No niin, nyt on reissusta palattu! Oltiin siis lähes viikko Ruokkeen lomakylässä Kesälahdella, jossa meillä oli tasuripilkkijöiden tapaaminen jo viidettä kertaa. 

Tänä vuonna porukkaa oli huomattavasti vähemmän kuin edellisinä vuosina, mutta ei se ainakaan kalan määrään mitenkään heikentävästi vaikuttanut. Tämä vuosi oli kalan keskikoon suhteen ehdottomasti paras vuosi ja kiloluokan ahvenia nousi useita. Pari meni yli kilon ja monta jäi pikkuisen vajaaksi. Se on kyllä jännä juttu, että ne kilon ylittävät ahvenet ovat ihan huikean hienoja ja harvinaisia kaloja, mutta sitten jos kokoa onkin ”vain” 990g, niin kalastaja tulee pahalle päälle 😅 No ei tietenkään oikeasti, kyllä jokainen saatu kala on onnistuminen, mutta silti se kilon maagisen rajan rikkova ahven jää ihan eri tavalla mieleen. 

Me oltiin siis kuutena päivänä jäällä ja kelit todellakin suosi! Joka vuosi se on sama juttu, että jokainen tasurihurja alkaa jo marraskuussa katselemaan sääennusteita ja kädet ristissä toivomaan, että jospa saataisiin Hummonselälle jäitä tammikuun loppuun mennessä. Usein sitä saa jännätä ihan viime metreille asti ja viime vuonnahan meidän piti treffit perua, koska jäitä ei ollut. 

Vihdoin on päästy pilkkikausi aloittamaan täällä Savossa. Ensimmäinen pilkkireissu venyi tämän vuoden puolelle asti ja vasta 1.1. jäätilanne oli sellainen, että pilkille uskalsi lähteä.

Kalastustaukoa ehti tulla kaksi kuukautta ja huh huh, että meinasi aika käydä pitkäksi. Loka-marraskuussa oli pieniä pakkasia ja olin aivan varma, että joulukuun alkupuolella pääsee pilkille, mutta vaikka muutamassa paikassa jo ohut jäänkansi silloin olikin, me ei uskallettu jäälle vielä lähteä. 

Viimeisin blogipostaus oli lokakuulta ja silloin kerroin, että oltiin saatu Suvasvedeltä hyviä ahvensaaliita. Mainitsin myös, että vaikka elämäni aikana kilon ahvenen raja on rikkoontunut kaksi kertaa, en ollut kilon ahventa kuitenkaan koskaan saanut vielä avoveden aikaan. No asia korjaantui ihan muutaman päivän päästä ja kauden viimeinen avovesireissu 30.10. antoi sen maagisen kilon kalan myös avovedestä. Ahven painoi 1010g eli hilkulla se oli😁

Avovesikausi alkaisi pian olla taputeltu jigikalastuksen osalta. Jäiden tuloon on varmasti vielä viikkoja aikaa, mutta kalat alkavat olla sen verran kankeita, että niiden saaminen jigillä meinaa olla hankalaa. Kalojen käytöksessä on tapahtunut selkeä muutos kesään nähden ja oikeastaan Aila-myrskyn jälkeen kalat passivoituivat yhtäkkiä. Myrskyn aikana ja sen jälkeen vedet viilenivät viisi astetta muutamassa päivässä ja kalat taisivat säikähtää nopeaa olosuhteiden muutosta. 

Kesä oli kiva! Tämä oli ensimmäinen kesäni kalastusoppaana ja olisihan sitä voinut vähän paremmankin ajankohdan yrityksen perustamiselle valita, mutta tällaista se elämä on, huomisesta ei koskaan tiedä. Kuitenkin alun hankaluuksien jälkeen pääsin aloittamaan opastoiminnan heinäkuussa ja vaikka pelkona oli, että en saa kesän aikana yhtään asiakasta, pääsin tekemään keikkoja sen verran, että tilanteeseen nähden olen tyytyväinen. Ensi kesää kohti reippain mielin, mutta eletäänpä ensin pilkkikausi alta pois! Suomi on ihana maa, kun täällä voi ja saa kalastaa niin monipuolisesti! 

Syksy on yleensä huippuhyvää ahvenaikaa, mutta tänä syksynä Kallavesi on ollut hankala. Tai ei se helppo ole koskaan ollut, mutta nyt syytän Aila-myrskyä. Aiempina vuosina ahvenparvet ovat olleet paljon suurempia ja olen ollut parvien liikkeistä enemmän perillä. Vai onko aika kullannut muistot? Nyt kalaa on saanut etsimällä etsiä ja monet kalapaikat ovat olleet täysin tyhjiä. Jotain on onneksi aina siiman päähän löytynyt, mutta kyllä se Ahti on joka kerta ollut vähän niskan päällä.

