Viime viikolla loksahti palaset kohdalleen ja sain viimein kauan kaivatun mittakuhan, tai itse asiassa parikin kappaletta. Ne on jo mutusteltu parempiin suihin ja oli kyllä niin hyvää, ettei melkein sanotuksi saa. Pannulla voissa rapeaksi paistettuja ja pelkällä suolalla maustettuja fileitä, ei ehkä maailmasta parempaa herkkua löydy :)
Se viime keskiviikkoinen kalastusreissu oli kyllä jotain ihan uskomatonta, kun kalaa oli niin paljon liikkeellä. Kyllähän minä tiesin, että silloin oli ne kuuluisat maailman kirjat sekaisin, mutta valitettavasti ne näköjään jo heti seuraavana päivänä oli saatu takaisin järjestykseen. Eipä ollut Ahti höveli setä enää torstaina =)
Kävin kalassa neljänä yönä putkeen aamuyön puolelle asti. Kolmeen viimeisimpään yöhön ei löydetty kalaa edes pientä osaa siitä, miten paljon sitä näkyi keskiviikkona. Viime torstaina suunnattiin edellisillan hotspotille, mutta luotain piirsi lähes tyhjää. Sain minä illan aikana kolme alamittaista kuhaa ja pari haukea, mutta ne mittakalat olivat taas teillä tietämättömillä. Tai oikeastaan yksi kuhista olisi ollut juuri mitallinen, mutta pistin sen ruipelon kuitenkin takaisin kasvamaan.
Pelottavan hienot maisemat Kallavedellä öisin :)
Perjantaiksi oli hieman erilaiset suunnitelmat ja päätettiin lähteä vähän Pirttilahtea edemmäs kalaan, Sotkalle. Kävimme siellä viimeksi heti jäiden lähdettyä, mutta sen jälkeen onkin vaan hangattu tuota Pirttilahtea. Odotukset olivat taas tosi kovat ja koska kaikki saavat Sotkalta aina hirmuisesti hirmu isoja kuhia, voisihan se jättipotti sattua omankin siiman päähän.. Postilaatikkoon oli ilmestynyt tuliaisia Henriltä Pieksämäeltä, hän antoi minulle testattavaksi muutaman Ismojiggen-merkkisen vertikaalijigin. Ihan uusi juttu minulle! Henri sai vähän aikaa sitten itse sellaisella yli nelosen kuhan, joten ihan ottipelejä vaikuttaisivat olevan =)
Perjantaina tuulen nopeus oli muutaman metrin sekunnissa ja ei käynyt mielessäkään, että se jotenkin vaikeuttaisi kalastusta. Lähdettiin Pirttilahdesta viiden maissa kohti Sotkaa ja mitä lähemmäksi päästiin, sitä suuremmiksi muuttuivat aallot. Hupsista, olikohan vikatikki lähteä tällä kelillä.. Huristelin Puattisella täyttä, eli reilua kolmea kymppiä. (Alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että isompi moottori olisi kiva :)) Hitaasti, mutta varmasti lossi läheni.
Siellä siellä se lossi on =)
Minua pelotti reissussa vaan se, että bensa loppuu matkalle. Lähtiessä meillä oli vajaa puoli tankkia (24 litran tankki) ja haettiin 16 litran kanisteri vielä mukaan. Bensaa oli yhteensä reilu 25 litraa. En tiedä ollenkaan, paljonko tuo vene kuluttaa, mutta ei se kovin syöppö ole. Ajatuksissa oli ajaa suoraan Likosaarien edustalle ja alkaa etsimään siitä kalaa. Kun päästiin määränpäähän, a) ensinnäkin luotain piirsi ihan tyhjää, ja b) aallokko oli ihan hirveä! Täytyi vähän muuttaa suunnitelmaa ja lähteä etsimään kaloja saarten takaa tuulen suojasta.
Luotain alkoi piirtämään jotain erään saaren penkkaan ja päätettiin kokeilla sitä paikkaa. Illan ensimmäisenä uimaan pääsi Ismojiggen, sillä halusin testata toimivuutta. Jigi kohti pohjaa ja viiva lähti välittömästi pohjasta kohti ja tärppäsi. Kala ylös ja alamittakuha veneeseen. Aika hyvä merkki näin ensi uitolle, vaikka tuo nyt ei ihan neljää kiloa vielä painanutkaan. Toiveet illalle alkoivat tosissaan kasvaa.
Ismojiggen toimii
Ankkuroiduttiin saaren penkkaan, mutta yhtään kalaa emme siitä enää saaneet. Vaikka oltiin saaren takana, niin silti aallot löysivät meidät. Kallaveden puolella näytti rauhallisemmalle, joten päätimme lähteä takaisin kotivesille. Siinähän se ilta vierähti kaloja etsien. Ei näkynyt luotaimessa niitä ihania viime keskiviikon rykelmiä, joissa kalat olivat kylki kyljessä toisissaan kiinni.
