Ei se ahvenen kalastuksen kulta-aika alkanutkaan vielä, ainakaan minulla. Tai ehkä se on järvikohtaista. Käytiin lauantaina testaamassa ihan uusi järvi Tuusniemellä, Juojärvi. Ei siis Syöjärvi ja kai sen olisi jo nimestäkin voinut päätellä, että ei pure.

Satamassa oli ryysis uistelukisoista johtuen

Viikko sitten oltiin kirkkaalla muikkujärvellä, Suvasvedellä, josta löydettiin ajoahvenia. No Juojärvi on myös kirkas muikkujärvi ja eihän se salama kahta kertaa samaan paikkaan iske, emme siis todellakaan löytäneet ajoahvenia sieltä.

Bracketissa olevasta vedestä näki miten kirkasta vesi on

Juojärvi on ihan älyttömän haastava järvi jigikalastajalle. Ensinnäkin kalastussyvyydet ovat hirvittäviä ul-vehkeillä. Ahven oleskelee Juojärven rannalla kuultujen huhujen perusteella 10-14 metrissä. Heitäpä sitten viisigrammaista jigipäätä sinne, ei montaa heittoa ehdi päivän aikana viskaamaan, kun vajotuksessa menee tunti.

Tyhjä näkymä on tuttu juttu

Toinen ongelma oli tosi vaihtelevat pohjanmuodot. Yleensä monipuolisesti syvää ja matalaa vettä sisältävä järvi on hyvä jigilalastajalle ja järvessä on paljon potentiaalisia kalapaikkoja, mutta Juojärvellä syvyysvaihtelut olivat kuitenkin tosi nopeita, eli juuri ne parhaimmat kalastussyvyydet olisivat olleet lähes pystysuorissa penkoissa. Se on vähän vaikeaa mennä jigaamaan 10 metriin, jos syvyys tipahtaa kolmesta metristä kahteenkymmeneen pienellä matkalla.

Säät suosi, taas

Varmasti uistelijoille hyvä järvi ja uskon, että joskus voisi ajoahventakin tavoittaa jostain syvän päältä, kun vaan malttaisi etsiä. Mutta minä en malta. Niinhän siinä kävi, että lauantaina Juojärven selällä kuultiin taas se legendaarinen lause: ”Minä en tule tänne enää ikinä.”

Etsittiin kalaa kahdeksan tuntia ja sain yhden mittakuhan reilusta kymmenestä metristä ja kymmenkunta ahventa 13 metristä. Syvästä on haastavaa kalastaa siksikin, että jos sieltä tulee pienempää, ”ei otettavaa” ahventa tai alamittakuhaa, niillä saattaa olla uimarakko suussa. Ehkä pysytellään järvissä, joissa kalastussyvyys on alle kymmenen metriä.

Juojärven ahven

Kaiken kaikkiaan päivä oli kuitenkin mielenkiintoinen, koska ainahan sitä tyhjilläkin reissuilla oppii uutta sekä kaloista että järvistä. Ja päivän päätteeksi tajusin syyn, miksi kalaa ei löytynyt: eväsbanaanit jäivät kotiin.

Sunnuntaina alkoi olla nälkä ja ruokakalaa teki mieli. Päätettiin siis lähteä tutummille vesille Riistavedelle. Lauantaiaamuna lähtö vähän venähti ja oltiin Juojärvellä vasta kymmeneltä, joten sunnuntaiksi pistettiin kello aikaisemmaksi soimaan, jotta oltaisiin ajoissa pelipaikoilla.

Menomatkalla Riistavedelle määränpää jo häämötti ja katselin peilistä trailerin päällä olevaa venettä. Ihmisen muisti on oikukas ja joskus sitä unohtelee hyvin olennaisiakin asioita, en esimerkiksi aina muista omaa tai lasten ikää.

Sanoin puoliksi vitsillä Juhalle, että ajattele, jos me joskus lähdetään kalaan ja unohdetaan vene kotiin ? Ja siinä samassa Juha sanoi, että keulasähkömoottori muuten jäi kotiin. Ja totta tosiaan, kun katsoin trailerin päällä olevaa venettä, keulasta puuttui joku hyvin tärkeä kapistus. Eipä siinä auttanut muu, kuin lähteä hakemaan Kuopiosta vauhtia ja Juha jätti minut ja Alutrollin jonkun pikkutien reunaan odottamaan. Aamu oli viileä ja sain Juhalta toppatakin lainaan.

Siellä me törötettiin veneen kanssa =)

Siinä oli se meidän ”ajoissa kalapaikoilla” -aamu. Odottelin Juhaa tunnin ja kävin etsimässä lähimetsästä sieniä.

Sienisaalis ei ollut kummoinen (huom., en poiminut =D)

Vihdoin päästiin jatkamaan matkaa ja kesken matkan veneestä lensi joku iso sininen mytty lähes perässä ajavan auton keulaan. Ai niin, hupsista, olin jättänyt sen Juhan toppatakin veneen lattialle. Ei muuta kuin auto parkkiin tien laitaan ja juosten hakemaan myttyä keskeltä tietä. Jos joku bongasi juoksevan ja nauravan lippispäisen blondin harhailemassa keskellä ajorataa, se olin vain minä ?

Taas päästiin jatkamaan matkaa ja mietittiin, että mitähän päivä vielä keksii tuoda tullessaan. Ei ehkä mitään kovin hyvää, jos sama kaava jatkuu. Tein kaiken ylivarovaisesti ja pakkasin venettä rannassa ajatuksen kanssa. Onneksi kommellukset loppuivat siihen ja loppupäivä saatiin keskittyä kalastukseen.

Riistaveden satamasta kohti kalapaikkoja, keli oli tyyni

Ahveniahan me ensisijaisesti aina etsitään, mutta toisinaan tulee kokeiltua kuhaakin, jos löytyy paljon kalaa. Sunnuntaina kuhaa oli monessa paikassa ja päivän isoin ahven tuli kuhaparven seasta.

Voi kun koko parvi olisikin ollut näitä, mutta valitettavasti ne olivat kuhia

Kuhien keskikoko oli hyvä ja päivän isoimmat kuhat (55cm ja 53cm) saatiin tuplatärpistä

Missähän ihmeessä ne isommat ahvenparvet ovat, kun koko päivän etsimisen jälkeen oltiin löydetty vain yksi ahvenparvi. Siitä parvesta kalaa kyllä tuli tosi paljon, mutta suurin osa kaloista oli 25 senttistä. Onneksi siitä löytyi muutama +30cm kalakin, joten saatiin ruokakalat mukaan.

