Pian on pilkkikausi paketissa

maanantaina 10.4.2017 | by Jaana Jekkonen | 0 kommenttia

Tai Etelä-Suomessa taitaa olla jo, mutta vielä me vaan Kuopion korkeudella pilkille päästään. Olen ihan yllättynyt, miten vahvat jäät täällä vielä on, vaikka mennään jo melkein huhtikuun puolta väliä. Tämä talvi on ollut ihana pilkkikelien suhteen, kausi päästiin aloittamaan jo joulukuun alussa ja loppua ei näy =)

Ehkä se tosiasia pitää kuitenkin hyväksyä, että vaikka vielä jäätä on useampi kymmenen senttiä, stoppi voi tulla nopeastikin. Jäät saattavat heikentyä muutamassa päivässä vaarallisen ohuiksi. Tässä vaiheessa naskalit kannattaa kaivella repun taskusta kaulaan ja muutenkin olla tarkkaavaisempi jäällä liikkuessa. Itse olen käyttänyt kuivapukua talven jokaisella reissulla ja luonnollisesti jatkan käyttöä pilkkikauden loppuun. Ja veneilykauden alkaessa puku kuuluu edelleen perusvarustukseen siihen saakka, kunnes vedet lämpenevät.

Kalareissuilta ei ole mitään ihmeempiä asioita raportoitavana. Oikeastaan muutama viime reissu on mennyt todella heikosti ja haikein mielin olen muistellut viikon takaista Sotkan jättipottia. Ahvenet jatkojalostuivat pariksi isoksi patakukoksi ja olipas se taas herkkua pitkästä aikaa.

Patakukko

Muutama kilo patakukkoa uppoaa helposti

Ahven on niin hyvää ja voitteko uskoa, että meillä lapset ovat monesti pettyneitä, jos ruokana on ahventa. “Taasko kalaa?” Kissat kyllä tykkäävät ahvenfileistä ja kyllähän karvaisia kavereitakin on välillä muistettava. Jos Ahti antaa vain yhden tai pari kalaa, ne päätyvät kissojen mahaan :)

Käytiin viime viikolla Virmasvedellä ja taas me onnistuimme valitsemaan päivän, jolloin kala ei siellä syönyt. Keli oli ihan outo ja yhdessä vaiheessa taivaalta laskeutui aivan ihmeellinen paksu sumupilvi. Se tuli ihan päälle ja peitti kaiken näkyvyyden. Ja vähän myöhemmin sumukatto katosi yhtä nopeasti, kuin oli tullutkin. sumu

sumu

Sankka sumu oli hienon näköinen

Saaliiksi ei tullut yhtään isompaa ahventa, sillä isot ahvenet olivat valmistautumassa seuraavan päivän syöntiin. Virmaalla kala oli nimittäin syönyt ihan hurjana jo heti seuraavana päivänä. Tyypillistä :)

Yhdessä vaiheessa näin kaikuluotaimen näytöllä mielenkiintoisen näyn, kun joku kala tuli katselemaan tasuria ja antoi pienen tärpinkin. Kala ui tasurin alapuolella ja minä odotin uutta tärppiä. Sitten pohjasta lähti kovaa vauhtia toinen kala ja luulin sen tulevan tasurille. Se uikin suoraan tasurin alapuolella olevan kalan kohdalle ja söi sen. Aika törkeästi vietiin minun nenän edestä saalis :)

kaikuluotain

Joku vei minun sintin

Meidän kelkkailut loppuivat viime viikolla, kun jäällä olevan vähäisen lumen takia kelkka ei meinannut enää saada pitoja. Laitettiin se suosiolla talliin odottamaan ensi talvea. Ollaan tosi tyytyväisiä, että hankittiin kelkka, sillä uusien kalapaikkojen määrä kasvoi niin paljon. En malta odottaa ensi talvea :)

Lynkkiksen kevään vika keikka

Juha tekee Lynkkikselle huoltotoimenpiteitä :)

Kerroin viime postauksessa Kalapelen keltamahaisesta tasurista, jolla sain Sotkalta hyvin kalaa. Olen nähnyt facebookissa pitkin talvea, kun Kalapelen keltamahatasurit ovat niittäneet satoa. Minun keltamaha Nulikka oli Pekan minulle tekemä spessuväri ja hyvin toimiva väri olikin. Huomasitte ehkä tuon verbin menneen muodon: oli. Sattui nimittäin kammottava moka.

Pekka pyysi minulta muutamia valokuvia siitä spessuväristä, sillä ei muistanut tarkalleen minkälaisen oli siitä maalannut. Sanoin ottavani kuvat heti pikimmiten. Pekka huumorilla tokaisi, että ei kiirettä, kunhan otat kuvat ennen kuin hauki vie sen tasurin.

