoittaa kaikki kalat ympäriltä. Otimme kuitenkin riskin ja siinäkin oli taas onni meidän puolella, sillä parvi ei hievahtanutkaan.

Ilotulitus keskellä kesää =)

Oltiin kolmannella paikalla neljä tuntia ja koko ajan oli syövää kalaa alla. Ja koin myös oudon tunteen, kun lopulta en jaksanut enää kalastaa, kun kaloja vaan tuli ja tuli. Sellaista tunnetta ei ole tullut koskaan, käsi oli kipeä vastaiskuista ja kyllä myös tosi monet tärpit jäivät pelkiksi tärpeiksi. Olisi se kyllä rankkaa, jos joka kalareissu olisi tuollainen. Kyllä rauhallinen mp-reissu silloin tällöin on poikaa :)

Viideltä alkuillasta Lucky John vielä maistui erittäin hyvin

Kolme Lucky Johnia järsittiin kappaleiksi, pakko ostaa uusia :)

Puoli yhdeksän aikaan kuhat muuttuivat vielä aggressiivisemmiksi syönnissään. Ahventen ahnain syönti oli jo ohitse, mutta kuhia olisi tullut varmaan niin paljon, kuin olisi vaan jaksanut onkia. Niitä oli välivedessäkin ja ne käyttäyivät kuin hauet. Tärpit olivat tosi kovia ja jigit olivat suussa kokonaan, mutta silti päätimme lähteä kotiin.

Päivällä ja iltapäivällä toiminut Lucky John ei enää kiinnostanut, vaan eniten sekä kuhien että ahventen mieleen oli Lunker Cityn Fin-S Fish kuorevärissä.

48cm kuhalla Lunker City jossain suun syvyyksissä

Lunker Cityssä muutamia hampaanjälkiä :)

Eilen myös useampi tuplatärppi!

Ehkä vielä joskus kaiholla muistelen eilistä iltaa ja tärppejä, kun lopetimme kalastuksen kesken ilotulituksen, mutta meillä oli savukuhat kylmälaukussa, joten päivä oli ollut ihan täydellinen. Harmi, kun ahvenia emme saaneet mukaan kuin sen yhden, mutta kyllä me noilla kuhillakin mahat täyteen saatiin. Päivän aikana tuli myös useita haukia, joten kappalemäärissä veneessä kävi suurin määrä kalaa koskaan Puattisen ja meidän yhteisessä historiassa.

Hook-5:n näytöllä ylemmässä kuvassa ahvenia, alemmassa kuhia

Olemme päättäneet, että otamme ruokakaloiksi aina vain sen verran, kun syömme tuoreeltaan, emmekä enää pakasta kalaa ollenkaan. Juha ei saanut eilen mittakuhia, joten minä hoidin sen puolen ja neljä kuhaa kokoluokassa 45-48cm lähti mukaan. Se on kohtuullinen määrä viiden hengen perheelle. Tänään sitten päästiin herkuttelemaan niillä haaveilemillani savukuhilla, voin suositella lämpimästi myös fileenä savustusta! Ainoa huono puoli siinä oli se, että ne katosivat pöydästä alta aikayksikön.

Täysin ruodotonta filettä, lihasruodotkin sai helposti pois, vaikka fileessä oli nahka

Kylläpä nyt onni potkii, ehkä elämäni paras kalastusviikonloppu, jos mietitään kaloja kappalemäärissä. Ja olihan se mahtava viikonloppu muutenkin, säät kerrankin suosivat, tuuli oli lähes nollassa ja kala söi hurjana. Toivottavasti en herää kohta, uskomattomaltahan tämä tuntuu =)