Viime kuukaudet sää on suosinut kalastajia ja kyllä osasi syyskuinen päivä olla sunnuntainakin lämmin. Minulla oli ihan liikaa vaatteita päällä ja lopulta kalastin merinovillakerrasto päällä, kun ei voinut enää enempää vaatteita vähentää ja en tosiaankaan ollut varautunut reissuun kesävaatteilla vaan sadetakilla.

Päivän aikana sain myös useamman hauen ja yksi isompikin yksilö kiristeli siimaa. Kevyellä ahvensetillä isojen haukien kanssa taistelu on aina vähän jännittävää =)

Pullukkahauki tasan 4kg

Ensi viikonlopulle lupailee vesisateita ja ukkosia, joten voi olla, että ei päästä ollenkaan kalaan, mutta kunhan säät taas suosii, niin täytyy lähteä etsimään mörköjä. Olisihan se kilon ahven joskus mukava saada kesäsiimankin päähän =)

Vieläköhän tänä syksynä saadaan nauttia tällaisista keleistä?

Nyt alkaa olla ihan uskomatonta touhua. Täytyy nipistellä itseään, kun ei meinaa uskoa kalantuloa todeksi. Kaksi viikkoa sitten meillä oli huippureissu Juurusvedellä ja saatiin valtava määrä ahvenia. Viikko sitten tapahtui joku outo notkahdus ja kaloja tuli vain kourallinen. Ehkä se oli tyyntä myrskyn edellä, sillä juuri päättyneen viikonlopun aikana kalaa tuli ovista ja ikkunoista.

En näe mitään muuta syytä näille hurjille kalamäärille, kuin keulasähkömoottorin. Se helpottaa ja nopeuttaa kalastusta niin paljon, kun pääsee luotaimessa nähtyjen kalojen kimppuun heti. Tehokasta. Motorguide kyllä tekee kalastuksesta saalisvarmempaa, jos kalastaja vaan osaa etsiä kalat ensin valmiiksi ☺

Viikonloppuna säät taas suosivat kalastajia mukavasti, vaikka lämpötila ei ollutkaan hellelukemissa. Veneessä kuitenkin pärjäsi hyvin pukemalla muutaman kerroksen merinovillaa ja kuorruttamalla kokonaisuuden toppavaatteilla ? Suomen kesä ?

Käytiin viime vuonna muutaman kerran Karhonvedellä ja huomattiin, että siellä ahvenen ja kuhan keskikoko on ehkä parasta, mitä tässä Pohjois-Savon järvillä on nähty. Siispä päätimme suunnata Karholle lauantaiaamuna. Oltiin Riistaveden satamassa kuudelta ja koska Karhonvedelle pitää ajaa Melaveden läpi, ajattelimme kopaista muutaman otollisen näköisen paikan jo Melaveden puolelta.

Riistaveden satama

Kalaa ei meinanut löytyä, vaikka olisi ahventen luullut olevan aamupalatouhuissa. Kokeiltiin muutamia paikkoja ja edettiin pikkuhiljaa Karholle päin. Kuhia alkoi näkymään penkoissa ja muutamia saatiin ylös astikin. Yleensä otamme 2-4 ruokakuhaa mukaan, jos Ahti vaan suo ja tällä kertaa soi. Sillä taisi olla huono omatunto siitä Virmaksen reissusta.

50cm kuha lähti ruokapöytään

Olen kertonut sen jo sata kertaa aiemminkin, että meidän tavoitekala on ahven sekä kesällä että talvella. Siksi lauantaina hylkäsimme muutaman paikan, joissa kyllä oli kalaa, mutta ne olivat kuhia. Vaikka kuhaa onkin mukava kalastaa, niin silti ahven on mukavampi ja haastavampi.

Pieniä kuhia patilla

Välillä vaikuttaa siltä, että meidän järvissä kuhaa on enemmän kuin ahventa ja oikeastaan on me se nähtykin. Ahvenparvet ovat vaikeita löytää ja kun etsimme niitä, voi olla että joudumme kiertämään monta eri paikkaa, jotka ovat täynnä kuhaa, ennen kuin törmäämme ahveniin. Ahvenet ovat harvinaista herkkua, ainakin ne vähän suuremmat, jotka ovat myös mukavia siiman päässä ☺

Saavuttiin Karhonvedelle vähän ennen puolta päivää ja mentiin tarkastamaan yksi tuttu ahvenpaikka viime syksyltä. No siellähän oli nälkäisiä kaloja paikalla ja päästiin nostelemaan ahvenia veneeseen hyvällä tahdilla. Parvi oli sekaparvi, sillä ahventen seasta nousi myös kuhia. Otettiin huvin vuoksi laskuri käyttöön, jotta nähtäisiin päivän päätteeksi kuinka moni kala on siimoja kiristellyt.

Alkuun minun saamieni ahventen koko oli pienehköä, mutta kun vaihdoin Juhan suositteleman Lucky Johnin Makora jigin, minunkin ahvenilla alkoi keskikoko kasvaa. Päivän isoin ahven oli 35cm ja otettiin ruokakaloiksi muutama 30-35 senttinen ahven.

Lucky John Makora oli päivän tehokkain jigi, sillä tuli varmaan 80% päivän kaloista ja v-pyrstöstä huolimatta se toimi myös heittojigauksessa loistavasti

Kala söi hurjana koko iltapäivän ja vaihdoimme aina paikkaa, kun edellinen hiljeni. Kuuteen mennessä laskuriin oli tullut sata kalaa ja oltiin tosi iloisia. Ihan hurja syönti ja kyllä siinä touhussa alkoi itsellekin jo nälkä tulla, joten hurautettiin lähisaareen makkaran paistoon. Kiitos vielä Lasselle valmiista tulista ;)

Purtosaari

Pienen tauon jälkeen tarkoitus oli vielä kalastaa jonkun aikaa, mutta ahvenet olivat tehneet katoamistempun. Joka paikassa näkyi vain kuhia ja niitä emme jaksaneet jigailla. Nukkumattikin koputteli unihiekkapussinsa kanssa olkapäähän, joten järkevintä oli lähteä satamaa kohti. Sunnuntaina voisi käydä vielä pikapiston Kallavedellä…

Sunnuntai koitti ja koska meillä ei ollut mahdollisuutta kalastaa kuin muutama tunti, päätimme laskea veneen Pirttilahdesta ja käydä lähialueilla kiertämässä. Odotukset eivät olleet korkealla, sillä yleensä Kallavesikeikat ovat päättyneet aika pieniin saaliisiin. Veneessä huomasimme unohtaneemme myös kylmälaukun kotiin, joten ehkä sekin kertoo Kallaveden haasteellisuudesta jotain. Varmaan alitajunta sanoi, että mitäpä sitä turhaan kylmälaukkua kuljettelemaan ?