Syksy on jännittävää aikaa tällaiselle kalastajalle, kuin minä. Ajatukset ovat päässä vähän sekaisin, sillä elo-syyskuu on huippuhyvää aikaa jigikalastajalle, mutta toisaalta kun olen henkeen ja vereen myös pilkkikalastaja, niin pääkopassa pyörii jigihommien lisäksi tasurihommat ? Mennään nyt kuitenkin tämä avovesikausi rauhassa loppuun ja aletaan sitten valmistautumaan jäiden tuloon. 

”Syksy on jigikalastajan kulta-aikaa.” Joo, muistan kun olen useampana vuonna noin tokaissut. Tämä vuosi on kuitenkin ollut erilainen verrattuna aiempiin vuosiin. Kalastus on ollut välillä todella haastavaa ja koko kesän ajan kuhat ja ahvenet ovat menneet tosi paljon välivedessä. Aiempien kesien kaltaisia kuha- ja ahvenmattoja ei ole näkynyt, vaan parvet ovat olleet paljon pienempiä. Ja välillä pohja on ollut tyhjä lähes kaikkialla. Olisi mielenkiintoista kuulla uistelijoiden kuulumisia tältä kesältä, että ovatko saaliit olleet parempia, kuin yleensä? Ainakin jigikalastajalla on ollut välillä vaikeuksia löytää kalaa pohjasta. 

Tämä syksy ei siis ainakaan vielä ole ollut mitään hurjaa kalan tulon suhteen. Tottakai on myös mahdollista, että olen onnistunut väistelemään ne isoimmat parvet. Onneksi tässä on vielä viikkoja hyvää jigausaikaa jäljellä, joten tilanne saattaa parantua. 

Pitkästä aikaa ehtii taas blogiinkin päivittelemään kuulumisia. Somekanavathan minulla ovat ahkerasti käytössä (Facebook ja Instagram) ja sinne tulee tehtyä julkaisuja useammin, kuin tänne blogiin. Jos et siis jo seuraa minua ko. kanavissa, kannattaa ottaa nekin haltuun ☺️

Tämä kesä on ollut kiva! Vesillä on tullut oltua paljon niin työn merkeissä kuin omallakin ajalla. Silloin kun minulla ei ole keikkaa, Kallavedeltä tulee kartoitettua uusia paikkoja ja toki myös niitä vanhoja. Yritän pysyä niin sanotusti ajan hermolla Kallaveden kalojen suhteen. Tarkoitan sitä, että olisi mukavaa tietää koko ajan suht hyvin, että missä kalat menevät. Keikatkin olisivat sitten helpompia, kun ei tarvitsisi asiakkaiden kanssa käyttää niin paljon aikaa kalojen etsimiseen.

Kuulostaa siis ihan järkeenkäyvältä ja luulisi, että jos joka päivä järvellä käy, olisi perillä kalojen metkuista. Mutta mutta... on tässä huomattu, että kaikki voi mennä päälaelleen muutamassa tunnissa. Mikä se syy kalojen katoamiseen sitten aina onkaan, niin kyllä kuhat ja ahvenet ovat ehkä maailman parhaimpia katoamistemppujen tekijöitä. Vaihtuuko tuulen suunta, tuleeko keliin muutos, siirtyykö täkykala syvän päälle... vaihtoehtoja kalojen katoamiseen on monia. 

Viime viikot ovat kuluneet nopeasti. Vesillä on tullut vietettyä paljon aikaa ja vaikka tuo Kallavesi tuttu järvi onkin, silti siellä on vielä tosi paljon kartoittamatonta aluetta. Täytyy vaan ahkerasti tutkia ja tarkkailla kaikkea, mitä pinnan alla näkyy. 

Olen päässyt tekemään asiakaskeikkoja ja se tuntuu niin hyvältä, kun näkee veneessä iloa, oli se ilo lähtöisin sitten saadusta kalasta tai vaikka vihdoin onnistuneesta heitosta. Tämä työ on uskomattoman kivaa, kun saa todistaa toisten oppimista ja onnistumisia. Monelle jo pelkästään veneily itsessään on elämys ja kyllähän maailma tosiaan näyttää erilaiselta järveltä käsin. Kalastusretki voi pitää sisällään monia uusia kokemuksia. 

Useampi asiakas on saanut elämänsä ensimmäisen kuhan ja vaikka osa kaloista on ollut alamittaisia, ei se kalan koko vaikuta siihen sen hetkiseen ilon tunteeseen. Pienikin kala tuntuu hyvältä ja tärkeintä tässä koko kalastustouhussa on se, että voi ylittää itsensä jossain asiassa ja saada sitä kautta onnistumisen tunteen. Asiakkaan onnistuminen tuntuu minustakin ihan superhyvältä.