Ajoin erään kivikkoisen luodon luo ja ajattelin, että jos ei tästä maailman potentiaalisimmasta paikasta löydy kalaa, niin sitten on jo sama ajaa satamaan. Ihme ja kumma, jigiin alkoi tulla tärppejä. Oltiin löydetty ahventen hengailupaikka ja saimme nosteltua jonkin verran raitapaitoja veneeseen. Aika pientä oli keskikoko, joten laitettiin kaikki takaisin kasvamaan. Heittelin jigiä ja lippaa ja ahvenia tuli molemmilla tyyleillä. Myös pari haukea kävi veneen vierellä ja ne pääsivat koukun irroituksen jälkeen jatkamaan matkaansa, mutta kuhista ei saatu enää havaintoja sen yhden Sotkan minikuhan jälkeen. Ihmettelen vieläkin sitä Sotkan pientä kuhaa, tuskin kukaan on saanut/nähnyt/kuullut noin pienestä kuhasta Sotkalla, mutta minä alamittamagneetti sen sieltä kaivelin.
Kotimatkalla kävimme vielä testaamassa yön viimeisen kalapaikan, josta oli huhupuheiden mukaan viime viikolla tullut reilun kolmosen kuha. Terveisiä vaan Kimille ;) Ismojiggen ui pari metriä irti pohjasta, kun näin luotaimesta, että jigin yläpuolelle ilmestyi hirmuinen mörkö. Se tuli jostain pinnasta tai välivedestä. Kala ui kohdalle ja tärppäsi tosi rajusti, en saanut sitä kuitenkaan tartutettua :( Eipä näkynyt jigipyrstössä hampaanjälkiä, vain pään luona yksi isompi vekki, joten siinä taisi olla (ja mennä) tämän kesän isoin kuha. Kuhat olivat pinnassa ja me jigeinemme pohjassa. Kokeltiin huvikseen vähän aikaa “uistelua”, eli vapa kädessä, vaappu siiman päässä ja vene pienessä liikkeessä. Ei ehkä vielä mihinkään uistelukisoihin tällä tyylillä kehtaa lähteä ja tärpeittähän me jäätiin, luonnollisesti :)
Perjantain suurin yllätys oli bensan kulutus. Kun saavuttiin satamaan yli 40 kilometrin lenkin jälkeen, tankissa oli edelleen vähän bensaa. Siellä siis oli noin 10 litraa lähtiessä, joten kylläpä on pieniruokainen vene. Ei tarvinnut tankata matkan aikana ollenkaan. Näköjään ei ole mitään järkeä lähteä lossille enää trailerin kanssa, kun helpompi ja nopeampi on ajaa suoraan Pirttilahdesta sinne (30min).
Kala söi keskiviikkona, mutta se ei syönyt torstaina eikä perjantaina. Kyllähän se kaiken järjen mukaan on tosi nälkäinen lauantaina!? Mietin, että jokohan vihdoin saisi jotain oikeasti isompaa siiman päähän ja haaviin asti, mutta tyhjästä luotaimen näytöstä päätellen ei. Lauantaina löydettiin vain alamittaisia kuhia, mutta onneksi jotain kotiintuomistakin raitapaitojen muodossa. Eräs kutosen patti Pirttilahdessa on ihmeellinen, olen ristinyt sen ahvenpaikaksi. Tuntuu, että siellä on aina ahvenia. Välillä pienempiä, välillä isompia. Lauantaina onneksi vähän isompia, joten päästään savustushommiin. Tasurit eivät toimineet ollenkaan, vain kuoreväriset pienet jigit.
Ahvenpaikan antia
Angry Perch, tästäkö uusi hittielokuva ;)
Tämä yökyöpeli ei pientä kelpuuttanut, vaan söi isoa vertikaalijigiä :)
Neljän yön kalastusputki tuotti vain pari mittakuhaa sekä savuahvenet. Aika huonosti siis, missähän voisi opetella kalastamaan? =) Täksi viikoksi on luvattu pelkkää sadetta eli näyttihän se Suomen kesä kyntensä ;) Jospa viikonloppuna olisi kuivempaa ja pääsisin taas tyhjää nyhtämään.