Sää oli hieno ja lämpöisempi kuin lauantaina. Toppatakki ja toppahousut saivat jäädä kotiin ja tyynen kelin ansiosta päästiin nautiskelemaan lämmöstä ☺

Ihana ilma

Kalastettiin uusia paikkoja pari tuntia ja saatiin muutamia kuhia ja ahvenia. Kalaa oli kuitenkin niissä paikoissa aika vähän, joten joku ratkaisu piti keksiä, että pikapiston ehti hyödyntämään kunnolla.

Huomasin yhden tutun paikan vähän kauempana ja minulle tuli heti mieleen parin viikon takainen paikka Juurusvedellä, jossa syvän keskellä oli täynnä kalaa oleva patti. Meidän piti alunperin lähteä päinvastaiseen suuntaan, mutta halusin käydä pikaisesti tarkastamassa sen tutun paikan, sillä siihen ei ollut pitkä ajomatka.

Aluksi paikka vaikutti tyhjältä, mutta kun siirryin etsimään kalaa vähän syvemmästä, silmät loksahtivat auki. Kalaa alkoi piirtymään luotaimen näytölle ihan hirveästi ja mietin, että voisiko tämä olla ahventa. Juuruksen reissu tuli taas mieleen ja jos nämä kaikki kalanäytöt ovat ahvenia, meillä menee tässä loppupäivä.

Sanoin Juhallekin, että nyt on semmoinen juttu, että en löytänyt pelkästään yhtä ahvenparvea, vaan löysin jättimäisen ahvenmaton. En ole koskaan nähnyt missään vastaavaa. Yleensä kalaparvi piirtyy luotaimen näytölle ja kun ajat eteenpäin, parvi katoaa ruudulta pikkuhiljaa pois.

Tämä parvi ei kadonnut. Se vaan jatkui ja jatkui ja jatkui. Pistin karttaan merkkejä joka puolelle, jossa olisi hyvä taivasankkuripaikka enkä osannut päättää, että mihin menisimme ensimmäisenä. Harmi, kun alla oleva kuva luotaimen näytöstä on heijastumisesta johtuen huono, mutta siinä näkyy, kun penkka lähti laskeutumaan, niin kalaa oli ihan hirveästi. Ja tuollaista oli joka puolella.

Eihän ne jättiläisiä olleet, mutta niitä oli paljon

Maltoin viimein pysäyttää veneen, vaikka aluetta olikin ihana ajella ympäriinsä, kun näki jotain niin outoa. Ensimmäinen ankkuripaikka ja molemmilla kiristyi siimat heti. Ja siitä se sitten jatkui samanlaisena yli neljä tuntia.

Se tunne, kun on kala kiinni joka heitolla :)

Vaihdoimme aina välillä hieman taivasankkuripaikkaa ja koska kalaa oli kaikkialla penkassa 8-10 metrin syvyydessä, aluetta riitti kalastaa. Joka heitolla oli kala kiinni ja vertsulla sai veneen alta ahvenia jatkuvasti.

Kalastamista sormet rakoilla, Crazy Fishin Polaris jigi oli yksi ahventen herkuista eilen

Mikäpä siinä vertsutellessa

Peter Lahden 7cm Core Shad oli myös tosi kovaa valuuttaa eilen

Juha halusi kokeilla kuinka monta kalaa hän saa putkeen heittämällä ja kun takana oli 30 heittoa ja 30 kalaa, hän nauroi, että en minä jaksa enää heitellä.

30. heitto ja 30. kala!

Heitellessä kalat ottivat jigiin heti pudotuksesta ja kuten Juuruksellakin pari viikkoa sitten, kalaa oli joka ilmansuunnassa.

Tuplatärppien ennätyspäivä

Rantamäen Manu on tehnyt UL-vehkeille sopivia pieniä lippoja

Nimesin Manun lipat hurjapäiksi, sillä ne uivat niin hurjana ja keräävät myös kalaa hurjana

Päivä oli niin uskomaton, ei tuollaista tapahdu Kallavedellä. Ei ainakaan meille. Ihmettelen ilmiötä, että onko Kallavedessä oikeasti noin isoja ahvenparvia, joissa on miljardi kalaa vai oliko tämä joku outo sattuma, että patille oli kerääntynyt useita parvia. Jos tuo oli normaalia, niin emme näköjään koskaan ole malttaneet etsiä tarpeeksi hyvää kalapaikkaa, vaan kokeilleet kalastaa kymmenen ahvenen parvia.

Ahvenet olivat kuteneet ja näyttivät tosi hoikille

Kala lopetti syömisen puoli seitsemän jälkeen. Toisin sanoen silloin tuli ensimmäinen tyhjä ja tärpitön heitto, joten kala selkeästi passivoitui. Kyllähän siitä olisi kalaa vielä saanut, vaikka ihan joka heitolla ei enää napsunutkaan, mutta meidän piti lähteä satamaa kohti. Myös vettä alkoi ripeksimään silloin ja ihan kuin sateen alkamisella olisi ollut jotain tekemistä syönnin loppumisen kanssa.

Sunnuntain saldo

Olen joskus ehkä kironnut vaikeaa Kallavettä, mutta nyt on vedettävä sanoja takaisin. Kyllä täällä Savossa on paljon vaikeampiakin järviä, kuten, kröhöm, vaikka Virmasvesi ?

Kallavesi yllätti meidät täysin ja näytti, että kalaa kyllä on, mutta se täytyy löytää. Minä olenkin taas aika iloinen, että tuo sadan metrin päässä oleva järvi on nimenomaan Kallavesi, eikä mikään muu. Haastetta ja tutkittavaa riittää, mutta kukapa haluaisi liian helponkaan järven kalapaikakseen. Silloin kalastuksesta menisi hohto jossain vaiheessa.

Vaikka eilen kalastus oli helppoa, niin kyllä niitä tyhjiä tunteja ja päiviä on tullut niin paljon, että jo ihan todennäköisyyslaskelmien mukaankin joskus sen jättipotin on osuttava kohdalle. Jos miljoona kertaa käyt kalassa ja kerran sattuu Ahti olemaan oikein höveli, niin ei voi sanoa, että kalastus olisi aina helppoa.