Oltiin eilen Leppävirralla kalassa ja kyllä se kesä on nyt täällä. Viikko sitten kalastin pilkkihaalari päällä ja tänä viikonloppuna t-paidassa! Veden lämpötila oli aamusta 14 astetta ja iltapäivällä jo 18C. Oltiin eilen aamukuudelta järvellä ja kalaa näkyi luotaimessa heti aamusta. Mentiin suoraan tutulle ahvenpaikalle, mutta eipä siellä ollutkaan kuin muutama ahven. Sepä ei meitä haitannut, sillä ahvenparven tilalla oli kuhaparvi. Isoja paksuja jytkyviivoja nousi jigille, kyllä vähän sydän tykytti :)

Aamukuudelta aurinko paistoi jo korkealta

Kuhaparvi <3

Kuhat olivat aika ronkelilla tuulella ja kelpuuttivat ainoastaan Savage Gearin salakkajigin. Sain aamulla kuhaparvesta pari kuhaa, joista toinen oli 50cm ja toinen hieman pienempi. Otin molemmat ruokakaloiksi.

Niin mukavaa!

50cm kuha Savagen jigi suussa

Kuhaparvi lähti tiehensä ja me jatkettiin kalojen etsimistä muualta. Ahvenethan minulla olivat vähän haaveissa, mutta päivä oli siitä kummallinen, että ahvenparvia ei näkynyt missään. Muutama yksittäinen ahven aina siellä täällä, mutta kokoluokka ei lähellekään otettavaa.

Päivällä oli sairaan kuuma. Vasta valitin kylmyyttä ja nyt sitten piti valittaa kuumuudesta. Välillä meinattiin läkähtyä, kun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta ja järven pinta oli peilityyni. Kalat pitivät taukoa syömisestä useamman tunnin ja minä ajelin kilometrikaupalla niitä etsien.

Kelepoo!

Iltapäivällä lähdettiin jo takaisin päin kohti satamaa, mutta sitten matkan varrella yhdessä paikassa näkyikin hyvin kalaa. Taas löytyi kuhaparvia, huom. monikossa :) Sitten sitä kalaa rupesi nousemaan.

Tässä näkyy hyvin, kun isommat pedot ovat silppuparven alla kytiksellä :)

Joukossa oli myös alamittoja

Uitin Savage Gearin salakkajigiä, jolla on “oikea pyrstö” eli malli oli Real Tail. Käytin noita Savagen jigejä jo viime kesänä, koska ne toimivat tosi hyvin ja tänä kesänä otin käyttöön myös tuon Real Tailin, se laitetaan jigipäähän kyljelleen. Ja kuhat tykkäsivät kylkiasennosta ihan hulluina! Päivän saldona 14 kuhaa, joista 12 laskin takaisin. Myös Juha sai omat kuhansa samalla salakkajigillä, vaikka kokeili päivän aikana suuren määrän erilaisia jigejä.

“Kylkiasento” toimii =)

Kuhat tulivat eilen 7-8 metristä ja sain kaikki kalani vertikaalijigaamalla. Salakkajigin oikean näköinen pyrstö houkutteli usein kuhat tärppäämään jo heti pudotuksesta, kyllä se taitaa olla aika uskottava kalajigi, mikäli päivän paria kymmentä kuhaa on uskominen :)

Näiden nosteluun ei kyllästy :)

Eilen vertsusin suurimman osan päivästä, mutta heittelin myös välillä. Ehkä pitää vielä panostaa enemmän tuohon heittelyyn, kun kalojen saaminen on paljon vaikeampaa heitellen. Yksi syy vertikaalijgaamiseen on se, että kun ajan ja näen luotaimesta kalat, pääsen niiden nenän eteen hetkessä, kun vaan tiputan jigin alas. Vene on myös vähän ahdas ja jos heittelen, minun pitää siirtyä pulpetin takaa veneen etuosaan. Ehkä voisi hieman siirtää veneen pulpettia eteenpäin…

Eilen lähdettiin alkuillasta kotiin, vaikka kala olisi vielä syönyt. Oli kyllä huippupäivä, kun tapahtumia piisasi koko ajan (lukuunottamatta kolmen tunnin taukoa päivällä). Siimaa kiristelivät sekä kuhat, hauet että ahvenet.