Taivas lyö tulta =)
Muutama viikko sitten blogissa oli Onkijan Helsinki – Kalamaraton dokkarin arvonta. Onni suosi Erkki Ojutkangasta, palkinto on nyt postin kuljetettavana :)
Mitenkäs lukijoilla sujui viikonlopun kalastelut? Facebookissa ainakin näin isojen mörkökuhien kuvia, mutta eihän sellaiset kalat eksy edes minun uniin. Hyvä niin, onhan ne todella pelottavia otuksia :) Onnittelut kaikille sekä isojen että pienien saaliiden saajille :)
Haluaisin vielä loppuun sanoa yhden asian. Olen todella iloinen, kun lukijat kommentoivat blogiini, mutta välillä meno menee vähän villiksi. Kaikki eivät voi olla samaa mieltä keskenään, eivät tietenkään, mutta ei me olla missään villissä lännessä, missä voi räiskiä sinne tänne. Asiansa voi ihan oikeasti esittää myös rakentavasti, välillä kun ei nähdä metsää puilta. Jos uskallat sanoa asiasi omalla nimelläsi, niin ole hyvä ;)
Peace :)
Yhtenä yönä yhden maissa tuli 2 kalaa molemmat mittakuhia 47cm ja 50cm. Ei meinannu aluksi löytyä, mutta niin vaan yllätti, uistelin jo mp “hartioilla” poispäin järveltä aivan uutta reittiä ja vielä kivenheiton päässä venerannasta vavat taipui ja suu messingille:) Toisaalta on nuo kesäyön kalareissut niin hienoja, että vaikka ruokakalat jäisi välillä saamatta, voi pään painaa tyynyyn hyvillä mielin.
Myöhään ovat vielä kuhat syöneet, mutta parempi edes myöhään, niin kerkesivät sinun mukaan :) On kesäyöt kyllä maagisia, siis silloin kun on kiva keli. Vesilä voi olla vaikka koko yön. Myrskyiset kesäyöt taas hirmu pelottavia :)
Olet mahtava kala nainen eiku reilusti kuhaan voita ja kireitä siimoja
Kiitos, ja voita tottakai! ;)
Palkinto tuli perille! Kiitos!
Kalassa ei ole tullut viime päivinä käytyä, kun Nässyllä on 5-6 m/s tuulta lähes joka päivä. Lisäksi pohjoistuuli ei koskaan ole ollut kovin antoisa perinteisesti – minulle ainakaan. Aallokko on korkeaa ja veneen ankkurointi hankalaa. Uisteleminen yksin ei ole kovin järkevää, kun mun Terhiä pitää ohjata koko ajan. Kun jotain tapahtuu (lasketaan/ nostetaan usitinta ja, joskus harvoin, kalaa) ei ohjaamista voi lopettaa missään vaiheessa, muuten on kaikki solmussa. Viime vikolla kokeilimme vertikaalijigausta ja ihmettelin, voisiko noin isoilla syöteillä olla menestystä. Uskoin myyjään. Olimme sellaisella paikalla, jossa pikkukalaparvet olivat syönnöksellä ja koko lahden pinta väreili. Kyllä siellä joku kävi tönimässä, mutta ei mitään sen suurempaa, sama toistui, kun kokeilimme jigillä. Lopulta kokeilin heittää sinistä Tormenaattoria ja huomasin, että pinnassa kihisi ihan veneen vierellä ja isompi kalakin molskahti siinä. Mietin, että ehtiikö iskuun ennen kuin viehe olisi nostettava. Hidastin vauhdin lähes olemattomaksi ja aivan heiton lopussa ahven iski. Sellainen parisataagrammainen oli tulos. Tämän kauden ensimmäinen kala, muta rissuja ei työkiireiden ym. kiireiden takia ole tullut kuin yksi ennen tätä.
Pitää selvästi ryhdistäytyä ja lähteä kalaan joku päivä. Hulluinta on, että tuossa 50 metrin päässä on ranta, jossa on joskus oikein iloinen syönti meneillään. Se on kyllä meidän rivarin uimaranta ja olenkin puolustellut kalastamistani siinä, että näin varmisttaan haueton uiminen. Kiviä löytyy sen verran, että joka reissulla jää jigi pohjaan. Tämä spotti ei ole aluetta, jossa uidaan. Ranta laskee tässä varsin nopeasti 5 metriin. Kesällä joskus ihan ongellekin tulee mottisia ahvenia.
Hyvä, että levy löysi perille! Täälläkin on kalastelut olleet tauolla koko viikon, ensinnäkin satoi vettä ihan liikaa ja tuulikin oli sellaisissa lukemissa, että ei mitään asiaa järvelle. Nyt onneksi näyttää pariksi päiväksi parempaa keliä, mutta ensi viikolle taas sateita. Höh. Sullahan on rantaan lyhyt matka, melkein voit omasta pihasta heitellä :) Kivikot on kyllä inhottavia jigisyöppöjä, mutta voihan siinä tarjota vaikka lippaa :) Kireitä ja hyvää viikonloppua!