En usko, että koskaan saadaan noita laskurin lukemia rikki eikä tarvitse saadakaan. Ostin laskurin viime kesänä ja silloin parhaimmat päiväsaldot olivat muistaakseni jotain 40-50. Joko tämä vuosi on parempi kalavuosi tai sitten taivasankkuri vaan on niin paljon parempi kuin tavan ankkuri.

Viikonloppu oli aivan mahtava ja oli kerrankin mukava kalastaa täysillä. Minulla on vieläkin kädet ja sormet kipeänä, kun eihän tällainen tottumaton tyhjänpyytäjä tuollaisiin ilotulituksiin yleensä pääse. Oli todella hienoa kokea unohtumaton “kerran elämässä”-hetki, sillä en usko, että tuollaista syöntiä enää kohdalle osuu.

Meille ei ole mikään pakkomielle naksutella kaloja laskuriin, mutta kun kerran tilaisuus nyt osui kohdalle, niin olihan se mukava katsoa ja kokeilla, että minkälaisiin lukemiin muutamassa tunnissa on mahdollista päästä, kun järvi kerrankin oli yhteistyöhaluinen. Oletteko te koskaan osuneet noin hurjaan syöntiin?

Viikko sitten käytiin Virmasvedellä ja sain sen jälkeen viestin, että olenko kuullut IHN-viruksesta. Kyllähän minä siitä olin kuullut ja luulin, että asia koskee vain kirjolohia. Minulle oli yllätys, että virusta voisi esiintyä myös esimerkiksi Virmasvedessä ja siellä kalastettaessa kalastusvälineet pitäisi Eviran ohjeistuksen mukaan käsitellä (esim. desinfioida), mikäli niillä kalastaa jollain toisella järvellä.

Ihan uutta informaatiota minulle ja näköjään täytyy olla Nilakan ja Virmasveden alueilla kalastaessa tarkkana ja noudattaa ohjeistusta. Eipä ole kyseinen asia tullut mieleen myöskään talvella, kun Virmaksella on käyty tasureita uittamassa. Olisi mielenkiintoista kuulla, että kuinka suuri riski viruksen leviämisessä ylipäätään on. Mehän emme oikeastaan saaneet edes kaloja Virmakselta viimeksi, mutta virus saattaisi silti siirtyä toiseen järveen vieheiden mukana?

Eviran sivuilla on lisäinfoa ja ohjeistusta IHN-viruksesta. Kannattaa lukea varsinkin jos kalastelee kyseisillä alueilla.

Kuva lainattu: www.evira.fi

Tietoa IHN-viruksesta:
https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/kalat-ja-ravut/ihn/tarttuva-lohikalojen-ihn-virus-suomessa/

Eviran ohjeistus kalastajille:
https://www.evira.fi/elaimet/elainten-terveys-ja-elaintaudit/elaintaudit/kalat-ja-ravut/ihn/ohjeita-kalastajille/

Viime viikon sunnuntaina oli jo vähän huolestuttavia merkkejä ilmassa, kun yksi järvi oli tyhjä ahvenista. Ala-Ruokovedeltä ei löytynyt raitapaitajengejä ollenkaan, mutta ajattelin sen olevan vain hetkellinen ilmiö.

Juuri päättyneen viikonlopun tulokset neljältä eri järveltä ovat aika surkeat, joten ahvenparvet ovat oikeasti tainneet kadota jonnekin. Yksittäisiä ahvenia on näkynyt siellä täällä, mutta missä ovat isot parvet?

Talvi ja pakkaset eivät ole ihan vielä Savoon saapuneet ja kulunut viikonloppu oli säiden suhteen oikein hyvä. Lämpötila ei enää kovin korkealla huitele, mutta ei se toisaalta haittaa, sillä nyt voi jo alkaa karaistamaan itseään pilkkireissuja varten. Veden lämpötila on noin yhdeksän astetta, joten se on monta astetta ilman lämpötilaa korkeampi.

Lauantain sää (kuvakaappaus www.ilmatieteenlaitos.fi)

Sain viikko sitten lauantaina oman avovesikauden ennätysahveneni (39cm) Karhonvedeltä ja samoille suunnille teki mieli kalastamaan uudestaan. Meillä on ollut haaveissa käydä Akonvedellä Juankoskella ja koska Karhonvesi on Akonveteen yhteydessä, päätimme iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Ja kolmas kärpänen tuli vielä kaupan päälle, sillä Karhonveden ja Akonveden välissä on Muuruvesi ? Järkevintä oli laskea vene Muuruvedeltä, sillä siitä oli lyhyt matka molempiin suuntiin.

Muuruveden satama oli positiivinen yllätys

Hyvä veneluiskakin löytyi, tästä tulee varmasti laskettua vene toistekin

Akonvedellä on mahdollisuus suuriin kuhiin, mutta arvelin ajankohdan olevan jo liian myöhäinen niille. Saimme Akonveden puolelta ainoastaan pari alamittakuhaa, mutta luotaimessa kyllä näkyi parempiakin kaloja. Mielenkiintoinen järvi, mutta ehkä kuhien ja vertikaalijigauksen suhteen toimivampi kesällä, joten palaan Akonvedelle kesällä 2018 =)

Sillan toisella puolella siintää Akonvesi

Akonveden alamittakuha

Muuruvedestä kalapaikkana meillä ei ollut mitään tietoa. Luotain piirsi todella paljon pikkukalaa joka paikkaan, mutta jotenkin onnistuttiin välttämään ne isommat petokalat. Kai sieltä joku on joskus kaloja saanut ja ehkä meillekin olisi saalista tullut, jos olisimme malttaneet hieman kauemmin kartoittaa paikkoja, mutta minun mielessä pyöri se 39cm kaveri edelliseltä viikonlopulta. Satuimme niin hyvään syöntiin Karhonvedellä viikko takaperin, joten haaveilin vain samanlaisesta syöntipiikistä. Pikkuhiljaa siirryimme kohti Karhonvettä ja ”ykköspaikkaa”.

Lauantain keli oli tyyni, huomaatteko tässä kuvassa mitään erikoista? =)

Hurautin Karhonvedellä suoraan meidän ahvenpaikalle ja se oli tyhjä! Odotin koko ajan ison ahvenparven näkemistä viistoluotaimesta, mutta parvista ei näkynyt jälkeäkään. Ehkä ne olivat siirtyneet uuteen paikkaan.