Kesä jatkui vielä tänään ja suuntasimme aamulla Juurusvedelle. Aamulla satoi vettä, joten lähtö hieman venähti, mutta puoli kahdeksalta saatiin vene vesille.

Laskettiin vene Jännevirran sillan luota

Jännevirran silta

Emme ehtineet rannasta kuin muutaman sadan metrin päähän, kun hieroin unihiekkaisia silmiäni, että ompas hauskan näköisiä pieniä veneitä tuolla kauempana. En hahmottanut ollenkaan, että kuinka ihminen mahtui sen oudon ruskean veneen kyytiin ja käskin Juhaa kääntämään selkänsä ja sanomaan mielipiteen pikkuveneistä. Juha kääntyi katsomaan ja kertoi minulle, että ne ovat hirviä ? Otin kännykän kameran ja aloin zoomaamaan niihin ja nehän tosiaan olivat hirviä, eivät veneitä :) Olipas kyllä jännä tilanne ja onneksi Puattinen ei kulje yli neljää kymppiä, ei kukaan olisi uskonut, jos olisin ajanut veneellä hirvikolarin.

Kaksi venettä, eikun hirveä =)

Tuonne metsään ne hävisivät

Ei olla käyty Juurusvedellä kuin pari kertaa aiemmin ja saaliina on ollut alamittakuhia. Tänään lähdimme sinne ahvenjahtiin, mutta kuhahommiksihan se taas meni.

Ahvenparvien löytäminen on tosi vaikeaa ja löydän parvet oikeastaan aina tuurilla. Tänään ei ollut tuuria mukana ja vain yksi ahvenparvi sattui kohdalle, joka sekin hävisi liian nopeasti alta. Ajoin veneellä yhden patin reunoja ja yhtäkkiä näytössä näkyi silppukalaparvi, jonka sekaan downscan piirsi tosi paljon möykkyjä. Pysäytin veneen välittömästi ja laskin jigin parveen. Ahvenet alkoivat tärppimään hulluna ja muutaman kalan siitä sain nostettua. Vene liikkui tuulen mukana ja kohta mentiin parvesta ohi. Sen jälkeen ne kalat hävisivät. Kyllä harmitti, kun siinä olisi ollut myös isompia ahvenia tarjolla.

Ahvenet ahnaina

Savage suussa =)

Siinä tilanteessa mieleen tuli taas ajatus keulasähkömoottorista, ehkä siitäkin parvesta olisin saanut useamman kalan nostettua, jos vene olisi pysynyt parven päällä. Myös toinen tilanne tänään sai harkitsemaan keulista, kun löysin hyviä kaloja ja päätettiin laittaa ankkuri tuulen yläpuolelle. Ehkä se ankkuri tipahti kalojen päälle, kun kaikki kalat hävisivät paikalta ankkurin laskemisen jälkeen. Höh.

Välillä lentokoneet lentävät korvan juuresta

Juurusvesi on pohjan muodoiltaan ihan erilainen kuin Kallavesi. Kallavedellä kierrän yleensä selkäpatteja tai saarten penkkoja, mutta Juuruksella patteja ei oikeastaan ole. Kalat pitää etsiä rinteistä ja niitä rinteitä siellä kyllä riittää.. onneksi myös saarten penkat toimivat. En ollut tutkinut Juuruksen karttaa ollenkaan etukäteen ja aamulla kun lähdin rannasta, tein päätökset kalapaikoista sitä mukaa, kun plotteri piirsi karttaa.

Juuruksella on aika samea vesi ja kalat ovat aina hieman matalammassa, kuin esim. Kallavedessä. Tänään kiertelimme 5-8 metrin paikkoja ja vaikka kalaa löytyi jonkun verran, sai päivän aikana tuijottaa tuntikausia myös tyhjää luotainta. Yhdessä vaiheessa löysin taas ihan tuurilla kuhaparven. Kyllä on kuha ollut aktiivisena tänä viikonloppuna!