Ja siitä se epäonni sitten alkoi. En voi uskoa, että alle kaksi tuntia tuosta Pekan lauseesta tasuri makasi Sotkan pohjassa. Otin tasurista kuvia ja aloin kalastamaan. Tasurihan oli ihan supertehokas ja ei aikaakaan, kun hauki oli kiinni. Hauki sai kieputettua itsensä anturin johtoon ja siima-anturinjohto-kala-sekamelska nousi jäälle. Hauella oli sekä anturinjohto että tasuri suussa, mutta sain hauen lopulta nätisti irti ja vapautin sen. Sitten jatkoin pilkkimistä.

Tässä vaiheessa kaikki oli vielä hyvin

Sen jälkeen siima puolestaan sotkeentui anturin johtoon ja nostin tasurin järvestä ylös. Onnistuin tartuttamaan tasurin luotainlaukkuun ja aloin ronkkimaan pihdeillä koukkuja irti. Vihdoin koukut irtosivat ja tiputin Nulikan takaisin avantoon.

Mitäs mitäs, siima tuntui kummallisen kevyeltä. Otin ongen käteen ja sitten lenteli kirosanoja. Siiman päässä ei ollut enää mitään! Olin joko itse vahingossa jättänyt siiman pihtien väliin tai sitten hauki oli edellisessä rytäkässä puraissut siimaa, mutta joka tapauksessa luottopeli oli nyt Sotkan pohjassa. En voinut uskoa sitä! Ei vienyt hauki vaan onnistuin itse mokaamaan näin pahasti.

En ole koskaan menettänyt tasureita kaloille, sillä siimat ovat paksut ja perukkeet kestävät. Sitten pölhökustaana teen näin. Harmitti ihan todella paljon! Ainoa asia mikä lohdutti, oli se, että ehdin ottamaan valokuvat tasurista. Ensi talveksi ostan samoilla väreillä olevan Nulikan ja vahingosta viisastuneena tuplana :)

Pekka lohdutti minua ja lähetti omasta pakistaan kaksi uniikkia keltamahaa minulle. Ihan uskomattomia nämäkin, kiitos Pekka tosi paljon! Ehkä nyt saan taas yöni nukuttua =)

Nämä tipunkeltamahat uivat Pääsiäisenä

Ihana keltamaha

Sotkan episodi pisti pään sekaisin eikä loppupäivän kalastuksesta meinannut tulla mitään. Vahinkoja sattuu, mutta eniten harmitti se, että tasurissa oli erikoisvärit, eikä toista samanlaista tasuria ole missään myytävänä. Kalakaan ei syönyt, joten kotiin jouti. Luulen, että loppupäivän Sotkan kaikki kalat olivat järven pohjassa olevan Nulikan kimpussa. Sillä tasurilla on varmasti ollut vientiä.

Tämä raukka makaa järven pohjassa

Käytiin lauantaina taas Sotkalla ja mielessä pyöri kysymys, että onkohan tämä kauden viimeinen reissu. Sitten näimme, kun ihmiset ajelivat autoilla ohitse ja samalla saimme kysymykseen vastauksen. Kai se jää vielä meitäkin kestää, jos kerran autojakin.

Pääsiäisenä uskaltaa varmaan mennä vielä johonkin päin tasuria heiluttamaan, mutta järki päässä tietenkin. Olisihan se mukava saada edes joku pikkujättipotti ahvenia, kun seuraavaa saalista saattaa joutua odottamaan viikkoja tai kuukausia..

Kaikki onget käytössä, hektistä hommaa

Sotkan viimeisin anti

Löysin kymmenentuumaisia avantoja, niistä oli helppo pilkkiä

Onko teillä siima-asiat kunnossa? Sain nimittäin OPM:lta muutaman paketin Patriotin XII uutuussiimaa arvottavaksi ja voi olla, että siimat löytyvät sinun ongistasi kuukauden päästä. Arvonta järjestetään facebookin puolella ja tästä linkistä löytyvät tarkemmat ohjeet.

Siimauutuus vaikuttaa mielenkiintoiselta ja innolla kuulen mielipiteitä siimasta, kunhan kalastajilta alkaa käyttökokemuksia löytymään. Käykäähän osallistumassa arvontaan ja laittakaa myös Fish me luck facebook sivu seurantaan, niin saatte ilmoitukset uusimmista postauksista etusivullenne =)

Seurataan -> ilmoitukset -> katso ensin

Onnea arvontaan!

Jaa:
Facebook
Whatsapp
Joko luit nämä?
0 kommenttia
Jätä kommentti blogikirjoitukseen

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Kommentit