Tämä ei voi olla Karhonveden parasta antia! Jännä, että jo kukkokalatkin oksentavat kuoretta..

Nämä syksyiset kalareissut ovat kelloa vastaan taistelemista, kun aika kuluu niin nopeasti ja aurinko laskee aina liian aikaisin. Ja viikko viikolta päivät vaan lyhenevät.

Aina on aikaa juoda kahvikupponen

Ajeltiin ristiin rastiin ja joka paikassa oli hiljaista. Yksittäisiä kaloja näkyi aina siellä täällä, mutta niistäkään ei osannut sanoa, että olivatko ne ahvenia vai kuhia. Tuntui, että ahvenparvet olivat täysin hajonneet ja jokainen ahven mökötti ja halusi olla omissa oloissaan. Ehkä ahvenillakin on huonoja päiviä, ei aina jaksa olla sosiaalinen ja iloinen ryhmätyöskentelijä.

Rapu odottaa tositoimiin pääsyä

Neljän maissa sanoin, että käydään katsomassa ykköspaikka vielä uudestaan ja sen jälkeen suunnataan satamaan. Viikko aiemmin lauantaina ahven oli aloittanut hurjan syönnin vasta auringonlaskun maissa. Ehkä niillä onkin ruokatunti vasta silloin?

Emme olleet neljään mennessä edes ottaneet vielä ankkuria keulalaatikosta valmiiksi, kun missään ei ollut näkynyt kalastettavia paikkoja.

Ajoin ykköspaikalle ja mitä ihmettä, veneen alla näkyikin ahvenparvi. Ja aiemmin päivällä siellä ei ollut kerrassa mitään. Sanoin Juhalle, että nyt laitetaan ankkuri ja hän oli sitä mieltä, että ei tähän aikaan enää kannata alkaa sitä kaivelemaan. No minä olin eri mieltä, joten kävin keulassa laittamassa ankkurin valmiiksi, sitten siirryin ratin taakse ja ajoin veneen sopivaan kohtaan ja tiputin ankkurin.

Hetken päästä Juha taisi olla ihan kiitollinen minun ratkaisusta, sillä hän nosti parvesta veneeseen 39cm ahvenen. Se oli hänen avovesikauden ennätysahvenensa ja aika hauska sattuma, että meillä molemmilla oli nyt samankokoinen ahvenennätys jigikaudelta.

Komea 39cm

Juha naureskeli ahvenen mitattuaan, että onkohan tämä sama ahven minkä minä olin viikko aiemmin saanut, kun oli saman pituinenkin. Nauroin, sillä tiesin Juhan vitsailevan. Otettiin muutama valokuva ja Juha päästi ahvenen takaisin.

Saimme parvesta ihan hyviä ahvenia, mutta kokoluokka oli pienempää kuin viikko takaperin. Aika jännä juttu kuitenkin, että taas ahven aktivoitui auringonlaskun aikaan syömään. Syönti kesti puolisen tuntia.

Ahvenet olivat noin 30cm ja alle

Juhan vitsi pyöri mielessä. Ei kai ahven oikeasti voisi olla sama, minkä minä sain aiemmin? Toki paikka oli kutakuinkin sama ja olen kuullut, että esimerkiksi sama hauki on tullut parikin kertaa jollekin kalastajalle. Aloin tutkimaan puhelimesta kuvia ja vertailemaan ahvenia.

Ahvenet olivat ihan eri väriset, mutta siinä asiassa kelillä ja valoisuudella oli suuri merkitys, sillä viikko sitten oli kirkkaampaa ja nyt taas oli ihan harmaa päivä ja saderintamakin saapumassa. Ahventen evissä näytti olevan samanlaisia yksityiskohtia ja lopulta pyysin vielä Facebookin puolella tunnistusapua. Lopputulos oli se, että kyseessä on yksi ja sama ahven!

Seuraavia treffejä odotellessa :)

Tosi mielenkiintoista ylipäätään, että kala ensinnäkin oli samassa paikassa ja myös se, että uitin kyseisen kalan yläpuolella samaa oranssivatsaista Crazy Fishin rapua, jolla olin saanut sen viikko aiemmin, mutta nyt rapu ei kiinnostanut kalaa ollenkaan. Olen täysin varma, että kelillä on osuutensa jigin toimivuuteen. Juha sai ahvenen ruskealla jigillä ja myös minä sain lauantaina kaikki ahvenet samanlaisella ruskealla Lunker Cityn 7cm jigillä.

Ehkä harmaa keli vaati luomuväritteistä viehettä ja edellisen viikon kirkkaalla kelillä taas oranssivatsainen rapu houkutti enemmän. Pohdiskelin blogissa vähän aikaa sitten uv-värien tehoa vieheissä ja Crazy Fishin rapujigissä on myös uv-väriä. Viikko sitten oli kirkas keli ja aurinkokin paistoi välillä. Voisiko olla mahdollista, että iso ahven kelpuutti juuri sen uv-rapujigin silloin, koska se näytti auringon pilkahdellessa syötävän hyvältä ahvenen silmissä?
Ja nyt lauantaina uv-väri ei päässyt oikeuksiinsa harmaan kelin vuoksi. Tähän asiaan saadaan selvyys heti, kun ahvenet oppivat puhumaan. Toivottavasti siihen ei mene kauan.

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös ahventen syönti. Auringonlasku oli käsillä ja alkoi jo olla kiire rantaan ennen pimeän (ja sateen) tuloa.

Sunnuntaina oli vuorossa Unnukka. Minulla on sieltä niin hyviä muistoja kesältä, että halusin vähän verestää niitä. Ahvenparvet ovat olleet muualla piilossa, mutta Unnukkaan minulla oli kova luotto. Jos ei muualla kala syö, niin Unnukka kyllä antaa lohtua.

Aikainen lintu madon nappaa

Oltiin Unnukalla jo heti auringonnousun aikaan, jotta saatiin hyödynnettyä koko valoisa aika. Lisäksi oli mielenkiintoista nähdä, että onko kala aktiivista myös auringon noustessa, kun viime reissuilla auringonlasku on ollut hyvä aika kalastaa.

Löysin heti aamusta kalapaikan, jossa oli paljon ahvenia. Ne vaan olivat niin ronkeleita, että mikään jigi ei kelvannut. Harmitti, kun kalaa oli pohjassa tosi paljon, mutta ahvenet pitivät suunsa kiinni. Vaihtelin värejä ja kokeilin isompia ja pienempiä jigejä. Lopulta laitoin Savage Gearin oikein ärsykevärisen jigin ja heitin sen kohti parvea.