Kuhaparvesta nousi yksi kuha jigille ja tärppäsi, tärppi näkyy keskellä kuvaa

Tämän pikkukuhan tärppi näkyy luotaimen näytöllä

Tänään tärppejä tuli paljon enemmän, mitä kaloja ylös asti. Viikonloppu meni tosi hyvin, mutta vähän jäi harmittamaan yksi hyvänkokoinen kuha, joka tärppäsi pariinkin otteeseen Juuruksella, mutta ei pysynyt kiinni. Vapa vaan muljusi kädessä, kun ote lipesi kalan tärpistä. Noh, tiedän missä se asuu ja tänä kesänä aion vielä käydä koputtelemassa sen ovea..

Juuruksessa alamittaa riittää!

Kuinkas muualla Suomessa kala söi? Oletteko huomanneet kalojen aktivoituneen?

En olisi talvella arvannut, kun ostin pilkkihaalarin, että sama asu päällä voin kalastaa myös kesällä. Kesäkuu on kestänyt jo neljä päivää, mutta kesästä ei ole vielä tietoakaan. Tai ehkä pieni kesäfiilis tuli tänään järvellä iltapäivällä, kun kalastin pilkkihaalari päällä ja lämpömittari näytti +15 astetta. Aamulla mittari oli vielä nollassa ja pelkäsin paleltuvani.

Kelien pitäisi alkaa vihdoin lämpenemään, mikäli Poudan Pekkaa on uskominen. Vedet eivät ole lämmenneet pariin viikkoon juuri ollenkaan ja se myös näkyy kalojen käytöksessä. Ehkä nyt vihdoinkin se hieman vaikeasti tavoiteltavaa leikkivä Suomen Kesä on saapumassa ja pääsemme nauttimaan sen oikukkaasta luonteesta.

Perjantaina olisin halunnut kalastamaan, mutta tuuli sotki kuviot. Lauantaina sama tuuli oli vielä maisemissa, joten pyörittelin peukaloita ja kyttäsin säätiedotuksia. Tänään aamukuudelta Puattinen kaasutti rannasta kohti kalapaikkoja. Kyllä viikon kalastustauko oli tuskaa :(

Tankin kautta kalaan

Tämä ei ollut vielä pahin aallokko tänään

Meidän vene on viisi metriä pitkä ja suht vakaa, joten sillä uskaltaa liikkua vähän kovemmassakin aallokossa. Kovin tuulilukema, millä on kalaan lähdetty, taitaa olla kahdeksan metriä sekunnissa. Eiköhän Puattisella vielä rajummassakin kelissä pääsisi, mutta kyllä jo tämän päivän kuusi metriä sekunnissa huippasi päivän jälkeen päässä. Kun istuu kaksitoista tuntia keikkuvassa veneessä ja samalla yrittää tuijottaa luotaimien näyttöjä ja etsiä kalaa, niin kyllä reissun jälkeen on aika zippi.

Välillä oli pakko mennä suojaisempiin lahukoihin

Viikko sitten lauantaina löysimme hurjalla purulla olevia ahvenia. Kiersimme tänään sekä samoja että uusia paikkoja, mutta samanlaisia kalarykelmiä ei luotain piirtänyt. Löysimme muutamia ahvenia sieltä täältä, mutta kyllä huomasi, että kala oli tosi huonolla syönnillä. Viime lauantaina kalat iskivät päätykoukkuun ja tänään ne olivat huonosti kiinni alakoukussa. Suurin osa kaloista tuli tänään Happosen Sepon tekemällä jigipäällä, on se kyllä tehokas.

