Nyt kun on saatu apina ihan kunnolla pois selästä, voidaan keskittyä hieman pienempien ahventen kalastukseen ? Ollaan käyty muutamilla eri järvillä kalassa, mutta Kallavedelle ei olla vielä uskaltauduttu. Olen sen verran arkajalka ensijäillä, että annan muiden käydä ensin testaamassa jäätilanteen ja menen itse perässä vasta sitten, kun jäälle on turvallista mennä. Nyt teräsjäätä on ollu kymmenestä sentistä jopa kahteen kymmeneen niissä paikoissa missä ollaan käyty. Sellaisiin paikkoihin jo uskaltaa Ursuit ja kelluntahaalari päällä pilkille suunnata. 

Kun sain sen jättiahvenen, ajattelin, että onpa kiva, kun vihdoin olen oppinut pilkkimään. Usko omiin taitoihin oli kova. Ja usko säilyi aina siihen saakka, kun suuntasin seuraavan kerran kalaan. Käynti Virmasvedellä palautti maan pinnalle.

Olosuhteet jäällä ovat tällä hetkellä ihanteelliset potkukelkkailuun. Maisemat vaihtuvat niin kovaa kyytiä ettei tosikaan, rakastan tuota omaa potkuria! Kunpa tämä lumettomuus jäällä jatkuisi koko talven, kuka muka tarvitsee moottorikelkkaa? 

Olen järkyttynyt! En voi oikein vieläkään uskoa, että mitä kauden toisella reissulla oikein tapahtui. Pelkään koko ajan, että herään tästä ihanasta unesta eikä jättiahven ollutkaan totta.  

Mutta palataanpa ajassa hieman taaksepäin. Avovesikausi päättyi jo aikapäiviä sitten ja marraskuun alussa jäiden tulo näytti väistämättömältä. Pohjois-Savossa oli kovia pakkasia ja kaverit uskaltautuivat jo pienemmille lammille kalaan. 

Itse odottelin turvallisempia jäitä ja olin varma, että niin kovilla pakkasilla ei kauan mene, kun Kallavesikin on jäässä. Sitten tilanne kääntyi päälaelleen ja pakkaset hävisivät. Katselin joka päivä sääennusteita ja odotin, että lämpötila lähtisi laskuun. Mitään ei tapahtunut.

Aivan aluksi haluan suositella kaikuluotainta kaikille ison ahvenen tasurikalastajille, koska kyseisessä hommassa luotaimesta on suuri apu monessakin mielessä. Olen itse käyttänyt kaikuluotainta pilkinnässä jo vuosien ajan ja melkein uskallan väittää, että kun isoja ahvenia pilkitään tasapainopilkeillä välivedestä, saalis on luotaimen kanssa parempi, kuin ilman luotainta. Minulla ei kuitenkaan ole mitään faktaa kyseisestä väitteestä, joten vastuu on lukijalla, kuten kaikissa muissakin tässä artikkelissa esitetyissä väitteissä =)

Uskomuksia

Kalastukseen liittyy paljon erilaista perimätietoa ja olen itsekin kuullut väitteitä ja ”totuuksia”, milloin kala syö. Ja tottakai myös kalan syömättömyydelle on aina jokin syy ja se syy ei taida koskaan löytyä kalamiehen peilistä =)

Nyt kun avovesikausi alkaa olla paketissa, on kiva vähän muistella menneitä valokuvien muodossa. Takana on taas mahtava kesä ja paljon on nähty ja koettu viime kuukausien aikana. Kesän voisi tiivistää sanoihin ’välillä söi ja välillä ei’, mutta todellisuudessa kalaretket ovat paljon muutakin, kuin pelkkää kalastusta. 

Luonto on minulle tosi tärkeä ja eihän sillä loppujen lopuksi ole mitään merkitystä, onko kalaa tullut, positiivisia fiiliksiä kun saa paljon muustakin, kuin vain kaloista. Tietenkään en vastaan pistä, jos Ahti ahvenia suo ? 

Avovesikausi alkoi 1.5. eli melko aikaisin, kausi kesti siis kutakuinkin kuusi kuukautta. Kesän aikana kalastettiin useilla eri järvillä, joista eniten tottakai Kallavedellä. Lisäksi käytiin Sotkanselällä, Koiruksella, Juurusvedellä, Jälällä, Melavedellä, Karhonvedellä, Suvasvedellä, Unnukalla, Keiteleellä ja Virmasvedellä. 

Mysteeri nimeltään ahventen parveutuminen. Nyt täytyy kyllä myöntää, että en taida tietää tai ymmärtää, mitä ahventen parveutuminen tarkoittaa. Joo, olen kuullut ja lukenut, että syksyllä ahven aloittaa tankkaamaan talvea varten ja sitä maagista hetkeä minä aina joka syksy odotan. Mutta miten se sitten voi olla mahdollista, että ahvenet ovat kuitenkin aina parvissa, oli vuodenaika mikä tahansa. Eli kertokaa nyt viisaammat, kasvavatko ahvenparvet syksyisin kooltaan suuremmiksi vai mitä se parveutuminen tarkoittaa ? 

Minulta on nyt muutamaan otteeseen kyselty, että joko ahven on parveutunut ja vaikea siihen on vastata, koska aina kun löydän aktiivista ja nälkäistä ahventa, mielestäni ahven on silloin parveutunut. Ja jos ahvenia ei löydy, silloin kuvittelen, että se ei ole vielä parveutunut. Nyt sitten joka toinen viikonloppu ahven on ollut parveutunut ja joka toinen taas ei. Otapa näistä savolaisista kaloista selvää ?

Ahven ilmiselvästi oli parveutunut pari viikkoa sitten, kun teimme päivän reissun Suvasvedelle. Viharakkaussuhteeni ihanan haastavaan Suvasveteen vahvistui entisestään, koska viiden tunnin etsimisen ja tyhjän luotaimen tuijotuksen jälkeen olin aivan kypsä siihen järveen. Mietin mielessäni, että miksi sinä Jaana taas halusit tänne kaivoon kalaan. Kaksi isoa meteoriitin tekemää jättimonttua ovat erittäin haastavia kalapaikkoja. Lähempänä olisi ollut saalisvarmempi Kallavesi, mutta ei, oli pakko päästä kiduttamaan itseään. 

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Aina tämä aika vuodesta alkaa pelottamaan, kun kausi lähenee loppuaan. Vastahan tässä on vauhtiin päästy ja muutaman viikon päästä pitäisi muka jo laittaa pillit pussiin. Höh. Onneksi avovesikauden jälkeen koittaa aina ihana tasuritalvi, joten ihan ilman kalastusta ei tarvitse olla veneen talviteloille laiton jälkeen. Mutta ei mennä asioiden edelle, vielä on ahvenaikaa jäljellä ☺️

Me on yritetty käydä kalassa aina kun sää on antanut siihen mahdollisuuden. Ihan kamalia tuulia ollut välillä ja ei tuolla meidän veneellä viitsi kymmenen metrin tuuliin lähteä, kun kalastuksesta ei tule mitään. Vaikka kesä on ihanaa aikaa ja valoisat yöt superkauniita, on syksyssäkin oma hohtonsa. Varsinkin, jos syksyisen yön viettää ulkona. 

Ollaan nyt syksyllä yövytty pari kertaa saarissa ja se on niin maagista, kun on pilkkopimeää ja ainoat valon lähteet ovat taivaalla loistavat miljoonat tähdet. Riippumatossa ei malttaisi sulkea silmiään, kun haluaisi vaan tuijottaa tähtiä.