No niin, alkoihan se lyyti kirjoittamaan. Ahven tärppäsi heti kiinni, kun oikea väri löytyi! Kelasin ahvenen veneeseen ja kun näin sen ”raitapaidan”, käskin Juhaa nostamaan ankkurin mahdollisimman nopeasti ja sen jälkeen kaasutin kauas pois siltä ahvenpaikalta. Siinä meni aamun parhaat aurigonnousun hetket lahnan jallitukseen, hyvä minä, olen oikea ahven-expertti.

Näiden ahventen takia myöhästyttiin parhaalta aamusyönniltä

Eipä sieltä Unnukalta niitä oikeita ahvenparvia sitten sen paremmin löytynyt, kuin aiempien reissujen järviltäkään. Kuhaa taas oli joka paikassa ja vaikka välillä luulimme kalastavamme ahvenia, siiman päästä löytyikin kuha. Otettiin pari mittakuhaa mukaankin, kun Ahti kerran niitä antoi.

Ruokakala

Kierrettiin tuttuja ja uusia paikkoja, mutta saatiin vain yksittäisiä ahvenia sieltä täältä. Parvet ovat tosissaan ihan levällään nyt, ei ensimmäistäkään havaintoa kunnon rykelmistä missään.

Vaikka lähdettiin hyvissä ajoin aamulla liikkeelle, päivä kului nopeasti myös Unnukalla ja auringonlasku koputteli olkapäähään. Käänsin veneen keulan kohti satamaa, mutta matkalla oli vielä yksi syvänteen penkka, jonka aioin ajaa viistoluotaimen kanssa läpi.

En meinannut uskoa silmiäni, kun odotin näkeväni tyhjän penkan, mutta jotain ihme pallukoita alkoikin piirtymään luotaimeen. Plop, plop, plop, laskin alla olevan ainakin viisitoista palloa ja jos ne eivät olleet ahvenia, niin mitä sitten? No lahnojahan ne tietysti olisivat voineet olla, mutta ne ajatukset nyt pois. Kyllä nuo ahvenia ovat, sillä ne ovat niin aktiivisia ja irti pohjasta.

Emme ehtineet laittaa edes ankkuria, vaan tiputin heti oranssimahaisen ravun kalojen päälle. Välittömästi 35cm ahven tärppäsi rapuun kiinni. Wuhuu, kohta sumppu nitisee liitoksissaan. Juha napsi parit valokuvat ja kun vilkaisin luotainta sen jälkeen, se piirsi tyhjää. No ei hätää, siirrän venettä hieman takaisin päin parven päälle.

Unnukan 35cm ahven

Aurinko ja oranssimahainen Crazy Fish rapujigi, jossa uv-väri. Sattumaako?

Ajoin takaisin kohtaan, jossa olin nähnyt parven, mutta luotaimessa ei näkynyt enää pallukan pallukkaa. Ei ole totta, noin nopeastiko aktiiviset parvet liikkuvat? Ajoin aluetta hiki päässä ympäri, mutta parvi oli tipotiessään. Ei nitissyt sumppu yhden ahvenen vuoksi.

Kokeiltiin vielä kalastaa samassa paikassa ja heiteltiin jigejä ympäriinsä, mutta saaliina oli enää yksi kuha. Ahvenparvi katosi todennäköisesti pikkukalaparven perässä jonnekin, sillä alueella oli tosi paljon joko kuoretta tai muikkua.

Rapujigi maistui myös kuhalle

Tämä kuha tuli heittojigaamalla

Crazy Fishin rapujigi on minun uusi lempparijigi. Sen uinti on tosi houkuttelevaa ja vaikka sitä heittäisi painavalla jigipäällä, se vajoaa leveän muotonsa ansiosta pohjaan hitaasti. Ja rapu ikäänkuin ”sätkyttelee” pinnan alla, ravun saksien liikkeestä tulee mieleen sirppipyrstöisen jigin uinti, mutta saksia on tuplamäärä, joten jigi houkuttelee tuplahyvin. Rapu kelpaa näköjään niin ahvenelle kuin kuhallekin.

Jos syksyllä ei ole paljon aikaa ahvenen kalastukseen, niin kalastus kannattaa ajoittaa auringonlaskuun. Silloin on parhaat mahdollisuudet saada ahvenia. Kuha taas syö koko päivän ja sitä löytyi ihan yllättävän paljon. Kuhat eivät olleet edes kovin syvässä, Unnukalta mittakuhat tulivat alle kuudesta metristä.

Hämärän rajamailla Unnukan rantaan

Viime vuonna talvi yllätti avovesikalastajat, vaikka taitaahan se talvi yllättää meidät suomalaiset joka vuosi. Ei sen tuloon vaan osaa varautua, kun se on niin harvinainen ilmiö ?

Tässä nyt jännityksellä odotetaan tulevia viikkoja, pakkaset saattavat saapua koska vain. Sitten on kausi paketissa, kun järven pinta on jäässä. Onneksi pilkkikausi on sen jälkeen jo nurkan takana. Rospuuttoajaksi blogi varmaan hiljenee, kun pyörittelen peukaloitani neljän seinän sisällä, mutta sitten on taas raportointia luvassa, kun jäät kantavat =)

Syksy on ollut ennätyssateinen, mutta onneksi sateet ovat ajoittuneet enemmän arkipäiville ja viikonloput on menty kuivemmissa olosuhteissa. Lauantaiksi oli luvattu huippuhyvää syyskeliä, joten sellaiset päivät on aina hyödynnettävä kalastukseen. Sunnuntain sääennuste näyttikin sitten jo märkää ja tuulista keliä.

Kävin pari kertaa Melavedellä ja Karhonvedellä vähän aikaa sitten ja huomasin järvien potentiaalin ison ahvenen kalastuksessa. Siellä olisi tarjolla tosi hyviä raitapaitoja, kunhan vaan oppisi järvien metkut. Päätimme lähteä lauantaipäiväksi selvittämään Riistaveden ahventen arvoitusta.

Keskikesällä auringon noususta aurigon laskuun kalastaminen on kova urakka, mutta nyt syksyllä nousun ja laskun väli ei meinaa edes riittää kalastamiseen, päivä kuluu niin nopeasti. Aamulla ei pääse järvelle ennen kuin päivä on valjennut ja alkuillasta taas joutuu kyttäämään kelloa, jotta ehtii valoisan aikaan rantaan. Kuka muka ehtii kymmenessä tunnissa edes kalastaa? ?