Sepon tekemä jigipää toimii

Vain kaksi kalaa oli tänään päätykoukussa kiinni, loput roikkuivat alakoukussa

Tänään kalaa kyllä oli liikkeellä eikä luotain piirtänyt oikeastaan missään täysin tyhjää. Kalojen koko vaan oli muuttunut tosi pieneksi, isot körmyahvenet olivat piilossa. Myös kalojen passiivisuuden näki luotaimesta heti. Viikko sitten kalat olivat reilusti irti pohjasta ja aktiivisia etsimään saaliskalaa. Tänään ne jurottivat pohjan tuntumassa. Kalat nousivat vieheelle, mutta eivät tärpänneet.

Tästä emme saaneet edes tärppiä!

Ajoin päivän aikana 40 kilometriä, mutta se ei näkynyt saalismäärässä. Saimme vain muutaman mukaan otettavan kalan ja pienemmät sintit pistimme takaisin. Juha sai kuitenkin kesän ensimmäisen mittakuhansa.

Tänään tuli huristeltua

Kalojen etsiminen viistokaikuluotaimella on mukavaa. Sivuluotaus on tosi hyödyllinen ja tänäänkin yksi ahvenparvi löytyi, kun näin sen veneen sivulla. Tuon Elite-9 Ti:n näytön voi peilata tablettiin ja itse asiassa sitä voi myös ohjata tabletista. Minä ajan yleensä veneellä ja etsin kalat, ja nyt myös Juha näkee tabletin kautta kaikuluotainnäkymän koko ajan keulassa ollessaan.

Nyt väliaikaisratkaisuna me on myös vertsuttu yhtä luotainta käyttäen. Kun Eliten laittaa 83kHz taajuudelle, se näyttää sekä minun että Juhan vieheet, vaikka minä istun perässä ja Juha keulassa. Juha näkee tapahtumat omalta tabletiltaan.

Molempien vieheet näkyy samassa näytössä

Tänään en saanut yhtään kalaa heittämällä, vaan kaikki tuli vertikaalijigaamalla. Minun päivän saalis oli pari haukea ja kymmenkunta ahventa. Sehän tekee kala per tunti :) Aika heikkoa, mutta ei sentään mp.

Sotkiko tuuli teidän kalastussuunnitelmia vai pääsittekö vesille? Kuinka kala söi? Täällä veden lämpötila oli vieläkin alle kymmenen astetta. Toivottavasti ensi viikonloppuna on jo kesä ja kalat tosi nälkäisiä =)

Eilen tapahtui kummia. Sain kaloja! Nyt on vielä toukokuu ja vedet ovat viileät, mutta silti kalansaalis oli kuin elokuussa. Olen vieläkin täpinöissäni eilisestä, oli se sen verran mieleenpainuva reissu!

Odotin eilistä monta päivää, sillä jo viikolla säätiedotus lupasi hyvää ja tyyntä keliä lauantaille. Päivä oli ihan täydellinen kalastukseen, mitä nyt vähän vilpoisa. Kello soi aamulla neljältä ja lähdimme vene perässä kohti määränpäätä. Kävimme ensimmäistä kertaa meille ihka uudella järvellä, josta olen kuullut jänniä ja houkuttelevia tarinoita.

Matkan varrella

Laskettiin vene vesille ennen seitsemää ja eipä aikaakaan, kun ensimmäinen kuha oli siiman päässä. Olin aiemmin vitsaillut, että jos en saa ensimmäisellä heitolla kalaa, niin järvi on huono. Pinkki Lucky Johnin uutuusjigi sai toimia aloitusjiginä ja uskomatonta, mutta totta, ensimmäinen heitto antoi alamittakuhan =) Hyvä järvi siis ;)

Ensimmäinen heitto ja Lucky John jigi kelpasi

Lähdettiin jatkamaan matkaa, sillä oikeastaan tavoittelin enemmän ahvenia, kuin kuhia. Ajoin kohti kartasta katsomaani paikkaa ja näin sivusilmällä, kun kakkosluotain piirsi jotain möykkyjä pohjaan. Vauhtia oli jonkun verran ja mietin, että olikohan ne möykyt kiviä vai kaloja. Alue oli kuitenkin aika tasainen ja sen tyylinen, että en pysähtyisi siihen kartan perusteella kalaan, joten epäilin möykkyjen olleen kiviä. Miksi kalat olisivat näin tylsällä alueella?

Heitin uukkarin ja ajoin paikan yli uudestaan tarkemman luotaimen kanssa. Siinähän olikin kaloja ja oikeastaan tuurilla löysin ne, sillä olin menossa ihan toiseen paikkaan alunperin. No kokeillaan huvikseen tästä!

Aika nopeasti selvisi, että kalat olivat syömätuulella, sillä ne tärppivät koko ajan. Kalojen koko ei ollut mitään kummoista, ehkä 100-200g.

Pienet ahvenet pääsivät takaisin

Kasvamaan

Tämäkin meni vielä kasvamaan

Pieni ahmatti :)

Halusimme isompia ahvenia ja kun tutkimme aluetta tarkemmin, luotain alkoi piirtämään myös paremman kokoisen kalan parvia. Kalaa oli tosi paljon muutaman sadan metrin kokoisella alueella ja touhu oli ihan toisenlaista, kuin Kallavedellä.

Viistoluotaimessa kalaa näkyi myös sivuilla

Varma kalapaikka =)

Ahvenet olivat 8-10 metrin syvyydessä

Päätimme, ettemme ota alle 30cm ahvenia ollenkaan, vaan mukaan lähtisi noin 30-35cm kalat, jos niitä tulisi. Pian ensimmäinen kriteerit täyttävä ahven nousikin veneeseen ja saatiin ainakin edes jotain kylmälaukkuun mukaan.

Savage Gear Bleak Paddle Tail toimii hyvin myös tänä vuonna =)

Neonkeltainen Mikado Fishunter on myös ahventen herkkua

Ahven söi koko ajan ja pienet kalat vapautimme. Alueella oli useampia parvia ja koska vene liikkui tuulen mukana, välillä ajelehdimme pienempien ja välillä isompien kalojen yli. Silloin tällöin veneeseen nousi myös mukaan otettava fileahven ja järvi alkoi vaikuttamaan kultakaivokselta. Heitin huumorilla, että kohta alan etsimään taloa sen järven rannalta.

Näitä oli kiva nostella

Isoimmat ahvenet olivat reilun puoli kiloa ja mieleen palautui viime elokuinen päivä Hirviselällä, kun satuimme yhtä hyvään syöntiin. Eilen päivän parhaat ottipelit olivat Savage Gearin Bleak Paddle Tail ja Happosen Sepon jigipää Lunkerin v-pyrstöisellä muikkujigillä. Tilasin Sepolta lisää noita jigipäitä, ihan parhaita jigipäitä venepilkintään!

Happosen Sepon jigipää toimii venepilkinnässä

Sepon jigipäässä kalat pysyvät hyvin

Suurin osa ahvenista oli kutenut

Uusi ja käytetty :)

Ahventen koko alkoi pienentyä ja puoli kiloisia ei alueelta enää löytynyt. Luotainkaan ei piirtänyt isompien kalojen parvia, kuten se aiemmin piirsi. Isommat ahvenet olivat selvästi siirtyneet jonnekin, mutta me emme niitä enää nähneet.

Lähdettiin sitten vihdoinkin kohti niitä alkuperäisen suunnitelman mukaisia paikkoja. Säätiedotus lupaili iltapäivälle vesisadetta ja keli muuttui päivän mittaan tuulisemmaksi. Ajelehtiminen ei enää oikein onnistunut, sillä viehe oli koko ajan luotaimen keilan ulkopuolella.

Tuo järvi oli siitä ihmeellinen, että se piirsi kalaa joka paikkaan. Kaikki kalat eivät olleet syömäpäällä, mutta koska tyhjää luotainta ei tarvinnut tuijottaa, turhautumisen tunnetta ei tullut. Miten kalaa voikin olla niin paljon.. loppujen lopuksi emme oikeastaan kiertäneet kovin suurta aluetta, joten voi olla, että kalat vaan sattuivat olemaan juuri siellä missä mekin. Yleensä se on ihan toisinpäin.