Oltiin Melavedellä pelipaikoilla lauantaina yhdeksän maissa. Jori kertoi viime viikonloppuna, että järvet (Mela- ja Karhonvesi) ovat siitä erikoisia, että siellä on aina kalaa, mutta kala ei aina syö. Se siis poikkeaa paljon esimerkiksi Kallavedestä, joka monesti on ihan tyhjä. Ihmettelin järvien luonnetta ja ajattelin, että jos minä kalaa sieltä löydän, niin kyllä minä jollain ilveellä saan ne myös jigiin haksahtamaan.

Yksi Karhonveden saarista =D (Kuvakaappaus: Navionics Boating app)

Kaikuluotain piirsi kalaa röykkiöittäin joka paikkaan ja pakko oli jossain vaiheessa perua puheitaan. Vaikka uitti mitä jigejä ja luki loitsuja, niin kalat eivät kiinnostuneet vieheistä alkuunkaan. En ole koskaan edes nähnyt kaikuluotaimessa sellaisia kalamassoja, mitä Melavedellä ja Karhonvedellä lauantaina. Toisaalta petokaloilla oli myös ravintokalaa tarjolla ihan älyttömän paljon, voi olla että mauton kumiluttero ei voittanut mehevää, aitoa ja eloisaa muikkua tai kuoretta.

Sama tapahtuma sekä alasluotauksessa että perinteisessä 2D-näkymässä, parven alla vähän parempi kala kyttäämässä

Myös tässä sama tilanne molemmissa luotaimissa, en saanut edes tärppejä näiltä kalapaikoilta =)

Sain testiin Crazy Fish jigejä ja ensimmäisen käyttökerran perusteella jigit tulevat olemaan aktiivisessa käytössä myös tulevilla reissuilla. Kalat olivat ronkeleina, mutta Crazy Fish toimi siitä huolimatta. Luulen, että jigipäillä ja jigien kiinnityksellä oli suuri merkitys, sillä kiinnityksen ansiosta jigien uinti oli tosi eläväistä.

Crazy Fishin kelluva Polaris-jigi

Ahvenparvet olivat livakkaliikkeisiä ja montaa kalaa ei parvesta ehtinyt aina kerralla napsimaan. Kuhia näkyi luotaimessa myös paljon ja haastavalla otilla olivat nekin. Juha sai päivän isoimman ja se oli 54cm.

Polaris maistui ahvenille

Päivän kaikki ahvenet tulivat Crazy Fish jigeillä

Iltapäivällä kokonaissaldo oli aika vähäinen ja kellokin alkoi jo lähentelemään puolta viittä. Pian pitäisi alkaa valmistautumaan rantaan lähtöön, mutta ajoin vielä huvikseen yhden aiemmin päivällä luodatun paikan läpi. Silmät muuttuivat lautasiksi, kun huomasin viistoluotauskuvassa isojen ahventen parven. Juuri sellaisia parvia olen yrittänyt koko kesän bongata ja ne kerrat, jolloin sellaisen olen ylipäätään nähnyt, voi laskea yhden käden sormilla.

Kyllä viistokaikuluotaimella on suuri merkitys, kun etsitään aktiivisia ahvenparvia. Parvet ovat pienellä alueella, joten täytyisi olla hyvä tuuri, että sellaisen yli sattuisi ajamaan. Viistoluotaimesta ne saa bongattua kymmenien metrien päästäkin.

Siinä se nyt oli: isojen ahventen parvi <3

Ja tiedättekö mitä? Näin niillä lautasen kokoisilla silmilläni vielä toisenkin samanlaisen parven, sen jälkeen tuli kiire heittää ankkuri. Olin tosi täpinöissäni ja noin aktiivisten kalojen parvista saisi varmasti isoja ahvenia, jos vaan ankkurointi onnistuisi, eivätkä parvet ehtisi katoamaan sitä ennen.

Kerrankin napakymppi ankkuroinnin suhteen ja kalaa alkoi nousemaan veneeseen. Yksikään kaloista ei ollut alle 30 senttinen ja pistimme kaloja sumppuun odottamaan.

Puolitoista tuntia ennen auringon laskua kalat aktivoituivat

Yhdessä vaiheessa päätin testata ravun muotoista Crazy Fish jigiä. Olin hieman epäluuloinen, kun en todellakaan tiedä syövätkö kalat täällä Pohjois-Savon järvillä rapuja? Toisaalta sillä ei ole mitään merkitystä, koska kalat tärppäävät oikeastaan mihin vieheeseen vaan, kunhan väri ja uinti miellyttävät.

Maistuisikohan tämän näköinen jigi ahvenille?

Olimme saaneet ahvenia heittämällä, mutta näin, että myös veneen alla oli kaloja. Laitoin ravun tositoimiin vertikaalijigaten ja se aiheutti välittömästi ihan uskomattoman reaktion kaloissa. Pohjasta ponkaisi isojen keltaisten viivojen sarja kohti laskeutuvaa rapua. Yksi kala tärppäsi ja ul-vapa roikkui enää puoliksi kädessä. Huusin Juhalle, että äkkiä haavi. Pelkäsin, että kala irtoaa, kun tärppi oli niin kova ja vapa lähes tippui kädestä järveen.

Juha kurotti haavilla kohti veden pintaa ja minä sain kelattua kalan haaviin. Vasta kun kala oli havaksen turvallisemmalla puolella, tajusin, että sehän oli todella hyvän kokoinen ahven. Jäin vaan miettimään, että miten järkyttävän isoja ne muut keltaiset viivat olivat…

39cm ahven Crazy Fish Nimble-jigillä, aikamoista =)

Ei muuten irtoa koukku!

Rapu on jigikoukussa ihan erilaisella kiinnityssysteemillä, mitä olen tottunut jigikalastuksessa normaalisti käyttämään. Loppuillan käytin vaan enää tuota yhtä jigiä ja todella hyvin pysyivät kalat kiinni tuolla systeemillä. Aion kyllä jatkossakin koukuttaa ainakin isommat jigit noin, täytyy perehtyä voiko ihan normijigejäkin kiinnittää tuohon koukkuun, vai vaatiiko jigi loven selkään.

Tämän rigaustyylin aion ottaa käyttöön!

Ahventen hurja syönti kesti tunnin ja lopulta rankan päivän jälkeen päätimme vapauttaa kaikki ahvenet sumpusta. Kuka jaksaa enää perata kaloja, kun kädet maitohapoilla on niitä tunti nosteltu ;) Kalat jatkavat uimistaan ja joku päivä menen taas rapuherran kanssa heidän oveaan koputtelemaan, sillä tiedän missä ne asuvat =)

Hymy korvissa ajeltiin rantaan. Vaikea päivä, mutta onneksi löydettiin nälkäiset ahvenet ennen auringon laskua. Päivän suurin ahven oli minun ennätysahven avovesikaudelta ☺️

Rannassa juuri ennen pimeää

Sunnuntain sääennuste ei mieltä lämmittänyt. Tuulta luvattiin 5-6m/s ja lisäksi päivällä saapuisivat kovat sateet. Me haluttiin tehdä kuitenkin edes pikapisto järvelle, joten kartan perusteella Ala-Ruokovesi näytti suojaisalta paikalta kalastaa itätuulen puhaltaessa.

Veneranta ei ollut “ihan” ydinkeskustassa ;)

Laskettiin vene Hirvilahdesta ja varustauduttiin päivään sadevaatteilla. Aikomus oli lähteä järveltä pois, kun kovat sateet saapuvat.

Rannassa ei ollut betonista luiskaa, mutta hyvin onnistui veneen lasku ja nosto silti

Päivä alkoi lupaavasti. Aloitin rapujigillä ja ensimmäisellä heitolla sain ihan ok-kokoisen ahvenen. No niin, toimiihan se rapu täälläkin.

Apua apua ahven söi rapua

Tavoitekalana oli ahven ja kyllä taas lauantai ja sunnuntai poikkesivat toisistaan ihan täysin. Mela- ja Karhonvedellä saatiin huippusaalis ja Ala-Ruokovedellä emme edes nähneet ahvenparvia luotaimessa.

Kierrettiin järvi kutakuinkin ympäri ja luotain ei piirtänyt ensimmäistäkään parvea! Kuhia kyllä oli joka penkassa ja jopa ihan mattoina välillä. Ja kuhat olivat yllättävän matalassa, 6-8 metrissä. Mutta kun me ei haluttu kuhia, vaan oltiin lauantain ansiosta vasta päästy vauhtiin raitapaitojen narrauksessa, joten haluttiin hioa meidän ahvenen kalastustaitoja.

Ala-Ruokovedellä tuli sama fiilis, kuin Suvaksella viime sunnuntaina. Onko nyt kyse päivästä, voiko ahvenilla olla sunnuntaisin lepopäivä? Vai onko kyse minusta? Luotaimia en voi syyttää, kun ne piirsivät niin hienosti ahvenia lauantaina. En ymmärrä, että mikä mättää.

Sääennusteen lupaamat sateet eivät tulleet koskaan ja jopa aurinko pilkahteli välillä. Toisaalta lopputuloksen kannalta sateilla ei ollut mitään merkitystä, yhtään enempää ei olisi ahvenia saatu, vaikka sade olisi saapunut klo 12. Päivä meni kartan piirtelyksi.

Kohta sataa. Tai sitten ei.

Päivä on lyhentynyt huimasti niistä keskikesän päivistä ja sehän tarkoittaa sitä, että avovesikausi alkaa pikkuhiljaa lähenemään loppuaan. Mutta eipä hätiä mitiä, sillä mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, syksyn jälkeen tulee talvi. Ja kala syö myös talvella, vaikka kalastustyyli onkin hieman erilainen. Alutroll vaihtuu Lynkkikseen :)

Tilasin Joensuun Tommilta hieman täydennystä omaan tasurivarastoon ja joka kerta, kun saan uuden Kalarosvon käteeni, vietän hiljaisen hetken ihastellen tasurin ulkonäköä. Se on uskomatonta, että miten joillekin ihmisille on suotu sellaiset kädentaidot. Välillä tuntuu, että jokainen tasuri kuuluisi vitriiniin, kun ne ovat uniikkeja taideteoksia, mutta toisaalta silloin ne eivät pääsisi tekemään sitä, mihin ne ovat luotuja, eli rosvoamaan kaloja.

Kalarosvon pystyperät odottavat pakkasia

Pieni ihminen ei edes ymmärrä, että kuinka monimutkaista yhden tasurin valmistaminen on. Kurkkasin Kalarosvon Facebook-sivuja, jonne Tommi oli laittanut valokuvan kuoreen nahkasta. Olen lähes sanaton, kun mietin miten paljon työvaiheita tuollainen taideteos vaatii alkaen siitä kuoreen nylkemisestä. Jokainen tasuri kyllä näyttääkin siltä, että missään työvaiheessa ei ole oiottu, vaan kaikki on tehty millilleen juuri niin kuin pitää.

Jos vielä yksityiskohtaisempi kuvaus Kalarosvojen valmistuksesta kiinnostaa, niin käykää lukemassa viime vuoden puolella tekemäni kirjoitus. Linkki.

Kuoreen nahka (Kuva: Tommi Joensuu, Kalarosvon Facebook-sivu)

Tasureiden väritykset ovat aina sellaisia, että valokuvista on mahdotonta nähdä kaikkea, joten Tommi kertoi mitä kaikkea hän näille luomuksille teki ennen lopullista ulkonäköä.

”Kuoreen nahkainen. Nahkat on nyljetty 9cm kaloista, joten suomukuvio on mitoissaan. Nahkan osalta metalli paistaa läpi ja antaa kirkkautta. Parilla erivärisellä efektiraidalla. Vatsapuoli hyväksi havaittu vaalean keltainen höystettynä kullalla ja uv:lla. Selkäpuolella vihreä pigmentti, joka vaihtelee valon mukaan limen vihreästä kupariin. Perushöylä kaikkiin kuorepitoisiin vesiin.”

”Fish me luckissa on salakan nahka. Perä ja vatsa fluorioranssi maustettuna purplella. Selässä ja kyljessä musta rasteri. Päässä pohjalla kupari ja sininen pigmentti.”

”Salakassa on mustalla pohjalla siniseen taittava pigmentti (kahta eri sinistä). Kylki kirkasta salakan nahkaa aidolla kylkiviivalla. Vatsa metallivalkoinen, jossa hyppynen harmaan sinistä pigmenttiä. Pää sinertävä asemusta. Muikkupitoisiin vesiin ja usein myös silloin, kun muut eivät kelpaa. Varovainenkin kala kelpuuttaa.”

Kiitos Tommille jälleen kerran =)