Alkuperäisen suunnitelman mukainen paikka piirsi myös kalaa. Saimme siitä ahvenia ja päivän kruunasi minun saama vajaa 50cm kuha. Mittakala toukokuussa, voiko kesä paremmin alkaa!? Olin todella innoissani ja kohta Juhakin jo vitsaili, että missähän täällä olisi niitä taloja myytävänä ?

JEEEEE!

Iltapäivällä koitti arki, kala nimittäin lopetti syömisen. Sadealue oli saapumassa ja olisiko se laittanut kalojen suut kiinni, mutta joka tapauksessa kalojen syömäkarkelot loppuivat kuin seinään. Meillä oli kylmälaukussa 11 hyvää ahventa ja mittakuha, joten emme enää jääneet pyytämään tyhjää, vaan huristelimme rantaan hymy huulilla. Piti melkein nipistellä itseään, että oliko minun kalareissu oikeasti näin hyvä! Kerrankin oltiin Ahdin kanssa samalla puolella, toivottavasti jatkossakin pelataan samassa tiimissä.

Rannassa saatiin vene trailerille ja juuri kun istahdettiin autoon, vettä alkoi ripeksimään. Mikä ajoitus! Kalat kyydissä ja kuivana kotiin :)

Yhdestätoista ahvenesta seitsemän oli kutenut

Ostin itselleni Okuman Helios SX kelan, sillä kela on saanut paljon kehuja kalastajien keskuudessa. Eilen kela pääsi kunnolla tositoimiin ja liityin tyytyväisten käyttäjien joukkoon. Okumasta minulla on useammalta vuodelta kokemusta ja ai että tuo oli pehmeä kelattava.

Näpsäkkä kela :)

Tänään kello soi neljältä ja tarkoitus oli käväistä Kallavedellä ennen iltapäivän sateita. Jätimme kylmälaukun kotiin, sillä Kallaveden kitsauden tietää. Ruokakaloja on odotettavissa vasta kuukauden päästä.

Pirttilahti puoli kuudelta tänään

Vedet eivät olleet lämmenneet Kallavedellä viikkoon oikeastaan ollenkaan, sillä tänään lämpötila oli 6-7C. Arvasin, että tästä päivästä tulee vaikea, kun viime viikonloppunakin kaloja sai etsiä hiki hatussa. Nyt ilman lämpötila oli aamulla siinä yhden hujakoilla, joten valitettavasti ei ollut edes hiki hatussa, vaan olin ihan jääkalikkana.

Etsin kaloja viisi tuntia ja kaikki paikat olivat tyhjiä. Mittasin etsityn matkan ja kilometrejä kertyi reilusti yli neljäkymmentä! Kohta alan tosiaan tuntea Kallaveden pohjan muodot hyvin, kun tänäänkin puoli päivää tuijotin näyttöjä.

Juuri kun olin menettämässä toivoni ja kääntämässä keulan kohti Pirttilahtea, luotain piirsi kaloja. Piti vähän aikaa hieroa silmiä, että näinkö harhoja, mutta totta se oli. Kallavedessä näkyi kaloja! Juha oli jo aikaa sitten nukahtanut keulaan ja kylläpä ukko ponkaisi nopeasti pystyyn, kun huusin HAAVI! Viime kesäinen Lunker Cityn “ykköstykki” toimi ja haki minulle mittakuhan Kallavedestä. Ei muuta kuin kala pussiin ja tippa nenänpäässä hanaa Puattiselle. Tänäänkin ehdittiin ennen sadetta kotiin, mutta kaksi tuntia piti olla villasukat jalassa peiton alla kalareissun jälkeen. Suomen kesä ❤️